sunnuntai 31. tammikuuta 2016

Kaupunkien lämpösaarekeilmiön ymmärtäminen on avain järkevään kaupunkisuunnitteluun

Kaupungin lämpösaarekeilmiö eli kaupunkilämpöefekti tarkoittaa sitä, että kaupungeissa sekä ilma, pinnat että maaperä ovat lämpimämpiä kuin ympäröivällä maaseudulla. Kuvan © mocho - Fotolia.

Mitä lämpösaarekeilmiö tarkoittaa?

Lämpötilamittausten yhteydessä on puhuttu paljon kaupunkien lämpösaarekeilmiöstä (UHI, Urban Heat Island) eli kaupunkilämpöefektistä. Tämä tarkoittaa sitä, että kaupungeissa sekä ilma, pinnat että maaperä ovat tunnetusti lämpimämpiä kuin ympäröivällä maaseudulla. Erityisen suuri vaikutus on silloin, kun sää on kuiva, tyyni ja selkeä. Pilvisellä ja varsinkin tuulisella säällä ilmiön vaikutus on pienimmillään. Paikallisesti ilmiö vaikuttaa myös vuorokauden sisäiseen lämpötilojen vaihteluun, sademääriin ja pilvisyyteen.

Mistä lämpösaarekeilmiö johtuu?

Lämpösaarekeilmiön syntyä edistävät esimerkiksi kasvillisuuden poistaminen, asfaltointi ja sadevesiviemäröinti. Tämän seurauksena kosteutta on vähän, jolloin energiaa ei kulu haihtumiseen (vesihöyry sitoisi itseensä lämpöenergiaa), vaan energia jää lämmittämään eri materiaaleja. Erityisesti asfaltti ja muut tummat pinnat absorboivat ja varastoivat auringon säteilyä tehokkaasti. Sitä paitsi rakennukset voivat hidastaa tuulen liikettä maanpinnan lähellä, jolloin pääsee muodostumaan lämpimiä aurinkoisia kohtia. Voimakkaimmillaan ilmiö onkin tiheästi rakennetuilla alueilla, joilla rakennukset ovat korkeita.

Ilmansaasteet voivat myös luoda kaupunkiin pienimuotoisen kasvihuoneilmiön, mikä estää lämmön karkaamista. Lisäksi teollisuus, liikenne ja rakennukset vapauttavat hukkalämpöä. Esimerkiksi ilmastointilaitteet viilentävät sisätiloja, mutta ne siirtävät hukkalämmön ilmakehään. Tämä puolestaan nostaa kaupunkien ilman lämpötilaa. Ilmastoinnin tarvetta ovat lisänneet myös toimistorakennukset, joissa täytyy saada poistettua tietokoneiden tuottamaa hukkalämpöä. Nykyisellä ilmastoinnin määrällä vaikutus esimerkiksi Pariisin lämpötilaan on helleaallon aikana (ei siis koko vuoden aikana) pari vuotta sitten julkaistun tutkimuksen mukaan 0,5 celsiusastetta. Jos ilmastoinnin määrä kaksinkertaistuu, vaikutus on kaksi astetta.

Milloin ja missä lämpösaarekeilmiö on voimakkaimmillaan?

Jos satelliitista mitataan kaupungin pintojen (esimerkiksi kadut ja katot, ei seinät) lämpötiloja, lämpösaarekeilmiö on suurimmillaan päivällä, jolloin pinnat lämpenevät auringon säteilyn vaikutuksesta voimakkaasti. Sen sijaan lähellä maanpintaa tehdyissä ilman lämpötilamittauksissa lämpösaarekeilmiö on yleensä näkyvimmillään yöllä, kun katujen pinnat ja heti niiden yläpuolella oleva ilma jäähtyvät hitaasti. Sopivissa olosuhteissa tämä lämmittävä vaikutus voi ulottua 1-2 kilometrin korkeuteen asti.

Lämpösaarekeilmiön voimakkuus kasvaa kaupungin laitamilta kohti keskustaa siirryttäessä. Vähintään miljoonan asukkaan kaupunki saattaa olla vuoden keskilämpötilalla mitattuna 1-3 celsiusastetta ympäristöään lämpimämpi. Iltaisin tai öisin vaikutus voi olla äärimmillään jopa 12 astetta. Kaupungin sisälläkin kuitenkin on erilaisia mikroilmastoja, sillä esimerkiksi puistot ja muut viheralueet ovat muuta kaupunkia viileämpiä.

Ilmastotieto kertoo kaupunkien yhä lämpenevistä öistä näin: "Esimerkiksi Arabian niemimaalla, Iranissa ja Intiassa kaupunkien yölämpötilat saattavat nousta 3-5 °C pelkästään hiilidioksidin kaksinkertaistumisesta. Kaupunkilämpösaarekkeen voimistuminen saattaa lisäksi nostaa lämpötiloja joillakin alueilla yhtä paljon kuin hiilidioksidin kaksinkertaistuminen. Todella kuumien öiden määrä tulee lisääntymään selvästi. Kaupungin todella kuuma yö tarkoittaa tässä sitä, että ympäröivän maaseudun öistä vain 1 % on yhtä kuumia tai kuumempia. Lontoossa on nykyään 1-2 todella kuumaa yötä vuodessa, mutta tämän tutkimuksen mukaan vuonna 2050 Lontoossa voi olla jopa 10 todella kuumaa yötä. Pekingissä kuumien öiden määrä saattaa nousta nykyisestä 3-6:sta jopa 50:een per vuosi. Nigerian Lagosissa on kaikista surkein tilanne; nykyisestä alle viidestä todella kuumasta yöstä tilanne kehittyy niin, että vuonna 2050 todella kuumia öitä saattaa olla jopa 150."

Mitä lämpösaarekeilmiö aiheuttaa?

Talven pikkupakkasten aikaan kaupunkilämpösaarekeilmiö voi edistää sulamisen ja jäätymisen vaihtelua, mikä osaltaan lisää liukastumisriskiä ja hiekotustarvetta sekä altistaa rakenteita entistä voimakkaammalle rapautumiselle.

Kesällä lämpösaarekeilmiö altistaa kaupunkien asukkaat erityisen suurelle lämpöstressille ja lämpökuolemille helleaaltojen aikana. Pahin tilanne on voimakkaasti kaupungistuvissa kehitysmaissa, joissa köyhillä kaupunkilaisilla ei ole varaa ilmastointiin, ja tilanteen voidaan olettaa entisestään pahentuvan nykyisen ihmiskunnan voimistaman ilmastonmuutoksen myötä. Tämä terveysvaikutus lieneekin ilmiön kaikkein merkittävin negatiivinen vaikutus. Lisäksi talven pikkupakkasten aikaan ilmiö voi edistää sulamisen ja jäätymisen vaihtelua, mikä osaltaan lisää liukastumisriskiä ja hiekotustarvetta sekä altistaa rakenteita entistä voimakkaammalle rapautumiselle. Positiivisena seurauksena voidaan pitää talojen entistä vähäisempää lämmitystarvetta talviaikaan.

Kaupunkien lämpösaarekeilmiö on otettava huomioon myös ilmastonmuutosta tutkittaessa. Kaupunkialueiden lämpötilat voidaan joko adjusoida (muuntaa) ympäröivän maaseudun trendien mukaisesti tai kaupungeista mitatut lämpötilat voidaan jättää kokonaan ottamatta huomioon. Hallitustenvälinen ilmastonmuutospaneeli IPCC sanoo kaupunkien lämpösaarekeilmiön vaikutuksen olevan paikallinen ja sen merkityksen alueellisiin tai globaaleihin lämpötilatrendeihin pieni. Kaupunkien lämpenemistrendit saattavat itse asiassa monin paikoin olla jopa pienempiä kuin ympäröivän maaseudun lämpeneminen, koska kaupunkien lämpötilamittauspisteet on usein sijoitettu viileisiin saarekkeisiin, esimerkiksi puistoihin.

Näkyykö lämpösaarekeilmiö Suomessa?

Viime vuonna julkaistiin tutkimus Kiinan kaupunkien lämpösaarekeilmiöstä. Sekä yleisesti että erityisesti Oulun kaupungin osalta lämpösaarekeilmiö on selostettu erinomaisen havainnollisesti Riikka Kekkosen viimevuotisessa pro gradu -tutkielmassa "Ympäristötekijöiden vaikutus Oulun kaupungin lämpösaarekeilmiöön kesällä".

Myös Helsingissä esiintyy lämpösaarekeilmiötä. Helsingin Kaisaniemessä lämpötila on noussut vuodesta 1844 lähtien noin 2,8 celsiusastetta. Tässä on noin 0,5 celsiusastetta kaupunkilämpösaarekkeen ja mittausmenetelmien muutosten vaikutusta. Asian näkee havainnollisemmin tämän linkin diagrammista, jossa on esitetty Kaisaniemen lämpötilan vuosipoikkeamat vertailukauden 1971 – 2000 suhteen (musta viiva esittää lämpötilakehityksen 11 vuoden liukuvan keskiarvon, katkoviivassa on otettu huomioon kaupunkilämpösaarekeilmiö ja mittausmenetelmien muutokset, joten katkoviiva näyttää lämpötilakehityksen sellaisena kuin jos nykytilanne olisi vallinnut aina).

Miten lämpösaarekeilmiötä voi estää?

Lämpösaarekeilmiö on väistämätön urbanisoitumisen eli kaupungistumisen seuraus. Sen voimakkuuteen on kuitenkin mahdollista vaikuttaa useilla eri keinoilla. Tällaisia ovat esimerkiksi kasvihuonekaasupäästöjen vähentäminen (lisääntyvä hiilidioksidi vaikeuttaa myös raikkaan huoneilman saantia), vettä läpäisemättömien pintojen vähentäminen, kasvillisuuden lisääminen, viherkatot, vaaleampien ja muutenkin vähemmän lämpöä imevien materiaalien käyttäminen katoissa ja muissakin rakenteissa (esimerkiksi jalkakäytävien ja pysäköintipaikkojen päällysteet), energiankäytön vähentäminen (energiatehokkuus, hukkalämmön vähentäminen) sekä rakennusten ja katujen sijoittelu siten, että ilma kiertää paremmin.

Esimerkiksi viherkatot vähentävät myös kaupunkitulvia. Ainakin tiheimmin rakennetuilla alueilla viherkattojen yhteenlasketut julkiset ja yksityiset hyödyt ylittävätkin kokonaiskustannukset, vaikka niiden rakentamiskustannukset ovatkin suuret. Lämpötilojen osalta viherkattojen vaikutus voi kuitenkin rajoittua melko korkealle, jolloin merkitys katujen tasolla on mitätön.

Lämpösaarekeilmiön seurauksiin olisi hyvä varautua myös kaupunkisuunnittelussa. Esimerkiksi luistelukentät, sairaalat ja vanhusten hoitolaitokset olisi järkevää sijoittaa niille alueille, joilla ilmiön vaikutus on pienempi. Katuja ympäröivät puurivit vähentävät lämpöefektin vaikutusta sekä kaduilla että ympäröivissä rakennuksissa, mutta toisaalta liian kattavasti katujen yläpuolelle kasvavat oksat voivat estää ilmavirtaa ja liikenteen pakokaasujen nousua sekä näin heikentää ilmanlaatua kaupungeissa. Kaikkein merkittävin lämpösaareketta vähentävä vaikutus voi olla tummien pintojen (kadut, katot) korvaaminen vaaleammilla. Lämpösaarekeilmiön ymmärtäminen tukeekin tehokkaasti järkevää kaupunkisuunnittelua.

Voiko kaupungeissa esiintyä kylmäsaarekeilmiötä?

Joskus kaupungin ydinkeskusta voi olla ympäröivää aluetta viileämpi, tavallisimmin päiväaikaan. Silloin käytetään nimitystä kaupunkien kylmäsaarekeilmiö (UCI, Urban Cold Island). Suomessa tätä esiintyy lähinnä kesällä, kun taas talvella kaupunkien keskustat ovat yleensä myös päivällä ympäröivää aluetta lämpimämpiä. Kylmäsaarekeilmiön vaikutus on asteissa mitattuna lämpösaarekeilmiötä vähäisempi.

perjantai 29. tammikuuta 2016

Tänään julkaistu tutkimus: Euroopassa 30 viime kesää lämpimimmät yli 2000 vuoteen, Suomessa lämpimämpää keskiajalla

(a) Rekonstruktioissa käytettyjen proxy-näytteiden (puiden lusto- eli vuosirengasnäytteet) sijainnit. (b) Euroopan kesälämpötilojen anomaliat (poikkeamat) vuosina 1850-2015 verrattuna ajanjakson 1961-1990 keskiarvoon lämpömittareilla kerätyn mittaushistorian (musta käyrä), hierarkkisen bayesilaisen mallinnuksen (BHM, sininen käyrä) ja CPS-rekonstruktion  (punainen  käyrä) mukaan. (c) Euroopan kesälämpötilojen anomaliat ja 95 %:n luotettavuusrajat (varjostus) BHM:n ja CHS:n mukaan mukaan vuosina 138 eaa. - 2003 jaa. verrattuna ajanjakson 1961-1990 keskiarvoon.  Credit: J Luterbacher et al 2016 Environ. Res. Lett. 11 024001Licence: Creative Commons Attribution 3.0.

Viimeisimmät 30 kesää (1986-2015) ovat todennäköisesti olleet Euroopassa lämpimimmät ainakin yli 2000 vuoteen, kertoo tänään julkaistu tutkimus, jossa oli mukana 45 tutkijaa 13 maasta. Koko tutkitulta ajalta vuodesta 138 eaa. nykypäivään ei löytynyt yhtäkään muuta niin lämmintä 30 vuoden kesäjaksoa kuin viimeisin 30 vuotta, mikä osaltaan osoittaa ihmiskunnan vaikutusta ilmastoon. Erityisen selvästi tämä näkyy Etelä-Euroopassa, jossa ilmaston vaihtelu on yleensä pienempää ja jossa ilmastonmuutoksen vaikutus ilmenee ensimmäisenä.

Euroopan kesät (kesä-elokuu) ovat lämmenneet 1,3 celsiusastetta aikavälillä 1986-2015, jolloin huomattavimmat helleaallot koettiin vuosina 2003, 2010 ja 2015. Helleaaltojen ja kuumien kesien todennäköisyys on kasvanut ihmiskunnan vaikutuksesta huomattavasti 2000-luvulla.

Kokonaisista vuosisadoista kesät kuitenkin saattoivat olla kaikkein lämpimimpiä tutkimusjakson ensimmäisellä vuosisadalla, jopa hieman lämpimämpiä kuin 1900-luvulla, joskaan tämä alle 0,2 celsiusasteen ero ei ole tilastollisesti merkitsevä. Rooman aikakaudella oli useita lämpimiä kesiä, ja myös keskiaika oli yleisesti ottaen lämmin. Toistaiseksi ei ole täysin selvää, missä määrin vähäinen tulivuoritoiminta, auringon säteilyn voimistuminen ja maapallon akselikulman muuttuminen vaikuttivat näihin lämpimiin ajanjaksoihin.

Vasemmalla ylhäällä: Lämpimimpien 11 vuoden kesäjaksojen sijoittuminen hilaruuduille eli Euroopan eri alueilla aikavälillä 755 jaa. - 2003 jaa. Vasemmalla oleva väriasteikko kertoo, millä vuosisadalla lämpimin 11 vuoden jakso on esiintynyt. Etelä- ja Länsi-Euroopassa näin on tapahtunut viimeisimmällä vuosisadalla eli 1900-luvulla. Mitä koillisemmaksi Euroopassa mennään, sitä selvemmin näkyy keskiajan lämpimyys. Hilaruudun korkeus ja ruskea väri osoittavat lämpötila-anomalian suuruutta verrattuna koko tutkittuun aikaväliin 755 jaa. - 2003 jaa. Hilaruutujen värisymbolin keskellä olevat mustat neliöt osoittavat niitä hilaruutuja, joissa yli 75 % parvimallin tuloksista osoittaa lämpimimmän 11 vuoden jakson olleen samalla vuosisadalla. Etupaneelissa esitetty aikadiagrammi kertoo, kuinka monella prosentilla Euroopan pinta-alasta lämpimin 11 vuoden kesäjakso on koettu ko. ajankohtana.  Vasemmalla alhaalla: Samat asiat lämpimimmästä 51 vuoden kesäjaksosta. Oikealla ylhäällä: Kylmimmät 11 vuoden kesäjaksot. Oikealla alhaalla: Kylmimmät 51 vuoden kesäjaksot. Credit: J Luterbacher et al 2016 Environ. Res. Lett. 11 024001. Licence: Creative Commons Attribution 3.0.
Alueesta riippuen Euroopassa alkoi esiintyä kylmiä kesiä 1400-1600 -luvuilla. Menneisyydessä luonnollinen lämpötilojen vaihtelu onkin tämän tutkimuksen mukaan ollut suurempi kuin mitä ilmastomalleissa on aiemmin arvioitu. Ilmastomalleissa lämpötilojen vaihtelu keskiajan lämpökauden (900-1200 jaa.), pienen jääkauden (1250-1700 jaa.) ja nykyajan (1950-2003 jaa.) välillä ei ole näkynyt aivan yhtä voimakkaasti kuin tässä tutkimuksessa.

Tulevaisuudessa luonnollisen vaihtelun lisäksi vaikuttavat myös kasvihuonekaasupäästöt. Niinpä käytetyt ilmastomallit saattavat aliarvioida tulevaisuuden helleaaltojen yleisyyttä ja voimakkuutta.

Suuressa osassa Eurooppaa viimeisin tutkittu 11 vuoden kesäjakso (1993-2003 jaa.) on yhtä lämmin kuin keskiajan lämpökausi tai jopa lämpimämpi kuin mikään muu jakso koko viimeisimmän 1250 vuoden aikana. Koillis-Euroopassa lämpimimmät kesävuosikymmenet koettiin keskiajalla.

Lähteet

J Luterbacher, J P Werner, J E Smerdon, L Fernández-Donado, F J González-Rouco, D Barriopedro, F C Ljungqvist, U Büntgen, E Zorita, S Wagner, J Esper, D McCarroll, A Toreti, D Frank, J H Jungclaus, M Barriendos, C Bertolin, O Bothe, R Brázdil ,D Camuffo, P Dobrovolný, M Gagen, E García-Bustamante, Q Ge, J J Gómez-Navarro, J Guiot, Z Hao, G C Hegerl, K Holmgren, V V Klimenko, J Martín-Chivelet, C Pfister, N Roberts, A Schindler, A Schurer, O Solomina, L von Gunten, E Wahl, H Wanner, O Wetter, E Xoplaki, N Yuan, D Zanchettin, H Zhang and C Zerefos: European summer temperatures since Roman times. Environmental Research Letters, Volume 11, Number 2. doi:10.1088/1748-9326/11/2/024001. Published 29 January 2016. Licence: Creative Commons Attribution 3.0.

Lue myös nämä

Eilen julkaistu tutkimus: Eurooppa lämpenee enemmän kuin muu maapallo ja rankkasateet lisääntyvät

Uusi ilmastotutkimus: Suomen sateet ja Etelä-Euroopan vakava kuivuus lisääntyvät


Ilmastonmuutos lisännyt korkeita lämpötiloja maapallolla viime vuosina

torstai 28. tammikuuta 2016

Mistä zika-virus on peräisin, mitä sen nimi tarkoittaa ja mitä virus aiheuttaa?

Zika-viruksen leviäminen on yksi lisäuhka Rion olympialaisille. Kuvan © filipefoto - Fotolia.

Zika-virus (zikavirus) on zoonoosi (eläimistä ihmiseen siirtynyt tauti) ja peräisin Ugandasta. Ensimmäistä kertaa zika-virusta tavattiin huhtikuussa 1947 Ugandassa Zika Forest -nimisen metsäalueen apinoissa, tarkemmin sanottuna reesusmakakeissa. Nimi zika tuleekin Ugandassa puhutusta gandan (lugandan) kielestä, jossa zika tarkoittaa ylikasvanutta (suureksi tai umpeen kasvanutta).

Vähitellen zikavirus levisi Ugandasta kohti itää sairastuneiden merimiesten ja laivoihin jääneiden hyttysten mukana merten kauppareittejä seuraillen. Ensimmäinen vakava epidemia puhkesi vuonna 2007 Mikronesiassa, jossa sairastui noin 50-100 ihmistä. Myöhemmin tautitapauksia esiintyi myös Ranskan Polynesiassa ja muilla Tyynenmeren saarilla. Nykyinen ja toistaiseksi laajin epidemia puhkesi Brasiliassa vuonna 2015. Kaikkiaan tämänhetkinen epidemia on sairastuttanut jo 1,3 miljoonaa ihmistä.

Zika-virusta levittää keltakuumehyttynen (Aedes aegypti), jonka välityksellä leviävät zika-viruksen lisäksi myös keltakuume, denguekuume ja chikungunya. Yksi viidestä zika-virustartunnan saaneista saa oireita. Näihin muihin mainittuihin sairauksiin verrattuna zika-viruksen aiheuttamat oireet ovat hyvin lieviä, lähinnä kovan flunssan kaltaisia: kuumetta, ihottumaa, nivel- ja lihaskipuja, sarveiskalvon tulehdusta (punaiset silmät) sekä päänsärkyä. Oireet alkavat todennäköisimmin vajaan viikon kuluessa tartunnasta ja kestävät korkeintaan viikon. Sairaalahoitoa ei yleensä tarvita, eikä tämä virus juurikaan aiheuta kuolemantapauksia.

Zika-viruksen ennaltaehkäisyyn ja hoitoon ei ole olemassa erityisiä rokotteita tai lääkkeitä. Parhaiten virukselta välttyy suojaavalla vaatetuksella ja hyttyskarkotteilla. Potilaan tulisi levätä, juoda paljon ja ottaa tarvittaessa kuumetta alentavaa sekä kipua lievittävää lääkettä (parasetamolia), ei kuitenkaan aspiriinia tai ibuprofeenia, jotka voivat altistaa verenvuodolle. Sairauden ensimmäisen viikon ajan tulisi välttää hyttysten puremia, ettei virus pääsisi leviämään hyttysten mukana uusiin ihmisiin. Viikon jälkeen virus häviää verenkierrosta.

Zika-viruksen ei ole todettu tarttuvan suoraan ihmisestä toiseen lukuun ottamatta tartuntoja äidistä sikiöön. Sikiön saama tartunta voi aiheuttaa syntyvälle lapselle mikrokefaliaa eli pienipäisyyttä samaan tapaan kuin esimerkiksi vihurirokkovirus, mikä heikentää jopa vakavastikin myös aivojen kehitystä.

Brasiliassa mikrokefaliatapausten määrä nousi noin 30-kertaiseksi vuodesta 2014 (tapauksia 147) vuoteen 2015 (yli 3 800 tapausta), kun zika-virus levisi. Tämä korrelaatio viittaa zika-viruksen altistavan mikrokefalialle, joskaan asiaa ei ole toistaiseksi yksiselitteisesti varmistettu. Samaan aikaan myös denguekuume on yleistynyt, ja Brasiliassa kuolikin viime vuonna denguekuumeeseen 863 ihmistä. Myös zika-viruksen yhteyttä Guillain–Barrén oireyhtymään tutkitaan.

Zika-viruksen aiheuttaman mikrokefaliavaaran takia El Salvador ohjeisti tällä viikolla naisia välttämään raskautta seuraavan kahden vuoden ajan. Hieman lievempiä varoituksia on annettu esimerkiksi Brasiliassa, Venezuelassa, Jamaikalla ja Kolumbiassa.

Mikä sai zika-virusepidemian alkamaan juuri nyt? Syyksi arvellaan biologisten, ekonomisten ja ilmastollisten tekijöiden sopivaa yhdistelmää. Keltakuumehyttynen saapui Brasiliaan 1980-luvun lopulla laivareittien mukana ja on kasvattanut populaatiotaan siitä lähtien. Talousongelmien vuoksi Brasilian julkinen terveydenhuolto on samaan aikaan heikentynyt. Tärkein tekijä kuitenkin lienee vuosien 2015-2016 lähes ennätyksellisen voimakas El Niño, joka toi alueelle mukanaan runsaasti hyttysten kaipaamaa kosteutta.

Viimeisimmän kuukauden aikana Brasiliassa, Argentiinassa, Uruguayssa ja Paraguayssa on koettu runsaiden sateiden seurauksena pahimmat tulvat puoleen vuosisataan, mikä on pakottanut ainakin 150 000 ihmistä jättämään kotinsa. Ilman kunnollisten talojen suojaa ihmiset ovat hyttysten armoilla. Lisäksi hiostavan kostea ja kuuma sää on innostanut ihmisiä olemaan ilman suojaavaa vaatetusta. Lämpimässä hyttyset myös kehittyvät nopeammin ja lentävät pidemmän aikaa vuodesta.

Zika-viruksen leviäminen on yksi lisäongelma elokuussa 2016 pidettäville Rion kesäolympialaisille. Hyvä puoli on kuitenkin se, että olympialaiset järjestetään Brasiliassa tavanomaisesti kuivaan aikaan, jolloin hyttysten määrä on pienempi.

Lue myös nämä

Röhkyinfluenssa eli possu leviää Suomessa

"Jos sairaalle annetaan lasi vettä, huitoo hän rajusti kuin markkinakaupustelija"

keskiviikko 27. tammikuuta 2016

Miksi merenpinta on noussut tällä vuosituhannella?

Toissapäivänä julkaistu tutkimus selittää, mitkä tekijät ovat vaikuttaneet merenpinnan nousuun tällä vuosituhannella. Tärkeimmäksi syyksi paljastuu meriveden lämpölaajeneminen.


"Hän on parantumaton optimisti." From: www.cartoonstock.com, Author: Petar Jankov.

Tällä viikolla julkaistu tutkimus kertoo, mitkä tekijät ovat vaikuttaneet merenpinnan nousuun vuosina 2002-2014. Tärkeimmäksi syyksi paljastuu meriveden lämpölaajeneminen. Kaikkiaan merenpinta on kohonnut tarkastelujaksolla 2,74 ± 0,58 millimetriä vuodessa. Tästä meriveden lämpölaajenemisen osuutta on 1,38 ± 0,16 millimetriä vuodessa.

Mannerjäätiköiden ja muiden jäätiköiden sulaminen on nostanut merenpintaa 1,37 ± 0,09 millimetriä vuodessa. Tästä Grönlannin mannerjäätikön sulamisen osuutta on noin 0,73 millimetriä vuodessa, Antarktiksen mannerjäätikön sulamisen osuutta noin 0,26 millimetriä vuodessa ja muiden jäätiköiden sulamisen osuutta noin 0,38 millimetriä vuodessa.


"Meidän pitäisi odottaa todisteita ilmastonmuutoksesta, ennen kuin teemme mitään hätiköityä." From: www.cartoonstock.com, Author: Lindsay Foyle.

Selvästi keskimääräistä enemmän merenpinta on noussut Filippiineillä (14,7 ± 4,39 millimetriä vuodessa) ja Indonesiassa (8,3 ± 4,7 millimetriä vuodessa), joiden alueella lämpölaajenemisen vaikutus on suuri (Filippiineillä 11,2 ± 3,58 millimetriä vuodessa ja Indonesiassa 6,4 ± 3,18 millimetriä vuodessa).

Vaikka keskimäärin merenpinta onkin noussut, joillakin alueilla on tapahtunut merenpinnan laskua. Esimerkiksi Tyynenmeren keski- ja itäosissa laskua on tapahtunut meriveden viilenemisen seurauksena 2,8 ± 1,53 millimetriä vuodessa.

Lämpöä on kulkeutunut entistä syvemmälle meriin erityisesti 1990-luvun puolivälin jälkeen.

Lähde

Roelof Rietbroek, Sandra-Esther Brunnabend, Jürgen Kusche, Jens Schröter, and Christoph Dahle: Revisiting the contemporary sea-level budget on global and regional scales. PNAS 2016, published ahead of print January 25, 2016.

Havainnollisia opetusvideoita


Ilmasto-opas: Merenpinta on kääntymässä nousuun Etelä-Suomessa

Lue myös nämä

Hallitustenvälinen ilmastopaneeli IPCC julkaisi ilmastonmuutoksen tieteellistä taustaa käsittelevän osaraportin


Antarktiksen jäähyllyjen sulaminen on nopeutunut hälyttävästi


Heinäkuu globaalisti mittaushistorian neljänneksi lämpimin, Antarktiksella jälleen satelliittiajan laajin kuukausikohtainen merijää

Nasa, NOAA, Berkeley Earth, Japanin ilmatieteen laitos ja MetOffice yksimielisiä: Vuosi 2015 ennätyslämmin ja rikkoi jopa ennätysennätyksen

Lähes mahdotonta ilman ihmisen vaikutusta: 2000-luvulla useita ennätyslämpimiä vuosia ja mittaushistorian lämpimin viiden vuoden jakso




tiistai 26. tammikuuta 2016

Lähes mahdotonta ilman ihmisen vaikutusta: 2000-luvulla useita ennätyslämpimiä vuosia ja mittaushistorian lämpimin viiden vuoden jakso

Kymmenen mittaushistorian maailmanlaajuisesti lämpimintä vuotta NOAA:n, Nasan, Japanin ilmatieteen laitoksen, Met Officen ja Berkeley Earthin uusimpien, päivitettyjen aikasarjojen mukaan (maa- ja merialueet yhdistettynä). Suluissa oleva luku kertoo, kuinka paljon kyseisen vuoden keskilämpötila poikkeaa pitkäaikaisesta lämpötilakeskiarvosta (vertailukausi NOAA:lla 1901-2000, Nasalla 1951-1980, Japanin ilmatieteen laitoksella 1981-2010, MetOfficella ja Berkeley Earthilla 1961-1990). Berkeley Earthilla ja Met Officella mittaushistoria alkaa vuodesta 1850, NOAA:lla ja Nasalla vuodesta 1880, Japanin ilmatieteen laitoksella vuodesta 1891. Aikasarjoja päivitetään analyysimenetelmien kehittyessä myös mittaushistorian aiempien vuosien osalta. Esimerkiksi NOAA:n vanhan ja uuden aineiston lämpimimpiä vuosia voi vertailla tästä linkistä

YK:n alaisen Maailman ilmatieteen järjestö WMO:n eilen julkaisemien tietojen mukaan vuoden 2015 globaali keskilämpötila rikkoi selvästi kaikki edelliset ennätykset. Vuosi 2015 oli siis mittaushistorian lämpimin - tai WMO:n sanoin kuumin - vuosi, 0,76 ± 0,1 celsiusastetta lämpimämpi kuin ajanjakson 1961-1990 keskiarvo. Samalla lämpötila oli ensimmäistä kertaa mittaushistoriassa noin asteen korkeampi kuin esiteollisen ajan keskilämpötila.

Mittaushistorian kuudestatoista lämpimimmästä vuodesta peräti viisitoista on ollut 2000-luvulla. Pitkän aikavälin lämpenemistrendistä kertoo myös se, että vuodet 2011-2015 olivat mittaushistorian lämpimin viiden vuoden jakso.

Vuoden 2015 ennätyslämpötilat sekä maa- että merialueilla toivat mukanaan monia sään ääri-ilmiöitä, esimerkiksi helleaaltoja, tulvia ja ankaraa kuivuutta. Vaikuttavina tekijöinä olivat poikkeuksellisen voimakas El Niño ja kasvihuonekaasujen aiheuttama ilmastonmuutos yhdessä. El Niñon vaikutus heikkenee lähikuukausina, mutta ihmiskunnan aiheuttaman ilmastonmuutoksen vaikutukset jatkuvat vuosikymmenten ajan.

Viime päivinä Yhdysvaltoja piinannutta poikkeuksellisen voimakasta lumimyräkkää ei voi yksiselitteisesti yhdistää ilmastonmuutokseen. Yleensäkin yksittäisten säätapahtumien yhdistäminen ilmastonmuutokseen on vaikeaa, vaikka sään ääri-ilmiöiden ennustetaankin lisääntyvän ilmastonmuutoksen myötä. Se kuitenkin tiedetään, että lumiset päivät vähentyvät ilmastonmuutoksen edetessä, mutta lumisateet saattavat esiintyessään tulla entistä voimakkaampina. Tämä johtuu lämpimämmästä ilmasta, joka kosteuden myötä edistää lumisateiden muodostumista.

WMO:n maapallon lämpötila-analyysi perustuu pääosin kolmeen riippumattomaan, toisiaan täydentävään aineistoon, joita ylläpitävät (1) Ison-Britannian ilmatieteen laitoksen (Met Office) Hadley Centre ja Itä-Anglian yliopiston Climatic Research Unit (CRU), (2) Yhdysvaltojen kansallisen valtameren ja ilmakehän tutkimuslaitos (National Oceanic and Atmospheric Administration, "USA:n ilmatieteen laitos") NOAA:n National Climatic Data Center sekä (3) Nasan Goddard Institute of Space Studies (GISS).

Kussakin näistä aineistoista käytetään hieman erilaisia laskentamenetelmiä, mutta ne kaikki näyttävät vuoden 2015 olleen mittaushistorian lämpimin.. Ne myös osoittavat johdonmukaisesti vuosien välisiä muutoksia ja pitkäaikaisen maailmanlaajuisen lämpenemistrendin. Eri tutkimuslaitosten tulosten pienet erot johtuvat analyysimenetelmistä (interpolaatio) ja siitä, miten käsitellään niitä maapallon alueita, joilta havaintoja ei ole saatavilla. Tällaiset alueet joko jätetään kokonaan ottamatta huomioon, niillä käytetään apuna satelliittidataa tai sovelletaan kokonaisvaltaista assimilaatiotekniikkaa. Lisäksi eri tutkimuslaitokset käyttävät omissa tilastoissaan eri vertailukausia, joihin yksittäisten vuosien lämpötilapoikkeamaa eli anomaliaa verrataan.

WMO yhdistää nämä eri aineistot ja käyttää myös Euroopan keskipitkien ennusteiden keskuksen (ECMWF) analysoimaa aineistoa, joka sekin osoittaa vuoden 2015 maailmanlaajuisen maan ja valtamerten yhdistetyn lämpötilan olleen mittaushistorian korkein. Lopullisen Ilmaston tila 2015 -raporttinsa WMO julkaisee maaliskuussa.

Samanaikaisesti WMO:n tulosten kanssa eilen julkaistiin uusi tieteellinen tutkimus, jonka mukaan tällä vuosituhannella havaitut lukuisat ennätyslämpimät vuodet olisivat käytännössä miltei mahdottomia ilman ihmiskunnan aiheuttamaa ilmastonmuutosta. Tutkimuksessa yhdistettiin tilastollinen analyysi, havaintoaineisto ja edistyneet tietokonesimulaatiot ilmastosta.

Ilman fossiilisten polttoaineiden polttamista (pelkkien luonnollisten tekijöiden vaikutuksesta) todennäköisyys sille, että koko 150-vuotisen mittaushistorian viidestätoista lämpimimmästä vuodesta kolmetoista olisi esiintynyt vuosina 2000-2014, olisi ARMA-aikasarja-analyysin mukaan pohjoisella pallonpuoliskolla vain 1/170000 (0,0006 %) ja globaalistikin vain 1/10000 (0,01 %).

Vastaavasti ilman fossiilisia polttoaineita todennäköisyys sille, että koko 150-vuotisen mittaushistorian kymmenestä lämpimimmästä vuodesta yhdeksän olisi esiintynyt vuosina 2000-2014, olisi pohjoisella pallonpuoliskolla vain 1/5000 (0,02 %) ja globaalistikin vain 1/770 (0,13 %).

Todennäköisyydet olisivat jonkin verran suurempia, mikäli luontaisten tekijöiden viime vuosina esiintynyttä negatiivisempaan suuntaan kehittynyttä säteilypakotetta ei otettaisi huomioon, vaan luontaisen vaihtelun ajateltaisiin olevan täysin satunnaista.

Kun ihmiskunnan vaikutus otetaan laskelmissa huomioon, todennäköisyys sille, että mittaushistorian viidestätoista lämpimimmästä vuodesta kolmetoista on esiintynyt vuosina 2000-2014, on pohjoisella pallonpuoliskolla jo 76 prosenttia ja globaalistikin 72 prosenttia.

Vastaavasti ihmiskunnan vaikutuksesta todennäköisyys sille, että mittaushistorian kymmenestä lämpimimmästä vuodesta yhdeksän on esiintynyt vuosina 2000-2014, on pohjoisella pallonpuoliskolla 88 prosenttia ja globaalisti 83 prosenttia.

Tutkimus tehtiin ennen tietoa vuoden 2015 ennätyslämpötiloista. Kun viime vuosikin otetaan huomioon, todennäköisyys tällaiselle ennätysvuosien ketjulle pelkkien luontaisten tekijöiden vaikutuksesta olisi ainoastaan 1/300000 (0,0003 %).

Joissakin aiemmissa laskelmissa on saatu vieläkin pienempiä todennäköisyyksiä, mutta niissä vuodet on oletettu toisistaan riippumattomiksi, eikä niissä siis ole otettu huomioon sitä, että samat lämmittävät tekijät vaikuttavat useisin lähekkäisiin vuosiin.

Ilmaston lämpeneminen vaikuttaa merkittävästi myös talouteen, varsinkin maatalouteen. Kuivuudet ja helleaallot ovat jo pienentäneet maapallon viljasatoa keskimäärin 9-10 prosenttia viimeisimmän 50 vuoden aikana. Vaikutus on vain kasvanut 1980-luvun puolivälistä kohti nykypäivää.

Lähteet ja lisätietoja

WMO: 2015 is hottest year on record

WMO: 2015 likely to be Warmest on Record, 2011-2015 Warmest Five Year Period

Guardian: Record hot 2015 gave us a glimpse at the future of global warming

Skeptical Science: Record hot 2015 gave us a glimpse at the future of global warming

Bad Astronomy: 2015 - The Hottest Year on Record

Climate Central: 2015 Shatters Hottest Year Mark; 2016 Hot on its Heels?

UNFCCC: Scientists Warn Against Economic Disruption from Climate ChangeImpacts Will Be With Us for Many Decades,Says WMO Head

Nature: The Likelihood of Recent Record Warmth

Guardian: Record hot years near impossible without manmade climate change – study

Daily Mail: Humans ARE to blame for record temperatures

Climate Progress: Recent High Temperature Records Were Almost Certainly Caused By Global Warming

Lue myös nämä

Nasa, NOAA, Berkeley Earth, Japanin ilmatieteen laitos ja MetOffice yksimielisiä: Vuosi 2015 ennätyslämmin ja rikkoi jopa ennätysennätyksen

NOAA hetki sitten: Vuosi 2015 ennätyslämmin ennätyssuurella erolla edelliseen ennätykseen verrattuna, vuoden aikana kymmenen ennätyslämmintä kuukautta

maanantai 25. tammikuuta 2016

Ennusteiden mukaan merissä olevien muovijätteiden paino ylittää kalojen painon vuoteen 2050 mennessä

Kuvan © FranMarin - Fotolia

Maailman talousfoorumissa (WEF) viime viikolla julkaistun Ellen MacArthur -säätiön tekemän selvityksen mukaan merissä tulee vuonna 2050 olemaan enemmän muovia kuin kaloja, kun vertaillaan niiden painoa. Maailman valtameriin nimittäin dumpataan Science-lehdessä julkaistun tutkimuksen mukaan noin kahdeksan miljoonaa metristä tonnia (metrinen tonni = 1000 kg) muovijätettä joka vuosi. Tutkimuksen 192 merenrantavaltiossa tuotettiin vuonna 2010 peräti 275 miljoonaa tonnia muovijätettä, josta 4,8-12,7 miljoonaa tonnia päätyi meriin.

Maailman muovituotanto on 20-kertaistunut vuodesta 1964 (raakaöljystä jalostettuja muoveja 15 miljoonaa tonnia) vuoteen 2014 (raakaölystä jalostettuja muoveja 311 miljoonaa tonnia). Kaikkiaan maapallolla on tuotettu niin paljon muovia, että sillä muovimäärällä voisi kääriä koko maapallon muovikelmuun. Vuonna 2014 merissä oli viisi tonnia kalaa yhtä muovitonnia kohden, vuotuinen muovituotanto vei kuusi prosenttia globaalista öljynkulutuksesta ja tuotti prosentin globaaleista hiilipäästöistä.

Vuonna 2050 raportissa ennustetaan maapallolla olevan muovituotantoa 1124 miljoonaa tonnia ja merissä yli tonni muovia yhtä kalatonnia kohden. Muovituotanto vastaa jo 20 prosenttia maailmanlaajuisesta öljynkulutuksesta ja tuottaa 15 prosenttia hiilipäästöistä. Laskelma perustuu oletukseen, jossa vuoteen 2050 mentäessä öljyntuotannon arvioidaan kasvavan hitaammin (0,5 prosenttia vuodessa) kuin muovien tuotannon (3,8 prosenttia vuodessa vuoteen 2030 asti ja 3,5 prosenttia vuodessa sen jälkeen). Lisäksi jätehuollon ja kierrätyksen mahdollinen kehittyminen vaikuttavat hyvin paljon meriin päätyvien jätteiden määrään.

Ennusteiden mukaan 99 prosenttia merilinnuista syö ravintonsa mukana muovia vuoteen 2050 mennessä. Keskellä valtamerta sijaitsevalla Midwayn atollilla tuhannet albatrossin poikaset kuolevat jo nyt muoviroskien takia nälkään ja myrkkyihin tai tukehtumalla. Nykyään arviolta joka kolmas poikanen menehtyy muoviroskien seurauksena. Albatrossin poikaset saavat mahansa täyteen muovia, kun niitä ruokkivat vanhemmat luulevat muoviroskia ruoaksi ja tuovat niitä nälkäisille poikasilleen.

Raportin tuottaneen säätiön taustalla on brittiläinen kilpapurjehtija Dame Ellen MacArthur, joka on nopeimmin maailman ympäri yksin purjehtinut nainen. Purjehtijana hän on erityisen huolestunut meristä ja sopiikin hyvin merten suojelun sekä kiertotalouden keulakuvaksi. Vastaavasti laskettelijat ja lumilautailijat ovat perustaneet POW-liikkeen hidastaakseen ilmastonmuutosta ja suojellaakseen talvia.

Runsas muovien kertyminen biosfääriin on yksi esimerkki antroposeenin eli ihmiskunnan geologisen aikakauden alkamisesta. Pallonkutistajilla on paljon tehtävää!

Lue myös nämä

Alison muovimaassa: tosielämän Tarzan-lapsi ja naispuolinen Indiana Jones

Lintujen roskaruokaa: Muovijätteen määrä Tyynenmeren jätepyörteessä satakertaistunut

Muovijätetsunami myös Atlantilla!

Tupakantumpit ja muovijäte täyttävät meret



sunnuntai 24. tammikuuta 2016

Abitti-ohjeet


Eilen Kouvolassa oli lukioiden opettajien VES-koulutuspäivä, jossa olin opettamassa sähköisen Abitti-koejärjestelmän käyttöä. Jo syksyllä 2016 maantiede, filosofia ja saksa siirtyvät sähköisiin ylioppilaskirjoituksiin.

Tästä linkistä löytyy laatimani Abitti-ohje.

Kokeen ohjeeseen ja tehtävänantoihin tulevaa tekstiä voi muotoilla näillä koodeilla:


Lihavoitava sana tai pitempi lihavoitava teksti tulee lihavointi-sanan paikalle ja kursivoitava kursivointi-sanan paikalle.

Vaihtoehtoisesti tehtävänannon voi muotoilla Opetus.tv-editorilla, jolloin itse tehtävään voi liittää kuvan ym. aineistoa suoraan tehtävänantoon eikä vain kokeen liitteeksi.

Lue myös tämä

Lukion uusi opetussuunnitelma ja teemaopinnot

keskiviikko 20. tammikuuta 2016

Nasa, NOAA, Berkeley Earth, Japanin ilmatieteen laitos ja MetOffice yksimielisiä: Vuosi 2015 ennätyslämmin ja rikkoi jopa ennätysennätyksen

Maapallon globaalit keskilämpötilat Japanin ilmatieteen laitoksen mukaan vuosina 1891-2015. Diagrammissa esitetyt lämpötilalukemat ovat anomalioita eli poikkeamia vertailukauden 1981-2010 globaalista keskilämpötilasta. Harmaalla viivalla on esitetty yksittäisten vuosien pintalämpötilojen anomaliat. Sininen viiva kertoo viiden vuoden liukuvan keskiarvon (eli joka vuosi on laskettu uusi keskiarvo viiden viimeisimmän vuoden perusteella). Punainen viiva kertoo pitkän aikavälin lineaarisen trendin. Credit: Japan Meteorological Agency, Annual Anomalies of Global Average Surface Temperature (1891 - 2015, preliminary value).

Berkeley Earth ilmoitti jo viikko sitten, että vuosi 2015 oli globaalisti ennätyslämmin. Tänään näin ovat kertoneet NOAA, Nasa ja brittiläinen ilmatieteen laitos MetOffice. Myös Japanin ilmatieteen laitoksen alustavat tulokset kertovat samoin. Eri tutkimuslaitosten tulokset seuraavatkin diagrammissa melko kauniisti toisiaan, vaikka menetelmät ovatkin osittain erilaisia. NOAA:n ja Nasan yhteisen diasarjan diagrammit havainnollistavat hyvin vuoden 2015 lämpimyyttä.

MetOfficen ja Nasan mukaan maapallo oli vuonna 2015 noin asteen esiteollista aikaa lämpimämpi. Olemme siis puolimatkassa tavoitetta rajoittaa maapallon lämpeneminen korkeintaan kahteen asteeseen ja lähestymässä tavoitetta rajoittaa lämpeneminen enintään 1,5 asteeseen.

Nasan mukaan on vain 5-6 prosentin mahdollisuus, että virhetekijöistä johtuen jokin muu kuin 2015 olisikin mittaushistorian lämpimin vuosi.

Bloomberg Business kirjoittaa: "A powerful El Niño is largely responsible for the year’s extremes, but make no mistake: This is what global warming looks like. Temperatures are rising 10 times faster than during the bounce back from the last ice age. Fifteen of the hottest 16 years on record have come in the 21st century."

Vaikka El Niñon vaikutuksesta lämpöennätykset ajoittuivat juuri vuoteen 2015 (ja mahdollisesti vuoteen 2016), lämpimyydestä 95 prosenttia johtuu ihmiskunnan aiheuttamista kasvihuonekaasupäästöistä. Ihmiskunnan ja El Niñon yhteisvaikutuksesta vuosi 2015 ei vain rikkonut lämpöennätystä, vaan se rikkoi sen selvällä erolla toiseksi lämpimimpään vuoteen verrattuna. NOAA:n mukaan vuosi 2015 oli +0,90 ± 0,08 astetta 1900-luvun keskiarvoa lämpimämpi ja rikkoi edellisen koko vuoden globaalin lämpöennätyksen ennätyssuurella erolla (0,16 astetta yli aiemman ennätyksen). Tätä ennen suurin marginaali oli vuodelta 1998, jolloin vuoden 1997 ennätys ylittyi 0,12 asteella.

Vuosi 2015 oli Nasan tilastoissa
  • 0,13 celsiusastetta lämpimämpi kuin edellinen ennätysvuosi 2014,
  • 0,24 celsiusastetta lämpimämpi kuin edellinen ennätyksellisen El Niñon vuosi 1998,
  • 1,25 celsiusastetta lämpimämpi kuin arvio esiteollisen ajan lämpötilasta ja
  • 1,33  celsiusastetta lämpimämpi kuin mittaushistorian kylmin vuosi 1909.
Vuonna 2015 pohjoisella pallonpuoliskolla oli ennätysmäärä voimakkaita trooppisia pyörremyrskyjä (trooppiset syklonit, hurrikaanit, taifuunit), kaikkiaan 22 kategorian 4-5 hirmumyrskyä. Edellinen ennätys oli 18. Esimerkiksi Patricia-hurrikaani kehittyi nopeasti mittaushistorian voimakkaimmaksi läntisellä pallonpuoliskolla koetuksi trooppiseksi hirmumyrskyksi. Myös kolmosluokan tai sitä voimakkaampia trooppisia sykloneja oli pohjoisella pallonpuoliskolla ennätysmäärä.

Lisätietoja kansainvälisistä uutisista



Damian Carrington (Guardian): 2015 smashes record for hottest year, final figures confirm



NOAA hetki sitten: Vuosi 2015 ennätyslämmin ennätyssuurella erolla edelliseen ennätykseen verrattuna, vuoden aikana kymmenen ennätyslämmintä kuukautta

Vuosi 2015 oli myös NOAA:n hetki sitten julkistamien tietojen mukaan globaalisti ennätyslämmin, maa- ja merialueet yhdistettyinä 0,90 astetta yli tavanomaisen (1900-luvun keskiarvon) ja 0,16 astetta yli vuonna 2014 tehdyn edellisen ennätyksen. Tammi-joulukuu 2015 oli myös mittaushistorian kaikista muistakin 12 kuukauden jaksoista kuin täysistä kalenterivuosista kaikkein lämpimin. Globaaleihin lämpötiloihin vaikutti ilmastonmuutoksen lisäksi vuoden aikana kehittynyt voimakas El Niño. Vuodesta 1880 alkavan mittaushistorian kuudestatoista lämpimimmästä vuodesta 15 on koettu 2000-luvulla. Viime vuosi oli 39. perättäinen vuosi, jolloin globaali lämpötila ylitti 1900-luvun keskiarvon. Viimeistä kertaa 1900-luvun keskiarvon alle jäätiin vuonna 1977. Globaali lämpöennätys on rikkoutunut 2000-luvulla jo neljästi, vuosina 2005, 2010, 2014 ja 2015.

Vuosi 2015 oli +0,90 ± 0,08 astetta tavanomaista (1900-luvun keskiarvoa) lämpimämpi ja rikkoi edellisen koko vuoden globaalin lämpöennätyksen ennätyssuurella erolla (0,16 astetta yli aiemman ennätyksen). Tätä ennen suurin marginaali oli vuodelta 1998, jolloin vuoden 1997 ennätys ylittyi 0,12 asteella. Vuodet 1997 ja 1998 olivatkin edellinen kerta, jolloin esiintyi yhtä voimakas El Niño kuin vuonna 2015. Anomaliat vuosina 1997 (0,51 astetta) ja 1998 (0,63 astetta) olivat kuitenkin paljon pienemmät kuin viime vuonna.

Nyt globaali lämpöennätys on rikkoutunut 2000-luvulla jo neljästi, vuosina 2005, 2010, 2014 ja 2015. Viime vuosi oli 39. perättäinen vuosi, jolloin globaali lämpötila ylitti 1900-luvun keskiarvon. Viimeistä kertaa 1900-luvun keskiarvon alle jäätiin vuonna 1977. Viime vuosi mukaan luettuna mittaushistorian kuudestatoista lämpimimmästä vuodesta 15 on koettu 2000-luvulla. Ennen 2000-lukua listalle sijoittuu vain El Niño -vuosi 1998, joka on vuoden 2009 kanssa mittaushistorian lämpimimpien vuosien joukossa jaetulla kuudennella sijalla.

Vuodesta 1880 lähtien globaali vuosilämpötila on noussut keskimäärin 0,07 astetta vuosikymmenessä ja vuodesta 1970 alkaen keskimäärin 0,17 astetta vuosikymmenessä.

Maapallon eri alueiden lämpötilat tammi-joulukuussa 2015 NOAA:n mukaan. Kartan saa suuremmaksi klikkaamalla sen päältä. Credit: NOAA National Centers for Environmental Information, State of the Climate: Global Analysis for Annual 2015, published online January 2016, retrieved on January 20, 2016 from http://www.ncdc.noaa.gov/sotc/global/201513.

Vuonna 2015 oli kaikkiaan kymmenen ennätyslämmintä kuukautta (verrattuna ko. kuukausien koko mittaushistorian tilastoihin). Tammikuu oli mittaushistorian toiseksi lämpimin tammikuu ja huhtikuu tilastojen kolmanneksi lämpimin huhtikuu. Joulukuu oli anomalialla (lämpötilapoikkeamalla verrattuna tavanomaiseen ko. kuukauden arvoon) mitattuna mittaushistorian kaikista kuukausista lämpimin, 1,11 celsiusastetta yli tavanomaisen ja 0,12 astetta yli edellisen (lokakuu 2015) anomaliaennätyksen. Tämä oli ensimmäinen kerta NOAA:n mittaushistoriassa, kun kuukausianomalia ylitti asteen normaaliin verrattuna.

Osa vuoden 2015 lämpimyydestä johtuu ennätyslämpimistä valtameristä. Valtamerten vuotuinen pintalämpötila oli 0,74 astetta (+0,74 ± 0,00 astetta) yli tavanomaisen ja 0,11 astetta yli vuoden 2014 ennätyksen. Vuoden 2015 kolme ensimmäistä kuukautta olivat mittaushistorian kolmanneksi lämpimimpiä ko. kuukausia. Kaikki muut kuukaudet olivatkin sitten ennätyslämpimiä, mikä johtui paljolti yhdestä historian voimakkaimmista El Niño -ilmiöistä. Ennen viime vuotta valtamerten mittaushistorian suurin kuukausikohtainen globaali lämpötila-anomalia oli 0,74 astetta syyskuulta 2014. Tämä koko mittaushistorian ennätys meni uusiksi vuoden 2015 elokuussa (0,78 astetta), jälleen syyskuussa (0,83 astetta) ja vielä kerran lokakuussa (0,86 astetta). Sekä vuonna 2014 että vuonna 2015 rikottiin merten globaali kuukausittainen lämpötila-anomalia peräti kolmesti.

Myös maa-alueet olivat vuonna 2015 ennätyslämpimiä, 1,33 astetta (+1,33 ± 0,18 astetta) yli tavanomaisen. Vuosien 2007 ja 2010 edelliset ennätykset ylittyivät 0,25 asteella. Tämä on mittaushistorian suurin marginaali, jolla maa-alueiden edellinen vuotuinen lämpöennätys on ylittynyt. Edellinen ennätys oli vuodelta 1981, joka ylitti vuoden 1980 lämpötilan 0,22 asteella.

Vuonna 2015 maa-alueiden kuukausianomaliat verrattuna tavanomaisiin lämpötiloihin vaihtelivat kesäkuun 0,94 asteen ja joulukuun 1,89 asteen välillä, missä on eroa 0,95 astetta. Merialueilla anomaliat vaihtelivat helmikuun 0,58 asteesta lokakuun 0,86 asteeseen. Tässä on eroa vain 0,28 astetta, mikä kuvaa hyvin merien tasaisempaa lämpötilaa niiden lämmönsitomiskyvyn seurauksena.

Valikoituja merkittäviä ilmastoanomalioita ja sään ääri-ilmiöitä vuonna 2015. Kartan saa suuremmaksi klikkaamalla sen päältä. Credit: NOAA National Centers for Environmental Information, State of the Climate: Global Analysis for Annual 2015, published online January 2016, retrieved on January 20, 2016 from http://www.ncdc.noaa.gov/sotc/global/201513.

Aasiassa ja Etelä-Amerikassa vuosi 2015 oli mittaushistorian lämpimin, Afrikassa ja Euroopassa toiseksi lämpimin. Suomessa vuosi oli mittaushistorian lämpimin sekä koko maan keskiarvoa laskettaessa että myös kaikissa muissa maakunnissa paitsi Lapissa, jossa vuosi oli mittaushistorian toiseksi lämpimin. Suomen keskilämpötila oli 1,9 astetta yli suomalaisen vertailukauden (1981-2010) keskiarvon. Yksittäisistä kuukausista ennätyslämpimiä Suomessa olivat helmikuu, maaliskuu, marraskuu ja joulukuu. Kuukausikohtaiset mittaushistorian ennätyslämpötilat rikottiin marraskuussa (3.11.2015 Kemiönsaaressa 14,3 astetta) ja joulukuussa (20.12.2015 Porissa ja Kokemäellä 11,3 astetta).


Lähde

NOAA National Centers for Environmental Information, State of the Climate: Global Analysis for Annual 2015, published online January 2016, retrieved on January 20, 2016 fromhttp://www.ncdc.noaa.gov/sotc/global/201513.

Lue myös nämä

Berkeley Earth tänään: Vuosi 2015 oli globaalisti mittaushistorian lämpimin kalenterivuosi ja todennäköisesti myös lämpimin minkä tahansa 12 kuukauden jakso

Kouvolan sää ja ilmasto: Vuosi 2015 mittaushistorian lämpimin

Kouvolassa vuosi 2015 mittaushistorian lämpimin ja kolme mittaushistorian viidestä lämpimimmästä vuodesta viiden viimeisimmän vuoden aikana

Vuosi 2015 Suomen koko mittaushistorian lämpimin

Vuosikatsaus: Säävuosi 2015

torstai 14. tammikuuta 2016

Saastuneen kaupunki-ilman hengittäminen voi vastata useiden savukkeiden polttamista päivässä

Ilmansaasteet tappavat maailmanlaajuisesti vuosittain enemmän ihmisiä kuin aids, malaria, diabetes tai tuberkuloosi. Esimerkiksi Yhdysvalloissa ja Euroopassa ilmansaasteiden haittavaikutukset vastaavat noin 0,4-1,6 tupakan polttamista joka vuorokausi. Kiinassa tilanne on huomattavasti huonompi, sillä hyvin pahassa ilmansaastetilanteessa terveysvaikutukset voivat vastata sitä, että jokainen aikuinen ja lapsi polttaisi jopa noin 60 savuketta vuorokaudessa.

Smoking Club. Lähde: George Arents Collection, The New York Public Library. "A smoking club" The New York Public Library Digital Collections. 1793. http://digitalcollections.nypl.org/items/510d47dc-8a73-a3d9-e040-e00a18064a99

Yhdysvalloissa vuosittain tupakoinnin seurauksena kuolevien ihmisten lukumäärän ja myytyjen savukkeiden määrän perusteella Berkeley Earthin tutkimuksessa lasketaan, että yksi poltettu tupakka aiheuttaa 0,00000137 kuolemantapausta. Miljoona poltettua tupakkaa siis aiheuttaa 1,37 kuolemaa.

Kuinka monen tupakan päivittäistä polttamista saastuneen kaupunki-ilman hengittäminen vastaa? Taulukkoon on koottu esimerkkeinä Yhdysvallat, EU, Kiina ja kiinalaisia kaupunkeja. Tiedot perustuvat Berkeley Earthin laskelmiin.

Ilmansaasteista haitallisimpia ovat halkaisijaltaan alle 2,5 mikrometrin kokoiset pienhiukkaset (PM2.5). Nämä pienhiukkaset voivat kulkeutua hengitysilman mukana syvälle keuhkoihin ja edelleen verenkiertoon, jolloin ne voivat aiheuttaa tai pahentaa keuhkosyöpää, astmaa, sydänkohtauksia ja aivohalvauksia (ilmansaasteet näyttävät aiemman tutkimuksen mukaan lisäävän aivoinfarktista ja aivoverenvuodosta johtuvien aivohalvausten määrää erityisesti kuumalla säällä). Kiinassa keskimääräinen pienhiukkasaltistus (PM2.5-pitoisuus 52 mikrogrammaa kuutiometrissä ilmaa) aiheuttaa laskelmien mukaan 1,6 miljoonaa ennenaikaista kuolemaa. Tuon keskimääräisen kiinalaisen pienhiukkaspitoisuuden hengittäminen vastaa 2,4 savukkeen polttamista päivittäin.

Näin yhden savukkeen polttaminen vastaa sitä, että henkilö hengittää päivän ajan ilmaa, jonka pienhiukkaspitoisuus on 22 mikrogrammaa kuutiometrissä. Siis toisinpäin käännettynä:

pienhiukkaspitoisuus 22 mikrogrammaa kuutiometrissä vastaa yhtä savuketta päivässä.

Handanin teollisuuskaupungissa 200 kilometriä Beijingin eteläpuolella keskimääräinen pienhiukkaspitoisuus (mikrogrammoina kuutiometrissä) on 120, mikä vastaa 5,5 tupakan polttamista päivittäin. Shenyangin kiinalaiskaupungissa pienhiukkaspitoisuus oli marraskuussa 2015 korkeimmillaan jopa yli 1400, siis 56-kertaisesti WHO:n vuorokautisen maksimisuosituksen (vuorokauden keskiarvo korkeintaan 25 mikrogrammaa kuutiometrissä) verran (BBC, The Guardian). Tämä vastaa 63 tupakan sauhuttelua vuorokaudessa, siis noin 2,6 savuketta joka tunti ympäri vuorokauden.

Euroopassa ilmansaasteet aiheuttivat vuonna 2010 noin 400 000 ennenaikaista kuolemaa (kymmenen kertaa niin paljon kuin liikenne). Tämä vastaa tappovaikutukseltaan sitä, että jokainen eurooppalainen vauvasta vaariin polttaisi 1,6 tupakkaa päivässä.

Tässä Berkeley Earthin tutkimuksessa keskimääräinen Beijingin pienhiukkaspitoisuus näyttää vastaavan 2,4 savukkeen polttamista päivittäin, kun taas aiempi tutkimus (Arden Pope et al.) laski Beijingin ilmansaasteiden vastaavan "vain" 0,3 savukkeen päivittäistä sauhuttelua. Ero johtuu siitä, että aiemmassa tutkimuksessa selvitettiin vain sisäänhengitettyjen pienhiukkasten määrää erottelematta erilaisten pienhiukkasten terveysvaikutuksia. Hiilen, dieselin ja muiden fossiilisten polttoaineiden palamisessa sekä korkeaa lämpötilaa käyttävissä teollisissa prosesseissa syntyvät pienhiukkaset voivat olla terveysvaikutuksiltaan vieläkin haitallisempia kuin tupakanpoltosta syntyvät pienhiukkaset.

Berkeley Earthin tutkimuksessa ei laskettu hengitettyjen pienhiukkasten määriä, vaan siinä verrattiin lukumäärinä tupakoinnin aiheuttamia todellisia kuolemantapauksia ilmansaasteiden aiheuttamiin todellisiin kuolemantapauksiin. Erilaisia johtopäätöksiä voi katsoa tästä linkistä.

Janez Potočnik: "Jos talous on mielestäsi tärkeämpi kuin ympäristö, yritä olla hengittämättä, kun lasket rahojasi."

Lähteet

Richard A. Muller & Elizabeth A. Muller (Berkeley Earth): Air Pollution and Cigarette Equivalence


Lue myös nämä


The Telegraph: China's air pollution blamed for eight-year-old's lung cancer (Kiinassa 8-vuotiaan tytön keuhkosyövän arvioidaan johtuvan ilmansaasteista.)

ClimateProgress: Chart Of The Week - China’s Pollution Crisis Is Worse Than Living In A Smoking Lounge (Tammikuussa 2013 Beijingin pienhiukkaspitoisuus oli keskimäärin 194 ja hetkellinen maksimi 886 mikrogrammaa kuutiometrissä. Tupakointihuoneissa 16 yhdysvaltalaisella lentoasemalla pienhiukkaspitoisuus oli keskimäärin 166,6 mikrogrammaa kuutiometrissä. Beijingissä ulkoilu oli siis vaarallisempaa kuin lentokentän tupakkaloungessa istuminen.)

Business Insider: A restaurant in a heavily polluted Chinese city tried charging diners for fresh air (Kiinalainen ravintola yritti rahastaa asiakkaitaan puhtaasta hengitysilmasta.)



keskiviikko 13. tammikuuta 2016

Berkeley Earth tänään: Vuosi 2015 oli globaalisti mittaushistorian lämpimin kalenterivuosi ja todennäköisesti myös lämpimin minkä tahansa 12 kuukauden jakso

Berkeley Earth on tänään julkaissut mielenkiintoisia tilastotietoja maapallon globaaleista lämpötiloista vuonna 2015.

Vuonna 2015 maapallon pinta-alasta 0,16 % oli ennätyskylmää, 0,14 % äärimmäisen viileää, 0,5 % hyvin viileää, 6,74 % vähän tavanomaista viileämpää, 12,25 % lähellä tavanomaista, 29,6 % vähän tavanomaista lämpimämpää, 21,63 % hyvin lämmintä, 12,05 % äärimmäisen lämmintä ja 16,92 % ennätyskuumaa verrattuna ajanjakson 1951-1980 keskimääräisiin lämpötiloihin. Kartan saa suuremmaksi klikkaamalla sen päältä. Kartan lähde: Berkeley Earth, berkeleyearth.org.

Maapallon maa-alueet yksinään tarkasteltuna, merialueet yksinään tarkasteltuna ja myös maa- sekä merialueet yhdistettyinä olivat vuonna 2015 globaalisti 166-vuotisen mittaushistorian kaikkein lämpimimmät minkään kokonaisen kalenterivuoden aikana mitattuina. Myös mistä tahansa mittaushistorian yhteensä 1981:stä 12:n kalenterikuukauden jaksosta maa-alueet ja merialueet yksinään tarkasteltuina tai yhdistettyinä olivat tammi-joulukuussa 2015 mittaushistorian todennäköisesti lämpimin 12 kuukauden jakso, mutta mittausten epävarmuustekijät huomioon ottaen sijoitus maa-alueilla 1.-2., merialueilla 1.-8. ja molemmat yhdistettyinä 1.-3. Taulukon saa suuremmaksi klikkaamalla sen päältä. Tietojen lähde: Berkeley Earth, berkeleyearth.org.


Mittaushistorian 1850-2015 yksittäisten vuosien globaalit lämpötilat (ja harmaalla 95 %:n luottamusväli) maa- ja merialueet yhdistettyinä verrattuna aikajakson 1951-1980 keskiarvoon. Vuosi 2015 oli selvällä marginaalilla mittaushistorian lämpimin kalenterivuosi. Diagrammin saa suuremmaksi klikkaamalla sen päältä. Diagrammin lähde: Berkeley Earth, berkeleyearth.org. Suomen lämpötilahistorian voi katsoa tästä linkistä.


Globaalin lämpötilan nousutrendi vuosikymmentä kohden eri ajanjaksoilla. Maapallo on lämmennyt vuodesta 1990 nykypäivään nopeammin kuin koskaan aiemmin mittaushistoriassa. Taulukon saa suuremmaksi klikkaamalla sen päältä. Tietojen lähde: Berkeley Earth, berkeleyearth.org. Suomen lämpenemistrendit voi katsoa tästä linkistä.


Keskimääräinen lämpötilatrendi maapallon eri alueilla vuosikymmentä kohden alkaen vuodesta 1970. Mitä punaisempi väri, sitä enemmän alue on lämmennyt. Mitä sinisempi väri, sitä enemmän alue on viilentynyt. Kartan saa suuremmaksi klikkaamalla sen päältä. Kartan lähde: Berkeley Earth, berkeleyearth.org.

Lue myös nämä

Kouvolan sää ja ilmasto: Vuosi 2015 mittaushistorian lämpimin

Kouvolassa vuosi 2015 mittaushistorian lämpimin ja kolme mittaushistorian viidestä lämpimimmästä vuodesta viiden viimeisimmän vuoden aikana

Vuosi 2015 Suomen koko mittaushistorian lämpimin

Vuosikatsaus: Säävuosi 2015

maanantai 11. tammikuuta 2016

Kouvolan sää ja ilmasto: Vuosi 2015 mittaushistorian lämpimin

Utin (Kouvola) vuosien 1960-2015 sademäärät (siniset pylväät) ja koko vuoden keskilämpötilat (punainen katkoviiva). Lisäksi yhtenäisellä tummanpunaisella viivalla on esitetty lämpötilojen kymmenen vuoden liukuva keskiarvo. Keskiarvoa on siis liu'utettu eteenpäin niin, että joka vuosi on laskettu keskiarvo uudelleen viimeisimmän kymmenen vuoden ajalta. Näin sään luontainen vuosien välinen lyhytaikaisvaihtelu on saatu hieman tasoittumaan ja pitkän aikavälin trendi näkymään paremmin. Lämpötilat vuosilta 1960-2015 ovat Utin lentoaseman mittauspisteestä. Sademäärät vuosilta 1960-2008 ovat Utin lentoaseman mittauspisteestä ja vuosilta 2009-2015 Utin Lentoportintien mittauspisteestä. Diagrammin saa suurennettua klikkaamalla sen päältä. Sademäärä- ja lämpötilatilastot: Ilmatieteen laitos. Diagrammi: Jari Kolehmainen.

Vuosi 2015 oli Utin lentoaseman digitalisoidun mittaushistorian (alkaen vuodesta 1959) lämpimin kalenterivuosi (keskilämpötila 6,3 astetta). Jaetulle toiselle sijalle sijoittuvat vuodet 2011, 2008 ja 1989, joiden kaikkien keskilämpötila on 6,0 astetta. Vuosi 2014 on seuraavaksi lämpimin (keskilämpötila 5,9 astetta). Viimeisimmän viiden vuoden aikana olemme siis kokeneet kolme mittaushistorian viidestä lämpimimmästä vuodesta. Kymmenen vuoden liukuva keskiarvo osoittaa Utin keskimääräisten lämpötilojen kohonneen yli asteella digitalisoidun mittaushistorian aikana.

Utin lentoaseman sääasemalla digitalisoidun mittaushistorian (alkaen vuodesta 1959) kolme sateisinta vuotta ovat olleet Ilmatieteen laitoksen tietojen mukaan 2004 (vuoden sademäärä 884,0 mm), 1981 (883,5 mm) ja 1988 (870,4 mm). Kolme vähäsateisinta vuotta Utin lentokenttäalueella ovat puolestaan olleet 1976 (vuoden sademäärä 451,5 mm), 1975 (453,6 mm) ja 2010 (460,0 mm, havainto Lentoportintien mittauspisteessä). Vuoden 2015 sademäärä Lentoportintien mittauspisteessä oli 660,2 mm, mikä on hiukan yli tavanomaisen.

Millaisia ovat Anjalan, Utin lentoaseman ja Lentoportintien sääasemat Kouvolassa?

Kouvolassa Utin lentoaseman vuodesta 1944 toiminnassa ollut sääasema ja Utin Lentoportintien vuodesta 2008 toiminnassa ollut sääasema (kummankin sijainti 60,89 astetta pohjoista leveyttä, 26,94 astetta itäistä pituutta) sijaitsevat lähellä toisiaan Utin lentokenttäalueella. Ilmatieteen laitos kuvailee niiden olevan mäntykankaan ympäröimällä pienellä niityllä tai nurmikkoalalla lentokenttäalueen eteläreunassa. Pohjoisen puolella on avointa. Asema-alue sijaitsee ensimmäisen Salpausselän ylätasangolla. Alue on kuivaa mäntykangasta noin sata metriä merenpinnan yläpuolella. Salpausselän ympärillä on peltosavikkoa 60-65 metriä merenpinnan yläpuolella sekä paikoitellen metsäisiä mäkiä 80-100 metriä merenpinnan yläpuolella. Pohjoispuolella on keskikokoisia järviä noin 60 metriä merenpinnan yläpuolella. Etelässä sijaitsee myös laajempia soita 50-65 metriä merenpinnan yläpuolella. Lentoportintien sääasema perustettiin, kun sade- ja lumihavaintojen kerääminen puolustusvoimien ylläpitämällä Utin lentoaseman varsinaisella sääasemalla lopetettiin.

Vuonna 2015 Utin lentoaseman ja Utin Lentoportintien yksittäisten kuukausien keskilämpötiloissa oli eroa 0-0,2 astetta. Vuoden 2015 keskilämpötila oli Utin lentoasemalla 6,30 astetta ja Utin Lentoportintiellä 6,36 astetta laskettuina yhdellä desimaalilla ilmoitetuista kuukausikeskiarvoista.

Kouvolan Anjalan vuodesta 1941 toiminnassa ollut sääasema (sijainti 60,70 astetta pohjoista leveyttä, 26,81 astetta itäistä pituutta) sijaitsee alueella, joka on melko avoin marjapensaita ja omenapuita kasvava isohko puutarha etelään viettävän alarinteen tasanteella. Kymijoki (22 metriä merenpinnan yläpuolella) on noin 200 metrin päässä kaakossa. Pohjoispuolen mäki kohoaa 55 metrin korkeuteen. Ympäristö on Kymijoen laaksoa, jossa on laajoja savikkopeltoja (25-30 metriä merenpinnan yläpuolella) sekä joitakin metsäisiä selänteitä (40-60 metriä merenpinnan yläpuolella).

Utin lentoaseman ennätykset ovat seuraavat:
-Kylmin lukema -37,3 astetta 9.1.1987
-Lämpimin lukema +34,1 astetta 28.7.2010

Anjalan sääaseman ennätykset ovat nämä:
-Kylmin lukema -37,2 astetta 11.2.1956
-Lämpimin lukema +33,5 astetta 28.7.2010

Kun Helsingin Sanomat tutki Ilmatieteen laitoksen pitkäaikaisten tilastojen (1981-2010) perusteella vuorokauden maksimilämpötilojen keskiarvoa kesäkuukausilta, ykköseksi nousi Kouvolan Anjalan mittausasema, jossa kesäpäivän ylin lämpötila on keskimäärin 21,2 astetta. Seuraaviksi tulivat Lahden Laune ja Kouvolan Utti 21,0 asteella. Järjestys on lähes sama myös kesän hellepäivien (päivän ylin lämpötila varjossa yli 25,0 astetta) keskimääräisessä lukumäärässä: Kouvolan Utissa 18 ja Anjalassa sekä Lahden Launeella 17 hellepäivää vuodessa, Hyvinkäällä (Hyvinkäänkylä) ja Heinolassa (Asemantaus) 16. Absoluuttisesti suurin hellepäivien lukumäärä (eivät peräkkäisiä päiviä) samalla mittausasemalla yhden kesän aikana on ollut Kouvolan Utin 48 hellepäivää vuodelta 2010. Samana kesänä Lahdessa oli 47 ja Puumalassa 46 hellepäivää.

WeatherSpark-sivusto kertoo Kouvolasta seuraavaa (Utin pitkäaikaiset keskiarvot 1998-2012):

-Vuoden kuumin päivä 16. heinäkuuta (keskimääräinen ylin lämpötila 23 astetta ja keskimääräinen alin 14 astetta).

-Vuoden kylmin päivä 1. helmikuuta (keskimääräinen ylin lämpötila -6 astetta ja keskimääräinen alin -12 astetta).

-Vuoden pilvettömin päivä 26. heinäkuuta.

-Vuoden pilvisin päivä 23. joulukuuta.

-Päivä, jolloin sateen (vesi- tai lumisade) todennäköisyys on kaikkein pienin: 22. huhtikuuta (ainakin vähän sadetta 49 prosenttina ko. päivistä).

-Päivä, jolloin sade (vesi- tai lumisade) on todennäköisintä: 3. tammikuuta (ainakin vähän sadetta 89 prosenttina ko. päivistä).

-Lumisateen todennäköisyys on suurin 17. tammikuuta (ainakin vähän lumisadetta 82 prosenttina ko. päivistä).

-Lumipeite on syvimmillään 13. maaliskuuta (mediaanisyvyys 49,9 cm, yhtenä vuotena kymmenestä lunta yli 65,9 cm).

-Ilmankosteus pienimmillään 5. toukokuuta (suhteellinen kosteus alle 48 % kolmena neljästä ko. päivästä).

-Ilmankosteus suurimmillaan 2. marraskuuta (suhteellinen kosteus 99-100 % kolmena neljästä ko. päivästä).

Miten keskilämpötilat ja sademäärät lasketaan?

Vuodesta 1959 alkaen vuorokauden keskilämpötila-arvot (ºC) lasketaan vuorokauden kahdeksan havaintohetken (kello 00, 03, 06, 09, 12, 15, 18 ja 21 UTC) hetkellisestä lämpötila-arvosta. Jos kaikkia kahdeksaa lämpötila-arvoa ei ole käytettävissä, keskiarvo voidaan laskea käyttämällä saatavilla olevia lämpötila-arvoja ja aamulla (6 UTC) sekä illalla (18 UTC) mitattuja lämpötilan 12 tunnin ääriarvoja (minimi- ja maksimilämpötila), riippuen puuttuvasta havainto-ajasta. Helsingin Kaisaniemen sääasema on havainnoinut vuosina 1882-1900 ilman lämpötilaa kerran tunnissa, jolloin Ilmatieteen laitoksella on käytettävissään näiltä vuosilta tavanomaista tiheämpää havaintotietoa.

Vuorokauden sademäärä (mm) kuvaa vuorokauden aikana (aamun 06 UTC havainnosta seuraavan vuorokauden 06 UTC havaintoon) kertynyttä sateen määrää. Havaintoasemilla sadekertymä mitataan joko 12 (kello 06 ja 18 UTC) tai 24 (kello 06 UTC) tunnin välein, joten vuorokauden sadesumma on joko yhteenlaskettu summa kehdesta 12 tunnin sademäärästä tai mitattu 24 tunnin sademäärä.

Kuukauden keskilämpötila (ºC) ja sadekertymä (mm) lasketaan kyseisen kuukauden vuorokausiarvoista. Mikäli jokin vuorokausiarvoista puuttuu, kuukausiarvoa ei lasketa. Kuukauden keskilämpötila on keskiarvo vuorokausien keskilämpötiloista. Sadesumma on vuorokausisademäärien summa.

Lue myös nämä