Tänään oli tämän kesän 14. peräkkäinen päivä, jolloin ainakin jossakin päin Suomea lämpötila ylitti virallisella mittausasemalla 30,0 astetta. Kyseessä on pisin peräkkäisten 30 asteen päivien putki Suomessa vuodesta 1961 alkavissa vertailukelpoisissa tilastoissa.
Lähde
Lue myös nämä
Kuuma, kuumempi, Kouvola: Suomen ennätyksellinen helleputki päättyy kuukauden mittaisena
 |
| Vasemmalla on esitetty Euroopan eri alueiden lämpötilat 17.6.–2.7.2025 verrattuna pitkän aikavälin keskiarvoon vuosina 1991–2020 samojen 16 vuorokauden aikana. Sininen tarkoittaa keskimääräistä kylmempää ja punainen keskimääräistä lämpimämpää. Ennätyksissä (tummin sininen ja tummin punainen) vertailukohtana ovat samat vuorokaudet vuosilta 1979–2024. Oikealla olevassa kaaviossa on esitetty Keski-Euroopan (pisteviivoin rajattu alue kartalla) kesäkuiden 1979–2025 lämpötilat maa-alueilla verrattuna pitkän aikavälin (vuodet 1991–2020) keskiarvoihin. Kuvan saa suurennettua klikkaamalla. Data: ERA5. Credit: C3S/ECMWF. |
Copernicuksen hetki sitten julkaisemien tietojen mukaan kesäkuu 2025 oli globaalisti mittaushistorian kolmanneksi lämpimin kesäkuu. Kuukauden keskilämpötila oli 1,3 astetta esiteollisen ajan (vuodet 1850–1900) kesäkuita korkeampi. Viimeisin 12 kuukautta (heinäkuu 2024 – kesäkuu 2025) oli 1,55 astetta esiteollista aikaa lämpimämpi.
Euroopassa kesäkuu oli mittaushistorian viidenneksi lämpimin. Vaikka Pohjois-Euroopassa oli keskimääräistä viileämpää, Länsi-Euroopassa kesäkuu oli mittaushistorian lämpimin, peräti 2,81 astetta lämpimämpi kuin vuosien 1991–2020 kesäkuiden keskiarvo. Osissa Portugalia Tuntuu kuin -lämpötila nousi korkeimmillaan jopa 48 asteeseen. Länsi- ja Etelä-Euroopassa oli myös pitkäaikaisia keskiarvoja kuivempaa.
 |
| Vasemmalla on esitetty meriveden lämpötilan poikkeama keskimääräisestä (vuosien 1991–2020 vastaavan ajankohdan keskiarvo) 30. kesäkuuta 2025, jolloin meren lämpöaalto oli läntisellä Välimerellä huipussaan. Oikealla olevassa kaaviossa on esitetty läntisen Välimeren (pisteviivoitettu alue kartalla) vuorokausikohtaiset meriveden lämpötilojen poikkeamat vuodesta 1979 kesäkuun 2025 loppuun verrattuna pitkän aikavälin keskiarvoon. Vuosi 2025 on merkitty tummanpunaisella käyrällä, vuosi 2023 oranssilla käyrällä ja kaikki muut vuodet harmailla käyrillä. Kuvan saa suurennettua klikkaamalla. Data: ERA5. Credit: C3S/ECMWF. |
Läntisellä Välimerellä mitattiin 30. kesäkuuta koko mittaushistorian korkein kesäkuun yksittäisen vuorokauden keskimääräinen meriveden lämpötila, kun koko läntisen Välimeren keskiarvo nousi 27 asteeseen. Poikkeama pitkän aikavälin vuorokausikohtaisesta keskiarvosta on peräti 3,7 astetta, mikä on koko mittaushistorian kaikkien kuukausien kaikkien vuorokausien suurin poikkeama. Aiempi poikkeamaennätys ennen tämän vuoden kesäkuuta oli 3,2 astetta (20.7.2023). Kesäkuussa 2025 aiempi ennätys ylittyi kuuteen kertaan.
Lähde
Lue myös tämä
 |
| Keskimääräinen ilman lämpötila Euroopassa vuonna 2024 verrattuna vuosien 1991–2020 keskiarvoon. Siniset tarkoittavat keskimääräistä kylmempiä ja punaiset keskimääräistä lämpimämpiä alueita. Credit: C3S/ECMWF. |
Copernicus Climate Change Servicen ja Maailman ilmatieteen järjestön (WMO) eilen julkaisemien tietojen mukaan vuosi 2024 oli Euroopan mittaushistorian lämpimin vuosi. Ennätyskorkeita vuoden keskilämpötiloja mitattiin lähes puolella Euroopan pinta-alasta. Eurooppa onkin kaikista nopeimmin ilmastonmuutoksen seurauksena lämpenevä maanosa.
Huippuvuorilla kesän keskilämpötilassa tehtiin uusi ennätys kolmatta vuotta peräkkäin. Sekä Huippuvuorilla että Skandinaviassa jäätiköt sulivatkin vuoden aikana ennätyksellisen paljon.
Myös merien keskilämpötila oli Euroopassa vuonna 2024 ennätyksellisen korkea, noin 0,7 astetta yli pitkäaikaisen keskiarvon. Välimerellä pitkäaikainen keskiarvo ylittyi peräti 1,2 asteella.
Vuonna 2024 eri puolilla Eurooppaa koettiin myös monia sään ääri-ilmiöitä. Myrskyt ja tulvat vaikuttivat noin 413 000 ihmisen elämään. Kuolonuhreja tuli näiden seurauksena ainakin 335. Maastopalat puolestaan vaikuttivat ainakin 42 000 ihmiseen. Esimerkiksi Portugalissa maastopalot riehuivat syyskuussa yhden ainoan viikon aikana 1 100 neliökilometrin alalla.
Esiteollisesta ajasta (vuodet 1850–1900) nykypäivään ilman lämpötila on kohonnut globaalisti keskimäärin 1,3 astetta, Euroopassa 2,4 astetta ja arktisella alueella 3,3 astetta, kun tarkastellaan viiden vuoden keskiarvoja.
Tällä vuosituhannella (tammikuusta 1999 heinäkuuhun 2024) merenpinta on noussut globaalisti noin 9,4 cm, joten vuotuista nousua on ollut keskimäärin 3,7 mm. Euroopassa vuotuinen nousu on ollut 2–4 mm.
Osa merenpinnan noususta johtuu veden lämpölaajenemisesta ja osa jäätiköiden sulamisesta. Globaalisti 275 000 jäätikköä peittää noin 700 000 neliökilometrin pinta-alan. Vuoden 1976 jälkeen vuoristojäätiköt ovat ohentuneet keskimäärin 16 metriä ja menettäneet tilavuutta 9 200 kuutiokilometriä. Viisi suurimman sulamisen vuotta on koettu viimeisimmän kuuden vuoden aikana.
Lähteet
WMO: European State of the Climate 2024
ECMWF: 2024 European State of the Climate report is published
Lue myös nämä
Vuosi 2024 oli mittaushistorian globaalisti lämpimin vuosi ja 2023 toiseksi lämpimin
Kesä 2024 oli mittaushistorian lämpimin sekä Euroopassa että globaalisti
 |
| Tuntien (punaiset pisteet) ja vuorokausien (keltaiset pisteet) keskimääräiset hiilidioksidipitoisuudet Havaijin Mauna Loalla viimeisimpien 31 vuorokauden ajalta. Credit: Public domain. Image provided by NOAA Global Monitoring Laboratory, Boulder, Colorado, USA. Data: NOAA GML (Mauna Loa Observatory). |
Keelingin käyrällä tarkoitetaan Havaijin Mauna Loalla vuodesta 1958 alkaen mitattuja ilmakehän hiilidioksidipitoisuuksia. Mittausten alkaessa maaliskuussa 1958 pitoisuus oli 313 ppm (parts per million, miljoonasosaa). Vasta vuonna 2013 ylitettiin ensimmäistä kertaa ihmiskunnan historiassa 400 ppm:n raja.
Vuonna 2024 pitoisuus oli keskimäärin 424,3 ppm, mikä on 3,58 ppm korkeampi kuin vuotta aiemmin. Tämä on koko mittaushistorian suurin nousu yhden vuoden aikana. Pitkäaikaiseen nousutrendiin vaikuttaa erityisesti fossiilisten polttoaineiden polttaminen, mutta vuonna 2024 nousua kiihdyttivät myös El Niño -ilmiö ja Pohjois- sekä Etelä-Amerikan maastopalot. Ilman El Niñonkin vaikutusta hiilidioksidipitoisuus nousee fossiilisten polttoaineiden ja metsäkadon vuoksi niin paljon, että Pariisin ilmastosopimuksen 1,5 asteen rajan ylittyminen alkaa näyttää yhä todennäköisemmältä.
Vuorokausikeskiarvoissa 430 ppm:n raja ylittyi ensimmäistä kertaa koko mittaushistoriassa tällä viikolla (7.3.2025), kun lukemaksi saatiin 430,60 ppm. Tämä on 5,24 ppm (1,23 %) enemmän kuin samana päivänä vuotta aiemmin. Koko vuoden 2025 keskimääräiseksi lukemaksi ennustetaan 426,6 ± 0,6 ppm.
Ennen teollista vallankumousta hiilidioksidipitoisuus ei ylittänyt lukemaa 300 ppm kertaakaan viimeisimmän 800 000 vuoden aikana. Aiemmin maapallon historiassa hiilidioksidipitoisuus on saattanut olla nykyisellä tasolla ehkä noin 2-5 miljoonaa vuotta sitten tai ainakin mioseeniepookin aikaan 10-15 miljoonaa vuotta sitten, jolloin maapallo oli 3-6 astetta nykyistä kuumempi ja merenpinta 25-40 metriä nykyistä korkeammalla. Ilmakehän hiilidioksidipitoisuus oli huipussaan (ehkä yli 5000 ppm) myöhäisellä ordoviikkikaudella noin 440 miljoonaa vuotta sitten. Tuolloin auringon säteily kuitenkin oli nykyistä heikompaa.
Lähteet
NOAA Global Monitoring Laboratory: Trends in Atmospheric Carbon Dioxide (CO2)
CO2.earth: Daily CO2 Comparisons
Met Office: Mauna Loa carbon dioxide forecast for 2025
Lue myös nämä
Ihmiskunta tuottaa yli 60 kertaa niin paljon hiilidioksidia kuin tulivuoret
 |
| Kuukausien globaalit keskilämpötilat tammikuun 1940 alusta tammikuun 2025 loppuun verrattuna esiteolliseen aikaan (vuodet 1850–1900). Kyseessä ovat siis anomaliat eli poikkeamat esiteollisen ajan keskilämpötiloista. Vuosi 2025 on esitetty tummanpunaisella, vuosi 2024 oranssilla ja vuosi 2023 keltaisella. Muut vuodet on kuvattu ohuilla harmailla käyrillä. Vaakasuora katkoviivoitus esittää 1,5 astetta esiteollista aikaa lämpimämpää tasoa. Data: ERA5. Credit: C3S/ECMWF. |
Puoli tuntia sitten julkaistujen tietojen mukaan tammikuu 2025 oli globaalisti koko mittaushistorian lämpimin tammikuu. Vertailukauden 1991–2020 tammikuiden keskilämpötila ylittyi 0,79 asteella ja esiteollisen ajan (vuodet 1850–1900) tammikuiden keskilämpötila 1,75 asteella. Tämä on erityisen merkittävää siksi, että tammikuussa ENSO-ilmiö alkoi siirtyä viilentävään La Niña -vaiheeseen. Siitä huolimatta maapallo pysyi vielä ennätyslämpimänä, mutta koko vuodesta odotetaan todennäköisimmin mittaushistorian kolmanneksi lämpimintä kalenterivuotta.
Viimeisin 12 kuukauden jakso helmikuun 2024 alusta tammikuun 2025 loppuun oli 1,61 astetta esiteollista aikaa lämpimämpi. Viimeisimmän 19 kuukauden aikana puolestaan on ollut 18 kalenterikuukautta, jotka ovat globaalisti olleet yli 1,5 astetta esiteollista aikaa lämpimämpiä.
Euroopan maa-alueilla tammikuu oli mittaushistorian toiseksi lämpimin tammikuu. Vertailukauden 1991–2020 tammikuiden keskilämpötila ylittyi 2,51 asteella. Euroopassa mittaushistorian tähän mennessä lämpimin tammikuu on ollut vuonna 2020, jolloin tammikuu oli 2,64 astetta vertailukautta lämpimämpi.
Lähde
Copernicus: January 2025 was the warmest on record globally, despite an emerging La Niña
Lue myös nämä
Ensimmäistä kertaa mittaushistoriassa yli 1,6 astetta esiteollista aikaa lämpimämpi kalenterivuosi
Kalifornialainen Berkeley Earth julkaisi eilen tietonsa vuoden 2024 maailmanlaajuisista lämpötiloista. Tulosten mukaan päättynyt vuosi oli vuodesta 1850 alkavan mittaushistorian lämpimin vuosi, selvästi edellistä ennätyslämmintä vuotta 2023 lämpimämpi. Vuonna 2024 maapallon keskilämpötila oli Berkeley Earthin mukaan peräti 1,62 ± 0,06 celsiusastetta esiteollista aikaa (vuodet 1850–1900) lämpimämpi. Ensimmäistä kertaa mittaushistoriassa kalenterivuoden keskilämpötila ylitti esiteollisen ajan 1,6 asteella ja vasta toista kertaa vähintään 1,5 asteella.
 |
| Mittaushistorian lämpimimmät vuodet Berkeley Earthin mukaan. Vuosista on esitetty keskilämpötilan poikkeama verrattuna esiteolliseen aikaan (1850–1900) ja keskilämpötilan epävarmuus. Credit: Berkeley Earth. |
Viimeisimmät kymmenen vuotta ovat olleet yli 170-vuotisen mittaushistorian kymmenen lämpimintä vuotta
Vuosien 2022 ja 2024 globaalien keskilämpötilojen ero on suurin kahden vuoden aikana tapahtunut nousu 1870-luvun jälkeen. Mittaushistorian kymmenen lämpimintä vuotta on koettu kymmenen viimeisimmän vuoden aikana.
Myös pelkkiä maa-alueita tai pelkkiä merialueita tarkasteltaessa vuosi 2024 oli koko mittaushistorian lämpimin. Maa-alueet olivat peräti 2,28 ± 0,12 astetta esiteollista aikaa lämpimämpiä. Vasta toista kertaa ja samalla toista vuotta peräkkäin eroa esiteolliseen aikaan oli yli kaksi astetta.
 |
| Maapallon maa-alueiden (punainen käyrä) ja merialueiden (sininen käyrä) keskilämpötila vuosina 1850–2024 verrattuna esiteollisen ajan keskilämpötilaan. Diagrammista näkyy selkeästi, että maa-alueet lämpenevät merialueita nopeammin. Vuonna 2024 sekä maa- että merialueet olivat lämpimämpiä kuin koskaan aiemmin mittaushistoriassa. Credit: Berkeley Earth. |
Vuoden keskilämpötilaennätys tehtiin 104 valtiossa
Alueellisessa tarkastelussa maapallon merialueista 21 % ja maa-alueista peräti 32 % oli ennätyslämpimiä. Ennätyslämpimillä alueilla asuu peräti 40 % maailman väestöstä eli noin 3,3 miljardia ihmistä. Uusi kansallinen vuoden keskilämpöennätys tehtiin Berkeley Earthin mukaan 104 valtiossa. Missään maapallolla ei ollut ennätyskylmää tai edes lähes ennätyskylmää, kun katsotaan koko vuoden keskilämpötilaa.
 |
| Vuosi 2024 oli ennätyslämmin 24 %:lla maapallon maa-alasta (tummin punainen väri). Missään ei ollut ennätyskylmää. Credit: Berkeley Earth. |
Maapallo saattaa olla nyt lämpimämpi kuin 120 000 vuoteen
Lämpömittareilla mitattuna globaaleja lämpötiloja voidaan tarkastella vuodesta 1850 alkaen, mutta epäsuorasti voidaan päätellä maapallon olevan nyt lämpimämpi kuin useisiin tuhansiin vuosiin, mahdollisesti 120 000 vuoteen.
 |
| Globaali keskilämpötila vuosina 1850–2024 verrattuna esiteollisen ajan keskiarvoon (= diagrammin nollataso). Credit: Berkeley Earth. |
Lämpimyyttä selittävät ihmiskunnan aiheuttama ilmastonmuutos, El Niño -ilmiö, aurinkosykli, tulivuorenpurkaus ja rikkipäästöjen vähentäminen
Suurin osa mittaushistorian aikana havaitusta lämpenemisestä on tapahtunut vasta vuoden 1970 jälkeen. Selittävänä tekijänä on ihmiskunnan kasvihuonekaasujen päästöistä aiheutuva ilmastonmuutos, joka on lämmittää maapalloa noin 0,2 astetta vuosikymmenessä. Lyhytaikaisista selittävistä tekijöistä vuosien 2023 ja 2024 lämpöpiikkiin vaikutti erityisesti El Niño -ilmiö, jonka huippu koettiin vuoden 2023 lopulla ja päättyminen kesäkuussa 2024.
Lisäksi 11-vuotinen aurinkosykli on nyt lähellä huippuaan ja hieman voimakkaampi kuin edellinen huippu, joten silläkin on pieni osuus ennätyslämpötiloihin. Myös tammikuussa 2022 tapahtunut Hunga Tonga -tulivuoren purkaus on saattanut vaikuttaa globaaleihin lämpötiloihin, koska monista muista tulivuorenpurkauksista poiketen siitä vapautui runsaasti lämmittävää vesihöyryä ja vain vähän viilentävää rikkiä. Pieni lämmittävä vaikutus saattaa olla myös ihmisten terveyden suojelemiseksi vuonna 2020 tehdyillä laivaliikenteen rikkipäästöjen rajoituksilla, koska rikki toimii ilmakehässä lämmittävää auringonsäteilyä poispäin heijastavana pienhiukkasena ja myös pilvien muodostajana. Aiemmin laivaliikenteestä tulleet rikkipäästöt ovatkin saattaneet estää lämpenemistä, joka muuten olisi tapahtunut kasvihuonekaasupäästöjen seurauksena.
 |
| Globaaliin keskilämpötilaan vaikuttaneiden tekijöiden vaihtelu viimeisimmän kymmenen vuoden aikana. Kullakin tekijällä on vaaka-akselilla oma kymmenen vuoden aika-asteikko. Kaavion oikeassa laidassa on kaikille tekijöille yhteinen lämpötila-asteikko, joka esittää kunkin tekijän vaikutusta globaalin keskilämpötilan muutokseen. Tekijät vasemmalta oikealle lueteltuina ovat ihmiskunnan aiheuttama ilmastonmuutos, El Niñon ja La Niñan vaihtelu, aurinkosykli (Auringon aktiivisuus), Hunga Tonga -tulivuoren purkautuminen sekä meriliikenteen rikkipäästöjen vähentäminen. Tongassa sijaitsevan Hunga Tonga -tulivuoren purkauksessa tammikuussa 2022 vapautui ilmakehään runsaasti vesihöyryä ja vain vähän rikkiä. Yleensä suuret tulivuorenpurkaukset aiheuttavat lyhytaikaisen viilenemisen, koska purkauksista vapautuva rikki heijastaa Auringosta tulevaa säteilyä poispäin. Hunga Tongan purkauksella on kuitenkin voinut olla lämmittävä vaikutus, koska siitä nousi noin 150 miljoonaa tonnia vesihöyryä stratosfääriin (ilmakehän toiseksi alin kerros) asti. Hyvin epävarman arvion mukaan tällä on maapallon ilmastoon noin 0,035 asteen lämmittävä vaikutus, joka voi kestää useampia vuosia. Credit: Berkeley Earth. |
Kaikki tutkimuslaitokset yksimielisiä ennätyslämpimästä vuodesta
Berkeley Earthin lisäksi myös useat muut tutkimuslaitokset julkaisivat eilen tuloksensa vuodesta 2024. Kaikki tutkimuslaitokset ovat yhtä mieltä siitä, että vuosi 2024 oli koko mittaushistorian lämpimin. Eri tutkimuslaitokset kuitenkin käyttävät hieman erilaisia aineistoja, joten lämpötilaero esiteolliseen aikaan vaihtelee jonkin verran. Vain Berkeley Earthin ja Copernicuksen tuloksissa ero esiteolliseen aikaan oli vähintään 1,60 astetta. Kaikki kuitenkin päättelevät eroa olleen ainakin 1,45 astetta. Suurimmat erot tulevat itse asiassa siitä, kuinka lämpimäksi vertailukohtana käytetty esiteollinen aika (vuodet 1850–1900) on laskettu.
Berkeley Earth on käyttänyt 170-vuotisen lämpötiladatan laskemiseen maa-alueilta kaikkiaan 22 miljoonaa kuukauden keskilämpötilaa 50 746 sääasemalta ja lisäksi merialueilta 483 miljoonaa laivojen tai poijujen tekemää mittausta. Epävarmuutta aiheuttavat esimerkiksi vanhimpien havaintojen nykyistä pienempi kattavuus ja mittauslaitteiden tarkkuus, mutta kokonaisuudessaan epävarmuus on paljon pienempi kuin mittaushistorian aikana havaittu lämpötilan muutos. Vuoden 2024 tiedot perustuvat 18 447 sääasemaan (186 000 kuukauden keskilämpötilaa) ja 14,2 miljoonaan havaintoon meriltä.
 |
| Eri tutkimuslaitosten tulokset siitä, kuinka paljon esiteollista aikaa lämpimämpi vuosi 2024 oli. Credit: Berkeley Earth. |
 |
| Globaali keskilämpötila vuosina 1850–2024 verrattuna esiteollisen ajan keskiarvoon (= diagrammin nollataso) eri tutkimuslaitosten mukaan. Credit: Berkeley Earth. |
Tammikuussa 2025 alkoi ENSO-ilmiön viilentävä La Niña -vaihe, mutta sen odotetaan olevan melko heikko. Berkeley Earth ennustaakin, että vuodesta 2025 tulee 63 prosentin todennäköisyydellä mittaushistorian kolmanneksi lämpimin vuosi.
Pariisin ilmastosopimuksessa on ollut tavoitteena rajoittaa maapallon keskilämpötilan kohoaminen korkeintaan 1,5 asteeseen esiteolliseen aikaan verrattuna. Tavoitteessa tarkastellaan pitkän aikavälin keskiarvoa, joten 1,5 asteen rajan ylittyminen nyt kahtena vuonna peräkkäin ei vielä tarkoita tavoitteen epäonnistumista. Berkeley Earth on kuitenkin sitä mieltä, että tavoite ei ole enää saavutettavissa, vaan pitkän aikavälin keskilämpötila ylittää 1,5 asteen rajan seuraavien 5–10 vuoden aikana. Jotta ilmasto ei lämpenisi kovin paljon tätä enempää, tarvitaan nopeaa kasvihuonekaasupäästöjen vähentämistä.
Lähteet
Berkeley Earth: Global Temperature Report for 2024, posted on January 10, 2025 by Robert Rohde
Lisenssi (teksti suomennettu, lyhennetty ja asiajärjestystä vaihdettu)
Lue myös tämä
 |
| Globaalit keskilämpötilat verrattuna esiteolliseen aikaan eli vuosien 1850–1900 keskiarvoon (= diagrammien nollakohta). Vasemmalla on esitetty vuodesta 1967 alkaen yksittäisten vuosien keskilämpötilat ja oikealla vuodesta 1850 alkaen viiden vuoden jaksojen keskilämpötilat. Copernicuksen käyttämä ERA5-lämpötiladata on esitetty tummanpunaisella ja muut lämpötila-aineistot vaaleammalla värillä. Diagrammit näkee suurempina, kun klikkaa kuvan päältä. Credit: C3S/ECMWF. |
Eurooppalainen Copernicus-tutkimuslaitos julkaisi hetki sitten tietonsa (ERA5-lämpötiladata) vuodesta 2024, joka oli globaalisti ennätyskuuma ja monella tavalla täysin poikkeuksellinen:
– vuodesta 1850 alkavan mittaushistorian lämpimin vuosi
– globaali keskilämpötila 15,10 celsiusastetta (0,72 astetta yli vertailukauden 1991–2020 keskiarvon, 0,12 astetta yli edellisen ennätysvuoden 2023 ja 1,60 astetta yli esiteollisen ajan eli vertailukauden 1850–1900)
– ensimmäinen yli 1,5 astetta esiteollista aikaa lämpimämpi kalenterivuosi
– yhtenätoista yksittäisenä kalenterikuukautena keskilämpötila yli 1,5 astetta esiteollista aikaa lämpimämpi (poikkeus vain heinäkuu)
– koko mittaushistorian globaalisti lämpimin vuorokausi 22. heinäkuuta (keskilämpötila 17,16 astetta)
– kaikilla manneralueilla mittaushistorian lämpimin vuosi lukuun ottamatta Antarktista ja Australiaa lähisaarineen
– jokainen kuukausi tammikuusta kesäkuuhun lämpimämpi kuin yksikään vastaava kuukausi koko mittaushistoriassa
– jokainen kuukausi heinäkuusta joulukuuhun mittaushistorian toiseksi lämpimin ko. kalenterikuukausi (ennätyslämpimät kuukaudet edelliseltä vuodelta), paitsi elokuu yhtä lämmin kuin edellisen vuoden ennätyslämmin elokuu
– sekä pohjoisen pallonpuoliskon talvi (joulukuu 2023 – helmikuu 2024), kevät että kesä globaalisti mittaushistorian lämpimimmät ko. kolmen kuukauden jaksot
– vesihöyryn kokonaismäärä ilmakehässä mittaushistorian korkein (5 % yli vertailukauden 1990–2020 keskiarvon ja enemmän kuin 1 % yli edellisen ennätyksen vuonna 2016), mikä edisti helleaaltoja ja rankkasateita
– ilmakehässä hiilidioksidin (422,1 ppm) ja metaanin (1897 ppb) pitoisuudet ennätyskorkeita
 |
| Kuukausien globaalit keskilämpötilat tammikuun 1940 alusta joulukuun 2024 loppuun verrattuna esiteolliseen aikaan (vuodet 1850–1900). Kyseessä ovat siis anomaliat eli poikkeamat esiteollisen ajan keskilämpötiloista. Vuosi 2024 on esitetty paksulla punaisella käyrällä ja vuosi 2023 paksulla pinkillä käyrällä. Muut vuodet on kuvattu ohuilla käyrillä, joiden värit vaihtuvat vuosikymmenten mukaan. Vaakasuorat katkoviivat esittävät esiteollisen ajan keskilämpötilaa sekä 1,5 ja 2,0 astetta sitä lämpimämpiä tasoja. Data: ERA5. Credit: C3S/ECMWF. |
Kaikki kymmenen viimeisintä vuotta (2015–2024) ovat olleet koko mittaushistorian kymmenen lämpimimmän vuoden joukossa. Heinäkuusta 2023 alkaen kaikki kalenterikuukaudet heinäkuuta 2024 lukuun ottamatta ovat olleet yli 1,5 astetta esiteollista aikaa lämpimämpiä. Vuosien 2023 ja 2024 lämpimyyteen vaikutti ihmiskunnan aiheuttaman ilmastonmuutoksen lisäksi El Niño -ilmiö.
 |
| Vuoden 2024 lämpötilakeskiarvon anomalia eli poikkeama vertailukauden 1991–2020 keskilämpötilasta alueittain maapallolla. Lämpötiladata: ERA5. Credit: C3S/ECMWF. |
Euroopassakin vuosi 2024 oli mittaushistorian lämpimin. Keskimääräinen lämpötila oli 10,69 astetta, mikä on 1,47 astetta enemmän kuin vertailukauden 1991–2020 keskilämpötila ja 0,28 astetta enemmän kuin edellinen ennätys vuodelta 2020.
Sekä kevät (maalis-toukokuu) että kesä (kesä-elokuu) olivat Euroopassa mittaushistorian lämpimimmät. Kevät ylitti vertailukauden 1991–2020 keväiden keskilämpötilan 1,50 asteella ja kesä vertailukauden kesien keskilämpötilan 1,54 asteella.
 |
| Hiilidioksidin (vasemmalla) ja metaanin (oikealla) keskimääräiset globaalit (maa-alueiden yläpuolella 60º S–60º N) satelliiteista mitatut pitoisuudet ilmakehässä kuukausittain vuosina 2003–2024 (katkoviiva) ja 12 kuukauden keskiarvoina (yhtenäinen viiva). Credit: C3S / CAMS / ECMWF / University of Bremen / SRON. |
Myös NASA, NOAA, brittiläinen Met Office, Berkeley Earth ja WMO julkaisevat omat tilastonsa ennätysvuodesta 2024 tänään.
Lähteet
Copernicus: 2024 is the first year to exceed 1.5°C above pre-industrial level
Copernicus: Global Climate Highlights
Lue myös nämä
Vuosi 2024 oli mittaushistorian globaalisti lämpimin vuosi ja 2023 toiseksi lämpimin
Kesä 2024 oli mittaushistorian lämpimin sekä Euroopassa että globaalisti
 |
| Harmaalla viivalla ja ympyröillä on esitetty vuosien globaalien keskilämpötilojen poikkeamat ajanjakson 1991-2020 keskilämpötilasta Japanin ilmatieteen laitoksen mukaan. Sinisellä viivalla on esitetty viiden vuoden liukuva keskiarvo. Punainen viiva osoittaa pitkän aikavälin lineaarista trendiä. Lähde: Japanin ilmatieteen laitos. |
Japanin ilmatieteen laitoksen mukaan vuosi 2024 oli globaalisti koko mittaushistorian lämpimin vuosi. Vuoden 2024 keskimääräinen globaali pintalämpötila (ilman lämpötila lähellä maapallon pintaa ja meriveden lämpötila) siis oli vuodesta 1891 alkavan mittaushistorian korkein. Vuosi 2024 oli alustavien tietojen mukaan 0,62 astetta lämpimämpi kuin vertailukauden 1991-2020 keskiarvo ja 1,17 astetta lämpimämpi kuin 1900-luvun keskiarvo. Pitkällä aikavälillä pintalämpötila on kohonnut keskimäärin 0,77 astetta vuosisadassa.
Japanin ilmatieteen laitoksen mukaan viisi mittaushistorian lämpimintä vuotta ovat olleet 2024 (+0,62 °C verrattuna vuosien 1991-2020 keskilämpötilaan), 2023 (+0,54 °C), 2016 (+0,35 °C), 2020 (+0,34 °C) ja 2019 (+0,31 °C).
Lähde
Japan Meteorological Agency: Global Average Surface Temperature Anomalies
Lue myös nämä
 |
| Sinisellä käyrällä on esitetty esiteollisen ajan (vuodet 1850–1900) keskiarvoon verrattuna 12 kuukauden globaalin lämpötilan liukuva keskiarvo 1850-luvulta lokakuun 2024 loppuun asti. Keskiarvoa on siis liu'utettu eteenpäin niin, että joka kuukausi on laskettu keskiarvo uudelleen viimeisimmän 12 kuukauden ajalta. Sinisellä varjostettu alue käyrän ympärillä kuvaa 95 prosentin luotettavuusrajoja. Punainen käyrä on havainnoista tasoitettu 30 vuoden LOESS-käyrä, josta näkyy pitkän aikavälin trendi. Diagrammin saa suuremmaksi klikkaamalla sen päältä. Credit: Berkeley Earth. |
Globaalin keskilämpötilan 12 kuukauden liukuva keskiarvo on tällä hetkellä 1,64 ± 0,07 °C esiteollisen ajan keskilämpötilan yläpuolella. Poikkeama pitkäaikaisesta trendistä on nyt yksi mittaushistorian suurimmista. Vain vuosien 1878–1888 super-El Niñon aikana poikkeama trendistä on ollut selvästi tämänhetkistä isompi, mutta silloin lämpötilat olivat yli asteen nykyistä viileämpiä.
Lokakuu 2024 oli globaalisti vuodesta 1850 alkavan mittaushistorian toiseksi lämpimin lokakuu – tai oikeastaan jaetulla ykkössijalla. Tämän vuoden lokakuu nimittäin oli vain 0,02 astetta viileämpi kuin ennätyslämmin lokakuu 2023, ja näin pieni ero on pienempi kuin lämpötiladatan epävarmuus. Kaikki aiemman lokakuut ennen vuotta 2023 ovat olleet ainakin 0,25 astetta viileämpiä.
Niinpä voidaan sanoa, että viimeisimmästä 17 kuukaudesta peräti 16 kuukautta on ollut mittaushistorian siihen mennessä lämpimimpiä ko. kuukausia joko ykkössijalla tai jaetulla ykkössijalla. Poikkeuksena on vain syyskuu 2024. Lisäksi lokakuu 2024 oli 16. peräkkäinen kuukausi, jolloin globaali keskilämpötila kohosi vähintään 1,5 astetta esiteollisen ajan yläpuolelle.
Pariisin ilmastosopimuksen tavoite on ollut rajoittaa maapallon lämpeneminen korkeintaan 1,5 asteeseen esiteolliseen aikaan verrattuna, kun globaalia lämpötilaa tarkastellaan pitkällä aikavälillä. Yhden tai kahden vuoden aikana tapahtuva 1,5 asteen ylitys ei vielä tarkoita sitä, että Pariisin ilmastosopimuksen tavoite olisi ylittynyt. Koska viimeisimmän kahden vuoden aikana useat kuukaudet ovat ylittäneet 1,5 astetta esiteolliseen aikaan verrattuna, tuo 1,5 asteen raja kuitenkin lähestyy.
Vuonna 2023 alkoi El Niño -ilmiö, joka lämmitti vuosia 2023 ja 2024. Tyypillisesti toinen vuosi El Niñon alkamisen jälkeen on ensimmäistä lämpimämpi. Tällä hetkellä vuodesta 1850 alkavan mittaushistorian lämpimin kalenterivuosi on ollut 2023, mutta vuodesta 2024 tulee sitä lämpimämpi yli 99 prosentin todennäköisyydellä. Vuoden 2024 viimeisten kuukausien aikana mahdollisesti kehittyvän viilentävän La Niña -ilmiön ajoitus ja voimakkuus eivät riittäne estämään sitä, että vuodesta 2024 tulee mittaushistorian lämpimin kalenterivuosi.
Nyt olemme tämänhetkisen lämpenemispiikin huipulla tai lähellä sitä, koska globaali keskilämpötila tulee hieman viilenemään vuosien 2023–2024 El Niñon hiipumisen myötä. Vaikka yksittäiset kuukaudet ja yksittäiset vuodet tulevat todennäköisesti olemaan hieman tämänhetkistä viileämpiä, lämpötilat pysyvät esiteolliseen aikaan verrattuna korkeina ja globaali pitkän aikavälin lämpenemistrendi jatkuu. Todennäköisesti globaalin keskilämpötilan pitkäaikainen keskiarvo ylittää 1,5 astetta 2020-luvun lopulla tai 2030-luvun alussa, jos kasvihuonekaasujen päästöjä ei saada pikaisesti vähennettyä.
Lähde
Berkeley Earth: October 2024 Temperature Update, posted on November 21, 2024 by Robert Rohde
Lue myös nämä
Kesä 2024 oli mittaushistorian lämpimin sekä Euroopassa että globaalisti
 |
| Vuosien 1940–2024 globaalit lämpötila-anomaliat (keskilämpötilat vertailukauteen 1850–1900 eli esiteolliseen aikaan nähden). Vuoden 2024 tieto on ennakkoarvio, joka perustuu tammi-lokakuun jaksoon. Data: ERA5. Credit: Copernicus Climate Change Service/ECMWF. |
Lokakuu 2024 oli eurooppalaisen Copernicus Climate Change Servicen hetki sitten julkaiseman tiedotteen mukaan globaalisti 1,65 astetta esiteollisen ajan lokakuita lämpimämpi. Copernicuksen käyttämässä ERA5-lämpötila-aineistossa viimeisimmästä 16 kuukaudesta peräti 15 on ollut yli 1,5 astetta esiteollista aikaa lämpimämpiä. Viimeisin 12 kuukautta (marraskuun 2023 alusta lokakuun 2024 loppuun) oli 0,74 astetta lämpimämpi kuin vertailukausi 1991–2020 ja 1,62 astetta lämpimämpi kuin esiteollinen aika (ilmastotieteessä 1850–1900).
Tämän vuoden kymmenen ensimmäistä kuukautta (tammikuun 2024 alusta lokakuun 2024 loppuun) olivat keskimäärin 0,71 astetta lämpimämpiä kuin vertailukausi 1991–2020, joten kyseessä on mittaushistorian lämpimin tammi-lokakuun jakso. Tähänastisen mittaushistorian lämpimimmän vuoden 2023 tammi-lokakuiden keskilämpötila ylittyi tänä vuonna 0,16 asteella. Näin vuodesta 2024 on tulossa käytännöllisesti katsoen varmasti mittaushistorian lämpimin kalenterivuosi.
Copernicuksen ERA5-aineistossa vuosi 2023 oli 1,48 astetta esiteollista aikaa lämpimämpi. Vuodesta 2024 on tulossa yli 1,5 astetta esiteollista aikaa lämpimämpi, todennäköisesti yli 1,55 astetta esiteollista aikaa lämpimämpi. Tässä on melkoisesti pohdittavaa COP29-ilmastokokoukselle, joka järjestetään Azerbaidžanin Bakussa 11.-22. marraskuuta.
Lähde
Copernicus: 2024 virtually certain to be the warmest year and first year above 1.5°C
Lue myös nämä
Kesä 2024 oli mittaushistorian lämpimin sekä Euroopassa että globaalisti
 |
| Mittaushistorian kymmenen lämpimimmän vuoden globaalit anomaliat (keskilämpötilat vertailukauteen 1991–2020 nähden) ko. vuoden tammikuun alusta kunkin kuukauden loppuun ulottuvalla jaksolla. Data: ERA5. Credit: Copernicus Climate Change Service/ECMWF. |
Eurooppalainen Copernicus Climate Change Service julkaisi tänään tiedotteen, jonka mukaan syyskuu 2024 oli sekä Euroopassa että globaalisti mittaushistorian toiseksi lämpimin syyskuu. Kaikista lämpimin syyskuu koettiin vasta vuosi sitten.
Koska syyskuu 2024 oli globaalisti 1,54 astetta esiteollista aikaa lämpimämpi, viimeisimmän 15 kuukauden aikana on ollut kaikkiaan 14 kuukautta, jotka ovat olleet yli 1,5 astetta esiteollista aikaa (vuodet 1850–1900) lämpimämpiä. Viimeisin 12 kuukauden jakso ylitti vertailukauden 1991–2020 keskilämpötilan 0,74 asteella ja esiteollisen ajan 1,62 asteella.
Tammi-syyskuun jakso oli tänä vuonna globaalisti 0,71 astetta vertailukautta 1991–2020 lämpimämpi ja siten koko mittaushistorian lämpimin tammi-syyskuu, 0,19 astetta lämpimämpi kuin aiempi ennätys tammi-syyskuulta 2023. Vuodesta 2024 näyttääkin tulevan koko mittaushistorian lämpimin kalenterivuosi. Loka-joulukuun keskimääräisen lämpötila-anomalian pitäisi pudota yli 0,4 asteella, jotta tämä vuosi ei ylittäisi vuonna 2023 tehtyä lämpimimmän kalenterivuoden ennätystä.
Ilmatieteen laitoksen tiedotteen mukaan Suomen mittaushistorian (vertailukelpoista aineistoa 1900-luvun alusta asti) tähän mennessä lämpimimmät syyskuut on koettu vuosina 2023 ja 2024. Kummankin vuoden syyskuun keskilämpötila oli 12,2 astetta. Yksittäisistä mittauspisteistä esimerkiksi Sodankylän Tähtelässä keskilämpötila oli 10,3 astetta, mikä on Tähtelän yli 110-vuotisen mittaushistorian uusi syyskuun ennätys. Ilmatieteen laitoksen ja Helsingin yliopiston tutkijoiden vertaisarvioidun laskentamenetelmän mukaan ilmastonmuutos teki Tähtelän syyskuusta noin 1,7 astetta lämpimämmän kuin mitä se olisi ollut ilman ilmastonmuutosta.
Ainakin jossakin päin Suomea oli syyskuussa hellettä kahdeksana päivänä, mikä on syyskuiden uusi ennätys vuodesta 1961 alkavissa vertailukelpoisissa helletilastoissa. Aiempi ennätys oli viisi hellepäivää vuonna 1968. Myös koko vuoden hellepäivien lukumäärä oli tänä vuonna ennätyksellinen, peräti 71. Vuoden viimeinen hellepäivä mitattiin 10. syyskuuta. Meteorologi Mika Rantasen mukaan hellepäivien vuotuinen määrä on kasvanut Suomessa vuodesta 1961 nykypäivään keskimäärin 2,37 päivää vuosikymmenessä. Jos kuitenkin tarkasteluun otetaan mukaan vain ne sääasemat, jotka ovat olleet toiminnassa koko tarkasteluajanjakson 1961–2024, hellepäivien määrä on kasvanut 2,08 päivää vuosikymmenessä. Pieni osuus hellepäivien määrän kasvusta selittyy siis säähavaintoasemien määrän lisääntymisellä.
Lähteet
Ilmatieteen laitos: Syyskuu oli jälleen monin paikoin ennätyksellisen lämmin
Lue myös nämä
Kesä 2024 oli mittaushistorian lämpimin sekä Euroopassa että globaalisti
Kesä 2024 oli Euroopassa koko mittaushistorian kuumin
Eurooppalainen Copernicus Climate Change Service julkaisi hetki sitten tiedotteen, jonka mukaan kesä 2024 oli Euroopan mittaushistorian lämpimin kesä. Kesäkuun alusta elokuun loppuun ulottuva jakso oli Euroopassa 1,54 astetta lämpimämpi kuin kesien 1991–2020 keskilämpötila ja 0,2 astetta lämpimämpi kuin edellinen ennätyslämmin kesä 2022.
Kesä-elokuu oli myös maailmanlaajuisesti keskimäärin mittaushistorian kuumin
Myös globaalisti kesä-elokuun jakso oli mittaushistorian lämpimin kesä-elokuu, 0,69 astetta lämpimämpi kuin kesä-elokuiden 1991–2020 keskilämpötila ja 0,03 astetta lämpimämpi kuin edellinen ennätyslämmin kesä-elokuu 2023. Heinäkuussa 2024 koettiin myös koko mittaushistorian lämpimimmät yksittäiset vuorokaudet.
 |
| Kesä-elokuun jaksojen globaalit anomaliat (keskilämpötilat vertailukauteen 1991–2020 nähden) vuosina 1979-2024. Data: ERA5. Credit: Copernicus Climate Change Service/ECMWF. |
Viimeisin 12 kuukautta oli mittaushistorian lämpimin 12 kuukauden jakso ja 1,64 astetta esiteollista aikaa lämpimämpi
Koska elokuu 2024 oli globaalisti 1,51 astetta esiteollista aikaa lämpimämpi, viimeisimmän 14 kuukauden aikana on ollut kaikkiaan 13 kuukautta, jotka ovat olleet yli 1,5 astetta esiteollista aikaa (vuodet 1850–1900) lämpimämpiä. Lisäksi viimeisin 12 kuukauden jakso (syyskuun 2023 alusta elokuun 2024 loppuun) on koko mittaushistorian lämpimin kaikista 12 kuukauden jaksoista tai tarkkaan ottaen jaetulla ykköstilalla lämpimimpien 12 kuukauden jaksojen listauksessa. Myös kaksi edellistä jaksoa (heinäkuu 2023 – kesäkuu 2024 ja elokuu 2023 – heinäkuu 2024) olivat yhtä lämpimiä. Ne kaikki ylittivät vertailukauden 1991–2020 keskilämpötilan 0,76 asteella ja esiteollisen ajan 1,64 asteella.
Tämän vuoden kahdeksan ensimmäistä kuukautta olivat mittaushistorian lämpimin tammi-elokuun jakso
Tämän vuoden tammikuun alusta elokuun loppuun ulottuva jakso oli globaalisti 0,70 astetta vertailukauden 1991–2020 tammi-elokuun jaksoja lämpimämpi ja 0,23 astetta lämpimämpi kuin ennätyslämpimän kalenterivuoden 2023 tammi-elokuu. Vuosi 2024 on siis matkalla kohti koko mittaushistorian lämpimimmän vuoden titteliä.
 |
| Mittaushistorian kymmenen lämpimimmän vuoden globaalit anomaliat (keskilämpötilat vertailukauteen 1991–2020 nähden) ko. vuoden tammikuun alusta kunkin kuukauden loppuun ulottuvalla jaksolla. Data: ERA5. Credit: Copernicus Climate Change Service/ECMWF. |
Lähde
Copernicus: Summer 2024 – Hottest on record globally and for Europe
Ilmatieteen laitoksen tänään julkaisemien tietojen mukaan kesä 2024 oli Suomen pohjoisosassa poikkeuksellisen lämmin. Poikkeuksellisesta säästä puhutaan, kun sääilmiön tilastollinen esiintymismahdollisuus on keskimäärin kolme kertaa sadan vuoden aikana tai harvemmin.
Suurimmalla osalla Pohjois-Suomen mittausasemista rikottiin havaintopaikkakohtaisia koko mittaushistorian kesän lämpöennätyksiä. Esimerkiksi Sodankylässä (Tähtelä) kesä-elokuun keskilämpötila oli 15,9 astetta, joka ylittää edellisen ennätyksen vuodelta 1937 melkein puolella asteella (1930-luvun lämpöaallosta voi lukea tästä linkistä). Poikkeamat keskilämpötiloihin olivat Lapissa tänä kesänä laajalla alueella jopa kahden ja 3,5 asteen välillä. Utsjoen Kevolla oli ennätyksellisen paljon hellepäiviä, peräti 25. Pelkästään elokuussa Kevolla oli kahdeksan hellepäivää, kun keskimäärin niitä on Kevolla elokuussa vain yksi. Kevolla mitattiin myös koko Suomen korkein elokuun lämpötila (28,4 astetta).
Etelä- ja Keski-Suomessakin kesä-elokuun keskilämpötila oli 1–2 astetta tavanomaista korkeampi. Hellettä oli touko-elokuun aikana jossakin päin Suomea ennätyksellisesti 63 päivänä, kun pitkän ajan keskiarvo on 36 hellepäivää. Tosin yhtä monta hellepäivää touko-elokuussa oli myös vuonna 2018 (syyskuu mukaan lukien 64). Jos myös syyskuu lasketaan mukaan, hellepäiväennätys on 65 päivää vuodelta 2002. Tätä lukemaa saatetaan sivuta alkavalla viikolla.
Yksittäisistä säähavaintoasemista suurin hellepäivien määrä touko-elokuussa 2024 oli Lappeenrannan Konnunsuon 36 päivää. Kesän ylimmäksi lämpötilaksi mitattiin 31,4 astetta Heinolassa (Asemantaus) ja Kuopiossa (Savilahti) 28. kesäkuuta. Elokuun alin lämpötila -0,6 astetta mitattiin Sallan Naruskassa 7. elokuuta. Tämä on korkein elokuun alin lämpötila digitoitujen (vuodesta 1959 alkaen) vuorokausitilastojen historiassa.
Ilmastonmuutos teki Sodankylän kesästä 2024 noin 1,8 astetta lämpimämmän kuin mitä se olisi ollut ilman ilmastonmuutosta. Todennäköisyys näin lämpimälle kesälle on nykyilmastossa noin 70-kertainen verrattuna tilanteeseen ilman ilmastonmuutosta.
Muuallakin Euroopassa on ollut lämmintä. Rodoksella (Lindos) koko kesän keskilämpötila oli ennätykselliset 32,0 astetta. Tämä on korkein koskaan Euroopassa mitattu kesän keskilämpötila. Edellinen ennätys rikkoutui asteella. Norjalle kuuluvilla Huippuvuorilla Pohjoisella jäämerellä kesä oli ennätyksellisen lämmin jo kolmatta vuotta peräkkäin. Huippuvuorten Longyearbyenilla (78 astetta pohjoista leveyttä) elokuun keskilämpötila oli ennätykselliset +11 astetta, joka ylittää jopa tavallisesti lämpimimmän heinäkuun ennätykset.
Lähde
Ilmatieteen laitos: Päättynyt elokuu ja kesä olivat Lapissa poikkeuksellisen lämpimiä
Lue myös nämä
Heinäkuu 2024 oli globaalisti koko mittaushistorian kaikista kuukausista toiseksi lämpimin
Kuuma, kuumempi, Kouvola: Suomen ennätyksellinen helleputki päättyy kuukauden mittaisena
 |
| Vuorokauden globaalit keskilämpötilat vuosina 1940–2024. Vuosi 2024 on esitetty tummanpunaisella, vuosi 2023 oranssilla ja muut vuodet harmaalla. Data: ERA5. Credit: C3S/ECMWF. |
Koska tämän vuoden heinäkuu ei ollut mittaushistorian lämpimin heinäkuu, ennätyslämpimien kuukausien putki on nyt päättynyt. Kesäkuun 2023 alusta kesäkuun 2024 loppuun kaikki 13 peräkkäistä kuukautta olivat mittaushistorian lämpimimpiä ko. kalenterikuukausia. Näin pitkä ennätysputki on epätavallinen. Viimeksi vastaava koettiin vuosina 2015–2016, jolloin oli voimakas El Niño -ilmiö. Nyt kuitenkin lämpötilat olivat vieläkin korkeampia kuin silloin.
Vaikka heinäkuun keskilämpötila ei tämä vuonna kohonnutkaan aivan yhtä korkeaksi kuin vuosi sitten, tänä vuonna heinäkuussa mitattiin useita koko mittaushistorian lämpimimpiä yksittäisiä vuorokausia. Korkeimmillaan keskilämpötila nousi 22. heinäkuuta 17,16 asteeseen ja 23. heinäkuuta 17,15 asteeseen. Täysin varmasti ei voida sanoa, kumpi vuorokausista oli mittaushistorian kuumin, koska niiden ero on samaa luokkaa kuin ERA5-datan epävarmuustaso.
ERA5-aineiston mukaan ennen vuotta 2023 yhdenkään vuorokauden keskilämpötila ei koko mittaushistorian aikana ylittänyt 17,0 astetta. Vuonna 2023 se ylittyi 12 kertaa. Tänä vuonna se on ylittynyt tähän mennessä jo 16 kertaa.
Heinäkuu 2024 oli 1,48 astetta lämpimämpi kuin esiteollisen ajan (vuodet 1850–1900) heinäkuiden keskiarvo. ERA5-aineistossa kaikki 12 aiempaa peräkkäistä kuukautta (heinäkuu 2023 – kesäkuu 2024) olivat vähintään 1,5 astetta esiteollista aikaa lämpimämpiä. Viimeisimmän 12 kuukauden (elokuu 2023 – heinäkuu 2024) globaali keskilämpötila on 1,64 astetta esiteollista aikaa korkeampi.
Myös Euroopassa heinäkuu oli mittaushistorian toiseksi lämpimin heinäkuu. Lämpimämpää on ollut vain heinäkuussa 2010.
Lähteet
Copernicus: Globally second-hottest month on record, only slightly behind July 2023
Lue myös nämä
 |
| Vuorokauden globaalit keskilämpötilat vuosina 1940-2024. Vuosi 2024 on esitetty tummanpunaisella, vuosi 2023 oranssilla ja muut vuodet harmaalla. Vuosien 1991-2020 globaali vuorokausikohtainen keskiarvo on merkitty harmaalla katkoviivalla. Data: ERA5, via Climate Pulse. Credit: C3S/ECMWF. |
Eilen uutisoitiin, että viime sunnuntai (21. heinäkuuta 2024) oli globaalisti koko mittaushistorian lämpimin vuorokausi. Globaali keskilämpötila nousi 17,09 asteeseen. Juuri julkaistujen alustavien tietojen mukaan ennätys kuitenkin meni uusiksi jo tämän viikon maanantaina (22. heinäkuuta 2024), kun lämpötila kohosi 17,15 asteeseen. Professori Eliot Jacobsonin mukaan kyseessä saattaa olla maapallon kuumin vuorokausi ainakin sataantuhanteen vuoteen. Mittaushistoria ei toki ulotu läheskään näin pitkälle ajalle, mutta maapallon lämpötilaa on pystytty päättelemään epäsuorasti.
Ennen heinäkuuta 2023 globaali vuorokauden keskilämpötilaennätys mittaushistorian aikana oli 16,8 astetta (13. elokuuta 2016). Päivämäärästä 3. heinäkuuta 2023 alkaen on ollut kaikkiaan 58 vuorokautta (heinä-elokuussa 2023 ja kesä-heinäkuussa 2024), jolloin globaali keskilämpötila on ylittänyt aiemman ennätyksen 16,8 astetta. Tämä ennätysten sarja on itse asiassa paljon merkittävämpää kuin yksittäiset ennätykset, joita on pienten erojen ja analyysiin liittyvien epävarmuuksien vuoksi vaikea laittaa kiistattomasti täysin oikeaan järjestykseen.
Päivitys 27.7.2024. Tarkastettujen ja vahvistettujen tietojen mukaan viime vuorokausien globaalit keskilämpötilat ovat olleet seuraavat: 21. heinäkuuta 17,09 astetta, 22. heinäkuuta 17,16 astetta, 23. heinäkuuta 17,15 astetta ja 24. heinäkuuta 17,10 astetta. Tämä tarkoittaa sitä, että koko mittaushistorian kolme globaalisti lämpimintä päivää on koettu tällä viikolla ja neljä globaalisti lämpimintä päivää viimeisimmän viikon sisällä.
Lähteet
Copernicus: New record daily global average temperature reached in July 2024
Lue myös tämä
 |
| Kuukausien globaalit keskilämpötilat tammikuun 1979 alusta kesäkuun 2024 loppuun verrattuna vuosien 1991-2020 keskiarvoon (= kaavion nollataso). Data: ERA5. Credit: Copernicus Climate Change Service/ECMWF. |
Viimeisin vuosi on ollut globaalisti ennätyslämmin
Copernicuksen tänään julkaisemien tietojen mukaan kesäkuu 2024 oli globaalisti koko mittaushistorian lämpimin kesäkuu. Keskimääräinen lämpötila oli 16,66 celsiusastetta, mikä on 0,14 astetta edellistä kesäkuun ennätystä (kesäkuu 2023) enemmän ja 0,67 astetta yli vertailujakson 1991–2020 kesäkuiden keskiarvon.
Kesäkuun 2023 alusta alkaen kaikki 13 peräkkäistä kuukautta ovat olleet mittaushistorian lämpimimpiä ko. kalenterikuukausia. Näin pitkä ennätysputki on epätavallinen. Viimeksi vastaava on koettu 2015–2016.
Lisäksi viimeisin 12 kuukauden jakso (heinäkuun 2023 alusta kesäkuun 2024 loppuun) oli koko mittaushistorian tähän mennessä lämpimin 12 kuukauden jakso, globaalisti keskimäärin 1,64 astetta yli esiteollisen ajan ja 0,76 astetta yli vertailukauden 1991–2020 keskiarvon. Jokainen viimeisimmästä 12 kuukaudesta on ollut vähintään 1,50 astetta lämpimämpi kuin esiteollisen ajan (vuodet 1850–1900) keskiarvo.
Merivesi on ollut globaalisti ennätyslämmintä jo 15 kuukauden ajan
Myös merien globaali (60° S–60° N) pintalämpötila oli kesäkuussa 2024 korkeampi kuin kertaakaan aiemmin mittaushistoriassa.
Kaikki 15 peräkkäistä kuukautta ovat olleet merivesien pintalämpötiloissa mittaushistorian lämpimimpiä ko. kalenterikuukausia. Tähän ovat vaikuttaneet ilmastonmuutos ja El Niño -ilmiö yhdessä. Kun El Niño nyt on heikentynyt, sekä merien että ilman lämpötilat alkanevat hieman alentua.
Ateenassa kesäkuu oli lämpimämpi kuin kertaakaan aiemmin vuodesta 1860 alkavan mittaushistorian aikana
Kreikan pääkaupungin Ateenan ilmastotilastot (Thiseion mittauspiste) alkavat vuodesta 1860. Kesäkuu 2024 oli sielläkin koko mittaushistorian lämpimin, keskimäärin 29,9 astetta. Vuorokauden ylimpien lämpötilojen keskiarvo oli 35,6 astetta (korkein lukema 41,2 astetta 13. kesäkuuta), mikä on 4,4 astetta enemmän kuin vuosien 1981–2010 keskiarvo. Vuorokauden alimpien lämpötilojen keskiarvo (korkein lukema 29,5 astetta 21.–22. kesäkuuta) puolestaan oli peräti 4,8 astetta korkeampi kuin vuosien 1981–2010 keskiarvo.
Ateenan koko mittaushistorian kymmenestä lämpimimmästä kesäkuusta peräti kahdeksan on koettu viimeisimmän 20 vuoden aikana.
Yksittäisiä ennätyksiä tärkeämpää ilmastonmuutoksen kannalta kuitenkin on pitkän aikavälin keskimääräinen kehitys. Ateenassa (Thiseion mittauspiste) keskimääräinen lämpötila ylitti jo viime vuosikymmenellä aikavälin 1860–1900 keskiarvon peräti 1,7 asteella. Ateenaan vuorokauden ylimmät lämpötilat ovat kohonneet 1970-luvulta alkaen keskimäärin 0,6 astetta vuosikymmenessä. Alimmissa lämpötiloissa nousua on tapahtunut yli 0,8 astetta vuosikymmenessä.
Lähteet
Copernicus: Surface air temperature for June 2024
Ekathimerini.com: Athens sizzles with hottest June on record
 |
| Globaali lämpötilan 12 kuukauden liukuva keskiarvo tammikuun 1940 alusta toukokuun 2024 loppuun verrattuna esiteollisen ajan (vuodet 1850-1900) keskiarvoon (= diagrammin nollataso). Pariisin ilmastosopimuksen tavoite on, että maapallon lämpötila ei pitkällä aikavälillä tarkasteltuna nouse yli 1,5 astetta esiteollisesta ajasta. Data: ERA5. Credit: C3S/ECMWF. |
Copernicus Climate Change Service kertoi tiedotteessaan hetki sitten, että toukokuu oli globaalisti mittaushistorian lämpimin toukokuu, 1,52 celsiusastetta lämpimämpi kuin esiteollisen ajan (vuodet 1850–1900) toukokuiden keskiarvo. Kesäkuun 2023 alusta alkaen kaikki 12 peräkkäistä kuukautta ovat olleet mittaushistorian lämpimimpiä ko. kalenterikuukausia.
Lisäksi viimeisin 12 kuukauden jakso (kesäkuun 2023 alusta toukokuun 2024 loppuun) oli koko mittaushistorian tähän mennessä lämpimin 12 kuukauden jakso, 1,63 astetta yli esiteollisen ajan ja 0,75 astetta yli vertailukauden 1991-2020 keskiarvon.
Lähde
Copernicus: Surface air temperature for May 2024
Lue myös tämä
Hellepäivien lukumäärällä (eivät peräkkäisiä päiviä) mitattuna digitoidun mittaushistorian helteisimmät toukokuut (hellettä jossakin päin Suomea) ovat olleet seuraavat:
1. 2024 hellepäiviä 16 (ennuste, toistaiseksi 14 hellepäivää)
2. 2018 hellepäiviä 14
3. 1984 hellepäiviä 12
4. 1963 hellepäiviä 11
5. 1993 hellepäiviä 10
6. 2010 hellepäiviä 9
Kouvolassa on tänä vuonna ollut enemmän hellepäiviä kuin ennätyslämpimänä toukokuuna 2018
Kouvolassa Utin lentoaseman lämpötilakeskiarvo 1.-29.5.2024 on 13,34 astetta. Koko digitoidun mittaushistorian selvästi lämpimin toukokuu on Kouvolassa ollut vuonna 2018. Silloin Utin lentoaseman mittauspisteessä toukokuun keskilämpötila oli 14,96 astetta.
Toiseksi korkein toukokuun keskilämpötila Utin lentoaseman mittauspisteellä on 13,98 astetta toukokuulta 2016. Kylmin toukokuu puolestaan on ollut vuonna 1974, jolloin keskilämpötila oli vain 6,59 astetta ja jolloin 20 astetta ylitettiin vain kahtena päivänä.
Hellepäivien määrällä mitattuna Kouvolan Utissa tämän vuoden toukokuu on ollut helteisempi kuin ennätyslämpimänä toukokuuna 2018. Silloin hellepäiviä oli kuusi, kun nyt niitä on tähän mennessä ollut jo kahdeksan. Ennusteiden mukaan tämän vuoden toukokuussa Utissa tulee olemaan kaikkiaan kymmenen hellepäivää.
Koko toukokuun keskilämpötila kuitenkin jää Utissa tänä vuonna alemmaksi kuin vuonna 2018, koska nyt lämpötilojen vaihtelu on ollut suurempaa. Alkukuukausi oli kylmä. Kylmimmillään vuorokauden keskilämpötila jäi 1,6 asteeseen 8. toukokuuta, kun taas korkein vuorokauden keskilämpötila on tähän mennessä ollut 21,9 astetta 28. toukokuuta. Vuonna 2018 vastaavat lukemat olivat 6,8 astetta toukokuun kahtena ensimmäisenä vuorokautena ja 21,9 astetta 5. toukokuuta. Koko kuukauden korkein yksittäisen havaintohetken lämpötila on tänä vuonna ollut 28,3 astetta 28. toukokuuta, kun vuonna 2018 se oli 28,4 astetta 15. toukokuuta.
Vuonna 2018 ennätyslämmintä toukokuuta seurasi myös ennätyksellisen helteinen kesä. Saapa nähdä, miten käy tänä vuonna. Kesäkuun alun ennusteet ainakin näyttävät jonkin verran viilenevää.
Utin lentosääasema on perustettu vuonna 1944, mutta ensimmäisten vuosien tiedot ovat vain paperilla. Digitoituina tilastot ovat Suomen sääasemilta yleensä vuodesta 1959 alkaen.
Tilastotiedot
Ilmatieteen laitoksen avoin data, havaintojen lataus
Lue myös nämä
Kouvolassa Suomen paras kesäsää
Kesä-elokuu oli koko mittaushistorian kuumin kolmen kuukauden jakso
 |
| Keskimääräinen ilman lämpötila lähellä maapallon pintaa huhtikuussa 2024 verrattuna aikavälin 1991–2020 keskiarvoon. Ilmoitetut lämpötilat ovat siis anomalioita eli poikkeamia vertailukauden keskilämpötilasta. Data: ERA5. Credit: Copernicus Climate Change Service/ECMWF. |
Globaalisti mittaushistorian lämpimin ja Euroopassa toiseksi lämpimin huhtikuu
Huhtikuu 2024 oli tutkimuslaitos Copernicuksen mukaan globaalisti koko mittaushistorian lämpimin huhtikuu, 0,14 astetta edellistä ennätyslämmintä huhtikuuta 2016 lämpimämpi. Yksittäisiä valtioita tarkasteltaessa tavanomaiseen verrattuna kaikkein lämpimin oli klimatologi M. Herreran mukaan Turkki ja kylmin Suomi. Vaikka huhtikuu alkoi Etelä-Suomessa poikkeuksellisen lämpimänä, Ilmatieteen laitoksen tilastojen mukaan huhtikuun keskilämpötila oli enimmäkseen 1–2 astetta ajankohdan pitkäaikaisia keskiarvoja viileämpi. Koko Eurooppaa tarkasteltaessa huhtikuu oli mittaushistorian toiseksi lämpimin.
Viimeisimmän seitsemän kuukauden aikana Suomi on ollut tavanomaiseen verrattuna maailman kylmin valtio
Viimeisimmän seitsemän kuukauden aikana Suomi on ollut Ilmatieteen laitoksen tutkija Mika Rantasen mukaan maailman kylmin valtio verrattuna pitkän ajan keskiarvoon. Vain neljässä muussa valtiossa on ollut keskimääräistä kylmempää, nimittäin Ruotsissa, Islannissa, Norjassa ja Uruguayssa. Joku iltapäivälehden toimittaja saattaisi vetäistä tästä lööpin, että AMOC-järjestelmän keikahduspiste on ylittynyt ja Pohjoismaiden kylmeneminen on alkanut. Todellisuudessa asia ei kuitenkaan ole pääteltävissä näin suoraviivaisesti, vaikka AMOC näyttääkin jo vähän heikentyneen ilmastonmuutoksen seurauksena.
Viimeisin 12 kuukautta globaalisti mittaushistorian lämpimin 12 kuukauden jakso
Kesäkuun 2023 alusta alkaen kaikki 11 peräkkäistä kuukautta ovat olleet globaalisti mittaushistorian lämpimimpiä ko. kalenterikuukausia. NOAA:n mukaan super-El Niñon aikana 2015–2016 oli jopa 16 ennätyslämmintä kuukautta peräkkäin, mutta nyt lämpötilat ovat olleet vieläkin korkeampia kuin tuolloin.
Lisäksi viimeisin 12 kuukauden jakso (toukokuun 2023 alusta huhtikuun 2024 loppuun) oli koko mittaushistorian tähän mennessä lämpimin 12 kuukauden jakso. Keskimääräinen ilman lämpötila lähellä maapallon pintaa oli 1,61 astetta yli esiteollisen ajan ja 0,73 astetta yli vertailukauden 1991–2020 keskiarvon.
Myös merivesi ennätyslämmintä
Myös merien lämpötila viimeisimmän 12 kuukauden ajalta on ennätyksellisen korkea. Helmikuussa globaali meriveden keskilämpötila jäättömillä alueilla (60° S–60° N, ilmastotieteen standardi tarkasteltaessa merivesien keskilämpötilaa) oli 21,04 astetta. Tämä on korkeampi lukema kuin mittaushistorian yhdenkään aiemman huhtikuun aikana ja lähes yhtä korkea kuin kaikkien ennätys 21,07 astetta, joka mitattiin vasta maaliskuussa 2024. Itse asiassa ennen vuotta 2023 globaali meriveden keskilämpötila ei ylittänyt ERA5-datassa 21 astetta yhdenkään vuorokauden aikana, kun nyt koko kuukauden keskilämpötila oli 21,04 astetta. Huhtikuussa vähintään 28 asteen keskilämpötila mitattiin ennätyksellisesti 27,1 prosentilla merien pinta-alasta. Aiempi mittaushistorian kaikkien kuukausien ennätys oli 25,5 prosenttia maaliskuussa 2024.
Esiteollisen ajan keskilämpötila on ylittynyt ajoittain jopa kahdella asteella
Maapallon tämänhetkiset lämpöennätykset johtuvat osittain luontaisesti lämmittävästä El Niño -ilmiöstä, jonka huippu koettiin alkuvuodesta 2024. Ilmastonmuutos näkyy kuitenkin siinä, että nyt heikomman El Niño -ilmiön aikana lämpötilat ovat olleet vieläkin korkeampia kuin vuosina 1997–1998 ja 2015–2016, jolloin koettiin supervoimakkaat El Niño -ilmiöt.
Ilmastonmuutoksesta kertoo myös se, että maapallon ensimmäinen asteen verran esiteollista aikaa (vuodet 1850–1900) lämpimämpi vuorokausi koettiin vuonna 1958. Vuorokauden keskilämpötila ylitti esiteollisen ajan 1,5 asteella ensimmäistä kertaa vuonna 2015 ja kahdella asteella vuonna 2023. Helmikuussa 2024 koettiinkin jo neljä peräkkäistä vuorokautta, jolloin esiteollisen ajan keskiarvo ylittyi kahdella asteella.
Pääasiallinen lähde
Copernicus: Global temperature record streak continues – April 2024 was the hottest on record
Lue myös nämä
