tiistai 29. joulukuuta 2020

Turun yliopiston tutkijat kuvasivat tänä vuonna noin 70 uutta eläinlajia: Hauskoja tieteellisiä nimiä julkisuuden henkilöiden mukaan!

Ischnocolus vanandelae -tarantella. Kuva: Alireza Zamani, Turun yliopiston mediatiedote.

Turun yliopiston biodiversiteettiyksikön tutkijat, joista olen kirjoittanut aiemminkin, ovat kunnostautuneet jälleen. Vuoden 2020 aikana he kuvasivat noin 70 tieteelle aiemmin tuntematonta eläinlajia esimerkiksi Amazoniasta, Euroopasta, Venäjältä, Lähi-idästä ja Tyynen valtameren saarilta. 

Biodiversiteettiyksikössä väitöskirjaa tekevä jatko-opiskelija Alireza Zamani löysi Iranista Ischnocolus vanandelae -tarantellan eli lintuhämähäkin. Kyseessä on ensimmäinen koskaan Iranissa todistettavasti nähty tarantellalaji.

Osa uusista lajeista on nimetty julkisuuden henkilöiden mukaan. Loxosceles coheni -hämähäkki sai nimensä laulaja Leonard Cohenin ja hänen kappaleessaan ”Dance me to the end of love” mainitun palavan viulun mukaan, koska kyseisen hämähäkkisuvun lajeilla on selässä usein viulua muistuttavat kuviot. Gorbiscape gorbachevi -hämähäkki nimettiin Neuvostoliiton entisen valtionpäämiehen Mihail Sergejevitš Gorbatšovin mukaan. 

Myös elokuvat ovat jälleen tänäkin vuonna innoittaneet uusiin tieteellisiin lajinimiin. Koska Loureedia phoenixi -samettihämähäkin takaruumiin väritys muistuttaa Jokeri-hahmon kasvomaalausta, lajille annettiin nimi elokuvatähti Joaquin Phoenixin mukaan. Acrotaphus jackiechani -loispistiäinen puolestaan hyökkää pelkäämättä loisimansa hämähäkin kimppuun, joten sen tieteellinen nimi tuli toimintaelokuvista tunnetusta Jackie Chanista.

Jatkossa Turun yliopiston biodiversiteettiyksikkö tulee julkistamaan edelleen lisää uusia lajilöytöjä, joiden joukossa on jopa useita tieteelle aiemmin täysin tuntemattomia selkärankaislajeja. Turun yliopiston biodiversiteettiyksikkö onkin vuonna 2020 noussut maailmassa eniten eläinlajilöytöjä tekevien tutkimuslaitosten joukkoon.

Tuntemattomia eläinlajien löytäminen on tärkeää, sillä biodiversiteetti eli luonnon monimuotoisuus köyhtyy nykyisin kiihtyvällä nopeudella. Iso osa eliölajeista on uhanalaisia, mikä tarkoittaa sitä, että niiden riski kuolla sukupuuttoon on kohonnut. Lajeja ei osata suojella, jos niitä ei edes tunneta. Biodiversiteettikato on ilmastonmuutoksen veroinen ongelma, joten tilanteen seuraamiseksi tarvitaan yhä tarkempia selvityksiä lajien määristä ja eliökantojen kehityksestä.

Lähde

Turun yliopiston mediatiedote: Turkulaistutkijat ovat löytäneet peräti 70 uutta eläinlajia vuonna 2020 – lajilöydöt auttavat suojelemaan luonnon monimuotoisuutta

Lue myös nämä



Lähettänyt klo 4 kommenttia:
Tunnisteet: , ,

sunnuntai 27. joulukuuta 2020

Ilotulitteiden värit ja pienhiukkaspäästöt


Ilotulitteiden sisältämä mustaruuti on seos, jossa on rikkiä, hiiltä ja kaliumnitraattia eli salpietaria. Ruudin haju tulee rikkidioksidista. Monet ilotulitteet sisältävät myös fenolihartsia (resinox) ja PVC:tä (polyvinyylikloridi).

Ilotulitteissa palo perustuu kemialliseen reaktioon, jossa lämpötila on noin 800–900 astetta. Ilotulitusrakettien värit syntyvät eri metallien tai useimmiten niiden suolojen palamisesta eli yhtymisestä happeen:
-keltainen tai kulta: hiili, rauta, kalsium, natrium + alumiini,
-oranssi: kalsium,
-punainen: strontium, litium,
-sininen: kupari,
-sinipunainen tai violetti: strontium + kupari,
-valkoinen tai hopea: titaani, alumiini, magnesium ja
-vihreä: barium.

Korkeampi lämpötila tuottaa yleensä kirkkaammat sävyt. Poikkeuksena kuitenkin on sinistä väriä tuottava kupari. Jotta kupariatomi saa aikaan sinisenä aistittavan valohiukkasen (fotonin), reaktion täytyy ylittää tietty kriittinen lämpötila. Jos lämpötila kuitenkin on liian korkea, väri näkyy haaleampana.

Aiemmin ilotulitteissa käytettiin keltaisen värin tuottamiseen lyijykromaattia, joka on mutageeninen ja karsinogeeninen aine. Hengitettynä se aiheuttaa huonovointisuutta ja hengenahdistusta, sisäisesti käytettynä aivovaurioita, keskenmenoja ja halvauksia. Nykyisten säädösten mukaan Suomessa käytettävissä ilotulitteissa ei enää saa olla lyijyä.

Lyijykromaattia on aiemmin hyödynnetty myös maalaustaiteessa. Esimerkiksi elämänsä aikana ilmeisesti vain yhden teoksen kaupaksi saanut Vincent van Gogh (1853–1890) käytti maalauksissaan voimakkaan keltaisia väriaineita, nimittäin lyijykromaattia (ns. pariisinkeltainen, kromikeltainen) ja kadmiumsulfidia (ns. kadmiumkeltainen). Erityisesti auringonkukkatauluissa lyijykromaatti oli tärkeä. Väri kuitenkin tummuu ultraviolettisäteilyn vaikutuksesta. Näiden myrkyllisten aineiden on arveltu olleen mahdollisena osasyynä hänen mielisairauteensa, jonka seurauksena hän leikkasi vasemman korvalehtensä tai ainakin osan siitä irti ja lahjoitti sen kangaspalaan käärittynä rakastetulleen. Tosin legendan toisen version mukaan hän ei itse leikannut korvaa irti, vaan se olisi repeytynyt tappelun tuoksinassa.

Vaikka ympäristölle haitallisimpia aineita ei enää käytetäkään ilotulitteissa, ilotulitteet kuitenkin heikentävät ilmanlaatua. Pääkaupunkiseudulla suurimmat ilotulituksista johtuvat pienhiukkasten tuntipitoisuudet ovat mittausten mukaan olleet 250–350 mikrogrammaa kuutiometrissä, Turussa, Tampereella ja Kuopiossa korkeimmillaan 60–100 mikrogrammaa kuutiometrissä. Esimerkiksi vuonna 2015 suomalaisten ampumista uudenvuodenraketeista pääsi ilmaan 78 000 kilogrammaa pienhiukkasia. 

Saksan Leipzigissa on mitattu yhdeltä yöllä pienhiukkaspitoisuudeksi peräti 1 860 mikrogrammaa kuutiometrissä. Saksan ympäristöviraston mukaan uudenvuoden ilotulitusten pienhiukkaspäästöt vastaavat noin 15 prosenttia liikenteen koko vuoden pienhiukkaspäästöistä.

Lähteitä ja lisätietoja

Coloria.net: Kromikeltainen, Kromisitruuna, Pariisinkeltainen, Leipziginkeltainen






Lähettänyt klo 3 kommenttia:
Tunnisteet: ,

lauantai 19. joulukuuta 2020

Lumensyvyys Kouvolassa jouluna

Jouluaaton lumensyvyys Kouvolassa vuosina 1959-2019. Vuosilta 1959-2007 tiedot ovat Utin lentoasemalta. Vuosien 2009-2019 tiedot ovat lentokentän toiselta puolelta Utin Lentoportintieltä. Vuonna 2008 sekä lentoaseman että Lentoportintien mittauspisteessä havainnoitiin lumensyvyyttä, joten olen merkinnyt diagrammiin näiden keskiarvon 12 cm (lentoasema 11 cm, Lentoportintie 13 cm). Diagrammi: Jari Kolehmainen. Tilastotietojen lähde: Ilmatieteen laitoksen havaintojen latauspalvelu.


Diagrammissa on esitetty jouluaaton lumensyvyys Kouvolassa 1950-luvun lopulta nykypäivään asti. Suurin lumensyvyys on vuodelta 1965, jolloin lunta oli jouluaattona 71 senttimetriä. Lumeton jouluaatto koettiin ensimmäistä kertaa vuonna 1972. Sen jälkeen lumeton joulu on toistunut vuosina 1992, 2007, 2013, 2015 ja 2019. Jouluaaton lumensyvyyden keskiarvo on ollut koko tarkastelujaksolla 22 senttimetriä ja 2000-luvulla 17 senttimetriä. Utin mittaushistorian joulukuun suurin lumensyvyys on 74 senttimetriä ja kaikkien kuukausien suurin lumensyvyys 120 senttimetriä.

Piirtämästäni diagrammista kannattaa huomata se, että tarkastelujakso on melko lyhyt (vuodet 1959-2019). Mukana on vain Utin mittauspisteen digitoitu mittaushistoria, joka on saatavilla Ilmatieteen laitoksen havaintojen latauspalvelusta. 

Tarkastelussa ei ole mukana 1930-luvun lämpöaaltoa, jolloin esimerkiksi Utin lentoaseman mittauspistettä (perustettu vuonna 1945) ei vielä edes ollut olemassakaan. Tampereelta kuitenkin tiedetään, että 1930-luvun lämpöaallon aikana puolet jouluista oli mustia. Sodankylässäkin oli jouluna 1938 lunta vain kaksi senttimetriä. Tuolloin 1930-luvulla oli kuitenkin kyseessä vain alueellinen lämpeneminen, joka johtui hyvin todennäköisesti merivirtojen muutoksista, ei maailmanlaajuinen ilmastonmuutos kuten nyt. Globaalissa lämpötilahistoriassa 1930-luku oli viileä, kun taas 1940-luku oli ensimmäinen 1900-luvun keskiarvoa lämpimämpi vuosikymmen.

Suomen talvet ovat lämmenneet keskimäärin noin 2 astetta viimeisimpien 40 vuoden aikana. Meteorologi Mika Rantasen mukaan 1850-luvun kylmiin talviin verrattuna lämpenemistä on tapahtunut noin 4 astetta.

Tulevaisuudessa Suomen ilmaston lämpeneminen tuo yhä useampia vähälumisia talvia. Erityisesti valkeat joulut ovat uhattuina, sillä lumipeite saadaan entistä myöhemmin. Pohjoisimmassa Suomessa muutosta ei välttämättä huomaa vuosikymmeniin, sillä ilmastonmuutos lisää sademääriä. Yhä suurempi osa sateesta tulee vetenä, mutta myös lunta voi sataa entistä enemmän. Niinpä runsaslumisia talvia voi tulla vielä 2020- ja 2030-luvuillakin. Monien ilmastomallien mukaan keskimääräistä runsaslumisempia talvia tulee silloin tällöin ainakin tämän vuosisadan loppuun asti.

Toivotan kaikille blogini lukijoille rauhallista ja rentouttavaa joulua!

Lue myös nämä

Lähettänyt klo 2 kommenttia:
Tunnisteet: , ,

sunnuntai 13. joulukuuta 2020

Helsinki-Vantaalla on ollut joulukuussa lunta 83 senttimetriä ja Kaisaniemessä 70 senttimetriä


Helsinki-Vantaalla mittaushistorian lumensyvyysennätys joulukuussa on 83 senttimetriä 19. joulukuuta vuonna 1965. Jouluaaton lumensyvyys vuonna 1965 oli Helsinki-Vantaalla 78 senttimetriä. Kaisaniemessäkin lunta on ollut joulukuussa (13.12.1915) peräti 70 senttimetriä.

Informaatiomuotoiluun erikoistunut Koponen+Hildén -toimisto toteaa Helsingin valkoisista jouluista Ilmatieteen laitoksen avoimen datan perusteella seuraavasti: "Valkoinen joulu käy Helsingissä harvinaisemmaksi: 1960-luvulla vain yksi aatto oli täysin lumeton, kun kymmenen viime vuoden aikana maa on ollut mustana puolet jouluaatoista."

Ilmastonmuutos voikin tulevaisuudessa muuttaa myös joululauluja: "Silent night! Endless night! All is dark, there’s no light..." tai "Silent Night! Holy night! Stores are warm, malls are bright...". Lisää joululauluversioita voi katsoa tästä linkistä.

Lue myös nämä




Lähettänyt klo 1 kommentti:
Tunnisteet: ,

maanantai 7. joulukuuta 2020

Marraskuu globaalisti ja syksy Euroopassa selvästi mittaushistorian lämpimimmät

Euroopassa syksyn (syyskuu-marraskuu) 2020 keskilämpötila oli mittaushistorian korkein. Syksyjen 1981-2010 keskilämpötila (oheisen diagrammin nollataso) ylittyi 1,9 asteella ja edellisen ennätyslämpimän syksyn (2006) keskilämpötila 0,4 asteella. Vuodesta 2008 lähtien kaikki syksyt ovat olleet vertailutasoa lämpimämpiä. Tiedot: ERA5. Credit: Copernicus Climate Change Service/ECMWF.


Copernicus Climate Change Servicen juuri julkaisemien tietojen mukaan marraskuu 2020 oli globaalisti selvällä marginaalilla mittaushistorian lämpimin marraskuu ja Euroopassa toiseksi lämpimin marraskuu. Helleaaltojen koettelemassa Australiassa marraskuu oli mittaushistorian lämpimin. Paikoin sekä Pohjois-Amerikassa että Suomessa tehtiin mittauspistekohtaisia marraskuun lämpöennätyksiä. Koko Suomen mittaushistorian marraskuun lämpöennätys meni uusiksi, kun Maarianhaminan lentokentällä Jomalan kunnassa mitattiin 16,6 astetta. 

Globaalisti marraskuu oli keskimäärin 0,77 astetta ja Euroopassa 2,2 astetta lämpimämpi kuin marraskuiden 1981-2010 keskiarvo. Globaalisti edellisten ennätyslämpimien marraskuiden (2016 ja 2019) keskilämpötila ylittyi 0,13 asteella. Jos katsotaan lämpötila-anomaliaa (poikkeamaa pitkän aikavälin keskiarvosta), marraskuu oli globaalisti kaikkien kuukausien tilastossa jaetulla neljännellä sijalla koko mittaushistorian lämpimimpien kuukausien listalla. Kuluneen marraskuun anomalia oli siis 0,77 astetta, sama kuin tammikuussa 2020. Tätä suurempia kuukausilämpötilojen anomalioita on havaittu vain tammikuussa 2016 (0,88 astetta), maaliskuussa 2016 (0,82 astetta) ja helmikuussa 2020 (0,80 astetta).

Suomessa koko syksy oli paikoin mittaushistorian lämpimin. Tänä vuonna ei saada jouluksi pääkaupunkiseudulle 70-80 senttimetriä lunta, kuten ennätysvuosina on ollut, ei myöskään Kouvolaan.

Lähde

Copernicus Climate Change Service: Surface air temperature for November 2020

Lue myös nämä

Marraskuun hurjia lämpöennätyksiä Suomessa ja muualla maailmalla

Jos olet alle 36-vuotias, kaikki elämäsi kuukaudet ovat olleet 1900-luvun keskiarvoa lämpimämpiä

Lähettänyt klo Ei kommentteja:
Tunnisteet: ,
Tilaa: Blogitekstit (Atom)