Hyvää hiljaisuutta piippauskulttuurin yhteiskunnassa
 |
| FT Outi Ampuja |
Kouvolan Yhteislyseossa on vietetty viime päivinä teemaopintoviikkoa. Osana tämän viikon ohjelmaa
FT Outi Ampuja kävi pitämässä luennon
"Näkökulmia ääniympäristön laatuun".
Ympäristöalan asiantuntijatehtävissä työskentelevä Ampuja on tutkinut hiljaisuutta ja ääniympäristöä. Hänen väitöskirjansa
"Melun sieto kaupunkielämän välttämättömyytenä. Melu ympäristöongelmana ja sen synnyttämien reaktioiden kulttuurinen käsittely” kartoittaa ympäristömeluongelman historiaa, urbaanin ääniympäristön arviointikriteereitä ja melua koskevia asenteita sekä kulttuurisia arvostuksia. Hän on kirjoittanut lukuisia kolumneja, kirjoja ja tieteellisiä artikkeleita. Ampujan uusin kirja on viime vuonna ilmestynyt
"Hyvä hiljaisuus".
Äänimaisema voi olla hi-fi tai lo-fi
Outi Ampuja aloitti luentonsa määrittelemällä
äänimaiseman ja ääniympäristön eron.
Äänimaisema on kulttuurillisesti virittyneempi kuin ääniympäristö. Esimerkiksi musiikki voi olla oleellinen osa äänimaisemaa. Usein käsitteitä äänimaisema ja ääniympäristö kuitenkin käytetään sekaisin.
Ääni on nesteessä, kaasussa tai kiinteässä aineessa etenevää pitkittäistä aaltoliikettä, joka sisältää korvin kuultavia taajuuksia ja on riittävän voimakasta kuultavaksi. Hi-fi -äänimaisema voi olla esimerkiksi luonnontilainen ja rauhallinen äänimaisema, jossa eri äänet erottaa helposti. Teollisen vallankumouksen ja
kaupungistumisen myötä kuitenkin yleistyi lo-fi -äänimaisema. Siinä äänet sekoittuvat ja peittyvät toistensa alle.
Mitä melu on?
Teollistumisen alkuaikoina esimerkiksi höyrykoneen melua pidettiin edistyksen äänenä. Todellisuudessa melu kuitenkin on hukkaenergiaa, joka ei kerro tehokkuudesta.
Milloin ääni sitten muuttuu meluksi? Tämä on osittain subjektiivinen kokemus, kuten eri musiikkimakujen kannattajat hyvin tietävät. Keittiöstä kuuluva astioiden kilinä voi olla lapselle turvallisuuden tunnetta lisäävä ääni ja univaikeuksista kärsivälle aikuiselle melua. Melun määrittely on myös kulttuurisidonnaista. Melua on esimerkiksi ääni väärässä paikassa, vaikkapa naurunremakka hautajaisissa.
Kanadalainen äänimaisematutkija
R. Murray Schafer pitää meluna ei-toivottua ääntä ja mitä tahansa äänitasoltaan voimakasta merkityksetöntä ääntä. Melun häiritsevyyttä lisäävät äänen äkillisyys, impulssimaisuus tai tonaalisuus (sävelellisyys). Sisällöllisesti selkeästi ymmärrettävissä oleva melu, esimerkiksi puhelinkeskustelu tai riitely, koetaan yleensä häiritsevämpänä kuin vähän informaatiota sisältävä melu, esimerkiksi liikenteen kohina.
Tieliikenne on ylivoimaisesti merkittävin melun lähde
Melun lähteitä ovat esimerkiksi liikenne, teollisuus, voimakas musiikki ja monet harrastukset sekä työpaikat. Ympäristöongelma melusta tulee silloin, kun ei-toivottu, häiritsevä ääni aiheuttaa pitkäaikaisen altistuksen seurauksena terveyshaittoja.
Suomessa tieliikenne on suurin yksittäinen ympäristömelun lähde. Lähes 90 prosenttia kaikesta ympäristömelusta johtuu tieliikenteestä. Esimerkiksi Helsingin maa-alasta kolmannes on liikennemelun aluetta ja tällä alueella asuu 40 prosenttia helsinkiläisistä. EU:n asukkaista 125 miljoonaa asuu tieliikenteen melualueella.
Miten melu vaikuttaa terveyteen?
Melulla on lukuisia terveyden ja hyvinvoinnin kannalta haitallisia vaikutuksia. Se huonontaa kuuloa, nostaa verenpainetta, heikentää immuunijärjestelmää, aiheuttaa stressiä, viivyttää lasten lukutaidon oppimista ja huonontaa unen laatua. Melulla on todettu yhteys sydän- ja verisuonitauteihin sekä diabeteksen syntyyn. Se voi myös vaikuttaa lasten aivojen organisoitumiseen. Lisäksi melu heikentää keskittymistä ja muistin toimintaa. Pitkäaikainen kovalle melulle altistuminen näyttää aiheuttavan aivotoimintaan sellaisia muutoksia, että tarkkaavaisuus suuntautuu helpommin ääniärsykkeisiin. Tällöin toimintakyky tarkkaavaisuutta vaativissa tehtävissä heikkenee.
Tutkimuksissa on saatu viitteitä siitä, että lasten ja nuorten lisääntynyt viihde-elektroniikan käyttäminen vähentää kykyä syventyä keskittymistä vaativiin tehtäviin. Jos lapsella on geneettinen taipumus tarkkaavaisuushäiriöön, tietokonepelien pelaaminen ja television katselu näyttävät pahentavan oireita. Psykoanalyytikko
Donald Winnicotin mukaan lapsen sisäisen elämän kehittymisen kannalta on tärkeää olla ja leikkiä ainakin välillä yksin, ilman ohjattua sisältöä.
Brittiläisen
Lee Hadlingtonin tutkimuksen mukaan ihminen unohtaa asioita sitä todennäköisemmin, mitä enemmän hän viettää aikaansa internetissä ja älypuhelinten parissa. Samalla ihmisen keskittymiskyky esimerkiksi keskusteluun heikkenee ja hän suunnistaa huonommin tilassa.
Kanadalaistutkimuksen mukaan runsas internetin käyttäminen korreloi vähäisemmän analyyttisen ajattelun kanssa. Itsenäisemmin ja analyyttisemmin ajattelevat ihmiset käyttävät muita vähemmän internettiä.
Melu stressaa, koska ihmislaji on evoluutionsa aikana sopeutunut tuulen, veden sekä eläinten hiljaisiin ääniin ja oppinut kovan äänen tarkoittavan uhkaa. Tämän vuoksi elimistö reagoi meluun asettuen automaattisesti hälytystilaan.
Likimain 38 prosenttia ihmisistä on meluherkkiä, joten he saavat melusta muita helpommin unihäiriöitä. Heillä on myös kohonnut riski sairastua sydän- ja verisuonitauteihin. Jos ihminen on meluherkkä, melu haittaa keskittymistä, lukemista ja oppimista tavallistakin enemmän. Meluherkkyys lienee ainakin osittain geneettistä.
Noin 15 prosentilla suomalaisista on haittaa aiheuttava tinnitus. Maailman terveysjärjestö WHO arvioi yli miljardin nuoren ja teini-ikäisen kuulon olevan vaarassa. Yksi syy on musiikin kuuntelu kuulokkeilla.
Kun tutkitaan tautitaakkaa, hyvinkin erilaisia haitallisia terveysvaikutuksia on mahdollista vertailla keskenään. Koko väestön tautitaakassa lasketaan yhteen ennenaikaisten kuolemien takia menetetyt elinvuodet sekä sairastavuus (haitan takia vajaakuntoisina vietetyt elinvuodet). Sairastavuutta laskettaessa otetaan huomioon haitan kesto ja vakavuus (sairauskohtainen haittapainokerroin). Tautitaakka saadaan siis kaavasta menetetyt elinvuodet + sairastavuus, missä sairastavuus on laskettu kaavalla tapausten lukumäärä x haitan kesto x haittapainokerroin (kuolema = 1). Tautitaakan yksikkö on haittapainotettu elinvuosi (
disability-adjusted life year, DALY).
Suomessa melu on
toiseksi merkittävin ympäristön aiheuttama terveysriski. Länsi-Euroopassa menetetään arvioiden mukaan vuosittain ainakin miljoona hyvän elämän vuotta pelkästään liikenteen melun seurauksena. Kaikki melu yhteensä aiheuttaa Länsi-Euroopassa vieläkin enemmän menetettyjä hyvän elämän vuosia joka vuosi: tinnitus 22 000, iskeemiset sydänsairaudet 61 000, lasten kognitiiviset haitat 45 000, unen laadun heikentyminen 903 000 ja melun häiritsevyys 654 000 vuotta (DALY).
Hiljaisuus ei ole samaa kuin äänettömyys
 |
| FT Outi Ampujan luento "Näkökulmia ääniympäristön laatuun" Kouvolan Yhteislyseon auditoriossa 4. huhtikuuta 2018. |
Kertomusten mukaan säveltäjä
Jean Sibelius halusi olla säveltäessään kotona täydellisessä rauhassa. Siksi
Aino Sibelius asetteli puutikkuja vesihanojen päähän, jotta tippuvien vesipisaroiden ääni ei häiritsisi suurta säveltäjää. Toisaalta hiljaisuutta voidaan käyttää myös sosiaalisen vallankäytön välineenä, esimerkkeinä mykkäkoulu tai vangin eristäminen hiljaisuuteen kidutuskeinona.
Nykyisessä piippausyhteiskunnassa hiljaisuudesta on tulossa katoava luonnonvara. Ihmiskunnan tuottama
melusaaste on levinnyt meriinkin, jopa Mariaanien hautaan asti. Saunoihin on alettu markkinoida saunakaiuttimia. Kirjastoista on tulossa toiminta- ja viihdekeskuksia, yhteisiä olohuoneita, joissa seurustellaan ja voidaan jopa soittaa musiikkia. Ampuja esittääkin tärkeän kysymyksen:
"Jos kirjastoja ollaan muuttamassa julkisiksi olohuoneiksi hiljaisuuden kustannuksella tai jos niiden määrää karsitaan rajusti julkiseen sektoriin kohdistuvien säästöpaineiden nimissä ja kirjastokäyntien vähetessä, jääkö meille enää ei-kaupallisia, ei-uskonnollisia hiljaisuutta tarjoavia sisätiloja?"
Hiljaisuus ei ole sama asia kuin äänten puuttuminen eli äänettömyys. Niin kauan kuin elämme, kuulemme jotakin ääntä. Hiljaisuuden määritelmässä keskeistä on se, millaisia ääniä hiljaisuuteen ajatellaan kuuluvan. Toisille hiljaisuus merkitsee täydellistä luonnonrauhaa. Silloin voi kuunnella hiljaisuutta.
Kuitenkin myös kaupungissa voidaan sanoa olevan hiljaista, mikäli esimerkiksi linnunlaulu ja puunlehtien havina kuuluvat liikenteen taustakohinan yli. Hiljaisia hetkiä voi kokea kaupungeissa erityisesti juhlapyhinä ja aikaisin aamulla. Sisätiloista hiljaisuutta voi löytää vaikkapa kotoa, kesämökiltä, kirjastosta, saunasta ja kirkosta. Hiljaisuuden määritelmä siis riippuu ajasta, paikasta ja kokijasta.
Hiljaisilla alueilla keskimääräinen äänenvoimakkuus ei kohoa 35 desibelin yläpuolelle. Kohtuullisena voidaan pitää enintään 45 desibelin keskiäänitasoa. Väestökeskittymässä hiljaisella alueella tarkoitetaan yleensä sellaista aluetta, jolla minkään melulähteen aiheuttama melu ei ylitä päivällä 50 desibeliä ja yöllä 45 desibeliä.
Vuonna 2005 tehdyssä kartoituksessa Vantaalta ei löydetty yhtään hiljaista aluetta, jossa ei olisi kuulunut ihmistoiminnan ääniä. Kouvolasta on tehty
meluselvitys vuonna 2016. Lähes miljoona suomalaista asuu riskirajat ylittävällä melualueella, joten heillä on kohonnut riski saada melusta johtuvia terveyshaittoja.
Aluesuunnittelu ja teknologian kehittyminen vaikuttavat suuresti meluisuuteen ja hiljaisuuteen
Koska liikenne on ylivoimaisesti merkittävin yksittäinen melun aiheuttaja, kaupunkisuunnittelu ja liikenneratkaisut ovat tärkeitä hiljaisuutta edistäviä ja vaalivia tekijöitä. Melun vähentämiseen vaikuttavat ajonopeuksien alentaminen, kevyen liikenteen sujuvuuden edistäminen, kehittyneemmät tienpäällystemateriaalit, meluesteet, rakennusten ääntä eristävät materiaalit, liikenteen siirtäminen tunneleihin, kaavoitus ja maankäytön suunnittelu. Vilkasliikenteisten teiden lähelle ei kannata sijoittaa asuntoja vaan ennemminkin liike- ja toimistorakennuksia tai autokatoksia. Muiden rakennusten taakse voidaan tehdä asuntoja, päiväkoteja, hoitolaitoksia ja kouluja, jolloin rakennusmassat toimivat melueristeenä. Samoin umpikortteleihin saadaan hiljaisia sisäpihoja.
Jäljellä olevia hiljaisia alueita tulisi vaalia ja meluisat toiminnot sijoittaa jo olemassa oleville meluisille paikoille. Keskustan katuja voidaan muuttaa kävelykaduiksi. Rantojen ja kaupunkimetsien lähialueilta liikennettä voidaan rajoittaa.
Ehkäpä länsimaissa ollaan jo tulossa
Peak car -tilanteeseen, jossa saavutetaan ylin henkilöautojen tai ajokilometrien määrä asukasta kohden. Tämän saturaatiopisteen jälkeen autojen määrä alkaa vähentyä. Jakamistalouden myötä kimppakyydit ja autojen yhteisomistus lisääntyvät. Junat, linja-autot, metrot ja sähköpyörät kasvattavat suosiotaan.
Liikenteen tarve voisi vähentyä myös yhdyskuntarakenteen tiivistämisen ja etätöiden lisääntymisen seurauksena. Arvostuksetkin ovat muutoksessa, eivätkä ympäristötietoiset nuoret enää ole yhtä kiinnostuneita hankkimaan ajokorttia.
Sähkö- ja vetyautot ovat käyntiääneltään erittäin hiljaisia. Nopeuden noustessa kuitenkin kuuluu rengasmelua. Kun nopeus on yli 20 km/h, melua synnyttävät renkaiden ja tienpinnan välinen kitka sekä auton ilmanvastus. Käyntiääneltään hiljaiset ajoneuvot kuitenkin ovat niin hiljaisia, että niille on kaavailtu EU:ssa jalankulkijoita, pyöräilijöitä ja näkövammaisia varoittavaa merkkiääntä. Tällainen
AVAS-järjestelmä (
Acoustic Vehicle Alert System) tullee pakolliseksi sähköhybridiautoissa ja täyssähköautoissa vuonna 2019. Asetuksen mukaan sähköauton täytyy tuottaa varoitusääntä käynnistyksestä nopeuteen 20 km/h asti. Äänen voimakkuuden on oltava vähintään 50 dB nopeudella 10 km/h ja 56 dB nopeudella 20 km/h. Kun nopeus ylittää 20 km/h, tehosteita ei tarvita rengasmelun ansiosta.
Liikenneturvallisuuden takia sähköautoihin ollaan siis lisäämässä melua, vaikka uusi teknologia mahdollistaisi melun vähentämisen. Ampuja kuitenkin kysyy aiheellisesti, miten onnettomuusriskiin sitten vaikuttavat jalankulkijoiden käyttämät kuulokkeet ja kännykät. Entäpä jos polttomoottoriautojenkin melua vähennettäisiin, niin oppisivatko ihmiset havainnoimaan lähestyvää liikennettä paremmin?
Miten äänet vaikuttavat kaupoissa, lentokoneissa ja ravintoloissa?
Suomessa järvien, meren, metsien ja tunturien hiljaiset alueet voisivat olla
matkailuvaltti. Kasvussa ovat hiljaisuusmatkailu ja luontoretket, joilla jätetään älypuhelimet kotiin.
Meditaation ja joogan rinnalle ovat tulleet hiljaisuuden retriitit ja mindfulness. Toisaalta kaupunginkin elävää äänimaisemaa on mahdollista arvostaa. Erityisesti historialliset teollisuuden äänimaisemat saattavat olla merkittävä osa paikallisidentiteettiä. Esimerkiksi tehtaan pillin vihellys saattaakin olla suojelemisen ja säilyttämisen arvoinen asia. Ampujan sanoin:
"Käykö lähinnä melulähteiksi soimatuille tuulivoimaloille ja niiden huminalle samoin ajan kuluessa? Muuttuvatko uudistuvan energian ensiairueiden äänet joskus nostalgisiksi?"
Kaupoissa ääniympäristö, esimerkiksi tietynlainen musiikki, voi vaikuttaa ostokäyttäytymiseen. Kun sulkemisaika lähestyy, voidaan soittaa tiivistahtisempaa musiikkia, jotta ihmiset saadaan paremmin kiirehtimään kassoille.
Lentokoneen matkustamon matala taustahumina vaikuttaa makuelämykseen. Matala ääni korostaa kitkerää ja umamia makua. Sen sijaan makean ja suolaisen aistimus heikkenee.
Finnairin Kiinan-lennoille onkin suunniteltu
Hear the taste -äänimaisemia, joiden pohjoisesta luonnosta nauhoitetut äänet tukevat tarjottavia aterioita. Nyt saatavissa on applikaatio, joka käyttää keinoälyyn pohjautuvaa kuvantunnistustekniikka ja tunnistaa minkä tahansa ruoka-annoksen kuvan. Applikaatio analysoi annoksen raaka-aineet ja tuottaa kyseisen annoksen makuja tukevan äänimaiseman, josta applikaation käyttäjä voi nauttia ruoalla herkutellessaan.
Meluun kannattaisi kiinnittää huomiota myös ravintoloissa. Kova taustamelu heikentää makujen erottelukykyä. Lentokonetta vastaavassa meluisassa koetilassa makean maistaminen heikentyy ja suolaisempi ruoka maistuu paremmalta. Palveleeko meluisa musiikki siis ravintoloiden tarkoitusta? Kun musiikin äänitasoa laskettiin ruotsalaisessa yökerhossa 50 prosenttia, sekä asiakkaat että henkilökunta viihtyivät paremmin.
Hiljaisuus elvyttää
Mielenkiintoinen esimerkki taiteen luomasta hiljaisuudesta on Ampujan kuvailema
John Cagen sävellys 4′33″, jossa hiljaisuutta kestää 4 minuuttia 33 sekuntia:
"Olen nähnyt teoksen sähkökitaralla esitettynä. Koska teoksessa ei soiteta mitään, kuulija kuulee kitaravahvistimen hurinan, yleisön äänet ja ilmastointilaitteen kohinan. Huomio suuntautuu tilan ääniin, ja sävellys on siksi joka kerta nerokkaasti erilainen."
Elvyttävä ympäristö tarkoittaa yleensä luonnon ympäristöä, jossa aistiärsykkeiden määrä on vähäinen. Puistossa, metsässä tai muussa elvyttävässä ympäristössä oleskelu ei vaadi erityistä tarkkaavaisuutta, mikä on oleellinen osa elpymistä. Elvyttävä ympäristö virkistää, lisää tunnetta elinvoimaisuudesta, kohentaa mielialaa ja vähentää stressiä. Luontokäynnit alentavat verenpainetta, pulssia ja kortisolin määrää. Lääketieteellisesti ilmaistuna hiljaisuus synnyttää myönteisiä vasteita. Meluisa paikka ei voi tarjota tällaista elvyttävää kokemusta, koska melu tuottaa paljon aistiärsykkeitä.
Filosofi
Baruch Spinoza on todennut:
"Mikäli ihmiset olisivat yhtä kykeneväisiä olemaan hiljaa kuin puhumaan, maailma olisi onnellisempi paikka."
Ampuja jatkaa näin:
"Ärsykekylläisessä maailmassa, jossa meiltä vaaditaan paljon, on hyvä miettiä, onko meillä oikeastaan varaa jättää hiljaisuuden potentiaali käyttämättä. Meillä on luolaihmisen aivot, jotka ovat kehittyneet nykyistä ympäristöä paljon rauhallisemmassa ympäristössä. Elinympäristömme meluisuus kuormittaa meitä ja aiheuttaa monenlaisia haittoja terveydelle ja viihtyvyydelle. - - Hiljaisuus myös haastaa. Toisin kuin meitä ympäröivät lukuisat viihdykkeet ja aistiärsykkeitä syytävä teknologia, hiljaisuus haastaa viihtymään itsemme kanssa. Hiljaisuus on viihdyttämisen antiteesi. Koska hiljaisuudessa ei tapahdu juuri mitään, meidän täytyy viihtyä itsemme kanssa."
Kiitokset Outi Ampujalle perusteellisesta luennosta.
Kiitos ja kumarrus Suomen tietokirjailijat ry:lle vierailun järjestämisestä.
Lue myös nämä
