Suomen uljain vaellusreitti Paistunturin erämaassa ja Kevon kanjonissa

Tämän kesän vaellukseni suuntautui tiettömään Paistunturin erämaahan, Kevon luonnonpuistoon, Postipolulle ja Utsjoen retkeilyreitille. Saavuimme Eskelisen bussilla Sulaojalle torstai-iltana 13. kesäkuuta kello 18.10. Kuljimme reittiä Sulaoja - Ruktajärvi - Njávgoaivi (Njaugoaivi) - Akukammi - Guivi (Kuivi) - Fiellu (Fiellujohka) - Roajjasjavri - Gamajotnsuohpasaja - Njaggaljavri - Tapiola Goahti -Beahcelavojavrrit - Guoikgáhoitája - Silkeája - Genesjärvi (Kenesjärvi) - Kenestupa - Postipolku (6 km) - linja-autolla Utsjoen keskustaan - Utsjoen keskusta - Goahppelasjavri - Nammajärvi - Kirkkotuvat - Utsjoen keskusta. Viimeinen retkeilypäivä oli tiistai 18. kesäkuuta.

Kävellen tehtyä vaellusmatkaa tuli kaikkiaan noin 127 kilometriä. Rinkkani ja muiden kantamusteni paino oli noin 20 kilogrammaa, mikä on varsin siedettävä määrä, kun käytössä on hyvä rinkka. Toki louhikossa, jyrkissä ylämäissä ja vesistöjen ylityksissä rinkka aiheutti omat haasteensa.

Kevojoen ylityksiä helpottivat vaijerit, joista pystyi pitämään kiinni. Vettä oli useimmiten vain vähän yli polven korkeudelle, mutta joenpohja oli liukasta ja terävää louhikkoa. Onneksi rinkassa oli mukana uimakengät, joiden avulla jalkapohjat säästyivät vaurioilta.

Sää oli suosiollinen koko matkan ajan. Pari päivää aiemmin oli satanut kaksi senttimetriä lunta, mutta se oli jo sulanut pois vaelluksen alkaessa. Kevojokikaan ei tulvinut, vaikka virtaus olikin melko runsas. Vuonna 2017 suunnittelin tätä vaellusta samaan aikaan kuin nyt, mutta silloin lunta oli vielä niin paljon ja virtaamat niin suuria, että alueella liikkumista kehotettiin välttämään. Nyt kesäkuun 2019 puoliväli osoittautui kuitenkin erinomaiseksi ajankohdaksi. Lämpötilat vaihtelivat +3 asteen ja +17 asteen välillä, mikä oli vaelluksen kannalta erinomaista. Päivällä pystyi liikkumaan teepaidassa. Ensimmäiset sadepisarat tulivat, kun lähdimme linja-autolla Utsjoelta kohti Rovaniemeä.

Hyttysiäkään ei vielä ollut, vaikka Kevo on tunnettu usein runsaista hyttys- tai mäkäräismääristään. Räkkä eli hyönteisten massaesiintymä alkaa Kevolla yleensä kesäkuun lopulla.

Telttamme keskiyön auringon alla Paistunturin erämaassa.

Pienet joet ja tunturipurot tarjosivat sekä juomavettä että virkistystä varpaille.

Näkymä Guivin (Kuivin) huipulta 640,5 metriä merenpinnan yläpuolella.

Fantastinen Fiellun putous (26 metriä korkea porrasputous).

Ensimmäinen Kevojoen ylitys vaijereiden avulla. Tässä lyhytlahkeiset alushousut kastuivat. Päällyshousut olivat rinkassa.

Reitin varrella kuului useita vesiputouksia. Vain harvoja niistä kuitenkaan näki läheltä, koska luonnonpuistossa saa liikkua vain merkityillä poluilla.

Toinen Kevojoen ylitys. Tämä oli helppo!

Kaunis Kevojoki.

Kolmas Kevojoen ylitys. Ylitettävä matka oli melko pitkä, mutta muuten tämä oli helpohko ylityspaikka. Vain voimakas tuulenpuuska vaikeutti ylitystä.

Postipolku Kenesvaaralla.

Näkymä Utsjoen retkeilyreitiltä Tenolle.

Utsjoen retkeilyreitillä.

Lue myös nämä

Lumoava Lemmenjoki

Halti huiputettu!

Upea vaellusreitti Saariselkä-Kiilopää-Sompiojärvi-Tankavaara

Suomen jylhimmät maisemat Pallas-Yllästunturin kansallispuistossa

Yhdeksän tutkimuslaitoksen ennusteet: Koko kesän 2019 sää Suomessa

Tässä tulevat yhdeksän tutkimuslaitoksen vuodenaikaisennusteet Suomen kesän 2019 säästä. Aivan kymmeneen ennusteeseen ei vielä päästä, sillä AccuWeather ei ole toistaiseksi ehtinyt julkaista omaa ennustettaan. Julkaistujen ennusteiden mukaan Suomen kesä näyttää hyvin tavanomaiselta, ehkä vähän keskimääräistä lämpimämmältä. Ennusteiden mukaan viime kesän kaltaista (kaksi astetta keskimääräistä lämpimämpää) hellekesää ei ole tulossa. Tosin myös vuosi sitten ennusteet arvioivat kesän olevan lämpötiloiltaan tavanomainen tai vain vähän keskimääräistä lämpimämpi.

Huom.! Päivitän kesän aikana ennusteita tämän blogitekstin kommentteihin, joten myös kommentit kannattaa katsoa.

NOAA/NWS: Heinäkuu viileä ja sateinen, muuten tavanomaista kesää seuraavat lämmin syksy ja alkutalvi

Yhdysvaltaisen NOAA/NWS:n ennusteissa tulevista kolmen kuukauden jaksoista lämpötiloiltaan täysin tavanomaisia ovat kesä-elokuu, heinä-syyskuu ja elo-lokakuu. Kyseisen ennustelaitoksen kesäennusteille tyypilliseen tapaan Pohjanmaan tienoilla näkyy jopa pieniä viitteitä keskimääräistä viileämmästä säästä. Syys-marraskuussa länsirannikkoa lukuun ottamatta koko Suomessa on 0,5-1 astetta keskimääräistä lämpimämpää. Loka-joulukuussa ja marras-tammikuussa koko Suomessa onkin sitten jo 0,5-2 astetta keskimääräistä lämpimämpää.

Yksittäisistä kuukausista kesä-marraskuun ajanjaksolla tavanomaiseen verrattuna lämpimin on marraskuu, jolloin koko Suomessa on 0,5-2 astetta pitkäaikaisia keskiarvoja lämpimämpää. Syyskuussa Suomen itärajalla ja Lapissa voi olla 0,5-1 astetta keskimääräistä lämpimämpää. Sen sijaan heinäkuu näyttää Etelä- ja Kaakkois-Suomea lukuun ottamatta 0,5-1 astetta keskimääräistä viileämmältä. Kaikki muut ennustetut kuukaudet ovat lämpötiloiltaan täysin tavanomaisia.

Mikään ennustetuista kolmen kuukauden jaksoista ei näytä selvästi pitkäaikaisia keskiarvoja kuivemmalta tai sateisemmalta, vaan sademäärät ovat tavanomaisia. Jos sademäärät poikkeavat tavanomaisesta, todennäköisemmin sadetta saadaan ajankohdan pitkäaikaisia keskiarvoja enemmän kuin vähemmän.

Tämänhetkisen ennusteen mukaan yksittäisistä kuukausista pitkän aikavälin keskiarvoihin verrattuna sateisin on heinäkuu. Tavanomaiseen verrattuna kuivinta on elokuussa.

NOAA/NWS:n ennusteet päivittyvät jatkuvasti edellä oleviin linkkeihin.

IRI: Keskimääräistä lämpimämpi kesä vähän todennäköisempi kuin keskimääräistä kylmempi

IRI:n (International Research Institute for Climate and Society, Earth Institute, Columbia University) ennusteen mukaan kolmen kuukauden jaksolla kesäkuun alusta elokuun loppuun koko Suomessa on ajankohdan pitkän aikavälin keskiarvoihin verrattuna vähän todennäköisemmin lämpimämpää kuin kylmempää. Sademäärät ovat tavanomaisia. Paikoin voi olla vähän keskimääräistä sateisempaa.

Heinä-syyskuussa ajankohdan keskiarvoja lämpimämmän sään todennäköisyys kasvaa edelleen. Sademäärät ovat hyvin lähellä tavanomaista. Kaakkois-Suomessa on pieniä viitteitä keskimääräistä sateisemmasta ja Pohjois-Suomessa keskimääräistä kuivemmasta säästä.

Elo-lokakuun jaksollakin jatkuu keskimääräistä lämpimämpi sää, joskaan todennäköisyys ei ole enää aivan yhtä suuri kuin heinä-syyskuussa. Kaikkein varmimmin lämpimyys näkyy Kaakkois-Suomessa. Sademäärät ovat jälleen tavanomaisia. Paikoin on viitteitä vähän keskimääräistä kuivemmasta säästä, erityisesti Länsi-Lapissa.

Myös syys-marraskuussa koko Suomessa on keskimääräistä lämpimämpää. Lämpimyyden todennäköisyys kasvaa etelästä kohti Pohjois-Suomea. Mikäli sademäärät poikkeamat keskimääräisestä, ne ovat todennäköisemmin keskimääräistä suurempia kuin pienempiä.

Japanin ilmatieteen laitos: Vähän keskimääräistä lämpimämpi kesä

Japanin ilmatieteen laitos ennustaa, että kesäkuun alusta elokuun loppuun ulottuvalla jaksolla Suomessa on vähän todennäköisemmin keskimääräistä lämpimämpää kuin keskimääräistä kylmempää. Varmimmin lämpimyys näkyy Lounais-Suomessa.

Sademäärässä on suuri paikallinen vaihtelu. Suurimmassa osassa Suomea sademäärät ovat ajankohdan pitkäaikaisten keskiarvojen mukaisia. Aivan itäisimmässä Suomessa voi olla sateisempaa ja Pohjois-Suomessa kuivempaa.

ECMWF: Tavanomainen tai vähän keskimääräistä lämpimämpi kesä

Euroopan keskipitkien ennusteiden keskus (ECMWF) sanoo, että Keski- ja Pohjois-Suomessa kesä-elokuun sekä heinä-syyskuun lämpötilat ja sademäärät ovat ajankohdan pitkäaikaisten keskiarvojen mukaisia. Etelä-Suomessa on 0-0,5 astetta keskimääräistä lämpimämpää. Sademäärät ovat tavanomaisia.

Elo-lokakuussa lähes koko Suomessa on 0-0,5 astetta keskimääräistä lämpimämpää. Etelärannikolla voi olla 0,5-1 astetta keskimääräistä lämpimämpää. Sademäärät ovat täysin tavanomaisia.

ECMWF:n ennustetta on analysoitu Ilmatieteen laitoksen nettisivulla, josta löytyy myös kuukausiennuste.

Britannian ilmatieteen laitos: Tavanomaisen kesän jälkeen lämmin syksy

Britannian ilmatieteen laitoksen (Met Office) mukaan Suomen kesä (kesä-elokuun jakso) on lämpötiloiltaan keskimäärin täysin tavanomainen. Aivan meren rannikoilla ja pohjoisimmassa Suomessa on pieniä viitteitä 0-0,5 astetta keskimääräistä lämpimämmästä säästä. Sademäärä on tavanomainen, joskin paikoin on pieniä viitteitä keskimääräistä sateisemmasta kesäsäästä.

Heinä-syyskuussa Länsi- ja Pohjois-Suomessa on viitteitä 0-0,5 astetta keskimääräistä lämpimämmästä säästä. Sademäärä on tavanomainen.

Elo-lokakuussa koko Suomessa on jo 0,5-1 astetta ajankohdan pitkäaikaisia keskiarvoja lämpimämpää. Sademäärä on jälleen tavanomainen.

Ranskan ilmatieteen laitos: Suomen kesä 0,5-1 astetta keskimääräistä lämpimämpi

Ranskan ilmatieteen laitoksen (Meteo France) mukaan kesä-elokuun jakso on koko Suomessa 0,5-1 astetta pitkäaikaisia keskiarvoja lämpimämpi. Sama tilanne jatkuu myös heinä-syyskuussa sekä elo-lokakuussa. Sademäärät ovat tavanomaisia kaikilla ennustetuilla jaksoilla.

Italian ilmatieteen laitos: Kesä ja varsinkin syksy vähän keskimääräistä lämpimämpiä

Italian ilmatieteen laitos (CMCC) sanoo koko Suomen kesä-elokuun jakson olevan keskimäärin 0-0,5 astetta pitkäaikaista keskiarvoa lämpimämpi. Sama tilanne jatkuu myös heinä-syyskuussa sekä elo-lokakuussa, joskin elo-lokakuussa varsinkin Itä-Lapissa voi olla 0,5-1 astetta keskimääräistä lämpimämpää.

Sademäärät ovat lähellä tavanomaista kaikilla ennustetuilla kolmen kuukauden jaksolla. Jos jotakin poikkeamaa ilmenee, todennäköisemmin on vähän keskimääräistä sateisempaa kuin kuivempaa.

Saksan ilmatieteen laitos: Vähän keskimääräistä lämpimämpää kesällä ja varsinkin syksyllä

Saksan ilmatieteen laitoksen (DWD) mukaan kesä (kesä-elokuun jakso) on Etelä-Suomessa 0,5-1 astetta ja Keski-Suomessa 0-0,5 astetta ajankohdan pitkäaikaisia keskiarvoja lämpimämpi. Pohjois-Suomen lämpötilat ovat täysin tavanomaisia. Sademäärät ovat tavanomaisia.

Heinä-syyskuussa sekä elo-lokakuussa koko Suomessa on 0,5-1 astetta keskimääräistä lämpimämpää. Sademäärät ovat jälleen tavanomaisia.

Copernicus Climate Change Service: Kesä vähän keskimääräistä lämpimämpi, selvimmin Etelä-Suomessa

Eurooppalaisen Copernicus Climate Change Servicen tuottama eri säämallien (ECMWF, brittiläinen Met Office, ranskalainen Météo France, italialainen CMCC ja saksalainen DWD) ennusteiden yhdistelmä on katsottavissa Copernicuksen sivuilla kohdassa "C3S multi-system T2m".

Kesä-elokuussa suurimmassa osassa Suomea on 0,2-0,5 astetta ajankohdan pitkäaikaisia (1993-2016) keskiarvoja lämpimämpää. Etelä-Suomessa ja osittain myös länsirannikolla saattaa olla 0,5-1 astetta keskimääräistä lämpimämpää. Täysin sama tilanne jatkuu myös heinä-syyskuussa.

Elo-lokakuussa koko Suomessa on 0,5-1 astetta keskimääräistä lämpimämpää.

Lue tästä juhannuksen sää, mutta älä usko sitä!

Yhdysvaltalainen AccuWeather julkaisee Suomeenkin tietokoneen mallintamia päiväkohtaisia ennusteita 90 vuorokaudeksi ja Metcheck puoleksi vuodeksi. Kuriositeettina mainittakoon, että AccuWeather ennustaa tällä hetkellä Helsinkiin sekä juhannusaatoksi että juhannuspäiväksi lämpimimmillään 22 astetta ja puolipilvistä säätä. Metcheckin mukaan juhannusaaton ja -päivän maksimilämpötila on 16-17 astetta. Juhannuspäivänä on aurinkoisempaa kuin aattona. Näin pitkät päiväkohtaiset ennusteet ovat kuitenkin todellisuudessa täysin epäluotettavia, vaikka periaatteessa säämallien ajoa tietokoneella voidaan jatkaa vaikka kuinka pitkälle ajalle.

Jo muutaman viikon ennusteet ovat todellisuudessa hyvin epävarmoja, käyttöarvoltaan lähellä nollaa. Vaikka pitkän aikavälin säätä (esimerkiksi kolmea kuukautta) onkin mahdollista jossakin määrin ennustaa, malleihin sisältyvien epävarmuuksien takia paikkakunta- ja päiväkohtainen ennuste on erittäin epäluotettava. Joskus tällaisista ennusteista onkin käytetty nimitystä "meteorologinen syöpä".

Ilmatieteen laitoksen ylimeteorologi Sari Hartosen mukaan Suomessa säätyyppi pystytään ennustamaan kohtuullisen luotettavasti 6-10 vuorokautta, lämpötila 4-7 vuorokautta, matalapaineiden ja sadealueiden reitti 3-5 vuorokautta, tuulet 2-3 vuorokautta ja sademäärät sekä sateiden tarkat reitit 0-2 vuorokautta etukäteen. Yli kymmenen vuorokauden ajalle ei voi tehdä vain yhtä ennustetta, vaan saadaan useampia erilaisia ennusteita. Ilmakehän kaoottisuus estänee tulevaisuudessakin yli 14-21 vuorokauden päiväkohtaiset ennusteet. Lämpötilaennusteet ovat sade-ennusteita luotettavampia.

Vuodenaikaisennusteissa (esimerkiksi koko kesän sääennuste) ei ennustetakaan yksittäisiä sääilmiöitä, vaan ainoastaan pitkän aikavälin (yleensä kolmen kuukauden jakso) poikkeamia verrattuna tavanomaiseen. Vertailukohtana on aina useilta vuosilta (yleensä 30 vuotta) laskettu keskiarvo kyseisen kolmen kuukauden jakson tai kyseisen kuukauden säästä.

Onko sään vuodenaikaisennuste luotettavampi kuin sääprofeetta?

Kaikissa pitkän aikavälin sääennusteissa on huomattava, etteivät ne yleensä ole Pohjois-Euroopassa kovinkaan luotettavia. Täällä ei ole samanlaista jaksottaista vaihtelua niin kuin tropiikissa, jossa ennusteissa voidaan käyttää hyväksi ENSO-värähtelyä (El Niño – La Niña -oskillaation vaihtelua). Matalilla leveysasteilla (tropiikissa) vuodenaikaisennusteet ovatkin hieman luotettavampia kuin meillä, koska siellä säätyypit ovat pitkälti seurausta meriveden lämpötilan vaihteluista. Meillä taas äkilliset, hetkittäiset tekijät vaikuttavat enemmän.

Kaiken kaikkiaan näyttää siltä, että useilla ennustuslaitoksilla lähimmän kolmen kuukauden ennuste pitää usein kohtuullisen hyvin paikkansa, mutta yksittäisten kuukausien ennusteet menevät hetkittäisten säätekijöiden vuoksi huomattavasti useammin väärin. Siksi monet ennustelaitokset eivät edes julkaise yksittäisten kuukausien ennusteita. Lisäksi vuodenaikaisennusteillekin on tyypillistä, että ne tarkentuvat ennustetun ajankohdan lähestyessä. NOAA/NWS:n ennusteet näyttävät usein jatkavan ennusteen tekohetkellä vallinnutta tilannetta liikaa myös eteenpäin.

Nämä vuodenaikaisennusteetkin ovat sääennusteita, eivät ilmastoennusteita. Säähän pääsevät hetkelliset tekijät vaikuttamaan voimakkaastikin, toisin kuin ilmastoon, joka on pitkän aikavälin keskiarvo.

Vaikka pitkän aikavälin sääennusteet, esimerkiksi vuodenaikaisennusteet, pitäisivätkin paikkansa, on siis huomattava, että ne ovat vain useamman kuukauden ajalle ennustettuja keskiarvoja eivätkä ennusta yksittäisiä säätapahtumia. Ongelmaa voi havainnollistaa seuraavalla esimerkillä. Suurkaupungissa on mahdollista ennustaa, että tietyssä kaupunginosassa tapahtuu enemmän rikoksia kuin toisessa, mutta siitä huolimatta et hälytysajossa olevan poliisiauton perässä ajaessasi tiedä, mihin kaupunginosaan poliisiauto juuri sillä kerralla kääntyy.

Jos vuodenaikaisennuste ennustaa kesäksi tavanomaista lämpimämpää, tämä voi tarkoittaa esimerkiksi joko 1) sitä, että koko kesä on tavanomaista lämpimämpi tai 2) sitä, että lämpötilat ovat suurimmat osan ajasta tavanomaisia (vähän alle tai vähän yli pitkäaikaisten keskiarvojen), välillä voi olla jopa hyvin viileää, mutta jossakin vaiheessa voi olla erityisen helteistä.

Lisäksi täytyy huomata, että eri yhteyksissä käytetään erilaisia vertailujaksoja, kun verrataan lämpötiloja tavanomaisiin. Maailman meteorologisen järjestön (WMO) virallinen ilmastotieteen vertailukausi on vielä parin vuoden ajan 1961-1990, kun taas esimerkiksi Suomen Ilmatieteen laitos käyttää päivittäisissä sääennusteissaan hieman lämpimämpää vertailukautta 1981-2010. Useimpien tässä blogikirjoituksessa esitettyjen vuodenaikaisennusteiden vertailukausi on joko 1981-2010 tai 1993-2016.

Lue myös nämä

Sääilmiöiden ABC-kirja

Mitä siellä oikein sataa? Timanttipölyä, kissoja, koiria vai miehiä?

Viileät kesäkuut

Kesän terveellinen herkkuvinkki: Nokkosvohvelit

Kouvolassa Suomen paras kesäsää

Euroopan mittaushistorian kaikki kymmenen lämpimintä vuotta on koettu 2000-luvulla ja lämpimin kesä vuonna 2018

Lumoava Lemmenjoki

Tämän kesän Lapin-vaelluksemme suuntautui Lemmenjoelle. Matkasimme sinne julkisilla liikennevälineillä: yöjunalla Rovaniemelle, Eskelisen bussilla Rovaniemeltä Inariin, taksilla Inarista Lemmenjoen pysäköintipaikalle Njurkulahteen (Njurgalahteen). Taksin varasimme jo edellisenä päivänä hintaan 70 euroa. Mittarin mukainen taksa olisi ollut noin 80 euroa.

Ravadasköngäs on todella upea. Mikäli ei halua vaeltaa, Njurkulahden matkailuyrittäjiltä voi ostaa veneretkiä Ravadaskönkäälle. Kuvassa näkyy vain yksi könkään portaista.

Noin sadan kilometrin ja vajaan viiden vuorokauden vaelluksemme kulki reittiä Njurkulahti - Searitkniva - alempi Ravadasjärvi - Ravadasköngäs - Ravadasnjarga (Ravadasniemi) - Ravadasjoki - ylempi Ravadasjärvi - Peuranampumapää - Hanhipäät - Ravadasnjarga - Mattit Ravadas - Morgamojan Kultala - Kapsuoja - ensimmäisen kultalöydöksen paikka - Kultahamina - Morgam-Viipus - Kultahamina - alempi Ravadasjärvi - Härkäkoski - Härkäjärvi - Joenkielinen - Njurkulahti.

Ylempi Ravadasjärvi on eräämaajärvi, jonka takana näkyvät Maarestatunturit.

Osittain kuljimme merkityillä poluilla ja osittain omilla reiteillämme. Ravadasnjargalta löysimme Ravadasjoen itälaitaa pitkin seurailevan merkitsemättömän polun, jota oli helppo seurata ylemmälle Ravadasjärvelle. Tämän erämaajärven rannalla telttailimme ja nousimme sieltä Peuranampumapäälle.

Ylempi Ravadasjärvi nähtynä Peuranampumapään huipulta

Paluumatkalla kohti Ravadasnjargaa huiputimme vielä neitseellisessä maastossa Hanhipäät. (Vaihtoehtona harkitsimme paluuta Maarestatunturien kautta ja Ravadasjoen länsipuolta, josta kartan mukaan näyttäisi kulkevan merkitsemättömiä polkuja kullankaivajien lentokentän ja Morgamojan Kultalan suuntaan. Kultalassa tapasimmekin vaeltajat, jotka olivat käyttäneet tätä reittiä.)

Hanhipään huipulla (479,2 metriä merenpinnan yläpuolella)

Merkitty reitti Morgamojan Kultalasta Kultahaminaan oli kullankaivajien mönkijäpolku, jota ei ollut kovin kiva kävellä. Onneksi muut polut olivat kapeampia ja luonnollisempia.

Morgamojan Kultalassa on kaunis, vanha autiotupa. Uudet päivätuvat (esimerkiksi Mattit Ravadas ja rakenteilla oleva Kapsuoja) eivät ole läheskään yhtä viehättäviä. Kultalassa sallittu telttailualue on hieman korkeammalla rinteellä, johon vievät puuportaat. Telttailupaikalle vievät portaat eivät kuitenkaan ole yhtä pitkät kuin Kultahaminassa, jossa laskimme olevan peräti 110 porrasta.

Kultahaminan taukopaikalta seurasimme Lemmenjoen vartta lounaaseen johtavaa merkitsemätöntä polkua. Polku on vienyt Lemmenjoen ylittävälle sillalle, jota tosin ei enää moneen vuoteen ole ollut olemassa. Lemmenjoen yli joutuikin kahlaamaan. Entisen sillan kohdalla oli liian syvää, mutta lähistöltä löytyi etsiskelyn jälkeen kohta, josta Lemmenjoen pystyi ylittämään kahlaamalla. Kyseisessä kohdassa vettä oli hieman yli saappaanvarren. Virtaus oli sen verran voimakas, että tukikeppi oli hyvä olla mukana, vaikka nyt Lemmenjoen vesi oli kuulemma harvinaisen alhaalla. Lemmenjoen toisella puolella olikin sitten merkitsemätön polku koilliseen ja pian kaakkoon tai lähes etelään tunturin rinnettä ylös. Tätä polkua pitkin pääsi kiipeämään Morgam-Viipukselle, joka on koko Lemmenjoen kansallispuiston korkein tunturi, noin 600 metriä merenpinnan yläpuolella. Lemmenjoen lähellä polku oli äärimmäisen jyrkkä, mutta se tasoittui mukavasti hieman myöhemmin. Morgam-Viipuksen huipulla näköalat palkitsivat kiipeämisen.

Morgam-Viipuksen huipulla (noin 600 metriä merenpinnan yläpuolella)

Lemmenjoki

Virtaava vesi on periaatteessa sellaisenaan juomakelpoista kaikkialla. Varsinkin kuumilla säillä kuitenkin suositellaan keittämistä. Kultahaminassa on hyvä lähde, josta saa aina turvallista juomavettä.

Merkityillä poluilla Lemmenjoki on helppo ylittää. Sekä Searitknivan että Härkäkosken kohdalla on kesäisin omatoimiveneet, jotka on kiinnitetty vaijereihin. Vaijerin lenkeistä vetämällä veneen saa liikkumaan joen yli. Ohjeiden mukaan veneissä olisi pitänyt olla myös airot ja pelastusliivit, mutta niitä kummankaan ylityspaikan veneissä ei näkynyt.

Lemmenjoen voi ylittää joko Searitknivan tai Härkäkosken kohdalla omatoimiveneillä, jotka liikkuvat vaijereiden avulla. Me ylitimme Lemmenjoen menomatkalla Searitkinivassa ja paluumatkalla Härkäkoskella, jolloin meidän ei tarvinnut tällä välillä kulkea samaa reittiä kumpaankin suuntaan, vaan saimme katsella meno- ja paluumatkalla maisemia joen eri puolilta.

Merkitty vaellusreitti kulkee monessa kohdassa Lemmenjoen vartta pitkin korkealla harjulla, josta on hienot näköalat.

Reissun lopuksi kiipesimme vielä merkittyä reittiä pitkin Joenkieliselle, joka sekin on lähes 535 metriä merenpinnan yläpuolella. Näkymät Lemmenjoelle ja muualle kansallispuistoon olivatkin todella upeat. Mikäli ei halua tehdä useamman päivän vaellusta Lemmenjoelle, kansallispuiston pysäköintipaikalta lähteekin noin 16 kilometriä (ainakin 4½ tuntia) pitkä Joenkielisen kierros, jota ehdottomasti suosittelen. Uskomattoman upeat maisemat näkee ehkä kaikkein parhaiten, mikäli reitin kiertää myötäpäivään. Taukoa voi viettää esimerkiksi Juurakko-ojan latvalla (Juurakkojoella) tai Sotkajärvellä, joista löytyvät nuotiopaikat (polttopuut valmiina halkovajassa) ja ulkokäymälät (omat vessapaperit mukaan).

Joenkielinen (534,6 metriä merenpinnan yläpuolella)

Näkymä Joenkieliseltä

Lemmenjoki Joenkieliseltä katsottuna

Vaelluksemme ajankohta oli viikkoa ennen juhannusta. Tämä osoittautuikin erinomaiseksi valinnaksi. Maasto oli jo kuivunut sulamisvesien jäljiltä. Toisaalta räkkä ei ollut vielä alkanut. Vaeltamaan pystyi jopa teepaidassa ja shortsit jalassa, eikä yhtään pistosta tai puremaa tullut. Koko reissun aikana näkyi vain muutamia hyttysiä. Perinteisesti onkin sanottu, että räkkäaika alkaa Lapissa juhannuksena. Viime vuosina säät ovat kuitenkin oikutelleet sen verran, ettei tähän perinteiseen sanontaan kuitenkaan voi kovin hyvin luottaa. Vaelluksemme alussa lähellä nollaa olleet yölämpötilat ja lumikuurot pitivät hyttyset kurissa. Loppuviikolla sää lämpeni ajoittain jopa paahtavan lämpimäksi. Kun pieniä vesisateitakin alkoi tulla, räkkäaika todennäköisesti alkaa melko pian.

Kauniita yksityiskohtia oli kaikkialla. Kesäkuun puolivälissä lumesta oli jäljellä vain rippeitä tuntureiden pohjoisrinteiden painanteissa.

Njurkulahdessa voimme merkitä rastin To Do -listallemme. Lemmenjoen kansallispuiston keskeisimmät kohteet oli nyt nähty. Kansallispuisto tosin on niin valtava, että sen muihin osiin voisi hyvin tehdä omat reissunsa. Kaikkiaan Lemmenjoen kansallispuisto muodostaa yhdessä sen ympärillä olevien muiden suomalaisten ja norjalaisten erämaa-alueiden kanssa noin 10 000 neliökilometrin kokoisen tiettömän luontoalueen.

Lue myös nämä

Halti huiputettu!

Upea vaellusreitti Saariselkä-Kiilopää-Sompiojärvi-Tankavaara

Suomen jylhimmät maisemat Pallas-Yllästunturin kansallispuistossa

Kesän 2018 sääennuste

Perinteiseen tapaan julkaisen luettavaksenne yhteenvedon viiden kansainvälisen tutkimuslaitoksen tekemistä Suomen kesän vuodenaikaisennusteista. Ennusteiden mukaan Suomen kesäsää näyttää melko tavanomaiselta. Erityisesti kesäkuussa on kuitenkin mahdollisuus pitkäaikaisia keskiarvoja lämpimämpään ja sateettomampaan säätyyppiin. Suomen ulkopuolelta huomattavaa on arktisen alueen lämpimyyden jatkuminen.

Huom.! Päivitän jatkossa kesän sääennusteet tämän blogitekstin kommentteihin!

The Weather Company: Alkukesä pitkän aikavälin keskiarvoihin verrattuna loppukesää lämpimämpi

The Weather Company osasi talven 2017-2018 ennusteessaan kaikkein parhaiten ennakoida helmi-maaliskuun kylmyyden. Toisaalta The Weather Company ennusti muista poiketen viileän säätyypin mahdollisesti jatkuvan myös toukokuussa, mikä oli täysin päinvastoin toteutuneeseen tilanteeseen verrattuna.

Kesän 2018 (jakso kesäkuun alusta elokuun loppuun) The Weather Company arvioi olevan Euroopassa Isoa-Britanniaa ja Norjaa lukuun ottamatta pitkän aikavälin keskiarvoa lämpimämpi. Keskiarvoihin verrattuna erityisen lämmintä on Kaakkois-Euroopassa. Viimeisimmän vuosikymmenen aikana kesällä on tyypillisesti vallinnut korkeapaine Pohjois-Atlantilla ja matalapaine Luoteis-Euroopassa, mikä on tuonut suureen osaan Eurooppaa viileitä ja sateisia kesiä. Tänä vuonna tällainen painejakauma näyttäisi kehittyvän vasta myöhemmin kesällä, joten alkukesä on varsinkin Manner-Euroopan luoteisosissa pitkän aikavälin keskiarvoihin verrattuna kesän lämpimintä aikaa.

Yksittäisten kuukausien osalta Euroopan pohjoisosissa näyttäisi olevan kesäkuussa keskimääräistä lämpimämpää. Heinäkuussa Pohjois-Euroopan itäosissa on edelleen keskimääräistä lämpimämpää, mutta lännessä on viileämpää. Elokuussa koko Pohjois-Eurooppa on keskimääräistä viileämpi.

NOAA/NWS: Tavanomainen kesä, jonka kuukausista kesäkuu on pitkän aikavälin keskiarvoihin verrattuna lämpimin ja vähäsateisin

Yhdysvaltaisen NOAA/NWS:n mukaan kolmen kuukauden jaksot (kesä-elokuu, heinä-syyskuu, elo-lokakuu, syys-marraskuu) ovat Suomessa lämpötiloiltaan tavanomaisia. Vain aivan pohjoisimmassa Suomessa on mahdollisuus 0,5-1 astetta pitkän aikavälin keskiarvoa lämpimämpään säähän. Itse asiassa aivan pohjoista lukuun ottamatta koko Euroopan lämpötilat ovat lähellä pitkän aikavälin keskiarvoja, paitsi Espanjan tienoilla on mahdollisuus jopa keskiarvoja viileämpään säähän. Grönlanti, Islanti ja Huippuvuoret erottuvat pitkäaikaisiin keskiarvoihin nähden lämpiminä. Tämä tilanne voimistuu entisestään loka-joulukuussa ja marraskuun 2018 alusta tammikuun 2019 loppuun ulottuvalla jaksolla, jolloin aivan koko Suomen lämpötilat ovat tämän hyvin alustavan ennusteen mukaan täysin tavanomaisia. Arktisella alueella viime vuosina vallinnut poikkeuksellinen lämpimyys näyttäisi siis saavan jatkoa.

Kesäkuusta marraskuuhun ulottuvan jakson yksittäisistä kuukausista vain kesäkuu näyttäisi olevan suuressa osassa Suomea hieman (0,5-1 astetta) pitkän aikavälin keskiarvoja lämpimämpi. Heinä-, elo-, syys- ja lokakuussa 0,5-1 astetta keskimääräistä lämpimämpää saattaa olla pohjoisimmassa Lapissa. Marraskuussa 0,5-1 astetta keskimääräistä lämpimämpi sää keskittyy Etelä-Suomeen.

Mikään ennustetuista kolmen kuukauden jaksoista ei näytä keskimääräistä sateisemmalta. Hieman keskimääräistä vähäsateisempaa voi olla kesä-elokuussa ja erityisesti elo-lokakuussa. Tässä on huomattava se, että ennusteessa puhutaan kolmen kuukauden keskimääräisestä säästä. Yksittäiset kuukaudet voivat olla keskimääräistä sateisempia, vaikka koko jakso olisikin keskimäärin vähäsateinen.

Tämänhetkisen ennusteen mukaan yksittäisistä kuukausista pitkän aikavälin keskiarvoihin verrattuna selvästi kuivin on kesäkuu. Hyvänä kakkosena tulee elokuu. Vähän keskimääräistä kuivempia ovat myös syyskuu ja lokakuu. Sen sijaan heinäkuu ja paikoin myös marraskuu näyttävät keskimääräistä sateisemmilta.

NOAA/NWS:n ennusteet päivittyvät jatkuvasti edellä oleviin linkkeihin.

ECMWF: Tavanomainen kesä, vaikka ainakin kesäkuun alkupuoli voikin olla keskimääräistä lämpimämpi

Euroopan keskipitkien ennusteiden keskus (ECMWF) sanoo, että Suomessa kesän (kesä-elokuun jakso) lämpötilat ja sademäärät eivät keskimäärin poikkea pitkäaikaisista kesän keskiarvoista. Kesäkuun puoliväliin asti voi kuitenkin olla keskimääräistä lämpimämpää.

ECMWF:n ennustetta on analysoitu tarkemmin Ilmatieteen laitoksen nettisivulla, josta löytyy myös kuukausiennuste.

IRI: Vähän keskimääräistä lämpimämpi kesä ja syksy

IRI:n (International Research Institute for Climate and Society) ennusteen mukaan koko Suomessa on kesäkuun alusta elokuun loppuun ulottuvalla jaksolla keskimäärin vähän lämpimämpää kuin vuosien 1981-2010 vastaavana ajanjaksona. Hieman kesä-elokuuta selvemmin lämpimyys näkyy heinä-syyskuussa. Myös elo-lokakuu ja syys-marraskuu ovat hyvin alustavan ennusteen mukaan vähän pitkäaikaista keskiarvoa lämpimämpiä. Ennuste ei anna kovinkaan selvää kuvaa sademääristä.

Suomen ulkopuolelta IRI:n ennusteessa merkittävää on se, että kaikilla ennustetuilla kolmen kuukauden jaksoilla Grönlanti sekä Kaspianmeren ja Mustanmeren ympäristö erottuvat pitkän aikavälin keskiarvoihin verrattuna erityisen selvästi lämpiminä.

Japanin ilmatieteen laitos: Keskimääräistä lämpimämpi kesä

Japanin ilmatieteen laitos ennustaa kesän (kesä-elokuun jakson) olevan koko Suomessa ja muuallakin Euroopassa aivan Euroopan lounaisimpia osia lukuun ottamatta keskimääräistä lämpimämpi. Tässäkin ennusteessa pitkän aikavälin keskiarvoihin verrattuna kaikkein lämpimintä on Grönlannissa ja Mustanmeren-Kaspianmeren alueella. Suomen sademäärät ovat lähellä pitkän aikavälin keskiarvoja.

Lue tästä juhannuksen sääennuste, mutta älä usko sitä!

Yhdysvaltalainen AccuWeather julkaisee Suomeenkin tietokoneen mallintamia päiväkohtaisia ennusteita jopa yli kuukaudeksi ja Metcheck puoleksi vuodeksi. Näistä palveluista voi katsoa jo nyt vaikkapa juhannuksen sään. Kuriositeettina mainittakoon, että Metcheck ennustaa tällä hetkellä Helsinkiin juhannusaatoksi aurinkoista +14 asteen säätä. AccuWeatherin mukaan lämpötila kohoaa +20 asteeseen. Näin pitkät päiväkohtaiset ennusteet ovat kuitenkin todellisuudessa täysin epäluotettavia, vaikka periaatteessa säämallien ajoa tietokoneella voidaan jatkaa vaikka kuinka pitkälle ajalle.

Jo muutaman viikon ennusteet ovat todellisuudessa hyvin epävarmoja, käyttöarvoltaan lähellä nollaa. Vaikka pitkän aikavälin säätä (esimerkiksi kolmea kuukautta) onkin mahdollista jossakin määrin ennustaa, malleihin sisältyvien epävarmuuksien takia paikkakunta- ja päiväkohtainen ennuste on erittäin epäluotettava. Joskus tällaisista ennusteista onkin käytetty nimitystä "meteorologinen syöpä".

Ilmatieteen laitoksen ylimeteorologi Sari Hartosen mukaan Suomessa säätyyppi pystytään ennustamaan kohtuullisen luotettavasti 6-10 vuorokautta, lämpötila 4-7 vuorokautta, matalapaineiden ja sadealueiden reitti 3-5 vuorokautta, tuulet 2-3 vuorokautta ja sademäärät sekä sateiden tarkat reitit 0-2 vuorokautta etukäteen. Yli kymmenen vuorokauden ajalle ei voi tehdä vain yhtä ennustetta, vaan saadaan useampia erilaisia ennusteita. Ilmakehän kaoottisuus estänee tulevaisuudessakin yli 14-21 vuorokauden päiväkohtaiset ennusteet. Lämpötilaennusteet ovat sade-ennusteita luotettavampia.

Vuodenaikaisennusteissa (esimerkiksi koko kesän sääennuste) ei ennustetakaan yksittäisiä sääilmiöitä, vaan ainoastaan pitkän aikavälin (yleensä kolmen kuukauden jakso) poikkeamia verrattuna tavanomaiseen. Vertailukohtana on aina useilta vuosilta (yleensä 30 vuotta) laskettu keskiarvo kyseisen kolmen kuukauden jakson tai kyseisen kuukauden säästä.

Onko sään vuodenaikaisennuste luotettavampi kuin sääprofeetta?

Kaikissa pitkän aikavälin sääennusteissa on huomattava, etteivät ne yleensä ole Pohjois-Euroopassa kovinkaan luotettavia. Täällä ei ole samanlaista jaksottaista vaihtelua niin kuin tropiikissa, jossa ennusteissa voidaan käyttää hyväksi ENSO-värähtelyä (El Niño – La Niña -oskillaation vaihtelua). Matalilla leveysasteilla (tropiikissa) vuodenaikaisennusteet ovatkin hieman luotettavampia kuin meillä, koska siellä säätyypit ovat pitkälti seurausta meriveden lämpötilan vaihteluista. Meillä taas äkilliset, hetkittäiset tekijät vaikuttavat enemmän.

Kaiken kaikkiaan näyttää siltä, että useilla ennustuslaitoksilla lähimmän kolmen kuukauden ennuste pitää usein kohtuullisen hyvin paikkansa, mutta yksittäisten kuukausien ennusteet menevät hetkittäisten säätekijöiden vuoksi huomattavasti useammin väärin. Siksi monet ennustelaitokset eivät edes julkaise yksittäisten kuukausien ennusteita.

NOAA/NWS:n ennusteet näyttävät usein jatkavan ennusteen tekohetkellä vallinnutta tilannetta liikaa myös eteenpäin. Niinpä esimerkiksi Suomen helmi-maaliskuun kylmyysaallon alkaminen ja päättyminen eivät näkyneet NOAA/NWS:n säämalleissa.

Nämä vuodenaikaisennusteetkin ovat sääennusteita, eivät ilmastoennusteita. Säähän pääsevät hetkelliset tekijät vaikuttamaan voimakkaastikin, toisin kuin ilmastoon, joka on pitkän aikavälin keskiarvo.

Vaikka pitkän aikavälin sääennusteet, esimerkiksi vuodenaikaisennusteet, pitäisivätkin paikkansa, on siis huomattava, että ne ovat vain useamman kuukauden ajalle ennustettuja keskiarvoja eivätkä ennusta yksittäisiä säätapahtumia. Ongelmaa voi havainnollistaa seuraavalla esimerkillä. Suurkaupungissa on mahdollista ennustaa, että tietyssä kaupunginosassa tapahtuu enemmän rikoksia kuin toisessa, mutta siitä huolimatta et hälytysajossa olevan poliisiauton perässä ajaessasi tiedä, mihin kaupunginosaan poliisiauto juuri sillä kerralla kääntyy.

Jos vuodenaikaisennuste ennustaa kesä-elokuusta tavanomaista lämpimämpää, tämä voi tarkoittaa esimerkiksi joko 1) sitä, että koko kesä on tavanomaista lämpimämpi tai 2) sitä, että lämpötilat ovat suurimmat osan ajasta aivan normaaleja (vähän alle tai vähän yli tavanomaisen), välillä voi olla jopa hyvin viileää, mutta jossakin vaiheessa voi olla erityisen helteistä.

Lisäksi täytyy huomata, että eri sääennusteissa käytetään erilaisia vertailujaksoja, kun verrataan lämpötiloja tavanomaisiin. Maailman meteorologisen järjestön (WMO) virallinen ilmastotieteen vertailukausi on vielä parin vuoden ajan 1961-1990, kun taas esimerkiksi Suomen Ilmatieteen laitos käyttää sääennusteissaan hieman lämpimämpää vertailukautta 1981-2010. Myös tässä blogikirjoituksessa esitettyjen vuodenaikaisennusteiden vertailukausi on 1981-2010.

Lue myös nämä

Viileät kesäkuut

Sääilmiöiden ABC-kirja

Kesän terveellinen herkkuvinkki: Nokkosvohvelit

Kouvolassa Suomen paras kesäsää

Viikon kesäfakta, osa 8: Tänään on kuusi vuotta Suomen mittaushistorian korkeimmasta lämpötilasta

Torstaina 29.7.2010 rikkoutui Suomen koko mittaushistorian lämpötilaennätys. Joensuun lentokentällä Liperissä lämpötila oli varjossa 37,2 astetta eli 1,3 astetta yli vanhan ennätyksen (35,9 astetta Turussa 9.7.1914), vaikka lämpötilaa saattoikin alentaa Venäjän metsäpaloista tullut savusumu. Myös Joensuun keskustassa Linnunlahdella lämpötila nousi 36,8 asteeseen. Vuorokauden korkein keskilämpötila 28,9 astetta oli Kuopiossa.

Heinäkuu 2010 oli Ilmatieteen laitoksen mukaan myös kuukauden keskilämpötilaltaan mittaushistorian lämpimin kuukausi Suomessa. Lämpimintä oli Puumalassa, jossa heinäkuun keskilämpötilaksi muodostui 23,0 astetta. Aiempi kuukauden keskilämpötilaennätys 22,1 astetta (Lappeenranta heinäkuussa 1925) ylittyi kaikkiaan 14 säähavaintoasemalla, myös Kouvolan sääasemilla (Utti 22,7 astetta, Anjala 22,4 astetta). Kouvolan seudulla lämpimintä oli 28.7.2010 (Utti 34,5 astetta, Anjala 33,1 astetta).

Heinäkuussa 2010 rikottiin myös mittaushistorian yhden kuukauden hellepäivien havaintopistekohtainen lukumääräennätys. Eniten hellepäiviä oli Kouvolassa (Utin säähavaintoasema), Heinolassa, Lahdessa ja Puumalassa. Kaikilla näillä säähavaintoasemilla hellettä oli heinäkuussa 27 päivänä. Aiempi ennätys (22 päivää vuonna 2003) ylittyi siis selkeästi. Ainoa heinäkuun päivä, jolloin millään Suomen havaintoasemalla ei mitattu hellelukemia, oli 24.7.2010.

Tänä vuonna (2016) Suomessa on ollut tähän mennessä hellettä yhteensä 30 päivänä eri puolilla Suomea. Viime vuonna hellepäiviä oli koko kesänä 19, vuonna 1987 vain kymmenen ja vuonna 1962 ainoastaan kolme.

Hellepäiväennätys on vuodelta 2002, jolloin hellettä oli jossakin päin Suomea 65 päivänä. Vuotta myöhemmin (2003) hellepäivien lukumääräksi tuli yhteensä 39. Niistä peräti 28 koettiin heinäkuussa eri säähavaintoasemilla.

Viikon kesäfakta, osa 7: Vanhat kirja- ja lehtiaarteet kesäviihdykkeenä

Antikvariaateista ja mökkien vinteiltä kannattaa kaivaa esiin vanhoja kirjoja ja lehtiä, jotka tarjoavat mukavaa viihdettä sekä aurinkotuoleihin että sadepäiväksi sisätiloihin. Tässä muutama hulvaton esimerkki:

DDT:tä, kylmiä luokkahuoneita, taskulämmintä maitoa ja tv-ohjelmia kuusi tuntia päivässä

"Jos sairaalle annetaan lasi vettä, huitoo hän rajusti kuin markkinakaupustelija"

Yhteiset tekohampaat

Viikon kesäfakta, osa 6: Hortoilua nokkosten kanssa

Nokkosen sanotaan olevan ravintoarvoltaan kolme kertaa pinaatin veroinen ja porkkanaakin ravitsevampi. Nokkosen proteiinipitoisuus on 5,9 grammaa ja pinaatin 1,6 grammaa sadassa grammassa. Kuitua nokkosessa on 4,1 grammaa ja pinaatissa 1,3 grammaa sataa grammaa kohden. Nokkosessa on pinaattia enemmän myös rautaa, kalsiumia, C-vitamiinia jne.

C-vitamiinia nokkosessa on joidenkin tietojen mukaan jopa viisi kertaa niin paljon kuin appelsiinissa, rautaa seitsemän kertaa niin paljon kuin pinaatissa ja kalsiumia kolme kertaa niin paljon kuin maidossa. Nokkosessa on lisäksi A-, B-, D-, E- ja K-vitamiineja sekä jodia, piitä ja vapaita aminohappoja. Nokkonen sisältää kversetiini-nimistä flavonoidia, jonka sanotaan vähentävän heinänuhan oireita. Nokkonen myös alentaa verensokeria ja verenpainetta.

Lue myös tämä

Nokkosvohveleiden valmistusohje

Viikon kesäfakta, osa 5: Takaako poimulehti ikuisen nuoruuden?

Poimulehden (Alchemilla vulgaris) reunoilla kostean yön jälkeen riippuvat pisarat eivät ole kastetta, vaan poimulehti on erittänyt nämä pisarat aktiivisesti juuripaineen avulla vesiraon eli hydatodin kautta ns. pisaroinnissa eli guttaatiossa. Poimulehden tieteellinen sukunimi viittaa alkemiaan, sillä alkemistit yrittivät poimulehden pisaroiden avulla muuttaa epäjaloja metalleja kullaksi tai valmistaa ikuisen nuoruuden takaavaa eliksiiriä. Carl von Linné kertoo ruotsalaisesta ohjeesta, jonka mukaan jatkuva poimulehden pisaroiden kerääminen ja kasvojen peseminen niillä säilyttää kauneuden sekä rypyttömyyden.

Viikon kesäfakta, osa 4: Sudenkorentojen kuoriutumisen seuraaminen on mielenkiintoista

Sudenkorennoilla on vaillinainen muodonvaihdos. Toukasta kuoriutuu ilman kotelovaihetta nuori korento, joka pumppaa siipiinsä nestettä.

Kun nuori sudenkorento on tyhjentänyt ylimääräiset nesteet ruumiistaan, se lentää lopulta matkoihinsa.

Sudenkorennon tyhjä toukkanahka.

Viikon kesäfakta, osa 3: Napapiirin paikka siirtyy pohjoisemmaksi ja yöttömän yön kestoaika lyhenee, mutta silti keskiyön aurinko näkyy napapiirin eteläpuolella

Vuoteen 1954 asti juhannuspäivä oli aina 24. kesäkuuta viikonpäivästä riippumatta. Tänään on siis oikea juhannuspäivä. Vuodesta 1955 alkaen juhannuspäivää kuitenkin on vietetty kesäkuun 20. päivän ja 26. päivän väliin sattuvana lauantaina.

Hämärällä tarkoitetaan vuorokaudenaikaa, jolloin Aurinko on horisontin eli taivaanrannan alapuolella, mutta silti ei ole pimeää. Hämärää on kolmenlaista. Porvarillisesta hämärästä on kyse silloin, kun auringon keskipiste on enintään kuusi astetta horisontin alapuolella. Nimi tulee siitä, että ulkona nähtiin ennen vanhaan tehdä töitä.

Nauttinen eli merenkulkijan hämärä puolestaan on kyseessä silloin, kun aurinko on 6-12 astetta taivaanrannan alapuolella. Tuolloin kirkkaimmat tähdet näkyvät taivaalla.

Taivaanrannassa on vielä hieman kajoa silloinkin, kun on astronominen eli tähtitieteellinen hämärä, eli aurinko on 12–18 astetta horisontin alapuolella. Pimeys alkaa virallisesti, kun Aurinko on 18 astetta horisontin alapuolella. 

Etelä-Suomessa Aurinko ei keskiyöllä painu 18 astetta matalammalle noin 22.4. ja 21.8. välisenä aikana. Pisimmillään porvarillista hämärää on Etelä-Suomessa keskellä kesää illalla 1 h 52 min ja saman verran aamulla eli yhteensä 3 h 44 min. Väliin jää on 1 h 20 min kestävä nauttinen hämärä. Astronomista hämärää ja pimeyttä ei tuolloin tule lainkaan.

Pohjoisen napapiirin sanotaan olevan pohjoisen pallonpuoliskon eteläisin kohta, jossa esiintyy yötöntä yötä. Näin se teoreettisesti laskien onkin, jos ei oteta huomioon ilmakehän vaikutusta. Auringonlasku määritellään siten, että auringon yläreuna laskee horisontin eli taivaanrannan alapuolelle. Ilmakehä kuitenkin taittaa auringon säteitä siten, että näemme ne vielä silloin, kun aurinko todellisuudessa on jo horisontin alapuolella. Jos näet auringon aivan horisontin yläpuolella, se onkin todellisuudessa juuri laskenut horisontin alapuolelle.

Jos aurinko olisi pistemäinen ja maapallolla ei olisi ilmakehää, pohjoinen napapiiri olisi yöttömän yön (ja talvella kaamoksen) eteläraja pohjoisella pallonpuoliskolla. Auringon koko ja valon taittuminen ilmakehässä aiheuttavat sen, että yötön yö ulottuu laajimmillaan vähän sen yli (eikä kaamos ulotu aivan napapiirille asti). Todellisuudessa yöttömän yön raja on siis noin 50 kaariminuuttia pohjoisen napapiirin eteläpuolella, hieman Kemiä etelämpänä. Katselijalla täytyy kuitenkin olla täysin esteetön näköala kohti pohjoista taivaanrantaa.

Lisäksi on huomattava maapallon akselikaltevuuden vaikutus. Maapallon pyörimisakseli muodostaa noin 66,5 asteen kulman kiertorataan nähden eli maapallo on noin 23,5 astetta kallellaan suoraan kulmaan verrattuna. Tämä maapallon pyörimisakselin kallistuskulma vaihtelee noin 41 000 vuoden jaksolla noin 22 asteesta yli 24 asteeseen. Nyt se on noin 23,5 astetta ja pienenee koko ajan. Akselikaltevuuden muuttuminen siirtää myös napa- ja kääntöpiirien paikkaa. Pohjoinen napapiiri siirtyy vuosittain noin 14 metriä pohjoisemmaksi ja samalla yöttömän yön ja päivättömän päivän (kaamoksen) kestoaika lyhenee.

Viikon kesäfakta, osa 2: Kouvolassa on koko Suomen hienoin kesäsää

Suomen parhaan kesäsään TOP 6 -paikat Helsingin Sanomien mukaan. Taulukossa on esitetty Ilmatieteen laitoksen pitkäaikaisten (1981-2010) tilastojen perusteella kunkin säähavaintoaseman kesän keskimääräinen sadepäivien lukumäärä, koko kesän sademäärä, hellepäivien lukumäärä ja päivän ylimpien lämpötilojen keskiarvo. Hyvän kesäsään kannalta parhaat arvot tummanpunaisella pohjalla. Tilastotietojen lähde: Helsingin Sanomat ja Ilmatieteen laitos. Taulukko: Jari Kolehmainen.

Toissa vuonna Helsingin Sanomat vertaili 75 virallista sääasemaa tarkoituksena löytää kunta, jossa on Suomen paras kesäsää. Vertailussa parhaaksi kesäsääksi määriteltiin mahdollisimman lämmin ja sateeton sää.

Kun Helsingin Sanomat tutki Ilmatieteen laitoksen pitkäaikaisten tilastojen (1981-2010) perusteella vuorokauden maksimilämpötilojen keskiarvoa kesäkuukausilta, ykköseksi nousi Kouvolan Anjalan mittausasema, jossa kesäpäivän ylin lämpötila on keskimäärin 21,2 astetta. Seuraaviksi tulivat Lahden Laune ja Kouvolan Utti 21,0 asteella.

Järjestys on lähes sama myös kesän hellepäivien (päivän ylin lämpötila varjossa yli 25,0 astetta) keskimääräisessä lukumäärässä: Kouvolan Utissa 18 ja Anjalassa sekä Lahden Launeella 17 hellepäivää vuodessa, Hyvinkäällä (Hyvinkäänkylä) ja Heinolassa (Asemantaus) 16.

Absoluuttisesti suurin hellepäivien lukumäärä (eivät peräkkäisiä päiviä) samalla mittausasemalla yhden kesän aikana on ollut Kouvolan Utin 48 hellepäivää vuodelta 2010. Samana kesänä Lahdessa oli 47 ja Puumalassa 46 hellepäivää.

Pisimmät yhtämittaiset yli 30 asteen (päivän ylin lämpötila) jaksot on mitattu Utsjoella (7 peräkkäistä vuorokautta vuonna 1972 kesä-heinäkuun vaihteessa), Oulussa (7 vrk 1972), Puumalassa (6 vrk 2010), Lahdessa (6 vrk 2010), Kouvolassa (6 vrk 2010) ja Ivalossa (6 vrk 1972).

Eniten auringonpaistetta saadaan rannikkopaikkakunnilla: Paraisilla keskimäärin 888 tuntia kesässä (9,8 tuntia päivässä), Kotkassa 845 tuntia (9,3 tuntia päivässä) ja Maarianhaminassa 843 tuntia (9,3 tuntia päivässä).

Lähinnä rannikkopaikkakunnat menestyvät myös vertailtaessa sitä, missä sataa vähiten. Kaikkein vähiten sadetta tulee millimetreinä laskettuna Vaasan lähellä sijaitsevalla Mustasaaren sääasemalla, keskimäärin vain 144 millimetriä kesässä (yksi millimetri tarkoittaa yhden litran vesimäärää neliömetriä kohden). Muita vähäsateisia paikkoja ovat Parainen (Utö, 149 mm), Hailuoto (Ojakylä, 164 mm), Inkoo (Bågaskär, 164 mm), Kotka (Rankki 167 mm), Hanko (Tvärminne, 175 mm) ja Jomala (Jomalaby Ahvenanmaalla, 181 mm) sekä Pohjois-Suomesta Enontekiö (Kilpisjärvi 162 mm), Kemi (Kemi-Tornio lentoasema, 168 mm) ja Utsjoki (Kevo, 179 mm).

Sateettomia päiviä on eniten Mustasaaressa (Valassaaret) sekä Paraisten Utöllä, kummassakin vain keskimäärin 21 sadepäivää (sadepäiväksi määriteltiin päivä, jolloin sadetta saadaan yli 1 mm) kesässä. Jomalassa, Kemissä ja Inkoossa sadepäiviä on toiseksi vähiten, keskimäärin 24 päivää kesässä, Kotkassa ja Hangossa 25.

Kun Helsingin Sanomat laski kaikki edellä mainitut osatekijät yhteen, Suomen kesäsään parhaiden paikkojen lista muodostui seuraavaksi: 1) Kouvolan Anjala, 2) Porin lentoasema, 3) Vantaan Helsinki-Vantaan lentosema, 4) Vihdin Maasoja, 5) Kouvolan Utin lentoasema ja 6) Kauhavan lentoasema. Kouvola on siis edustettuna "voittajakuusikossa" peräti kahteen kertaan.

Viikon kesäfakta, osa 1: Ovatko Suomen kesäkuut viilentyneet ilmastonmuutoksen myötä?

Kouvolan (Utin) ilmastodiagrammi Ilmatieteen laitoksen tilastojen perusteella.

Kun vertaillaan 30 vuoden jaksoilta 1961-1990, 1971-2000 ja 1981-2010 kunkin kuukauden keskilämpötiloja, Kouvolassa kaikki kuukaudet ovat lämmenneet - paitsi kesäkuu! Tilastossa näkyvä kesäkuun viilenemistrendi on kuitenkin niin pieni, että käytännössä se on mitätön verrattuna monien muiden kuukausien lämpenemiseen.

Kaikkein selvintä lämpeneminen on Kouvolassa talvella joulukuusta helmikuuhun. Tammikuu on lämmennyt pari astetta jaksosta 1961-1990 tuoreimpaan 30-vuotisjaksoon 1981-2010 tultaessa. Huhti- ja heinäkuussakin lämpenemistä on tapahtunut asteen verran. Joidenkin kuukausien kohdalla ilmaston lämpeneminen on hyvin pientä, mutta vain kesäkuu näyttää hiukkasen viilentyneen.

Samanlaisia tuloksia on havaittavissa Ylen mukaan lähes koko Suomessa. Viiden viime vuosikymmenen aikana ilmasto on lämmennyt kaikkialla maassamme. Talvikuukaudet joulukuusta helmikuuhun ovat Ylen käyttämän aineiston mukaan lämmenneet vähintään asteen verran kaikilla mittausasemilla. Myös heinä-elokuun lämpeneminen on selkeästi havaittavissa. Sen sijaan keväällä ja syksyllä keskimääräiset lämpötilat ovat nousseet vähemmän ja vanhat sekä uudet lämpötilakäyrät ovat lähes päällekkäin. Jännittävä poikkeus yleiseen lämpenemiskehitykseen verrattuna on kuitenkin kesäkuu, joka on viilentynyt kaikilla mittausasemilla pohjoisinta Utsjoen mittausasemaa lukuun ottamatta. Viileneminen on sitä selvempää, mitä etelämmäksi Suomessa tullaan, enimmillään 0,4 astetta. Ylen mukaan Ilmatieteen laitoksellakin kesäkuun erikoisuus on tiedossa, mutta sitä ei osata selittää.

Kirjoitin tästä aiheesta jo viime vuonna. Oman blogikirjoitukseni innoittamana meteorologi Markus Mäntykannas jatkoi aiheen käsittelyä Forecan blogissa, joten sieltä kannattaa lukea alan ammattilaisen näkemys tästä aiheesta. Viilenevätkö Suomen alkukesät samalla, kun keski- ja loppukesät lämpenevät?