Ilmastonmuutoksen vuoksi kuumuuden aiheuttamat kuolemat kolminkertaistuivat Euroopan kaupungeissa kesällä 2025

Kartassa a on esitetty kuumuudesta johtuneiden hellekuolemien määrä tutkituissa kaupungeissa miljoonaa ihmistä kohti. Kartassa b kerrotaan, kuinka suuri osuus hellekuolemista on yhdistettävissä ilmastonmuutokseen (ilmastonmuutoksen aiheuttamaan helleaallon voimistumiseen). Credit: Barnes, C., et al. (2025). Summer heat deaths in 854 European cities more than tripled due to climate change. Grantham Institute report. License: Creative Commons Attribution-Non Commercial-No Derivatives International License.

Kesällä 2025 ilmastonmuutos nosti lämpötiloja Euroopan eri alueilla jopa 3,6 asteella. Tänään julkaistu 854 eurooppalaiseen kaupunkiin keskittynyt tutkimus osoittaa, että näissä kaupungeissa kesän aikana todetuista 24 400 kuumuudesta johtuneesta kuolemasta 68 prosenttiin vaikutti ilmastonmuutos. 

Tutkituissa kaupungeissa, jotka edustavat 30 prosenttia Euroopan väestöstä, todettiin siis ilmastonmuutoksen vuoksi noin 16 500 kuolemaa (95 prosentin luottamusväli 15 013–17 864) enemmän verrattuna kesään, jota ihmiskunnan toiminta ei olisi lämmittänyt. Kesä-elokuun jakso oli näissä kaupungeissa ilmastonmuutoksen vuoksi keskimäärin 2,2 astetta lämpimämpi kuin ilman ilmastonmuutosta.

Suurimmat suhteelliset osuudet kuumuuteen liittyvistä kuolemista havaittiin Tukholmassa, Madridissa ja Bratislavassa, joissa yli 85 prosenttia arvioiduista kesän hellekuolemista johtui ilmastonmuutoksesta. Helsingissäkin 80 prosenttia kuumuuden aiheuttamista kuolemista linkittyi ilmastonmuutokseen.

Ylimääräisistä kuolemista 85 prosenttia tapahtui 65-vuotiaiden ja sitä vanhempien ikäluokassa, mikä osoittaa helteen vaarallisuutta erityisesti ikääntyvälle väestölle. Myös pitkäaikaissairaat kärsivät helteestä enemmän kuin terveet, samoin kaupunkilaiset enemmän kuin maaseudun asukkaat ja vähätuloiset enemmän kuin rikkaat. Nuorimmassa tutkitussa ikäluokassa (20–44-vuotiaat) kuumuus aiheutti vain 608 kuolemaa, joista hieman vajaa puolet (46 prosenttia) johtui ilmastonmuutoksen aiheuttamasta lisäkuumuudesta.

Kaupungistuminen etenee Euroopassa yhä. Tällä hetkellä 70 prosenttia eurooppalaista asuu kaupungeissa ja yli 80 prosentin odotetaan asuvan kaupungeissa vuoteen 2050 mennessä. Kaupungit kuitenkin ovat erityisen alttiita helleaalloille, koska suuret määrät betoni- ja asfalttipintoja sitovat ja pidättävät lämpöä, jota myös liikenne ja energiankäyttö tuottavat. Siksi kaupungit ovat ympäröiviä maaseutuja lämpimämpiä, mikä tunnetaan kaupunkien lämpösaarekeilmiönä.  

Helleongelman ratkaisemiseksi tarvitaan sekä toimia ihmisten suojelemiseksi kuumuudelta että nopeaa siirtymistä pois fossiilisista polttoaineista, jotka aiheuttavat ilmastonmuutosta. Toisaalta sisätilojen viilentäminen lisää energiankulutusta entisestään. Ulkona viheralueiden ja vesialueiden laajentaminen vähentäisivät kaupunkien lämpösaarekevaikutusta ja tarjoaisivat ihmisille vilvoittelupaikkoja helleaaltojen aikana. Erityisen tärkeää tämä on alemmille sosioekonomisille ryhmille, jotka asuvat ahtaammin ja joilla epätodennäköisemmin on ilmastointi kodissaan.

Lähde

Barnes, C., et al. (2025). Summer heat deaths in 854 European cities more than tripled due to climate change. Grantham Institute report.

Lue myös nämä

Lisääntyykö vai väheneekö kuolleisuus Isossa-Britanniassa ilmastonmuutoksen myötä?

Kaupunkien lämpösaarekeilmiön ymmärtäminen on avain järkevään kaupunkisuunnitteluun

Ennätyskuumat kuukaudet lisääntyneet globaalisti

Maailman vessapäivä 19. marraskuuta

Globaalisti viidesosassa kouluja ei ole minkäänlaista käymälää ja 900 miljoonalla koululaisella ei ole mahdollisuuksia käsienpesuun. Vessojen puute on ongelma erityisesti tytöille kuukautisten aikaan. Tiukasti määriteltynä jopa 4,5 miljardilta ihmiseltä puuttuu turvallinen WC, jossa ei ole riskiä mikrobien leviämisestä. Lähes 0,9 miljardia ihmistä tekee yhä tarpeensa ulos ilman minkäänlaista käymälärakennusta. Peruspalveluiden saatavuus on kuitenkin kasvanut vuosien 2000 ja 2015 välillä 59 prosentista 68 prosenttiin maapallon väestöstä. Positiivinen kehitystrendi on siis menossa tässäkin.

Kun luonto kutsuu, tarvitaan kunnollinen käymälä. Kuva: World Toilet Day 2018, UN-Water.

Maanantaina 19. marraskuuta vietetään YK:n vessapäivää. YK:n asettamissa kehitystavoitteissa eli Agenda 2030 –tavoitteissa, jotka pitäisi saavuttaa maapallolla vuoteen 2030 mennessä, tavoite numero kuusi on veden saannin ja kestävän käytön varmistaminen kaikille. Yksi tämän kohdan osatavoitteista on taata riittävä ja yhtäläinen sanitaatio ja hygienia kaikille ja lopettaa avokäymälät kiinnittäen erityistä huomiota naisten ja tyttöjen sekä huono-osaisten tarpeisiin.

Sanitaatio tarkoittaa WC:n tai muun käymälän terveellisten olosuhteiden ylläpitoa ja keinoja, joilla ihmisten ulosteet ja virtsa hävitetään turvallisesti siten, että taudit eivät pääse leviämään eikä terveys vaarannu. Sanitaatioon kuuluvat vesihuolto (puhtaan veden saanti ja viemäröinti), käsienpesu sekä käymälän ympäristön ja materiaalien muuttaminen terveellisiksi niin, että vähennetään esimerkiksi mikrobeja ja niiden kasvumahdollisuuksia.

Sanitaation viisi kehitystasoa

Ulkovessa Tunisiassa. Kuva: Jari Kolehmainen.

Huonoimmassa tapauksessa ihmiset ulostavat ilman suojaa pelloille, metsiin, rannoille, vesistöihin tai kuivajätteen joukkoon. Usein varsinkin tytöt ja naiset odottavat pimeyden suojaa päästäkseen tarpeilleen, mutta uhkana ovat ryöstöt ja raiskaukset. Tämänvuotisissa YK:n tilastoissa (tilanne vuodelta 2015) tällä tasolla on yhä 12 prosenttia maailman väestöstä.

Seuraavalla kehitystasolla ulostetaan vesistön päällä olevassa käymälärakennuksessa tai maakäymälässä, jonka alla olevaa maahan kaivettua kuoppaa ei tyhjennetä. Toisinaan käymälän istuimen alla voi olla pussi tai muu keräysastia, joka tyhjennetään vasta useiden käyttökertojen jälkeen. Tälle tasolle yltää 12 prosenttia väestöstä.

Kolmannella portaalla on jo saatavissa kehittyneempiä käymäläjärjestelmiä, jotka ovat kahden tai useamman kotitalouden yhteiskäytössä. Näin tarpeensa saa tehtyä 8 prosenttia maapallon ihmisistä.

Neljännellä eli peruspalveluiden tasolla kehittyneempi käymälä on kotitalouden omassa käytössä. Hygienia ei kuitenkaan vielä ole turvallisella tasolla. Maailman väkiluvusta 29 prosenttia eli noin kaksi miljardia ihmistä on tällä tasolla.

Korkeimmalla eli viidennellä kehitystasolla talouden omassa käytössä olevan kehittyneen käymälän jätteet käsitellään turvallisesti paikanpäällä tai siirretään muualle asianmukaiseen käsittelyyn. Väestöstä 39 prosenttia on WHO:n ja Unicefin mukaan saavuttanut tämän tason. Tämä tarkoittaa lähes kolmea miljardia ihmistä, joista 60 prosenttia asuu kaupungeissa ja 40 prosenttia maaseudulla.

Peruspalveluiden saatavuus on kasvanut, mutta 4,5 miljardilta ihmiseltä puuttuu yhä turvallinen vessa

Maapallon ihmisistä 4,5 miljardia ei ole vielä yltänyt korkeimmalle tasolle, jossa kotitalouden oman WC:n (tai muun käymälän) jätökset käsitellään turvallisesti paikanpäällä tai siirretään muualle asianmukaiseen käsittelyyn. Oheinen WTD:n kuva antaa tosin aiheesta turhankin pessimistisen mielikuvan. Ilman kotitalouden omaa käymälää elää todellisuudessa 2,3 miljardia ihmistä. Kuva: World Toilet Day 2018, UN-Water.

Ihmispopulaatiosta 2,3 miljardia on edelleen kolmella alimmalla tasolla eli vailla peruspalveluja. Heistä 70 prosenttia elää maaseudulla. Avokäymälöitä käyttää edelleen noin 892 miljoonaa ihmistä, joista 90 prosenttia asuu maalla. Avokäymälöiden käyttäjistä selvä enemmistö elää kahdella alueella: 558 miljoonaa Keski- ja Etelä-Aasiassa, 220 miljoonaa Saharan eteläpuolisessa Afrikassa. Yli puolet avokäymälöiden käyttäjistä on intialaisia. Tämä tarkoittaa sitä, että 40 prosenttia intialaisista käyttää avokäymälää.

Solo Sokos Hotel Tornin ravintolan WC Helsingissä. Kuva: Jari Kolehmainen. 

Maapallon ihmisistä 4,5 miljardia ei ole vielä yltänyt korkeimmalle tasolle, jossa jätökset käsitellään turvallisesti paikanpäällä tai siirretään muualle asianmukaiseen käsittelyyn. Voidaan siis sanoa, että 4,5 miljardilta ihmiseltä puuttuu turvallinen WC. Peruspalveluiden saatavuus on kuitenkin kasvanut vuosien 2000 ja 2015 välillä 59 prosentista 68 prosenttiin maapallon väestöstä. Positiivinen kehitystrendi on siis menossa tässäkin. Myös Intiassa avokäymälät korvataan yhä useammin kiinteillä rakennuksilla, esimerkiksi kompostoivilla ulkokäymälöillä, joista saadaan ravinteita pelloille.

Vesipula vaikeuttaa myös sanitaation toteuttamista

Ulkohuussi eli käymälä Pyhä-Nattasella. Voisiko huussista olla tämän upeampaa näköalaa? Kuva: Jari Kolehmainen.

Yli kaksi miljardia ihmistä asuu valtioissa, joissa esiintyy merkittävää vesipulaa. Vesipula näkyy jokaisessa maanosassa, haittaa kestävyyttä ja rajoittaa sekä sosiaalista että taloudellista kehitystä. Vakavimmin vesipula näkyy Pohjois-Afrikassa sekä Länsi-, Keski- ja Etelä-Aasiassa. Vesipula todennäköisesti lisääntyy, kun väestö sekä veden kysyntä kasvavat ja ilmastonmuutoksen vaikutukset voimistuvat.

Maatalous on ylivoimaisesti suurin vedenkäyttäjä. Se vie globaalisti lähes 70 prosenttia kaikesta käyttövedestä. Joissakin kuivissa maissa maatalouden osuus on jopa 90 prosenttia. Mikäli maatalous pystyisi vähentämään vedenkulutustaan edes vähän, tämä toisi merkittävää helpotusta muille vedenkäyttäjille. Myös jätevesien kierrätys, sadeveden tehokkaampi hyödyntäminen ja suolanpoisto merivedestä käänteisosmoosin avulla voisivat helpottaa vesipulaa. Ravinnontuotanto tulisi keskittää sellaisiin valtioihin ja sellaisille alueille, joissa vedestä ei ole pulaa.

Globaalisti 80 prosenttia ihmisyhteisöjen tuottamasta jätevedestä joutuu luontoon ilman käsittelyä tai kierrätystä. Arvioiden mukaan 1,8 miljardia ihmistä käyttää sellaista juomavettä, joka on saattanut olla yhteydessä ihmisten ulosteisiin. Puhtaan juomaveden saannin ja kunnollisen sanitaation mahdollistaminen ovatkin hyvin keskeisiä asioita myös muiden Agenda 2030 -tavoitteiden toteuttamisen kannalta.

Lue myös nämä

Ei vettä, ei elämää. Ei sinistä, ei vihreää.

Tänään on vessojen ja pisuaarien kansainvälinen juhlapäivä!

Hyvää maailman vesipäivää Beatlesin tahdissa!

Maailman wc-päivä: Lentävät vessat ja maapallon parhaat pisuaarit

Join aamupalalla 90 litraa vettä!

Paha, pahempi, pullovesi!

Ilmansaastedenialistit voisivat väittää Muonion ilmaa epäterveellisen puhtaaksi

Muonion ja Enontekiön alueella on yksi maailman puhtaimmista hengitysilmoista. Kuva on Hetan kirkonkylästä kesäkuulta 2016.

Euroopassa ilmansaasteet tappavat kymmenen kertaa niin paljon kuin liikenne

Keväällä 2016 lehtien lööpit hehkuttivat, että Muoniossa on maailman puhtain ilma. Itse asiassa tarkasti sanottuna WHO:n tilastojen mukaan Ilmatieteen laitoksen Pallaksen Sammaltunturilla sijaitseva mittausasema on yksi paikoista, joissa mitataan maailman puhtainta ilmaa. Yhtä puhdasta ilma on esimerkiksi Islannin Hafnarfjordurissa ja Uuden-Seelannin Te Anaussa.

Arvioiden mukaan ilmansaasteet tappavat maailmanlaajuisesti vuosittain enemmän ihmisiä kuin aids, malaria, diabetes tai tuberkuloosi. Esimerkiksi Yhdysvalloissa ja Euroopassa ilmansaasteiden haittavaikutukset vastaavat noin 0,4-1,6 tupakan polttamista joka vuorokausi. Euroopassa ilmansaasteet aiheuttivat vuonna 2010 noin 400 000 ennenaikaista kuolemaa, kymmenen kertaa niin paljon kuin liikenne.

Pekingissä ulkoilu voi olla vaarallisempaa kuin tupakkahuoneessa istuminen

Kiinassa tilanne on huomattavasti huonompi. Tammikuussa 2013 Pekingin (Beijingin) pienhiukkaspitoisuus oli keskimäärin 194 ja hetkellinen maksimi 886 mikrogrammaa kuutiometrissä. Tupakointihuoneissa 16 yhdysvaltalaisella lentoasemalla pienhiukkaspitoisuus oli keskimäärin 166,6 mikrogrammaa kuutiometrissä. Pekingissä ulkoilu oli siis vaarallisempaa kuin lentokentän tupakkaloungessa istuminen.

Handanin teollisuuskaupungissa 200 kilometriä Pekingin eteläpuolella keskimääräinen pienhiukkaspitoisuus (mikrogrammoina kuutiometrissä) on 120, mikä vastaa 5,5 tupakan polttamista päivittäin. Shenyangin kiinalaiskaupungissa pienhiukkaspitoisuus oli marraskuussa 2015 korkeimmillaan jopa yli 1400, siis 56-kertainen WHO:n vuorokautiseen maksimisuositukseen (vuorokauden keskiarvo korkeintaan 25 mikrogrammaa kuutiometrissä) verrattuna. Tämä vastaa 63 tupakan sauhuttelua vuorokaudessa, siis noin 2,6 savuketta joka tunti ympäri vuorokauden.

Tänä syksynä Intian ja Pakistanin ilmansaastetilanne on vastannut pahimmillaan 50 savukkeen polttamista päivittäin

Viime viikkoina pahasta ilmansaastetilanteesta on kärsitty erityisesti Pakistanissa ja Intiassa. Delhin ilmansaastetilanteen on arvioitu vastaavan 50 tupakan polttamista päivittäin. Kaikissa näissä savukevertailuissa on kuitenkin huomattava, että tilanne on lasketun kaltainen, jos ihminen hengittää yhtä huonoa hengitysilmaa koko vuorokauden ajan. Mikäli sisäilma on puhtaampaa, tilanne on jonkin verran parempi.

Yhdysvalloissa ilmansaastedenialismi nostaa päätään jopa presidentin lähipiirissä

Vanhat tupakkamainokset ovat samalla hauskoja ja surullisia. Mainoksissa lääkärit, pienten lasten vanhemmat ja jopa joulupukki mainostavat tupakointia. Mainosten mukaan naiset pysyvät hoikkina, kun he karkinsyönnin sijaan tupakoivat. Äidit ovat lapsilleen parempia äitejä, kun he saavat hermoilleen rauhoitusta tupakasta.

Vanhojen savukemainosten tapaan yhä nykyäänkin ulkomailla voidaan mainostaa kivihiiltä houkuttelevana energianlähteenä. Itse asiassa näillä kaikilla asioilla on myös yhteys toisiinsa. Erityisesti Yhdysvalloissa samat tahot, jotka pitävät ilmastonmuutosta vain positiivisena asiana maapallolla ja vähättelevät tupakoinnin haittavaikutuksia, ovat nyt alkaneet puhua siitä, että joissakin paikoissa hengitysilma on nykyään jo lapsille liian puhdasta. Tällaisia näkemyksiä edustava henkilö on jopa nimitetty Yhdysvaltojen presidentin tieteelliseksi neuvonantajaksi.

Keskeinen toimija lähes kaikissa näissä ilmansaasteita vähättelevissä denialistisissa näkemyksissä on Heartland Institute -instituutti, joka on aiemmin tullut tunnetuksi ilmastonmuutosskeptikkojen - tai paremmin sanottuna ilmastonmuutosdenialistien - äänitorvena. Ajatus liian puhtaasta hengitysilmasta perustuu siihen, että elimistön puolustusjärjestelmä tarvitsee ympäristön epäpuhtauksia immuunijärjestelmän normaalin toiminnan kehittymiseen. Tutkijat ovat kuitenkin todellisuudessa puhuneet luonnollisten tekijöiden, esimerkiksi siitepölyaltistuksen ja muiden luontokontaktien, tarpeellisuudesta ensimmäisten elinvuosien aikana. Suomessa tästä aiheesta ovat tutkimuksia julkaisseet Ilkka Hanski ja Tari Haahtela.

Globaalisti noin seitsemän miljoonaa ihmistä kuolee vuosittain huonon hengitysilman vuoksi

Ilmansaasteiden ja kuolemantapausten välinen yhteys ei näy suoraan, koska kuolintodistukseen ei kirjata kuolemansyyksi ilmansaasteita vaan jokin elimistöllinen ongelma, esimerkiksi sydän- tai hengityselinsairaus. Tämä voi kuitenkin johtua ilmansaasteista tai sairaus on voinut voimistua ilmansaasteiden seurauksena. Vaikka yksittäisissä kuolemantapauksissa voi olla vaikea osoittaa suoraa yhteyttä kuolemaan, lääketieteellisissä tutkimuksissa ilmansaasteet on yksiselitteisesti todettu haitallisiksi.

WHO on arvioinut globaalisti jopa seitsemän miljoonan ihmisen kuolevan vuosittain huonon hengitysilman takia. Tästä määrästä yli puolet johtuu huonosta sisäilmasta, lähinnä ruoanlaitosta puu- ja hiiliuuneissa, ja vajaa puolet ulkoilman pienhiukkasista. Todellisuudessa näiden syiden erottelu on kuitenkin hyvin hankalaa, koska kehitysmaissa samat ihmiset altistuvat usein sekä huonolle sisäilmalle että huonolle ulkoilmalle. Lisäksi voi olla vaikea erottaa vaikkapa Saharan hiekkapölyn ja hiilenpolton aiheuttamia terveysvaikutuksia. Joka tapauksessa huono hengitysilma näyttää suurimmalta yksittäiseltä ympäristöterveysriskiltä.

Kiinassa 8-vuotiaan tytön keuhkosyövän arvioidaan aiheutuneen ilmansaasteista. Ilmansaasteet aiheuttavatkin Kiinassa WHO:n laskelmien mukaan yli miljoona kuolemaa joka vuosi, siis 76 kuolemaa sataatuhatta ihmistä kohden. Vastaavasti väestömäärään suhteutettu ilmansaasteiden aiheuttamien kuolemien määrä on Ukrainassa 120, Bulgariassa 118, Intiassa 49, Pakistanissa 33, Thaimaassa 33, Suomessa 6 ja Australiassa alle 1.

Saasteettomassa ilmassa delhiläiset eläisivät keskimäärin yhdeksän vuotta nykyistä pidempään

Tänä syksynä julkaistun tutkimuksen mukaan kiinalaisten keskimääräinen elinikä on ilmansaasteiden vuoksi noin kolme vuotta lyhempi kuin puhtaassa ilmassa. Jos hengitysilman laatu täyttäisi WHO:n asettamat kriteerit, intialaiset eläisivät keskimäärin neljä ja delhiläiset peräti yhdeksän vuotta kauemmin. Puhtaassa ilmassa elinikä pidentyisi Bangladeshissa viisi ja Nepalissa neljä vuotta. Noin kahden vuoden pidennyksen elinaikaansa saisivat Pakistanin, Tadžikistanin ja Kongon demokraattisen tasavallan asukkaat. Kaliforniassa, jossa suuren väestömäärän ja ympäröivien vuorten vuoksi sijaitsee kahdeksan Yhdysvaltojen ilmanlaadultaan huonoimmasta kaupungista, eliniän pidennys olisi kahdeksan kuukautta.

Tarkkoihin lukuarvoihin ei kannata kiinnittää liikaa huomiota näissä savuke- ja elinikälaskelmissa. Monet tutkimukseen liittyvät tekijät voivat aiheuttaa lukuarvoihin vaihtelua, mutta jotakin suuntaa ne toki antavat.

Ilmansaastedenialismin ja valeuutisten torjumiseen tarvitaan perusteellista luonnontieteiden opetusta

Jotta perusteettomalta ilmansaastedenialismilta sekä tahalliselta manipulaatiolta vältytään ja valeuutiset tunnistetaan valeuutisiksi, tarvitaan perusteellista luonnontieteiden (biologian, maantieteen, fysiikan, kemian) opetusta kaikilla kouluasteilla peruskouluista lukioiden kautta korkeammalle asteelle. Tähän on hyvä palauttaa mieleen keskeinen kohta Tiina Raevaaran kouluvierailustamme:

"Raevaara muistutti myös siitä, että tiedettä ymmärtäville toimittajille on paljon kysyntää. Hän arvosteli kovin sanoin huonoa tiede- ja terveysjournalismia, kohuotsikoita, tieteen brändin alle levitettyä pseudotiedettä ja suoranaisen huuhaan ylläpitoa, mistä hän mainitsi esimerkkeinä horoskooppipalstat ja ennustajachatit. Pseudotieteellisyydestä Raevaara nosti esiin rokotteisiin liittyvät valheet, sähköallergian, homeopatian, enkeleihin uskomisen, uskonnollisen terveyshuuhaan ja tieteellisiltä kuulostavat, silkkaa huuhaata olevat terveydenhoitovälineet. Hyvin näkyvästi Raevaara toi esille sen, että tieteellä voi hallita maailmaa. Vähintäänkin yhtä selvästi hän tähdensi sitä, että tiede on tiedonhankintajärjestelmä, ei mikään lopullinen totuus. Tiede on itseään täydentävää ja korjaavaa. Yksittäinen tutkimus voi tuoda jotakin uutta, mutta yksittäinen tutkimus on aina vain yksittäinen tutkimus. Kokonaisuus on se, mikä ratkaisee, eikä yksittäisestä tutkimuksesta pitäisikään vielä vetää kohuotsikoita ja rajuja johtopäätöksiä."

Muonion ilma ei siis ole epäterveellisen puhdasta. Se on todella terveellistä hengittää, vaikka se välttämättä ei maailman puhtainta olekaan. Läheskään kaikista maailman kolkista ei edes ole olemassa mittaustuloksia.

Lue myös nämä

Saastuneen kaupunki-ilman hengittäminen voi vastata useiden savukkeiden polttamista päivässä

Reaaliaikainen maailman ilmansaastekartta: Tällä hetkellä ilmansaasteiden terveysvaikutus vastaa Puolassa jopa seitsemän ja Kiinassa kuudentoista savukkeen polttamista vuorokaudessa

Pienhiukkaset ja melu ovat merkittävimmät ympäristön aiheuttamat terveysriskit Suomessa

Hyviä uutisia ilmansaasteista, huonoja uutisia merenpinnan noususta

Sisältävätkö loppuvuoden juhlissa käytetyt piparkakut, suklaa, uudenvuodentina ja ilotulitteet myrkkyjä?

Sisältävätkö loppuvuoden juhlissa käytetyt piparkakut, suklaa, uudenvuodentina ja ilotulitteet myrkkyjä?

Vesipokeri voi aiheuttaa kuoleman

Myrkky on aine, joka jo pienenä annoksena tappaa eliön tai haittaa sen elintoimintoja. Sama aine voi pitoisuuden mukaan toimia joko lääkkeenä tai voimakkaana myrkkynä. Tarpeeksi suurina annoksina lähes mikä tahansa aine onkin myrkyllinen.

Esimerkiksi vesimyrkytyksessä veri laimenee liiallisesti (hyponatremia eli veressä on liian vähän natriumia), jolloin aivosolut turpoavat liikaa kallon tilavuuteen verrattuna, mistä voi seurata jopa kuolema. Terve ihminen saa juoda 5-10 litraa vettä vuorokaudessa, mikäli juominen jakautuu usealle tunnille ja mikäli munuaiset toimivat normaalisti. Kuitenkin liian nopea suurten vesimäärien tai oluen juonti voi johtaa vesimyrkytykseen.

Päinvastaisessa tilanteessa, jossa suolaa on nautittu kerralla hyvin runsaasti, seurauksena on hypernatremia ja sitä seuraava aivosolujen nopea kutistuminen tappavasti. Varmasti turvallinen suola-annos lienee alle 5 grammaa vuorokaudessa ja suolan tarve sitäkin vähemmän (alle teelusikallinen), mutta osa suomalaisista syö suolaa jopa 15 grammaa vuorokaudessa. Tarkkaa turvallista raja-arvoa ei kuitenkaan pystytä sanomaan, vaan siitä on hieman ristiriitaisia suosituksia.

Miksi suklaakin voi tappaa ja miksi vain suomalaisille sekä ruotsalaisille saa syöttää silakkaa, jonka supermyrkkypitoisuus ylittää EU-asetukset?

Kohtuullisella suklaan syömisellä voi olla positiivisia terveysvaikutuksia. Tappava annos (teobromiinin yliannostus) on noin 85 suklaalevyn verran suklaata. Kuvan © grafoto1 - Fotolia.

Periaatteessa suklaankin syömiseen voi kuolla. Kaakaopapujen sisältämä teobromiini on nimittäin suurina määrinä myrkyllinen. Tappava annos on noin 85 suklaalevyä lyhyen ajan sisällä nautittuna, mutta todellinen määrä tietenkin vaihtelee suklaatyypin ja henkilön mukaan. Toisaalta teobromiinia voidaan käyttää lääkkeenä ärsytysyskään. Se on myös piristävä aine, joka toimii nesteenpoistajanakin.

Kuume- ja kipulääkkeenä eri kauppanimillä käytetty parasetamoli on maksamyrkky, mikäli sen turvallinen annos (aikuisilla 3000 milligrammaa vuorokaudessa) ylittyy. Sen sijaan supermyrkky dioksiini voi olla vaarallista jo gramman miljoonasosan annoksena. Sitä syntyi esimerkiksi Ky5-nimisen puutavaran sinistymisenestoaineen valmistuksessa. Kuusankosken tehtailta sitä pääsi erityisesti tulipalon seurauksena myös Kymijokeen, jossa sitä on edelleen pohjasedimenteissä. Paikoitellen Kymijoen pohja lienee maapallon saastunein tutkittu joenpohja. Pahiten saastunut alue on heti Kuusankosken alapuolella. Jos pohjaa ei pöyhitä, vaarallisen dioksiinin pitäisi kuitenkin pysyä pääosin poissa kiertokulusta.

Dioksiinille on asetettu EU-asetuksessa enimmäismäärät, kuinka paljon sitä saa olla elintarvikkeissa. Suomi ja Ruotsi ovat kuitenkin saaneet pysyvän poikkeusluvan Itämerestä kalastetun lohen, silakan, nieriän, jokinahkiaisen ja taimenen ravintokäyttöön Suomen ja Ruotsin alueella, vaikka enimmäismäärät ylittyvätkin. Kiistaa on nimittäin käyty siitä, kuinka pienet dioksiinipitoisuudet todella ovat haitallisia. Saattaa olla niin, että terveyden kannalta haitallisempaa on syödä myrkytön naudanliha-annos kuin dioksiinipitoinen silakka-annos.

Kauneudenhoidossa työnnetään kasvoihin yhtä maailman myrkyllisimmistä aineista

Clostridium botulinum -bakteerin tuottama hermomyrkky botuliini on yksi voimakkaimmista tunnetuista myrkyistä. Se estää hermoston välittäjäaine asetyylikoliinin erittymisen synapsirakoon. Botuliinin LD50-annos (annos, joka tappaa puolet koe-eläimistä) on nieltynä ruumiin painokiloa kohden yksi nanogramma eli gramman miljardisosa. Botuliini onkin noin sata tuhatta kertaa niin voimakas myrkky kuin kemiallisena aseena käytetty sariinikaasu. Siitä huolimatta botuliinia käytetään kauneudenhoidossa kaupallisella nimellä Botox. Sen avulla hoidetaan esimerkiksi otsan, silmänympärysten, kaulan ja dekolteen (rinnusalueen) ryppyjä sekä kohotetaan kulmakarvoja tai suupieliä. Kun sitä pistetään erittäin laimeana pitoisuutena esimerkiksi kasvoihin, se rentouttaa yliaktiivisia lihaksia ja siten poistaa ryppyjä. Sitä käytetään myös liikahikoilun ja migreenin hoitoon.

Hallusinaatioita tapettien väriaineista ja mielisairautta taiteen tekemisestä

Myrkyllistä arseenia sisältävää keisarinvihreää eli schweinfurtinvihreää käytettiin Suomessakin aikoinaan laivanpohjamaaleissa sekä nimellä pariisinvihreä myös tuhohyönteismyrkkynä. Sitä levitettiin pelloille ja lutikanmyrkyksi jopa seinien rakenteisiin. Suomessa sitä hyödynnettiin kasvihuoneissa vielä 1940-luvulla.

Englannissa ja Venäjällä valmistettuihin tapetteihin saatiin 1800-luvulla keisarinvihreän avulla kauniin vihreä väri, joka lisäksi tappoi seiniltä erilaiset hyönteiset. Aikalaistietojen mukaan yksittäinen lontoolainen tapetinvalmistaja käytti viikossa 2000 kilogrammaa arsenikkia arseenipitoisten väriaineiden valmistamiseen. Hengitysilman tai suun kautta keisarinvihreälle altistuvat ihmiset saattoivat kuitenkin nähdä hallusinaatioita. Kertomusten mukaan esimerkiksi Ilmajoen pappilan kirkkoherra näki näyn, jossa hautajaissaattue kulki suoraan seinän läpi. Osa keisarinvihreällä värjättyjen huoneiden asukkaista alkoi kärsiä monenlaisista terveysoireista. Jopa kuolemantapauksia todettiin, minkä seurauksena väriä alettiin kutsua nimellä myrkynvihreä. Myös Napoleonin (1769-1821) on arvioitu kuolleen mahdollisesti arsenikkimyrkytykseen joko myrkytyksen uhrina tai arsenikkipitoisten tapettien seurauksena. Suomessa arsenikki oli mainittu jo ainakin Aura-lehden huhtikuussa 1888 julkaisemassa Waarallista laatua olevien myrkyllisten aineiden luettelo -listauksessa.

Elämänsä aikana ilmeisesti vain yhden teoksen kaupaksi saanut Vincent van Gogh (1853-1890) käytti maalauksissaan voimakkaan keltaisia väriaineita, kadmiumkeltaista (kadmiumsulfidia) ja kromikeltaista (pariisinkeltaista, lyijykromaattia). Erityisesti auringonkukkatauluissa kromikeltainen oli tärkeä. Väri kuitenkin tummuu ultraviolettisäteilyn vaikutuksesta. Näiden myrkyllisten aineiden on arveltu olleen mahdollisena osasyynä hänen mielisairauteensa, jonka seurauksena hän leikkasi vasemman korvalehtensä tai ainakin suuren osan siitä irti ja lahjoitti sen kangaspalaan käärittynä rakastetulleen. Tosin legendan toisen version mukaan hän ei itse leikannut korvaa irti, vaan se olisi repeytynyt tappelun tuoksinassa.

Monet 1800-luvun maisemamaalarit hyödynsivät töissään kirkkaan ja puhtaan keltaisen värin antavaa kadmiumsulfidia. Heistä hyvä esimerkki on Claude Monet (1840-1926). Suomessa kadmiumkeltaista käytettiin lähinnä 1960-luvulla lasitaiteessa, esimerkiksi Timo Sarpanevan (1926-2006) Pisaranrengas-laseissa.

Mistä ilotulitusrakettien värit syntyvät ja miksi samoja aineita on lisätty mausteisiin?

Ilotulituksen värit syntyvät eri metallien tai niiden suolojen palamisesta. Kuva: Pixabay.

Keltaista väriä antavaa lyijykromaattia on käytetty myös pyrotekniikassa, esimerkiksi ilotulitteissa. Se kuitenkin on mutageeninen ja karsinogeeninen aine, joka rikastuu ravintoketjussa. Hengitettynä se aiheuttaa huonovointisuutta ja hengenahdistusta, sisäisesti käytettynä aivovaurioita, keskenmenoja ja halvauksia. Intiassa kromikeltaista on lisätty kurkumaan antamaan sille voimakkaampaa väriä sekä lisäämään painoa, jolloin mausteesta saa korkeamman hinnan.

Ilotulitteiden sisältämä musta ruuti on seos, jossa on rikkiä, hiiltä ja kaliumnitraattia eli salpietaria. Ruudin haju tulee rikkidioksidista. Värit syntyvät eri metallien tai useimmiten niiden suolojen palamisesta:

-keltainen tai kulta: hiili, rauta, kalsium, natrium + alumiini,

-oranssi: natrium, kalsium,

-punainen: strontium, litium,

-sininen: kupari,

-sinipunainen tai violetti: cesium, kalium, rubidium, strontium + kupari,

-valkoinen tai hopea: titaani, alumiini, beryllium, magnesium ja

-vihreä: barium.

Lyijyllisen bensiinin vaikutukset väkivaltarikollisuuteen ja uudenvuodentina ympäristömyrkkynä

Uudenvuodentina ei nimestään huolimatta ole tinaa vaan pääasiassa lyijyä, joka on raskasmetalli. Siksi uudenvuodentina ei kuulu loppujätteeseen, vaan se on kerättävä erikseen ja käsiteltävä vaarallisena ongelmajätteenä. Mikäli haluaa valaa uudenvuodentinaa, jo kertaalleen valettu tina kannattaa säilyttää ja valaa seuraavana vuonna uudelleen.

Ehkä erikoisin ja mielenkiintoisin väite rikollisuuden vähenemisen syyksi on lyijyttömän bensiinin käyttäminen. Lyijy on raskasmetalli, joka vaurioittaa esimerkiksi aivojen aggressiivisuutta sääteleviä osia. Se heikentää keskittymiskykyä ja aiheuttaa käyttäytymishäiriöitä. Yhdysvalloissa väkivaltarikokset lisääntyivät pienellä viiveellä autoistumisen myötä ja alkoivat hiljalleen vähentyä siirryttäessä lyijyttömän bensiinin käyttämiseen. Rikollisuus kääntyi nopeammin laskuun niissä osavaltioissa, joissa ensimmäisenä otettiin käyttöön lyijytön bensiini. Toki samoihin aikoihin autoistumisen ja jälleen lyijyttömään bensiiniin siirtymisen myötä yhteiskunta muuttui monella muullakin tavalla. Esimerkiksi abortti yleistyi ja ei-toivotut raskaudet vähenivät. Nyt lyijyllinen bensiini on kielletty 175 maassa ja veren lyijypitoisuudet ovat pienentyneet 90 prosenttia.

Uudenvuodentinakin sisältää runsaasti hermomyrkky lyijyä, joka on kerättävä erikseen. Kaatopaikkajätteeseen uudenvuodentinaa ei saa laittaa. Suomalainen saattaa yhä myös painottaa lyijyllä verhon, ongen ja kalaverkon. Kristalliastiatkin sisältävät lyijyä. Lisäksi metsästyksessä käytetään lyijyhauleja. Vesilintujen metsästyksessä lyijyhaulit ovat nykyisin kiellettyjä, koska ne aiheuttivat runsaasti vesilintujen myrkytyksiä. Esimerkiksi joutsenet söivät lyijyhauleja, koska ne olivat samankokoisia kuin joutsenten kivipiiraan (lihasmahaan) tarvittavat ruoansulatusta helpottavat kivet. Huhujen mukaan halvempia lyijyhauleja kuitenkin käytetään edelleen myös vesilintujen metsästykseen. Lainsäädännöllisesti ongelma piilee siinä, että lyijyhauleja saa pitää mukana myös vesilintujen metsästyksessä, jos niitä ei käytä vesilintuja ammuttaessa.

Elohopea ja DDT ovat olleet hyödyllisiä ja haitallisia

Alunperin intiaaneja vaivannut kuppa eli syfilis saapui Eurooppaan Kolumbuksen (1451-1506) merimiesten mukana. Neitsytkuningatar Elisabet I:n (1533-1603) aikaan ja vielä pitkään sen jälkeenkin kuppaa hoidettiin Paracelsuksen (1493-1541) kehittämällä elohopeahoidolla, joko iholle levitettävällä harmaasalvalla tai laittamalla potilas eräänlaiseen uuniin, johon johdettiin palamisen tuloksena syntyneitä elohopeahöyryjä. Myös kuningatar itse lienee saanut tällaista hoitoa. Osa potilaista kuoli käsittelyn seurauksena, mutta hengissä selvinneillä kupan oireet lievittyivät. Heilläkin saattoi sivuvaikutuksena esiintyä kaljuuntumista, mikä osaltaan on mahdollisesti edistänyt kuninkaallisissa hoveissa syntynyttä peruukkimuotia. Pitkäaikaisvaikutuksena aiheutuneet kuolemantapaukset saattoivat jäädä kokonaan piiloon. Luonnossa puhdas elohopea muuttuu bakteerien vaikutuksesta myrkyllisemmäksi metyylielohopeaksi.

Pahamaineinen DDT oli aiemmin yleisesti käytetty tuholaismyrkky, jota Kaakkois-Suomessakin hyödynnettiin tonnikaupalla mäntymittareiden torjumisessa. Sitä mainostettiin näkyvästi myös esimerkiksi koirien puhdistamiseen kirpuista. Ulkomailla on myyty lastenhuoneeseen DDT:llä käsiteltyä tapettia. Suoran myrkkyvaikutuksen lisäksi DDT heikentää hedelmällisyyttä useiden sukupolvien ajan ja rikastuu ravintoketjuissa. Sitä onkin löydetty jopa Etelämantereen pingviineistä. Toisaalta malarian torjunnassa DDT on ollut korvaamaton apu - ja sitä käytetään edelleen Afrikan pahimmilla malaria-alueilla WHO:n luvalla. Vuosi sitten siitä pohdittiin apua myös zikaepidemian hillitsemiseen.

Sota-ajan jälkeen DDT:tä käytettiin meilläkin erilaisten loisten hävityksessä kauppanimellä Täystuho. Suomessa DDT:n käyttäminen puutarhoissa kiellettiin vuonna 1969 ja metsätaimitarhoilla 1976. Ympäristömyrkkynä DDT on siinä mielessä poikkeuksellinen, että se oli tarkoituksella valmistettu mahdollisimman myrkylliseksi. Keksijä sai jopa lääketieteen Nobel-palkinnon. Luonnossa DDT kuitenkin aiheuttaa esimerkiksi lisääntymishäiriöitä muuttuneen hormonitoiminnan seurauksena. DDT:n vaikutuksesta lintujen munankuori haurastuu, jolloin kuori ei kestä emon painoa ja ilmanvaihto lisääntyy (haihtuu vettä, sikiö kuivuu).

Ei varhaisperunoita imeväisikäisille

Professori Bruce Amesin (1928- ) mukaan 99,99 prosenttia ravinnon sisältämistä torjunta-aineista on kasvien itsensä valmistamia. Kasvit nimittäin valmistavat noin 200 000 kemikaalia, joiden avulla ne puolustautuvat kasvitaudeilta ja tuhohyönteisiltä. Tällaisia aineita ovat esimerkiksi pajujen tuottamat fenoliglykosidit, joita olen itsekin tutkinut.

Vihertyneen perunan sisältämät solaniini, kakoniini ja muut glykoalkaloidit ovat suurina määrinä terveydelle haitallisia. Solaniinia sekä nitraattia on suhteellisen runsaasti myös uuden sadon perunoissa eli varhaisperunoissa, joten niiden antamista imeväisikäisille ei suositella. Erityisen paljon haitallisia aineita on pienissä, sormenpään kokoisissa perunoissa. Kun mukulat ovat täysin kehittyneet (kuori ja malto), haitta-aineita ei enää esiinny hyväkuntoisissa perunoissa. Sen sijaan vihreissä, vaurioituneissa tai itäneissä perunoissa solaniinia voi olla, joten tällaisia perunoita minkään ikäisten ihmisten ei pitäisi käyttää. Vastaavasti raaka tomaatti voi sisältää liikaa tomatiinia.

Vastaleikatulle nurmikolle tuoksun antava kumariini on myrkyllinen kanelin aromaattinen yhdiste

Kanelipuun sisäkuoresta valmistettu kaneli sisältää myrkyllistä kumariinia. Jo muutama piparkakku voi ylittää pienen lapsen turvarajan.

Maksalle myrkyllinen kumariini on vihreiden kasvien tuottama luonnollinen aromaattinen yhdiste. Sen pääasiallinen lähde ravinnossamme on kaneli, tarkemmin sanottuna kanelipuun sisäkuoresta saatu kassiakaneli eli kiinankaneli, jota valtaosa Suomessa ja muualla Eurooppassa myydystä kanelista on. Sen sijaan kalliimpi ceyloninkaneli eli aitokaneli ei sisällä juuri lainkaan kumariinia (alle kahdessadasosa kassiakanelin pitoisuudesta). Makuasioista ei tässäkään sovi kiistellä, sillä toisten mielestä ceyloninkaneli on maultaan kassiakanelia miedompi, toisten mielestä voimakkaampi.

Kumariinia on myös esimerkiksi kamomillassa, tonkapavussa, laventelissa, sikurissa, mustikassa ja vihreässä teessä, joskin useimmissa näissä vain vähäisinä pitoisuuksina. Sitä tulee myös fenyylialaniinista (aminohappo). Tämä ei ole kuitenkaan syynä siihen, että esimerkiksi monissa keinotekoisilla makeutusaineilla makeutetuissa tuotteissa on varoitus "sisältää fenyylialaniinin lähteen". Aspartaamista puolet on fenyylialaniinia. Varoitus on tärkeä PKU-tautia eli fenyyliketonuriaa sairastaville ihmisille, joiden elimistö ei pysty käsittelemään fenyylialaniinia. Terveelle ihmiselle vaaraton fenyylialaniini onkin PKU-tautisille myrkyllinen.

Kumariinin turvallisen vuorokausisaannin rajaksi sanotaan 0,1 mg ruumiin painokiloa kohden. Esimerkiksi 50-kiloisella ihmisellä tämä tarkoittaa noin yhtä teelusikallista kanelia. Noin 15-kiloisella lapsella kumariiniraja voi ylittyä 0,5-2 korvapuustilla, 2-10 joulupiparilla tai 0,5-1 annoksella riisipuuroa, johon on lisätty kanelia. Turvallisuuden kannalta ei kuitenkaan ole huolestuttavaa, vaikka kumariinin saanti olisi 1-2 viikon ajan 0,3 mg ruumiin painokiloa kohden eli aikuisella noin kolme teelusikallista vuorokaudessa. Turvallisempaa ceyloninkanelia voi ostaa ainakin joistakin eko-, luontaistuote- ja verkkokaupoista tai piparkakut voi tehdä myös ilman kanelia.

Vihreiden kasvien tuottama kumariini antaa vastaleikatulle nurmikolle tyypillisen tuoksun.

Kumariinimääriä laskettaessa kannattaa huomata se, että kumariinia saadaan myös kosmetiikasta (hajuvedet, aftershavet, kylpytuotteet, puhdistusaineet, kosteusvoiteet, ihonhoito, aurinkovoiteet; ainesosaluettelossa Coumarin tai 2H-1-Benzopyran-2-one). Se ei yleensä ole kosmetiikkaan sellaisenaan lisätty ainesosa, vaan se kuuluu tuotteen sisältämään eteeriseen öljyyn tai aromi- ja hajustesekoitukseen, joka saa aikaan makean, vaniljaisen, pähkinäisen tai karvasmanteliin vivahtavan tuoksun. Kumariini luetaan allergisoiviin, ihoa ärsyttäviin hajustekemikaaleihin. Luonnossa kumariini antaa vastaleikatulle nurmikolle tyypillisen tuoksun.

Eliöiden tuottamat voimakkaat myrkyt - kosketuskin voi tappaa!

Tessa eli fugusashimi tehdään myrkyllistä tetrodotoksiinia sisältävästä pallokalasta. Erityisesti pallokalan maksa on hyvin myrkyllinen. Kokin onkin osattava käsitellä kala oikein, jotta herkuttelija ei kuole. Maultaan pallokala on mietoa, mutta siihen jäänyt pieni myrkkymäärä kihelmöi huulissa. Credit: Suguri F, Wikipedia. License: CC BY-SA 3.0.

Kurare on eteläamerikkalaisesta kasvista saatava rohdosuute, jota intiaanit käyttävät nuolimyrkkynä. Myrkky lamauttaa saaliseläimen tahdonalaiset lihakset. Kurarea voidaan hyödyntää myös kipua lievittävänä ja kouristuksia laukaisevana lääkkeenä. Suurina määrinä se kuitenkin johtaa halvaantumiseen, hengityksen lamaantumiseen ja jopa kuolemaan. Kurare muistuttaa kemialliselta rakenteeltaan hermoston välittäjäainetta ja kilpailee välittäjäaine asetyylikoliinin kanssa. Kurare sitoutuu lihassolun pinnalla samoihin reseptoreihin, joihin asetyylikoliinin on tarkoitus sitoutua. Oikean välittäjäaineen sitoutuminen reseptoriin supistaa lihasta, kuraren kiinnittyminen ei. Kurare estää reseptorikanavan aukeamisen, eikä lihassolussa käynnisty supistuksen tuottavaa sähköimpulssia.

Puhallusputkissa voidaan käyttää kuraren vaihtoehtona myös nuolimyrkkysammakon tuottamaa ainetta, joka erittyy sen ihosta. Siksi kosketuskin voi tappaa.

Kuutiomeduusa eli meriampiainen ("Box of Death") voi tappaa uhrinsa muutamassa minuutissa. Näitä vaarallisia meduusoja voi olla joskus myös uimarannoilla esimerkiksi Kaakkois-Aasiassa ja Pohjois-Australiassa. Vuoden 1954 jälkeen kuutiomeduusa on tappanut yli 5000 ihmistä.

Vaikka pallokala on toiseksi myrkyllisin selkärankainen, sitä pidetään herkkuna esimerkiksi Japanissa ja Etelä-Koreassa. Myrkky syntyy pallokaloissa symbiontteina elävistä bakteereista, jotka tuottavat tetrodotoksiinia. Oikein valmistettuna kalasta kuitenkin saadaan herkullista fugua.

Kemikalisaatio on ilmastonmuutoksen ja biodiversiteetin heikkenemisen veroinen uhka

Hammastahnoissa, suuvesissä, deodoranteissa, ihonpuhdistusaineissa ja desinfioivissa saippuoissa käytetty triklosaani on hormonihäirikkö. Vastaavia hormonihäiriköitä löytyy myös hengittävistä ja vettä hylkivistä ulkoiluvaatteista, kenkien suojakyllästeistä ja suksivoiteista. Kuva: Pixabay.

Nykyään teollisuudessa käytetään kymmeniä tuhansia eri kemikaaleja. Euroopassa otetaan vuosittain käyttöön keskimäärin 190 uutta yhdistettä ja itse asiassa enemmänkin, koska lääkemolekyylit sekä alle tonnin tuotantomäärän aineet eivät sisälly tähän. Esimerkiksi uusien nanomateriaalien terveys- ja ympäristövaikutuksista tiedetään liian vähän, vaikka niiden käyttö lisääntyy koko ajan.

Kemikalisaatio voikin olla ihmisille jopa ilmastonmuutosta suurempi uhka erityisesti siksi, että kemikaalit voivat aiheuttaa hedelmättömyyttä. Hormonihäiriköt ovat sellaisia kemikaaleja, jotka häiritsevät elimistön tuottamien hormonien toimintaa. Mikäli hormonihäirikkö kulkeutuu äidistä sikiöön ratkaisevalla hetkellä, sikiönkehitys häiriintyy. Erityisen haitallinen kombinaatio syntyy kemikalisaation, ilmastonmuutoksen ja luonnon monimuotoisuuden pienentymisen yhteisvaikutuksesta.

Hammastahnoissa, suuvesissä, deodoranteissa, ihonpuhdistusaineissa ja desinfioivissa saippuoissa käytetty triklosaani muistuttaa naishormoni estrogeenia. Jo pienikin määrä sitä pystyy häiritsemään normaalia hormonitoimintaa. Triklosaani on antimikrobinen aine, joka voi ympäristössä edistää aineelle resistenttien eli vastustuskykyisten bakteerikantojen syntyä. Vielä vuonna 2014 suomalaisille kuluttajille myytiin jopa 10 000 kilogrammaa triklosaania sisältäviä hygieniatuotteita.

Hormonihäiriköinä toimivat myös PFC-aineet eli perfluoratut yhdisteet. Ne ovat hitaasti hajoavia, eliöihin kertyviä ja kaukokulkeutuvia. Niitä käyttämällä nykyaikaisista ulkoiluvarusteista on kuitenkin saatu tehtyä helppohoitoisia, kevyitä, vedenpitäviä ja likaahylkiviä luopumatta niiden hengittävyydestä. PFC-aineita käytetään myös suksivoiteissa, huonekalujen sekä kenkien suojakyllästeissä ja teflonpinnoitteissa. Vaarallisin niistä lienee PFOS eli perfluoro-oktaanisulfonaatti, jonka arvellaan aiheuttavan maksasairauksien lisäksi oppimis- ja käyttäytymishäiriöitä. PFOS kuuluu POP-yhdisteisiin eli pysyviin orgaanisiin myrkkyihin, eräänlaisiin supermyrkkyihin.

Alailmakehässä (troposfäärissä) otsoni on sekä kasvihuonekaasu että ympäristömyrkky. Liikenteen ja teollisuuden tuottama otsoni heikentää fotosynteesiä, hidastaa kasvien kasvua ja vähentää puiden pakkasensietokykyä. Ihmisille otsoni aiheuttaa astmakohtausten pahentumista, päänsärkyä, hengitysvaikeuksia ja silmäoireita.

Ksenobiootit elimistössä

Ksenobiootti tarkoittaa kemiallista ainetta, josta elimistö ei saa energiaa ja jolla ei ole merkitystä muissakaan aineenvaihduntareaktioissa. Niitä voi tulla elimistöön ravinnon ja tupakan mukana lisäaineita ja vierasaineita (liiallinen ruokasuola, torjunta-ainejäämät, elohopea, kadmium, lyijy klooratut yhdisteet), hengityksen mukana (hiilimonoksidi eli häkä, hiilivedyt, rikkidioksidi, typen oksidit, raskasmetallit) tai ihon kautta (rasvat ja steroidit diffuusion avulla ihosolujen solukalvon läpi verenkiertoon).

Ksenobioottien vaikutukset jakautuvat kolmeen tyyppiin: ei vaikutusta (neutraali), välitön vaikutus (esimerkiksi ilman epäpuhtauksista yskää, hengenahdistusta, astmaa) tai pitkäaikaisvaikutus (esimerkiksi karsinogeeniset hiilivedyt). Ksenobioottien vaikutuksiin vaikuttavat useat tekijät: mikä aine on kyseessä, pitoisuus, altistusaika, annosvaste (altistumisannoksen ja haittavaikutusten suhde esimerkiksi eläinkokeiden ja epidemiologisten tutkimusten perusteella), väestön ominaisuudet ja synergismi (yhteisvaikutukset muiden aineiden kanssa).

Suurimolekyyliset rasvaliukoiset orgaaniset yhdisteet eivät poistu ihon tai hengitysteiden kautta, vaan ne on muokattava vesiliukoisempaan muotoon. Aluksi vierasaineesta poistetaan aineenvaihdunnassa metyyli- tai etyyliryhmiä ja liitetään jokin funktionaalinen ryhmä (tai ryhmiä) hapettamalla. Samalla vierasaineen biologinen aktiivisuus eli usein myös myrkyllisyys lisääntyy. Toiseksi funktionaaliseen ryhmään liittyy vesiliukoisuutta edistävä aineenvaihduntatuote, minkä jälkeen lopputuote eritetään ulos.

Vieraat aineet voivat siirtyä munuaisten kautta virtsaan, uloshengityksen mukana uloshengitysilmaan, pieninä määrinä haihtumalla ihon kautta ulos tai sappinesteen mukana takaisin ruuansulatuskanavaan.
Suolistossa on anaerobiset olot, joten hapettumisen sijaan vierasaineet pelkistyvät ja hydrolysoituvat takaisin rasvaliukoiseen muotoon. Näin ne palautuvat enterohepaattiseen kiertokulkuun eli suoli-maksakiertokulkuun.

Keskeisimmät lähteet

Päivi Hintsanen: Coloria.net

Susan Heikkinen: Oho, tätä me ei otettu huomioon!, Suomen Kuvalehti 3.12.2016

Teija Aaltonen: Kaikki on myrkyllistä, Tekniikan Maailma 21/2016, 16.11.2016

Lue myös nämä

DDT:tä, kylmiä luokkahuoneita, taskulämmintä maitoa ja tv-ohjelmia kuusi tuntia päivässä

Saastuneen kaupunki-ilman hengittäminen voi vastata useiden savukkeiden polttamista päivässä

Pienhiukkaset ja melu ovat merkittävimmät ympäristön aiheuttamat terveysriskit Suomessa

"Jos sairaalle annetaan lasi vettä, huitoo hän rajusti kuin markkinakaupustelija"

Aiheuttaako lasten pienipäisyyttä zikavirus, hyönteismyrkky vai jokin muu tekijä?

Rakkausmania, palava halu tanssia, liioiteltu koti-ikävä, vastenmielisyys mansikan tuoksuun: vanhaa ja uutta tautien sekä lajien luokittelua

Dimetyylisulfidi houkuttelee lintuja syömään roskaruokaa

Ruokavalintojen merkitys ympäristön hyvinvoinnin kannalta kasvaa koko ajan

Tänään on vessojen ja pisuaarien kansainvälinen juhlapäivä!

Erilaisia vessakokemuksia. Kuvan saa suuremmaksi klikkaamalla hiirellä sen päältä.
Kuvien lähde: Pixabay. Lisenssi: Public Domain.

Lauantaina 19.11.2016 vietetään kansainvälistä YK:n wc-päivää, jonka tarkoitus on kiinnittää huomiota erityisesti kehitysmaiden huonoihin wc-oloihin. UN-Water kertoo noin miljardin ihmisen tekevän jätöksensä ulos. Kaikkiaan 2,4 miljardilta eli noin joka kolmannelta ihmiseltä puuttuu pääsy kunnolliseen vessaan. Tarpeet tehdään maakuoppiin tai slummialueilla "lentäviin vessoihin" eli muovipusseihin, jotka sitten viskotaan minne sattuu.

Onneksi kehitystäkin on tapahtunut, mikä näkyy verrattaessa esimerkiksi Intian vessatilannetta vuosina 2001 ja 2011. Lue Intian tilanteesta tarkemmin tästä linkistä ja katso myös hauska intialainen valistusvideo. Tapaa myös "Mr. Toilet". YK:n tavoitteena on taata maapallon jokaiselle asukkaalle asiallinen wc vuoteen 2030 mennessä.

Kehitysmaissa kuitenkin yhä noin 80 % jätevesistä päätyy puhdistamattomina vesistöihin, mikä lisää oleellisesti monien sairauksien leviämistä. Arvioiden mukaan vesi- ja saniteettiongelmat aiheuttivat 1900-luvulla enemmän kuolemantapauksia kuin kaikki samalla vuosisadalla käydyt sodat yhteensä. Vielä vuonna 2013 keskimäärin tuhat lasta sairastui päivittäin erilaisiin ripulitauteihin huonojen wc-olojen seurauksena.

Wc-teemapäivällä halutaan kiinnittää huomiota kehitysmaiden ongelmien lisäksi myös teollistuneissa maissa esiintyviin vessaepäkohtiin. Yleisiä wc-tiloja on usein liian vähän, ja vaikka niitä olisikin, kaduille virtsaaminen varsinkin yöaikaan on turhan yleistä. Myös wc-tilojen puhtaudessa ja ihmisten hygieniakäyttäytymisessä voi olla toivomisen varaa.

Urinal.net-nettisivusto esittelee laajan valokuvakokoelman maailman pisuaareista. Maailman kymmenen huippu-urinaalin (mielenkiintoisimmat tai erikoisimmat pisuaarit) lista kymmenennestä ykköseen on seuraava:

10. Phi Phi -saarten kansallispuisto Krabilla Thaimaassa (todella luonnonläheistä)

9. Middle Brighton Baths Australiassa (täällä voi virtsata plasmatelevision päälle)

8. Amundsenin ja Scottin retkikunnan majapaikka Etelänavalla

7. Stadsbrouwerij Gruut -olutpanimo Belgiassa

6. Rothesay-hotellin pisuaari Buten saarella Skotlannissa

5. Naisten wc:n urinaali Dairy Queen -jäätelöbaarissa Floridassa (siis pisuaari naisille)

4. Peninsula Hotel -hotellin The Felix -baarin pisuaari Hongkongissa (graniittipisuaarit panoraamaikkunan edessä)

3. John Michael Kohlerin taidekeskus Wisconsinissa, Yhdysvalloissa

2. Chongqing Kiinassa (maailman suurin, monikerroksinen vessa)

1. Uniikit "Luonnon kutsu" -pisuaarit, suunnitellut Clark Sorensen (näin biologina myös oma suosikkini)

Kyllä tuolta sivustolta löytyy myös suomalaisia pisuaareja, mm. Helsingin Stockmann. Katso myös Lonely Planetin kuvakokoelma maailman mahtavimmista vessoista! Vai houkutteleeko kultainen wc-pönttö?

Ja vielä yksi asia! Tsekkaapa, onko käyttämässäsi kosteusvoiteessa tai hammastahnassa merkitty valmistusaineeksi karbamidi. Se on nimittäin toiselta nimeltään urea eli virtsa-aine. Kosmetiikka- ja hygieniatuotteissa se tosin on synteettisesti valmistettua. Suunhoitoaineissa sitä käytetään pH:n nostamiseen, koska se hajoaa bakteerien vaikutuksesta (ureaasin katalysoidessa) ammoniakiksi ja hiilidioksidiksi. Ammoniakki emäksenä sitoo vetyioneja nostaa pH:ta. Kosteusvoiteet voivat sisältää jopa 3-10 % ureaa, joka sitoo itseensä ja siten myös ihon pinnalle kosteutta. Näin iho säilyy pehmeämpänä.

Jo muinaiset roomalaiset hyödynsivät ureaa, tosin aidon virtsan muodossa. Roomalaiset käyttivät virtsaa suuvetenä, jonka sanottiin tekevän hyvää ikenille (mahdollisesti ammoniakkisuolojen vaikutus). Virtsaa on käytetty myös hiusvetenä, jonka on kerrottu tappavan täitä ja estävän hilsettä...

Lue myös nämä

Maailman vesipäivä

Join aamupalalla 90 litraa vettä!

Paha, pahempi, pullovesi!

Pienhiukkaset ja melu ovat merkittävimmät ympäristön aiheuttamat terveysriskit Suomessa

Suurimman tautitaakan aiheuttavat ympäristöaltisteet Suomessa vuonna 2010. Tautitaakan yksikkö on haittapainotettu elinvuosi (disability-adjusted life year, DALY). Tautitaakka saadaan laskemalla yhteen ennenaikaisen kuoleman takia menetetyt elinvuodet ja sairastavuus (sairauden takia vajaakuntoisena eletyt elinvuodet). Lähde: Arja Asikainen, Otto Hänninen ja Juha Pekkanen, Ympäristöaltisteisiin liittyvä tautitaakka Suomessa, Ympäristö ja Terveys -lehti 5:2013, 44 vsk.

Kun tutkitaan tautitaakkaa, hyvinkin erilaisia haitallisia terveysvaikutuksia on mahdollista vertailla keskenään. Koko väestön tautitaakassa lasketaan yhteen ennenaikaisten kuolemien takia menetetyt elinvuodet sekä sairastavuus (haitan takia vajaakuntoisina vietetyt elinvuodet). Sairastavuutta laskettaessa otetaan huomioon haitan kesto ja vakavuus (sairauskohtainen haittapainokerroin).

Tautitaakka saadaan siis kaavasta menetetyt elinvuodet + sairastavuus, missä sairastavuus on laskettu kaavalla tapausten lukumäärä x haitan kesto x haittapainokerroin. Jos kuoleman haittapainokerroin on 1, esimerkiksi lievän kehitysvamman haittapainokerroin on 0,361 ja ripulin haittapainokerroin sen esiintymishetkellä 0,105. Esimerkiksi vastasyntyneen lapsen lievän kehitysvamman kesto on noin 80 vuotta (koko elinikä) ja ripulin kesto 0,02 vuotta (noin viikko).

Suomen suurimman ympäristöterveysriskin aiheuttavat ulkoilman pienhiukkaset, joiden vaikutukset muodostuvat kuolevuudesta (yli 90 % pienhiukkasten tuottamasta tautitaakasta), kroonisista keuhkoputkentulehduksista ja vakavista oirepäivistä.

Toiseksi merkittävimmän tautitaakan aiheuttaa ympäristömelu. Sen vaikutukset koostuvat sydäninfarkteista, suuresta kiusaantuneisuudesta ja varsinkin suurista unihäiriöistä.

Syöpäkuolemia aiheuttavat sisäilman radon (noin 280 keuhkosyöpäkuolemaa vuodessa), passiivitupakointi eli tupakoimattomien altistuminen tupakansavulle (noin 8 keuhkosyöpäkuolemaa vuodessa), auringon ultraviolettisäteily (noin 145 ihosyöpäkuolemaa vuodessa), Tshernobyl- ja ydinkoelaskeumat (noin 3 syöpäkuolemaa vuodessa), luonnon radionuklidit porakaivovedessä (noin 2 syöpäkuolemaa vuodessa), juomaveden klooraus (noin 14 virtsarakon syöpäkuolemaa vuodessa), Itämeren kalan dioksiini (noin 4 syöpätapausta vuodessa) ja porakaivojen arseeni (noin 0,01 virtsarakon syöpätapausta vuodessa).

Syövän lisäksi passiivitupakointi aiheuttaa astmaa, iskeemistä sydänsairautta (sydänlihaskudoksen pitkäaikainen hapenpuute, mikä ilmenee mm. rasitusrintakipuna tai sydäninfarktina), alahengitystietulehduksia ja välikorvantulehduksia.

Kotien kosteusvauriot aiheuttavat astmaa ja hengitystieoireita. Kalan metyylielohopea ja ympäristön lyijy puolestaan altistavat lieville kehitysvammoille, lyijy myös verenpainetaudille. Metyylielohopean ja lyijyn melko korkeaan sijoitukseen tautitaakkalistauksessa vaikuttavat sairauden elinikäinen kesto sekä suhteellisen korkea haitta, jonka lieväkin kehitysvamma aiheuttaa

Alailmakehän otsoni taas voi johtaa yskään sekä alahengitysteiden ja muihin oireisiin, pahimmillaan jopa kuolemaan. Se pahentaa esimerkiksi astmakohtauksia. Astmalle altistaa myös sisäilman formaldehydi, jota tulee joistakin maaleista, pinnoitteista, tekstiileistä ja erityisesti lastulevyjen liimoista.

Juomaveden kloorauksen lisäksi tautitaakkaan kuuluu myös juomaveden fluoridi, joka voi aiheuttaa liiallisen fluorin saannin seurauksena fluoroosia. Siitä seuraa sekä hampaiden kulumista että esteettistä haittaa. Hengitysilman bentseeni puolestaan altistaa leukemialle. Bentseeniä käytetään liuottimena ja esimerkiksi muovien, pesuaineiden, kankaiden ja värien valmistuksessa. Ruoan ja veden mikrobit voivat aiheuttaa ripulin.

Lukuarvoihin kannattaa suhtautua varauksella, koska laskelmiin sisältyy epävarmuuksia. Epävarmuudet ovat kuitenkin pieniä verrattuna siihen, että eri altisteiden välillä haitat vaihtelevat yli kymmentuhatkertaisesti.

Lähteet

Arja Asikainen, Otto Hänninen ja Juha Pekkanen, Ympäristöaltisteisiin liittyvä tautitaakka Suomessa, Ympäristö ja Terveys -lehti 5:2013, 44 vsk.

Terveyden ja hyvinvoinnin laitos: Tautitaakka

Lue myös nämä

Saastuneen kaupunki-ilman hengittäminen voi vastata useiden savukkeiden polttamista päivässä

Hyviä uutisia ilmansaasteista, huonoja uutisia merenpinnan noususta

Ihmiskunnan tuottama äänisaaste on levinnyt myös meriin

DDT:tä, kylmiä luokkahuoneita, taskulämmintä maitoa ja tv-ohjelmia kuusi tuntia päivässä

Tiistaina on kansainvälinen tupakaton päivä: Tupakka aiheuttaa jopa neljäsosan kehitysmaiden metsäkadosta!

A Smoking Club. Credit: George Arents Collection, The New York Public Library. "A Smoking Club [folded]" The New York Public Library Digital Collections. http://digitalcollections.nypl.org/items/510d47dc-8a62-a3d9-e040-e00a18064a99.

Vanhat tupakkamainokset ovat jotenkin säälittävällä tavalla hauskoja. Tiistaina 31. toukokuuta vietetään Maailman terveysjärjestön (WHO) julistamaa kansainvälistä tupakatonta päivää, jonka ajatuksena on muistuttaa tupakoinnin haitoista.

Globaalisti noin kuusi miljoonaa ihmistä kuolee vuosittain tupakoinnin takia ja 0,6 miljoonaa passiivisen tupakoinnin seurauksena. Tupakkapelloilla työskentelee myös paljon lapsityöläisiä. Sen lisäksi tupakalla on runsaasti haitallisia ympäristövaikutuksia.

Tupakkaviljelmät vaativat paljon vettä ja pinta-alaa. Tupakan kasvattamisessa käytetyt lannoitteet rehevöittävät vesistöjä ja hyönteismyrkyt vahingoittavat eliöitä. Ympäristön kemikalisoitumista lisäävät tupakoinnista syntyvät tupakantumpit, joita jää vuosittain ympäristöön valtavat määrät.

Tumpeissa on esimerkiksi kadmiumia, arsenikkia ja lyijyä. Maahan heitetyt tupakantumpit voivat kyteä jopa kolme tuntia levittäen ilmaan vaarallisia aineita. Tupakansavussa on kaikkiaan noin 4 000 erilaista kemikaalia, joista noin 50 on tunnetusti karsinogeeneja eli syöpää aiheuttavia.

Vilamouran uimarannalla Portugalissa saa halutessaan mukaansa muovisen tuhkakupin, johon tupakantumpit voi kerätä. Näin rantahiekka pysyy siistinä.

Neljäsosa meristä tunnistetuista jätteistä on savukkeita ja tupakan filttereitä. Tupakan suodattimet eli filtterit ovat muovia, selluloosa-asetaattia. Se ei maadu vaan hajoaa vedessä pieniksi hiukkasiksi planktonin joukkoon. Keskimäärin yhden tupakantumpin hajoaminen vie makeassa vedessä puolitoista vuotta ja merivedessä kolme vuotta.

Filttereihin on tiivistyneenä samoja myrkkyjä kuin savukkeissa: nikotiinia, tervaa, raskasmetalleja, hyönteismyrkkyjä jne. Koeasetelmassa, jossa litraan vettä sekoitettiin yksi poltetun tupakan tumppi, kuoli neljässä vuorokaudessa puolet kaloista. Myös polttamattomat filtterit tappoivat kaloja, kun niitä sekoitettiin 5-13 kappaletta litraan vettä.

Metsää kaadetaan sekä viljelmien tieltä että tupakan kuivattamiseen ja aromatisointiin tarvittavan polttopuun vuoksi. Tupakka aiheuttaakin 5–25 % kehitysmaiden metsäkadosta. Maailman terveysjärjestön mukaan 300 savuketta varten täytyy kaataa yksi puu. Metsäkato puolestaan voimistaa ilmastonmuutosta, köyhdyttää maaperää, edistää aavikoitumista ja tuhoaa eläinten asuinalueita. Tupakkateollisuudessa on käytetty myös paljon koe-eläimiä, jopa tupakoivia beagleja.

Lähteet ja lisätietoja

DAT Suomi - Lääkärit tupakkaa vastaan

Ekojalanjäljillä

Erkki Poikosen säätiö

Leo Stranius

Stumppi.fi

Suomen ASH

Työkalupakki.net

YleX

Lue myös nämä

Saastuneen kaupunki-ilman hengittäminen voi vastata useiden savukkeiden polttamista päivässä

Tupakantumpit ja muovijäte täyttävät meret

Aiheuttaako lasten pienipäisyyttä zikavirus, hyönteismyrkky vai jokin muu tekijä?

Kuvan © high_resolution - Fotolia.

Mikrokefalian eli pienipäisyyden (ja samalla usein kehitysvammaisuuteen johtavan aivovaurion) aiheuttajaksi Brasiliassa on epäilty sekä zikavirusta että pyriproksyfeeni (Pyriproxyfen) -nimistä hyönteismyrkkyä, jota Brasiliassa on tietyillä alueilla laitettu 18 kuukauden ajan juomavesisäiliöihin hyttysten toukkien tappamiseksi sen jälkeen, kun toukille oli kehittynyt resistenssi eli vastustuskyky edellistä vastaavalla tavalla käytettyä hyönteismyrkkyä kohtaan.

Mitkään kokeelliset testit eivät osoita pyriproksyfeenin toimivan teratogeeninä eli kehitysvaurioiden aiheuttajana. Itse asiassa se on erittäin turvallisena pidetty hyönteismyrkky, joka esimerkiksi kaneilla tehdyissä toksikologisissa kokeissa ei ole osoittautunut Brasiliassa käytettyinä määrinä kaloille, linnuille tai nisäkkäille vaaralliseksi. Myös mansikkaviljelmillä tehdyissä kokeissa se on osoittautunut hyötyhyönteisille erittäin vähän haittaa aiheuttavaksi verrattuna yleisesti käytettäviin mansikan tuholaismyrkkyihin. Yhdysvalloissa samaa myrkkyä myydään lemmikkieläinten kirpuntorjuntaan.

Pyriproksyfeeniä epäillään mikrokefalian aiheuttajaksi vain siksi, että se joillakin hyönteisilläkin aiheuttaa kehitysvaurioita ja siksi että ajallisesti ja alueellisesti sen käytön väitetään sopivan yhteen mikrokefaliatapausten oletetun lisääntymisen kanssa. Toisaalta muistissa ovat myös 1950-1960 -lukujen vaihteen ikävät talidomiditapaukset. Raskausajan pahoinvointiin käytetty talidomidi oli todettu rottakokeissa vaarattomaksi. Ihmisellä lääke kuitenkin aiheutti pieninäkin määrinä (esim. kaksi tablettia) juuri tiettyyn aikaan käytettynä (3.-8. raskausviikko, jolloin alkionkehityksessä tapahtuu paljon induktioita) sen, että syntyi yli

10 000 epämuodostunutta lasta, joilta raajat puuttuivat tai ne olivat hyvin lyhyet. Myöhemmin on paljastunut, että rotillakin talidomidi aiheuttaa kromosomihäiriöitä. Talidomidia käytetään nykyäänkin tarkasti valvottuna joidenkin ihmisen sairauksien hoitoon nivelreumasta aidsiin tietyissä tilanteissa.

Ongelmia analyysissä aiheuttaa myös se, että mikrokefaliaa esiintyy aina jonkin verran. Sitä voivat aiheuttaa esimerkiksi sikiön alkoholimyrkytys, elohopea, säteily, vihurirokkovirus, herpesviruksiin kuuluva sytomegalovirus, toksoplasmoosi (alkueläimen aiheuttama loistauti), geneettiset syyt (mm. Downin syndrooma) tai äidin vakava aliravitsemus. Lisäksi vain pieni osa zikatautiin sairastuneista odottavista äideistä synnyttää mikrokefaliasta kärsivän lapsen.

Niinpä on vaikea osoittaa mikrokefalian yleistymistä ja sen yhteyttä zikavirukseen. Mahdollinen yhteys voi paljastua vasta jälkikäteen suuresta tilastollisesta aineistosta. Lisäksi ongelmia aiheuttaa se, ettei mikrokefalian aiemmista esiintymismääristä ennen zikavirusta ole täysin tarkkoja tilastotietoja, joten yleistymisen voimakkuutta on vaikea arvioida täysin luotettavasti.

Ranskan Polynesiassakin vastasyntyneillä esiintyi aivojen kehityshäiriöitä lokakuusta 2013 huhtikuuhun 2014 esiintyneen laajan zikatautiepidemian jälkeen. Mikrokefaliaa tai muita sikiön keskushermoston kehityshäiriöitä raportoitiin vuosina 2014-2015 peräti 17 tapausta, kun yleensä niitä on alueella keskimäärin yksi tapaus vuodessa. Tätä ennen zikataudin ei ole todettu aiheuttaneen mikrokefaliaa. Joko tällaista vain suurissa aineistoissa selvästi näkyvää tilastollista yhteyttä ei ole huomattu aiemmin pienempänä esiintyneissä zikatautiepidemioissa tai sitten viruksesta on voinut kehittyä uudenlainen ja entistä vaarallisempi muoto.

Kahdessa uudessa tutkimuksessa on löytynyt zikavirusta aivoista keskenmenoissa kuolleilta sikiöiltä sekä pian syntymän jälkeen kuolleilta lapsilta, joilla on ollut mikrokefalia. Zikavirusta on löytynyt myös sikiövesinäytteistä raskauksissa, joissa sikiön on ultraäänitutkimuksessa todettu kärsivän mikrokefaliasta.

Tieteilijät toivovatkin zikaviruksen ja mikrokefalian yhteyden varmistuvan lähiviikoina. Lisäksi zikavirusrokotteen kliinisten testien toivotaan käynnistyvän seuraavien 12-18 kuukauden kuluessa.

Toistaiseksi siis sekä zikataudin että hyönteismyrkyn vaikutus mikrokefalian syntyyn ovat vain epäilyjä. Näistä todennäköisempänä pidetään zikaviruksen vaikutusta. Lisäksi tutkitaan muita mahdollisia tekijöitä, esimerkiksi geneettisiä syitä ja useiden virusten samanaikaisen infektion vaikutuksia.

Lähteet ja lisätietoja

European Centre for Disease Prevention and Control: Zika virus disease epidemic - potential association with microcephaly and Guillain-Barré syndrome

Helsingin Sanomat: Brasilian terveysministeriö - Hyönteis­myrkky ei aiheuta zikavirukseen liitettyä pienipäisyyttä

Metabunk: Zika Virus, Pyriproxyfen, and Monsanto - What's Causing Brazil's Microcephaly Outbreak?

MTV Uutiset: Kova zikavirus-väite - Kehityshäiriöiden syynä sittenkin hyttysmyrkky?

New Scientist: Whole Zika genome recovered from brain of baby with microcephaly

Red Universitaria de Ambiente y Salud: REPORT from Physicians in the Crop-Sprayed Town regarding Dengue-Zika, microcephaly, and massive spraying with chemical poisons

Tech Times: Larvicide Manufactured By Sumitomo, Not Zika Virus, True Cause Of Brazil's Microcephaly Outbreak

The New York Times: Short Answers to Hard Questions About Zika Virus

The Telegraph: Zika virus - Brazil dismisses link between larvicide and microcephaly

Tiede-lehti: Talidomidilla lääkitään taas

Ultrasound in Obstetrics & Gynecology: Zika virus intrauterine infection causes fetal brainabnormality and microcephaly - tip of the iceberg?

Lue myös nämä

Mistä zika-virus on peräisin, mitä sen nimi tarkoittaa ja mitä virus aiheuttaa?

Uusimmat tiedot ja interaktiivinen kartta zikavirusepidemiasta

Hyviä uutisia ilmansaasteista, huonoja uutisia merenpinnan noususta

Olen viime viikoina kirjoittanut sekä merenpinnan noususta että ilmansaasteista. Viimeisimmän vuorokauden aikana molemmista aiheista on tullut kiinnostavaa lisätietoa.

Ihmisperäisten hiukkasten päästöt (Eurooppa vuonna 2005) keskittyvät laivareittien, teiden ja kaupunkien keskustojen alueelle. Kuvan saa suuremmaksi klikkaamalla hiirellä sen päältä. Lähde: Kukkonen, J., Karl, M., Keuken, M. P., Denier van der Gon, H. A. C., Denby, B. R., Singh, V., Douros, J., Manders, A., Samaras, Z., Moussiopoulos, N., Jonkers, S., Aarnio, M., Karppinen, A., Kangas, L., Lützenkirchen, S., Petäjä, T., Vouitsis, I., and Sokhi, R. S.: Modelling the dispersion of particle numbers in five European cities, Geosci. Model Dev., 9, 451-478, doi:10.5194/gmd-9-451-2016, 2016. Lisenssi: CC BY 3.0.

Eilen julkaistussa kansainvälisessä tutkimuksessa, jossa olivat mukana myös Suomen Ilmatieteen laitos ja Helsingin yliopisto, tutkittiin ilmansaasteina toimivien hiukkasten lukumääräpitoisuuksia (PNC) sekä näiden lukumääräpitoisuuksien mallintamista Helsingissä, Oslossa, Lontoossa, Rotterdamissa ja Ateenassa vuonna 2008.

Hiukkasten keskimääräiset lukumääräpitoisuudet (hiukkasta/kuutiosenttimetri) alueittain Helsingissä vuonna 2008. Kuvan saa suuremmaksi klikkaamalla hiirellä sen päältä. Lähde: Kukkonen, J., Karl, M., Keuken, M. P., Denier van der Gon, H. A. C., Denby, B. R., Singh, V., Douros, J., Manders, A., Samaras, Z., Moussiopoulos, N., Jonkers, S., Aarnio, M., Karppinen, A., Kangas, L., Lützenkirchen, S., Petäjä, T., Vouitsis, I., and Sokhi, R. S.: Modelling the dispersion of particle numbers in five European cities, Geosci. Model Dev., 9, 451-478, doi:10.5194/gmd-9-451-2016, 2016. Lisenssi: CC BY 3.0.

Kaikissa kohdekaupungeissa hiukkasten esiintymiseen vaikutti lähinnä paikallinen ajoneuvoliikenne. Suurimmat pitoisuudet olivat vilkkaimmin liikennöityjen teiden varsilla ja risteyksissä sekä keskustoissa. Lontoota lukuun ottamatta merkittäviä vaikuttavia tekijöitä olivat myös laivaliikenne ja satamat sekä Ateenassa lentoliikenne.

Mitatut (sininen) ja mallinnuksella ennustetut (musta+vihreä) keskimääräiset hiukkasten lukumääräpitoisuudet vuonna 2008 neljässä eurooppalaisessa kaupungissa. Kuvan saa suuremmaksi klikkaamalla hiirellä sen päältä. Lähde: Kukkonen, J., Karl, M., Keuken, M. P., Denier van der Gon, H. A. C., Denby, B. R., Singh, V., Douros, J., Manders, A., Samaras, Z., Moussiopoulos, N., Jonkers, S., Aarnio, M., Karppinen, A., Kangas, L., Lützenkirchen, S., Petäjä, T., Vouitsis, I., and Sokhi, R. S.: Modelling the dispersion of particle numbers in five European cities, Geosci. Model Dev., 9, 451-478, doi:10.5194/gmd-9-451-2016, 2016. Lisenssi: CC BY 3.0.

Mallinnuksessa ennustetut ja todellisuudessa mitatut hiukkasten lukumääräpitoisuudet vastasivat kohtuullisen hyvin toisiaan.

Päästöjen vähentämistä elinkuukausista Euroopan eri alueilla voit katsoa dian tästä linkistä. Lontoon ilmansaasteita on visualisoitu erinomaisen hyvin kaksi päivää sitten ilmestyneessä kirjoituksessa. Kannattaa katsoa myös esitys ympäristön terveyshaitoista liikunnan näkökulmasta (Timo Lanki, Terveyden ja hyvinvoinnin laitos).

Ihmisperäisten hiukkasten kokonaispäästöt Euroopassa (a) luokiteltuina päästölähteittäin vuonna 2005 ja (b) maaryhmittäin vuosina 2005, 2020 ja 2030 (SEA = kansainvälinen meriliikenne, NONEU = EU:n ulkopuoliset valtiot, EU15 = EU:n vanhat jäsenmaat, liittyneet ennen vappua 2004, EU12 = EU:n uudet jäsenmaat). Kuvan saa suuremmaksi klikkaamalla hiirellä sen päältä. Lähde: Kukkonen, J., Karl, M., Keuken, M. P., Denier van der Gon, H. A. C., Denby, B. R., Singh, V., Douros, J., Manders, A., Samaras, Z., Moussiopoulos, N., Jonkers, S., Aarnio, M., Karppinen, A., Kangas, L., Lützenkirchen, S., Petäjä, T., Vouitsis, I., and Sokhi, R. S.: Modelling the dispersion of particle numbers in five European cities, Geosci. Model Dev., 9, 451-478, doi:10.5194/gmd-9-451-2016, 2016. Lisenssi: CC BY 3.0.

Hyvä uutinen on se, että hiukkasten määrän arvioidaan pienenevän vuodesta 2005 vuosiin 2020-2030 alle puoleen alkuperäisestä. Vuonna 2005 suurin lähde oli kansainvälinen laivaliikenne, mutta sen osuus pienenee jatkossa huomattavasti lähinnä vähärikkisten polttoaineiden ansiosta.

Tänään päivitetyt satelliititiedot merenpinnan noususta sen sijaan eivät kerro hyvää. AVISO-satelliittitietojen mukaan merenpinta nousi globaalisti 36 millimetriä vuoden 2009 lopusta lokakuuhun 2015. Nousunopeus 5 millimetriä vuodessa on paljon pitkän aikavälin (1992-2012) keskiarvoa (3,1 millimetriä vuodessa) suurempi.

Kirsikanpoimintamenetelmällä eli alku- ja loppukohta tarkoitushakuisesti valitsemalla vuoden 2011 La Niña -tilanteesta nykyhetken El Niño -tilanteeseen nousunopeus olisi jopa 7 millimetriä vuodessa. On kuitenkin hyvin tiedossa se, että pintalämpötiloja viilentävän La Niñan aikana nousunopeus hidastuu ja pintalämpötiloja kohottavan El Niñon aikana taas nopeutuu. Vaikka tämä ENSO-vaihtelukin korjataan, merenpinnan nousunopeus aikavälillä 2009-2015 on ollut 4-5 millimetriä vuodessa eli 5-6 kertaa nopeampi kuin 1900-luvun alussa ja puolet nopeampi kuin aikavälillä 1925-1992.

Lue myös nämä

Saastuneen kaupunki-ilman hengittäminen voi vastata useiden savukkeiden polttamista päivässä

Maailmanlaajuinen reaaliaikainen ilmanlaatukartta (sovellus AppStoresta tai GooglePlaysta)

Miksi merenpinta on noussut tällä vuosituhannella?