keskiviikko 18. syyskuuta 2019

Pohjoisen pallonpuoliskon kesä oli globaalisti vuodesta 1891 alkavan mittaushistorian lämpimin

Kesä-elokuiden keskimääräiset globaalit lämpötilat Japanin ilmatieteen laitoksen mukaan. Diagrammissa esitetyt lämpötilalukemat ovat anomalioita eli poikkeamia vertailukauden 1981-2010 kesä-elokuiden globaalista keskilämpötilasta. Harmaalla käyrällä on esitetty yksittäisten vuosien kesä-elokuiden pintalämpötilojen anomaliat. Sininen käyrä kertoo viiden vuoden liukuvan keskiarvon (eli joka vuosi on laskettu uusi keskiarvo viiden viimeisimmän vuoden perusteella). Punainen viiva kertoo pitkän aikavälin lineaarisen trendin. Diagrammin saa suuremmaksi klikkaamalla hiirellä sen päältä. Credit: Japan Meteorological Agency: Seasonal Anomalies of Global Average Surface Temperature in Summer (June to August) (1891 - 2019, preliminary value).

Japanin ilmatieteen laitoksen alustavien tietojen mukaan kolmen kuukauden jakso kesäkuun 2019 alusta elokuun 2019 loppuun oli vuodesta 1891 alkavan mittaushistorian maailmanlaajuisesti lämpimin kesä-elokuu. Maa- ja merialueet yhdistettynä oli 0,44 astetta lämpimämpää kuin vertailukauden 1981-2010 kesä-elokuiden keskiarvo ja 0,78 astetta lämpimämpää kuin koko 1900-luvun kesä-elokuiden keskiarvo.

Mittaushistorian viisi maailmanlaajuisesti lämpimintä kesä-elokuuta on Japanin ilmatieteen laitoksen mukaan koettu vuosina 2019 (+0,44°C yli vertailukauden 1981-2010 keskiarvon), 2016 (+0,43°C), 2015 (+0,42°C), 2017 (+0,39°C) ja 2014 (+0,32°C). Mittaushistorian aikana kesä-elokuun kolmen kuukauden jaksot ovat lämmenneet keskimäärin 0,7 astetta vuosisadassa.

Lähde


Lue myös tämä

tiistai 17. syyskuuta 2019

Mittaushistorian viisi lämpimintä kesää on koettu pohjoisella pallonpuoliskolla viiden viime vuoden aikana

Suurin osa maapallosta oli vuoden 2019 kesä-elokuussa 1900-luvun kesä-elokuiden keskiarvoa lämpimämpi. Laajoilla alueilla oli jopa ennätyslämmintä. Maapallon laajin keskimääräistä kylmemmän sään alue sijaitsi Suomen kaakkoispuolella. Kartan saa suuremmaksi klikkaamalla hiirellä sen päältä. Credit: NOAA National Centers for Environmental Information, State of the Climate: Global Climate Report for August 2019, published online September 2019, retrieved on September 17, 2019.

NOAA:n eilisiltana julkaisemien tietojen mukaan pohjoisen pallonpuoliskon meteorologinen kesä 2019 eli kulunut kesä-elokuun jakso oli 140-vuotisen mittaushistorian lämpimin yhdessä vuoden 2016 kesä-elokuun kanssa. Kumpanakin vuonna kesä-elokuun keskilämpötila nousi maa- ja merialueet yhdistettyinä 1,13 celsiusastetta 1900-luvun vastaavien kuukausien keskiarvoa korkeammaksi. Koko 140-vuotisen mittaushistorian viisi lämpimintä kesää on koettu pohjoisella pallonpuoliskolla viiden viimeisimmän vuoden aikana.

Globaalisti juuri päättynyt kesä-elokuu oli 140-vuotisen mittaushistorian toiseksi lämpimin, kun katsotaan sekä maa- että merialueiden lämpötiloja. Maailmanlaajuinen lämpötilakeskiarvo ylitti 1900-luvun kesä-heinäkuiden keskimääräisen lämpötilan (15,6 astetta) lähes asteella (0,93 asteella). Tätä lämpimämpi kesä-elokuu on koettu vain vuonna 2016, jolloin oli 0,02 astetta lämpimämpää kuin nyt. Koko mittaushistorian kymmenestä globaalisti lämpimimmästä kesä-elokuun jaksosta yhdeksän on ollut vuosina 2009-2019. Kymmenen lämpimimmän kesä-elokuun joukkoon yltää 1900-luvulta vain vuoden 1998 kesä-elokuu. Heinäkuu 2019 oli globaalisti koko mittaushistorian lämpimin kalenterikuukausi.

Vuosien 1880-2019 kesä-elokuun kolmen kuukauden jaksojen globaalit lämpötila-anomaliat eli poikkeamat koko 1900-luvun kesä-elokuiden keskilämpötilasta. Diagrammin saa suuremmaksi klikkaamalla hiirellä sen päältä. Credit: NOAA National Centers for Environmental Information, State of the Climate: Global Climate Report for August 2019, published online September 2019, retrieved on September 17, 2019.

Jos katsotaan vain merien globaaleja lämpötiloja, kesä-elokuu 2019 oli mittaushistorian lämpimin tai tarkemmin sanottuna jaetulla ensimmäisellä sijalla vuoden 2016 kanssa. Merien keskimääräinen lämpötila kohosi 0,82 astetta 1900-luvun kesä-elokuiden keskiarvoa (16,4 astetta) korkeammaksi. Tämä oli vuodesta 1880 alkavan mittaushistorian toinen kerta, kun merien keskilämpötila ylitti 1900-luvun keskilämpötilan yli 0,8 asteella.

Mikäli tarkastellaan ainoastaan maa-alueita, juuri päättyneen kesä-elokuun globaali keskilämpötila ylitti 1900-luvun vastaavan ajankohdan keskiarvon (13,8 astetta) 1,22 asteella. Tämä tarkoittaa sitä, että kesä-elokuu oli maa-alueilla mittaushistorian kolmanneksi lämpimin. Edelle menevät vuosien 2016 ja 2017 kesä-elokuut.

Koko vuosi 2019 on tähän mennessä (tammi-elokuun globaali keskiarvo) ollut mittaushistorian kolmanneksi lämpimin. Edelle kiilaavat vuosien 2016 ja 2017 tammi-elokuiden jaksot.

Lähde

NOAA National Centers for Environmental Information, State of the Climate: Global Climate Report for August 2019, published online September 2019, retrieved on September 17, 2019

Lue myös nämä

Globaalisti heinäkuu oli vuodesta 1880 alkavan mittaushistorian kaikista kalenterikuukausista lämpimin tai ainakin toiseksi lämpimin

Myös NOAA vahvisti hetki sitten: Heinäkuu globaalisti koko mittaushistorian lämpimin kalenterikuukausi ja viisi mittaushistorian lämpimintä heinäkuuta vuosina 2015-2019

Kuumaa tietoa: Kesäkuu oli globaalisti mittaushistorian lämpimin ja Kouvola on Suomen helteisin kaupunki

Euroopan mittaushistorian kaikki kymmenen lämpimintä vuotta on koettu 2000-luvulla ja lämpimin kesä vuonna 2018

Uudet tiedot hetki sitten: Jos olet alle 43-vuotias, kaikki elämäsi vuodet ovat olleet globaalisti keskimääräistä lämpimämpiä

Tänään julkaistu tutkimus: Euroopassa 30 viime kesää lämpimimmät yli 2000 vuoteen, Suomessa lämpimämpää keskiajalla

Suomen digitoidun mittaushistorian kahdeksan lämpimintä päivää ja lämpimin heinäkuu kesällä 2018, lukuisia ennätyksiä myös muualla maapallolla

torstai 29. elokuuta 2019

Euroopassa äärimmäisen kuumien päivien määrä on kolminkertaistunut ja äärimmäisen kylmien öiden määrä pudonnut alle puoleen aiemmasta


Geophysical Research Letters -lehdessä äskettäin julkaistun tutkimuksen mukaan Euroopassa äärimmäisen kuumien päivien määrä on kolminkertaistunut ja äärimmäisen kylmien öiden määrä vähentynyt alle puoleen aiemmasta, kun tarkastellaan ajanjaksoa 1950-luvulta nykypäivään (1950-2018). Tutkimuksessa äärimmäisen kuumaksi määriteltiin lämpötilat, joiden alapuolelle jää 99 prosenttia tarkastelujakson lämpötiloista. Vastaavasti äärimmäisen kylmäksi määriteltiin lämpötilat, jotka kuuluvat kylmimpään prosenttiin kaikista tarkastelujakson lämpötiloista.

Äärimmäisen kuumia päiviä oli Euroopassa vuodessa keskimäärin noin kaksi vuonna 1950 ja keskimäärin noin kuusi vuonna 2018, kun tarkastellaan aikavälin 1950-2018 lineaarista trendiä eikä vain yksittäisiä vuosia. Vastaavasti äärimmäisen kylmiä öitä oli vuonna 1950 keskimäärin yli viisi ja vuonna 2018 enää noin kaksi. Tarkastelujakson aikana äärimmäisen kuumien päivien vuosittainen lukumäärä Euroopassa lisääntyi siis keskimäärin 4,5 päivällä ja äärimmäisen kylmien öiden määrä väheni 3,7 yöllä.

Euroopan äärimmäisen kuumat päivät ovat lämmenneet koko tarkastelujakson aikana keskimäärin 2,3 asteella (0,33 astetta vuosikymmentä kohden) ja äärimmäisen kylmät yöt yli kolmella asteella (0,49 astetta vuosikymmentä kohden). Nämä äärilämpötilat ovat nousseet enemmän kuin kesän ja talven keskilämpötilat. Keski-Euroopassa äärimmäisen kuumat päivät ovat lämmenneet vuosikymmentä kohden keskimäärin 0,14 astetta enemmän kuin kesän keskilämpötila. Tämä tarkoittaa sitä, että koko tarkasteluaikavälillä äärimmäisen kuumien päivien lämpötila on kohonnut lähes asteen verran enemmän kuin kesän keskilämpötila.

Tutkijat tarkastelivat tietoa ympäri Eurooppaa noin tuhannesta mittauspisteestä, joista oli saatavissa riittävän kattavat lämpötilasarjat ilman aukkoja. Mittauspisteistä 94 prosentissa näkyi tarkasteltujen äärilämpötilojen kohoaminen aikavälillä 1950-2018, vaikkakaan kaikissa mittauspisteissä se ei ollut tilastollisesti merkitsevä. Joissakin mittauspisteissä (6 %) trendiä ei näkynyt tai se oli negatiivinen. Tarkastelluissa säätekijöissä onkin hyvin suuri vuosittainen ja alueellinen vaihtelu. Jos kuitenkin katsotaan Eurooppaa keskimäärin, sekä äärimmäisen kuumien päivien että öiden kohdalla näkyy selkeästi voimakas lisääntymistrendi. Sen sijaan äärimmäisen kylmät päivät ja yöt vähentyvät.

Lähteet

Lorenz, R., Stalhandske, Z., & Fischer, E. M. (2019): Detection of a climate change signal in extreme heat, heat stress, and cold in Europe from observations. Geophysical Research Letters, 46, 8363–8374. https://agupubs.onlinelibrary.wiley.com/doi/full/10.1029/2019GL082062.

Yale Environment 360: Europe Is Warming Faster Than Even Climate Models Projected

Lue myös nämä

Myös NOAA vahvisti hetki sitten: Heinäkuu globaalisti koko mittaushistorian lämpimin kalenterikuukausi ja viisi mittaushistorian lämpimintä heinäkuuta vuosina 2015-2019

Globaalisti heinäkuu oli vuodesta 1880 alkavan mittaushistorian kaikista kalenterikuukausista lämpimin tai ainakin toiseksi lämpimin

Euroopan mittaushistorian kaikki kymmenen lämpimintä vuotta on koettu 2000-luvulla ja lämpimin kesä vuonna 2018

Tänään julkaistu tutkimus: Euroopassa 30 viime kesää lämpimimmät yli 2000 vuoteen, Suomessa lämpimämpää keskiajalla

Eilen julkaistu tutkimus: Eurooppa lämpenee enemmän kuin muu maapallo ja rankkasateet lisääntyvät

Uusi ilmastotutkimus: Suomen sateet ja Etelä-Euroopan vakava kuivuus lisääntyvät

Ennätyskuumat kuukaudet lisääntyneet globaalisti

Ilmastonmuutos lisännyt korkeita lämpötiloja maapallolla viime vuosina

Onko ilmastonmuutos lisännyt kuumien kesien todennäköisyyden kymmenkertaiseksi vain kymmenessä vuodessa ja tuntuvatko vuoden 2003 kaltaiset hellekesät vuosisadan lopulla jo viileiltä?

torstai 15. elokuuta 2019

Myös NOAA vahvisti hetki sitten: Heinäkuu globaalisti koko mittaushistorian lämpimin kalenterikuukausi ja viisi mittaushistorian lämpimintä heinäkuuta vuosina 2015-2019

Eurooppalainen Copernicus Climate Change Service kertoi jo aiemmin, että heinäkuu 2019 oli globaalisti todennäköisesti koko mittaushistorian kaikista kalenterikuukausista lämpimin. Hetki sitten tämän asian vahvisti NOAA. Myös Nasa ja Japanin ilmatieteen laitos kertovat heinäkuun olleen ennätyslämmin heinäkuu, mutta Japanin ilmatieteen laitoksen tilastoissa se jää jaetulle ykköstilalle heinäkuun 2016 kanssa.

Suurin osa maapallosta oli vuoden 2019 heinäkuussa 1900-luvun heinäkuiden keskiarvoa lämpimämpi. Laajoilla alueilla oli jopa ennätyslämmintä. Maapallon laajin keskimääräistä kylmemmän sään alue sijaitsi Suomen kaakkoispuolella. Kartan saa suuremmaksi klikkaamalla hiirellä sen päältä. Credit: NOAA National Centers for Environmental Information, State of the Climate: Global Climate Report for July 2019, published online August 2019, retrieved on August 15, 2019.

NOAA:n mukaan vuodesta 1880 alkavan mittaushistorian viisi globaalisti lämpimintä heinäkuuta ovat olleet viisi viimeisintä heinäkuuta (2015-2019). Kymmenestä lämpimimmästä heinäkuusta yhdeksän on mitattu vuoden 2004 jälkeen. Tämän vuosituhannen ulkopuolelta kymmenen mittaushistorian lämpimimmän heinäkuun joukkoon yltää vain heinäkuu 1998.

Heinäkuu 2019 oli mittaushistorian 43. peräkkäinen heinäkuu ja 415. peräkkäinen kalenterikuukausi, jonka lämpötila ylitti ko. kuukauden 1900-luvun keskiarvon.

Heinäkuu on yleensä vuoden lämpimin kuukausi, kun tarkastellaan koko maapallon lämpötilojen keskiarvoa. Heinäkuu 2019 oli lisäksi ainakin alustavien tietojen mukaan kaikista mittaushistorian heinäkuista lämpimin ja myös kaikista kalenterikuukausista lämpimin. Heinäkuu 2019 oli 0,95 ± 0,17 celsiusastetta 1900-luvun heinäkuiden keskiarvoa lämpimämpi. Niinpä edellisen ennätyslämpimän heinäkuun eli heinäkuun 2016 keskiarvo ylittyi 0,03 asteella. Koko mittaushistorian heinäkuista vain 2019, 2016 ja 2017 ovat NOAA:n mukaan ylittäneet 1900-luvun keskiarvon vähintään 0,90 asteella.

Heinäkuussa 2019 valtiokohtaisia koko mittaushistorian korkeimpia lämpötiloja mitattiin ainakin Belgiassa, Saksassa, Luxemburgissa ja Alankomaissa. Esimerkiksi Alankomaissa mitattiin maksimilämpötilaksi 40,7 astetta, mikä on mittaushistorian ensimmäinen 40 asteen ylitys Alankomaissa. Hongkongissa heinäkuun minimilämpötila oli 27,7 astetta, mikä on siellä heinäkuun minimilämpötilojen uusi ennätys.

Myös katsottaessa pelkkää pohjoista pallonpuoliskoa (1,11 ± 0,19 astetta yli 1900-luvun keskiarvon) tai pelkkää eteläistä pallonpuoliskoa (0,78 ± 0,16 astetta yli keskiarvon), heinäkuu oli vuodesta 1880 alkavan mittaushistorian lämpimin, jos tarkastellaan sekä maa- että merialueita yhdistettynä.

Kun tutkitaan koko alkuvuotta, vuosi 2019 yltää globaalisti tammi-heinäkuiden lämpötilastossa jaetulle toiselle sijalle yhdessä vuoden 2017 kanssa. Kumpanakin vuonna tammi-heinäkuun jakso oli 0,95 ± 0,17 astetta 1900-luvun keskiarvoa lämpimämpi. Lämpimin tammi-heinäkuu koettiin vuonna 2017, jolloin oli 1,09 astetta keskimääräistä lämpimämpää.

Heinäkuiden keskimääräiset globaalit lämpötilat Japanin ilmatieteen laitoksen mukaan. Diagrammissa esitetyt lämpötilalukemat ovat anomalioita eli poikkeamia vertailukauden 1981-2010 heinäkuiden globaalista keskilämpötilasta. Harmaalla viivalla on esitetty yksittäisten vuosien heinäkuiden pintalämpötilojen anomaliat. Sininen viiva kertoo viiden vuoden liukuvan keskiarvon (eli joka vuosi on laskettu uusi keskiarvo viiden viimeisimmän vuoden perusteella). Punainen viiva kertoo pitkän aikavälin lineaarisen trendin. Diagrammin saa suuremmaksi klikkaamalla hiirellä sen päältä. Credit: Japan Meteorological Agency, Monthly Anomalies of Global Average Surface Temperature in July (1891 - 2019, preliminary value).

Japanin ilmatieteen laitoksen alustavien tietojen mukaan heinäkuu 2019 oli vuodesta 1891 alkavan mittaushistorian maailmanlaajuisesti lämpimin heinäkuu yhdessä vuoden 2016 heinäkuun kanssa. Maa- ja merialueet yhdistettynä oli 0,43 astetta lämpimämpää kuin vertailukauden 1981-2010 heinäkuiden keskiarvo ja 0,77 astetta lämpimämpää kuin koko 1900-luvun heinäkuiden keskiarvo.

Mittaushistorian viisi lämpimintä heinäkuuta ovat Japanin ilmatieteen laitoksen mukaan olleet järjestyksessä lueteltuina heinäkuut 2019 (+0,43°C yli vertailukauden 1981-2010 keskiarvon), 2016 (+0,43°C), 2017 (+0,41°C), 2015 (+0,38°C) ja 2018 (+0,31°C). Mittaushistorian aikana heinäkuut ovat lämmenneet keskimäärin 0,7 astetta vuosisadassa.

Lue myös tämä

Globaalisti heinäkuu oli vuodesta 1880 alkavan mittaushistorian kaikista kalenterikuukausista lämpimin tai ainakin toiseksi lämpimin

maanantai 5. elokuuta 2019

Globaalisti heinäkuu oli vuodesta 1880 alkavan mittaushistorian kaikista kalenterikuukausista lämpimin tai ainakin toiseksi lämpimin

Ylemmässä diagrammissa on esitetty vuosien 1880-2019 heinäkuiden globaalien keskilämpötilojen poikkeamat IPCC:n määrittelemän esiteollisen ajan (vuodet 1850-1900) keskilämpötilasta. Vuosien 1880-1978 osalta on käytetty viiden eri lämpötilasarjan mediaaniarvoja ja vuosien 1979-2019 osalta ERA5-analyysiä. Alemmassa diagrammissa on esitetty heinäkuun globaalien keskilämpötilojen poikkeamien vaihtelu eri lämpötilasarjoissa. Diagrammista näkyvät keskilämpötilan suurin arvio, mediaani ja pienin arvio. ERA5-lämpötilasarjan laskelma on merkitty vaakaviivalla (tummin väri). Heinäkuusta 2019 on toistaiseksi käytettävissä vain ERA5-lämpötilasarjan lukema. Credit: Copernicus Climate Change Service. ECMWF.

Eurooppalaisen Copernicus Climate Change Servicen tänään julkaisemien tietojen mukaan heinäkuu 2019 oli globaalisti ehkä koko mittaushistorian lämpimin heinäkuu ja samalla mittaushistorian kaikista yksittäisistä kalenterikuukausista lämpimin. Ennätyskuukaudet siis jatkuvat, sillä kesäkuu 2019 oli globaalisti mittaushistorian lämpimin kesäkuu. Kaikki vuoden 2019 kuukaudet ovat olleet neljän mittaushistorian lämpimimmän ko. kuukauden joukossa.

Tätä ennen mittaushistorian kaikkein lämpimin kalenterikuukausi oli heinäkuu 2016, joka seurasi lämmittävää El Niño -ilmiötä. Nyt heinäkuu 2019 oli yhtä lämmin tai mahdollisesti jopa hiukan heinäkuuta 2016 lämpimämpi. Näiden kahden heinäkuun lämpötilaero on hyvin pieni. Merkittävää kuitenkin on se, että juuri päättynyt heinäkuu osoittautui ennätyslämpimäksi, vaikka tällä hetkellä ei vaikuta selkeää El Niño -ilmiötä, joka luontaisesti nostaa maapallon keskilämpötilaa muutamien vuosien välein.

Heinäkuu on yleensäkin globaalisti vuoden lämpimin kuukausi, koska pohjoisen pallonpuoliskon kesäaikaan täällä olevat suuret maa-alueet lämpenevät voimakkaammin kuin eteläisen pallonpuoliskon merialueet ehtivät viiletä. Niinpä pohjoisen pallonpuoliskon vuodenaikojen vaihtelu vaikuttaa maailmanlaajuisiin keskilämpötiloihin.

Globaali lämpenemistrendi ei rajoitu pelkästään kesä- ja heinäkuihin, vaan vuoden kaikkien kuukausien keskilämpötila on noussut viimeisimpien neljän vuosikymmenen aikana. Lisäksi viimeisimmät neljä kokonaista kalenterivuotta (2015-2018) ovat olleet mittaushistorian neljä lämpimintä vuotta.

Lähiviikkoina myös muut tutkimuslaitokset tulevat julkistamaan omat laskelmansa heinäkuun globaalista keskilämpötilasta.

Suomessa heinäkuun 2019 keskilämpötila oli Ilmatieteen laitoksen mukaan lähes koko maassa pitkäaikaisten keskiarvojen alapuolella, paikoin jopa 2-3 astetta alle keskiarvojen. Heinäkuun lämpötila kuitenkin vaihteli hyvin paljon. Kuukauden alku oli viileä, mutta puolivälin jälkeen heinäkuu muuttui lämpimämmäksi. Viimeisenä viikonloppuna lämpötila nousi jopa poikkeuksellisen korkeaksi ja paikoitellen rikottiin havaintoasemakohtaisia lämpöennätyksiä. Heinäkuun 28. päivänä rikottiin myös Suomen pisimpään toimineen havaintoaseman, Helsingin Kaisaniemen, lämpöennätys. Kaisaniemessä lämpötilaa on mitattu vuodesta 1844 alkaen. Kaisaniemen uusi lämpöennätys (33,2 astetta) ylitti edellisen (vuonna 1945 tehdyn) ennätyksen peräti 1,6 asteella. Helteisen viikonlopun jälkeen sää kuitenkin viileni taas nopeasti. Poikkeuksellisen koleaa oli erityisesti 30. päivänä Itä-Suomessa. Tuolloin Ilomantsin Pötsönvaaran havaintoasemalla päivän ylin lämpötila jäi vain 7,1 asteeseen.

Lue myös nämä

Euroopan mittaushistorian kaikki kymmenen lämpimintä vuotta on koettu 2000-luvulla ja lämpimin kesä vuonna 2018

Uudet tiedot hetki sitten: Jos olet alle 43-vuotias, kaikki elämäsi vuodet ovat olleet globaalisti keskimääräistä lämpimämpiä

Tänään julkaistu tutkimus: Euroopassa 30 viime kesää lämpimimmät yli 2000 vuoteen, Suomessa lämpimämpää keskiajalla

Ennätyskuumat kuukaudet lisääntyneet globaalisti

Suomen digitoidun mittaushistorian kahdeksan lämpimintä päivää ja lämpimin heinäkuu kesällä 2018

Kouvolan keskilämpötila on noussut vuodesta 1959 nykypäivään, vuonna 2018 ennätyslämmin toukokuu

lauantai 13. heinäkuuta 2019

Globaali merijään laajuus on ollut jo 2,5 kuukauden ajan ajankohtaan nähden ennätyspieni yksittäisiä päiviä lukuun ottamatta

Globaali merijään laajuus vuosina 1978-2019. Credit: Wipneus.

Kun tarkastellaan päiväkohtaista globaalin merijään laajuutta, laajuus on ollut huhtikuun lopulta alkaen satelliittimittaushistorian pienin lukuun ottamatta joitakin kesäkuun loppupuolen vuorokausia. Merijäätä sulattaa ilmastonmuutoksen aiheuttama lämpeneminen. Lisäksi laajuuteen voivat vaikuttaa myös merivirtojen muutokset.

Asiaa tarkasteltaessa on syytä huomata, että laajuus ja pinta-ala ovat eri asia. Pinta-ala tarkoittaa merijään yhteenlaskettua alaa niissä hilaruuduissa (havaintoruuduissa), joissa merijäätä on vähintään 15 %. Laajuus puolestaan on niiden hilaruutujen yhteenlaskettu pinta-ala, joissa merijäätä on vähintään 15 %. Laajuus kuvaa siis sitä, kuinka laajalle alueelle lähes yhtenäinen merijää on levittäytynyt, vaikkei läheskään jokainen kohta olekaan jäässä.

Globaali merijään pinta-ala vuosina 1978-2016. Credit: Wipneus.

Myös merijään pinta-alan vuorokausikohtainen arvo on ollut ennätyspieni useina vuorokausina huhti-heinäkuussa 2019.

Lue myös nämä

Phuketin-loman lennot sulattavat arktista merijäätä lähes viisi neliömetriä yhtä matkustajaa kohden

Uusi ennätys: Merijään pinta-ala globaalisti satelliittiajan pienin

Navoilta kuuluu kummia: Arktisella alueella ennätyksellisen vähän yli nelivuotista merijäätä, Antarktiksen lämpöennätysehdokas hylätty

Globaali merijään laajuus nyt pienempi kuin koskaan aiemmin satelliittimittausten aikakaudella

maanantai 8. heinäkuuta 2019

Kouvolan asuntomessut - ja paljon muutakin nähtävää Kouvolassa!

Vuoden 2019 asuntomessut järjestetään 12. heinäkuuta - 11. elokuuta Kouvolassa, joka on Suomen helteisin ja muutenkin kesäsäältään paras kaupunki. Kouvolassa kannattaa siis viivähtää pidempäänkin. Tässä muutama vinkki kesäisestä tekemisestä Kouvolassa.

1. Maailmanperintökohde Verla


Lue tästä linkistä lisää Verlasta.

2. Repoveden kansallispuisto


Lue tästä linkistä lisää Repovedestä.

3. Niivermäen luontopolku


Lue tästä linkistä lisää Niivermäestä.

4. Myllypuron luontopolku


Lue tästä linkistä lisää Myllypurosta.

5. Alakylän luontopolku ja sotahistoria


Lue tästä linkistä lisää Alakylästä.

6. Mustila arboretum


Lue tästä linkistä lisää Mustilasta.

7. Urheilupuiston uimahalli ja ulkoallas


Lue tästä linkistä lisää uimahallista ja tarkasta tästä aukioloajat.

8. Urheilupuisto frisbeegolfratoineen


Lue tästä linkistä lisää Urheilupuistosta.

9. Kaunisnurmen museokortteli


Lue tästä linkistä lisää Kaunisnurmen museokorttelista.

10. Kettumäen kansanpuiston kesäkahvila ja kotieläinpiha


Lue tästä linkistä lisää Kettumäen kansanpuistosta.

11. Kymin huvila ja Taideruukki


Lue tästä linkistä lisää Kymin huvilasta ja tästä linkistä Taideruukista.

12. Kouvolan tori (Hansatori) ja kävelykatu Manski


Lue tästä linkistä lisää Hansatorista ja Manskista.

13. Pienoisrautatiemuseo Semaforo


Lue tästä linkistä lisää pienoisrautatiemuseosta.

Tervetuloa Kouvolaan!

Lue myös nämä

Arkkitehtuuria ja euroviisukulttuuria Herbalistinkin suosittelemasta luontokaupunki Kouvolasta

Hyvää Kouvolan ja koko Suomen satavuotisjuhlavuotta! Tiesitkö nämä faktat kauniista Kouvolasta?

Kouvolan luontopolut

Kouvolan luonnonsuojelualueet

Kouvolan muut luontokohteet

keskiviikko 3. heinäkuuta 2019

Kuumaa tietoa: Kesäkuu oli globaalisti mittaushistorian lämpimin ja Kouvola on Suomen helteisin kaupunki

Copernicus Climate Change Servicen tiedotteen mukaan kesäkuu 2019 oli sekä Euroopassa että globaalisti mittaushistorian lämpimin kesäkuu. Kyseessä ei kuitenkaan ollut mittaushistorian kaikista kuukausista lämpimin kuukausi, kuten joissakin otsikoissa on väitetty. Tyypillisesti heinäkuu ja elokuu nimittäin ovat globaalisti kesäkuuta lämpimämpiä, koska silloin on lämpimin aika pohjoisen pallonpuoliskon laajoilla maa-alueilla.

Euroopan keskilämpötila oli kesäkuussa yli kaksi astetta korkeampi kuin vertailujakson 1981-2010 kesäkuiden keskiarvo. Näin kesäkuusta 2019 muodostuikin noin asteen lämpimämpi kuin aiempi ennätyslämmin kesäkuu vuonna 1999.

Myös globaalisti kesäkuu 2019 oli mittaushistorian lämpimin kesäkuu, noin 0,1 astetta lämpimämpi kuin voimakasta El Niñoa seurannut aiempi ennätys kesäkuussa 2016.

Pylväillä on esitetty kesäkuun keskimääräiset lämpötilat tai tarkemmin sanottuna lämpötilojen poikkeamat Euroopassa (ylempi diagrammi) ja globaalisti (alempi diagrammi) vuosina 1979-2019 verrattuna ajanjaksoon 1981-2010 (diagrammin nollataso). Kesäkuun 2019 pylväs näkyy oikeassa laidassa tummennettuna. Kuvan saa suuremmaksi klikkaamalla sen päältä. Alkuperäisdatan lähde ERA5, diagrammin lähde ECMWF, Copernicus Climate Change Service.

Mikäli tarkastellaan vielä pidempää ajanjaksoa, kesäkuun 2019 lämpimyys näkyy entistäkin selvemmin. Kesäkuu oli Euroopassa yli kolme astetta lämpimämpi kuin usein esiteollisena aikana pidetyn ajanjakson 1850-1900 kesäkuiden keskiarvo.

Euroopan mittaushistorian kaikki kymmenen lämpimintä vuotta on koettu 2000-luvulla ja lämpimin kesä vuonna 2018. Suomen digitoidun mittaushistorian kahdeksan lämpimintä päivää ja lämpimin heinäkuu mitattiin kesällä 2018.

Pylväillä on esitetty kesäkuun keskimääräiset lämpötilat tai tarkemmin sanottuna lämpötilojen poikkeamat Euroopassa (ylempi diagrammi) ja globaalisti (alempi diagrammi) vuosina 1880-2019 verrattuna esiteolliseen aikaan 1850-1900 (diagrammin nollataso). Kesäkuun 2019 pylväs näkyy oikeassa laidassa tummennettuna. Kuvan saa suuremmaksi klikkaamalla sen päältä. Alkuperäisdatan lähde ERA5, diagrammin lähde ECMWF, Copernicus Climate Change Service.

Forecan meteorologi Markus Mäntykannas puolestaan selvittää blogikirjoituksessaan Suomen 2000-luvun helteisimmät kunnat. Helteellä tarkoitetaan sitä, että varjolämpötila kohoaa kahden metrin korkeudella yli 25 asteeseen, siis vähintään 25,1 asteeseen.

Tulosten mukaan Suomen hellepääkaupunki on Kouvola, jossa on tällä vuosituhannella tähän päivään mennessä mitattu 492 hellepäivää eli keskimäärin 26-27 hellepäivää kesässä. Lahden ja Puumalan ympäristöissä on ollut tällä vuosituhannella yli 440 hellepäivää. Mäntykannas nimittääkin helleholviksi aluetta, joka ulottuu Varsinais-Suomen sisämaasta kohti Etelä-Karjalaa.

Sen sijaan esimerkiksi Helsingissä hellepäivien määrä on ollut vain 310. Tällä vuosituhannella kaikkein vähähelteisin kunta on ollut Ahvenanmaan Eckerö (Hammarland Märket), jossa hellepäiviä on mitattu vain 17, siis keskimäärin vain hieman alle yksi kesässä.

Mäntykannas selittää myös Kouvolan, Lahden ja Puumalan helteisyyden syitä. Helteet ovat hänen mukaansa Kaakkois-Suomen sisämaalle tyypillinen piirre, koska alueella ei ole suuria vesistöjä ja koska tasainen maa lämpenee nopeasti. Lisäksi Manner-Euroopan ja Venäjän helteet yltävät parhaiten Suomen etelä- ja kaakkoisosaan.

Itsekin olen jo aiemmin kirjoittanut siitä, että Kouvolassa on Suomen paras kesäsää: "Kouvolalla on hallussaan Suomen mittaushistorian toukokuun helleputken ennätys, koko kesän helleputkiennätys ja myös yhden kesän kaikkien hellepäivien lukumääräennätys. Keskimäärin Kouvolassa on myös Suomen korkeimmat kesäpäivien maksimilämpötilat."

Lue myös nämä

Euroopan mittaushistorian kaikki kymmenen lämpimintä vuotta on koettu 2000-luvulla ja lämpimin kesä vuonna 2018

Uudet tiedot hetki sitten: Jos olet alle 43-vuotias, kaikki elämäsi vuodet ovat olleet globaalisti keskimääräistä lämpimämpiä

Tänään julkaistu tutkimus: Euroopassa 30 viime kesää lämpimimmät yli 2000 vuoteen, Suomessa lämpimämpää keskiajalla

Ennätyskuumat kuukaudet lisääntyneet globaalisti

Suomen digitoidun mittaushistorian kahdeksan lämpimintä päivää ja lämpimin heinäkuu kesällä 2018

Kouvolassa Suomen paras kesäsää

Kouvolan keskilämpötila on noussut vuodesta 1959 nykypäivään, vuonna 2018 ennätyslämmin toukokuu

tiistai 2. heinäkuuta 2019

Ennätysaikainen maapallon ylikulutuspäivä eli ekovelkapäivä on 29. heinäkuuta 2019

Maapallon luonnonvarojen ylikulutuspäivä eli ekovelkapäivä on tänä vuonna jo 29. heinäkuuta, aiemmin kuin koskaan ennen. Ihmiskunta on alle seitsemässä kuukaudessa käyttänyt kaikkia maapallolla tämän vuoden aikana syntyviä uusiutuvia luonnonvaroja vastaavan määrän luonnonvaroja. Nykyisellä uusiutuvien luonnonvarojen käytöllä tarvittaisiin 1,75 maapalloa tuottamaan kestävästi ihmiskunnan käyttämät luonnonvarat.

Diagrammissa on esitetty maapallon ylikulutuspäivät vuosina 1970-2019 vuoden 2019 raportissa käytettyjen tietojen mukaan. Uusimmat tiedot eivät ole täysin vertailukelpoisia aiempien vuosien tulosten kanssa, sillä laskennassa käytettyä metodologiaa on tarkennettu. Siksi eri vuosien raporteissa mainittuja ylikulutuspäiviä ei voi vertailla keskenään, vaan jokaisen vuoden raportissa lasketaan uudelleen vertailukelpoiset ylikulutuspäivät myös aiemmille vuosille. Pystyakselin harmaana näkyvä päivämäärä (January 1st) tarkoittaa seuraavaa vuotta. Mitä korkeampi pylväs on, sitä aiemmin vuoden luonnonvarat on kulutettu loppuun. Ekovelka eli maapallon luonnonvarojen ylikulutus alkoi 1970-luvulla. Vuonna 2019 vuoden aikana syntyvät luonnonvarat on kulutettu loppuun jo 29. heinäkuuta, mikä on ennätysaikaista. Täysin tarkkojen päivämäärien laskeminen on mahdotonta. Tarkkoja päivämääriä tärkeämpää onkin kehitystrendin tarkastelu. Kun vielä 1960-luvun lopulla ihmiskunnan luonnonvarojen käyttö oli sopusoinnussa maapallon luonnonvarojen tuotannon kanssa, nyt ihmiskunta kuluttaa luonnonvaroja vuodessa yhtä paljon kuin 1,75 maapallo ehtisi tuottaa. Credit: Earth Overshoot Day Press Release 26.6.2019.

Maanantaina 29. heinäkuuta on maailman ylikulutuspäivä eli ekovelkapäivä 2019 (Earth Overshoot Day 2019). Global Footprint Network (kalifornialainen kestävän kehityksen ajatushautomo, joka tekee ympäri maailmaa yhteistyötä useiden yliopistojen tai muiden luonnontieteellisten tahojen kanssa) laskee, että ihmiskunta on 1.1.2019-29.7.2019 käyttänyt kaikkia maapallolla tämän vuoden aikana syntyviä uusiutuvia luonnonvaroja vastaavan määrän luonnonvaroja. Loppuvuoden elämme siis velaksi ja kulutamme aiempina vuosikymmeninä säästöön jääneitä luonnonvaroja. Tätä pääomaa tarvittaisiin turvaamaan seuraavan vuoden ja muiden tulevien vuosien tuotanto.

Maapallolla nykyisin kulutettujen luonnonvarojen kestävään tuottamiseen tarvittaisiin 1,75 maapalloa. Jos kaikki maapallon ihmiset eläisivät Yhdysvaltojen elintasolla, maapalloja tarvittaisiin peräti viisi. Kuvassa on esitetty muistakin esimerkkivaltioista, kuinka monta maapalloa tarvittaisiin, jos koko ihmiskunta eläisi vastaavalla elintasolla. Diagrammista puuttuvat esimerkiksi kaikkein eniten luonnonvaroja asukasta kohden kuluttavat Qatar (8,8 maapalloa), Luxemburg (7,9 maapalloa) ja Arabiemiirikunnat (5,5 maapalloa). Suomalaisten kulutustasolla tarvittaisiin 3,8 maapalloa. Credit: Earth Overshoot Day Press Release 26.6.2019.

Laskelmat perustuvat lähinnä YK:n tilastoihin. Vuoden 2019 laskelmissa käytetään vuoden 2016 tilastotietoja, koska ne ovat uusimmat kattavasti saatavilla olevat tilastot.

Ylikulutuspäivä lasketaan kaavalla (maapallon biokapasiteetti / ihmiskunnan ekologinen jalanjälki) x 365. Ekologinen jalanjälki tarkoittaa sitä, kuinka suuri pinta-ala yhtä asukasta kohden keskimäärin tarvitaan uusiutuvien luonnonvarojen tuottamiseen ja hiilidioksidin sekä muiden haitallisten päästöjen eliminoimiseen. Biokapasiteetti puolestaan tarkoittaa ekosysteemien kykyä tuottaa uusiutuvia luononvaroja ja sitoa päästöjä yhtä asukasta kohden laskettuna. Luvut ilmoitetaan globaalihehtaareina (gha). Se tarkoittaa hehtaarin suuruista aluetta, jonka tuottavuus vastaa maapallon keskiarvoa. Hehtaarilla erittäin tuottavaa maata on enemmän globaalihehtaareja kuin hehtaarilla huonosti tuottavaa maata. Pinta-alat muutetaan vertailukelpoisiksi kertomalla ne maa-alueen ekologista tuottavuutta kuvaavalla kertoimella. Esimerkiksi hehtaari hyvää viljelymaata on noin 2 gha, kun taas hehtaari laidunmaata on noin 0,5 gha.

Luonnonvarojen hyödyntäminen alkoi kasvaa voimakkaasti 1960-luvulla. Ensimmäistä kertaa ihmiskunnan luonnonvarojen käyttö ylitti maapallon vuosituotannon ja ilmastonmuutosta aiheuttavan hiilidioksidin päästömäärä hiilidioksidin luonnollisen vuotuisen sitoutumisen 1970-luvun alussa.

Todellisuudessa nämä laskelmat tietyistä päivämääristä eivät kuitenkaan voi olla läheskään tarkkoja, sillä "jokaista syntyvää kalaa on mahdotonta laskea". Toisinaan laskelmissa on myös inhimillisiä virheitä, joita itsekin olen korjaillut. Tarkan päivämäärän selvittämistä tärkeämpää onkin ymmärtää kehitystrendi. Kehityksen seurauksia ovat esimerkiksi metsäkato, maaperän eroosio, biodiversiteetin heikkeneminen ja ilmastonmuutos.

Kuinka monta ko. valtiota vaadittaisiin tuottamaan ko. valtion kuluttamat luonnonvarat? Japanilaisten kuluttamien luonnonvarojen tuottamiseen vaadittaisiin peräti 7,7 Japania. Suomalaisten kuluttamien luonnonvarojen tuottamiseen riittäisi noin 0,5 Suomea. Asukasta kohden laskettuna luonnonvaroiltaan melko rikas ja harvaan asuttu Suomi siis tuottaa laskennallisesti resursseja enemmän kuin mitä me kulutamme. Kulutustasomme on kuitenkin niin korkea, että mikäli kaikki maapallon ihmiset eläisivät samalla kulutustasolla, maapalloja tarvittaisiin 3,8. Credit: Earth Overshoot Day Press Release 26.6.2019.

Jos ylikulutuspäivää olisi mahdollista myöhentää 5 vuorokautta vuodessa, ennen vuotta 2050 ihmiskunnan kulutus olisi sopusoinnussa luonnon tuotannon kanssa. Jos ihmiskunnan lihankulutus vähenisi puoleen ja nämä kalorit korvattaisiin kasviksilla, ylikulutuspäivä siirtyisi 15 vuorokautta myöhemmäksi, mikäli otetaan huomioon myös karjan metaanipäästöjen vähenemisen vaikutus (10 vuorokautta). Ihmiskunnan ekologiseen jalanjälkeen sisältyvien hiilipäästöjen puolittaminen myöhentäisi ylikulutuspäivää 93 vuorokaudella. Lisää ratkaisukeinoja voi katsoa tästä linkistä.

Milloin ylikulutuspäivä olisi, jos kaikki maapallon ihmiset eläisivät samalla elintasolla kuin tietyn valtion ihmiset? Mikäli kaikki maapallon asukkaat kuluttaisivat luonnonvaroja yhtä paljon kuin qatarilaiset, globaali ylikulutuspäivä olisi ollut jo 11. helmikuuta. Jos kaikki ihmiset puolestaan eläisivät suomalaisten kulutustasolla, maapallon ylikulutuspäivä olisi ollut noin 6. huhtikuuta. Esimerkiksi Sri Lankan elintasolla luonnonvarat riittäisivät koko vuodeksi ilman ylikulutusta. Credit: Earth Overshoot Day Press Release 26.6.2019.

Eri valtioiden ekologisia jalanjälkiä voi tutkia erillisiltä teemasivuilta. Oman ekologisen jalanjälkensä voi puolestaan laskea osoitteessa www.footprintcalculator.org.

Lähteet

Earth Overshoot Day

Ecological Footprint Explorer

Lue myös nämä

Ekologisesti kestävään luonnonvarojen kulutukseen tarvittaisiin suomalaisten kulutustasolla 3,8, qatarilaisten kulutustasolla 8,8 ja koko maailman keskimääräisellä kulutustasolla 1,7 maapalloa

Tänään on Suomen ylikulutuspäivä: Suomalaisten kulutustasolla tarvittaisiin 3,8 maapalloa

Huomenna on EU:n ekovelkapäivä eli luonnonvarojen ylikulutuspäivä: Kulutus on laskenut vuodesta 2007, mutta valtiona EU olisi yhä maailman kolmanneksi eniten luonnonvaroja kuluttava valtio

Ovatko humanosfäärin tuottamat tekno- ja mediafossiilit käynnistäneet antroposeenin, kapitaloseenin, angloseenin, antrobseenin vai plantaasiseenin?

torstai 20. kesäkuuta 2019

Suomen uljain vaellusreitti Paistunturin erämaassa ja Kevon kanjonissa

Tämän kesän vaellukseni suuntautui tiettömään Paistunturin erämaahan, Kevon luonnonpuistoon, Postipolulle ja Utsjoen retkeilyreitille. Saavuimme Eskelisen bussilla Sulaojalle torstai-iltana 13. kesäkuuta kello 18.10. Kuljimme reittiä Sulaoja - Ruktajärvi - Njávgoaivi (Njaugoaivi) - Akukammi - Guivi (Kuivi) - Fiellu (Fiellujohka) - Roajjasjavri - Gamajotnsuohpasaja - Njaggaljavri - Tapiola Goahti -Beahcelavojavrrit - Guoikgáhoitája - Silkeája - Genesjärvi (Kenesjärvi) - Kenestupa - Postipolku (6 km) - linja-autolla Utsjoen keskustaan - Utsjoen keskusta - Goahppelasjavri - Nammajärvi - Kirkkotuvat - Utsjoen keskusta. Viimeinen retkeilypäivä oli tiistai 18. kesäkuuta.

Kävellen tehtyä vaellusmatkaa tuli kaikkiaan noin 127 kilometriä. Rinkkani ja muiden kantamusteni paino oli noin 20 kilogrammaa, mikä on varsin siedettävä määrä, kun käytössä on hyvä rinkka. Toki louhikossa, jyrkissä ylämäissä ja vesistöjen ylityksissä rinkka aiheutti omat haasteensa.

Kevojoen ylityksiä helpottivat vaijerit, joista pystyi pitämään kiinni. Vettä oli useimmiten vain vähän yli polven korkeudelle, mutta joenpohja oli liukasta ja terävää louhikkoa. Onneksi rinkassa oli mukana uimakengät, joiden avulla jalkapohjat säästyivät vaurioilta.

Sää oli suosiollinen koko matkan ajan. Pari päivää aiemmin oli satanut kaksi senttimetriä lunta, mutta se oli jo sulanut pois vaelluksen alkaessa. Kevojokikaan ei tulvinut, vaikka virtaus olikin melko runsas. Vuonna 2017 suunnittelin tätä vaellusta samaan aikaan kuin nyt, mutta silloin lunta oli vielä niin paljon ja virtaamat niin suuria, että alueella liikkumista kehotettiin välttämään. Nyt kesäkuun 2019 puoliväli osoittautui kuitenkin erinomaiseksi ajankohdaksi. Lämpötilat vaihtelivat +3 asteen ja +17 asteen välillä, mikä oli vaelluksen kannalta erinomaista. Päivällä pystyi liikkumaan teepaidassa. Ensimmäiset sadepisarat tulivat, kun lähdimme linja-autolla Utsjoelta kohti Rovaniemeä.

Hyttysiäkään ei vielä ollut, vaikka Kevo on tunnettu usein runsaista hyttys- tai mäkäräismääristään. Räkkä eli hyönteisten massaesiintymä alkaa Kevolla yleensä kesäkuun lopulla.

Telttamme keskiyön auringon alla Paistunturin erämaassa.

Pienet joet ja tunturipurot tarjosivat sekä juomavettä että virkistystä varpaille.

Näkymä Guivin (Kuivin) huipulta 640,5 metriä merenpinnan yläpuolella.

Fantastinen Fiellun putous (26 metriä korkea porrasputous).

Ensimmäinen Kevojoen ylitys vaijereiden avulla. Tässä lyhytlahkeiset alushousut kastuivat. Päällyshousut olivat rinkassa.

Reitin varrella kuului useita vesiputouksia. Vain harvoja niistä kuitenkaan näki läheltä, koska luonnonpuistossa saa liikkua vain merkityillä poluilla.

Toinen Kevojoen ylitys. Tämä oli helppo!

Kaunis Kevojoki.

Kolmas Kevojoen ylitys. Ylitettävä matka oli melko pitkä, mutta muuten tämä oli helpohko ylityspaikka. Vain voimakas tuulenpuuska vaikeutti ylitystä.

Postipolku Kenesvaaralla.

Näkymä Utsjoen retkeilyreitiltä Tenolle.

Utsjoen retkeilyreitillä.

Lue myös nämä

Lumoava Lemmenjoki

Halti huiputettu!

Upea vaellusreitti Saariselkä-Kiilopää-Sompiojärvi-Tankavaara

Suomen jylhimmät maisemat Pallas-Yllästunturin kansallispuistossa

torstai 16. toukokuuta 2019

Yhdeksän tutkimuslaitoksen ennusteet: Koko kesän 2019 sää Suomessa

Tässä tulevat yhdeksän tutkimuslaitoksen vuodenaikaisennusteet Suomen kesän 2019 säästä. Aivan kymmeneen ennusteeseen ei vielä päästä, sillä AccuWeather ei ole toistaiseksi ehtinyt julkaista omaa ennustettaan. Julkaistujen ennusteiden mukaan Suomen kesä näyttää hyvin tavanomaiselta, ehkä vähän keskimääräistä lämpimämmältä. Ennusteiden mukaan viime kesän kaltaista (kaksi astetta keskimääräistä lämpimämpää) hellekesää ei ole tulossa. Tosin myös vuosi sitten ennusteet arvioivat kesän olevan lämpötiloiltaan tavanomainen tai vain vähän keskimääräistä lämpimämpi.

Huom.! Päivitän kesän aikana ennusteita tämän blogitekstin kommentteihin, joten myös kommentit kannattaa katsoa.



NOAA/NWS: Heinäkuu viileä ja sateinen, muuten tavanomaista kesää seuraavat lämmin syksy ja alkutalvi

Yhdysvaltaisen NOAA/NWS:n ennusteissa tulevista kolmen kuukauden jaksoista lämpötiloiltaan täysin tavanomaisia ovat kesä-elokuu, heinä-syyskuu ja elo-lokakuu. Kyseisen ennustelaitoksen kesäennusteille tyypilliseen tapaan Pohjanmaan tienoilla näkyy jopa pieniä viitteitä keskimääräistä viileämmästä säästä. Syys-marraskuussa länsirannikkoa lukuun ottamatta koko Suomessa on 0,5-1 astetta keskimääräistä lämpimämpää. Loka-joulukuussa ja marras-tammikuussa koko Suomessa onkin sitten jo 0,5-2 astetta keskimääräistä lämpimämpää.

Yksittäisistä kuukausista kesä-marraskuun ajanjaksolla tavanomaiseen verrattuna lämpimin on marraskuu, jolloin koko Suomessa on 0,5-2 astetta pitkäaikaisia keskiarvoja lämpimämpää. Syyskuussa Suomen itärajalla ja Lapissa voi olla 0,5-1 astetta keskimääräistä lämpimämpää. Sen sijaan heinäkuu näyttää Etelä- ja Kaakkois-Suomea lukuun ottamatta 0,5-1 astetta keskimääräistä viileämmältä. Kaikki muut ennustetut kuukaudet ovat lämpötiloiltaan täysin tavanomaisia.

Mikään ennustetuista kolmen kuukauden jaksoista ei näytä selvästi pitkäaikaisia keskiarvoja kuivemmalta tai sateisemmalta, vaan sademäärät ovat tavanomaisia. Jos sademäärät poikkeavat tavanomaisesta, todennäköisemmin sadetta saadaan ajankohdan pitkäaikaisia keskiarvoja enemmän kuin vähemmän.

Tämänhetkisen ennusteen mukaan yksittäisistä kuukausista pitkän aikavälin keskiarvoihin verrattuna sateisin on heinäkuu. Tavanomaiseen verrattuna kuivinta on elokuussa.

NOAA/NWS:n ennusteet päivittyvät jatkuvasti edellä oleviin linkkeihin.

IRI: Keskimääräistä lämpimämpi kesä vähän todennäköisempi kuin keskimääräistä kylmempi

IRI:n (International Research Institute for Climate and Society, Earth Institute, Columbia University) ennusteen mukaan kolmen kuukauden jaksolla kesäkuun alusta elokuun loppuun koko Suomessa on ajankohdan pitkän aikavälin keskiarvoihin verrattuna vähän todennäköisemmin lämpimämpää kuin kylmempää. Sademäärät ovat tavanomaisia. Paikoin voi olla vähän keskimääräistä sateisempaa.

Heinä-syyskuussa ajankohdan keskiarvoja lämpimämmän sään todennäköisyys kasvaa edelleen. Sademäärät ovat hyvin lähellä tavanomaista. Kaakkois-Suomessa on pieniä viitteitä keskimääräistä sateisemmasta ja Pohjois-Suomessa keskimääräistä kuivemmasta säästä.

Elo-lokakuun jaksollakin jatkuu keskimääräistä lämpimämpi sää, joskaan todennäköisyys ei ole enää aivan yhtä suuri kuin heinä-syyskuussa. Kaikkein varmimmin lämpimyys näkyy Kaakkois-Suomessa. Sademäärät ovat jälleen tavanomaisia. Paikoin on viitteitä vähän keskimääräistä kuivemmasta säästä, erityisesti Länsi-Lapissa.

Myös syys-marraskuussa koko Suomessa on keskimääräistä lämpimämpää. Lämpimyyden todennäköisyys kasvaa etelästä kohti Pohjois-Suomea. Mikäli sademäärät poikkeamat keskimääräisestä, ne ovat todennäköisemmin keskimääräistä suurempia kuin pienempiä.

Japanin ilmatieteen laitos: Vähän keskimääräistä lämpimämpi kesä

Japanin ilmatieteen laitos ennustaa, että kesäkuun alusta elokuun loppuun ulottuvalla jaksolla Suomessa on vähän todennäköisemmin keskimääräistä lämpimämpää kuin keskimääräistä kylmempää. Varmimmin lämpimyys näkyy Lounais-Suomessa.

Sademäärässä on suuri paikallinen vaihtelu. Suurimmassa osassa Suomea sademäärät ovat ajankohdan pitkäaikaisten keskiarvojen mukaisia. Aivan itäisimmässä Suomessa voi olla sateisempaa ja Pohjois-Suomessa kuivempaa.

ECMWF: Tavanomainen tai vähän keskimääräistä lämpimämpi kesä

Euroopan keskipitkien ennusteiden keskus (ECMWF) sanoo, että Keski- ja Pohjois-Suomessa kesä-elokuun sekä heinä-syyskuun lämpötilat ja sademäärät ovat ajankohdan pitkäaikaisten keskiarvojen mukaisia. Etelä-Suomessa on 0-0,5 astetta keskimääräistä lämpimämpää. Sademäärät ovat tavanomaisia.

Elo-lokakuussa lähes koko Suomessa on 0-0,5 astetta keskimääräistä lämpimämpää. Etelärannikolla voi olla 0,5-1 astetta keskimääräistä lämpimämpää. Sademäärät ovat täysin tavanomaisia.

ECMWF:n ennustetta on analysoitu Ilmatieteen laitoksen nettisivulla, josta löytyy myös kuukausiennuste.

Britannian ilmatieteen laitos: Tavanomaisen kesän jälkeen lämmin syksy

Britannian ilmatieteen laitoksen (Met Office) mukaan Suomen kesä (kesä-elokuun jakso) on lämpötiloiltaan keskimäärin täysin tavanomainen. Aivan meren rannikoilla ja pohjoisimmassa Suomessa on pieniä viitteitä 0-0,5 astetta keskimääräistä lämpimämmästä säästä. Sademäärä on tavanomainen, joskin paikoin on pieniä viitteitä keskimääräistä sateisemmasta kesäsäästä.

Heinä-syyskuussa Länsi- ja Pohjois-Suomessa on viitteitä 0-0,5 astetta keskimääräistä lämpimämmästä säästä. Sademäärä on tavanomainen.

Elo-lokakuussa koko Suomessa on jo 0,5-1 astetta ajankohdan pitkäaikaisia keskiarvoja lämpimämpää. Sademäärä on jälleen tavanomainen.

Ranskan ilmatieteen laitos: Suomen kesä 0,5-1 astetta keskimääräistä lämpimämpi

Ranskan ilmatieteen laitoksen (Meteo France) mukaan kesä-elokuun jakso on koko Suomessa 0,5-1 astetta pitkäaikaisia keskiarvoja lämpimämpi. Sama tilanne jatkuu myös heinä-syyskuussa sekä elo-lokakuussa. Sademäärät ovat tavanomaisia kaikilla ennustetuilla jaksoilla.

Italian ilmatieteen laitos: Kesä ja varsinkin syksy vähän keskimääräistä lämpimämpiä

Italian ilmatieteen laitos (CMCC) sanoo koko Suomen kesä-elokuun jakson olevan keskimäärin 0-0,5 astetta pitkäaikaista keskiarvoa lämpimämpi. Sama tilanne jatkuu myös heinä-syyskuussa sekä elo-lokakuussa, joskin elo-lokakuussa varsinkin Itä-Lapissa voi olla 0,5-1 astetta keskimääräistä lämpimämpää.

Sademäärät ovat lähellä tavanomaista kaikilla ennustetuilla kolmen kuukauden jaksolla. Jos jotakin poikkeamaa ilmenee, todennäköisemmin on vähän keskimääräistä sateisempaa kuin kuivempaa.

Saksan ilmatieteen laitos: Vähän keskimääräistä lämpimämpää kesällä ja varsinkin syksyllä

Saksan ilmatieteen laitoksen (DWD) mukaan kesä (kesä-elokuun jakso) on Etelä-Suomessa 0,5-1 astetta ja Keski-Suomessa 0-0,5 astetta ajankohdan pitkäaikaisia keskiarvoja lämpimämpi. Pohjois-Suomen lämpötilat ovat täysin tavanomaisia. Sademäärät ovat tavanomaisia.

Heinä-syyskuussa sekä elo-lokakuussa koko Suomessa on 0,5-1 astetta keskimääräistä lämpimämpää. Sademäärät ovat jälleen tavanomaisia.

Copernicus Climate Change Service: Kesä vähän keskimääräistä lämpimämpi, selvimmin Etelä-Suomessa

Eurooppalaisen Copernicus Climate Change Servicen tuottama eri säämallien (ECMWF, brittiläinen Met Office, ranskalainen Météo France, italialainen CMCC ja saksalainen DWD) ennusteiden yhdistelmä on katsottavissa Copernicuksen sivuilla kohdassa "C3S multi-system T2m".

Kesä-elokuussa suurimmassa osassa Suomea on 0,2-0,5 astetta ajankohdan pitkäaikaisia (1993-2016) keskiarvoja lämpimämpää. Etelä-Suomessa ja osittain myös länsirannikolla saattaa olla 0,5-1 astetta keskimääräistä lämpimämpää. Täysin sama tilanne jatkuu myös heinä-syyskuussa.

Elo-lokakuussa koko Suomessa on 0,5-1 astetta keskimääräistä lämpimämpää.

Lue tästä juhannuksen sää, mutta älä usko sitä!

Yhdysvaltalainen AccuWeather julkaisee Suomeenkin tietokoneen mallintamia päiväkohtaisia ennusteita 90 vuorokaudeksi ja Metcheck puoleksi vuodeksi. Kuriositeettina mainittakoon, että AccuWeather ennustaa tällä hetkellä Helsinkiin sekä juhannusaatoksi että juhannuspäiväksi lämpimimmillään 22 astetta ja puolipilvistä säätä. Metcheckin mukaan juhannusaaton ja -päivän maksimilämpötila on 16-17 astetta. Juhannuspäivänä on aurinkoisempaa kuin aattona. Näin pitkät päiväkohtaiset ennusteet ovat kuitenkin todellisuudessa täysin epäluotettavia, vaikka periaatteessa säämallien ajoa tietokoneella voidaan jatkaa vaikka kuinka pitkälle ajalle.

Jo muutaman viikon ennusteet ovat todellisuudessa hyvin epävarmoja, käyttöarvoltaan lähellä nollaa. Vaikka pitkän aikavälin säätä (esimerkiksi kolmea kuukautta) onkin mahdollista jossakin määrin ennustaa, malleihin sisältyvien epävarmuuksien takia paikkakunta- ja päiväkohtainen ennuste on erittäin epäluotettava. Joskus tällaisista ennusteista onkin käytetty nimitystä "meteorologinen syöpä".

Ilmatieteen laitoksen ylimeteorologi Sari Hartosen mukaan Suomessa säätyyppi pystytään ennustamaan kohtuullisen luotettavasti 6-10 vuorokautta, lämpötila 4-7 vuorokautta, matalapaineiden ja sadealueiden reitti 3-5 vuorokautta, tuulet 2-3 vuorokautta ja sademäärät sekä sateiden tarkat reitit 0-2 vuorokautta etukäteen. Yli kymmenen vuorokauden ajalle ei voi tehdä vain yhtä ennustetta, vaan saadaan useampia erilaisia ennusteita. Ilmakehän kaoottisuus estänee tulevaisuudessakin yli 14-21 vuorokauden päiväkohtaiset ennusteet. Lämpötilaennusteet ovat sade-ennusteita luotettavampia.

Vuodenaikaisennusteissa (esimerkiksi koko kesän sääennuste) ei ennustetakaan yksittäisiä sääilmiöitä, vaan ainoastaan pitkän aikavälin (yleensä kolmen kuukauden jakso) poikkeamia verrattuna tavanomaiseen. Vertailukohtana on aina useilta vuosilta (yleensä 30 vuotta) laskettu keskiarvo kyseisen kolmen kuukauden jakson tai kyseisen kuukauden säästä.

Onko sään vuodenaikaisennuste luotettavampi kuin sääprofeetta?

Kaikissa pitkän aikavälin sääennusteissa on huomattava, etteivät ne yleensä ole Pohjois-Euroopassa kovinkaan luotettavia. Täällä ei ole samanlaista jaksottaista vaihtelua niin kuin tropiikissa, jossa ennusteissa voidaan käyttää hyväksi ENSO-värähtelyä (El Niño – La Niña -oskillaation vaihtelua). Matalilla leveysasteilla (tropiikissa) vuodenaikaisennusteet ovatkin hieman luotettavampia kuin meillä, koska siellä säätyypit ovat pitkälti seurausta meriveden lämpötilan vaihteluista. Meillä taas äkilliset, hetkittäiset tekijät vaikuttavat enemmän.

Kaiken kaikkiaan näyttää siltä, että useilla ennustuslaitoksilla lähimmän kolmen kuukauden ennuste pitää usein kohtuullisen hyvin paikkansa, mutta yksittäisten kuukausien ennusteet menevät hetkittäisten säätekijöiden vuoksi huomattavasti useammin väärin. Siksi monet ennustelaitokset eivät edes julkaise yksittäisten kuukausien ennusteita. Lisäksi vuodenaikaisennusteillekin on tyypillistä, että ne tarkentuvat ennustetun ajankohdan lähestyessä. NOAA/NWS:n ennusteet näyttävät usein jatkavan ennusteen tekohetkellä vallinnutta tilannetta liikaa myös eteenpäin.

Nämä vuodenaikaisennusteetkin ovat sääennusteita, eivät ilmastoennusteita. Säähän pääsevät hetkelliset tekijät vaikuttamaan voimakkaastikin, toisin kuin ilmastoon, joka on pitkän aikavälin keskiarvo.

Vaikka pitkän aikavälin sääennusteet, esimerkiksi vuodenaikaisennusteet, pitäisivätkin paikkansa, on siis huomattava, että ne ovat vain useamman kuukauden ajalle ennustettuja keskiarvoja eivätkä ennusta yksittäisiä säätapahtumia. Ongelmaa voi havainnollistaa seuraavalla esimerkillä. Suurkaupungissa on mahdollista ennustaa, että tietyssä kaupunginosassa tapahtuu enemmän rikoksia kuin toisessa, mutta siitä huolimatta et hälytysajossa olevan poliisiauton perässä ajaessasi tiedä, mihin kaupunginosaan poliisiauto juuri sillä kerralla kääntyy.

Jos vuodenaikaisennuste ennustaa kesäksi tavanomaista lämpimämpää, tämä voi tarkoittaa esimerkiksi joko 1) sitä, että koko kesä on tavanomaista lämpimämpi tai 2) sitä, että lämpötilat ovat suurimmat osan ajasta tavanomaisia (vähän alle tai vähän yli pitkäaikaisten keskiarvojen), välillä voi olla jopa hyvin viileää, mutta jossakin vaiheessa voi olla erityisen helteistä.

Lisäksi täytyy huomata, että eri yhteyksissä käytetään erilaisia vertailujaksoja, kun verrataan lämpötiloja tavanomaisiin. Maailman meteorologisen järjestön (WMO) virallinen ilmastotieteen vertailukausi on vielä parin vuoden ajan 1961-1990, kun taas esimerkiksi Suomen Ilmatieteen laitos käyttää päivittäisissä sääennusteissaan hieman lämpimämpää vertailukautta 1981-2010. Useimpien tässä blogikirjoituksessa esitettyjen vuodenaikaisennusteiden vertailukausi on joko 1981-2010 tai 1993-2016.

Lue myös nämä

Sääilmiöiden ABC-kirja

Mitä siellä oikein sataa? Timanttipölyä, kissoja, koiria vai miehiä?

Viileät kesäkuut

Kesän terveellinen herkkuvinkki: Nokkosvohvelit

Kouvolassa Suomen paras kesäsää

Euroopan mittaushistorian kaikki kymmenen lämpimintä vuotta on koettu 2000-luvulla ja lämpimin kesä vuonna 2018

torstai 9. toukokuuta 2019

Huomenna on EU:n ekovelkapäivä eli luonnonvarojen ylikulutuspäivä: Kulutus on laskenut vuodesta 2007, mutta valtiona EU olisi yhä maailman kolmanneksi eniten luonnonvaroja kuluttava valtio

Jos kaikki maailman ihmiset kuluttaisivat luonnonvaroja yhtä paljon kuin keskimääräinen EU:n asukas nykyisin (tänä vuonna julkaistut tiedot kerätty vuodelta 2016), luonnonvarojen kestävään tuottamiseen tarvittaisiin 2,86 maapalloa. Vuonna 2007 tarve olisi ollut 3,19 maapalloa. Lähde: Global Footprint Network National Footprint Accounts, 2019 Edition, Downloaded May 9th, 2019 from http://data.footprintnetwork.org.

Jos kaikki maapallon ihmiset eläisivät EU:n ihmisten keskimääräisellä elintasolla, tänä vuonna olisi kulutettu uusiutuvia luonnonvaroja noin 9. toukokuuta tai 10. toukokuuta yhtä paljon kuin maapallo ehtii tuottaa koko tämän vuoden aikana. Tämä on 2,5 kuukautta aiemmin kuin koko maapallon ylikulutuspäivä. Loppuvuoden eläisimme tavallaan velaksi luonnolle ja kuluttaisimme edellisten vuosien säästöjä.

Laskelmat perustuvat tänä vuonna julkaistuihin YK:n tietoihin, jotka on kerätty vuodelta 2016. Todellisuudessa täysin tarkan päivämäärän laskeminen on kuitenkin mahdotonta.

EU:n ihmisten kulutustasolla tarvittaisiin yli 2,8 maapalloa, mikäli kaikki maapallon ihmiset eläisivät vastaavasti. EU käyttää yhä lähes 20 prosenttia maapallon biokapasiteetista, vaikka sen väestö on vain 7 prosenttia koko maailman väkiluvusta. Vuodesta 1961 vuoteen 2016 EU:n 28:n jäsenvaltion ekologinen jalanjälki on kasvanut 1,6 miljardista 2,3 miljardiin globaalihehtaariin. EU:n ekologinen alijäämä onkin lähes 1,3 miljardia globaalihehtaaria. Tämä EU:n alijäämä on yhtä suuri kuin Kiinan koko biokapasiteetti.

Positiivista on kuitenkin se, että EU:n kulutustaso on hieman laskenut vuodesta 2007, jolloin olisi tarvittu lähes 3,2 maapalloa ja ylikulutuspäivä oli jo 23. huhtikuuta. EU:n kansalaisten keskimääräinen ekologinen jalanjälki on siis pienentynyt nyt keskimäärin 19 prosenttia. Suurin osa tästä johtuu heikosta taloudellisesta kehityksestä, mutta osittain tätä on edistänyt myös energiantuotannon siirtyminen kohti vähähiilisempää yhteiskuntaa.

Valtiokohtaisessa tarkastelussa EU:n valtioista aikaisin ylikulutuspäivä oli Luxemburgilla, tänä vuonna jo 16. helmikuuta. Suomen ylikulutuspäivää vietettiin noin 5.-6. huhtikuuta. Jos kaikki maapallon ihmiset eläisivät suomalaisten kulutustasolla, tarvittaisiin 3,8 maapalloa. Viimeisenä EU-valtiona ylikulutuspäivää viettää Romania 12. kesäkuuta.

Maailman kaikista valtioista suurimmat ekologiset jalanjäljet suhteuttamatta kulutusta asukaslukuun on Kiinalla (5,2 miljardia globaalihehtaaria), Yhdysvalloilla (2,6 miljardia globaalihehtaaria), Intialla (1,5 miljardia globaalihehtaaria), Venäjällä (740 miljoonaa globaalihehtaaria) ja Brasilialla (580 miljoonaa globaalihehtaaria). Näistä Venäjällä ja Brasilialla biokapasiteetti on kulutusta suurempi, joten niillä on ekologista ylijäämää. Koko EU:n ekologinen jalanjälki on 2,3 miljardia globaalihehtaaria. Jos EU olisi valtio, se siis olisi maailman tilastossa sijalla kolme luonnonvarojen kuluttajana.

Hiili muodostaa 60 prosenttia EU:n ekologisesta jalanjäljestä. Silti eurooppalaiset veronmaksajat tukevat fossiilisia polttoaineita käyttävää teollisuutta verovaroin 112 miljardilla eurolla joka vuosi. Ilmastonmuutoksen vaikutukset näkyvätkin jo myös Euroopassa. Tulvat, kuivuudet, helleaallot ja muut sään ääri-ilmiöt ovat aiheuttaneet EU:n taloudelle 453 miljardin euron kustannukset vuosina 1980-2017. Läheskään kaikkia sään ääri-ilmiöitä ei kuitenkaan voida sanoa ilmastonmuutoksesta johtuviksi.

EU:n ekologisen jalanjäljen laskemiseen tähtäävissä toimissa ei pitäisi kiinnittää huomiota ainoastaan kasvihuonekaasujen vähentämiseen. Esimerkiksi ilmansaasteet aiheuttavat EU:ssa vuosittain noin 430 000 ennenaikaista kuolemaa, joten niitäkin tulisi vähentää edelleen. Lisäksi pitäisi kiinnittää huomiota luonnon monimuotoisuuden eli biodiversiteetin pienenemiseen. EU on esimerkiksi maailman suurin kala- ja äyriäisruokien markkina-alue maailmassa. Yli 60 prosenttia meren antimista on tuontitavaraa. Välimeri on maailman ylikalastetuin meri. Sen arvioiduista kalakannoista 62 prosenttia on vaarassa vähentyä.

Ajattelemisen aihetta Eurooppa-päivään 9. toukokuuta ja EU:n ylikulutuspäivään 10. toukokuuta!

Lähteet

WWF report 2019: EU Overshoot Day, Living beyond nature's limits, 10 May 2019

Global Footprint Network

Global Footprint Network National Footprint Accounts, 2019 Edition