Ilmastonmuutos lisännyt korkeita lämpötiloja maapallolla viime vuosina

Eilen julkaistun tutkimuksen mukaan korkeat lämpötilat ovat yleistyneet sekä nousseet ja minimilämpötilat taas kylmentyneet viimeisimmän 15 vuoden aikana. Kuumien äärilämpötilojen kohdalla trendi on kuitenkin jyrkempi. Talvilämpötilojen alentuminen näkyy vain joillakin alueilla. Ainakaan maksimilämpötiloissa väitettyä maapallon lämpenemisen hidastumista ei näy lainkaan. Globaalissa tarkastelussa ei myöskään nähdä sitä, että joillakin alueilla ja tiettyinä vuodenaikoina keskilämpötilatkin ovat selvästi nousseet. Yleisestä lämpenemisen hidastumisesta tai pysähtymisestä ei siis voida puhua. Sitä paitsi juuri lisääntyneet korkeat lämpötilat aiheuttavat ilmastonmuutoksen haitallisimmat seuraukset.

© Mathias Rosenthal - Fotolia.com

Eilisen Nature Climate Change –julkaisun mukaan kuumat äärilämpötilat ovat lisääntyneet maapallolla vuodesta 1979 vuoteen 2012, joka on toistaiseksi viimeisin tarkastettujen säätilastojen vuosi. Vaikka viimeisimpien 15 vuoden aikana maapallon keskimääräinen lämpötila ei ehkä olekaan kohonnut yhtä nopeasti kuin aiemmin (tosin toisenlaisiakin laskelmia on olemassa), kuumat äärilämpötilat ovat jatkaneet yleistymistään.

Tutkimuksessa maapallon maa-alueet jaettiin osiin (hilaruutuihin) ja katsottiin kahdesta eri lämpötilasarjasta (ERA-Interim ja HadEX2), kuinka monella alueella (hilaruudulla) esiintyi kuumia äärilämpötiloja vuoden aikana vähintään 10 päivänä enemmän (ExD10), 30 päivänä enemmän (ExD30) tai 50 päivänä enemmän (ExD50) verrattuna kyseisen alueen 32 vuoden (1979-2010) keskiarvoon (ExDref). Kuumaksi äärilämpötilaksi määriteltiin ne lämpötilat, jotka kuuluvat kyseisen alueen lämpötilavaihtelun kuumimpaan kymmeneen prosenttiin. Tutkimuksessa selvitettiin muutosta vuoden 1997 jälkeen eli aikana, jolloin ilmastoskeptikkojen mukaan maapallo ei ole enää lämmennyt.

Tutkimuksen mukaan joinakin vuosina on erityisen paljon kuumia lämpötiloja, mikä johtuu luonnollisesta vaihtelusta. Esimerkiksi El Niño –vuosina (1982-1983 ja 1997-1998) on ollut huomattavasti tavanomaista enemmän alueita, joilla on havaittu paljon kuumia päiviä. Tämä on luonnollista, koska El Niño kohottaa globaaleja lämpötiloja. Kuitenkin molemmissa lämpötilasarjoissa näkyi selvästi myös ilmastonmuutoksen aiheuttama korkeiden äärilämpötilojen sekä helleaaltojen kasvava trendi useilla alueilla.

Vuosina 1997-2012 lisääntyi sekä ExD10-, ExD30- että ExD50-alueiden määrä (suhteessa keskiarvoon 1979-2010). Selvästi voimakkain trendi on ExD50-alueiden kohdalla. Kaikkein äärimmäisin tilanne, kuumat äärilämpötilat vähintään 50 ylimääräisenä päivänä verrattuna pitkän aikavälin keskiarvoon, yleistyi siis eniten. Tällaisten alueiden määrä moninkertaistui lämpenemisen väitetyn pysähtymisjakson aikana.

Molemmissa toisistaan enimmäkseen erillisissä lämpötilasarjoissa tulos on hyvin samanlainen. Koska maapallon lämpenemisen väitetty pysähtymisjakso on lyhyt (1997-2012, siis 15 vuotta), trendien tilastollisen merkitsevyyden testaaminen ei ole kovin mielekästä. ERA-Interim –lämpötilasarjassa tulos kuitenkin on merkitsevä viiden prosentin tasolla (Mann-Kendall –testi), mikä tarkoittaa sitä, että sen sattumalta syntymisen todennäköisyys on alle viisi prosenttia.

Erityisen korkeiksi äärilämpötiloiksi tutkimuksessa määriteltiin ne lämpötilat, jotka ylittävät 95. persentiilin eli joiden alapuolelle jakaumassa jää 95 % tapauksista. Useimmilla maapallon alueilla erityisen korkeat lämpötilat ovat lisääntyneet sekä keväällä, kesällä että syksyllä. Kaikkina näinä kolmena vuodenaikana korkeat äärilämpötilat ovat nousseet osissa Eurooppaa, Etelä-Amerikkaa ja Itä-Yhdysvaltoja jopa yli 1,5 celsiusastetta vuosikymmentä kohden aikavälillä 1997-2012. Suomessa erityisen korkeat äärilämpötilat ovat nousseet lähinnä keväällä (maalis-toukokuun jaksolla).

Sen sijaan monilla alueilla talvilämpötilat ovat laskeneet. Suuressa osassa Suomea, Venäjää, Kanadaa ja Itä-Yhdysvaltoja talven erityisen korkeat äärilämpötilat ovat alentuneet jopa yli 1,5 celsiusastetta vuosikymmentä kohden aikavälillä 1997-2012. Osissa Lounais-Yhdysvaltoja, Afrikkaa ja Etelä-Amerikkaa talven erityisen korkeat äärilämpötilat ovat puolestaan nousseet vastaavalla astemäärällä.

Aiemmassa tutkimuksessa on todettu tietyillä alueilla tapahtuneen talvilämpötilojen alentumisen olevan tärkein syy siihen, ettei maapallon keskilämpötila näytä voimakkaasti nousseen vuoden 1998 jälkeen. Keskilämpötilan nousun hidastumisen syyksi on esitetty myös esimerkiksi ilmaston sisäistä vaihtelua, lämmön sitoutumista syvälle meriin, auringon aktiivisuuden heikentymistä, stratosfäärin vesihöyryn lisääntymistä, otsonia tuhoavien päästöjen vähentymistä, ENSO-värähtelyn siirtymistä entistä voimakkaammin La Niña –vaiheisiin El Niñon sijaan ja tulivuorenpurkausten sarjaa (17 melko pientä tulivuorenpurkausta vuoden 2000 jälkeen).

Syyt siihen, miksi maksimilämpötilat ovat kohonneet maa-alueilla keskilämpötiloja enemmän, eivät kuitenkaan ole täysin selvät. Maksimilämpötilojen nousuun on voinut vaikuttaa esimerkiksi tiettyjen alueiden (lähinnä keskileveyksillä) kuivuus. Kuivuus ja helle näyttävät kulkevan käsi kädessä. Kuivasta maasta ei nouse kosteutta, joka alentaisi ympäröivän ilman lämpötilaa. Tästä voi seurata kuivumisen ja lämpenemisen kierre samaan tapaan kuin tapahtui Yhdysvaltojen historiallisessa kuivuudessa vuonna 2012.

Suuressa osassa Etelä-Amerikkaa, Eurooppaa, arktista aluetta ja Grönlantia koko vuoden erityisen korkeat äärilämpötilat ovat nousseet jopa yli 1,5 celsiusastetta vuosikymmentä kohden aikavälillä 1997-2012, kun taas suurimmassa osassa Yhdysvaltoja nousua on tapahtunut 0,5-1 celsiusastetta. Mielenkiintoista on myös se, että minimilämpötilat ovat muuttuneet entistäkin kylmemmiksi, vaikkakaan minilämpötilojen kylmenemisessä ei ole yhtä voimakasta trendiä kuin maksimilämpötilojen kuumenemisessa.

Viime vuosien helleaaltojen (Venäjä 2010, Texas 2011, Australia 2012) analyysit osoittavat, että kaikissa näissä ilmastonmuutos lisäsi niiden syntytodennäköisyyttä. Ilmastonmuutosta ei voi suoraan sanoa näiden helleaaltojen aiheuttajaksi, mutta ilmastonmuutos on selkeästi lisännyt niiden syntyedellytyksiä. Monet sään ääri-ilmiöt johtuvat ainakin osittain ilmastonmuutoksesta. Kalliita sääkatastrofeja on ollut paljon.

Vaikka tämä tutkimusaineisto päättyykin vuoden 2012 loppuun, ennätyshelteiden voidaan todeta jatkuneen sen jälkeenkin. Maksimilämpötilojen ennätyksiä rikottiin Alaskassa ja Siperiassa kesällä 2013. Australiassa oli historian kuumin vuosi, kevät, kesä, kuukausi, viikko ja päivä. Myös vuosi 2014 alkoi helleaalloilla Australiassa, Argentiinassa ja Brasiliassa. Länsi-Euroopassakin on ollut ainakin lähes ennätyslämmintä.

Jos maapallon lämpeneminen on hidastunut viimeisimmän 15 vuoden aikana, se ei kuitenkaan ole mikään yksiselitteinen asia. Ainakaan maksimilämpötiloissa tällaista lämpenemisen hidastumista ei näy lainkaan. Globaalissa tarkastelussa ei myöskään nähdä sitä, että joillakin alueilla ja tiettyinä vuodenaikoina keskilämpötilatkin ovat selvästi nousseet. Yleisestä lämpenemisen hidastumisesta tai pysähtymisestä ei siis voida puhua.

Sitä paitsi juuri korkeat lämpötilat ovat ilmastonmuutoksessa erittäin ratkaiseva tekijä. Kuumat lämpötilat heikentävät satoa, lisäävät energiankäyttöä (viilennystarve) ja ovat esimerkiksi Yhdysvalloissa tärkein säähän liittyvä kuolleisuutta lisäävä tekijä. Venäjän helleaalto vuonna 2010 aiheutti yli 50 000 ennenaikaista kuolemaa ja pakotti Venäjän kieltämään viljanviennin kuivuuden takia yli vuoden ajaksi.

Maapallon lämpenemisen jatkumista todistavat myös arktisen merijään sulaminen, merenpinnan nousu, merien lämpösisällön kasvaminen sekä viime vuosikymmenen aikana tapahtunut päivän maksimilämpötilojen ja yön maksimilämpötilojen nousu. Victorian osavaltiossa Australiassa korkeiden lämpötilojen todennäköisyys on viisinkertaistunut.

Jos ilmasto ei muuttuisi, uusia lämpö- ja kylmyysennätyksiä pitäisi havaintohistorian pidentyessä tulla yhä harvemmin ja uusia lämpö- sekä kylmyysennätyksiä pitäisi tulla likimain yhtä paljon. Kun tarkastellaan Yhdysvaltojen päivittäisten lämpöennätysten suhdetta vuosikymmenittäin, havaitaan lämpöennätysten määrän suhteessa kylmyysennätyksiin lisääntyvän. Vielä 1950-luvulla lämpö- ja kylmyysennätysten suhde oli 1,09 : 1, 1960-luvulla 0,77 : 1, 1970-luvulla 0,78 : 1, 1980-luvulla 1,14 : 1, 1990-luvulla 1,36 : 1 ja 2000-luvulla jo 2,04 : 1. Ennätyskuumat kuukaudet ovat lisääntyneet globaalisti.

Maailman ilmatieteen järjestö (WMO) kertoo julkaisevansa maaliskuussa raportin, jonka mukaan ilmastonmuutos on lisännyt (ainakin joillakin alueilla) voimakkaiden helleaaltojen todennäköisyyden viisinkertaiseksi.

Lähteet

Climate Central: Climate Change Is Increasing Extreme Heat Globally, Published online February 26th, 2014

Climate Progress: Nature Stunner - As Climate Change Speeds Up, The Number Of Extremely Hot Days Is Soaring, Joe Romm, February 26, 2014

Nature Climate Change, Volume: 4, Pages: 161–163, Year published: 2014, doi:10.1038/nclimate2145, Published online 26 February 2014

Lue myös nämä

Maapallon ilmasto näyttää viilentyneen koko elämäni ajan

Yllätys: Pysähtyikö lämpeneminen vuonna 1998?

Ilmastonmuutos tilastoissa ja diagrammeissa

WMO hetki sitten: Vuosi 2013 mittaushistorian kuudenneksi lämpimin, maa-alueet neljänneksi lämpimimmät

Japanin ilmatieteen laitos: Vuosi 2013 globaalisti mittaushistorian toiseksi lämpimin

Maapallon ilmasto näyttää viilentyneen koko elämäni ajan!

KUVA 1. Kun ilmastoa tarkastellaan "oman elämäni trendikäyrien" (lyhyet aikavälit, jotka liittyvät oman elämäni tapahtumiin) perusteella, näyttää siltä, että maapallon ilmasto on koko ajan viilentynyt.

Synnyin 1960-luvun lopussa. Muutaman ensimmäisen vuoteni elin Lappeenrannan Mattilassa. Näiden vuosien aikana maapallon ilmasto viileni (kuvan 1 diagrammissa trendikäyrä 1).

Mattilasta perheemme muutti lähemmäksi Lappeenrannan keskustaa Alakylään, jossa vietin lapsuuteni peruskoulun alkuun saakka. Näidenkin lapsuusvuosieni aikana maapallon ilmasto viileni (trendikäyrä 2).

Ensimmäisten kouluvuosieni aikana opin työnteon moraalia perinteisen luokanopettajan järjestelmällisessä kurissa, mitä arvostan suuresti. Jälleen ilmasto viileni globaalisti (trendikäyrä 3).

Myöhemmin minulla oli peruskoulussa useita eri opettajia. Vaikka monet näistä opettajista osasivat luoda luokkaan lämpimän tunnelman, maailmanlaajuisesti ilmasto viileni (trendikäyrä 4). Vaikka tarkastelua jatketaan lukiovuosienikin loppuun saakka, koko koulunkäyntini ajan maapallon ilmasto viileni (trendikäyrä 5).

Lukion jälkeen pääsin heti yliopistoon opiskelemaan biologiaa ja maantiedettä aineenopettajan opintoihin. Hoidin ensin opinnot pois ja olin vuoden opettajana Lappeenrannassa Lauritsalan lukiossa sekä sen iltalinjalla ennen armeijaan menoa. Koko yliopisto-opintojeni ajan maapallon ilmasto viileni (trendikäyrä 6).

Armeijassa halusin opintojani vastaaviin tehtäviin ja pääsinkin sääaliupseeriksi. Palvelin Tikkakoskella ja Utissa, josta kotiuduin sääkersanttina. Armeijan jälkeen olin vuoden opettajana Lappeenrannassa. Samaan aikaan maapallon ilmasto viileni (trendikäyrä 7).

Seuraavana pääsin opettajaksi Kouvolaan, jossa olin aluksi virallisesti peruskoulun opettajana, vaikka opetinkin käytännössä lukion puolella. Taas ilmasto viileni (trendikäyrä 8).

Pian sain kuitenkin viran Kouvolan Lyseon lukiosta ja Kouvolan iltalukiosta. Ensimmäiset vuodet olivat kovaa työntekoa, kun perhettäkään ei ollut huolehdittavana. En edes ehtinyt huomata, että maapallon ilmasto viileni (trendikäyrä 9).

Perheeseemme syntyi kaksoset vuonna 2002. Heidän syntymänsä jälkeenkin maapallon ilmasto on viilentynyt (trendikäyrä 10).

Jos siis tarkastelemme maapallon ilmastoa tällaisten omaan elämääni liittyvien lyhyiden jaksojen avulla, huomaamme maapallon ilmaston viilentyneen koko elämäni ajan, mikäli tuijotamme vain trendikäyriä. Tämä on ”ilmastoskeptikoiden” käyttämä keino, jolla saadaan näyttämään maapallon ilmaston viilentyneen. Tällaiset ”ilmastoskeptikot” eivät olekaan oikeita tieteellisiä skeptikkoja vaan valeskeptikkoja tai ilmastodenialisteja.

Todellisuudessa maapallon ilmasto on lämmennyt koko elämäni ajan. Laskevia trendikäyriä saadaan vain silloin, jos valitaan sopivia lyhyitä jaksoja, joiden alkupuolelle sattuu lämpimiä ja loppupuolelle viileitä vuosia. Taustalla pitkän aikavälin trendi kuitenkin osoittaa koko ajan lämpenemistä.


KUVA 2. Samat kymmenen "oman elämäni trendikäyrää" kuin kuvassa 1. Lisäksi yksittäisten vuosien lämpötilat ja pitkän aikavälin trendikäyrä 1960-luvun lopulta vuoteen 2014. Maapallon ilmasto on selvästi lämmennyt, vaikka lyhyiden tarkastelujaksojen perusteella saadaankin näyttämään siltä, että ilmasto on (ajoittain) viilentynyt. Taustalla on kuitenkin koko ajan vaikuttanut lämpenevä trendi. Ilmastonmuutosta ei koskaan pitäisikään tarkastella lyhyen aikavälin perusteella.

Diagrammien lähde

 

WoodForTrees.org

 

Lue myös nämä

 

Yllätys: Pysähtyikö maapallon lämpeneminen vuonna 1998?

 

Ilmastonmuutos tilastoissa ja diagrammeissa

 

WMO hetki sitten: Vuosi 2013 mittaushistorian kuudenneksi lämpimin, maa-alueet neljänneksi lämpimimmät

 

Japanin ilmatieteen laitos: Vuosi 2013 globaalisti mittaushistorian toiseksi lämpimin

 

Ilmastonmuutos ja säävuosi 2013 Kouvolassa

 

Pilapiirroksia ilmastonmuutoksesta



Kevään ja kesän 2014 sääennuste

Maaliskuu voi olla jopa 2-3 astetta tavanomaista lämpimämpi. Muutenkin viiden kansainvälisen tutkimuslaitoksen vuodenaikaisennusteissa Suomen kevät näyttää varsin lämpimältä. Useina vuosina suurimmat lumensyvyydet on mitattu vasta maaliskuussa, mutta nyt näyttäisi olevan hyvä mahdollisuus aikaiseen kevääseen. Sen sijaan alustavat kesän 2014 sääennusteet povaavat varsin tavanomaista kesää. Jo tuttuun tapaan venäläinen ennuste poikkeaa kaikista muista. Ennusteet päivittyvät tämän artikkelin linkkeihin. Lisäksi päivitän ennusteita myöhemmin tämän kirjoitukseni kommentteihin. Vieläkö muuten muistat, millainen kevät oli viime vuonna?



© Elina - Fotolia.com

CMWF: tavanomaista lämpimämpi kevät varsinkin Itä-Suomessa

Euroopan keskipitkien ennusteiden keskuksen (ECMWF) vuodenaikaisennusteen mukaan maalis-toukokuun jaksolla keskilämpötila on Suomessa 70-80 prosentin todennäköisyydellä tavanomaista lämpimämpi (jos ajatellaan, että on noin 50 prosentin tilastollinen todennäköisyys tavanomaista lämpimämpään ja noin 50 prosentin todennäköisyys tavanomaista kylmempään säähän). Itä-Suomessa todennäköisyys tavanomaista lämpimämpään säähän on jopa 80-90 prosenttia. Sademäärät ovat tavanomaisia, paitsi osassa Etelä- ja Keski-Suomea on 60-70 prosentin todennäköisyys tavanomaista sateisempaan säähän.

Venäjän ilmatieteen laitos: tavanomainen kevät

Venäjän ilmatieteen laitoksen ennuste ei näytä maalis-toukokuun jaksolle Suomeen lämpötilapoikkeamia mihinkään suuntaan, paitsi aivan itäisimmässä Suomessa voi olla tavanomaista viileämpää. Sademäärät vaikuttavat tavanomaisilta.

Venäjän ilmatieteen laitos on viime aikoina usein antanut erilaisia ennusteita muihin tutkimuslaitoksiin verrattuna. Tavallisesti venäläiset ovat ennustaneet Suomeen kylmempää säätä kuin muut. Venäläisennusteiden mukaan talvenkin olisi pitänyt olla Suomessa kylmä. Näppituntumalla näyttää siltä, että monilla muilla tutkimuslaitoksilla ennusteet näyttävät usein jumittuvan ennustamaan ennusteentekohetkellä vallinneen sään kaltaista säätä jatkoonkin, mutta venäläisennusteiden kohdalla tämä ei ainakaan pidä paikkaansa.

NOAA/NWS: maaliskuu erityisen lämmin, kesä tavanomainen tai hieman lämpimämpi

Yhdysvaltalainen NOAA/NWS ennustaa, että Suomi on maalis-toukokuussa (kolmen kuukauden keskiarvo) 1-2 astetta tavanomaista lämpimämpi ja huhti-kesäkuussa 0-1 astetta (paikoin varsinkin Itä-Suomessa jopa 2 astetta) tavanomaista lämpimämpi. Touko-heinäkuussa Länsi-Suomessa on tavanomaisia lämpötiloja, muualla 0,5-1 astetta tavanomaista lämpimämpää. Keskikesän ja syksyn kolmen kuukauden jaksoilla (kesä-elokuu, heinä-syyskuu, elo-lokakuu) Suomen lämpötilat näyttävät tavanomaisilta, paitsi Lapissa ja ehkä Kaakkois-Suomessa on mahdollisuus 0,5-1 astetta tavanomaista lämpimämpään säähän.

Yksittäisistä kuukausista lämpimimmältä verrattuna tavanomaiseen näyttää maaliskuu, 2-3 astetta yli keskimääräisen. Huhtikuu, toukokuu ja kesäkuu ovat 0-2 astetta tavanomaista lämpimämpiä. Aluksi lämpimintä tavanomaiseen verrattuna on Etelä-Suomessa, mutta vähitellen lämpimyys siirtyy kohti pohjoista. Heinäkuu ja elokuu vaikuttavat lämpötiloiltaan tavanomaisilta, paitsi Lapissa on pieni mahdollisuus hieman tavanomaista lämpimämpään säähän.

Sademäärät näyttävät Suomessa koko kevään ja kesän ajan sekä kolmen kuukauden jaksoilla että yksittäisten kuukausien osalta melko tavanomaisilta, paitsi huhtikuussa voi olla paikoin tavanomaista kuivempaa. Muualta Euroopasta on huomattavaa se, että Britanniassa (jossa on ollut Ylen mukaan sateisin talvi ainakin 250 vuoteen) vielä maaliskuukin näyttää tavanomaista sateisemmalta. Lisää ennusteita löytyy tästä linkistä.

IRI: lämmin kevät, normaali kesä, paitsi touko-heinäkuun keskiarvo voi olla tavanomaista viileämpi

IRI:n (International Research Institute for Climate and Society) eilen julkaistun vuodenaikaisennusteen mukaan maalis-toukokuun jaksolla normaalia lämpimämmän sään todennäköisyys Suomessa on 40 %, normaalin 35 % ja normaalia viileämmän 25 %. Huhti-kesäkuun jaksolla ja samoin jälleen kesä-elokuun jaksolla ollaan hyvin lähellä tavanomaisia lukemia, paitsi kesä-elokuussa Lapissa on pieni todennäköisyys tavanomaista lämpimämpään säähän. Sen sijaan touko-heinäkuun jakso näyttää koko Suomessa todennäköisimmin tavanomaista viileämmältä, joskaan ennuste ei ole kovin varma. Touko-heinäkuun jaksolla normaalia lämpimämmän sään todennäköisyys Suomessa on 20-25 %, normaalin 35 % ja normaalia viileämmän 40-45 %. Sademäärät näyttävät tavanomaisilta koko kevään ja kesän ajan.

WSI: lämmin kevät

Kaupallinen WSI (Weather Services International) on julkaissut viimeisimmän ennusteensa tammikuun lopulla. Sen mukaan maaliskuu ja huhtikuu ovat Pohjois-Euroopassa tavanomaista lämpimämpiä. Uusi ennuste julkaistaan ensi viikon alussa.

Voiko sään vuodenaikaisennusteisiin luottaa?

Kaikissa pitkän aikavälin sääennusteissa on huomattava, etteivät ne yleensä ole Pohjois-Euroopassa kovinkaan luotettavia. Täällä ei ole samanlaista jaksottaista vaihtelua niin kuin tropiikissa, jossa ennusteissa voidaan käyttää hyväksi ENSO-värähtelyä (El Niño – La Niña -oskillaation vaihtelua). Matalilla leveysasteilla (tropiikissa) vuodenaikaisennusteet ovatkin hieman luotettavampia kuin meillä, koska siellä säätyypit ovat pitkälti seurausta meriveden lämpötilan vaihteluista. Meillä taas äkilliset, hetkittäiset tekijät vaikuttavat enemmän.

 

Nämä vuodenaikaisennusteetkin ovat sääennusteita, eivät ilmastoennusteita. Säähän pääsevät hetkelliset tekijät vaikuttamaan voimakkaastikin, toisin kuin ilmastoon, joka on pitkän aikavälin keskiarvo. Vaikka pitkän aikavälin sääennusteet, esimerkiksi vuodenaikaisennusteet, pitäisivätkin paikkansa, on huomattava, että ne ovat vain useamman kuukauden ajalle ennustettuja keskiarvoja eivätkä ennusta yksittäisiä säätapahtumia. Ongelmaa voi havainnollistaa seuraavalla esimerkillä. Suurkaupungissa on mahdollista ennustaa, että tietyssä kaupunginosassa tapahtuu enemmän rikoksia kuin toisessa, mutta siitä huolimatta et hälytysajossa olevan poliisiauton perässä ajaessasi tiedä, mihin kaupunginosaan poliisiauto juuri sillä kerralla kääntyy.
 

Jos vuodenaikaisennuste ennustaa touko-heinäkuusta tavanomaista viileämpää, tämä voi tarkoittaa esimerkiksi joko 1) sitä, että koko touko-heinäkuun jakso on tavanomaista viileämpi tai 2) sitä, että lämpötilat ovat suurimmat osan ajasta aivan normaaleja (vähän alle tai vähän yli tavanomaisen), välillä jopa helteisiä, mutta jossakin vaiheessa on erityisen viileää.
 

Lisäksi täytyy huomata, että eri sääennusteissa käytetään erilaisia vertailujaksoja, kun verrataan lämpötiloja tavanomaisiin. Maailman meteorologisen järjestön (WMO) virallinen ilmastotieteen vertailukausi on 1961-1990, kun taas esimerkiksi Suomen Ilmatieteen laitos käyttää sääennusteissaan hieman lämpimämpää vertailukautta 1981-2010.

Myös tässä blogikirjoituksessa esitettyjen vuodenaikaisennusteiden vertailukausi on 1981-2010, paitsi Venäjän ilmatieteen laitoksella 1971-2010.

Tarjolla on jopa päiväkohtainen sääennuste kuukaudeksi

Yhdysvaltalainen AccuWeather julkaisee Suomeenkin päiväkohtaisia ennusteita jopa yli kuukaudeksi. Tässä esimerkkeinä maaliskuun sääennusteet Helsinkiin, Kouvolaan, Tampereelle, Turkuun, Kuopioon ja Rovaniemelle. Harmaalla tai beigellä pohjavärillä näkyvät havainnot, sinisellä värillä ennusteet. Merkintä "Hist. Avg." tarkoittaa pitkän aikavälin tilastollista keskiarvoa ko. päivämäärän lämpötiloista (Lo = alin lämpötila).

Tällaiset ennusteet ovat kuitenkin hyvin epävarmoja. Vaikka pitkän aikavälin säätä (esimerkiksi kolmea kuukautta) onkin mahdollista jossakin määrin ennustaa, malleihin sisältyvien epävarmuuksien takia paikkakunta- ja päiväkohtainen ennuste on erittäin epäluotettava. Joskus tällaisista ennusteista onkin käytetty nimitystä "meteorologinen syöpä".

Ilmatieteen laitoksen ylimeteorologi Sari Hartosen mukaan Suomessa säätyyppi pystytään ennustamaan kohtuullisen luotettavasti 6-10 vuorokautta, lämpötila 4-7 vuorokautta, matalapaineiden ja sadealueiden reitti 3-5 vuorokautta, tuulet 2-3 vuorokautta ja sademäärät sekä sateiden tarkat reitit 0-2 vuorokautta etukäteen. Yli kymmenen vuorokauden ajalle ei voi tehdä vain yhtä ennustetta, vaan saadaan useampia erilaisia ennusteita. Ilmakehän kaoottisuus estää tulevaisuudessakin yli 14-21 vuorokauden päiväkohtaiset ennusteet. Lämpötilaennusteet ovat sade-ennusteita luotettavampia.

Viime vuonna maaliskuu oli Suomessa harvinaisen kylmä. Jos vuodenaikaisennusteet pitävät paikkansa, tänä vuonna nautimme siis täysin päinvastaisesta maaliskuusta.

Aurinkoista ja hyvää kevättä kaikille blogini lukijoille!

Yllätys: Pysähtyikö maapallon lämpeneminen vuonna 1998?

Kun katsoo sitä, miten nopeasti globaali lämpötila nousi ennen vuotta 1998, mikä on hämmästyttävintä maapallon lämpötilan kehityksessä vuoden 1998 jälkeen? Useimmat ilmastoskeptikot väittävät, ettei ilmasto ole lämmennyt vuoden 1998 jälkeen. Todellisuudessa tällainen väliaikainen lämpenemistauko ei silti ole kovin yllättävää, ei tilastollisesta näkökulmasta eikä ilmastomallien perusteella. On kuitenkin yksi asia, joka yllättää melkoisesti verrattaessa lämpötilakehitystä ennen vuotta 1998 ja sen jälkeen. Todellinen yllätys on se, että lämpötilat pysyivät niin korkeina, että lämpötilan nousu jopa ylitti vuosien 1979-1997 trendin.


© sararoom - Fotolia.com

Tämä blogitekstini perustuu pääosin Grant "Tamino" Fosterin "Global Temperature: the Post-1998 Surprise" -kirjoitukseen. Hän on Yhdysvalloissa Mainen osavaltiossa toimivassa Tempo Analytics –konsulttiyhtiössä työskentelevä tilastotieteilijä, joka on kirjoittanut myös kirjoja sekä tieteellisiä artikkeleita esimerkiksi maapallon lämpötilakehityksestä vuosina 1979-2010 ja IPCC:n julkaisemien ennusteiden toteutumisesta.

Maapallon pintalämpötila ei ole ainoa osoitus maailmanlaajuisesta ilmastonmuutoksesta tai ilmaston lämpenemisestä. Vuoden 1998 jälkeen valtameret ovat lämmenneet huomattavasti, mukaan lukien syvänmeren alueet. Arktinen merijää on jatkanut hupenemistaan useimpien maailman jäätiköiden tavoin. Merenpinta on jatkanut nousuaan paljon nopeammin kuin 1900-luvun keskimääräinen nousunopeus (joka taas oli paljon nopeampi kuin useaan tuhanteen vuoteen sitä ennen).

On tähdennetty, ettei tilastollisesti merkitsevän lämpenemisen puute välttämättä tarkoita sitä, etteikö lämpenemistä voisi silti hitaasti tapahtua. On myös todettu, ettei "lämpenemistauko" ole ristiriidassa ilmastomallien simulaatioiden kanssa, vaan itse asiassa ilmastomalleissa näkyy ajoittain vastaavia lämpenemistaukoja kuin vuoden 1998 jälkeen, vaikka ilmasto onkin pitkällä aikavälillä lämpenemässä.

Lisäksi on osoitettu (niin kuin ilmastotieteilijät ovat tienneet koko ajan), etteivät kasvihuonekaasut ole ainoa lämpötilaan vaikuttava tekijä. Vuoden 1998 jälkeen on vaikuttanut useita kasvihuonekaasujen kanssa päinvastoin vaikuttavia tekijöitä (ENSO-värähtelyn La Niña -vaihe, tulivuorenpurkausten aerosolit ja auringon toiminnan vaihtelut), jotka alentavat maapallon lämpötilaa. Esimerkiksi auringon aktiivisuus on nyt alimmillaan sataan vuoteen. Ilman kasvihuonekaasujen lämmittävää vaikutusta nämä luonnolliset tekijät olisivat aiheuttaneet maapallon lämpötilan alenemisen vuoden 1998 jälkeen.

Tässä tarkastelussa kuitenkin sivuutetaan valtameret, jäätiköiden muutokset sekä luontaista vaihtelua aiheuttavat tekijät ja katsotaan vain maapallon keskimääräistä lämpötilaa (pintalämpötilaa ja troposfäärin alaosan lämpötilaa).

Jos jokin asiallinen lähde olisi arvioinut 1. tammikuuta 1998, ettei ajanjaksolla vuoden 1998 alusta vuoden 2013 loppuun tule todennäköisesti olemaan tilastollisesti merkitsevää lämpenemistä, mitä olisimme voineet ennustaa lämpötilan kehityksestä? Jos käytetään lämpötilatietoja alkaen vuodesta 1979 (jotta käytettävissä on myös satelliittidata troposfäärin alaosasta) ja päättyen vuoteen 1997, mitä olisimme ennustaneet lämpenemisestä seuraavien 16 vuoden aikana? Olisimme voineet tehdä kaksi erilaista ennustetta: 1 ) jatkuva lämpeneminen tai 2 ) ei ole tilastollisesti merkitsevää lämpenemistä ajanjaksolla 1998-2013. Olisivatko nämä ennusteet vastanneet vuosina 1998-2013 todellisuudessa havaittuja maailmanlaajuisia lämpötiloja?

Käytetään aluksi vuosien 1979-1997 HadCRUT4 –aineistoa, jonka on koonnut brittiläinen Hadley Centre (Climate Research Unit). Piirretään lämpenemistrendiä osoittava viiva (lineaarinen regressiosuora) vuosilta 1979-1997 ja jatketaan sitä vuoteen 2013 jatkuvan lämpenemisen ennusteen mukaisesti (diagrammin punainen viiva). Diagrammissa hajontaa esittävät katkoviivat, joiden välille useimmat arvot jäävät.

Jos tilastollisesti merkitsevää lämpenemistä ei enää tapahtuisi vuoden 1997 jälkeen, voisimme ottaa lineaarisen regressiosuoran 1979-1997 viimeisen arvon (ei kulmakerrointa) ja piirtää siitä vaakasuoran viivan vuoteen 2013 (diagrammin sininen viiva). Myös tämän vaakasuoran viivan ylä- ja alapuolelle piirretään yhtä suurta hajontaa osoittavat katkoviivat kuin jatkuvan lämpenemisen ennusteessa (kuva Fosterin blogista, jossa hän on antanut tuotoksilleen julkaisuluvan):

Jos lämpenemisessä on tauko, useimpien seuraavan vuosien lämpötilojen pitäisi olla punaisen ennusteviivan (= jatkuva lämpeneminen) alapuolella ja noin puolet vuosista sinisen ennusteviivan (= ei lämpenemistä) yläpuolella, puolet alapuolella. Yksittäiset vuodet nimittäin harvoin osuvat juuri trendiviivalle, mutta keskimäärin puolet on sitä lämpimämpiä ja puolet sitä viileämpiä. Jos odotamme jatkuvaa tasaista lämpenemistä, useimpien vuosien lämpötilojen pitäisi yltää sinisen ennusteviivan yläpuolelle, mutta noin puolet yli ja puolet alle punaisen ennusteviivan.

HadCRUT4-aineiston tietojen mukaan suurin osa vuosista on molempien ennusteiden yläpuolella. Kaksitoista kuudestatoista vuodesta oli jopa kuumempia kuin odotettiin tasaisesti jatkuvan lämpenemisen ennusteessa. Kaikki kuusitoista vuotta ylittivät "ei lämpenemistä" -ennusteen:

HadCRUT4 ei kuitenkaan ole ainoa lämpötila-aineisto. Tarkastellaan seuraavana yhdysvaltalaisen NCDC:n (National Climate Data Center) tietoja. Jälleen kaksitoista kuudestatoista vuodesta oli jopa kuumempia kuin odotettiin jatkuvan lämpenemisen ennusteessa. Kaikki kuusitoista vuotta ylittivät "ei lämpenemistä" -ennusteen:

Mitä voimme päätellä, jos tarkastelemme Nasan GISS-aineistoa? Näiden tietojen mukaan kolmetoista kuudestatoista vuodesta oli kuumempi kuin odotettiin jatkuvan lämpenemisen ennusteessa. Kaikki kuusitoista vuotta ylittivät jälleen ennusteen, jonka mukaan lämpeneminen olisi pysähtynyt:

Ehkä meidän tulisi käyttää uutta Cowtan & Way –lämpötila-aineistoa, joka Fosterin mielestä ottaa parhaiten huomioon maapallon sellaiset alueet, joilta lämpötilamittauksia ei ole saatavilla. Nyt neljätoista kuudestatoista vuodesta oli jopa kuumempia kuin odotettiin jatkuvan lämpenemisen ennusteessa. Taas kaikki kuusitoista vuotta ylittivät "ei lämpenemistä" -ennusteen:

Antavatko satelliittitiedot erilaisia tuloksia kuin maanpinnan sääasemilta mitatut tiedot? Tarkastellaan RSS-tietoja (Remote Sensing Systems) troposfäärin (ilmakehän alin kerros) alaosasta. Jälleen saadaan sama tulos. Neljätoista kuudestatoista vuodesta oli kuumempia kuin odotettiin jatkuvan lämpenemisen ennusteessa. Kaikki kuusitoista vuotta ylittivät "ei lämpenemistä" –ennusteen, vaikkakin yksi vuosi vain juuri ja juuri:

Katsotaan vielä lopuksi UAH:n (University of Alabama at Huntsville) keräämiä tietoa troposfäärin alaosasta. Kaikki kuusitoista vuotta olivat kuumempia kuin mitä odotettiin jatkuvan lämpenemisen ennusteessa, joten tietenkin lämpötilat olivat jälleen myös "ei lämpenemistä" –ennusteen yläpuolella:

Kun otetaan huomioon se, miten nopeasti globaali lämpötila nousi ennen vuotta 1998, todellinen yllätys ei olekaan lämpötilojen nousun hidastuminen tai pysähtyminen. Todellinen yllätys on se, että lämpötilat pysyivät niin korkeina, että lämpötilan nousu jopa ylitti vuosien 1979-1997 trendin.

Ilmastotieteellisissä tutkimuksissa on tosin aina mietittävä myös sitä, kuinka lyhyeltä aikaväliltä on mielekästä käydä edes laskemaan mitään trendiä. Ilmasto tarkoittaa säätapahtumien säännönmukaisuutta pitkällä aikavälillä, ja yleensä käytetään vähintään 30 vuoden keskiarvoa. Lisäksi hyvin ratkaisevaa on tarkastelun aloitus- ja lopetusvuosi.

Tässä Fosterin tarkastelussakin saadaan hieman erilaisia tuloksia sen mukaan, käytetäänkö vertailutrendissä ajanjaksoa vuoden 1979 alusta vuoden 1997 loppuun (alla olevassa WoodForTrees.org-diagrammissa punainen viiva) vai vuoden 1998 loppuun (vihreä viiva), joka oli erityisesti El Niñon vuoksi poikkeuksellisen lämmin vuosi (UAH:n ja Japanin ilmatieteen laitoksen mukaan jopa mittaushistorian lämpimin vuosi). Jos vertailutrendiin otetaan mukaan myös koko vuosi 1998, vertailutrendi on jyrkempi kuin Fosterin piirtämissä kuvissa (ja tällöin myös vaakasuora "ei lämpenemistä" –viiva nousee hieman korkeammalle, eikä lämpeneminen ole jatkunut yhtä selvästi):

Vertailutrendin alku- ja loppuvuodet sopivasti valitsemalla on mahdollista saada vielä huomattavasti jyrkempiäkin lämpenemistrendejä jollekin tietylle lyhyelle aikavälille. Lopullista totuutta Fosterin tutkimus ei siis kerro. Se kuitenkin osoittaa sitä, ettei myöskään voida väittää lämpenemisen pysähtyneen.

Lämpötilatrendi voi viime vuosienkin osalta olla jopa viilenevä siinä tapauksessa, jos tarkastelun alkuun valitaan sopivasti erityisen lämpimiä vuosia (siniset viivat alla olevassa SkepticalScience-sivuston diagrammissa, Creative Commons –lisenssi Attribution 3.0 Unported CC BY 3.0). Tämä on yleisesti käytetty keino sellaisissa väitteissä, joissa maapallon sanotaan viilenevän. Ilmastonmuutosta pitäisi kuitenkin tarkastella pitkällä aikavälillä (punainen viiva):

Maapallon pintalämpötilan lisäksi ilmastonmuutosta osoittavat myös monet muut asiat, joista on lisätietoa alla olevissa "Lue myös nämä" –linkeissä. Asiaa voidaan tarkastella vaikkapa merijään pinta-alamuutosten avulla. Ilmastoskeptikot vetoavat usein mielellään siihen, että eteläisellä pallonpuoliskolla merijään pinta-ala on viime vuosikymmeninä lisääntynyt. Fosterin piirtämästä diagrammista (ks. myös tämä diagrammi) kuitenkin nähdään, että samaan aikaan pohjoisen pallonpuoliskon (Arktis) jääpeite on kutistunut selvästi enemmän kuin mitä eteläisellä pallonpuoliskolla (Antarktis) on tapahtunut laajentumista. Lisäksi sulamiskausi on pidentynyt, erityisesti monivuotinen jää on vähentynyt ja jään tilavuus on siis pienentynyt pinta-alaakin enemmän.

Pääasiallinen lähde

Grant "Tamino" Foster: Global Temperature - the Post-1998 Surprise

Lue myös nämä

Ilmastotieto: Ilmaston lämpeneminen jatkuu ennusteiden mukaisesti

Ilmastotieto: Ilmaston lämpeneminen ei ole pysähtynyt

Ilmastotieto: Uudet tutkimukset paljastavat odotettua voimakkaamman ilmastonmuutoksen

Jarin blogi: Hyviä ja huonoja uutisia - Auringon aktiivisuus alimmillaan 100 vuoteen, ilmaston lämpeneminen väliaikaisesti ehkä hidastunut, ilmastonmuutos saattaa silti pian voimistua

Jarin blogi: Ennätyskuumat kuukaudet lisääntyneet globaalisti

Jarin blogi: Vetääkö lämpenevä maapallo hetken henkeä?

Jarin blogi: Piiloutuuko lämpeneminen meriin vai miksei maapallo lämpene voimakkaasti?

Jarin blogi: Hallitustenvälinen ilmastopaneeli IPCC julkaisi ilmastonmuutoksen tieteellistä taustaa käsittelevän osaraportin

Jarin blogi: Ilmastonmuutos tilastoissa ja diagrammeissa

Jarin blogi: WMO hetki sitten - Vuosi 2013 mittaushistorian kuudenneksi lämpimin, maa-alueet neljänneksi lämpimimmät

Skeptical Science: Ilmasto viilenee

Skeptical Science: Did global warming stop in 1998, 1995, 2002, 2007, 2010?

Maailman oudoimmat kasvien ja eläinten lajinimet

Uskoisitko, että esimerkiksi Coca Cola, Google, Bill Gates, Barack Obama ja Lady Gaga ovat saaneet omat nimensä eliöiden virallisiin tieteellisiin lajinimiin? Kuinka asiaan liittyvät Beyonce ja kultainen takapuoli? Miten Harry Potter, Shrek, Peter Pan, Paavo Pesusieni ja Tähtien sota ovat vaikuttaneet lajinimiin? Mikä Gaudeamus igitur on biologiassa? Onko tieteellisissä lajinimissä mukana ainuttakaan suomalaista sanaa? Darwinin syntymäpäivän kunniaksi olen koonnut maailman hauskimmat ja omituisimmat eläinten sekä kasvien lajinimet.

J. Cameronin valokuva Charles Darwinista vuodelta 1869. Lähde: Wikipedia. Lisenssi: Public domain (PD-1923).

Tämän viikon keskiviikkona 12.2.2014 vietetään evoluutioteorian kehittäjän Charles Darwinin (12.2.1809-19.4.1882) syntymäpäivää. Varsinkin kanadalaiset biologit ovat perinteisesti juhlineet Darwinin syntymäpäivää järjestämällä pääjaksosyömingit (Phylum Feast). Ideana on syödä taksonomisesti mahdollisimman monipuolista ruokaa, esimerkiksi ruokaa mahdollisimman monesta eliökunnan luokittelun eri pääjaksosta tai kaaresta. Ajatuksena on juhlia luonnon biodiversiteettiä (monimuotoisuutta), jolla on yhteinen menneisyys, yhteinen evolutiivinen alkuperä.

Ahmattiklubi ja nenäteoria

Pääjaksojuhlien idea syntyi 1970-luvulla pohjoisamerikkalaisilla yliopistokampuksilla. Inspiraatio tuli kuitenkin itse Darwinilta. Jo kauan ennen kuin Darwin pääsi osallistumaan maailmanympärimatkalle HMS Beagle -laivalla, hän oli innokas amatööritutkimusmatkailija. Hän kolusi kosteikkoja sekä maaseutuja ensin Edinburghin yliopiston ja myöhemmin Cambridgen ympäristössä. Samalla hän keräsi kaikenlaisia hyönteisiä ja muita pikkueläimiä. Hänen intonsa ei kuitenkaan aina rajoittunut pelkästään keräämiseen ja luokitteluun.

Ollessaan 22-vuotias Darwin perusti muutamien ystäviensä kanssa "Ahmattikerhon" (Glutton Club). Hänen ystävänsä Frederick Watkinsin mukaan tavoitteena oli syödä "lintuja ja petoja, joihin ihmisen makuaisti ei ollut tottunut". Kerhon jäsenet nauttivat kaikenlaisia ​​outoja lihalaatuja, vaikkapa haukkaa ja kaulushaikaraa. Watkins kuitenkin kirjoitti myöhemmin, ettei omituisten lihojen ruokahalua kestänyt kauan, vaan kerho lakkautettiin pian sen jälkeen, kun oli valmistettu "sanoinkuvaamaton" ateria ylikypsästä lehtopöllöstä.

Myöhemmin Darwinilla oli taas mahdollisuus tehdä kulinaarisia löytöjä HMS Beaglen maailmanympärimatkalla (27.12.1831-2.10.1836), kun hän ensin oli onnistunut pääsemään matkalle mukaan. Tuohon aikaan nimittäin oli vallalla ns. nenäoppi, jonka mukaan ihmisen luonteenpiirteet pystyy päättelemään nenän muodosta. Laivan kapteenin mukaan Darwinilla oli sen muotoinen nenä, että Darwin on hyvin epäsosiaalinen ja ettei hän tulisi pitkällä matkalla muiden ihmisten kanssa toimeen. Vasta monien suositusten jälkeen kapteeni uskalsi ottaa Darwinin mukaan matkalle.

Ruoan säilyttäminen oli 1830-luvulla yhä hyvin hankalaa. Laivalla syötiinkin lähinnä suolalihaa ja laivakorppuja (laivakorppujen modersinoitu resepti löytyy tästä linkistä). Tuoretta ruokaa ja vettä saatiin silloin, kun laiva rantautui. Darwin keräsi eläinnäytteitä ostamalla, verkolla tai aseella. Samalla hän myötävaikutti merkittävästi aluksen ruokakomeron sisältöön. Kaikki, mitä ei täytetty ja lähetetty takaisin Englantiin tutkimuksiin, saattoi päättyä ruokakulhoon.

Lähes katastrofi laiva-aterialla

Chilessä maisemamaalari Conrad Martens luuli ampuneensa nuoren amerikannandun (suuri, lentokyvytön lintu, Rhea americana). Vasta kun yksilö oli keitetty ja puoliksi syöty, Darwin ymmärsi sen olevan uusi, pienempi laji, josta hän oli kuullut Rio Negron alueen gauchoilta ja jota hän oli epätoivoisesti yrittänyt etsiä. Onneksi hän pystyi säilyttämään syömättömät osat, kuten pään, kaulan, höyhenet, yhden siiven ja nahkan.

Myöhemmin (vuonna 1837) Darwin oli tyytyväinen kuullessaan Lontoon eläintieteellisen yhdistyksen kokouksessa, kun taksonomisti-lintutieteilijä John Gould nimesi lajin hänen mukaansa nimellä Rhea darwinii. Ranskalainen luonnontieteilijä Alcide Charles Victor Marie Dessalines d'Orbigny oli kuitenkin jo nimennyt sen nimellä Rhea pennata, josta käytetään myös nimeä Pterocnemia pennata, suomeksi patagoniannandu. Samassa Lontoon eläintieteellisen yhdistyksen tilaisuudessa Darwin piti esitelmän nandulajien munista ja levinneisyydestä.

Charles Darwinin mukaan on kaikkiaan nimetty yhdeksän eliösukua ja yli 120 lajia, esimerkiksi Wallacea darwini –kärpänen, jonka sukunimi viittaa Alfred Russel Wallaceen, evoluutioteorian toiseen kehittäjään.

Tiedemiesten pääjaksosyömingit

Tässä on vuodelta 1989 Kanadan Brittiläisestä Columbiasta pääjaksosyöminkien esimerkkimenu, jossa tosin mainitut taksonomiset tasot vaihtelevat (tiedemiesten ateria Queen Charlotte –museossa):

Nisäkkäät: lahtivalas
Linnut: savustetut kalkkunaleikkeleet
Kalat: silliä
Simpukat: simpukoita Honnajoen suulta
Kotilot: etanoita
Kuoriäyriäiset: katkarapuja
Sanikkaiset: saniaisia
Yksisirkkaiset: sipulit, riisi
Kaksisirkkaiset: pekaanipähkinät, pinaatti
Sienet: herkkusienet
Bakteerit: suomalainen viili (valmistus perustuu maitosokerin eli laktoosin käymiseen maitohapoksi maitohappobakteerien avulla ja venyvyys johtuu streptokokkibakteerien tuottamasta limasta)

Kostiko Carl von Linné kilpailevalle luonnontieteilijälle?

Jukka "Yucca" Korpelan nettisivuilla on selostettu erinomaisen hyvin tieteellisten (eli huolimattomammin sanottuna latinalaisten) nimien periaatteet ja käytänteet.

Legendan mukaan Carl von Linné (23.5.1707-10.1.1778) oli ihastunut vanamon kukkaan ja antoi siksi sille oman sukunimensä latinalaisittain kirjoitettuna: Linnaea borealis. Sen sijaan – edelleen legendan mukaan - kilpailevan ranskalaisen luonnontieteilijän, Linnétä arvostelleen kreivi Comte de Buffonin (Georges-Louis Leclerc, 1707-1788) nimen Linné halusi antaa mahdollisimman rumalle lajille. Niinpä hän nimesi rupikonnan nimellä Bufo bufo. Legenda ei kuitenkaan liene täysin tosi, sillä bufo tunnetaan rupikonnan nimenä jo klassisessa latinassa.

Eläintieteessä muuten sallitaan tällaiset nimet, joissa sekä sukunimi että lajin määrittävä toinen osa ovat samat. Kasvitieteessä tällaiset eivät ole hyväksyttyjä. Erikoista on se, että sama sukunimi on melko monessa tapauksessa käytössä sekä eläinten että kasvien niminä. Esimerkiksi Pieris voi tarkoittaa sekä kanervakasvia että perhosta, Iris voi tarkoittaa sekä rukoilijasirkkaa että kurjenmiekkaa, Aa voi tarkoittaa nilviäistä tai orkideaa.

Googlen ja Microsoftin mukaan nimetyt lajit



Hakukoneyhtiö Googlen mukaan on nimetty madagaskarilainen muurahaislaji Proceratium google. Lähde: AntWeb: Species: Proceratium google. Available from: http://www.antweb.org/description.do?rank=species&name=google&genus=proceratium&subfamily=proceratiinae&project=allantwebants. Accessed 11 February 2014. Lisenssi: Creative Commons Nimeä 3.0 Ei sovitettu (CC BY 3.0).

Hakukoneyhtiö Googlen mukaan on nimetty madagaskarilainen muurahaislaji Proceratium google. Tämä muurahainen on ilmeisesti erikoistunut saalistamaan hämähäkkien munia. Siksi se on nimetty Googlen mukaan, koska Googlekin pystyy löytämään tuntematonta tai vierasta saalista verkosta.

Microsoftin perustaja Paul Allen on ikuistettu Eristalis alleni –kukkakärpäsen nimeen ja Bill Gates Eristalis gatesi –kukkakärpäsen nimeen.

Muiden yritysten mukaan nimettyjä lajeja

Kanin alalaji Sylvilagus palustris hefneri on saanut nimensä "pupuyhtiössä" aikuisten viihteen parissa työskentelevältä Hugh Hefneriltä, joka myös rahoitti nimen antanutta tutkijaa. Madagaskarilainen palmu taas on nimetty nimellä Dypsis mcdonaldiana, koska hampurilaisjätti rahoitti tutkimusta. Kärpäsiä syövä hiekka-ampiainen taas on nimeltään Oxybelus cocacolae. Muinainen matelija sai sukunimekseen Qantas, kun tämä australialainen lentoyhtiö rahoitti tutkimuksia.

Sammakkoeläimen Fedexia-fossiili puolestaan sai nimen FedEx-kuljetusliikkeen mukaan, koska yhtiö omisti tutkimusalueen. Automerkeistä tieteellisiin nimiin on päässyt ainakin Land Rover (muinainen jyrsijä Heterocricetodon landroveri ja kiistanalainen syyläjuuren nimi Scrophularia landroveri), jota tutkijat ovat omien sanojensa mukaan halunneet kiittää kestävyydestä pitkillä tutkimusmatkoilla. Lisäksi syyläjuurella on samanlainen huomaamattoman harmaanvihreä väri kuin oli tutkijoiden Land Roverilla.

Kuka tahansa ei kuitenkaan saa nimeään tieteelliseen nimistöön. Kreikan endeeminen eli kotoperäinen kala tunnetaan nimellä Silurus aristotelis, sananmukaisesti "Aristoteleen kissakala", sillä Aristoteles kuvasi ensimmäisenä sen lisääntymistavat. Sen sijaan Corydoras narcissus –kissakala on nimetty näin siksi, että sen löytäjät olisivat välttämättä halunneet nimeen omat nimensä. Luokittelun tehnyt tutkija ei kuitenkaan tähän suostunut, vaan hieman piruillen viittasi narsismiin eli itserakkauteen.

Kuuluisuuksien mukaan nimettyjä dinosauruksia

Megapnosaurus-dinosaurussuvun nimi tulee kreikan kielestä ja tarkoittaa isoa kuollutta (hengittämätöntä) liskoa. Aiemmin sama dinosaurussuku tunnettiin nimellä Syntarsus, mutta nimeä jouduttiin muuttamaan, koska aiemmin eräs kovakuoriainen oli nimetty samalla nimellä. Australialainen Serendipaceratops arthurcclarkei –dinosaurus taas nimettiin scifi-kirjailija Arthur C. Clarkin mukaan. Arthurdactylus conandoylensis –pterosaurus sai nimensä Arthur Conan Doylelta, jonka The Lost World –tarinassa pterosaurus kuljetetaan viidakosta Lontooseen.

Jurassic Parkin luojan Michael Crichtonin mukaan on nimetty ainakin kolme dinosaurusta: Crichtonsaurus-suku, Cedrorestes crichtoni ja Bienosaurus crichtonii. Saman elokuvan ohjaaja Steven Spielbergin mukaan nimettiin Coloborhynchus spielbergi –pterosaurus.

Dire Straitsin laulaja Mark Knopfler on antanut nimensä Masiakasaurus knopfleri –dinosaurukselle, koska tutkijan mukaan "aina soittaessamme kaivausalueella Dire Straitsia löytyi Masiakasaurus-fossiileja, muuten ei". Madagaskarilainen sana "masiaka" tarkoittaa häijyä.

Lady Gagan ja muiden muusikkojen mukaan nimettyjä lajeja

Laulaja Lady Gagan mukaan on nimetty saniaissuku Gaga. Lajinimiä ovat esimerkiksi Gaga germanotta, joka viittaa laulajan ristimänimeen Stefani Germanotta, ja Gaga monstraparva. Viimeksi mainittu tulee meksikolaisesta Lady Gagan faneja tarkoittavasta nimestä, joka on suomeksi pikkumonsterit. Gagan mukaan on nimetty myös Aleiodes gaga –ampiainen. Lähde: Yne Van De Mergel, Wikipedia/Flickr. Lisenssi: Creative Commons Nimeä 2.0 Yleinen (CC BY2.0).

Ludwig van Beethoven on antanut nimensä Beethovena-ampiaissuvulle ja Gnathia beethoveni –siiralle sekä Mozartella beethoveni –ampiaiselle. Wolfgang Amadeus Mozartin mukaan on nimetty myös Bishopina mozarti –raakkuäyriäinen.

Terebellides sepultura –mato on nimetty brasilialaisen Sepultura-hevimetallibändin mukaan. Karibialainen Gnathia marleyi –siira taas on saanut nimensä reggaemuusikko Bob Marleyn mukaan. Bee Gees –yhtye taas löytyy Agra beegees –kovakuoriaisen nimestä. Punkmusiikin pioneeri Ramones-yhtyeen jäsenten nimet löytyvät trilobiittien nimistä: Mackenziurus johnnyi, Mackenziurus joeyi, Mackenziurus deedeei ja Mackenziurus ceejayi. Aptostichus bonoi –hämähäkki on nimetty U2-lauluyhtyeen solisti Bonon mukaan.

Rolling Stonesin mukaan on nimetty fossiileina esiintyvät lajit Aegrotocatellus jaggeri, Anomphalus jaggerius (viittaukset Mick Jaggeriin) ja Perirehaedulus richardsi (viittaus Keith Richardsiin). Sukupuuttoon kuollut eoseeniajan jättiläismäinen Barbaturex morrisoni –iguaanilisko taas on nimetty The Doors –yhtyeen laulaja, "liskokuningas" Jim Morrisonin mukaan ja Myrmekiaphila neilyoungi –hämähäkki Neil Youngin mukaan. Motörheadin Lemmy Kilmister on saanut nimensä Kalloprion kilmisteri –fossiilin lajinimeen. AC/DC:n perustajien Angus ja Malcolm Youngin mukaan on nimetty muinaiset tuhatjalkaiset Maldybulakia angusi ja Maldybulakia malcolmi.

Frank Zappa puolestaan antoi nimensä Phialella zappai –meduusalle, Pachygnatha zappa –hämähäkille, Oenonites zappae –monisukasmadolle, Amaurotoma zappa –kotilolle ja Zappa-kalasuvulle. Zappa-suvun nimennyt tutkija myöntää olevansa suuri Frank Zappa –fani sekä musiikillisesti että myös ajatusmaailman osalta, mutta lisäksi hän toteaa nimen olevan erittäin hyvä tieteelliseksi nimeksi (lyhyt ja helppo ääntää).,Frank Zapan mukaan on nimetty myös asteroidi "3834 Zappafrank". Sen sijaan "16745 Zappa" –asteroidi on saanut nimensä astronomi Giovanni Zapalta.

Laulaja Lady Gagan mukaan on nimetty saniaissuku Gaga. Lajinimiä ovat esimerkiksi Gaga germanotta, joka viittaa laulajan ristimänimeen Stefani Germanotta, ja Gaga monstraparva. Viimeksi mainittu tulee meksikolaisesta Lady Gagan faneja tarkoittavasta nimestä, joka on suomeksi pikkumonsterit. Gagan mukaan on nimetty myös Aleiodes gaga –ampiainen.

Beyonce ja kultainen takapuoli

Laulaja Beyoncé Knowles on antanut inspiraation Scaptia (Plinthina) beyonceae –hevoskärpäsen nimeen. Tämän aiemmin nimeämättömän kärpäsen nimennyt tutkija Bryan Lessard perustelee valintaa sillä, että kärpäsellä on kultainen takapuoli ja että "Beyoncé on kaikkien aikojen kärpäsdiiva". Kärpänen myös löydettiin ensimmäistä kertaa Beyoncén syntymävuonna 1981. Lisäksi Destiny's Child –yhtyeessä ollessaan Beyoncé levytti Bootylicious-kappaleen, joka vapaasti suomennettuna tarkoittaa uhkeaa, muodokasta tai täyteläistä takapuolta. Lähde: Nat Ch Villa, Wikipedia/Flickr. Lisenssi: Creative Commons Nimeä 2.0 Yleinen (CC BY 2.0).

Laulaja Beyoncé Knowles on antanut inspiraation Scaptia (Plinthina) beyonceae –hevoskärpäsen nimeen. Tämän aiemmin nimeämättömän kärpäsen nimennyt tutkija Bryan Lessard perustelee valintaa sillä, että kärpäsellä on kultainen takapuoli ja että "Beyoncé on kaikkien aikojen kärpäsdiiva". Kärpänen myös löydettiin ensimmäistä kertaa Beyoncén syntymävuonna 1981. Lisäksi Destiny's Child –yhtyeessä ollessaan Beyoncé levytti Bootylicious-kappaleen, joka vapaasti suomennettuna tarkoittaa uhkeaa, muodokasta tai täyteläistä takapuolta.

Beatlesien John Lennonin ja Ringo Starin mukaan annettiin nimet hämähäkeille: Avalanchurus lennoni ja Avalanchurus starri. Beatlesit löytyvät myös Bushiella (Jugaria) beatlesi –nivelmadon nimestä. Greeffiella beatlei –madon karvaisuus taas muistuttaa Beatlesien hiustyyliä. Paul McCartney on saanut nimensä Struszia mccartneyi –trilobiittiin.

Preseucoila imallshookupis -ampiainen on nimetty Elvis Presleyn muistoksi. Lajin sukunimi tulee hänen sukunimestään ja lajiosa taas Elviksen All Shook Up –singlestä. Mesoparapylocheles michaeljacksoni –erakkoravun fossiili löydettiin samana päivänä, jolloin tutkijat kuulivat Michael Jacksonin kuolemasta.

Cirolana mercuryi –siira ja Queen-legenda Freddie Mercury ovat molemmat kotoisin Sansibarilta (Zanzibar). Mercury kuitenkin vietti Intiassa suuren osan lapsuudestaan, ja hänen mukaansa on nimetty myös intialainen Mercurana-sammakkosuku. Taeniopteryx mercuryi –kärpänenkin sai nimensä Mercurylta. Kolumbialainen puissa elävä Dendropsophus stingi –sammakko taas on saanut selvästikin nimensä Stingiltä.

Harvinaiselle malesialaiselle Heteropoda davidbowie –hämähäkille antoi nimensä David Bowie. Saksalaisen hämähäkkitutkija Peter Jägerin mukaan molemmat ovat hieman omituisia ja pysyvät mielellään poissa spottivaloista. Lisäksi Bowien läpimurtoalbumi oli "The Rise and Fall of Ziggy Stardust and the Spiders from Mars".

Rocklegenda Roy Orbisonin ja hänen leskensä Barbara Orbisonin mukaan annettiin nimi viiden millimetrin mittaiselle intialaiselle Orectochilus orbisonorum –kovakuoriaiselle. Nimessä oleva orum-pääte viittaa aviopariin. Jos laji olisi nimetty vain miehen mukaan, se päättyisi i-kirjaimeen, naisen mukaan taas ae-päätteeseen. Arizonan yliopiston hyönteistutkija Quentin Wheeler perustelee nimeä esimerkiksi sillä, että kovakuoriainen näyttää ulkonäöltään kuin sillä olisi päällään smokki.

Barack Obama, muut poliitikot ja Tähtien sota

Aiemmin Quentin Wheeler yhdessä kollegansa nimesi 65 uutta kovakuoriaislajia, joiden nimiksi tuli esimerkiksi Agathidium bushi presidentti George W. Bushin mukaan, Agathidium cheneyi varapresidentti Dick Cheneyn mukaan ja Agathidium rumsfeldi puolustusministeri Donald Rumsfeldin mukaan.

Yksi kovakuoriainen sai nimekseen Agathidium vaderi, koska sen kiiltävä pää muistuttaa Darth Vaderin (Anakin Skywalker) kypärää. Nimiä kovakuoriaisille keksittiin myös Pocahontasin (Agathidium pocahontasae –kovakuoriainen Pocahontasin mukaan nimetyn maakunnan mukaisesti) ja tutkijoiden vaimojen mukaan.

Tähtien sota on innoittanut muitakin tutkijoita. Tunnetaan esimerkiksi ampiaiset, joiden nimet ovat Polemistus yoda ja Polemistus vaderi, Tetramorium jedi –muurahainen sekä Yodan päätä ulkonevine korvineen muistuttavat Yoda-matosuku ja Albunione yoda –siira. Televisiosarjan Jadzia Dax –hahmon mukaan taas nimettiin kovakuoriaiset Agra dax ja Agra smurf. Mr. Worf antoi nimensä Annuntidiogenes worfi –erakkoravulle.

Aptostichus barackobamai –hämähäkki sai nimensä Barack Obamalta, joka on tunnettu Spiderman (Hämähäkkimies) –sarjakuvien suurena fanina.

Urheilijoiden ja elokuvatähtien mukaan nimettyjä lajeja

Mastophora dizzydeani –hämähäkki on nimetty baseball-pelaaja Dizzy Deanin mukaan, koska se käyttää verkossa tahmeaa palloa saaliin kiinni nappaamiseen.

Albunea groeningi –rapu on nimetty Simpsonien luojan Matt Groeningin mukaan. Linnunradan käsikirja liftarille –kuunnelma- ja romaanisarjan luonut Douglas Adams on saanut nimensä  Tetramorium adamsi –muurahaiseen.

Campsicnemius charliechaplini –kärpänen on nimetty Charlie Chaplinin mukaan siksi, että tämän lajin kuollessa keskimmäiset jalat jäävät yleensä vääräsääriseen asentoon.

Kambrikauden Kootenichela deppi –niveljalkainen on saanut nimensä Saksikäsi Edwardia näytelleen Johnny Deppin mukaan. Fossiilin suuret kynnet olivat tuoneet tutkijalle heti mieleen Saksikäsi Edwardin. Samaan asiaan viittaa myös sukunimi Kootenichela, sillä latinan sana "chela" tarkoittaa kynsiä tai saksia. Lisäksi Kootenay on sen kanadalaisen kansallispuiston nimi, josta fossiili löydettiin.

Kun Hydroscapha redfordi –kovakuoriainen nimettiin Jeremiah Johnsonia näytelleen Robert Redfordin mukaan, tutkijoille sattui kömmähdys. Kovakuoriainen löytyi idaholaisilta Jerry Johnson Hot Springs –lähteiltä, jonka nimen tutkijat luulivat tulevan Jeremiah Johnsonista. Niinpä kovakuoriainen nimettiin Robert Redfordin mukaan. Tosin perusteluissa mainittiin myös se, että Redford oli osallistunut Kalliovuorten suojeluhankkeisiin.

Titanic-elokuvan naistähti Kate Winsletin mukaan on saanut nimensä Agra katewinsletae –kovakuoriainen. Maakiitäjäiskovakuoriaisen lajinimi Agra liv tulee Armageddon-tähti Liv Tyleristä ja Agra schwarzeneggeri taas Arnold Schwarzeneggeristä. Angelina Jolie on lainannut nimensä Aptostichus angelinajolieae –hämähäkille. Marilyn Monroen mukaan on saanut nimensä Norasaphus monroeae –trilobiittifossiili.

Tieteilijöiden mukaan nimettyjä lajeja

Saksalaisen yleisnero Johann Wolfgang von Goethen mukaan on nimetty Goethaeana-ampiaissuku, jonka yksi laji on nimeltään Goeathaena shakespearei.

David Attenborough on saanut oman nimensä useisiin suku- tai lajinimiin: Attenborosaurus (plesiosauruslisko), Agapornis attenboroughi (plioseenikauden papukaijalintu), Ctenocheloides attenboroughi (rapu), Materpiscis attenboroughi (devoniajan kala), Nepenthes attenboroughii (lihansyöjäkasvi), Prethopalpus attenboroughi (hämähäkki) ja Zaglossus attenboroughi (nokkasiili).

Gorillatutkija Dian Fosseyn mukaan on nimetty Conyza montigena var. fosseyae –asterikasvi, josta hän keräsi näytteitä.

Matemaatikko Karl Friedrich Gaussin mukaan sai nimensä Gaussia-palmusuku. Leonardo davincii –koiperhosen, Plato-hämähäkin, Socratea-palmun, Colletes gandhi –kovakuoriaisen ja Phalacrocorax aristotelis –merimetson nimien esikuvia ei liene vaikea arvata. Astrofyysikko Fred Hoylen mukaan nimettiin stratosfäärin yläosasta löytynyt Janibacter hoylei –bakteeri.

Taiteilijoiden mukaan nimettyjä lajeja

Garylarsonus-kovakuoriaissuku, Serratoterga larsoni -perhonen ja Strigiphilus garylarson –väive on nimetty sarjakuvapiirtäjä Gary Larsonin mukaan. Hänen Harhama-sarjakuvissaan yhteiskuntaa on usein tarkasteltu eläinten näkökulmasta.

Taidemaalareiden mukaan on nimetty ainakin kaksi koilajia: Microchilo elgrecoi ja Microchilo murilloi. Ensin mainittu sai nimensä espanjalaiselta El Grecolta ja toinen meksikolaiselta Murillolta.

William Shakespearen mukaan on nimetty Shakespearia-ampiaissuku ja Legionella shakespearei –bakteeri.

Lanzarotelta löydetty Elysia manriquei –merietana on arkkitehtonisen ja värikkään ulkonäkönsä ansiosta nimetty saarella elämäntyönsä tehneen arkkitehti Cesar Manriquen mukaan. Toisen arkkitehdin mukaan nimetty laji on muinainen Gaudipluma-rapu, jonka selkäkilpi muistuttaa espanjalaisen Antoni Gaudin rakennuksia.

Monille lajeille on annettu kuuluisuuksien nimiä siinä toivossa, että tämä auttaisi harvinaisten lajien suojelua. Sibon noalamina –käärmeen nimessä lajiosa tulee espanjan kielen sanoista "ei kaivoksille". Serranía de Tabasará –vuoristossa, josta käärmeet löydettiin, alkuperäisasukkaat halusivat vastustaa sinne perustettavia kaivoksia.

Kasvi ilmiintyi tutkijoille Harry Potterin mukaisesti

Mielikuvitushahmotkin ovat kelvanneet tieteellisten nimien pohjaksi. Esimerkiksi Aname aragog –hämähäkin nimi tulee Harry Potter –kirjassa esiintyvältä Hämäkäk-hämähäkiltä, jonka nimi on englanniksi Aragog. Harry Potterista tulee myös Dracorex hogwartsia –dinosauruksen nimi, sillä Tylypahka on alkuperäiskielellä Hogwarts. Lajin sukunimi tarkoittaa lohikäärmekuningasta. Katkerokasvin nimi Macrocarpaea apparata tulee Potter-kirjojen verbistä "to apparate", suomeksi ilmiintyä, millä tarkoitetaan velhojen tapaa liikkua ja ilmestyä paikalle taikakonstein. Tutkijat olivat nähneet ecuadorilaisessa kansallispuistossa oudon, lehdettömän kasvin, jota he eivät pystyneet tunnistamaan. Tutkijat jatkoivat etsimistä. Juuri kun he olivat luovuttamaisillaan sateen ja pimeyden takia, heille ilmiintyi hyväkuntoisena ja kukkivana vastaava kasvi, jonka he tunnistivat uudeksi lajiksi.

Lajinimiä Peter Panista, Paavo Pesusienestä ja Shrekistä

Helinä-keijun mukaan nimetty Tinkerbella nana on vain 250 mikrometriä pitkä. Lähde: John T. Huber & John S. Noyes 2013, A new genus and species of fairyfly, Tinkerbella nana (Hymenoptera, Mymaridae), with comments on its sister genus Kikiki, and discussion on small size limits in arthropods, Journal of Hymenoptera Research 32: 17–44, doi: 10.3897/JHR.32.4663. Lisenssi: Creative Commons Nimeä 3.0 Ei sovitettu (CC BY 3.0).

Yksi uusimmista satuolentojen mukaan nimetyistä hyönteisistä on uskomattoman pieni (pituus 250 mikrometriä, siis 2,5 kertaa ihmisen hiuksen paksuus) Tinkerbella nana, jonka nimi viittaa Peter Pan –kirjojen Helinä-keijuun (Tinkerbell) ja Nana-koiraan.

Calumma tarzan –nimellä tunnetaan madagaskarilaisesta Tarzan Forest –metsästä löydetty kameleontti. Australialainen Eeyorius-kalasuku on nimetty Nalle Puh –kirjojen aasi Ihaan englantilaisen nimen mukaan, koska molemmat elävät kosteilla, pimeillä paikoilla.

Shrek-jätin mukaan on nimetty sitä ulkonäöltään muistuttava punkkisuku Shrekin, jonka nimessä oleva latinan kielen pääte "-in" tarkoittaa pikkuruista. Paavo Pesusieni (englanniksi Spongebob Squarepants) taas sai tutkijat nimeään borneolaisen oranssin sienen nimellä Spongiforma squarepantsii. Sen itöitä tuottava osa muistuttaa suurella suurennoksella merenpohjaa, jossa Paavo Pesusieni asuu.

Vanhan The Muppet Show –ohjelman ärtyisät ukot Waldorf ja Statler antoivat nimen Geragnostus waldorfstatleri –trilobiitille, jonka takapää näyttää heidän päältään.

Voi sudenpieru, Gaudeamus igitur ei olekaan laulu vaan jyrsijä!

Trooppisessa Afrikassa esiintyvä ampiainen tunnetaan nimellä Hakuna matata, joka swahilin (suahilin) kielellä tarkoittaa "ei huolta" tai "hyvää päivää" ja on tuttu sanonta Leijonakuningas-elokuvasta. Tamoya ohboya –meduusan nimi tulee siitä, että sukeltajat yleensä sanovat ensimmäisenä "Oh boy" (voi pojat), kun he näkevät tämän meduusan. Kun Cyclocephala-kovakuoriaissuvussa oli jo paljon lajeja ja vielä löytyi yksi, se nimettiin nimellä Cyclocephala unamas (esp. unamas = vielä yksi). Muinainen jyrsijä taas on saanut nimen Gaudeamus igitur.

Tieteellisessä nimistössä on myös runsaasti akronyymejä eli kirjain- tai lyhennesanoja. Esimerkiksi Afropolonia tgifi –samettipunkin lajiosa on lyhennelmä "Thank God it's Friday" –virkkeestä. Joukossa on jopa kaksimielisiä ja epäsovinnaisia merkityksiä. Tuhkeloiden (savusieniä) tieteellinen nimi Lycoperdon tarkoittaa sudenpierua. Vastaavalla nimellä tuhkelot tunnetaan myös ranskassa ja espanjassa. Tieteellisistä nimistä löytyy melko paljon myös sukupuoliseen kanssakäymiseen sekä moniin nautintoaineisiin liittyviä nimityksiä, mutta toisaalta runsaasti nimistöä on saatu myös eri uskonnoista.

Suomalaisetkin osaavat

Ordovikikauden Sampo-lonkerojalkaissuku on saanut tieteellisen nimensä Kalevalan ihmekone Sammon mukaan.

Myös suomenkieliset eläinten uudet laji- ja sukunimet yllättävät hauskuudellaan:  apinanaama, hamstrukas, hankko, hekko, herkko, hännäkkö, imujalka, kakomisti, kaljuselkä, karkko, karvajalka, koirankuono, koiro, kolmikärki, kolokolo, kolokolo-opossumi, kusimanse, kyzylkuminjerbo, lattapää, leikko, leikkonen, lenkko, lerkko, leveänenä, manuli, murrikka, peikkoleikko, piippa, pitkäräpylä, pitkäsormi, putkikuono, pyörökorva, rillilenkko, ronkko, serotiini, siippa, suppilokorva, tikutaku, tuppihäntä, tupsupiikikäs, unau, valevampyyri, viiruselkä, villakko jne.

Suomalaiset kasvienkin lajinimet ovat usein hyvin hauskoja. Sopisivatko seuraavat Suomessa kasvavien kasvien nimet hellittelynimiksi omalle kullalle tulevana ystävänpäivänä? Vai kävisivätkö jotkin näistä mieluummin haukkumanimiksi vihamiehille?

Nämä kaikki ovat suomalaisten kasvien virallisia (ei siis kansanomaisia) nimiä: hapsiluikka, helminukkajäkkärä, herttakaksikko, hilmiö, hoikkaröllinurmikka, hörtsö, höröjäsenruoho, jäykkäpitkäpalko, kalliosirkunjyvä, kalliotankikeltano, katinjuustomalva, kattokattara, keräpäävihvilä, ketomasmalo, kiehkurapantaheinä, kiertohapsikka, kilkkaruoho, kyläsirkunjyvä, kärsänenätti, lusikkarevonhäntä, lutukka, meriotakilokki, mielikinkeltano, mäkilehtoluste, mätäshelmikkä, napahärkki, niittyräpelö, nuhrukeltano, nukula, nurmikaunokki, nurmipuntarpää, närvänä, okakruunuohdake, ormio, palavarakkaus, palleropalpakko, papelorikko, paunikko, pehmytmesiheinä, pellavahatikka, peltomurattitädyke, pihatähtimö, pikkuemäkki, pikkupunka, pyörtänökattara, pörrökattara, rusolinnunjalka, räpelö, rätvänä, rönsyhaarikko, soreahiirenporras, suikeanoidanlukko, suippulaukkaneilikka, suomukka, suppiloporro, säderusokki, tahmikki, tummatähkämunkki, tuoksusimake, tupasluikka, tähkä-ärviä, törrösara, törökki, vaihdokaskattara, valkopärskäjuuri.

Kasvimaiden yleinen rikkaruoho, joka kansanomaisesti tunnetaan vesiheinänä, on viralliselta nimeltään pihatähtimö. Jos siis et ehdi kitkeä rikkaruohoja kasvimaaltasi, voit kehua kaikille kasvattavasi pihatähtimöitä!

Eliökunnan monipuolisuutta voisi hyödyntää ravintona entistä enemmän

Hyönteisravintoa käytetään yleensä erittäin vähän, vaikka esimerkiksi heinäsirkat voisivat olla kanaa ravitsevampia. Heinäsirkkojen lihasta 50-75 prosenttia on proteiineja, hämähäkeistä ja kärpäsentoukista 64 prosenttia sekä termiiteistä 46 prosenttia, kun taas lampaanliha, sianliha, häränliha, kala ja kana sisältävät proteiineja yleensä vain 17-23 prosenttia.

Vincent M. Holt kirjoitti jo vuonna 1885 kirjan "Why not eat insects?" Miltä kuulostaisi vaikkapa English Menu Number I:

Etanakeitto
Turskaa etanakastikkeessa
Ampiaisen toukkia
Voissa ruskistettuja koiperhosia
Perhosen toukilla höystetty naudanlihapata
Varhaisporkkanoita jauho-matokastikkeella
Karviaiskiisseliä sahapistiäisten toukkien kera
Maustettuja lehtisarvisten (kovakuoriaisten) toukkia
Sarvijaakon toukkia paahtoleivällä

Moni saattaa syödä huomaamatta esimerkiksi kirvaperäisiä tuotteita. Punaisten marmeladimakeisten värjäämiseen käytettävä väriaine E120 (karmiini, kokkiniili, karmiinihappo) on kuivatuista kokkiniilikirvoista uutettu aine. Yhteen kiloon väriainetta tarvitaan 150 000 kuivattua naaraskirvaa. Sellakka (E904) puolestaan on kilpikirvojen eritettä, jota saadaan puiden rungoilta ja oksilta.

Loppusanat

Runsaasti lisää hauskoja tieteellisiä nimiä voi katsoa seuraavista linkeistä, joita olen osittain käyttänyt myös tämän blogikirjoitukseni lähteinä:

CuriousTaxonomy.net
Virgin Media: Animals named after musicians

Toivotan kaikille blogini lukijoille hauskaa Darwinin synttärijuhlaa sekä oikein hyvää ystävänpäivää 14. helmikuuta! Kun saatte ystävänpäivänä niitä punaisia sydämenmuotoisia marmeladimakeisia, niin pääsette samalla herkuttelemaan myös kokkiniilikirvoilla...