tiistai 25. joulukuuta 2012

Vuosikatsaus: Säävuosi 2012

Tässä keskeisimpiä poimintoja vuoden 2012 merkittävimmistä säähän ja ympäristöön liittyvistä asioista.

© byheaven - Fotolia.com

Tammikuu

Brittiläinen MetOffice (Ilmatieteen laitos) ennusti vuoden 2012 olevan maailmanlaajuisesti noin 0,48 °C lämpimämpi (vaihteluväli 0,34 °C - 0,62 °C) kuin pitkän aikavälin 1961-1990 keskilämpötila. Näin vuosi 2012 sijoittuisi mittaushistorian (alkaen vuodesta 1850) kymmenen lämpimimmän vuoden joukkoon. Adam Scaife sanoi seuraavasti: "La Niña on palannut ja vaikkei se ole yhtä voimakas kuin viime vuoden alussa, sen odotetaan silti vaikuttavan lämpötiloihin tulevana vuonna. Siksi odotamme vuoden 2012 olevan hieman lämpimämpi kuin viime vuosi mutta ei yhtä lämmin kuin 2010."

Helmikuu

Kevään ja kesän 2012 sääennusteet julkaistiin. Nyt on hyvä tarkastella niitä uudestaan ja katsoa, pitivätkö ne paikkansa. Myös suomenkielinen, tieteellinen opas ilmastoskeptismiin julkaistiin.

Maaliskuu

Brittiläisen MetOfficen ja Itä-Anglian yliopiston maailmanlaajuinen lämpötilahavaintoaineisto julkaistiin päivitettynä. HadCRUT3-version tilalle tuli HadCRUT4, jossa kunkin vuoden globaalin keskilämpötilan epävarmuus on 0,09-0,10 astetta. Suurimmat muutokset koskevat sitä, että mukaan tarkasteluun tuli entistä enemmän arktisen alueen säähavaintoasemia. Mukana on nyt yli 400 havaintopistettä Arktikselta (pohjoiselta napa-alueelta), Venäjältä ja Kanadasta, joiden alueelta havaintoja on aiemmin ollut mukana hyvin vähän suhteessa alueen pinta-alaan. Juuri tällä arktisella alueella lämpeneminen on kaikkein nopeinta. Entistä tarkempi arktisen alueen tarkastelu muutti hieman myös eri vuosien keskinäistä järjestystä maapallon mittaushistorian lämpimimpien vuosien listalla. HadCRUT4-aineiston mukaan maapallo on lämmennyt vuodesta 1850 eli mittaushistorian alusta alkaen 0,75 astetta, lähinnä vuoden 1900 jälkeen. Ajanjaksolla 1901-2010 lämpenemistä tapahtui keskimäärin 0,07 astetta vuosikymmenessä, kun taas ajanjaksolla 1979-2010 lämpeneminen oli kiihtynyt 0,17 asteeseen vuosikymmenessä. Pohjoisella pallonpuoliskolla lämpeneminen on ollut voimakkaampaa kuin eteläisellä pallonpuoliskolla.

Michiganissa USA:ssa maaliskuun 2012 lämpöaalto oli koko mittaushistorian poikkeuksellisin säätapahtuma ja Pohjois-Amerikankin mittakaavassa  yksi poikkeuksellisimmista sään ääri-ilmiöistä koko tilastohistorian aikana. Meteorologi, tohtori Jeff Masters kirjoitti, ettei hän ikinä ennen ole havainnut sellaista tilannetta, että vuorokauden alin lämpötila ylittää ko. päivämäärän aiemman ylimmän lämpötilan ennätyksen. Nyt näin tapahtui ainakin neljässä paikassa (vuorokauden absoluuttinen minimi sama tai korkeampi kuin aiempi ko. päivän absoluuttinen maksimi). Kanadassa kahdella mittausasemalla tehtiin maaliskuun lämpöennätys, joka samalla oli korkeampi kuin koskaan huhtikuussakaan mitattu lämpötila. Koko 12 kuukauden jakson aikana Yhdysvalloissa mitattiin (tai sivuttiin) 14 737 lämpöennätystä ja 1296 kylmyysennätystä (tietyn paikan absoluuttinen ylin ja alin lämpötila tiettynä päivämääränä) eli lämpö- ja kylmyysennätysten suhde oli noin 11 – 1. Parin viimeisimmän vuosikymmenen aikana suhde on ollut 2 – 1, kesällä 2010 se oli 3 – 1 ja vuonna 2011 se oli 8 – 1. Ellei ilmasto lämpenisi, suhdeluvun voisi olettaa olevan likimain 1 – 1.

Maailman ilmatieteen järjestö WMO vahvisti maaliskuun lopulla tulokset, joiden mukaan vuosi 2011 oli maailmanlaajuisesti mittaushistorian (vuodesta 1850 alkaen) 11. lämpimin vuosi. Vuosi 2011 oli mittaushistorian lämpimin La Niña -vuosi. Vaikka viilentävä La Niña oli yksi voimakkaimmista 60 vuoteen, vuosi oli lämmin.

WMO julkisti myös alustavia tietoja koko vuosikymmenestä 2001-2010. Tämä oli mittaushistorian lämpimin vuosikymmen kaikissa maanosissa ja myös maailmanlaajuisesti sekä meri- että maa-alueilla, vaikka paikallisesti oli havaittavissa myös keskimääräistä viileämpiä alueita varsinkin eteläisellä pallonpuoliskolla. Maapallon keskilämpötila oli 14,46 astetta. Edellisen vuosikymmenen 1991-2000 keskilämpötila oli 14,25 astetta ja sitä edellisen vuosikymmenen 1981-1990 lämpötila 14,12 astetta. Vuosikymmenen 2001-2010 vuosista yhdeksän sijoittui mittaushistorian kymmenen lämpimimmän vuoden joukkoon. Lämpimin vuosi oli 2010, jonka keskilämpötila oli 14,53 astetta. Useimmat Kanadan, Alaskan, Grönlannin, Aasian ja Pohjois-Afrikan alueet olivat peräti 1-3 astetta lämpimämpiä kuin vertailujakson 1961-1990 keskiarvo.

WMO totesi, että maapallon lämpeneminen on kiihtynyt. Vuosina 1881-2010 maapallo lämpeni keskimäärin 0,06 astetta vuosikymmenessä. Vuoden 1971 jälkeen lämpenemistä on tapahtunut jo 0,166 astetta vuosikymmenessä. Lähes 90 prosentissa tarkasteltuja valtioita (102 valtiota) vuosikymmen oli mittaushistorian lämpimin. Lähes puolessa (47 %) valtioita mitattiin vuosikymmenen aikana koko mittaushistorian uusi maksimilämpötilaennätys. Edellisen vuosikymmenen 1991-2000 aikana uusi lämpötilaennätys mitattiin 20 prosentissa valtioita ja aiempina vuosikymmeninä noin kymmenessä prosentissa. WMO:n pääsihteeri Michel Jarraud totesi: ”Ilmastonmuutos tapahtuu nyt, eikä se ole mikään kaukainen tulevaisuuden uhka. Maailma lämpenee ihmisen toimintojen seurauksena, ja tämä aiheuttaa kauaskantoisia ja mahdollisesti peruuttamattomia muutoksia maapalloon, ilmakehään ja meriin.”

Koko Suomessa maaliskuu oli Ilmatieteen laitoksen tiedotteen mukaan keskimääräistä lämpimämpi, vaikka kuukauden lopulla olikin viileää.

Huhtikuu

Huhtikuun keskilämpötila oli Ilmatieteen laitoksen tiedotteen mukaan koko Suomessa jonkin verran tavanomaista alempi. Terminen kevät alkoi kuitenkin koko maassa kuukauden loppuun mennessä. Sadetta saatiin tavanomaista enemmän.

Toukokuu

Toukokuussa uutisoitiin "lintujen roskaruoasta". Uudessa tutkimuksessa muovijätteen määrän Tyynenmeren jätepyörteessä todettiin satakertaistuneen.

Maailman luonnonsäätiön uudessa Living Planet -raportissa todettiin, että koko maapallon ihmisten yhteenlaskettu ekologinen jalanjälki ylittää nykyään maapallon luonnonvarojen uusiutumiskyvyn noin 50 prosenttia. Yhden vuoden aikana kulutettujen luonnonvarojen tuottamiseen siis tarvitaan noin 1 vuosi ja 6 kuukautta. Luonnonvarojen kysyntä on noussut kaksinkertaiseksi vuodesta 1966. Syömme pääomaa, emmekä pysty elämään koroilla. Vuosi vuodelta luonnonvarat siis kutistuvat.

Maailmanlaajuisesti toukokuun yhdistetty maa- ja merilämpötila oli State of the Climate -raportin mukaan vuodesta 1880 alkaneen mittaushistorian toiseksi lämpimin toukokuun keskilämpötila. Pohjoisella pallonpuoliskolla maa- ja merialueiden yhdistetty lämpötila oli kaikkien aikojen lämpimin. Globaalistikin toukokuu oli mittaushistorian lämpimin toukokuu, mikäli tarkastellaan vain maa-alueita. Merialueilla toukokuu oli kymmenenneksi lämpimin. Maailmanlaajuisesti toukokuu oli myös 36. peräkkäinen toukokuu ja 327. peräkkäinen kuukausi, jolloin kuukauden lämpötila ylitti 1900-luvun keskilämpötilan.

Toukokuu oli pohjoisella pallonpuoliskolla koko mittaushistorian lämpimin toukokuu, kun tarkastellaan sekä maa- että merialueiden lämpötiloja. Suomessa toukokuu oli sateinen ja hieman tavanomaista lämpimämpi.

Kesäkuu

Kesäkuu oli Suomessa sateinen ja hieman tavanomaista viileämpi.

Paikalliset ekologiset järjestelmät voivat tunnetusti muuttua äkillisesti, arvaamattomasti ja peruuttamattomasti täysin toisenlaisiksi, kun kriittinen kynnys (ns. keikahduspiste) ylittyy. Kesäkuun Nature-lehden artikkelissa 22 kansainvälistä tutkijaa todisteli sitä, että koko globaali ekosysteemi voi reagoida samalla tavalla, ja että se lähestyy ihmiskunnan toiminnan seurauksena planeetanlaajuista kriittistä kynnystä erittäin todennäköisesti jo muutaman sukupolven aikana. Maapallon biosfäärin olotilan muutos on todennäköinen sadan vuoden sisällä, mutta sen haittavaikutuksia pystytään vielä lieventämään.


© Jari Kolehmainen
Heinäkuu

Heinäkuu oli Suomessa paikoin reilusti keskimääräistä sateisempi mutta lämpötiloiltaan tavanomainen.  Ilmastokatsaus 7/2012 kertoo näin: "Heinäkuun rankkasateet rikkoivat paikkakuntakohtaisia sade-ennätyksiä. Eniten kuukauden aikana satoi Karvian Alkkialla, missä kuukauden sademääräksi mitattiin peräti 243 millimetriä. Tämä oli aseman uusi heinäkuun sade-ennätys. Paikkakuntakohtaisia ennätyksiä rikottiin myös muualla Suomessa. Ennätyksiä syntyi eri puolilla maata. Koko maan kuukauden sade-ennätyksestä jäätiin silti vielä useita kymmeniä millimetrejä, sillä heinäkuussa 1934 satoi Laukaalla 302 millimetriä."

Koko pohjoista pallonpuoliskoa tarkasteltaessa kesäkuu ja heinäkuu olivat mittaushistorian toiseksi lämpimimpiä. Jos katsotaan vain pohjoisen pallonpuoliskon maa-alueita, sekä huhtikuu, toukokuu, kesäkuu että heinäkuu olivat mittaushistorian lämpimimpiä. Useilla alueilla kuukausilämpötilat olivat paljon tavanomaista korkeampia, esimerkiksi suuressa osassa Pohjois-Amerikkaa ja Euraasiaa. Lämpöaalto jatkui esimerkiksi Yhdysvalloissa, jossa heinäkuu oli koko mittaushistorian (alkaen vuodesta 1895) kaikista kuukausista lämpimin (USA:n mannerosien keskilämpötila +25,3 celsiusastetta).

Maailmanlaajuisesti tarkasteltuna toukokuu ja kesäkuu olivat mittaushistorian lämpimimpiä maa-alueilla, heinäkuu kolmanneksi lämpimin. Kun sekä maa- että merialueiden lämpötilat otetaan huomioon, toukokuu oli toiseksi lämpimin, kesäkuu ja heinäkuu neljänneksi lämpimimpiä. Esimerkiksi heinäkuussa eteläisellä pallonpuoliskolla (mm. paikoin Australiassa ja Etelä-Amerikassa) oli paikoin harvinaisen kylmää, mutta Aasiassa koettiin "kuumuusennätyksiä" ja rankkasateita. Kuwait Cityn ulkopuolella varjolämpötila nousi 53,6 asteeseen ja USA:n Kuolemanlaaksossa 53,3 asteeseen.

Elokuu

Elokuu oli Suomessa sademääriltään vaihteleva ja lämpötiloiltaan tavanomainen. Koko kesän (kesäkuu-elokuu) 2010 keskilämpötila oli Suomessa 14,9 astetta, kesän 2011 keskilämpötila 15,7 astetta ja kesän 2012 keskilämpötila 13,5 astetta. Tuo 13,5 astetta on vain 0,4 astetta alle pitkäaikaisen keskiarvon. Psykologisesti ero on kuitenkin iso, koska edelliset kesät olivat niin kuumia. Kesällä 2011 Suomessa oli 46 hellepäivää (lämpötila varjossa yli 25 astetta) ja kesä-elokuussa 2012 vain 18 (lisäksi toukokuussa kaksi), kun tavanomainen määrä on 38. Vuonna 2012 Kouvolan Utissa mitattiin eniten hellepäiviä Suomessa (yhdeksän).

Elokuun 22. päivä oli ns. maailman ylikulutuspäivä. Global Footprint Network ja New Economics Foundation laskivat, että ihmiskunta oli silloin vuoden 2012 alusta laskettuna käyttänyt kaikkia maapallolla vuoden aikana syntyviä luonnonvaroja vastaavan määrän luonnonvaroja. Nykyisellä luonnonvarojen käytöllä tarvittaisiin 1,51 maapalloa tuottamaan kestävästi ihmiskunnan kuluttamat luonnonvarat. Suomalaisten elintaso vaatisi jopa 3,5 maapalloa. 

Syyskuu

Arktisen merijään laajuus oli 16.9.2012 pienimmillään satelliittimittausten (vuodesta 1979) kaudella, vain 3,41 miljoonaa neliökilometriä. Edellinen arktisen merijään minimi saavutettiin 18.9.2007, jolloin sitä oli 4,17 miljoonaa neliökilometriä. Tänä vuonna jään laajuus oli siis 760 000 neliökilometriä aiempaa ennätystä pienempi (laajuus jäi -18 % edellisestä ennätyksestä) ja 3,29 miljoonaa neliökilometriä (-49 %) ajanjakson 1979-2000 vuosien keskimääräistä minimiä (6,70 miljoonaa neliökilometriä) pienempi. Vuosina 1979-2010 keskimääräinen minimi ollut 6,14 miljoonaa neliökilometriä. Keskimääräinen vuosittainen minimi onkin selvästi laskenut, kun taas keskimääräisessä vuosittaisessa maksimissa ei ole tapahtunut oleellista muutosta. Tänä vuonna arktisen merijään laajuus oli suurimmillaan 15,24 miljoonaa neliökilometriä (20.3.2012), joten myös yhden kesän aikana havaittu sulaneen jään ala 11,83 miljoonaa neliökilometriä on satelliittikauden ennätys.

Syyskuussa Kouvolan Utissa oli vain kahdeksan sateetonta päivää. Helsingin Kaisaniemessä mitattiin koko 150-vuotisen mittaushistorian suurin syyskuun sademäärä, 160 mm. Edellinen ennätys oli 159 mm vuodelta 1918. Muillakin havaintoasemilla, esimerkiksi Helsinki-Vantaalla ja Utsjoen Kevolla, tuli uusia asemakohtaisia syyskuun ennätyksiä. Syyskuu olikin Ilmatieteen laitoksen tiedotteen mukaan tavanomaista lämpimämpi ja paikoin poikkeuksellisen sateinen.

Lokakuu

Lokakuukin oli Ilmatieteen laitoksen tiedotteen mukaan paikoin ennätyssateisena. Lokakuussa varsinkin Länsi- ja Lounais-Suomessa mitattiin paikkakuntakohtaisia lokakuun sade-ennätyksiä. Lounais-Suomen sademäärät olivat 2-2,5-kertaisia verrattuna tavanomaisiin. Merikarvialla satoi lokakuussa 191 mm, mutta koko Suomen kaikkien aikojen lokakuun sade-ennätystä ei rikottu. Itä- ja Pohjois-Suomessa lokakuu oli kuitenkin paikoin tavanomaista kuivempi.

Yhdysvalloissa riehui Sandy-myrsky.

Marraskuu

Marraskuun puolivälin jälkeen julkaistujen tietojen (WMO:n raportti , marraskuu 2012) mukaan ilmakehän hiilidioksidipitoisuudessa mitattiin vuonna 2011 jälleen uusi "ennätys". Asiasta kertoi Ilmastotieto: "Esiteollisena aikana ilmakehän hiilidioksidipitoisuus oli noin 280 ppm. Vuoden 2011 keskimääräinen hiilidioksidipitoisuus ilmakehässä oli 390,9 (±0,1) ppm, mikä on uusi ennätys mittaushistorian aikana. Tämä arvo on siis noin 40 prosenttia suurempi kuin esiteollisena aikana. Hiilidioksidipitoisuus nousi vuoden aikana noin 2 ppm, mikä on suurempi kuin 1990-luvun keskimääräinen vuotuinen kasvu (noin 1,5 ppm), mutta sama kuin viimeisen vuosikymmenen keskimääräinen vuotuinen kasvu (joka on siis myös noin 2 ppm). WMO:n raportin mukaan hiilidioksidipitoisuuden nousussa tärkein tekijä on fossiilisten polttoaineiden käyttö."

YK:n ilmastokokous pidettiin Qatarin Dohassa 26.11.-7.12.2012. 

Syksy (syyskuu-marraskuu) oli koko Suomessa keskimääräistä lämpimämpi ja sateisempi. Lauha marraskuu päättyi lumipyryihin ja pakkasiin.

Joulukuu

The Guardian -lehti julkaisi artikkelin, jonka mukaan syyskuussa 2013 ilmestyvässä IPCC:n raportissa todetaan, että tiedemiehet ovat nyt käytännöllisesti katsoen varmoja (”virtually certain”) siitä, että ihmiskunnan aiheuttamat päästöt ovat (pääasiallisena) syynä nykyiseen ilmastonmuutokseen. Varmuudeksi ilmoitetaan 99 %, kun vielä edellisessä raportissa vuodelta 2007 varmuus oli luokkaa 90 %.

Kouvolan Sanomien online-uutisen mukaan Ilmatieteen laitoksen mittauspisteessä Kouvolan Anjalassa oli 18.12.2012 lunta 51 cm, mikä on harvinaisen paljon. Vain kerran 50-vuotisen mittaushistorian aikana lumen syvyys on ollut 18. joulukuuta tätä suurempi, kun vuonna 1965 lunta oli 60 cm. Helsingin Sanomien mukaan mukaan vastaava tilanne oli myös Helsinki-Vantaalla. Aamulla 18.12.2012 lunta oli 55 cm, vuonna 1965 taas 69 cm. Suomen eri alueiden lumipeitteen paksuutta vuosina 2002-2012 voi verrata Ilmatieteen laitoksen Twitter-viestin kartoistaPöllyävän pakkaslumen takia lumensyvyysmittausten teko ja vertailu on kuitenkin hyvin hankalaa, kuten Ylen säälähetykset jättävä Terhi Nikkanen kertoo Säärinki-blogin kirjoituksessaan

Summa summarum

Maailmanlaajuisesti vuosi 2012 on ollut koko mittaushistorian noin yhdeksänneksi lämpiminYhdysvalloissa vuosi 2012 tulee olemaan mittaushistorian kaikkein lämpimin! Pohjoisnavan jääpeite oli pienin koko mittaushistorian aikana, kun taas Etelämantereen merijää oli ennätyslaaja.

Maailman ilmatieteen järjestö WMO:n mukaan vuosi 2012 on ollut (vuosien 2001–2011 tavoin) yksi lämpimimmistä koskaan mitatuista huolimatta viilentävästä La Niña -ilmiöstä. Vuoden 2012 tammi-lokakuun välinen ajanjakso on ollut yhdeksänneksi lämpimin vuonna 1850 aloitettujen mittausten jälkeen, eikä loppuvuosikaan näytä tuovan tähän oleellisen suurta muutosta. Yksitoista koko mittaushistorian kahdestatoista lämpimimmästä vuodesta on ollut vuodesta 2001 alkaen.

Maailmanlaajuinen maan ja merenpinnan lämpötila tammi-lokakuussa 2012 oli 0,45 °C (virhemarginaali  ±0,10 °C) pitkän ajan keskiarvon (vuosien 1961–1990 keskiarvo 14,2 °C) yläpuolella. Korkeiden lämpötilojen lisäksi WMO nosti tiedotteessaan esille ennätyksellisen arktisen merijään sulamisen sekä sään ääri-ilmiöiden (helleaallot, kuivuus, tulvat, lumisateet, äärimmäinen kylmyys) suuren määrän eri puolilla maailmaa.

MetOffice ennustaa tulevan vuoden 2013 olevan maailmanlaajuisesti noin 0,57 °C lämpimämpi (vaihteluväli 0,43 °C - 0,71 °C) kuin pitkän aikavälin 1961-1990 keskilämpötila. Näin vuosi 2013 sijoittuisi mittaushistorian (alkaen vuodesta 1850) kymmenen lämpimimmän vuoden joukkoon ja olisi vuotta 2012 lämpimämpi. 

© James Thew - Fotolia.com
Turvallista ja hyvää uutta vuotta 2013 kaikille blogini seuraajille!

lauantai 15. joulukuuta 2012

Joulun sää 2012

Joulusää kiinnostaa lähes kaikkia. Mikä on joulun sääennuste vuodelle 2012?

© pressmaster - Fotolia.com
Ilmatieteen laitoksen Twitter-viestin mukaan valkean joulun todennäköisyys on lähes koko Suomessa melkein sata prosenttia. Perämeren rannikolla, jossa lunta on nyt alle kymmenen senttiä, todennäköisyys on noin 95 prosenttia.

Euroopan keskipitkien sääennusteiden keskuksen (ECMWF) juuri julkaistun kuukausiennusteen 17.12.2012- 13.1.2013 mukaan lämpötila ennustejakson ensimmäisellä viikolla 17.-23.12. on Suomen etelä- ja keskiosassa tavanomaista kylmempi. Etelä-Suomeenkin voi tulla pilvisyydestä ja tuulisuudesta riippuen aattoa edeltävänä viikonloppuna 20 asteen pakkasia. Sen jälkeen pakkanen kuitenkin hieman hellittää. Viimeiselle kolmelle ennusteviikolle ei näy selkeitä poikkeamia tavanomaisesta.

ECMWF:n sade-ennusteen mukaan melkein koko Suomessa on ensimmäisellä viikolla (17.-23.12.) jonkin verran tavanomaista vähäsateisempaa, kun taas jaksolla 24.12.-6.1. lienee hieman normaalia sateisempaa. Ennustejakson viimeiselle viikolle (7.1.-13.1.) ei näy merkkejä poikkeamasta suuntaan tai toiseen.

AccuWeather tarjoaa myös Suomen paikkakunnille päiväkohtaiset ennusteet kuukaudeksi. Näistä linkeistä voit lukea Kouvolan joulukuun, Kouvolan tammikuun, Helsingin joulukuun ja Helsingin tammikuun ennusteet.

Vuonna 2012 joulukuu on ollut keskimääräistä kylmempi (Pekka Pouta selittää syyn) ja varsinkin Etelä-Suomessa myös lumisempi, kun taas viime vuonna joulukuu oli hyvin lämmin ja vesisateinen. Jopa salamoita oli epätavallisen paljon.

Lunta on jouluna pohjoisessa tavallisesti lähes 40 senttiä, Keski-Suomessa noin 30 senttiä ja Etelä-Suomessa 10 senttiä. Kolme perättäistä mustaa aattoa on koettu kolme kertaa Helsingin Kaisaniemen mittaushistorian aikana (1928-1930, 1949-1951 ja 2006-2008). Vuosina 1929, 1930 ja 1950 lunta saatiin kuitenkin jo jouluaamuksi. Sen sijaan vuosina 2006-2008 koko joulupyhät vietettiin ilman peittävää lumipeitettä. Hyvin vähälumisia jouluja on ollut myös vuosina 1972, 1992, 2000 ja 2006. Runsaslumisia joulut ovat olleet vuosina 1915, 1965, 1973, 1980,1981 ja 2010. Tapaninpäivänä 1965 lunta oli Etelä-Suomessakin reilut puoli metriä (Tuusulan Ruotsinkylässä 85 senttiä!). (lähde: Ilmatieteen laitos)

Yksi kylmimmistä jouluista vietettiin vuonna 1915, mutta senkin lyövät laudalta joulun 1995 kovat pakkaset.  Alin joulun lämpötila (-43 astetta) on mitattu Sodankylässä vuonna 1947. Maan etelä- ja keskiosassa joulu 2010 oli tämän vuosituhannen ainakin toistaiseksi kylmin ja muutamilla asemilla jopa koko mittaushistorian kylmin. Muita viime vuosikymmenten kylmiä jouluja on ollut vuosina 1967, 1978, 1986, 2002, 2009 ja 2010. (lähde: Ilmatieteen laitos)

Lauhimpina jouluina lämpötila on noussut Suomen eteläosassa 6-8 ja maan keskiosassa 4-6 lämpöasteen välille. Lapissakin on päästy jopa kolmeen lämpöasteeseen vuonna 2006, jolloin joulu oli yksi lauhimmista yli sadan vuoden aikana. Korkein mitattu lämpötila 8,9 astetta saavutettiin Ahvenanmaan Jomalabyssä. Manner-Suomessakin päästiin 8,3 asteeseen. Jouluaatto oli laajalti Suomen etelä- ja keskiosissa koko mittaushistorian lämpimin. Edellinen ennätyslauha joulu koettiin vuonna 1974. Viime vuonna (2011) koettiin Suomen eteläosassa ennätyslauha tapaninpäivä, kun ylin mitattu lämpötila oli Maarianhaminan lentoasemalla ja Kemiön saarella 9,9 astetta. Helsingin Kaisaniemessä ja Hangon Tvärminnessä rikkoontuivat vuodelta 2006 peräisin olleet joulukuun lämpöennätykset. (lähde: Ilmatieteen laitos)

Meteorologi Markus Mäntykannas kirjoittaa uudessa sää- ja luontoblogissaan (suosittelen tutustumaan!) näin:

"Kyllä se lumi jouluun kuuluu, vaikka tilastollisestihan esimerkiksi Helsingissä kolmasosa jouluista on lumettomia eli ei se ihan tavatonta ole. Viimeisen sadan vuoden aikana Helsingissä on ollut 32 lumetonta jouluaattoa, kun taas esimerkiksi Sodankylässä jokaisena aattona on herätty lumiseen maisemaan. Tulevaisuudessa lumiset jouluaatot käyvät kuitenkin harvinaisemmiksi – voi olla, että pääkaupunkiseudun jouluista on valkoisia keskimäärin enää puolet parinkymmenen vuoden kuluttua. Nautitaan tästä talviajasta!"

Joulusäähän liittyviä kansanviisauksia voit lukea Tunturisuden joulusivuilta.

Koko talven ja kevään 2013 sääennusteet voit lukea aiemmasta blogipostauksestani.

Talvisäähämme vaikuttaa oleellisesti NAO-värähtely (North Atlantic Oscillation, Pohjois-Atlantin oskillaatio), joka liittyy Islannin ja Azorien ilmanpaine-eroihin. Mitä suurempi ilmanpaine-ero niiden välillä on (= positiivinen NAO-indeksi: Islannissa syvä matalapaine, Azoreilla voimakas korkeapaine), sitä voimakkaampia meillä ovat läntiset ilmavirtaukset (matalapaineet kulkevat pohjoista reittiä). Tällöin meillä siis vallitsee mereinen, lauha ja kostea ilma. Kun NAO-indeksi on negatiivinen (Azorien korkeapaine heikompi), matalapaineet siirtyvät etelämmäksi, jolloin meille virtaa kylmää ilmaa pohjoisesta.

Negatiivisen NAO-indeksin vuosina meillä on siis tavallista kylmempiä talvia ja positiivisen NAO-indeksin vuosina keskimääräistä lämpimämpiä talvia. Monet tutkijat ovat sitä mieltä, että NAO on osa ilmakehän suurempaa ilmiötä, arktista oskillaatiota eli värähtelyä (AO). NAO-indeksiä voidaan ennustaa tarkasti vain pari viikkoa etukäteen (jolloin on kyse lähinnä vallitsevia sääoloja kuvaavasta indeksistä), mutta laajemmassa (epätarkemmassa) mittakaavassa NAO-heilahduksen kesto vaihtelee 2-10 vuoden välillä. Tällä perusteella voidaan olettaa peräkkäisten talvien olevan keskimäärin hyvin samankaltaisia, joskin todellisiin säätilanteisiin vaikuttavat myös monet muut asiat.

Viime talvina NAO-indeksi on ollut negatiivinen, kun taas viime vuosikymmenen lämpiminä talvina NAO-indeksi oli positiivinen. Tänä talvena odotetaan jälleen NAO-indeksin kääntymistä positiiviseen suuntaan.

Maailmanlaajuisesti vuosi 2012 on ollut koko mittaushistorian noin yhdeksänneksi lämpiminYhdysvalloissa vuosi 2012 tulee olemaan mittaushistorian kaikkein lämpimin! Pohjoisnavan jääpeite oli pienin koko mittaushistorian aikana, kun taas Etelämantereen merijää oli ennätyslaaja. Muistatko vielä, millainen oli kesän 2012 sää Suomessa?

Vuosina 1881-2010 maapallo lämpeni keskimäärin 0,06 astetta vuosikymmenessä. Vuoden 1971 jälkeen lämpenemistä on tapahtunut 0,166 astetta vuosikymmenessä. Vuosikymmen 2001-2010 oli mittaushistorian lämpimin kaikissa maanosissa ja myös globaalisti sekä meri- että maa-alueilla. Vuosikymmenen vuosista yhdeksän sijoittuu mittaushistorian kymmenen lämpimimmän vuoden joukkoon. Vuonna 2011 ilmakehän hiilidioksidipitoisuus nousi uuteen ennätykseen ja vuosi olikin mittaushistorian lämpimin La Niña -vuosi.

Ilmastonmuutos näkyy selkeästi tilastoissa ja diagrammeissa, eivätkä sitä - valitettavasti - keikauta mihinkään suuntaan yksittäiset kylmät tai lumiset joulut. Vuodet eivät ole veljeksiä, eikä ilmastonmuutoksesta voi tehdä johtopäätöksiä yksittäisen vuoden tai yksittäisen paikan perusteella. Suomen ilmastoskenaarioista voi lukea aiemmasta blogipostauksestani.

Toivotan lämpöistä ja rauhaisaa joulua kaikille blogini lukijoille!

perjantai 7. joulukuuta 2012

Säilöttyjä unelmia (TV1 ma 10.12.2012 klo 21.30)



Elokuvatraileri Filmtrailer.com in kanssa

Katja Gauriloff seuraa Dokumenttiprojektin elokuvassa "Säilöttyjä unelmia" (Canned Dreams, Suomi 2012) raviolipurkin matkaa. Tämä ehkä vuoden merkittävimmäksi suomalaiseksi elokuvaksi sanottu dokumentti voitti pääpalkinnon Nordic Film Days -elokuvafestivaaleilla Saksan Lyypekissä. Kannattaa siis asettua television äärelle maanantaina 10.12. kello 21.30-22.50 (TV1).

Portugalilaiset tomaatit, ukrainalainen vehnä, italialainen oliiviöljy ja tanskalainen sianliha matkaavat peräti huimat 30 000 kilometriä pitkin Eurooppaa ennen päätymistään Ranskassa samaan purkkiin. Sieltä tuote vielä kuljetetaan Suomeen. Kaikkiaan tuotteeseen tulee aineksia kymmenestä maasta. Purkin metalli kuljetetaan Brasiliasta asti. Taustalla kummittelee äärimmilleen viritetty teollinen ruokatuotanto.

Kouvolan Sanomissa 27.1.2012 Tuukka Vartiainen kirjoittaa Säilöttyjä unelmia -elokuvasta näin: "Katja Gauriloffin neljä vuotta rakentama elokuva on visuaalisesti vaikuttavasti kokonaisuus, joka todella kannattaa käydä katsomassa juuri valkokankaalta. Kyseessä saattaa olla hyvinkin vuoden merkittävin kotimainen elokuva. -- Seurattavan elintarvikesäilykkeen tapauksessa kilometrejä kertyy uskomattomat 35 000 kilometriä. Syntyprosessi kattaa kymmenen maata ja kaksi mannerta. -- Gauriloff osoittaa merkittävää humanismia kohdistaessaan kameransa niihin ihmisiin, jotka meidän länsimaisten kuluttajien silmissä marginalisoituvat usein nimettömiksi roboteiksi."

Osa Kouvolan Lyseon lukion ympäristöekologian kurssilaisista kävi katsomassa tämän elokuvan Kouvolan kirjaston Mediamajassa. Opiskelijoiden mielipiteitä voit lukea tästä linkistä.

Lisätietoja Säilöttyjä unelmia -elokuvasta (elokuva-arvostelut, trailerit yms.):

Cult24

Facebook

Finnkino

Helsingin Sanomat

Ilta-Sanomat

Suomen elokuvasäätiö

Lue myös nämä:

Vaikeat ekologiset ruokavalinnat

Blog Action Day: Ruoka, ympäristö ja ilmastonmuutos

maanantai 26. marraskuuta 2012

Ilmakehän hiilidioksidipitoisuuden uusi ennätys ja Dohan ilmastokokous


Kansainvälisten ilmastoneuvottelujen surullinen historia hauskasti 83 sekunnissa. 

Vuosi sitten kirjoitin siitä, kuinka hiilidioksidipitoisuuden kasvu kiihtyi vuonna 2010 (katso postauksesta myös havainnollinen video). Juuri julkaistujen tietojen (WMO:n raportti , marraskuu 2012) mukaan ilmakehän hiilidioksidipitoisuudessa mitattiin vuonna 2011 jälleen uusi "ennätys". Asiasta kertoi Ilmastotieto:

"Esiteollisena aikana ilmakehän hiilidioksidipitoisuus oli noin 280 ppm. Vuoden 2011 keskimääräinen hiilidioksidipitoisuus ilmakehässä oli 390,9 (±0,1) ppm, mikä on uusi ennätys mittaushistorian aikana. Tämä arvo on siis noin 40 prosenttia suurempi kuin esiteollisena aikana. Hiilidioksidipitoisuus nousi vuoden aikana noin 2 ppm, mikä on suurempi kuin 1990-luvun keskimääräinen vuotuinen kasvu (noin 1,5 ppm), mutta sama kuin viimeisen vuosikymmenen keskimääräinen vuotuinen kasvu (joka on siis myös noin 2 ppm). WMO:n raportin mukaan hiilidioksidipitoisuuden nousussa tärkein tekijä on fossiilisten polttoaineiden käyttö, josta on arvioitu päässeen hiiltä ilmakehään vuonna 2010 noin 9 miljardia tonnia. Maankäytöstä (pääasiassa trooppisten metsien hävittämisestä) arvioidaan päässeen hiiltä ilmakehään vuonna 2010 noin 0,9 miljardia tonnia. Ilmakehän hiilidioksidipitoisuuden nousu vastaa noin 55 prosenttia fossiilisten polttoaineiden poltosta päässeestä hiilidioksidista. Päästöistä noin 45 prosenttia on kulkeutunut meriin ja maa-alueiden eliöstöön." 

Lue koko artikkeli Ilmastotiedosta.

Asiasta kerrotaan myös Ilmatieteen laitoksen tiedotteessa:

"WMO:n mukaan teollisen ajan alusta, eli vuoden 1750 jälkeen, ilmakehään on päässyt noin 375 miljardia tonnia hiiltä hiilidioksidin muodossa. -- Tästä luvusta puuttuvat vielä metsien tuhoamisesta aiheutuvat päästöt, jotka ovat noin 180 miljardia tonnia. Yhteensä puhutaan siis yli 500 miljardista tonnista. 1000 miljardia tonnia on pidetty rajana, jolloin ylitetään YK:n määrittelemä raja vaaralliselle kahden asteen ilmaston lämpenemiselle. 'Nämä miljardit ylimääräiset hiilidioksiditonnit säilyvät ilmakehässämme vuosisatojen ajan. Ne lisäävät planeettamme lämpenemistä ja vaikuttavat kaikkeen maanpäälliseen elämään', WMO:n pääsihteeri Michel Jarraud sanoi. 'Tulevat päästöt pahentavat tilannetta entisestään. -- Tähän saakka hiilinielut ovat sitoneet lähes puolet ihmisten ilmakehään päästämästä hiilidioksidista, mutta näin ei välttämättä jatku tulevaisuudessa. Olemme jo saaneet nähdä, että hiilidioksidin sitoutuminen happamoittaa valtameriä. Tästä on mahdollisesti seurauksia vedenalaiselle ravintoketjulle ja koralliriutoille.' -- Hiilidioksidipitoisuuksien kasvu näkyy myös Ilmatieteen laitoksen Pallaksella tekemissä mittauksissa, jossa nousua on 2,0 ppm (parts per million) vuodessa. 'Kasvu jatkui myös viime vuonna. Mittauksissa erottuu myös selkeästi vuodenaikaisvaihtelu, sillä kasvukaudella metsät toimivat voimakkaana hiilinieluna, mutta syksyllä ja talvella vuorostaan maaperä hiilen lähteenä', kertoo yksikön päällikkö Ari Laaksonen."

Tänään on alkanut Qatarin Dohassa YK:n ilmastokokous, joka järjestetään 26.11.-7.12.2012. Neuvottelujen taustaa ja uutispäivityksiä voi lukea Helsingin Sanomista, Suomen luonnonsuojeluliiton nettisivuilta, Ilmasto.org-sivulta ja Leo Straniuksen blogista. Toivottavasti asiat vihdoinkin sujuvat paremmin kuin tuossa yläpuolella olevassa YouTube-videossa.

Kannattaa muistaa myös ensi viikonloppuna Helsingissä järjestettävät Ilmastotoimintapäivät, joiden laadukkaisiin tapahtumiin on ilmainen sisäänpääsy.

keskiviikko 21. marraskuuta 2012

Talvesta tulee superleuto?

Iltapäivälehtien lööpit kirkuvat tänään ennusteita leudosta talvesta: "Talvesta tulossa superleuto" (Ilta-Sanomat) ja "Pitkän ajan ennuste, Talvesta tuleekin lämmin, Koko talvi lauhaa" (Iltalehti). Molemmat lehdet perustavat juttunsa pelkästään kansainvälisen sääpalvelu WSI:n eilen julkistamaan uuteen vuodenaikaisennusteeseen. Mitä muut tutkimuslaitokset sanovat?

Muutamat muutkin ovat päivittäneet aiempia ennusteitaan hieman leudompaan suuntaan, mutta suurta muutosta ennusteissa ei ole tapahtunut. Epätieteellisesti mutu-tuntumalla pitkän aikavälin vuodenaikaisennusteita seuranneena voin sanoa, että usein ennusteet näyttävät jumittavan ennustamaan jatkoonkin hyvin samankaltaista säätä kuin ennusteen tekohetkellä. Venäjän ilmatieteen laitos ennustaa meille edelleen ainoana tavanomaista kylmempää talvea.

© yanlev - Fotolia.com
Tavanomaista leudompaa talvea ennustavat ennusteet

WSI ennustaa koko talveksi (joulukuun alusta helmikuun loppuun) Suomeen tavanomaista lämpimämpää kuten aiemmassakin ennusteessaan, mutta nyt tämä näyttää entistäkin todennäköisemmältä (40 prosentin todennäköisyys). Talvi näyttää Isossa-Britanniassa, Espanjassa ja Portugalissa normaalia kylmemmältä, muualla Euroopassa tavanomaista lämpimämmältä, erityisesti Venäjän länsiosissa. Syynä ennusteen muuttumiseen on ennustettu Pohjois-Atlantin oskillaation (NAO-indeksi) positiivisen vaiheen kehittyminen. Pohjois-Atlantin oskillaation positiivisessa vaiheessa meillä yleistyvät lauhat ja kosteat läntiset ilmavirtaukset. Sen sijaan Länsi-Eurooppaan tulee viileää säätä. Jos NAO-indeksi kehittyy ennustetulla tavalla, tulevissa WSI:n ennusteissa Länsi-Euroopan talvi saattaa muuttua vieläkin kylmemmäksi.

Joulukuussa Suomessa on WSI:n mukaan tavallista lämpimämpää, samoin kuin Manner-Euroopan pohjoisosissa Ranskaa lukuun ottamatta. Sen sijaan Isossa-Britanniassa ja Etelä-Euroopassa on tavallista kylmempää. Tammikuussa Suomessa, Manner-Euroopan pohjoisosissa (paitsi Länsi-Ranskassa) ja Etelä-Euroopassa (paitsi Iberian niemimaalla eli Espanjassa ja Portugalissa) on normaalia lämpimämpää. Isossa-Britanniassa on jälleen tavallista kylmempää. Helmikuussa kaikkialla Euroopassa on normaalia lämpimämpää lukuun ottamatta pohjoisia rannikkoalueita.

IRI:n (International Research Institute for Climate and Society) ennusteissa jakso joulukuusta helmikuun loppuun näyttää Suomessa keskimääräistä lämpimämmältä tai tavanomaiselta. Normaalia lämpimämmän sään todennäköisyys on 40 % (Lapissa 45 %), normaalin 35 % ja normaalia kylmemmän 25 % (Lapissa 20 %). Sademäärät näyttävät olevan tavanomaisia. Päivitetyt ja yksityiskohtaiset ennusteet löytyvät nettisivulta, jossa aukeavat ensin sade-ennusteet (precipitation). Valitse Forecast Type > Temperature, jos haluat nähdä lämpötilaennusteet.

Euroopan keskipitkien ennusteiden keskus (ECMWF) on tehnyt vuodenaikaisennusteen, jonka mukaan lauhat lounaiset ilmavirtaukset suuntautuvat Pohjois-Eurooppaan vieläkin selvemmin kuin aiemmissa ennusteissa. Niinpä joulu-helmikuun keskilämpötila Pohjois-Euroopassa ja Länsi-Venäjällä on selvästi tavanomaista korkeampi. Suomessa suurin todennäköisyys tavanomaista koekeampaan lämpötilaan on Keski- ja Pohjois-Suomessa. Sademäärät näyttävät hieman tavallista suuremmilta. ECMWF:n vuodenaikaisennusteita ja kuukausiennusteita seurataan tarkemmin Ilmatieteen laitoksen nettisivuilla.

Tavanomaista talvea ennustavat ennusteet

Yhdysvaltalainen NOAA/NWS ennustaa eilen päivitetyssä kuukausittaisessa tarkastelussa Suomen pysyttelevän koko talven (joulu-helmikuu) ajan lähellä tavanomaisia lämpötiloja, mutta tammikuussa Etelä-Suomessa voi olla normaalia lämpimämpää. Talven osalta Suomen ulkopuolella merkittävää on se, että Grönlannin alue vaikuttaa jälleen suurella todennäköisyydellä normaalia lämpimämmältä. Sen sijaan Keski-Euroopassa näyttää olevan keskimääräistä kylmempi joulukuu, mutta tammikuussa jo lämpenee. Maaliskuussa Suomessa on tavanomaista kylmempää aivan eteläisintä Suomea lukuun ottamatta. Ensi huhti- ja toukokuu ovat ennusteen mukaan Suomessa tavanomaista lämpimämpiä. Koko kolmen kuukauden jaksot joulu-helmikuu, tammi-maaliskuu, helmi-huhtikuu ja maalis-toukokuu näyttävät kuitenkin Suomessa täysin tavanomaisilta (maaliskuun viileys tasoittaa loppukevään lämpimyyttä), mutta jaksot huhti-kesäkuu ja touko-heinäkuu voivat olla normaalia lämpimämpiä. Sademäärienkään osalta talvi ei näytä kolmen kuukauden tarkastelussa poikkeavan tavanomaisesta, paitsi kuukausittaisessa tarkastelussa joulukuu voi olla kuiva. Lisää ennustekarttoja löytyy täältä.

Ranskan Ilmatieteen laitos antaa jälleen kaikkein tarkimmilta vaikuttavat ennustekartat. Ne ovat kuitenkin ilmeisesti jopa yksityiskohtaisempia kuin mihin käytetty säämalli antaa perusteita. Joka tapauksessa ennusteen mukaan joulukuu on Suomessa 0,5 astetta tavanomaista kylmempi (Pohjois-Suomessa lähellä tavanomaista). Tammikuussa on ennusteen mukaan 0,5 astetta keskimääräistä lämpimämpää (Lounais-Suomessa asteen tavallista lämpimämpää ja Lapissa 0,5 astetta alle keskiarvon) ja helmikuussa saman verran viileämpää (Lapissa asteen verran alle tavanomaisen keskilämpötilan). Maaliskuu näyttää lähes koko Suomessa asteen normaalia lämpimämmältä. Sademäärät ovat talven aikana normaalit, paitsi maaliskuussa on kuivempaa.

Tavanomaista kylmempää talvea ennustavat ennusteet

Venäjän ilmatieteen laitos ennustaa Suomeen joulu-helmikuun jaksolle keskimääräistä kylmempiä lämpötiloja.

Lue lisätietoa samasta aihepiiristä

Talven 2012-2013 sääennuste ja vuodenaikaisennusteiden luotettavuuden arviointia

Ennuste: Suomeen kylmä talvi 2012-2013?!

Jääkausi tulossa: Siperian sää uhkaa Suomea?

Miksi kesä 2012 oli kylmä?

Sandy-myrsky, Suomen sateet, hukkaan heitetty ruoka, älypuhelimet ja ilmastonmuutos

Suomen ilmastonmuutoksen skenaariot

Ilmastotieto: Talven 2012-2013 sääennuste

Ilmastotieto: Lokakuussa paikoin ennätyksellisen sateista

Ilmastotieto: Arktisen alueen lämpeneminen ennennäkemätöntä 2000 vuoteen

maanantai 12. marraskuuta 2012

Jääkausi tulossa: Siperian sää uhkaa Suomea?

Ilta-Sanomissa oli tänään lööppi, jonka mukaan Siperian sää voi uhata Suomea ilmastonmuutoksen seurauksena. Syyksi sanotaan Grönlannin ja muun arktisen alueen merijään sulamisesta seuraava Golfvirran heikentyminen tai pysähtyminen. Lyhyesti sanottuna makea sulamisvesi laimentaa suolaista merivettä, jolloin suolamäärän vaihteluista johtuva virtaus heikkenee. Tieto ei itse asiassa ole uusi, eikä myöskään lainkaan varma asia, vaan pikemminkin erittäin epätodennäköisen äärivaihtoehdon teoreettista tarkastelua.

Kuvan © jorgophotography - Fotolia.com

Golfvirta on valtavan suuri merivirta, jossa virtaa vettä sata kertaa niin paljon kuin maapallon kaikissa joissa yhteensä. Se saa alkunsa Meksikonlahdelta (tästä tulee sen nimikin, saksan kielen sana Golf = suuri lahti) ja tuo sieltä meille lämpöä. Suomi on yhtä pohjoisessa kuin Grönlannin eteläosat, mutta Golfvirran ansiosta meillä on huomattavasti lämpimämpää.

Golfvirran virratessa pohjoiseen pinnalta haihtuu vettä, mutta suola jää mereen. Tämän seurauksena Golfvirran suolapitoisuus kasvaa ja vesi viilenee sekä muuttuu raskaammaksi pohjoiseen mentäessä. Pohjois-Atlantilla pintavesi on suolaisinta, tiheintä ja kylmintä. Siellä vesi painuukin alaspäin ja lähtee meren pohjaosissa kylmänä merivirtana takaisin kohti etelää. Näin syntyy ns. termohaliinikierto.

Ilmastonmuutoksen on arveltu voivan ratkaisevasti muuttaa tätä termohaliinikiertoa jopa vain muutamassa vuodessa tai vuosikymmenessä. Sateisuuden lisääntymisen ja erityisesti Grönlannin jäätiköiden sulamisen seurauksena mereen tulee entistä enemmän makeaa vettä juuri Golfvirran painumisalueelle. Pintavesi kevenee, jolloin veden painuminen alaspäin estyy ja termohaliinikierto voi heikentyä tai pysähtyä sadoiksi vuosiksi. Lyhyesti sanottuna makea sulamisvesi laimentaa suolaista merivettä, jolloin suolamäärän vaihteluista johtuva virtaus heikkenee. 

Eräät tutkijat puhuvat jopa Eurooppaa uhkaavasta uudesta jääkaudesta tai ainakin Euroopan lämpötilan laskemisesta parilla asteella. Suomenkin alue siis voisi tämän teorian mukaan viilentyä samalla, kun muu maapallo lämpenee ilmastonmuutoksen myötä.

Vuonna 2008 brittitutkijat raportoivat Nature-lehdessä Golfvirran jo heikentyneen 30 % viimeisimpien 12 vuoden aikana. Toisaalta ei saatu mitään selkeitä todisteita, että tämä johtuisi nimenomaan ilmastonmuutoksesta. Syynä voi olla Golfvirran luonnollinenkin vaihtelu, jota ei ole paljonkaan tutkittu.

Kaiken lisäksi vuonna 2010 julkaistussa tutkimuksessa pääteltiin tällä tavoin:

"Yksi huolenaihe ilmastonmuutoksen yhteydessä varsinkin suomalaisille on Golfvirran mahdollinen hidastuminen tai jopa pysähtyminen joskus tulevaisuudessa. Josh Willis on tutkinut joitakin mittauksia, joista asiaa voisi selvitellä. Hän käytti satelliittien mittauksia merenpinnan korkeudesta ja lämpötila-, suolaisuus- sekä nopeusmittauksia kelluvilta mittauslautoilta. Näiden avulla hän yritti määrittää Golfvirran pohjoiseen päin virtaavan yläosan muutoksia. Suuria muutoksia hän ei löytänyt. Hän löysi pienen lisäyksen Golfvirran voimakkuudessa vuoden 1993 jälkeen, joka hänen mukaansa johtuu todennäköisesti Pohjois-Atlantin lämpenemisestä. Lisäksi virrassa esiintyy vuodenaikavaihteluita sekä useamman vuoden kestoisia vaihteluita, mutta pitkän ajan muutoksia hän ei siis havainnut ja hän toteaakin: ...nämä havainnot osoittavat, että Golf-virran merkittävää hidastumista ei tapahtunut viimeisen 7 vuoden aikana, eikä todennäköisesti tapahtunut viimeisen 20 vuoden aikana." 

Syksyllä 2010 puolalaismeteorologien väitettiin ennustaneen meille kylmintä talvea tuhanteen vuoteen. Myöhemmin on paljastunut, että kyseessä oli nimenomaan teoreettinen pohdinta, mitä tulevaisuudessa voisi tapahtua, jos Golfvirta heikkenisi tai pysähtyisi.

Ilmatieteen laitoksen johtaja Mikko Alestalo toteaa tämänpäiväisessä Ilta-Sanomissa näin:

"On saatu tuloksia, joiden mukaan mannerjää on sulanut ja heikentänyt merivirtoja siinä sivussa. Näin ollen myös sen lämmittävä vaikutus on heikentynyt. -- Islannin kohdalla ilmaston lämpeneminen on hitaampaa kuin esimerkiksi Skandinaviassa. -- Meritutkijoiden mielestä tämä (Golfvirran pysähtyminen) on epätodennäköistä. Vettä ei yksinkertaisesti riitä yhden vuoden, vuosikymmenen tai vuosisadan aikana tarpeeksi pysäyttämään koko kiertoa. -- Ei tiedetä, kumoaisivatko nämä vaikutukset (ilmaston globaali lämpeneminen ja Golfvirran heikentyminen) toisensa. Kyse on pelkästä teoreettisesta tarkastelusta. -- Kun tällaisia talvia on kolme peräkkäin, niin tietysti tiedemiehet joutuvat miettimään, onko tämä pelkkää sattumaa, vai onko arktisen jääpeitteen sulamisella vaikutusta."

Tutkimuksissa on todettu, että 8 200 vuotta sitten sulaneesta jäätikköjärvestä tuli yhdellä kertaa valtavat määrät vettä Atlantille, jolloin Golfvirta heikkeni. Lämpötila laski pohjoisilla alueilla jopa 5-6 asteella. Ilmasto viileni nopeasti muutaman sadan vuoden ajaksi. Ilta-Sanomien haastatteleman Oulun yliopiston maaperägeologian professori Juha Lunkan mukaan Grönlannin mannerjäätikön sulaminen ei kuitenkaan voi tapahtua näin romahdusmaisesti:

"Kyllä tässä puhutaan kymmenistä tai sadoista vuosista. -- Toisaalta muutoksissa voi olla kynnyskohtia, jolloin muutokset tapahtuvat nopeammin. -- Jos Grönlannin mannerjäätikkö sulaa merkittävästi, niin ainakin hetkittäin ilmasto kylmenee pohjoisella pallonpuoliskolla." 

Arktisen alueen lämpeneminen on nyt ennennäkemätöntä 2 000 vuoteenArktisen merijään määrä oli tänä syksynä (16.9.2012) pienimmillään satelliittimittausten kaudella (alkaen vuodesta 1979), vain 3,41 miljoonaa neliökilometriä. Nyt arktisen merijään määrä on jälleen syksyn ja talven myötä lähtenyt kasvuun. Edellinen arktisen merijään minimi saavutettiin 18.9.2007, jolloin pinta-ala oli 4,17 miljoonaa neliökilometriä. Tänä vuonna jään pinta-ala oli siis 760 000 neliökilometriä aiempaa ennätystä pienempi (pinta-ala jäi -18 % edellisen ennätyksen alle) ja 3,29 miljoonaa neliökilometriä (-49 %) ajanjakson 1979-2000 vuosien keskimääräistä minimiä (6,70 miljoonaa neliökilometriä) pienempi. Vuosina 1979-2010 keskimääräinen minimi on ollut 6,14 miljoonaa neliökilometriä. Kun arktisen merijään määrä oli 20. maaliskuuta talven 2011-2012 suurimmassa lukemassa, se oli 15,24 miljoonaa neliökilometriä, joten myös yhden kesän aikana havaittu sulaneen jään pinta-ala 11,83 miljoonaa neliökilometriä on satelliittikauden ennätys. Kolmas tämän vuoden ennätys on Antarktiksen eli Etelämantereen merijään ennätyksellinen laajuus, joskin muutos on pinta-alallisesti hyvin pieni arktisen jään sulamiseen verrattuna.

Joidenkin tutkimusten mukaan arktisen merijään sulaminen voi tuoda meille kylmiä talvia, vaikkei Golfvirta heikentyisikään. Pohjoisen jääpeitteen sulaminen voi lisätä meillä korkeapaineita ja kylmiä itä- ja pohjoistuulia leutojen länsituulten sijaan. Tästä olen kirjoittanut aikaisemmin.

Suomen ilmastonmuutosskenaarioiden mukaan todennäköisintä kuitenkin on talviemme keskimääräinen lämpeneminen, vaikka arktisen merijään sulaminen voikin lisätä yksittäisten erityisen kylmien jaksojen todennäköisyyttä. Lämpenemistä tulee tapahtumaan kaikkien mallien mukaan keskimäärin 0,4 astetta (plus/miinus 0,1 astetta) vuosikymmentä kohden vuoteen 2040 asti. Vuodesta 2040 eteenpäin eri mallien tulokset antavat enemmän poikkeamia eli epävarmuus kasvaa. Talvet lämpenevät enemmän kuin kesät. Tähän vaikuttavat länsituulten voimistuminen ja arktisen alueen lumen sulamiseen liittyvät palautekytkennät sekä se, että talvisin lämpötilat vaihtelevat muutenkin paljon enemmän kuin kesällä. Ilmastovyöhykkeet siirtyvät kohti pohjoista. Talvella sademäärä kohoaa suhteellisesti ottaen enemmän kuin kesällä. Räntä- ja vesisateet yleistyvät lumisateiden kustannuksella. Rankkasateet (vesi- ja lumisateet) voimistuvat kaikkina vuodenaikoina. Ilmastomallien luotettavuudesta voi lukea aiemmasta blogipostauksestani.

Olen koonnut myös eri tutkimuslaitosten ennusteita talven 2012-2013 säästä Suomessa. Euroopan keskipitkien ennusteiden keskuksen (ECMWF) mukaan ajanjakson 12.11.-9.12.2012 kolmella ensimmäisellä viikolla koko Suomessa on tavanomaista lämpimämpää.  Viimeiselläkin viikolla Suomen etelä- ja keskiosassa näyttää olevan tavanomaista lämpimämpää.

perjantai 9. marraskuuta 2012

Juha "Norppa" Taskinen vieraili Kouvolan Lyseossa

Norppakuvaaja Juha Taskinen vieraili maanantaina Kouvolan Lyseon lukiossa. Hän esiintyi auditoriossamme kahteen kertaan. Ensimmäisessä esityksessä auditorio oli viimeistä paikkaa myöten täynnä, ja toisessakin esityksessä kuuntelijoita oli ilahduttavan paljon.

Illalla Taskinen esiintyi vielä maakuntakirjaston Mediamajassa, jossa ympäristöekologian kurssin opiskelijamme Essi ja Eveliina haastattelivat Taskista. Tämä on mielestäni hyvä esimerkki lukion ja kirjaston yhteistyöstä. Viime talvena Kouvolan kirjasto järjesti kouluumme vierailijaksi Risto Isomäen, ja nyt me maksoimme Taskisen vierailun Mediamajassa. Tähän saimme apua Lauri Jäntin säätiön Tietokirjallisuus tutuksi -apurahasta. Suuret kiitokset kirjastolle ja Lauri Jäntin säätiölle. Odotamme innolla yhteistyön jatkuvan kirjaston kanssa myöhemminkin!

Taskisen kuvaama dvd-elokuva "Torsti-kuutin sukellusseikkailut Saimaalla" nostatti useita ihastuneita huokauksia. Erityisen upeaa oli nähdä norpan unisukellus, jonka Taskinen on onnistunut kuvaamaan ensimmäisenä maailmassa. Norppa nukahtaa pinnalla ja vaipuu vähitellen unessa pohjaan, herää, nousee pintaan, nukahtaa uudelleen ja vajoaa jälleen.

Mielenkiintoinen yksityiskohta oli myös norppakoira, joka on koulutettu talviaikaan etsimään saimaannorppien hengitysaukkoja tutkijoiden työn helpottamiseksi.

Juha Taskinen haastateltavana Mediamajassa. Kuva: Jari Kolehmainen.
Saimaannorpan tulevaisuus ei ole turvattu

Taskisen upea valokuvaesitys kuitenkin kertoi myös paljon vakavaa asiaa. Saimaannorppaa uhkaavat sekä verkkokalastus että ilmastonmuutos.

Saimaannorppaa vainottiin pitkään. Sitä on pidetty kalastajien kilpailijana kalansaaliista. Norppa kuitenkin syö hyvin paljon myös ns. roskakaloja, joten Taskisen mukaan se on hyvä kalastusvesien hoitaja.

Saimaannorpasta maksettiin tapporahaa vuoden 1947 loppuun asti. Saimaannorppa rauhoitettiin vuonna 1955.

Pienimmillään saimaannorppakanta on ollut arvioiden mukaan alle sata yksilöä. Nyt saimaannorppia on 310. Taskisen mukaan laskelmat osoittavat, että Saimaalla voisi elää kestävästi noin 4 000 norppaa, ja silti kaloja riittäisi kalastettavaksi ihmisellekin.

Keväällä 2012 syntyi 64 kuuttia eli norpan poikasta. Valitettava tosiasia on kuitenkin se, että suurin osa kuuteista kuolee ennen yhden vuoden ikää. Ennen kaikkea nuoria norppia hukkuu verkkoihin.

Ilmastonmuutos uhkaa saimaannorppaa

Myös liian lauhat talvet häiritsevät saimaannorppia, joiden pesintä tapahtuu jään päälle esimerkiksi karin tai rantakallion viereen kinostuneessa lumessa. Leutoina, vähälumisina talvina norpat eivät onnistu kaivamaan pesäluolia, vaan kuutit voivat syntyä jopa paljaalle jäälle. Näiden jääkuuttien selviämismahdollisuudet ovat pesissä syntyneitä kuutteja huonommat. Jääkuutit voivat paleltua kuoliaaksi tai jokin petoeläin, esimerkiksi kettu tai susi, voi napata pienen kuutin, vaikkakaan tästä ei ole varmoja havaintoja.

Itä-Suomen yliopiston kolmivuotisessa hankkeessa saimaannorpille kolattiin lumikolilla apukinoksia, joissa ne voisivat pesiä. Haukivedelle tehtiin 40 ja samoin Pihlajavedelle 40 apukinosta saarten pohjoispuolelle paikkoihin, joissa ne eivät sula ja romahda helposti.

Viime talvena 2011-2012 norppa oli käynyt yli 70 prosentissa kolatuista apukinoksista. Norppa oli pesinyt yli 60 prosentissa apukinoksia. Varmuudella tiedetään syntyneen kaksi apukinospoikasta.

Osa kolattujen kinosten paikoista oli sellaisia, joissa norppa on aiemminkin pesinyt (ns. A-kinokset). Osa paikoista oli taas sellaisia, joissa norpan ei tiedetä aiemmin pesineen (ns. B-kinokset). Norppa näytti hyväksyvän myös nämä B-kinokset. Taskinen ei kuitenkaan suosittele mökkeilijöitä kolaamaan norpalle kinoksia mökkirantoihin, koska väärään aikaan tapahtuva mökillä oleilu voi aiheuttaa niin suurta häiriötä, että se tuhoaa koko pesinnän.

Itä-Suomen yliopisto selvittää myös geeniperimän osuutta saimaannorppien huonoon menestymiseen. Etelä-Saimaalla perimä näyttää olevan laajempi kuin Pohjois-Saimaalla. Vaikka norppa liikkuukin melko pitkiä matkoja, se on silti kotipaikkauskollinen, eivätkä eri populaatiot sekoitu keskenään. Näyttää kuitenkin siltä, ettei saimaannorpan perimä ole liian yksipuolinen selviämisen kannalta.

Juha Taskinen vastaili Mediamajassa opiskelijoiden kysymyksiin. Kuva: Sami Hammouda, Mediamaja.
Verkkokalastuskielto!

Tällä hetkellä saimaannorpan pahin uhka onkin verkkokalastus. Kevään ja alkukesän verkkokalastuskielto ei ole paljonkaan auttanut. Norppakuolemat ovat vain siirtyneet myöhempään kesään. Kun verkot lasketaan veteen heinäkuussa, kuutit eivät vielä tässäkään vaiheessa ole niin kehittyneitä, valppaita ja voimakkaita, että ne selviäisivät verkoista.

Suomen Luonnonsuojeluliitto onkin ehdottanut verkkokalastuskiellon jatkamista elokuun loppuun asti: "Vuosina 2000–2009 varmoja kuuttien kalanpyydyskuolemia tilastoitiin keskimäärin 3,7 vuodessa. Kuolemat tapahtuivat pääosin touko-kesäkuussa. Rajoitusten tiukentamisen jälkeen vuosina 2010–2012 kalanpyydyksiin varmasti kuolleita kuutteja on löytynyt keskimäärin 4,0 vuodessa. Näistä suurin osa on löytynyt heinäkuussa. Vuosi 2012 on ollut murheellinen: lokakuun alussa löytyi jälleen yksi kalaverkkoon kuollut kuutti. Se oli jäänyt verkkoon jo heinä-elokuussa, mutta löytyi rantaan ajautuneena vasta lokakuussa. Tämä nosti kalanpyydyksiin kuolleiden kuuttien määrän jo kuuteen. Lisäksi yhdestä kuolleena löydetystä kuutista on löytynyt viitteitä kalanpyydyskuolemasta. Luku on hälyttävän korkea, kun huomioidaan, että läheskään kaikki tapaukset eivät tule tietoon."

Juuri eilen tuli kuitenkin tieto, ettei verkkokalastuskieltoa ainakaan toistaiseksi venytetä pitemmäksi. Näin Taskinen arvelikin, koska nykyiset osakaskuntien kanssa tehdyt rajoitussopimukset ovat voimassa vuoden 2015 loppuun asti.

Taskinen ehdottaa koko Saimaalle ainakin 15 vuoden ympärivuotista verkkokalastuskieltoa. Taskisen mukaan missään muualla maailmassa verkkokalastus ei muutenkaan ole näin vapaata kuin Suomessa, poikkeuksena vain inuitit. Saimaan ammattikalastajat eivät muutenkaan juuri käytä verkkoja vaan trooleja ja nuottia. Kotitarvekalastajat taas saavat soppakalansa aivan hyvin myös katiskoilla. Katiskat ovat norpalle turvallisia, kunhan niiden nielu on niin tukevarakenteinen, ettei norppa pysty sitä levittämään. Norpat voivat jopa käyttää katiskan yläosaa makuualustanaan!

Kuutti hukkui Pihlajavedellä ja kuvaaja Juha Taskinen siirsi sen kuvausta varten kirkkaampaan veteen Punkaharjun kupeelle. Kuva: Juha Taskinen.
Haluaisitko tuhota lopullisesti kaikki Sibeliuksen teokset?

Juha Taskinen vertasi saimaannorpan mahdollista sukupuuttoa siihen, että kaikki Sibeliuksen sävellykset hävitettäisiin pysyvästi siten, ettei kukaan enää koskaan voisi niitä soittaa tai kuulla. Sekä Sibelius että saimaannorppa ovat korvaamattomia kansallisaarteitamme!

lauantai 3. marraskuuta 2012

Sandy-myrsky, Suomen sateet, hukkaan heitetty ruoka, älypuhelimet ja ilmastonmuutos

Suomessa roskikseen heitetyn ruoan päästöt vastaavat 100 000 henkilöautoa

Piirros © gcpics - Fotolia.com
Suomalaiset heittävät MTT:n mukaan hukkaan 160 miljoonaa kiloa syömäkelpoista ruokaa vuodessa, siis henkeä kohden laskettuna yli 20 kilogrammaa. Roskikseen heitettyjen ruokien arvo on noin 500 miljoonaa euroa ja niiden päästöt vastaavat 100 000 henkilöauton päästöjä.

Jätteisiin joutuu ruokaa, koska ostoksia ei ole suunniteltu oikein, ruokaa valmistetaan liian suuria määriä, lautaselle otetaan liikaa ruokaa, tähteitä ei osata käyttää ja käyttökelpoista ruokaa heitetään roskikseen heti, kun parasta ennen -päivämäärä on saavutettu. Asiasta kertoivat tarkemmin eilen MTV3:n uutiset. Ekologisista ruokavalinnoista voi lukea lisää PowerPointistani ja Kouvolan Lyseon lukion ympäristöekologian blogista.

Onko älypuhelinten myynnin kasvu älykästä?

Suomessa myytiin tämän vuoden tammi-syyskuussa 1,1 miljoonaa älypuhelinta. Euromääräisesti myynti kasvoi 57 % viime vuoden vastaavaan ajanjaksoon verrattuna. Tabletteja (taulutietokoneita) myytiin tämän vuoden tammi-syyskuussa yli 160 000 kappaletta. Kaikkiaan kodin elektroniikan myynti kasvoi yli 10 %. Asiasta kertoi Taloussanomat.

Kirjoitin aiemmin tekstin "Mitä laitetaan? Yksi kuormittunut maapalloko?", jossa pohdin kulutuksen kasvua tarkemmin.

Suosittelen ehdottomasti kaikkia lukemaan myös Markku Leiwon hauskan kolumnin siitä, kuinka "hirveää" ennen vanhaan oli, kun ei ollut vihreitä ajatuksia. Jatkoksi kannattaa lukea Pekka Pekkalan kolumni siitä, kuinka suomalainen keskiluokka nykyään hukkuu teknologialeluihin. Nykyiset vihreät ajatukset pienine henkilökohtaisine näpertelyineen eivät auta kaiken teknologiakrääsän keskellä, jos elämäntapa kuitenkin on maapallollemme paljon kuluttavampaa kuin ennenvanhainen elämä ilman vihreitä ajatuksia.

Ilmastonmuutoksen hillitseminen siedettävälle tasolle ei vaatisi kovin suuria uhrauksia nykyiseen elämäntapaamme verrattuna, jos edes kulutuksen jatkuva kasvu saataisiin pysähtymään. Uuden tutkimuksen mukaan kuluttajat kuitenkin panostavat liikaa saadakseen viimeisimmät tekniset ominaisuudet, vaikka näille ominaisuuksille ei edes olisi käyttöä.

Ja hei, kuinka helppoa olikaan vanhan peruskännykän kanssa, kun lataaminen kerran kahdessa viikossa riitti! Nyt sähköä kuluu lataamiseen paljon enemmän ja keskittymiskykykin on heikentynyt, kun jatkuvasti pitää älykännykältä vahdata (epä)sosiaalisen median uusimpia päivityksiä. Ja montakohan turhaan tuotettua, yhä toimivaa ylimääräistä kännykkää lojuu lähes jokaisen kodin laatikoiden pohjilla?

Suomessa poikkeuksellisen sateiset lokakuu ja koko vuosi


Kuvankäsittely © Patrizia Tilly - Fotolia.com
Tämä vuosi on toistaiseksi (tammi-lokakuu) Ilmatieteen laitoksen Twitter-päivityksen mukaan ollut Suomessa toiseksi sateisin viimeisimmän 50 vuoden aikana. Sateisin on ollut vuosi 1998. Järvi-Suomessa kuluva vuosi lienee ollut koko mittaushistorian (noin sata vuotta) sateisin.

Tämän vuoden syyskuussa Kouvolan Utissa oli Kouvolan Sanomien (2.10.2012) mukaan vain kahdeksan sateetonta päivää. Helsingin Kaisaniemessä mitattiin koko 150-vuotisen mittaushistorian suurin syyskuun sademäärä, 160 mm. Edellinen ennätys oli 159 mm vuodelta 1918. Muillakin havaintoasemilla, esimerkiksi Helsinki-Vantaalla ja Utsjoen Kevolla tuli uusia asemakohtaisia syyskuun ennätyksiä. Syyskuu olikin Ilmatieteen laitoksen tiedotteen mukaan tavanomaista lämpimämpi ja paikoin poikkeuksellisen sateinen.

Myös lokakuu jatkui Ilmatieteen laitoksen tiedotteen mukaan paikoin ennätyssateisena. Lokakuussa varsinkin Länsi- ja Lounais-Suomessa mitattiin paikkakuntakohtaisia lokakuun sade-ennätyksiä. Lounais-Suomen sademäärät olivat 2-2,5-kertaisia verrattuna tavanomaisiin. Merikarvialla satoi lokakuussa 191 mm, mutta koko Suomen kaikkien aikojen lokakuun sade-ennätystä ei rikottu. Vihdissä nimittäin satoi lokakuussa 2006 peräti 228 mm. Itä- ja Pohjois-Suomessa syyskuu oli kuitenkin paikoin tavanomaista kuivempi.

Ilmastoskenaarioiden mukaan Suomen sademäärät lisääntyvät A2-päästöskenaariossa 19 % (19 mallin antama paras arvo, 90 prosentin epävarmuushaarukka 10-28 %) vuosiin 2070-2099 mentäessä verrattuna jaksoon 1971-2000, A1B-päästöskenaariossa 17 % (90 prosentin epävarmuushaarukka 8-25 %) ja B1-päästöskenaariossa 12 % (90 prosentin epävarmuushaarukka 5-21 %). Sademäärän lisääntyminen on aluksi melko hidasta ja se voikin hukkua lähivuosikymmeninä luonnollisen vaihtelun alle.Talvella sademäärä kohoaa suhteellisesti ottaen enemmän kuin kesällä. Räntä- ja vesisateet yleistyvät lumisateiden kustannuksella. Rankkasateet (vesi- ja lumisateet) voimistuvat kaikkina vuodenaikoina.

Vaikuttiko ilmastonmuutos Yhdysvaltojen Sandy-myrskyyn?


Kuvamanipulaatio © Frederic Bos - Fotolia.com
Suomessa meteorologit ovat antaneet hieman ristiriitaisia lausuntoja siitä, vaikuttiko ilmastonmuutos Yhdysvaltojen Sandy-myrskyyn.

Scientific American -lehden mukaan yhä useammat tutkijat ovat vakuuttuneita siitä, että ilmastonmuutos vaikuttaa Sandy-hurrikaanin kaltaisiin sään ääri-ilmiöihin. Myrsky olisi mitä todennäköisimmin syntynyt ilman ilmastonmuutostakin, mutta ilmastonmuutos voimisti sitä lisäten sen tuhovoimaa.

Ilmastonmuutoksen takia lämmennyt merivesi antaa myrskyille enemmän voimaa. Lisääntyvä haihtuminen lisää ilmankoskeutta, mikä puolestaan aiheuttaa aiempaa rankempia sateita. Lisäksi arktisen merijään ennätysmäisen sulamisen seurauksena Pohjois-Atlantin oskillaatio (NAO) on voinut aiheuttaa suihkuvirtauksen kääntymisen etelään, jolloin Sandy sai enemmän voimaa.

Myös vakuutusyhtiöt ovat havainneet luonnonkatastrofien lisääntymisen erityisesti Pohjois-Amerikassa. Vaikka trooppiset syklonit eivät voimistuisikaan, niiden tuhot voivat lisääntyä siksi, että merenpinta nousee lämpölaajenemisen ja mannerjäätiköiden sulamisen seurauksena. Vuosina 1992-2010 merenpinta on maailmanlaajuisesti noussut keskimäärin kolme millimetriä vuodessa. Paikoin merenpinta on noussut jopa senttimetrin vuodessa, mutta toisilla alueilla merenpinta on laskenut. Alueellinen vaihtelu on siis tässäkin suurta. Sandyn syntyalueilla merenpinta on noussut erityisen paljon. Uusimmissa arvioissaan tutkijat arvioivat merenpinnan nousevan jatkossa IPCC:n ennusteita enemmän.

Sandy-myrskyn ja ilmastonmuutoksen yhteyksistä kertovat tarkemmin Climate Central, The Big StoryThinkProgress, Huffington Post ja Skeptical Science sekä Wunderground. Kannattaa katsoa myös AGW Observerin kokoama linkkilista tutkimuksista, jotka tutkivat ilmastonmuutoksen ja hurrikaanien yhteyttä.

Ilmastoasioihin erikoistunut antropologi Greg Laden toistaa ilmastotutkijoiden aiemmin yleisesti esittämän näkemyksen: "Lämpötiloissa ja muissa säätekijöissä on aina vaihtelua, mutta ilmaston lämpeneminen nostaa perustasoa. Se on totta. Mutta seuraus siitä EI ole se, että ilmastonmuutos voidaan yhdistää tiettyyn myrskyyn. Kaikki myrskyt ovat säätä, kaikki sää on ilmaston välitöntä ilmentymää, ilmastonmuutos on ilmastoa."

Ilmastotieteen professori Gerard North sanoo: "Suurimmalta osin se (Sandy) on luonnollinen, sanoisin 80-90 -prosenttisesti luonnollinen. Tällaista sattuu, kuten kuivuusjaksojakin. Se on luonnollinen asia."

Kaikkein pisimmälle sanoissaan menee Nasan James Hansen kommentoidessaan yleisesti sään ääri-ilmiöiden yleistymistä: "Analyysimme osoittaa, ettei se enää riitä, että sanotaan ilmaston lämpenemisen lisäävän sään ääri-ilmiöiden todennäköisyyttä ja että toistetaan väitettä, ettei yksittäistä säätapahtumaa voi suoraan yhdistää ilmastonmuutokseen. Päinvastoin, analyysimme osoittaa, ettei lähimenneisyyden kuumalle säälle ole käytännöllisesti katsoen mitään muuta selitystä kuin ilmastonmuutos."

Tohtori Kevin E. Trenberth puolestaan toteaa näin: "Vastaus yleiseen kysymykseen, aiheuttiko tietyn säätapahtuman ilmastonmuutos, on se, että kysymys on väärä. Ilmastonmuutos vaikuttaa kaikkiin säätapahtumiin, koska niiden tapahtumaympäristö on aiempaa lämpimämpi ja kosteampi."