perjantai 29. joulukuuta 2023

Suomen ja koko maailman kylmyysennätykset

Suomen pakkasennätys on -51,5 astetta

Suomi sijaitsee niin pohjoisessa, että meillä on - ja tulee aina olemaan - pakkasjaksoja riippumatta siitä, kuinka ilmastonmuutos etenee. Suomen mittaushistorian kylmin lämpötila -51,5 astetta mitattiin Pokan kylässä Kittilässä 28. tammikuuta 1999. Silloin Pohjois- ja Keski-Lapissa oli noin viikon ajan 45-50 asteen pakkasia. Kovin Kouvolan Utissa mitattu pakkanen puolestaan on -37,3 astetta (9. tammikuuta 1987).

Suomen talvilämpötiloihin vaikuttaa merkittävästi Pohjoisnapaa ympäröivä polaaripyörre, joka pitää kylmän ilman napa-alueella. Polaaripyörteen hajoaminen tarkoittaa sitä, että kylmää ilmaa pääsee kulkeutumaan kohti etelää. Tällä hetkellä polaaripyörre saattaa olla hajoamassa, mikä ennustaisi meille kovia pakkasia. Polaaripyörteestä ja sen vaikutuksesta Suomen säähän kannattaa lukea meteorologi Joanna Rinteen hyvä kirjoitus.

Talvisäähämme vaikuttaa myös NAO-värähtely (North Atlantic Oscillation, Pohjois-Atlantin oskillaatio), joka liittyy Islannin ja Azorien ilmanpaine-eroihin. Mitä suurempi ilmanpaine-ero niiden välillä on (= positiivinen NAO-indeksi: Islannissa syvä matalapaine, Azoreilla voimakas korkeapaine), sitä voimakkaampia meillä ovat läntiset ilmavirtaukset (matalapaineet kulkevat pohjoista reittiä). Tällöin meillä siis vallitsee mereinen, lauha ja kostea ilma. Kun NAO-indeksi on negatiivinen (Azorien korkeapaine heikompi), matalapaineet siirtyvät etelämmäksi, jolloin meille virtaa kylmää ilmaa pohjoisesta.

Negatiivisen NAO-indeksin vuosina meillä on siis tavallista kylmempiä talvia ja positiivisen NAO-indeksin vuosina keskimääräistä lämpimämpiä talvia. Monet tutkijat ovat sitä mieltä, että NAO on osa ilmakehän suurempaa ilmiötä, arktista oskillaatiota eli värähtelyä (AO). NAO-indeksiä voidaan ennustaa tarkasti vain pari viikkoa etukäteen (jolloin on kyse lähinnä vallitsevia sääoloja kuvaavasta indeksistä), mutta laajemmassa (epätarkemmassa) mittakaavassa NAO-heilahduksen kesto vaihtelee 2-10 vuoden välillä. Tällä perusteella voidaan olettaa peräkkäisten talvien olevan keskimäärin hyvin samankaltaisia, joskin todellisiin säätilanteisiin vaikuttavat myös monet muut asiat.

Koko maailman virallinen pakkasennätys on -89,2 astetta, mutta satelliitista on mitattu -93,2 astetta

Koko maapallon virallinen kylmyysennätys -89,2 astetta mitattiin Etelämantereen Vostok-sääasemalla 21. heinäkuuta 1983. Aiempi ennätys oli -88,3 astetta (24. elokuuta 1960). Etelämantereella kylmimmät lukemat havaitaan heinä-elokuussa, jolloin eteläisellä pallonpuoliskolla on talvi. WMO:n viralliset ennätystilastot alkavat vuodesta 1912.

Satelliitista mitattu maapallon pakkasennätys -93,2 astetta on havaittu Etelämantereen Dome Valkyrielta Kuningatar Maudin maalta 10. elokuuta 2010 lähes neljän kilometrin korkeudella olevalta jäätiköltä. Image Credit: Ted Scambos, National Snow and Ice Data Center.

NASA:n ja NSIDC:n mukaan satelliitista on mitattu -93,2 astetta Etelämantereen Dome Valkyrielta Kuningatar Maudin maalta 10. elokuuta 2010 lähes neljän kilometrin korkeudella olevalta jäätiköltä. Satelliiteista tehtyjä mittauksia ei kuitenkaan hyväksytä WMO:n virallisiin ennätystilastoihin, koska tekniikka ei ole yhtä vakiintunutta kuin perinteisillä mittareilla tehdyissä mittauksissa.

Pilvettömän, kirkkaan ja kuivan sään vallitessa lämpösäteily katoaa maan pinnalta nopeasti avaruuteen. Kaikkein kylmimmät kohdat syntyvät vuorten rinteillä oleviin notkelmiin, joihin kylmä, tiheä ilma painautuu. Etelämantereen itäosien korkeilta alueilta löytyikin satelliittimittauksissa tuhat kilometriä pitkä kaistale, jolta mitattiin 92-93 pakkasasteen lukemia. Kylmimmät lämpötilat saatiin Dome Argusin ja Dome Fujin väliltä noin 5 x 10 kilometriä kokoisista painanteista, joiden syvyys oli 2-4 metriä. Useilla näistä kylmistä alueista saavutetaankin lähes joka vuosi yli 90 pakkasasteen lukemia.

Aiheuttaako arktisen alueen lämpeneminen Suomeen kylmän talven?

Suomen kannalta asia on erityisen mielenkiintoinen siksi, että joidenkin tutkijoiden mukaan lämmin arktinen alue lisää kylmän talven todennäköisyyttä sekä Pohjois-Euroopassa että Pohjois-Aasiassa.

Vuonna 2010 julkaistun tutkimuksen mukaan ilmaston lämpeneminen voi edistää kylmiä talvia tietyillä alueilla ilmastonmuutoksen alkuvaiheessa. Tutkijat Vladimir Petuhov (Petoukhov) ja V. A. Semenov Potsdamin ilmastovaikutusten tutkimuskeskuksesta (Potsdam Institute for Climate Impact Research) ovat seuranneet Jäämeren itäosia (Barentsinmeri ja Karanmeri). Kun Jäämeren itäosien jääpeite vähenee ilmastonmuutoksen myötä, merestä pääsee vapautumaan entistä enemmän lämpöä, mikä lämmittää ilmaa. Tämä puolestaan aiheuttaa ilmavirtausten muuttumisen, jolloin kylmät talvet Euroopassa ja Pohjois-Aasiassa yleistyvät. Äärimmäisen kylmien talvien todennäköisyys kasvaa kolminkertaiseksi. Kylmistä talvista on syytetty joskus auringon heikkoa säteilyä ja joskus Golfvirran heikentymistä, mutta tutkijoiden mukaan merijään vähenemisen ja kylmien talvien välinen korrelaatio on huomattavasti selvempi.

”Lämmin arktinen alue, kylmät mantereet” -ilmiö on fysikaalisesti täysin mahdollinen. Luontainen sään vaihtelu kuitenkin jatkuu, joten yksittäisestä talvesta on mahdotonta ennustaa yhtään mitään. Yksittäinen talvi voi olla kylmä tai lämmin, vaikka kylmien talvien todennäköisyys keskimäärin kasvaisikin. Lisäksi on huomattava, että kyseinen tutkimus perustui vain yhteen ilmastomalliin.

Vuonna 2012 julkaistun Jennifer A. Francisin ja Stephen J. Vavrusin tutkimuksen mukaan arktisen alueen lämpeneminen pienentää pohjois-eteläsuuntaista lämpötilavaihtelua, mikä taas vaikuttaa Rossbyn aaltoihin eli suihkuvirtauksen mutkiin. Vyöhyketuulet heikkenevät ja aaltojen amplitudi kasvaa, jolloin Rossbyn aallot kehittyvät eri tavoin kuin tavallisesti. Näin tapahtuu erityisesti syksyllä ja talvella sellaisessa tilanteessa, jossa merijäätä on tavallista vähemmän.

Suihkuvirtauksen vyöhyke ei siis muutu pohjoisemmaksi, vaan se tekee entistä jyrkempiä mutkia (etelä-pohjoinen -ulottuvuus kasvaa), jolloin Rossbyn aaltoja kehittyy idässä hitaammin ja jolloin aallot ovat entistä jyrkempiä. Tämä johtaa pysyvämpiin sääilmiöihin, jolloin esimerkiksi talven kylmyys tai kesän kuivuus, tulvat ja helleaallot voivat olla pitkäkestoisempia. Pohjois-eteläsuunnassa siis lämpötilaerot pienenevät, koska suihkuvirtaus tekee entistä syvempiä aaltoja kohti pohjoista ja etelää, jolloin seurauksena on länsi-itäsuuntaisten tuulten heikkeneminen. Ylemmän tason länsituulet ovatkin tutkimuksen mukaan heikentyneet 14 prosenttia vuoden 1979 jälkeen.

Isot pohjois-eteläsuuntaiset Rossbyn aallot siis liikkuvat hitaammin kohti itää, jolloin säätyyppi on entistä pysyvämpi. Muodostuu esimerkiksi ns. sulkukorkeapaineita. Toisella alueella on pysyvä kylmä ilmamassa ja toisella alueella taas lämmin. Sää vaihtelee siis entistä vähemmän, ja vallitseva säätyyppi pysyy paikallaan pitkään.

Rossbyn aaltojen tarkka sijainti kuitenkin riippuu muista tekijöistä, kuten El Niñosta ja luonnollisesta arktisesta oskillaatiosta. Talven säätyyppi saattaa olla meillä hyvin pysyvä, mutta aaltojen sijainnista riippuen se voi olla arktisen kylmä tai mahdollisesti myös eteläisen lämmin. Kun arktista merijäätä on vähän, Suomi jää todennäköisemmin aaltojen kylmälle puolelle. Voidaan siis väittää, että voimakkaan ilmastonmuutoksen alkuvaiheessa ilmaston lämpeneminen tekee Suomen talvista ajoittain entistä kylmempiä, kun talven "lämpöaallot" arktisella alueella yleistyvät ja muuttuvat entistä pitkäkestoisemmiksi.

Kaikki meteorologit eivät ole yksimielisiä siitä, että arktinen alue vaikuttaisi näin voimakkaasti säätiloihin etelämpänä. NOAA:n valtameritutkija Jim Overland on sanonut näin: ”Ihmiset pitävät suorista syy-seuraussuhteista, kuten että jäättömyys aiheuttaa joka vuosi samanlaiset vaikutukset. Ilmakehän kaoottinen luonne kuitenkin tarkoittaa sitä, että tutkijat voivat suurella luotettavuudella sanoa vain sen, että 'sään ääri-ilmiöiden määrä lisääntyy jossakin' arktisen alueen ilmaston nopean muuttumisen seurauksena.”

Tutkimusprofessori Timo Vihma Ilmatieteen laitokselta teki taannoin yhteenvedon eri tutkimuksista. Tiivistelmänä Vihma totesi, että arktisen merijään väheneminen näyttää suosivan kylmiä itätuulia Suomessa ja arktisen alueen lämpeneminen pysyviä säätyyppejä Suomen syys- ja talviaikaan. Muutkin tekijät kuitenkin vaikuttavat kiertoliikkeisiin. Ilmastomallit pystyvät pääosin simuloimaan nämä kaikki mainitut tekijät, mutta siitä huolimatta mallit ennustavat Suomen talvien lämpenevän ilmastonmuutoksen myötä. Arktisen merijään vähenemisen vaikutus ei näytä dominoivan ilmastonmuutokseen verrattuna. Esimerkiksi arktisen merijään erityisen pientä pinta-alaa syksyllä 2007 seurasi vähäluminen ja lämmin talvi. Sään luontainen vaihtelu kylmine ja lämpimine talvineen siis jatkuu lämpenemistrendistä huolimatta.

Tutkija, tohtori Jouni Räisänen on tiivistänyt asian näin: "Asia erikseen on, kuinka tärkeää Jäämeren jään väheneminen on kaikkiin niihin muihin tekijöihin (esim. meriveden lämpötilan vaihtelut matalammilla leveysasteilla, kasvihuonekaasu- ja pienhiukkaspitoisuuksien muutokset, auringon aktiivisuuden vaihtelu, ilmakehän itsensä synnyttämä puhdas satunnaisvaihtelu) verrattuna, jotka myös vaikuttavat ilmakehän kiertoliikkeeseen. Vaikka joitakin mallisimulaatioita on tehty, tämä asia tunnetaan vielä aika huonosti. -- Kuten jo yllä todettiin, ilmakehän kiertoliikkeeseen vaikuttaa monia muitakin asioita, jotka voivat hyvin peittää Jäämeren jääolojen vaikutuksen alleen. Esimerkiksi edellistä, syksyllä 2007 sattunutta jääpeitteen vähyysennätystä seurannut talvi 2007-2008 oli Suomessa voimakkaiden länsituulten myötä ennätyksellisen leuto. -- Lisäksi pakkasia ja helteitä pohdittaessa on syytä muistaa meneillään oleva kasvihuoneilmiön voimistuminen, joka jo sinällään muuttaa kylmiä jaksoja leudommiksi ja lämpimiä kuumemmiksi, riippumatta Jäämeren jään vähenemisen tuomasta lisämausteesta."

Lue myös nämä




lauantai 23. joulukuuta 2023

Onko ennätyksellisen lämmin vuosi 2023 yli 1,5 astetta esiteollista aikaa lämpimämpi?

Maapallon eri alueiden keskilämpötilan ennätykset tammi-marraskuussa 2023 vuosien 1850-2023 lämpötilatilastossa. Suurella osalla maapallon pinta-alasta oli ennätyksellisen lämmintä (tummin punainen väri). Missään koko maapallolla tammi-marraskuu 2023 ei ollut viiden mittaushistorian kylmimmän tammi-marraskuun joukossa. Credit: Berkeley Earth

Berkeley Earthin eilisiltana julkaiseman uutiskirjeen mukaan vuosi 2023 tulee olemaan yli 99 prosentin todennäköisyydellä mittaushistorian lämpimin vuosi ja 99 prosentin todennäköisyydellä Berkeley Earthin lämpötiladatan ensimmäinen kalenterivuosi, jolloin maapallon keskilämpötila on yli 1,5 astetta korkeampi kuin esiteollisen ajan keskilämpötila. Lämpimyyteen vaikuttivat luonnollinen El Niño -ilmiö, muut luonnolliset tekijät ja ihmiskunnan aiheuttama ilmastonmuutos yhdessä.

Erityisen ennätyksellinen oli syyskuu 2023, jolloin kuukausikohtainen poikkeama esiteollisesta ajasta oli suurempi kuin koskaan aiemmin, peräti +1,82 astetta. Kuusi peräkkäistä kuukautta kesäkuusta marraskuusta olivat ennätyslämpimiä. Lopulliset vuoden 2023 tilastot julkaistaan 12. tammikuuta 2024.

Lähde

Berkeley Earth

Lue myös nämä

WMO: Viimeisimmät yhdeksän vuotta 174-vuotisen mittaushistorian lämpimimmät vuodet ja vuosi 2023 todennäköisesti kaikista lämpimin

Historiallinen uutinen: Maapallon keskilämpötila ylitti ensimmäistä kertaa mittaushistoriassa kahdella asteella esiteollisen ajan keskilämpötilan

Pohjoinen pallonpuolisko saavutti maaliskuun alussa hetkellisesti kahden asteen lämpenemisrajan verrattuna esiteolliseen aikaan

Viimeisimmät 12 kuukautta olivat mittaushistorian tähän mennessä lämpimin 12 kuukauden jakso

Lokakuu oli viides peräkkäinen globaalisti ennätyslämmin kuukausi ja tästä vuodesta on tulossa koko mittaushistorian lämpimin vuosi

Miksi nyt on globaalisti ennätyksellisen lämmintä?

Pohjois-Atlantti on ollut ennätyslämmin jo yli seitsemän kuukautta peräkkäin

Pohjoisella pallonpuoliskolla jo yli sata päivää peräkkäin ennätyksellisen lämmintä, ja syyskuu jatkoi globaalisti ennätyslämpimien kuukausien sarjaa

Kesä-elokuu oli koko mittaushistorian kuumin kolmen kuukauden jakso

lauantai 2. joulukuuta 2023

WMO: Viimeisimmät yhdeksän vuotta 174-vuotisen mittaushistorian lämpimimmät vuodet ja vuosi 2023 todennäköisesti kaikista lämpimin

Vuosien 1850–2023 globaalien keskilämpötilojen (vuoden 2023 tiedot lokakuuhun asti) ero esiteollisen ajan (vuodet 1850–1900) keskilämpötilasta celsiusasteina viiden eri lämpötilasarjan mukaan. Credit: WMO.

YK:n alainen Maailman ilmatieteen järjestö WMO julkaisi tällä viikolla alustan State of the Global Climate 2023 -raporttinsa. Tässä on koottuna joitakin keskeisiä pääkohtia tuosta raportista.

Mittaushistorian tähän mennessä lämpimin kymmenvuotiskausi on ollut 2014–2023

Vuoden 2023 globaali keskilämpötila (tiedot lokakuuhun asti) lähellä maapallon pintaa oli noin 1,4 astetta esiteollista aikaa (vuodet 1850–1900) korkeampi ja 0,5 astetta vuosien 1991-2020 keskilämpötilaa korkeampi. Vuodesta 2023 tulee lähes varmasti 174-vuotisen mittaushistorian lämpimin. Toiseksi lämpimimmät vuodet (2016 ja 2020) olivat vajaat 1,3 astetta esiteollista aikaa lämpimämpiä. Viimeisimmät yhdeksän vuotta (2015–2023) ovat olleet koko mittaushistorian yhdeksän lämpimintä kalenterivuotta. Mittaushistorian lämpimin kymmenen peräkkäisen vuoden jakso puolestaan on ollut 2014–2023, lokakuuhun 2023 asti ulottuvien tietojen perusteella noin 1,2 astetta yli esiteollisen ajan keskiarvon.

Kasvihuonekaasujen pitoisuudet ovat ennätyksellisen korkeita

Kolmen merkittävimmin ilmastonmuutosta aiheuttavan kasvihuonekaasun eli hiilidioksidin, metaanin ja dityppioksidin mitatut pitoisuudet ilmakehässä ovat ennätyksellisen korkeita. Varmistetut globaalit tilastot ovat vuodelta 2022, mutta vuoden 2023 reaaliaikaisen pisteseurannan perusteella pitoisuudet ovat edelleen nousussa. Vuonna 2022 hiilidioksidin pitoisuus ilmakehässä oli keskimäärin 417,9±0,2 ppm, metaanin 1923±2 ppb ja dityppioksidin 335,8±0,1 ppb. Vuonna 1750 pitoisuudet olivat hiilidioksidilla 278,3 ppm, metaanilla 729,2 ppb ja dityppioksidilla 270,1 ppb.

Merenpinnan nousu on kiihtynyt

Noin 90 % vuoden 1971 jälkeen maapallolle kertyneestä ylimääräisestä energiasta on varastoitunut meriin. Tänä vuonna globaali meriveden pinta on ollut korkeammalla kuin kertaakaan aiemmin vuodesta 1993 alkavan satelliittimittaushistorian aikana. Merenpinnan nousun syynä ovat sekä meriveden lämpölaajeneminen että jäätiköiden sulamisesta tuleva ylimääräinen vesi. Keskimäärin merenpinta on kohonnut satelliittimittaushistorian aikana 3,42 millimetriä vuodessa, mutta nousunopeus on kiihtynyt. Ensimmäisten kymmenen vuoden aikana se oli 2,14 millimetriä vuodessa, viimeisimmän kymmenen vuoden aikana 4,72 millimetriä vuodessa.

Merien ja mannerten jääpeite sulaa

Myös merien lämpösisältö on suurempi kuin kertaakaan aiemmin 65-vuotisen seurantahistorian aikana (viimeisimmät varmistetut laskelmat vuodelta 2022). Antarktiksen merijään laajuus olikin helmikuussa 2023 pienempi kuin kertaakaan aiemmin vuodesta 1979 alkavan satelliittimittaushistorian aikana. Vuoristojäätiköt ovat sulaneet merkittävästi esimerkiksi läntisessä Pohjois-Amerikassa ja Euroopan Alpeilla. Sveitsin jäätiköt menettivät noin 10 % jäljellä olevasta tilavuudestaan viimeisimmän kahden vuoden aikana.

Lähteet

WMO press release: 2023 shatters climate records, with major impacts

WMO: Provisional State of the Global Climate 2023

Lue myös nämä

Historiallinen uutinen: Maapallon keskilämpötila ylitti ensimmäistä kertaa mittaushistoriassa kahdella asteella esiteollisen ajan keskilämpötilan

Pohjoinen pallonpuolisko saavutti maaliskuun alussa hetkellisesti kahden asteen lämpenemisrajan verrattuna esiteolliseen aikaan

Viimeisimmät 12 kuukautta olivat mittaushistorian tähän mennessä lämpimin 12 kuukauden jakso

Lokakuu oli viides peräkkäinen globaalisti ennätyslämmin kuukausi ja tästä vuodesta on tulossa koko mittaushistorian lämpimin vuosi

Miksi nyt on globaalisti ennätyksellisen lämmintä?

Pohjois-Atlantti on ollut ennätyslämmin jo yli seitsemän kuukautta peräkkäin

Pohjoisella pallonpuoliskolla jo yli sata päivää peräkkäin ennätyksellisen lämmintä, ja syyskuu jatkoi globaalisti ennätyslämpimien kuukausien sarjaa

Kesä-elokuu oli koko mittaushistorian kuumin kolmen kuukauden jakso

tiistai 21. marraskuuta 2023

Historiallinen uutinen: Maapallon keskilämpötila ylitti ensimmäistä kertaa mittaushistoriassa kahdella asteella esiteollisen ajan keskilämpötilan

Yksittäisten vuorokausien 1.1.1940–18.11.2023 globaalien keskilämpötilojen anomaliat eli poikkeamat esiteollisen ajan (1850–1900) keskilämpötilasta. Vuosi 2023 on esitetty paksulla kirkkaanpunaisella käyrällä. Muut vuodet on kuvattu ohuilla käyrillä, joiden värit vaihtuvat vuosikymmenten mukaan. Katkoviiva eli diagrammin nollataso kuvaa esiteollista aikaa (vuosien 1850–1900 keskiarvo). Data: ERA5. Credit: Copernicus Climate Change Service/ECMWF

Viime viikon perjantai 17. marraskuuta 2023 oli historiallinen päivä. Silloin vuorokauden globaali keskilämpötila ylitti ensimmäistä kertaa mittaushistoriassa kahdella asteella esiteollisen ajan keskilämpötilan. Toki ennen ihmislajin olemassaoloa maapallolla on ollut huomattavastikin nykyistä lämpimämpiä aikoja. 

Copernicus Climate Change Servicen mukaan anomalia eli poikkeama esiteollisen ajan keskilämpötilasta oli 17. marraskuuta +2,07 astetta. Professori Eliot Jacobson totesi kahden asteen rajan ylityksen myös toisen globaalin lämpötilahavaintodatan perusteella. Ylitys oli kuitenkin väliaikainen, sillä nyt globaali keskilämpötila on jälleen laskenut sen alle.

Pariisin ilmastosopimuksen tavoitteena on saada pidettyä maailmanlaajuinen lämpötilan nousu esiteolliseen aikaan verrattuna korkeintaan 1,5 asteessa tai ainakin selvästi alle kahdessa asteessa. Vaikka yksittäisten vuorokausien keskilämpötilat ylittävätkin Pariisin ilmastosopimuksen tavoitteiksi asetetut raja-arvot, tämä ei vielä tarkoita Pariisin ilmastosopimuksen tavoitteiden epäonnistumista, koska ilmastossa tarkastellaan pitkäaikaisia keskiarvoja eikä yksittäisiä vuorokausia, viikkoja, kuukausia tai vuosiakaan. 

Yhdistyneet kansakunnat kuitenkin varoittaa, että kaikkein optimistisimmassakin skenaariossa tämänhetkiset ilmastonmuutoksen hillitsemistoimet saavat lämpenemisen rajoitettua 1,5 asteeseen vain 14 prosentin todennäköisyydellä. Jos ilmastonmuutoksen hillitsemistä ei pystytä nopeuttamaan, vaarana on esiteolliseen aikaan verrattuna 2,52,9 asteen lämpeneminen tällä vuosisadalla. Pelkästään tämän vuoden aikana on rikottu lukuisia ilmastonmuutokseen liittyviä ennätyksiä. Kaikkiaan 15 000 luonnontieteilijää onkin allekirjoittanut tekstin, jolla halutaan kiinnittää huomiota ilmastokriisiin.

Lähde

Copernicus Climate Change Service

Lue myös nämä

Kuinka suuri on sinun ilmastovarjosi?

Pohjoinen pallonpuolisko saavutti maaliskuun alussa hetkellisesti kahden asteen lämpenemisrajan verrattuna esiteolliseen aikaan

Viimeisimmät 12 kuukautta olivat mittaushistorian tähän mennessä lämpimin 12 kuukauden jakso

Lokakuu oli viides peräkkäinen globaalisti ennätyslämmin kuukausi ja tästä vuodesta on tulossa koko mittaushistorian lämpimin vuosi

Miksi nyt on globaalisti ennätyksellisen lämmintä?

Pohjois-Atlantti on ollut ennätyslämmin jo yli seitsemän kuukautta peräkkäin

Pohjoisella pallonpuoliskolla jo yli sata päivää peräkkäin ennätyksellisen lämmintä, ja syyskuu jatkoi globaalisti ennätyslämpimien kuukausien sarjaa

Kesä-elokuu oli koko mittaushistorian kuumin kolmen kuukauden jakso

sunnuntai 19. marraskuuta 2023

Viimeisimmät 12 kuukautta olivat mittaushistorian tähän mennessä lämpimin 12 kuukauden jakso

Viimeisimmät 12 kuukautta (1.11.2022-31.10.2023) olivat globaalisti koko mittaushistorian tähän mennessä lämpimin 12 kuukauden jakso, keskimäärin 1,32 celsiusastetta yli esiteollisen ajan. Tällaiseen johtopäätökseen päätyi kansainvälisten tutkimuslaitosten keräämien ilmasto- ja säätietojen perusteella Climate Central, joka on riippumaton, poliittisesti neutraali luonnontieteilijöiden ryhmä.

Valkoisella käyrällä on esitetty globaalin keskilämpötilan anomalia eli poikkeama esiteollisen ajan (vuodet 1850-1900) keskilämpötilasta. Ympyrät kertovat globaalin keskilämpötilan anomalian marras-lokakuun 12 kuukauden jaksoilta. Ympyröiden värit esittävät ENSO-ilmiön (lämmittävä El Niño -ilmiö ja viilentävä La Niña -ilmiö) tilaa 12 kuukauden jaksolle sattuvan joulu-helmikuun ajalta. Luontaisesti lämmittävän El Niñon vaikutus on yleensä suurimmillaan noin vuosi El Niñon käynnistymisen jälkeen. Nykyisin El Niño -vuodet ovat ihmiskunnan aiheuttaman ilmastonmuutoksen vuoksi aiempia El Niño -vuosia lämpimämpiä. Vastaavasti myös luontaisesti viileät La Niña -vuodet ovat ilmastonmuutoksen vuoksi aiempia La Niña -vuosia lämpimämpiä. Vaikka vuosien keskilämpötilat vaihtelevat, taustalla on siis nähtävissä selkeä pitkäaikainen lämpenemistrendi. Viimeisin marras-lokakuun jakso on ollut koko mittaushistorian lämpimin marras-lokakuun jakso. Kuvan voi suurentaa klikkaamalla. Credit: Climate Central.


Ilmastonmuutos on vaikuttanut viimeisimmän vuoden aikana suurimpaan osaan maapallon ihmisistä

Maailman ihmisistä 90 prosenttia (7,3 miljardia) koki viimeisimmän 12 kuukauden aikana ainakin kymmenen vuorokautta, joiden lämpötiloihin ilmastonmuutos vaikutti voimakkaasti. Vastaavasti 73 prosenttia (5,8 miljardia) ihmisistä koki yli kuukauden ajan korkeita lämpötiloja, joiden todennäköisyys oli kasvanut ihmiskunnan aiheuttaman ilmastonmuutoksen vuoksi ainakin kolminkertaiseksi verrattuna todennäköisyyteen ilman ilmastonmuutosta. Vaikutus näkyi selvimmin päiväntasaajan lähellä. Kolme valtiota, joissa vaikutus oli voimakkain, ovat järjestyksessä lueteltuina Jamaika, Guatemala ja Ruanda.

Kun tarkastellaan äärilämpötiloja, noin joka neljäs (1,9 miljardia) maailman ihminen koki vähintään viiden vuorokauden mittaisen helleaallon, jonka todennäköisyyden ihmiskunnan tuottamat kasvihuonekaasut olivat nostaneet vähintään kaksinkertaiseksi luonnolliseen tilanteeseen verrattuna. Jos katsotaan 700 miljoonakaupunkia, pisin äärilämpötilojen helleaalto oli Texasin Houstonissa, peräti 22 vuorokautta. Äärilämpötiloiksi määritettiin lämpötilat, joita ajanjaksolla 1991-2020 esiintyi ajallisesti alle prosentin verran.

Ilmastonmuutos aiheuttaa jo nyt sekä inhimillisiä kärsimyksiä että suuria taloudellisia menetyksiä

Ihmiskunnan aiheuttama ilmastonmuutos lisää esimerkiksi rankkojen sateiden todennäköisyyttä ja sademääriä, mikä puolestaan johtaa tulvimiseen. Viimeisimmän vuoden aikana tuhansia ihmisiä on kuollut ja miljoonia on joutunut siirtymään turvaan sellaisten sään ääri-ilmiöiden vuoksi, joihin ilmastonmuutos on osaltaan vaikuttanut (esimerkiksi trooppinen sykloni Gabrielle Uudessa-Seelannissa, trooppinen sykloni Freddy Malawissa, Mosambikissa ja Madagaskarilla, taifuuni Haikui Kiinassa ja Daniel-myrsky Välimerellä). Välimereltä alkanut Daniel-myrsky aiheutti syyskuussa 2023 kuolonuhreja Libyassa, Kreikassa, Bulgariassa ja Turkissa. Se voimistui medikaaniksi eli välimerelliseksi hirmumyrskyksi ennen saapumistaan Libyaan. Siitä muodostui kuolonuhreiltaan suurin ja tuhoiltaan kallein koskaan havaittu medikaani. Pelkästään Libyassa kuoli tuhansia ihmisiä. 

Kaikkiaan Afrikassa on tähän mennessä kuollut tänä vuonna ainakin 15 700 ihmistä sään ääri-ilmiöiden vuoksi. Huhtikuussa Ruandan ja Kongon demokraattisen tasavallan tulvat tappoivat ainakin 400 ihmistä. Syyskuussa 26 000 ihmistä joutui Ghanassa hakeutumaan turvallisemmille alueille tulvan vuoksi. Afrikan sarvessa ilmastonmuutos on puolestaan pahentanut kuivuutta, mikä on heikentänyt 23 miljoonan ihmisen ruokatulvaa ja pakottanut 2,7 miljoonaa ihmistä siirtymään toiselle alueelle.

Yhdysvalloissa ainakin 383 ihmistä menehtyi viimeisimmän 12 kuukauden aikana sään ääri-ilmiöiden vuoksi ja taloudelliset tappiot nousivat 67 miljardiin dollariin. Esimerkiksi Havaijilla 93 ihmistä kuoli maastopaloissa. Kanadassa joka kahdessadas ihminen joutui evakuoitumaan kuukausia jatkuneiden, ennätyksellisten maastopalojen seurauksena. Ainakin osaan näistä maastopaloista vaikutti myös ilmastonmuutos. Etelä-Amerikassa Amazon-joen vedenpinta laski alemmaksi kuin koskaan aiemmin 120-vuotisessa mittaushistoriassa. Panaman kanavassa, jonka kautta kulkee arviolta viisi prosenttia maailmankaupasta, kaksi vuotta kestänyt kuivuus häiritsi tämän maailman vilkkaimman kauppareitin toimintaa kuukausien ajan.

Helleaallot vaikuttivat myös Aasiassa ja Euroopassa. Intiassa yli 260 ihmistä menehtyi. Euroopassa oli paikoin pahin kuivuus 500 vuoteen, ja korkeat lämpötilat johtivat Espanjassa 2 000 ihmisen kuolemaan.

Vähiten kehittyneet maat (globaali etelä) ja pienet saarivaltiot altistuvat eniten ilmastonmuutoksen aiheuttamille vaikutuksille, mutta ilmastonmuutos näkyy kaikkialla. Voimakkaita helleaaltoja esiintyi viimeisimmän 12 kuukauden aikana myös Yhdysvalloissa, Euroopassa, Intiassa ja Kiinassa. Tässä on paljon pohdittavaa Dubain ilmastokokoukselle (COP28 UAE) marraskuun lopulta joulukuun 12. päivään.

Lähteet

Climate Central: The hottest 12-month stretch in recorded history

Climate Central: The hottest 12-month stretch in recorded history, full report

Lue myös nämä

Lokakuu oli viides peräkkäinen globaalisti ennätyslämmin kuukausi ja tästä vuodesta on tulossa koko mittaushistorian lämpimin vuosi

Miksi nyt on globaalisti ennätyksellisen lämmintä?

Pohjois-Atlantti on ollut ennätyslämmin jo yli seitsemän kuukautta peräkkäin

Pohjoisella pallonpuoliskolla jo yli sata päivää peräkkäin ennätyksellisen lämmintä, ja syyskuu jatkoi globaalisti ennätyslämpimien kuukausien sarjaa

Kesä-elokuu oli koko mittaushistorian kuumin kolmen kuukauden jakso

keskiviikko 8. marraskuuta 2023

Lokakuu oli viides peräkkäinen globaalisti ennätyslämmin kuukausi ja tästä vuodesta on tulossa koko mittaushistorian lämpimin vuosi

Tänään julkaistujen tietojen mukaan lokakuu 2023 oli maailmanlaajuisesti koko mittaushistorian lämpimin lokakuu ja samalla viides peräkkäinen ennätyslämmin kuukausi. Lokakuu oli 0,85 celsiusastetta lokakuiden 1991–2020 keskiarvoa lämpimämpi, 0,40 astetta edellistä ennätyslämmintä lokakuuta eli vuoden 2019 lokakuuta lämpimämpi ja peräti 1,7 astetta esiteollisen ajan (ilmastotieteessä ajanjakso 1850–1900) lokakuita lämpimämpi.


Lokakuiden 1940–2023 keskimääräiset globaalit lämpötilat verrattuna lokakuiden 1991-2020 keskimääräiseen lämpötilaan (= diagrammin nollataso). Siniset pylväät tarkoittavat keskimääräistä viileämpiä lokakuita ja punaiset pylväät keskimääräistä lämpimämpiä lokakuita. Pitkäaikaisen lämpenemistrendin havaitseminen on tärkeämpää kuin yksittäisten ennätyslämpimien syyskuiden tarkastelu. Data: ERA5. Credit: Copernicus Climate Change Service/ECMWF.

Tänä vuonna myös tammi-lokakuun ajanjakso on ollut globaalisti koko mittaushistorian lämpimin tammi-lokakuu. Edellisen ennätyslämpimän kalenterivuoden (2016) tammi-lokakuun keskilämpötila ylittyi 0,10 asteella ja esiteollisen ajan tammi-lokakuiden keskilämpötila 1,43 asteella. Näin myös koko vuodesta 2023 on tulossa mittaushistorian lämpimin kalenterivuosi.


Yksittäisten kuukausien globaalit keskilämpötilat vuosina 1940–2023 verrattuna ajanjakson 1991–2020 keskiarvoon (= diagrammin nollataso). Vuosi 2023 on esitetty paksulla kirkkaanpunaisella käyrällä ja edellinen ennätyslämmin kalenterivuosi 2016 paksulla tummanpunaisella käyrällä. Muut vuodet on kuvattu ohuilla käyrillä, joiden värit vaihtuvat vuosikymmenten mukaan. Data: ERA5. Credit: Copernicus Climate Change Service/ECMWF.

Lokakuussa myös meret olivat jälleen ajankohtaan nähden ennätyslämpimiä. Leveysasteilla 60° S–60° N meriveden keskilämpötila oli 20,79 astetta.

Lähteet

Copernicus: October 2023 - Exceptional temperature anomalies; 2023 virtually certain to be warmest year on record

World Meteorological Organization (WMO): World had warmest October on record

Lue myös nämä

Miksi nyt on globaalisti ennätyksellisen lämmintä?

Pohjois-Atlantti on ollut ennätyslämmin jo yli seitsemän kuukautta peräkkäin

Pohjoisella pallonpuoliskolla jo yli sata päivää peräkkäin ennätyksellisen lämmintä, ja syyskuu jatkoi globaalisti ennätyslämpimien kuukausien sarjaa

Kesä-elokuu oli koko mittaushistorian kuumin kolmen kuukauden jakso

torstai 19. lokakuuta 2023

Miksi nyt on globaalisti ennätyksellisen lämmintä?

Ihmiskunnan aiheuttama ilmastonmuutos ja luontainen El Niño ovat tärkeimmät tekijät, jotka ovat vaikuttaneet viime kuukausien lämpimyyteen, esimerkiksi ennätyslämpimiin heinä-, elo- ja syyskuuhun. Näiden kahden tekijän lisäksi on kuitenkin kolme muuta vaikuttavaa asiaa.

Globaaliin keskilämpötilaan vaikuttaneiden tekijöiden vaihtelu viimeisimmän kymmenen vuoden aikana. Kullakin tekijällä on vaaka-akselilla oma kymmenen vuoden aika-asteikko. Kaavion oikeassa laidassa on kaikille tekijöille yhteinen lämpötila-asteikko, joka esittää kunkin tekijän vaikutusta globaalin keskilämpötilan muutokseen. Tekijät vasemmalta oikealle lueteltuina ovat ihmiskunnan aiheuttama ilmastonmuutos, El Niñon ja La Niñan vaihtelu, aurinkosykli (Auringon aktiivisuus), Hunga Tonga -tulivuoren purkautuminen sekä meriliikenteen rikkipäästöjen vähentäminen. Credit: Berkeley Earth.

Ihmiskunnan toiminnasta johtuva kasvihuonekaasujen, erityisesti hiilidioksidin, lisääntyminen on nostanut maapallon lämpötilaa noin 0,19 °C/vuosikymmen. Tämä on pääasiallinen syy maapallon ilmaston lämpenemiselle, kun asiaa tarkastellaan pitkällä aikavälillä.

Ilmakehän lämpeneminen ei kuitenkaan ole tasaista, vaan siinä havaitaan jaksoittaista vaihtelua. Lyhyellä aikavälillä on siis välillä lämpenemistä ja välillä viilenemistä. Tähän vaikuttavat erityisesti merivirroissa ja ilmavirtauksissa tapahtuvat vaihtelut, joiden seurauksena lämmön jakautuminen maapallon eri alueille vaihtelee. Tämä puolestaan näkyy pieninä muutoksina globaalissa lämpötilassa. Suurin ja tunnetuin vaikuttava tekijä on Tyynenmeren luonnollinen ENSO-ilmiö, siis El Niñon ja La Niñan vaihtelu. El Niño -vuosina globaali keskilämpötila on hieman korkeampi, joten ennätyslämpimät kalenterivuodet mitataan yleensä El Niñon aikaan ja viileät vuodet La Niñan aikaan. Nykyaikana kuitenkin La Niña -vuodetkin ovat lämpimämpiä kuin aikoinaan ennätyslämpimät El Niño -vuodet. Vuonna 2023 El Niño alkoi kesäkuussa useita vuosia kestäneen La Niña -vaiheen jälkeen. 

Auringon aktiivisuus vaihtelee noin 11 vuoden jaksoissa. Tällä hetkellä Auringon aktiivisuus lisääntyy ja huipun arvioidaan olevan vuonna 2024 tai 2025. Huippuvaiheessa Auringon säteilymäärä kasvaa hieman, mikä pystytään erottamaan pienenä muutoksena myös maapallon lämpötiloissa.

Tongassa sijaitsevan Hunga Tonga -tulivuoren purkaus tammikuussa 2022 lienee myös osaltaan vaikuttanut viimeaikaiseen lämpenemiseen ja sääilmiöihin. Useimmista muista tulivuorenpurkauksista poiketen Hunga Tongan purkauksesta vapautui ilmakehään runsaasti vesihöyryä ja vain vähän rikkiä. Yleensä suuret tulivuorenpurkaukset aiheuttavat lyhytaikaisen viilenemisen, koska purkauksista vapautuva rikki heijastaa Auringosta tulevaa säteilyä poispäin. Hunga Tongan purkauksella on kuitenkin voinut olla lämmittävä vaikutus, koska siitä vapautui runsaasti vesihöyryä. Sitä nousi noin 150 miljoonaa tonnia stratosfääriin (ilmakehän toiseksi alin kerros) asti. Hyvin epävarman arvion mukaan tällä on maapallon ilmastoon noin 0,035 asteen lämmittävä vaikutus, joka voi kestää useampia vuosia. 

Lisäksi vuonna 2020 rajoitettiin meriliikenteessä käytettävien polttoaineiden rikkipitoisuutta, mikä vähensi laivaliikenteen rikkipäästöjä noin 85 prosentilla, kun tarkastellaan suuria laivoja. Ihmisten terveyden kannalta haitallisten rikkipäästöjen vähentäminen on hyvin tärkeä asia, mutta samalla ilmakehästä vähenivät Auringosta tulevaa säteilyä poispäin heijastavat pienhiukkaset, joilla on lyhytaikainen viilentävä vaikutus. Globaalisti tämä on lisännyt lämpenemistä keskimäärin 0,02 astetta ja vilkkaimman laivaliikenteen alueilla enemmänkin verrattuna aiempaan tilanteeseen, jolloin laivaliikenne tuotti runsaammin rikkipitoisia ilmansaasteita. Aiemmin rikipäästöt siis peittivät osan ilmastonmuutoksen vaikutuksista erityisesti Pohjoisella Tyynellämerellä ja Pohjois-Atlantilla.

Yhteenvetona voidaan todeta, että tämänhetkisiin ennätyslämpötiloihin vaikuttavat eniten ihmiskunnan aiheuttama ilmastonmuutos ja luontainen El Niño -vaihe yhdessä, mutta myös muilla mainituilla tekijöillä on pieni vaikutus ennätyksellisen korkeisiin lämpötiloihin.

Lähteet

Robert Rohde, Berkeley Earth: July 2023 Temperature Update

Robert Rohde, Berkeley Earth: September 2023 Temperature Update

Lue myös nämä

Pohjois-Atlantti on ollut ennätyslämmin jo yli seitsemän kuukautta peräkkäin

Pohjoisella pallonpuoliskolla jo yli sata päivää peräkkäin ennätyksellisen lämmintä, ja syyskuu jatkoi globaalisti ennätyslämpimien kuukausien sarjaa

Kesä-elokuu oli koko mittaushistorian kuumin kolmen kuukauden jakso

keskiviikko 11. lokakuuta 2023

Pohjois-Atlantti on ollut ennätyslämmin jo yli seitsemän kuukautta peräkkäin

Pohjois-Atlantin pintaveden vuorokausikohtainen keskilämpötila ylitti 25 astetta ensimmäistä kertaa mittaushistoriassa

Pohjois-Atlantilla meriveden pintalämpötila on ollut ennätyksellisen korkea jo yli seitsemän kuukauden ajan, kun lämpötilaa verrataan ajankohdan pitkäaikaisiin keskiarvoihin. Koko mittaushistorian kaikkien ajankohtien uusi lämpöennätys tehtiin päivitettyjen tietojen mukaan 29. heinäkuuta 2023, kun meriveden pintalämpötila ylitti syyskuussa 2022 tehdyn aiemman ennätyksen (24,9 astetta). Lämpötila pysytteli tuon vanhan ennätyksen yläpuolella 21. syyskuuta asti. Kaikkein korkeimmat lukemat (25,4 astetta) mitattiin 30. elokuuta ja 7. syyskuuta. Senkin jälkeen Pohjois-Atlantin lämpötila on ollut ajankohtaan nähden ennätyksellisen korkea.

Tuloksia tarkasteltaessa on syytä huomata pari asiaa. Mainen yliopistoon kuuluvan ilmastonmuutosinstituutin tiedot ovat aina alustavia noin kahden viikon ajan, kunnes kaikki data on käsitelty tarkasti. Pohjois-Atlantilla tarkoitetaan Atlantin valtameren osaa, joka on päiväntasaajan pohjoispuolella (0°–60° N).


Pohjois-Atlantin pintaveden keskilämpötilat syyskuusta 1981 alkaen päivämäärään 9. lokakuuta 2023 saakka. Vuosi 2023 on esitetty paksulla mustalla käyrällä ja vuosi 2022 paksulla oranssilla käyrällä. Musta katkoviiva kuvaa vuosien 1982–2011 vuorokausikohtaisia keskiarvoja (keskiarvo ja keskihajonta ±2σ). Credit: Birkel, S.D. 'Daily Sea Surface Temperature', Climate Reanalyzer, Climate Change Institute, University of Maine, USA. Accessed on October 11th, 2023.


Globaalisti merivesi oli sekä elokuussa että syyskuussa lämpimämpää kuin yhtenäkään aiempana mittaushistorian kuukautena ennen tätä vuotta

Globaali meriveden keskimääräinen pintalämpötila (alueella 60° S–60° N) on ollut epätavallisen korkea huhtikuusta 2023 asti. Pohjoisen pallonpuoliskon kesäaikaan meriveden globaali keskilämpötila pysytteli viikkoja korkeampana kuin meriveden aiempi yksittäisen vuorokauden lämpötilaennätys maaliskuussa 2016 (hieman alle 21 astetta). Korkeimmillaan lämpötila oli elokuun 2023 puolivälin jälkeen useiden vuorokausien ajan noin 21,1 astetta. Tämän vuoden elokuun globaali meriveden kuukauden keskilämpötila olikin korkeampi kuin mittaushistorian yhtenäkään aiempana kokonaisena kalenterikuukautena, 20,98 astetta. Syyskuussakin globaali merivesien pintalämpötila oli vielä 20,92 astetta, mikä on korkeampi kuin yhtenäkään aiempana mittaushistorian syyskuuna ja kaikkien kuukausien tilastoissa toiseksi korkein koko kuukauden globaali meriveden keskilämpötila.

Globaalit merien pintaveden keskilämpötilat syyskuusta 1981 alkaen päivämäärään 9. lokakuuta 2023 saakka. Vuosi 2023 on esitetty paksulla mustalla käyrällä ja vuosi 2022 paksulla oranssilla käyrällä. Musta katkoviiva kuvaa vuosien 1982–2011 vuorokausikohtaisia keskiarvoja (keskiarvo ja keskihajonta ±2σ). Credit: Birkel, S.D. 'Daily Sea Surface Temperature', Climate Reanalyzer, Climate Change Institute, University of Maine, USA. Accessed on October 11th, 2023.

Lähde

Birkel, S.D. 'Daily Sea Surface Temperature', Climate Reanalyzer, Climate Change Institute, University of Maine, USA. Accessed on October 11th, 2023.

Lue myös nämä

Kesä-elokuu oli koko mittaushistorian kuumin kolmen kuukauden jakso

Pohjoisella pallonpuoliskolla jo yli sata päivää peräkkäin ennätyksellisen lämmintä, ja syyskuu jatkoi globaalisti ennätyslämpimien kuukausien sarjaa

tiistai 10. lokakuuta 2023

Pohjoisella pallonpuoliskolla jo yli sata päivää peräkkäin ennätyksellisen lämmintä, ja syyskuu jatkoi globaalisti ennätyslämpimien kuukausien sarjaa

Päättynyt kuukausi globaalisti mittaushistorian lämpimin syyskuu ennätyssuurella erolla verrattuna pitkän aikavälin keskiarvoon

Copernicus-ilmastopalvelun mukaan syyskuu 2023 oli globaalisti vuodesta 1940 alkavan ERA5-mittaushistorian lämpimin syyskuu, 0,5 astetta edellistä ennätyslämmintä syyskuuta (2020) lämpimämpi ja yli 1,7 astetta esiteollisen ajan (18501900) syyskuiden keskiarvoa lämpimämpi. Lisäksi kuluneen syyskuun anomalia (poikkeama keskimääräisestä kyseisen kuukauden lämpötilasta) oli suurempi kuin yhdelläkään muulla kuukaudella koko ERA5-lämpötila-aineistossa.  

Myös pelkkää Eurooppaa tarkasteltaessa syyskuu 2023 oli mittaushistorian lämpimin syyskuu, 1,1 astetta edellistä ennätyslämmintä syyskuuta (2020) lämpimämpi ja 2,5 astetta vertailukauden 1991-2020 syyskuiden keskiarvoa lämpimämpi.

Yksittäisten vuorokausien globaalit keskilämpötilat 1.1.1940–30.9.2023. Vuosi 2023 on esitetty paksulla kirkkaanpunaisella käyrällä ja vuosi 2016 paksulla tummanpunaisella käyrällä. Muut vuodet on kuvattu ohuilla käyrillä, joiden värit vaihtuvat vuosikymmenten mukaan. Katkoviiva kuvaa 1,5 astetta esiteollista aikaa (vuosien 1850–1900 keskiarvo) korkeampia lämpötiloja. Data: ERA5. Credit: Copernicus Climate Change Service/ECMWF

Vuodesta 2023 saattaa tulla mittaushistorian lämpimin kalenterivuosi

Tammi-syyskuun 2023 globaali keskilämpötila oli 0,52 astetta pitkäaikaista keskiarvoa (19912020) korkeampi ja ylitti 0,05 asteella tähän mennessä mittaushistorian lämpimimmän kalenterivuoden (2016) vastaavien kuukausien keskilämpötilan. Esiteollisen ajan keskimääräinen tammi-syyskuiden lämpötila ylittyi 1,4 asteella.

Syyskuiden 1940–2023 keskimääräiset globaalit lämpötilat verrattuna syyskuiden 1991-2020 keskimääräiseen lämpötilaan (= diagrammin nollataso). Siniset pylväät tarkoittavat keskimääräistä viileämpiä syyskuita ja punaiset pylväät keskimääräistä lämpimämpiä syyskuita. Pitkäaikaisen lämpenemistrendin havaitseminen on tärkeämpää kuin yksittäisten ennätyslämpimien syyskuiden tarkastelu. Data: ERA5. Credit: Copernicus Climate Change Service/ECMWF.

Syyskuussa myös merivesi edelleen ennätyslämmintä ja Antarktiksen merijään laajuuden maksimi ennätyksellisen pieni

Syyskuussa globaali merivesien pintalämpötila alueella 60°S–60°N oli 20,92 astetta, mikä on korkeampi kuin yhtenäkään aiempana mittaushistorian syyskuuna ja kaikkien kuukausien tilastoissa toiseksi korkein koko kuukauden globaali meriveden keskilämpötila. Kaikkien kalenterikuukausien ennätys on vasta elokuussa 2023 mitattu 20,98 astetta.

Antarktiksen merijään laajuus oli touko-syyskuussa koko ajan pienempi kuin koskaan aiemmin satelliittimittausten (alkaen vuodesta 1979) aikakaudella vastaavina kuukausina. Kyseisinä kuukausina on eteläisen pallonpuoliskon talvi ja Antarktiksen merijää laajimmillaan vuoden kiertokulussa. Syyskuussa 2023 Antarktiksen merijään laajuuden maksimi oli satelliittimittaushistorian pienin.

Päivittäiset Antarktiksen merijään laajuudet vuodesta 1979 alkaen syyskuun 2023 loppuun. Eri vuosikymmenet on merkitty erivärisillä käyrillä. Vuosi 2022 on esitetty paksulla punaisella käyrällä ja vuosi 2023 paksulla mustalla käyrällä. Vuosien 1991–2020 mediaani on kuvattu harmaalla katkoviivalla. Data: EUMETSAT OSI SAF Sea Ice Index v2.2. Credit: Copernicus Climate Change Service/ECMWF/EUMETSAT

Heinä-elokuussa globaalisti 56 peräkkäistä vuorokautta, jotka kaikki olivat lämpimämpiä kuin yksikään aiempi vuorokausi koko mittaushistorian aikana 

Climate Reanalyzer -palvelun tiedoissa heinä-elokuussa oli tarkastettujen tietojen mukaan 56 peräkkäistä vuorokautta (2.7.26.8.2023), jotka olivat globaalilta keskiarvoltaan lämpimämpiä kuin yksikään aiempi vuorokausi koko mittaushistoriassa (aiempi ennätys 16,80 astetta 13.8.2016). Päivämääräkohtaiset ennätykset jatkuivat myös koko syyskuun ajan. Lisäksi myös lokakuu on alkanut globaalisti ennätyslämpimänä. Lokakuussa ajankohdan paikallisiakin lämpöennätyksiä on rikottu ympäri maailmaa.

Koko maailman vuorokausien keskilämpötilat vuodesta 1979 tämän vuoden lokakuun 9. päivään asti. Paksu musta käyrä (ylinnä) kuvaa vuotta 2023, oranssi käyrä vuotta 2022 ja musta katkoviiva vuosien 1979–2000 vuorokausikohtaisia keskiarvoja (keskiarvo ja keskihajonta ±2σ). Credit: Birkel, S.D. 'Daily 2-meter Air Temperature', Climate Reanalyzer, Climate Change Institute, University of Maine, USA. Accessed on October 10th, 2023.

Pohjoisella pallonpuoliskolla yli sata päivää peräkkäin ajankohtaan nähden ennätyksellisen lämmintä

Pohjoisella pallonpuoliskolla on ollut nyt yli sata ajankohtaan nähden ennätyslämmintä vuorokautta peräkkäin. Tuorein tulos on eiliseltä (9.10.2023), jolloin pohjoisen pallonpuoliskon keskilämpötila oli 18,44 astetta, mikä on 1,42 astetta korkeampi kuin kyseisen päivämäärän keskiarvo vuosina 19792000 ja noin kaksi astetta korkeampi kuin esiteollisella ajalla. Ennätyksellinen lämpimyys jatkuu edelleen.

Pohjoisen pallonpuoliskon vuorokausien keskilämpötilat vuodesta 1979 tämän vuoden lokakuun 9. päivään asti. Paksu musta käyrä (ylinnä) kuvaa vuotta 2023, oranssi käyrä vuotta 2022 ja musta katkoviiva vuosien 1979–2000 vuorokausikohtaisia keskiarvoja (keskiarvo ja keskihajonta ±2σ). Credit: Birkel, S.D. 'Daily 2-meter Air Temperature', Climate Reanalyzer, Climate Change Institute, University of Maine, USA. Accessed on October 10th, 2023.


Lähteet

Birkel, S.D. 'Daily 2-meter Air Temperature', Climate Reanalyzer, Climate Change Institute, University of Maine, USA.

Copernicus: September 2023 – unprecedented temperature anomalies; 2023 on track to be the warmest year on record

World Meteorological Organization (WMO): September smashes monthly temperature record

Lue myös tämä

Kesä-elokuu oli koko mittaushistorian kuumin kolmen kuukauden jakso

lauantai 7. lokakuuta 2023

Talven 2023-2024 sää Suomessa

Olen koonnut luettavaksenne yhdentoista kansainvälisen tutkimuslaitoksen vuodenaikaisennusteet Suomen talven 2023-2024 säästä. Ennusteet ovat melko yksimielisiä siitä, että talvi tulee olemaan keskimääräistä lämpimämpi koko Suomessa. Useimmissa ennusteissa tavanomaista leudompia lukemia näkyy erityisesti loppusyksyn ja alkutalven aikana, mutta lopputalvea ja alkukevättä kohti edettäessä palataan lähelle normaaleja lämpötiloja. Yhdysvaltalaisen NOAA/NWS:n ennusteessa kuitenkin juuri varsinaiset talvikuukaudet joulukuun alusta helmikuun loppuun ovat ajankohdan keskimääräiseen lämpötilaan verrattuna kaikkein lämpimin kolmen kuukauden jakso, tammikuu jopa 2-3 astetta keskimääräistä leudompi. Lyhyet kireät pakkasjaksot ovat silti mahdollisia. Muista ennusteista poiketen Kanadan ilmatieteen laitos arvioi, että marraskuu tulee olemaan Suomessa keskimääräistä kylmempi. Useimmissa ennusteissa talvikuukausien sademäärät ovat joko täysin tavanomaisia tai keskimääräistä suurempia. Kaiken kaikkiaan vuodenaikaisennusteet ovat nykytietämyksellä vielä kokeiluasteella. Siksi ennusteisiin ei kannata luottaa liikaa, vaikka viime vuosina ne ovatkin toimineet melko hyvin. Ennusteita tarkennetaan talven edetessä, joten päivitän tietoja pitkin talvea tämän blogipostauksen kommentteihin.



NOAA/NWS: Koko Suomessa 1-3 astetta keskimääräistä lämpimämpi talvi, varsinkin tammikuu tavanomaiseen verrattuna leuto

Yhdysvaltaisen NOAA/NWS:n juuri julkaisemassa ennusteessa kaikki kolmen kuukauden jaksot lokakuun 2023 alusta toukokuun 2024 loppuun asti ovat Suomessa lämpimämpiä kuin kyseisten ajankohtien pitkäaikaiset keskiarvot. Kaikkein selvimmin lämpimyys näkyy juuri varsinaisina talvikuukausina eli jaksolla joulukuun alusta helmikuun loppuun. Silloin koko Suomessa on 1-3 astetta keskimääräistä lämpimämpää. Pienin poikkeama on loka-joulukuussa, jolloin koko Suomessa on 0,5-1 astetta keskimääräistä lämpimämpää.

Lokakuun alusta maaliskuun loppuun ulottuvalla jaksolla yksittäisistä kuukausista tavanomaiseen verrattuna kylmin on lokakuu, jolloin Etelä-Suomessa ollaan täysin tavanomaisissa lukemissa ja Pohjois-Suomessa 0,5-2 astetta pitkäaikaisten keskiarvojen alapuolella. Tavanomaiseen verrattuna lämpimin kalenterikuukausi on tammikuu, lähes koko Suomessa 2-3 astetta yli keskiarvon. Vielä helmikuussakin ollaan 1-3 astetta pitkäaikaisten keskiarvojen yläpuolella, mutta maaliskuussa palataan lähes tavanomaisiin lukemiin.  

Kolmen kuukauden jaksoista loka-marraskuu on Etelä-Suomessa tavanomaiseen verrattuna runsassateisin, mutta Pohjois-Suomen sademäärät ovat täysin tavanomaisia. Muillakin ennustetuilla kolmen kuukauden jaksoilla eri puolilla Suomea on viitteitä keskimääräistä suuremmista sademääristä, paitsi helmi-huhtikuussa ja maalis-toukokuussa koko Suomen sademäärät ovat pitkäaikaisten keskiarvojen mukaisia.

Yksittäisistä kuukausista tavanomaiseen verrattuna sateisin on lokakuu, joskin silloinkin Pohjois-Suomen sademäärät jäävät täysin normaaleiksi. Selvimmin sateisuus näkyy etelärannikolla. Tammi- ja helmikuu ovat keskimääräistä sateisimpia koko Suomessa aivan pohjoisinta Lappia lukuun ottamatta.

NOAA/NWS:n ennusteet päivittyvät jatkuvasti edellä oleviin linkkeihin.

IRI: Keski- ja Pohjois-Suomessa keskimääräistä leudompi talvi

IRI:n (International Research Institute for Climate and Society, Earth Institute, Columbia University) vuodenaikaisennusteen mukaan talven kaikki kolmen kuukauden jaksot (marras-joulukuu, joulu-helmikuu, tammi-maaliskuu) ovat Etelä-Suomessa lämpötiloiltaan pitkäaikaisen keskiarvon mukaisia, Keski- ja Pohjois-Suomessa keskimääräistä lämpimämpiä. Todennäköisyys ei kuitenkaan ole kovin suuri, joten ennuste on melko epävarma. 

Myös sademäärät ovat lähellä pitkäaikaisia keskiarvoja. Jos jotakin poikkeamaa on, todennäköisemmin on keskimääräistä sateisempaa kuin kuivempaa, varsinkin tammi-maaliskuun jaksolla Itä-Suomessa.

Copernicus Climate Change Service: Keskimääräistä leudompi talvi, mutta poikkeamat tavanomaiseen verrattuna pienentyvät talven edetessä

Eurooppalaisen Copernicus Climate Change Servicen tuottama eri säämallien yhdistelmä arvioi, että varsinkin marras-tammikuu ja todennäköisesti myös joulu-helmikuu ovat koko Suomessa keskimääräistä leudompia. Lokakuun ja helmikuun välillä yksittäisistä kuukausista tavanomaiseen verrattuna kaikkein lämpimin on lokakuu. Kaikki muutkin kuukaudet vaikuttavat keskimääräistä lämpimämmiltä, paitsi helmikuun lämpötilat ovat täysin tavanomaisia. 

Sademäärät ovat marras-tammikuussa täysin tavanomaisia, paitsi Pohjanlahden rannikolla voi olla keskimääräistä sateisempaa. Joulu-helmikuussa suurimmassa osassa Suomea on keskimääräistä sateisempaa.

Britannian ilmatieteen laitos: Varsinkin Pohjois-Suomessa keskimääräistä leudompi talvi

Britannian ilmatieteen laitoksen (Met Office) ennusteen mukaan Suomessa on marras-tammikuussa ja joulu-helmikuussa keskimääräistä lämpimämpää, varsinkin Pohjois-Suomessa. Kolmen kuukauden sademäärät ovat kyseisillä jaksoilla Pohjois-Suomessa keskimääräistä suurempia, Keski- ja Etelä-Suomessa tavanomaisia. Paikoin Etelä-Suomessa saattaa kuitenkin olla keskimääräistä vähäsateisempaa. 

Ranskan ilmatieteen laitos: Lähinnä Kaakkois-Suomessa keskimääräistä leudompi talvi ja varsinkin Etelä-Suomessa keskimääräistä sateisempaa

Ranskan ilmatieteen laitoksen (Meteo France) mukaan marras-tammikuu saattaa olla Itä-Suomessa ja Lapissa keskimääräistä lämpimämpi, mutta muilla alueilla lämpötilat ovat täysin tavanomaisia. Joulu-helmikuussa vain etelärannikolla ja Kaakkois-Suomessa saattaa olla keskimääräistä lämpimämpää, kun taas muualla lukemat ovat keskiarvojen mukaisia. Sademäärät ovat varsinkin Etelä-Suomessa keskimääräistä suurempia. 

Italian ilmatieteen laitos: Koko Suomessa leuto talvi, selvimmin sateisessa Lapissa

Italian ilmatieteen laitoksen (CMCC) mukaan marras-tammikuu ja joulu-helmikuu ovat koko Suomessa keskimääräistä lämpimämpiä, varmimmin Lapissa. Sademäärät ovat lähellä tavallista, mutta Lapissa saattaa olla keskimääräistä sateisempaa. 

Saksan ilmatieteen laitos: Varsinkin alkutalvi keskimääräistä lämpimämpi

Saksan ilmatieteen laitoksen (DWD) ennusteessa varsinkin loppusyksy ja alkutalvi (loka-joulukuu, marras-tammikuu) hehkuvat punaisina, mikä tarkoittaa keskimääräistä lämpimämpää. Myös joulu-helmikuussa koko Suomessa on keskimääräistä lämpimämpää, joskaan todennäköisyys ei enää ole yhtä suuri kuin aiemmilla kolmen kuukauden jaksoilla. Kaikilla jaksoilla suurin todennäköisyys pitkäaikaisia keskiarvoja lämpimämpään säähän on Pohjois-Suomessa. Kolmen kuukauden sademäärät saattavat olla keskimääräistä suurempia lähinnä Länsi-Suomessa.

ECMWF: Lämmin ja sateinen talvi

Euroopan keskipitkien ennusteiden keskus (ECMWF) sanoo, että marras-tammikuussa ja joulu-helmikuussa koko Suomessa on keskimääräistä lämpimämpää. Selkeimmin lämpimyys näkyy marras-tammikuussa Itä-Lapissa. Kolmen kuukauden sademäärät ovat keskimääräistä suurempia koko Suomessa aivan pohjoisinta Lappia lukuun ottamatta. 

ECMWF:n ennustetta on analysoitu Ilmatieteen laitoksen sivulla, jossa on luettavissa myös tarkempi kuukausiennuste.

Yhdysvaltojen kansallinen ilmatieteen laitos: Lämmin ja sateinen talvi

Yhdysvaltojen kansallinen ilmatieteen laitos (NCEP) arvioi, että marras-tammikuu ja joulu-helmikuu ovat koko Suomessa keskimääräistä lämpimämpiä. Marras-tammikuussa lämpimyyden todennäköisyys on hieman korkeampi kuin joulu-helmikuussa. Yksittäisistä kuukausista erityisesti tammikuu vaikuttaa tavanomaista lämpimämmältä. Sademäärät ovat kolmen kuukauden jaksoilla monin paikoin keskimääräistä suurempia, varsinkin joulu-helmikuussa.

Kanadan ilmatieteen laitos: Keskimääräistä leudompi talvi, mutta marraskuussa kylmää ja vähäsateista

Kanadan ilmatieteen laitos (ECCC) arvioi sekä marras-tammikuun että joulu-helmikuun olevan Suomessa keskimääräistä lämpimämpiä, vaikka yksittäisistä kuukausista marraskuu saattaakin olla keskimääräistä kylmempi ja helmikuu lämpötiloiltaan täysin tavanomainen. Sademäärät ovat marras-tammikuussa keskimääräistä pienempiä ja joulu-helmikuussa keskimääräistä suurempia, mihin vaikuttavat erityisesti kuiva marraskuu ja sateinen tammikuu.

Japanin ilmatieteen laitos: Keskimääräistä leudompaa varsinkin Lapissa

Japanin ilmatieteen laitos ennustaa, että lämpötilat marras-tammikuussa ovat Länsi-Suomessa ja Lapissa keskimääräistä korkeampia, selvimmin Pohjois-Lapissa, mutta Järvi-Suomen ja Itä-Suomen lämpötilat jäävät tavanomaisiksi. Joulu-helmikuussa koko Suomessa saattaa olla keskimääräistä lämpimämpää, varsinkin Lapissa. Kolmen kuukauden sademäärät ovat lähellä tavanomaista, mutta marras-tammikuussa Keski-Suomessa voi paikoin olla vähän keskimääräistä vähäsateisempaa ja joulu-helmikuussa Perämeren tienoilla keskimääräistä sateisempaa.

Lue tästä jouluaaton 2023 sää, mutta älä usko sitä!

Yhdysvaltalainen AccuWeather julkaisee Suomeenkin tietokoneen mallintamia päiväkohtaisia ennusteita 90 vuorokaudeksi ja Metcheck superpitkän sääennusteen puoleksi vuodeksi. Kuriositeettina mainittakoon, että AccuWeather ennustaa tällä hetkellä Helsinkiin jouluaatoksi räntäsadetta ja nollan molemmin puolin vaihtelevia lämpötiloja, jotka tuulen vuoksi tuntuvat selvästi kylmemmiltä. Metcheckin ennuste näyttää puolipilvistä, korkeimmillaan +4 asteen lämpötilaa. Näin pitkät päiväkohtaiset ennusteet ovat kuitenkin todellisuudessa täysin epäluotettavia, vaikka periaatteessa säämallien ajoa tietokoneella voidaan jatkaa vaikka kuinka pitkälle ajalle.

Jo muutaman viikon ennusteet ovat todellisuudessa hyvin epävarmoja, käyttöarvoltaan lähellä nollaa. Vaikka pitkän aikavälin säätä (esimerkiksi kolmea kuukautta) onkin mahdollista jossakin määrin ennustaa, malleihin sisältyvien epävarmuuksien takia paikkakunta- ja päiväkohtainen ennuste on erittäin epäluotettava. Joskus tällaisista ennusteista onkin käytetty nimitystä "meteorologinen syöpä".

Ilmatieteen laitoksen ylimeteorologi Sari Hartosen mukaan Suomessa säätyyppi pystytään ennustamaan kohtuullisen luotettavasti 6-10 vuorokautta, lämpötila 4-7 vuorokautta, matalapaineiden ja sadealueiden reitti 3-5 vuorokautta, tuulet 2-3 vuorokautta ja sademäärät sekä sateiden tarkat reitit 0-2 vuorokautta etukäteen. Yli kymmenen vuorokauden ajalle ei voi tehdä vain yhtä ennustetta, vaan saadaan useampia erilaisia ennusteita. Ilmakehän kaoottisuus estänee tulevaisuudessakin yli 14-21 vuorokauden päiväkohtaiset ennusteet. Lämpötilaennusteet ovat sade-ennusteita luotettavampia.

Vuodenaikaisennusteissa (esimerkiksi koko kesän sääennuste) ei ennustetakaan yksittäisiä sääilmiöitä, esimerkiksi ensilumen satamisen ajankohtaa, vaan ainoastaan pitkän aikavälin (yleensä kolmen kuukauden jakso, joillakin tutkimuslaitoksilla myös kuukauden jakso) poikkeamia verrattuna tavanomaiseen. Vertailukohtana on aina useilta vuosilta (yleensä 30 vuotta) laskettu keskiarvo kyseisen kolmen kuukauden jakson tai kyseisen kuukauden säästä.

Viime vuosina vuodenaikaisennusteet ovat olleet melko hyvin suuntaa antavia, vaikka niitä ei voikaan Suomen alueella pitää kovin luotettavina

Kaikissa pitkän aikavälin sääennusteissa on huomattava, etteivät ne yleensä ole Pohjois-Euroopassa kovinkaan luotettavia. Täällä ei ole samanlaista jaksottaista vaihtelua niin kuin tropiikissa, jossa ennusteissa voidaan käyttää hyväksi ENSO-värähtelyä (El Niño – La Niña -oskillaation vaihtelua). Matalilla leveysasteilla (tropiikissa) vuodenaikaisennusteet ovatkin hieman luotettavampia kuin meillä, koska siellä säätyypit ovat pitkälti seurausta meriveden lämpötilan vaihteluista. Meillä taas äkilliset, hetkittäiset tekijät vaikuttavat enemmän.

Kaiken kaikkiaan näyttää siltä, että useilla ennustuslaitoksilla lähimmän kolmen kuukauden ennuste pitää usein kohtuullisen hyvin paikkansa, mutta yksittäisten kuukausien ennusteet menevät hetkittäisten säätekijöiden vuoksi huomattavasti useammin väärin. Siksi monet ennustelaitokset eivät edes julkaise yksittäisten kuukausien ennusteita. 

Esimerkiksi viime toukokuun alussa vuodenaikaisennusteet olivat melko yksimielisiä siitä, että Suomen kesä 2023 tulee olemaan keskimääräistä lämpimämpi, mutta kesäkuuta ennustettiin melko viileäksi ja loppukesää lämpimämmäksi. Todellisuudessa kesä 2023 olikin 0,5-1 astetta keskimääräistä lämpimämpi ja Lapissa elokuu oli paikoin ennätyksellisen lämmin, mutta eniten hellepäiviä Suomessa koettiin kesäkuussa. Vastaavasti talven 2022-2023 säästä kirjoitin lokakuussa 2022 näin: "Ennusteet ovat melko yksimielisiä siitä, että talvi tulee olemaan 0,5-2 astetta keskimääräistä lämpimämpi." Ilmatieteen laitoksen maaliskuussa julkaiseman tiedotteen mukaan Suomen talvi oli aivan ennusteiden mukaisesti 1-2 astetta keskimääräistä lämpimämpi.

Nämä vuodenaikaisennusteetkin ovat sääennusteita, eivät ilmastoennusteita. Säähän pääsevät hetkelliset tekijät vaikuttamaan voimakkaastikin, toisin kuin ilmastoon, joka on pitkän aikavälin keskiarvo. Vuodenaikaisennusteille on tyypillistä, että ne tarkentuvat ennustetun ajankohdan lähestyessä. 

Vaikka pitkän aikavälin sääennusteet, esimerkiksi vuodenaikaisennusteet, pitäisivätkin paikkansa, on siis huomattava, että ne ovat vain useamman kuukauden ajalle ennustettuja keskiarvoja eivätkä ennusta yksittäisiä säätapahtumia. Ongelmaa voi havainnollistaa seuraavalla esimerkillä. Suurkaupungissa on mahdollista ennustaa, että tietyssä kaupunginosassa tapahtuu enemmän rikoksia kuin toisessa, mutta siitä huolimatta et hälytysajossa olevan poliisiauton perässä ajaessasi tiedä, mihin kaupunginosaan poliisiauto juuri sillä kerralla kääntyy.

Kun vuodenaikaisennuste ennustaa talvesta tavanomaista lämpimämpää, tämä voi tarkoittaa esimerkiksi joko 1) sitä, että koko talvi on tavanomaista lämpimämpi tai 2) sitä, että lämpötilat ovat suurimmat osan ajasta tavanomaisia (vähän alle tai vähän yli pitkäaikaisten keskiarvojen), välillä voi olla jopa hyvin kylmää, mutta jossakin vaiheessa voi olla erityisen leutoa.

Lisäksi täytyy huomata, että eri yhteyksissä käytetään erilaisia vertailujaksoja, kun verrataan lämpötiloja tavanomaisiin. Suomen Ilmatieteen laitos käyttää päivittäisissä sääennusteissaan vertailukautta 1991-2020. IRI käyttää vertailukautta 1991-2020 myös vuodenaikaisennusteissaan. Useimpien tässä blogikirjoituksessa esitettyjen vuodenaikaisennusteiden vertailukausi kuitenkin on joko 1981-2010 tai 1993-2016.

Lue myös nämä

Sääilmiöiden ABC-kirja

Mitä siellä oikein sataa? Timanttipölyä, kissoja, koiria vai miehiä?





perjantai 8. syyskuuta 2023

Kesä-elokuu oli koko mittaushistorian kuumin kolmen kuukauden jakso

Heinäkuu ja elokuu 2023 olivat koko globaalin mittaushistorian kaikista kuumimmat kalenterikuukaudet. Samalla pohjoisen pallonpuoliskon kesäkuukaudet olivat globaalin mittaushistorian kuumin kesä-elokuun jakso ja myös kaikista kolmen kalenterikuukauden jaksoista kuumin. Elokuussa meriveden globaali keskilämpötila oli ennätyskorkea, lähes 21 astetta. Pohjois-Atlantilla ylitettiin elokuun lopussa 25 asteen lämpötila.


Ennätyslämmin elokuu

Vuosien 1940-2023 kolmekymmentä globaalisti lämpimintä kalenterikuukautta ja lämpötilojen globaalit keskiarvot. Kolmen kärki järjestyksessä lueteltuna on heinäkuu 2023, elokuu 2023 ja heinäkuu 2019. Data: ERA5. Credit: C3S/ECMWF.

Elokuussa 2023 ilmakehän alaosan globaali keskilämpötila oli Copernicuksen mukaan 16,82 astetta, mikä on 0,71 astetta enemmän kuin elokuiden 1991-2020 keskiarvo ja 0,31 astetta enemmän kuin edellisen ennätyslämpimän elokuun 2016 keskilämpötila. Elokuu olikin C3S ERA5 -havaintojen mukaan mittaushistorian lämpimin elokuu ja kaikista kalenterikuukausista toiseksi lämpimin. Kaikkein lämpimin kuukausi on ollut heinäkuu 2023.


Elokuiden 1850-2023 globaalien keskilämpötilojen anomaliat kuuden eri lämpötila-aineiston perusteella: Berkeley Earth (1850-2022), ERA5 (1940-2023), GISTEMP (1880-2022), HadCRUT5 (1850-2022), JRA-3Q (1948-2022) ja NOAAGlobalTemp (1850-2022). Lämpötilat on esitetty anomalioina eli poikkeamina esiteollisen ajan (1850-1900) keskilämpötilasta, joka on laskettu mainittujen lämpötila-aineistojen perusteella. Credit: C3S/ECMWF.


Ennätyslämmin kesä-elokuu

Kesä-elokuu 2023 oli globaalisti mittaushistorian lämpimin kesä-elokuun jakso. Sen keskilämpötila oli 16,77 astetta, mikä on 0,66 astetta enemmän kuin vastaavien kuukausien keskilämpötila ajanjaksolla 1991-2020. Euroopassa kesän keskilämpötila 19,63 astetta oli kuitenkin vain mittaushistorian viidenneksi lämpimin, 0,5 astetta ennätyslämmintä kesää 2022 viileämpi.


Vuosien 1940-2023 kolmekymmentä globaalisti lämpimintä kesä-elokuun jaksoa ja lämpötilojen globaalit keskiarvot. Kolmen kärki järjestyksessä lueteltuna on 2023, 2019 ja 2016. Data: ERA5. Credit: C3S/ECMWF.


Kesä-elokuun jaksojen keskilämpötilat vuosina 1979-2023 globaalisti (ylempi diagrammi) ja Euroopassa (alempi diagrammi) verrattuna kesä-elokuiden keskimääräiseen lämpötilaan vuosina 1991-2020 (= diagrammin nollataso). Data source: ERA5. Credit: Copernicus Climate Change Service/ECMWF.


Ennätyslämmin merivesi

Globaali meriveden keskimääräinen pintalämpötila on ollut epätavallisen korkea huhtikuusta 2023 asti. Heinäkuun 31. päivästä elokuun 31. päivään asti meriveden pintalämpötila oli jokaisena päivänä korkeampi kuin meriveden aiempi lämpötilaennätys maaliskuussa 2016, vaikka lämpötila oli laskusuunnassa elokuun loppupuolella. Elokuussa 2023 globaali meriveden keskilämpötila oli korkeampi kuin mittaushistorian yhtenäkään aiempana kuukautena, lähes 21 astetta (20,98 astetta).

Pohjois-Atlantilla meriveden lämpötila ylitti 5.8.2023 syyskuussa 2022 tehdyn lämpötilaennätyksen (24,81 astetta) ja on pysytellyt sen jälkeen lähes joka tämän lämpötilan yläpuolella. Uusi ennätys 25,19 astetta tehtiin 31.8.2023.


Vuorokausien globaalit merien pintaveden keskilämpötilat 1.1.1979-31.8.2023 alueella 60° S–60° N. Vuosi 2023 on esitetty paksulla kirkkaanpunaisella käyrällä ja vuosi 2016 paksulla tummanpunaisella käyrällä. Muut vuodet on kuvattu ohuilla käyrillä, joiden värit vaihtuvat vuosikymmenten mukaan. Data: ERA5. Credit: C3S/ECMWF
 


Lähteet

Copernicus: August 2023, second warmest month closes the warmest summer

Copernicus: Surface air temperature for August 2023

Copernicus: Summer 2023, the hottest on record

WMO: Earth had hottest three-month period on record, with unprecedented sea surface temperatures and much extreme weather

Lue myös nämä

Heinäkuu oli globaalisti koko mittaushistorian kaikista kuukausista lämpimin ja 36 peräkkäistä vuorokautta ovat olleet lämpimämpiä kuin yksikään aiempi vuorokausi

Olemme juuri kokeneet koko globaalin mittaushistorian kaksi tähän mennessä kuuminta viikkoa