Tervetuloa lukemaan ja kommentoimaan ympäristöblogiani. Olen Kouvolan Yhteislyseon ja Kouvolan iltalukion biologian ja maantieteen lehtori. Kerään mielenkiintoisia faktoja biologiasta ja maantieteestä. Keskeisiä aiheita ovat sää, ilmastonmuutos, kestävä kehitys ja ympäristönsuojelu. Medianäkyvyyden ja viestintäpalvelujen asiantuntija Cisionin tekemän listauksen mukaan tämä on Suomen kuudenneksi suosituin ympäristöaiheinen blogi. S-posti muotoa etunimi.sukunimi(at)edukouvola.fi
torstai 26. maaliskuuta 2009
Nyt on aika osallistua kotona maailmanlaajuiseen megatapahtumaan!
Vote Earth for Earth Hour 2009 -video, lähde YouTube, julkaisija earthhour2009.
Tämän viikon lauantaina 28.3.2009 klo 20.30-21.30 vietetään kansainvälistä Earth Hour -tempausta (ns. pimiä tovi). Ideana on, että paikallista aikaa kello 20.30 sammutetaan kaikki vähänkin turhat valot (ja sähkölaitteet) tunnin ajaksi. Tarkoitus ei ole sammuttaa kaikkia valoja ja olla täysin pimeässä (vaikka sekin tietysti on sallittua) vaan kiinnittää huomiota turhaan valaistukseen. Tämä on lähinnä symbolinen ele, jolla halutaan muistuttaa helpoista keinoista estää pahasti uhkaavaa ilmastonmuutosta.
Earth Hour 2009 on kaikkien aikojen suurin maailmanlaajuinen huolenilmaus ilmastonmuutoksesta ja myös kaikkien aikojen suurin valojensammutustempaus. Kampanja on Maailman luonnonsäätiö WWF:n organisoima. Ensimmäistä kertaa tempaus järjestettiin Australiassa kaksi vuotta sitten. Viime vuonna mukana oli jo maailmanlaajuisesti 370 kaupunkia. Tänä vuonna mukaan ilmoittautuneita kaupunkeja ja muita kuntia on tähän mennessä jo yli 1700. Suomessa kampanjan suojelijana toimii tasavallan presidentti Tarja Halonen. Esimerkiksi Kouvolassa sammutetaan kaupungintalon valot. Toivoisinpa, että myös kaikki mainoskyltit sammuisivat - edes tuon yhden tunnin ajaksi!
Itse en ole mukana (ainakaan vielä) Facebook-yhteisössä, vaikka moneen muuhun nettitoimintaan olenkin sotkeutunut. Facebookin käyttäjiä saattaa kuitenkin kiinnostaa sinänsä merkityksetön mutta hauska Ruotsin WWF:n kehittämä Facebook-sovellus, jonka avulla voi Earth Hourin ajaksi pimentää oman profiilikuvansa joko hämärretyksi tai kynttilävalaistukseen. Mahdollista on esimerkiksi odottaa tapahtumaa kynttilävalaistuksessa ja hävittää kuva täysin mustaksi tapahtumatunnin ajaksi. Tai ehkäpä tietokone sulkeutuu kokonaan tuona aikana?
Earth Hour on hyvä aloitus tälle ilmastonmuutoksen kannalta tärkeälle vuodelle. Vuoden lopulla 7.12.2009 pidetään iso Kööpenhaminan ilmastokokous. YK on juuri avannut tuohon kokoukseen liittyvät mielenkiintoiset kampanjasivut Cool Planet 2009, joista löytyy monenlaistaa kivaa tietoa opetustyöhön mutta myös kaikille muillekin. Tällä viikolla myös Kirkon ulkomaanapu on ottanut kantaa ilmastonmuutokseen ja vaatii EU:lta entistä rajumpia toimia ilmaston lämpenemisen estämiseksi.
Valojen sammuttamisen lisäksi ensi viikonloppuna pitää muistaa muutakin. Lauantain ja sunnuntain välisenä yönä siirrytään kesäaikaan. Keväästä syksyyn noudatettava erillinen kesäaika otettiin Suomessa käyttöön vuonna 1981.
Suomen normaaliaika on UTC+2, joka on käytännössä sama asia kuin vanha GMT+2. Perinteisestihän aikavyöhykkeiden perustana on ollut GMT-aika (GMT = Greenwich Mean Time) eli Britanniassa sijaitsevan Greenwichin observatorion keskiaurinkoaika. Vuodesta 1972 noudatettu UTC-aika (UTC = Coordinated Universal Time) on kuitenkin tarkempi kuin GMT-aika. UTC-aika perustuu mm. Pariisissa sijaitsevan kansainvälisen aikakeskuksen atomikelloilla mittaamaan kansainväliseen atomiaikaan. Ajan mittauksen perustana oleva sekunti määritetään atomien värähtelyn perusteella. Atomikello käy tasaiseen tahtiin, vaikka maapallon pyöriminen akselinsa ympäri hieman hidastuu. Tuota aikaeroa kurotaan kiinni aika ajoin UTC-aikaan lisättävillä karkaussekunneilla. Pyörimisnopeuden hidastumisen seurauksena vuorokausi on nyt 0,007 sekuntia pitempi kuin 4000 vuotta sitten. Noin 1500 miljoonaa vuotta sitten maapallon pyörimisnopeus oli niin suuri, että vuoteen mahtui 800-900 vuorokautta. Syynä hidastumiseen ovat vuorovesien kitka, kuun siirtyminen kauemmas maapallosta, tuulet ja maanjäristykset. Vuorovesien kitkan seurauksena vuorokauden pituus kasvaa vuosisadassa 0,0016 sekuntia. Maapallon pyörähdysnopeus vaihtelee hieman myös sen mukaan, missä kohtaa rataansa maapallo on menossa. Satunnaismuutoksia aiheuttavat ilmanpaineetkin. Maapallon pyöriminen hidastuu esimerkiksi silloin, kun päiväntasaajalla on korkeapaine (paljon ilmaa eli ilmapatsaan paino maanpinnan pinta-alayksikköä kohden suuri).
Monilta ihmisiltä näyttää kokonaan unohtuneen, miksi kelloja siirrellään kesäksi kesäaikaan. Kesäajan englanninkielinen nimi daylight saving time kuvaa asiaa hyvin. Tarkoitus on saada valoisa aika osumaan yhteen ihmisten valveillaolon kanssa. Kun aurinko "nousee" kesällä aikaisin, kelloja siirtämällä saadaan ihmisetkin nousemaan normaaliaikaan verrattuna tuntia aiemmin. Näin illalla riittää valoa tuntia pitempään. Ihmiset eivät siis turhaan nuku valoisaan aikaan ja valvo iltapimeässä, vaan valoisa aika ja ihmisten hereillä oleminen sattuvat paremmin samoihin aikoihin. Kesäaikaan siirtyminen on erityisen tärkeää Keski- ja Etelä-Euroopassa. Meillä täällä pohjoisessa asialla ei ole niin suurta merkitystä, koska kesällä valoa riittää muutenkin melkein ympäri vuorokauden. Etelämpänä Euroopassa ja samoin esimerkiksi Yhdysvalloissa kesäajan on laskettu säästävän energiaa, koska illalla valot tarvitsee sytyttää vasta tuntia myöhemmin. Tämän on arveltu vähentävän myös liikenneonnettomuuksia, kun liikenne keskittyy paremmin valoisaan aikaan. Toisaalta kevätaamuna aamutokkuraisena rattiin hyppääminen voi lisätä onnettomuuksia.
Kesäaika tuottaa monia ongelmia. Hämärämmät kevätaamut voivat aiheuttaa jopa masentumista ja kellojen siirtäminen sisäisen kellon (biologisen rytmin) "ohjelmointivaikeuksia". Ongelmia siirtymisyönä tulee aina myös junien ja bussien aikatauluille. Raskaan liikenteen ajopiirturitkin pitää muistaa siirtää oikeaan aikaan. Maataloudessa ongelmana voi olla se, ettei esimerkiksi lehmiä ole helppo "ohjelmoida uudelleen" muuttamaan vaikkapa aamulypsyn aikataulua. Eikä tietotekniikassakaan ole helppoa siirrellä kellonaikoja pari kertaa vuodessa. Tietojärjestelmien (esimerkiksi tietokoneohjelmat, ovien sähkölukkojen avautumisajat, murtohälytysjärjestelmien päälläolo jne.) kellot voivatkin olla ympäri vuoden normaaliajassa. Kotonakin siirrettäviä kelloja voi olla erilaisissa laitteissa jopa reilusti yli toistakymmentä. Matkustajan pitää muistaa, etteivät kaikki maat siirry kesäaikaan lainkaan (tai siirtyvät eri aikaan). Kellojen siirtämisen takia myös kesän aamuruuhkat voivat keskittyä entistä enemmän aurinkoiseen aikaan, mikä voi osaltaan pahentaa saasteongelmia.
Jos on vaikeuksia muistaa, mihin suuntaan viisareita siirrellään, on hyvä pitää mielessä tämä muistisääntö: "Viisareita siirretään aina lähintä kesää kohti - kaikkihan me pidämme kesästä!" Siis keväällä kelloa siirretään tunnilla eteenpäin ("yritetään päästä nopeammin kohti tulevaa kesää") ja syksyllä tunnilla taaksepäin ("yritetään palata takaisin kohti juuri päättynyttä ihanaa kesää"). Takaisin normaaliaikaan siirrytään 25.10.2009. Sekunnilleen oikean ajan voi tsekata osoitteesta http://www.aika.fi/.
Tässä muutamia mietelmiä ajasta - vaikkapa pohdittaviksi hämärässä Earth Hourin aikana:
G. Lichtenberg: "Ihmiset, joilla ei ole milloinkaan aikaa, tekevät vähiten."
E. Ionesco: "Joka pyrkii olemaan ajan tasalla, on auttamatta ajastaan jäljessä."
Sananlasku Liettuasta: "Aika muuttaa ohranjyvät kannulliseksi olutta."
A. Alais: "Me puhumme ajan tappamisesta, mutta eikö päinvastoin aika tapa meitä?"
J. Borges: "Vuosituhannet kuluvat, mutta kaikki tapahtuu tässä hetkessä."
Huomisesta ei koskaan tiedä. Nautitaan siis tästä hetkestä, kun saamme vielä elää. Levitetään hyvää eteenpäin. Säilytetään maapallo nautittavana myös tuleville sukupolville. Kaunista kesäaikaa teille kaikille, hyvät blogini seuraajat!
keskiviikko 25. maaliskuuta 2009
Vaikeat ekologiset ruokavalinnat
Uudessa Tiede-lehdessä 3/2009 on mielenkiintoinen artikkeli "Lähiruoka ei palloa pelasta". Ingressiteksti paljastaa kärjistetysti pelottavan totuuden: "Älä boikotoi espanjalaisia tomaatteja, muovipakkauksia ja mikroruokia. Jos haluat suojella ilmastoa, vältä naudanlihaa ja syö lautanen tyhjäksi." Tämän provosoimana innostuin selvittelemään asiaa tarkemmin.
Ratkaisevampaa kuin ruoan kuljetusmatka on sen kuljetustapa. Lentorahdilla toiselta puolelta maapalloa tuotavat tuoreet merenelävät aiheuttavat pahoja päästöjä. Sen sijaan esimerkiksi banaanien tai lampaanlihan laivakuljetus aiheuttavat vain hyvin pienen hiilijalanjäljen tuotteen koko elinkaarta ajatellen.
Suomalaisen tomaatin ja kurkun kasvihuoneviljely vaatii talvella paljon lämpöä ja valoa, mikä aiheuttaa valtavan hiilijalanjäljen. Tiede-lehden mukaan suomalaisen tomaatin hiilijalanjälki on talvella moninkertainen Espanjasta kuljetettuun tomaattiin verrattuna. Lehdessä kuitenkin muistutetaan, ettei espanjalainen tomaatti silti välttämättä ole ekologisempi valinta. Espanjan runsas vedenkulutus, torjunta-aineiden käyttö ja ympäristön kemikaalistuminen heikentävät luonnollisessa lämmössä ja valossa kasvaneen espanjalaisen tomaatin ekotasetta.
Tiede-lehden mukaan elintarvikkeissa lopputuotteen kuljetukset muodostavat Suomessa vain 2 % tuotteen kokonaisympäristövaikutuksista. Jos mukaan otetaan rehun (mm. soijaa ulkomailta), lannoitteiden ja eläinten kuljetukset, siltikin kuljetusten osuus jää noin neljään prosenttiin. Ratkaisevinta on se, miten kuluttaja itse matkaa kauppaan eli kulkeeko kävellen, pyörällä, joukkoliikennevälineillä vai omalla autolla. Kotiin tuotavan pienen ruokamäärän kuljetuksessa lyhytkin moottoriajoneuvolla kuljettu matka on merkittävä päästölähde. Sen sijaan kauppaan tuotavien lastien kuljetuspäästöt jakautuvat hyvin suuren ruokamäärän osalle. Esimerkiksi hedelmien ja vihannesten koko elinkaaren kasvihuonekaasupäästöistä keskimäärin 11 % syntyy niiden kuljettamisessa kaupasta kotiin.
Tiede-lehdessä kerrotaan, että ruoasta menee hukkaan jopa kolmannes. Tästä määrästä puolet olisi vielä syötäväksi kelpaavaa. Laadukkaat pakkaukset takaavat tuotteen säilyvyyden. Pakkauksia enemmän pitäisikin ehkä kritisoida liian suurta pakkauskokoa ja ihmisten asenteita käyttökelpoisen ruoan pois heittämisestä.
Helmikuussa Scientific American -lehdessä tehtiin laskelma, jossa ruokien hiilijalanjälkeä verrattiin bensiiniautolla ajamiseen (kulutus 8,7 litraa / 100 km). Laskelmassa otettiin huomioon myös se, että jos peltoa ei käytettäisi ravinnontuotantoon, pelto olisi mahdollista metsittää. Jos syö kilon perunoita, tämä vastaa kasvihuonekaasupäästöiltään 0,60 km:n autoilua. Kilogramma omenoita taas vastaa 0,71 km:n, parsaa 0,96 km:n, kanaa 2,59 km:n, sianlihaa 8,94 km:n ja nautaa 34,81 km:n autoilua. Naudankasvatuksen kasvihuonekaasupäästöistä 40 % tulee rehupellon hiilidioksidisidonnan vähyydestä verrattuna metsitettyyn peltoon, 32 % itse naudan (ja sen tuottaman lannan) päästöistä, 14 % lannoitetuotannosta rehunviljelyä varten ja 14 % muista päästöistä.
Jos alkaa keskimääräisen perinteisen ruokavalion sijaan käyttää vain lähiruokaa, päästövähennys vuodessa vastaa NewScientist-lehden mukaan 1600 kilometrin autoilun tuottamia päästöjä. Mikäli vaihtaa yhtenä päivänä viikossa koko vuoden ajan punaisen lihan vihanneksiin, tämä oikeuttaa vuoden lopussa 1860 kilometrin autoiluun.
Maailmanlaajuisesti tarkasteltuna kaikista ihmisen toimintojen (mukaanlukien maatalous) tuottamista kasvihuonekaasuista 14 % on metaania. Lehmistä suolistokaasu metaania vapautuu lehmien piereskellessä ja erityisesti röyhtäillessä. Yksi lehmä tuottaa metaania noin 110 kg vuodessa. Lehmien osuus kaikista maapallon kasvihuonekaasupäästöistä on 4 %. Metaania on ilmakehässä vain 0,0002 %. Yksittäinen metaanimolekyyli seurannaisvaikutuksineen on kuitenkin noin 23 kertaa (eri laskelmissa 20-24 kertaa) niin voimakas kasvihuonekaasu kuin hiilidioksidi (1 kg metaania vastaa siis vaikutuksiltaan 23 kilogrammaa hiilidioksidia). Niinpä koko karjatalouden maailmanlaajuinen lämmitysvaikutus (vaikutus kasvihuoneilmiön kiihtymiseen) on noin 18 %, kun koko maapallon liikenteen vaikutus jää 13,5 %:iin. Tarkkaan ottaen lehmät eivät siis tuota määrällisesti niin paljon kuin 18 % kaikista kasvihuoneilmiötä pahentavista kaasuista, vaan laskelmassa käytetään hiilidioksidiekvivalentteja eli muut kaasut on muutettu vastaamaan vaikutuksiltaan hiilidioksidia. Karjatalouden (lehmät, lampaat, vuohet jne.) vaikutus kasvihuoneilmiön voimistumiseen voi siis olla jopa tämä 18 %. Suomen metaanipäästöistä karjatalous tuottaa noin 38 %, mikä vastaa noin 1,9 miljoonaa tonnia hiilidioksidia.
Common Dreams -sivulla julkaistun artikkelin mukaan teollisuusmaissa syödystä lihasta 30 % on nautaa, mutta silti naudanlihan tuotanto aiheuttaa 78 % teollisuusmaiden lihantuotannon päästöistä. Tuotettaessa kilo naudanlihaa on syntynyt 16 kg hiilidioksidia, mikä on neljä kertaa niin paljon kuin sianlihan tuotannossa ja kymmenen kertaa niin paljon kuin siipikarjan tuotannossa. Jos naudanlihan vaihtaa samaan määrään broilerinlihaa, päästöt vähenevät noin 70 %.
Open the Future -sivun laskelman mukaan yhden hampurilaisen tuottamiseen kuluu energiaa 7-20 MJ (luku perustuu ruotsalais-sveitsiläiseen tutkimukseen). Tästä on syntynyt hiilidioksidipäästöjä yhtä hampurilaista kohden 1-3,5 kg. Metaanipäästöjä yhtä hampurilaista kohden tulee noin 2,6 kg laskettuna hiilidioksidiekvivalentteina (lehmän metaanipäästöt 110 kg vuodessa eli elinaikanaan noin 220 kg, 1 kg metaania vastaa kasvihuonevaikutukseltaan 23 kg hiilidioksidia, jolloin yhden lehmän elämän aikaiset metaanipäästöt ovat 5000 kg hiilidioksidiekvivalenttia, mikä tekee 2,6 kg yhden hampurilaisen lihamäärää kohden, kun otetaan huomioon, ettei koko lehmää pystytä käyttämään). Kaikkiaan yhden hampurilaisen kasvihuonekaasupäästöt ovat siis 3,6-6,1 kg hiilidioksidiekvivalenttia. Kun yksi yhdysvaltalainen ihminen syö tutkimusten mukaan keskimäärin 50-150 hampurilaista vuodessa, hyvin karkeasti ja kärjistetysti arvioiden hampurilaisten syönnin kasvihuonekaasupäästöt vastaavat yhteensä kaikkien USA:n liikenteessä olevien parjattujen Hummer-autojen kasvihuonekaasupäästöjä vuodessa.
Ekologinen elämä onkin yllättävän vaikeaa, jos haluaa ottaa koko tuotteiden elinkaaren huomioon! Tiede-lehti 3/2009 antaa käytännön vinkkejä. Suosi luonnonmarjoja, avomaatuotteita, riistaa, luonnonkalaa, kanaa ("nautaan verrattuna kana on melkein vihannes") ja valmistusta mikroaaltouunissa. Vältä naudanlihaa, lampaanlihaa, juustoja (kiloon juustoa tarvitaan 10 kg maitoa!), automatkoja ruokakauppaan, ruoan hävikkiä ja ruoanvalmistusta sähköuunissa.
Pääsiäislammas kannattaa siis vaihtaa broileriin tai kasvisateriaan. Yleensäkin kannattaa suosia omalla alueella tuotettuja vuodenajalle tyypillisiä kauden tuotteita. Ei tarvitse heti vappuna rynnätä ostamaan Marokosta tai Espanjasta Suomeen kuljetettuja mansikoita vaan malttaa mielensä ja odottaa kotimaisia juhannusmansikoita. Keksipaketeista valitaan se suomalainen eikä ranskalaista. Lautanen syödään tyhjäksi, eikä ruokaa heitetä muutenkaan roskiin. Jos ruokaa joutuu heittämään roskikseen, se lajitellaan biojätteisiin (mikäli mahdollista) eikä sekajätteeseen tuottamaan kasvihuonekaasuja kaatopaikalle. Ruokakauppaan reippaillaan kävellen tai pyöräillen (jos autoillaan, niin ei ainakaan sillä Hummerilla). Ja jos en halua luopua pääsiäislampaasta tai muutenkaan lihasta täysin, voin ainakin vähentää (naudan)lihan kulutusta ja yksityisautoilua sekä energiankulutusta, jotka kuitenkin ovat merkittäviä kasvihuonekaasujen tuottajia, ja joita ehkä on helpompi vähentää kuin ruoan syöntiä. Perinteisen naudanlihahampurilaisen vaihdan chickenburgeriin. Jokainen voi vaikuttaa omilla keinoillaan. Kaikkien ei tarvitse ryhtyä vegaaneiksi, vaikka ekologisesti ja eettisesti se voisikin olla oikein. Eihän tämä lopulta niin vaikeaa olekaan!
Eri ateriavaihtoehtojen hiilijalanjälkeä voi testata EatLowCarbon-laskurilla ja lisätietoa voi etsiä Delicious-linkeistä. Toivon kaikille herkullisia oivalluksia!
Ratkaisevampaa kuin ruoan kuljetusmatka on sen kuljetustapa. Lentorahdilla toiselta puolelta maapalloa tuotavat tuoreet merenelävät aiheuttavat pahoja päästöjä. Sen sijaan esimerkiksi banaanien tai lampaanlihan laivakuljetus aiheuttavat vain hyvin pienen hiilijalanjäljen tuotteen koko elinkaarta ajatellen.
Suomalaisen tomaatin ja kurkun kasvihuoneviljely vaatii talvella paljon lämpöä ja valoa, mikä aiheuttaa valtavan hiilijalanjäljen. Tiede-lehden mukaan suomalaisen tomaatin hiilijalanjälki on talvella moninkertainen Espanjasta kuljetettuun tomaattiin verrattuna. Lehdessä kuitenkin muistutetaan, ettei espanjalainen tomaatti silti välttämättä ole ekologisempi valinta. Espanjan runsas vedenkulutus, torjunta-aineiden käyttö ja ympäristön kemikaalistuminen heikentävät luonnollisessa lämmössä ja valossa kasvaneen espanjalaisen tomaatin ekotasetta.
Tiede-lehden mukaan elintarvikkeissa lopputuotteen kuljetukset muodostavat Suomessa vain 2 % tuotteen kokonaisympäristövaikutuksista. Jos mukaan otetaan rehun (mm. soijaa ulkomailta), lannoitteiden ja eläinten kuljetukset, siltikin kuljetusten osuus jää noin neljään prosenttiin. Ratkaisevinta on se, miten kuluttaja itse matkaa kauppaan eli kulkeeko kävellen, pyörällä, joukkoliikennevälineillä vai omalla autolla. Kotiin tuotavan pienen ruokamäärän kuljetuksessa lyhytkin moottoriajoneuvolla kuljettu matka on merkittävä päästölähde. Sen sijaan kauppaan tuotavien lastien kuljetuspäästöt jakautuvat hyvin suuren ruokamäärän osalle. Esimerkiksi hedelmien ja vihannesten koko elinkaaren kasvihuonekaasupäästöistä keskimäärin 11 % syntyy niiden kuljettamisessa kaupasta kotiin.
Tiede-lehdessä kerrotaan, että ruoasta menee hukkaan jopa kolmannes. Tästä määrästä puolet olisi vielä syötäväksi kelpaavaa. Laadukkaat pakkaukset takaavat tuotteen säilyvyyden. Pakkauksia enemmän pitäisikin ehkä kritisoida liian suurta pakkauskokoa ja ihmisten asenteita käyttökelpoisen ruoan pois heittämisestä.
Helmikuussa Scientific American -lehdessä tehtiin laskelma, jossa ruokien hiilijalanjälkeä verrattiin bensiiniautolla ajamiseen (kulutus 8,7 litraa / 100 km). Laskelmassa otettiin huomioon myös se, että jos peltoa ei käytettäisi ravinnontuotantoon, pelto olisi mahdollista metsittää. Jos syö kilon perunoita, tämä vastaa kasvihuonekaasupäästöiltään 0,60 km:n autoilua. Kilogramma omenoita taas vastaa 0,71 km:n, parsaa 0,96 km:n, kanaa 2,59 km:n, sianlihaa 8,94 km:n ja nautaa 34,81 km:n autoilua. Naudankasvatuksen kasvihuonekaasupäästöistä 40 % tulee rehupellon hiilidioksidisidonnan vähyydestä verrattuna metsitettyyn peltoon, 32 % itse naudan (ja sen tuottaman lannan) päästöistä, 14 % lannoitetuotannosta rehunviljelyä varten ja 14 % muista päästöistä.
Jos alkaa keskimääräisen perinteisen ruokavalion sijaan käyttää vain lähiruokaa, päästövähennys vuodessa vastaa NewScientist-lehden mukaan 1600 kilometrin autoilun tuottamia päästöjä. Mikäli vaihtaa yhtenä päivänä viikossa koko vuoden ajan punaisen lihan vihanneksiin, tämä oikeuttaa vuoden lopussa 1860 kilometrin autoiluun.
Maailmanlaajuisesti tarkasteltuna kaikista ihmisen toimintojen (mukaanlukien maatalous) tuottamista kasvihuonekaasuista 14 % on metaania. Lehmistä suolistokaasu metaania vapautuu lehmien piereskellessä ja erityisesti röyhtäillessä. Yksi lehmä tuottaa metaania noin 110 kg vuodessa. Lehmien osuus kaikista maapallon kasvihuonekaasupäästöistä on 4 %. Metaania on ilmakehässä vain 0,0002 %. Yksittäinen metaanimolekyyli seurannaisvaikutuksineen on kuitenkin noin 23 kertaa (eri laskelmissa 20-24 kertaa) niin voimakas kasvihuonekaasu kuin hiilidioksidi (1 kg metaania vastaa siis vaikutuksiltaan 23 kilogrammaa hiilidioksidia). Niinpä koko karjatalouden maailmanlaajuinen lämmitysvaikutus (vaikutus kasvihuoneilmiön kiihtymiseen) on noin 18 %, kun koko maapallon liikenteen vaikutus jää 13,5 %:iin. Tarkkaan ottaen lehmät eivät siis tuota määrällisesti niin paljon kuin 18 % kaikista kasvihuoneilmiötä pahentavista kaasuista, vaan laskelmassa käytetään hiilidioksidiekvivalentteja eli muut kaasut on muutettu vastaamaan vaikutuksiltaan hiilidioksidia. Karjatalouden (lehmät, lampaat, vuohet jne.) vaikutus kasvihuoneilmiön voimistumiseen voi siis olla jopa tämä 18 %. Suomen metaanipäästöistä karjatalous tuottaa noin 38 %, mikä vastaa noin 1,9 miljoonaa tonnia hiilidioksidia.
Common Dreams -sivulla julkaistun artikkelin mukaan teollisuusmaissa syödystä lihasta 30 % on nautaa, mutta silti naudanlihan tuotanto aiheuttaa 78 % teollisuusmaiden lihantuotannon päästöistä. Tuotettaessa kilo naudanlihaa on syntynyt 16 kg hiilidioksidia, mikä on neljä kertaa niin paljon kuin sianlihan tuotannossa ja kymmenen kertaa niin paljon kuin siipikarjan tuotannossa. Jos naudanlihan vaihtaa samaan määrään broilerinlihaa, päästöt vähenevät noin 70 %.
Open the Future -sivun laskelman mukaan yhden hampurilaisen tuottamiseen kuluu energiaa 7-20 MJ (luku perustuu ruotsalais-sveitsiläiseen tutkimukseen). Tästä on syntynyt hiilidioksidipäästöjä yhtä hampurilaista kohden 1-3,5 kg. Metaanipäästöjä yhtä hampurilaista kohden tulee noin 2,6 kg laskettuna hiilidioksidiekvivalentteina (lehmän metaanipäästöt 110 kg vuodessa eli elinaikanaan noin 220 kg, 1 kg metaania vastaa kasvihuonevaikutukseltaan 23 kg hiilidioksidia, jolloin yhden lehmän elämän aikaiset metaanipäästöt ovat 5000 kg hiilidioksidiekvivalenttia, mikä tekee 2,6 kg yhden hampurilaisen lihamäärää kohden, kun otetaan huomioon, ettei koko lehmää pystytä käyttämään). Kaikkiaan yhden hampurilaisen kasvihuonekaasupäästöt ovat siis 3,6-6,1 kg hiilidioksidiekvivalenttia. Kun yksi yhdysvaltalainen ihminen syö tutkimusten mukaan keskimäärin 50-150 hampurilaista vuodessa, hyvin karkeasti ja kärjistetysti arvioiden hampurilaisten syönnin kasvihuonekaasupäästöt vastaavat yhteensä kaikkien USA:n liikenteessä olevien parjattujen Hummer-autojen kasvihuonekaasupäästöjä vuodessa.
Ekologinen elämä onkin yllättävän vaikeaa, jos haluaa ottaa koko tuotteiden elinkaaren huomioon! Tiede-lehti 3/2009 antaa käytännön vinkkejä. Suosi luonnonmarjoja, avomaatuotteita, riistaa, luonnonkalaa, kanaa ("nautaan verrattuna kana on melkein vihannes") ja valmistusta mikroaaltouunissa. Vältä naudanlihaa, lampaanlihaa, juustoja (kiloon juustoa tarvitaan 10 kg maitoa!), automatkoja ruokakauppaan, ruoan hävikkiä ja ruoanvalmistusta sähköuunissa.
Pääsiäislammas kannattaa siis vaihtaa broileriin tai kasvisateriaan. Yleensäkin kannattaa suosia omalla alueella tuotettuja vuodenajalle tyypillisiä kauden tuotteita. Ei tarvitse heti vappuna rynnätä ostamaan Marokosta tai Espanjasta Suomeen kuljetettuja mansikoita vaan malttaa mielensä ja odottaa kotimaisia juhannusmansikoita. Keksipaketeista valitaan se suomalainen eikä ranskalaista. Lautanen syödään tyhjäksi, eikä ruokaa heitetä muutenkaan roskiin. Jos ruokaa joutuu heittämään roskikseen, se lajitellaan biojätteisiin (mikäli mahdollista) eikä sekajätteeseen tuottamaan kasvihuonekaasuja kaatopaikalle. Ruokakauppaan reippaillaan kävellen tai pyöräillen (jos autoillaan, niin ei ainakaan sillä Hummerilla). Ja jos en halua luopua pääsiäislampaasta tai muutenkaan lihasta täysin, voin ainakin vähentää (naudan)lihan kulutusta ja yksityisautoilua sekä energiankulutusta, jotka kuitenkin ovat merkittäviä kasvihuonekaasujen tuottajia, ja joita ehkä on helpompi vähentää kuin ruoan syöntiä. Perinteisen naudanlihahampurilaisen vaihdan chickenburgeriin. Jokainen voi vaikuttaa omilla keinoillaan. Kaikkien ei tarvitse ryhtyä vegaaneiksi, vaikka ekologisesti ja eettisesti se voisikin olla oikein. Eihän tämä lopulta niin vaikeaa olekaan!
Eri ateriavaihtoehtojen hiilijalanjälkeä voi testata EatLowCarbon-laskurilla ja lisätietoa voi etsiä Delicious-linkeistä. Toivon kaikille herkullisia oivalluksia!
maanantai 23. maaliskuuta 2009
Maailman ilmatieteen päivän uskomattomia valokuvia ja videoita pölymyrskyistä
Autolla pölymyrskyn läpi Australiassa 21.12.2007. Videon lähde YouTube (http://www.youtube.com/watch?v=95tmYmeHf84), kuvaaja Clunesley.
YK:n alaisen Maailman ilmatieteen järjestön eli WMO:n (World Meteorological Organization) aloitteesta vuosittain 23. maaliskuuta vietetään maailman ilmatieteen päivää.
Tänä vuonna päivän teemana ovat sää, ilmasto ja ilma, jota hengitämme. WMO on julkaissut näistä aiheista mielenkiintoisen PDF-muotoisen esitteen, josta ajattelemisen aihetta herättävien kuvien lisäksi löytyy esimerkiksi seuraavia faktoja:
-Kaupunkien keskustoissa mikroilmasto on 0,5-6,0 astetta lämpimämpi kuin ympäröivillä esikaupunkialueilla ja maaseudulla. Syynä ovat asfalttipinnat ja rakennukset, jotka imevät paljon lämpöä ja vapauttavat sitä sitten yöaikaan. Myös rakennukset itse, liikenne yms. tekijät lämmittävät. Kaupunkikeskustojen lämpö puolestaan lisää haitallisen maaotsonin syntyä.
-YK:n ennusteiden mukaan vuoteen 2030 mennessä maapallon ihmisistä kolme viidesosaa eli noin 4,9 miljardia tulee olemaan kaupunkilaisia.
-1960-luvun loppupuolelta 1980-luvun alkupuolelle Sahelin alueen (= Saharan laitamat, mm. Mauritania, Mali, Burkina Faso, Niger, Tsad, Sudan, Etiopia, Eritrea) sateet vähenivät 20-49 % verrattuna 1900-luvun alkupuoliskon sademääriin. Noin miljoona ihmistä kuoli ja monet miljoonat ihmiset kärsivät kuivuutta seuranneessa nälkäkatastrofissa. Samaan aikaan sateet lisääntyivät useilla Australian alueilla. Syyksi arvellaan ihmisen tuottamien kasvihuonekaasujen, alailmakehän otsonin ja aerosolien (pienhiukkasten) vaikutuksia säähän ja ilmastoon.
-Pinatubo-tulivuoren valtavalla purkauksella oli 1990-luvun alussa viilentävä vaikutus maapallon ilmastoon. Siitä huolimatta vuosina 1905-2005 maapallon alailmakehän lämpötila kohosi 0,74 astetta. Suurin osa tästä noususta on 1950-luvulta alkaen hyvin todennäköisesti ihmisen tuottamien kasvihuonekaasujen seurausta eikä ilmaston luonnollisista syistä johtuvaa vaihtelua. Seuraavien 90 vuoden aikana (vuosina 2009-2099) ilmaston ennustetaan lämpenevän 1,1-6,4 astetta. (Sivuhuomautus: Juha-Pekka Lunkan palkitussa kirjassa "Maapallon ilmastohistoria" lämpötilan nousuksi vuoteen 2100 mennessä arvioidaan 1,8-4,0 astetta.)
-Ilmaston lämpeneminen aiheuttaa hiekka- ja pölymyrskyjä, kuivuutta (seurauksena metsä- ja maastopaloja sekä näin ollen myös pienhiukkaspitoisuuksien kasvu) ja kaupunkien mikroilmastonkin lämpenemisen entisestään (jolloin ilmansaasteet blokkautuvat helposti kaupunkien lämpösaarekkeisiin).
-Esimerkiksi vuonna 2006 yksi ainoa suuri hiekka- ja pölymyrsky vaikutti kahdeksasosaan koko Kiinasta, kun hiekkaa lähti tuulen mukana leviämään Gobin autiomaasta. Viidessä kaupungissa näkyvyys putosi alle sataan metriin. Pääkaupunki Pekingiin (Beijing) lensi arvioiden mukaan noin 330 000 000 kiloa hiekkaa.
Suomalainen akatemiaprofessori Markku Kulmala Helsingin yliopiston fysiikan laitokselta on ollut mukana kansainvälisessä tutkijaryhmässä, joka selvitteli pienhiukkasten vaikutuksia pilviin, sateeseen ja ilmastoon. Ryhmän tulokset julkaistiin syyskuussa 2008 kansainvälisessä Science-tiedelehdessä. Tässä muutamia keskeisiä kohtia vapaasti (omin sanoin) tiivistettynä ja suomennettuna:
-Aerosolit ovat ilmassa leijuvia pienhiukkasia (kiinteitä tai nestemäisiä). Aerosolit toisaalta muodostavat pilviä ja suojelevat maapalloa auringon tulosäteilyltä ja ilmaston lämpenemiseltä (pilvet tosin myös pidättävät entistä enemmän maasta tai vedestä nousevaa lämpöä alapuolellaan ja voivat siten lämmittää maapalloa). Toisaalta aerosolien vaikutuksesta myös sademäärät muuttuvat.
-Luonnossa pienhiukkasia tuottavat esimerkiksi havumetsät.
-Palamisessa (esimerkiksi fossiilisten polttoaineiden palaessa voimalassa, tehtaassa tai auton moottorissa) syntyy kasvihuonekaasujen lisäksi aerosoleja eli pienhiukkasia. Aerosolit ovat keskimäärin hyväksi, sillä ne hidastavat maapallon lämpenemistä.
-Maapallo kuitenkin lämpenee fossiilisten polttoaineiden polttamisen seurauksena. Aerosolit jarruttavat ilmastonmuutosta, mutta lämmittävä hiilidioksidi on huomattavasti aerosoleja pitkäikäisempää.
-Vaikka tietyt palamisen tuottamat aerosolit synnyttävät pilviä ja estävät maapallon lämpenemistä, toiset palamisen tuottamat aerosolit (musta noki) keräävät auringon lämpöä ja voimistavat ilmaston lämpenemistä.
-Sateen syntymiseen tarvitaan tiivistymishiukkanen (tiivistyskeskus), esimerkiksi aerosolihiukkanen, jonka ympärille kosteus alkaa tiivistyä. Kun kosteutta on tiivistynyt tarpeeksi, pisarasta tulee niin painava, että se alkaa vajota alaspäin. Kaupungeissa sataakin ympäröivää maaseutua enemmän, koska kaupungeissa on enemmän pölyä, nokea ym. ilmansaasteita, jotka toimivat tiivistymiskeskuksina.
-Aerosolit lisäävät sateen syntymistä (toimimalla tiivistymiskeskuksina) vain tiettyyn rajaan saakka. Kuitenkin liian suuri aerosolihiukkasten määrä aiheuttaa pilvisyyden lisääntymisen mutta sateen vähenemisen. Kun pilvien vesimäärä ei kasva, pilvessä oleva vesi jakaantuu entistä suuremman hiukkasmäärän kesken. Pisarat eivät kasva tarpeeksi painaviksi, jolloin sade ei ala. Seurauksena on kuivuutta.
-Suuri aerosolihiukkasten määrä yhdistettynä pieneen/normaaliin pilvien vesimäärään aiheuttaa siis sen, ettei sadetta synny ennen kuin pisarat joutuvat voimakkaaseen konvektiovirtaukseen (pystyvirtaukseen) ja nousevat troposfäärissä (ilmakehän alaosassa) niin korkealle, että ne jäätyvät. Tämän seurauksena syntyy rankkasade (rakeita ja isoja vesipisaroita), myrskyjä ja tulvia.
-Ilmaston ääri-ilmiöt lisääntyvät, kun toisaalta seurauksena on kuivuutta ja toisaalta kaatosateita. Myös alueelliset vaihtelut ovat suuria. Rankkasateet eivät välttämättä muodostu samoilla alueilla, joilla aerosolit ovat muodostuneet, koska ne ovat pilvien mukana voineet kulkeutua pitkällekin.
Suomessa hengitysilman laatua heikentävät varsinkin katupöly (pahin aika näin keväällä, usein huhtikuun alkupuolella), siitepöly (nyt juuri lepän ja pähkinäpensaan kukinta alkamassa) ja metsäpalojen savut. Esimerkiksi kesällä 2006 Venäjän metsäpalojen savu heikensi Suomen ilmanlaatua merkittävästi. Tämä näkyi Kouvolassakin, jossa ajoittain savun määrän huomasi jopa talossa sisällä, kun savua kulkeutui sisään ilmanvaihdon mukana. Samaan aikaan oli pitkään sateetonta. Johtuneeko tämä juuri siitä, että ilmassa oli aerosoleja niin paljon, etteivät tiivistymiskeskusten ympärille syntyneet sadepisarat kasvaneet tarpeeksi isoiksi?
Näin keväällä myös teille talvella kärrätty hiekotushiekka jauhautuu autojen renkaiden alla samoin kuin varsinkin nastarenkaat jauhavat myös itse asfalttia. Näin syntyvät mikrohiukkaset aiheuttavat yhdessä liikenteen ja teollisuuden pienhiukkasten kanssa tulehduksia keuhkoissa, pahentavat astmaa ja lisäävät sydäninfarktiriskiä. Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen arvion mukaan suomalaisten elinikä olisi keskimäärin vuoden korkeampi ilman näitä erilaisia pienhiukkasia.
Tässä muutamia kiinnostavia nettilinkkejä, joista voi lähes reaaliaikaisesti seurata hengitysilman laatua:
Ilmanlaatu Suomessa
Suomen siitepölyennuste
Metsäpalojen pienhiukkaset
Ilmanlaatu Euroopassa
Ilmanlaatu Ateenassa
Ilmanlaatu Kiinassa
Ilmanlaatu Bangkokissa
Erityisen mielenkiintoisia valokuvia ja videoita:
Valokuvia hiekka- ja pölymyrskyistä Google-haulla
Videoita hiekka- ja pölymyrskyistä Google-haulla
maanantai 16. maaliskuuta 2009
Positiivista päivää!
Message from the President of the Maldives from Age of Stupid on Vimeo.
Malediivit on maailman "matalin" valtio, ainoastaan noin 1,5 metriä merenpinnan tason yläpuolella oleva korallisaari. Niinpä ilmastonmuutoksen myötä nouseva merenpinta uhkaakin Malediiveja voimakkaasti. Eilisessä The Observer -lehdessä Malediivien presidentti Mohamed Nasheed kuitenkin kirjoitti siitä, kuinka Malediivit aikoo olla erittäin positiivisena esimerkkinä kaikille muille valtioille. Tavoitteena on siirtyä pelkästään uusiutuvien energianlähteiden käyttöön ja saada maan hiilidioksidipäästöt nollattua kymmenessä vuodessa! Hienoa! Toivotan onnea yritykselle.
Suomessa puolestaan on pari viikkoa sitten käynnistynyt Pelastuspartio-operaatio, jonka tarkoituksena on tarjota ihmisille mahdollisuus ilmaiseen hyväntekeväisyyteen. Kun tilaa Pelastuspartion nettisivuilta mainoskirjeen, saa sähköpostiinsa kaksi kertaa kuukaudessa mainoksen, jota klikkaamalla "lahjoittaa" 10 senttiä hyväntekeväisyyteen. Itselle tästä ei kuitenkaan tule mitään kuluja, vaan lahjoitusrahat tulevat mainostajilta siitä hyvästä, että olet nähnyt heidän mainoksensa. Periaate on sama kuin esimerkiksi kansainvälisellä The Rainforest Site -sademetsäsaitilla, jossa olevaa laatikkoa klikkaamalla voit lahjoittaa mainostajien rahaa sademetsien suojeluun (korkeintaan yksi klikkaus päivässä yhdeltä tietokoneelta). Tosin Pelastuspartion viestit tulevat suoraan omaan sähköpostiin - ja lupauksen mukaan siis vain kaksi kertaa kuukaudessa. Pelastuspartion mahdollisia hyväntekeväisyyskohteita ovat tämänhetkisen tiedon mukaan Itämeri, ilmastonmuutoksen estäminen, lapset, nuoret ja vanhukset. Tällä hetkellä meneillään olevassa kampanjassa jokaisesta Pelastuspartioon liittyneestä maksetaan 0,10 euroa Itämeren suojeluun. Itse liityin tänään. Sen kunniaksi koristelin tämän blogikirjoitukseni pari vuotta sitten Itämereltä otetulla valokuvalla.
Positiivinen nettiuutuus on myös ilmeisesti toukokuussa avautuva Wolfram Alpha. Se on täysin uudenlainen nettihakukone, joka perustuu semanttisen verkon ideaan (merkityksien ymmärtäminen) ja laskennalliseen tietojärjestelmään. Kansainvälisillä blogeilla Wolfram Alphaa on kuvattu - ehkä hieman ylisanoin - jopa yhtä merkittäväksi uudistukseksi kuin www-verkko tai Googlen avautuminen aikoinaan.
Wolfram Alpha ei mainosten mukaan ole perinteinen hakukone, vaan se kertoo tavallisella englannin kielellä kirjoitettuihin kysymyksiin vastaukset. Esimerkiksi entinen Ask Jeeves (nykyinen Ask) ja Google antavat haun vastauksena vain listan nettisivuja, joista vastaus haettuun kysymykseen mahdollisesti löytyy. Sen sijaan Wolfram Alpha "lupaa" kertoa itse vastauksen ja joskus jopa esittää grafiikkaa vastauksen tueksi.
Ainakin periaatteessa Wolfram Alphan pitäisi siis kertoa selkeä vastaus, jos kirjoittaisin englanniksi vaikkapa kysymyksen "kuinka paljon bensiiniä Hummer-auto kuluttaa matkalla Tallahasseesta Orlandoon". Wolfram Alpha etsisi Hummerin kulutuksen sekä Tallahasseen ja Orlandon välimatkan ja laskisi näiden perusteella matkalla kuluneen polttoainemäärän. Sen sijaan ainakaan kysymykseen "panisinko tänään päälleni vihreän vai sinisen paidan" Wolfram Alphakaan ei osaisi vastata. Sopii toivoa, että Wolfram Alpha toimii paremmin kuin PcVestin sivuilla aiheesta julkaistu konekielisesti englannista suomeksi käännetty uutinen. Aika huvittavaa tekstiä!
Googlen kilpailijaa Wolfram Alphasta ei ilmeisestikään tule, vaan niiden käyttötarkoitukset ovat hieman erilaiset. Joskus kannattaa muuten kokeilla myös muita hakukoneita kuin Googlea. Vaikka Google onkin suorastaan äärettömän tehokas, se löytää tietoa usein vähän liikaakin. Vaikkapa hakusanalla "kahvi" (jos ei käytä tarkempaa hakua) löytyvät biologiselta kannalta kahvia (kahvipensas, kahvin terveysvaikutukset jne.) käsittelevien sivujen lisäksi kaikki kokousten aikataulut, joissa on kahvitaukoja jne. Siksi kannattaa joskus kokeilla esimerkiksi tieteellisiä hakukoneita, jotka etsivät tietoa vain tiedesivuilta.
Toivotan kaikille positiivista viikkoa ja hyvää Minna Canthin sekä tasa-arvon päivää 19.3.!
torstai 12. maaliskuuta 2009
Kadonneen Atlantiksen ja überoppilaiden jäljillä
Eilen oli vuorossa kevään ylioppilaskirjoitusten ensimmäinen reaalikoepäivä. Sekä Helsingin Sanomien että YLE:n sivuilta voi katsoa kysymykset ja osallistua keskusteluun näistä kirjoituksista. YLE:n sivuilla voi keskustella yliopistojen pääsykokeistakin ja sieltä löytyy myös "Überoppilastesti", jolla voit testata, oletko tasoltasi Laudatur Hikkeaines, Impossibleatur vai jotakin siltä väliltä. Testiä ei tosin kannata ottaa liian vakavasti.
Sekä muiden aineiden opettajilta että netin keskustelupalstoilta on tullut huvittuneita kommentteja biologian ainereaalikokeen tehtävästä, jossa piti piirtää kukka. Monikohan näistä huvittuneista olisi oikeasti osannut piirtää kukan, jossa on asianmukaisesti nimettyinä verholehdet, terälehdet, heteet ja emi? Jos nämä osasi oikein, siitä saa kokonaisen yhden pisteen! Kyseisessä tehtävässä nimittäin oli monta muutakin kysymystä. Tuo kukan piirtäminen ja sen osien nimeäminen tietysti on jo vanhan kansakoulun alaluokkien perusaineistoa, mutta nykyään tämä ei ole biologiassa yhtä keskeisesti esillä, vaikka se perusbiologiaa onkin. Eikä sillä yhdellä pisteellä vielä kovin pitkälle pötkitä. Miten olisitte onnistuneet ratkaisemaan muut kevään 2009 biologian ainereaalikoetehtävät, jotka monilta osin olivat melko soveltavia?
YLE julkaisi tällä viikolla tulokset vertailusta, kuinka monta prosenttia eri lukioista vuonna 2006 kirjoittaneista on saanut samana vuonna opiskelupaikan yliopistossa tai ammattikorkeakoulussa. Kouvolan lukiot pärjäsivät vertailussa hyvin. Helsingin lukioissa erot näyttävät valtavilta, sillä Helsingin lukioita "loistaa" sekä Suomen parhaimpien että "huonoimpien" joukossa. Toisaalta tutkimusta voidaan myös kritisoida. Miltä tulokset olisivat näyttäneet, jos olisi tarkasteltu vaikkapa kahden tai kolmen vuoden sisällä ylioppilaaksi pääsemisestä kolmannen asteen opiskelupaikan saaneiden määrää? Voiko välivuosi olla joskus myös hyvä asia, vaikka hallitus haluaakin saada opiskelijat valmistumaan nuorempina? Onko lukioiden ainoa tehtävä saada opiskelijat kolmannen asteen koulutukseen? Eikö lukio voi antaa hyvän yleissivistyksen myös ammatilliseen koulutukseen? Monessa aikuislukiossa (iltalukioissa) itse asiassa iso osa kokelaista voi osallistua ylioppilaskirjoituksiin ammattitutkinnon pohjalta tai yhdistelmäopinnoissa, eikä tavoitteena edes ole korkean asteen jatkokoulutuspaikkaan pääseminen. Mielenkiintoista on vertailla näitä YLE:n tuloksia myös Helsingin Sanomien ja Ilta-Sanomien tutkimuksiin, joissa selvitettiin eri lukioista kirjoittaneiden pistemäärät ylioppilaskirjoitusten pakollisissa aineissa keväällä 2008. Listat eivät menekään täysin yksi yhteen, vaan niissä on yksittäisten lukioiden kohdalla isojakin heittoja. Lisäksi uskallan epäillä, että vaihtelut vuodesta toiseen ovat valtavan suuria varsinkin pienten ja keskikokoisten lukioiden kohdalla.
Helmikuun alussa kirjoittelin uudesta Google Earth 5.0 -betaversiosta. Tämä uusi versio on herättänyt erittäin paljon keskustelua netin eri keskustelupalstoilla. Opetuskäytön kannalta hyviä ohjeita ja käytännön esimerkkejä löytää esimerkiksi Vinkkiverkosta, VirtuaaliAnun blogista ja VirtuaaliAnun Google-dokumenteista.
Kadonnutta Atlantista Google Earth ei kuitenkaan löytänyt, vaikka näinkin jo ehdittiin uutisoida. Afrikan luoteisrannikolta meren syvyydestä löytyneet "tieverkoston jäljet" ovatkin paljastuneet mitä ilmeisimmin laivojen kaikuluotainten jättämiksi jäljiksi. Asiasta kertoivat Telegraph-lehti ja YLE muutama viikko sitten. Sen sijaan Telegraph-lehden mukaan Googlen avulla kyllä on löydetty esimerkiksi Mosambikista aiemmin tutkimaton metsäalue, josta paljastui myös ihan uusia eläinlajeja!
Sekä muiden aineiden opettajilta että netin keskustelupalstoilta on tullut huvittuneita kommentteja biologian ainereaalikokeen tehtävästä, jossa piti piirtää kukka. Monikohan näistä huvittuneista olisi oikeasti osannut piirtää kukan, jossa on asianmukaisesti nimettyinä verholehdet, terälehdet, heteet ja emi? Jos nämä osasi oikein, siitä saa kokonaisen yhden pisteen! Kyseisessä tehtävässä nimittäin oli monta muutakin kysymystä. Tuo kukan piirtäminen ja sen osien nimeäminen tietysti on jo vanhan kansakoulun alaluokkien perusaineistoa, mutta nykyään tämä ei ole biologiassa yhtä keskeisesti esillä, vaikka se perusbiologiaa onkin. Eikä sillä yhdellä pisteellä vielä kovin pitkälle pötkitä. Miten olisitte onnistuneet ratkaisemaan muut kevään 2009 biologian ainereaalikoetehtävät, jotka monilta osin olivat melko soveltavia?
YLE julkaisi tällä viikolla tulokset vertailusta, kuinka monta prosenttia eri lukioista vuonna 2006 kirjoittaneista on saanut samana vuonna opiskelupaikan yliopistossa tai ammattikorkeakoulussa. Kouvolan lukiot pärjäsivät vertailussa hyvin. Helsingin lukioissa erot näyttävät valtavilta, sillä Helsingin lukioita "loistaa" sekä Suomen parhaimpien että "huonoimpien" joukossa. Toisaalta tutkimusta voidaan myös kritisoida. Miltä tulokset olisivat näyttäneet, jos olisi tarkasteltu vaikkapa kahden tai kolmen vuoden sisällä ylioppilaaksi pääsemisestä kolmannen asteen opiskelupaikan saaneiden määrää? Voiko välivuosi olla joskus myös hyvä asia, vaikka hallitus haluaakin saada opiskelijat valmistumaan nuorempina? Onko lukioiden ainoa tehtävä saada opiskelijat kolmannen asteen koulutukseen? Eikö lukio voi antaa hyvän yleissivistyksen myös ammatilliseen koulutukseen? Monessa aikuislukiossa (iltalukioissa) itse asiassa iso osa kokelaista voi osallistua ylioppilaskirjoituksiin ammattitutkinnon pohjalta tai yhdistelmäopinnoissa, eikä tavoitteena edes ole korkean asteen jatkokoulutuspaikkaan pääseminen. Mielenkiintoista on vertailla näitä YLE:n tuloksia myös Helsingin Sanomien ja Ilta-Sanomien tutkimuksiin, joissa selvitettiin eri lukioista kirjoittaneiden pistemäärät ylioppilaskirjoitusten pakollisissa aineissa keväällä 2008. Listat eivät menekään täysin yksi yhteen, vaan niissä on yksittäisten lukioiden kohdalla isojakin heittoja. Lisäksi uskallan epäillä, että vaihtelut vuodesta toiseen ovat valtavan suuria varsinkin pienten ja keskikokoisten lukioiden kohdalla.
Helmikuun alussa kirjoittelin uudesta Google Earth 5.0 -betaversiosta. Tämä uusi versio on herättänyt erittäin paljon keskustelua netin eri keskustelupalstoilla. Opetuskäytön kannalta hyviä ohjeita ja käytännön esimerkkejä löytää esimerkiksi Vinkkiverkosta, VirtuaaliAnun blogista ja VirtuaaliAnun Google-dokumenteista.
Kadonnutta Atlantista Google Earth ei kuitenkaan löytänyt, vaikka näinkin jo ehdittiin uutisoida. Afrikan luoteisrannikolta meren syvyydestä löytyneet "tieverkoston jäljet" ovatkin paljastuneet mitä ilmeisimmin laivojen kaikuluotainten jättämiksi jäljiksi. Asiasta kertoivat Telegraph-lehti ja YLE muutama viikko sitten. Sen sijaan Telegraph-lehden mukaan Googlen avulla kyllä on löydetty esimerkiksi Mosambikista aiemmin tutkimaton metsäalue, josta paljastui myös ihan uusia eläinlajeja!
maanantai 2. maaliskuuta 2009
Herkkulinkit
Olen jo parin vuoden ajan ollut liittymäisilläni Delicious-palveluun, jonka ideana on "social bookmarking" eli sosiaalinen kirjanmerkkihakemisto. Palveluun linkitetään omia suosikkilinkkejä, joita kuvaillaan "tageilla" eli tunnisteilla. Nämä tagit toimivat sitten hakusanoina, joiden perusteella joko itse tai muut ihmiset voivat hakea tähän tiettyyn aiheeseen liittyviä hyviä linkkejä.
Tämä toivottavasti auttaa opiskelijoita etsimään oleellista tietoa, kun linkit ovat jo valmiiksi valikoituja asialinkkejä toisin kuin esimerkiksi Google-haussa. Tämä toimii myös opettajien hyvänä linkkien/vinkkienvälitysmuotona. Kannatan avointa ideoiden ja materiaalien vaihtoa. Eihän se ole minulta mistään pois, vaikka muut käyttävätkin linkkikokoelmiani. Olen tehnyt niiden keräämiseen paljon työtä, mutta sehän on vain hyvä, että tästä työstä on myös hyötyä, jos joku muukin pystyy näitä linkkikokoelmia käyttämään.
Itse siis liityin vihdoinkin alkuvuodesta Delicious-toimintaan. Tässä näitä omia Delicious-tunnisteitani, joiden avulla löytää valitsemiani aiheeseen liittyviä linkkejä:
Tämä toivottavasti auttaa opiskelijoita etsimään oleellista tietoa, kun linkit ovat jo valmiiksi valikoituja asialinkkejä toisin kuin esimerkiksi Google-haussa. Tämä toimii myös opettajien hyvänä linkkien/vinkkienvälitysmuotona. Kannatan avointa ideoiden ja materiaalien vaihtoa. Eihän se ole minulta mistään pois, vaikka muut käyttävätkin linkkikokoelmiani. Olen tehnyt niiden keräämiseen paljon työtä, mutta sehän on vain hyvä, että tästä työstä on myös hyötyä, jos joku muukin pystyy näitä linkkikokoelmia käyttämään.
Itse siis liityin vihdoinkin alkuvuodesta Delicious-toimintaan. Tässä näitä omia Delicious-tunnisteitani, joiden avulla löytää valitsemiani aiheeseen liittyviä linkkejä:
sunnuntai 1. maaliskuuta 2009
Kumipallo vai kala?
Tammikuussa 2008 sukeltajat löysivät Indonesian vesiltä aivan uudenlaisen kalan. Sillä on jalkamaiset evät, mutta se liikkuu uimalla vain vähän. Pikemminkin se pomppii psykedeelisesti. Sillä on litteä naama ja jättimäinen suu. Outo ilmestys!
Uusimmassa (helmikuu 2009) Copeia-tiedelehdessä tutkijat kertovat määrittäneensä DNA-näytteen perusteella kalan aivan uudeksi lajiksi, jolle on nyt annettu nimi "Histiophryne psychedelica", "psykedeelinen sammakkokala".
Uusi laji kuuluu siis sammakkokaloihin, joilla on tyypillisesti jalkamaiset evät, vähän kuin pikkuraajat. Täysin uutta on kuitenkin tämän lajin pomppiminen kumipallomaisesti.
Katsokaapa lisätietoja Scientific American -lehden nettisivuilta, josta myös yllä olevan videon koodin voi kopioida vaikkapa blogiinsa.
Kumipallona luoksesi pompin...
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)