Nopeasti edennyt ReilutBlogit-kampanja haastaa pohtimaan eettistä matkailua

Viime sunnuntaina Facebookissa ja Twitterissä syntyi kohu, kun suomalaisen matkanjärjestäjän Instagram-tilillä mainostettiin epäeettistä eläinturismia. Iltalehtikin uutisoi asian hyvin nopeasti, ja myös matkanjärjestäjä kiinnitti asiaan huomiota. Tämän keskustelun jatkoksi käynnistyi #ReilutBlogit-kampanja, joka haastaa pohtimaan eläinten oikeuksia matkailussa ja muutenkin eettistä matkailua. Suurista matkanjärjestäjistä Aurinkomatkat, Finnmatkat ja Tjäreborg ovat ilmoittaneet ottavansa vastaan haasteen eettisemmän matkailun puolesta. Asiaan on luvattu kiinnittää huomiota esimerkiksi opaskoulutuksissa. Tjäreborg on lopettanut Thaimaan tiikeritemppelin mainostamisen ja Aurinkomatkat peruuttanut Lesvoksen aasisafarit. Mikä matkanjärjestäjä haluaa olla ensimmäinen todella eettinen matkanjärjestäjä, jonka yhdelläkään retkellä ei käytetä eläimiä hyväksi? Kampanja jatkuu sosiaalisessa mediassa, jossa vajaan viikon aikana useat blogikirjoittajat ovat pohtineet eettistä matkailua. Tässä teille kaikille koottuna näitä erinomaisen hyviä kirjoituksia henkilökohtaisen pohdinnan ja mielipiteiden muodostamisen tueksi.

Linnut ja muut eläimet esiintyvät ihmisten viihteeksi esimerkiksi Mallorcalla Marineland-puistossa.

City: Vastuullinen matkailu, case Burma

Curious Feet: Eettiset valinnat arjessa ja matkoilla

Deep Red Blues: Keep calm and be kind to animals

Discovering sunbeams: Kehitysyhteistyötä ja kestävää matkailua Sansibarilla

Globe called home: Onko sinun lomasi reilu?

Jarin blogi: Matkailussa eläimiä käytetään narsistin tavoin - Onko vastuu turistilla vai matkanjärjestäjällä?

Just Go - matkustelua ja matkahaaveita: #ReilutBlogit ja vihreämpi matkailu

Kinttupolulla: Reilut blogit -kampanja haastaa matkailemaan vastuullisemmin

Matkakuume: #ReilutBlogit - hyvän haaste

Metallia matkassa:  #ReilutBlogit – yhdessä kohti vastuullisempaa matkailua

ORGCOMMS - Ajatuksia yritysviestinnästä: Onko eettistä matkailua olemassakaan?

Pallontallaajat: Kohti eettisempiä reissuja

Pallontallaajat: Paras ohje reiluun matkailuun - Hanki tietoa!

Pallontallaajat: #ReilutBlogit-haaste ja 10 vinkkiä reilumpaan matkailuun

Reilun matkailun yhdistys: Eläimet viihdyttävät - mutta millä hinnalla?

Reissausta ja ruokaa: Mitä reilu matkailija ottaa huomioon

Tarinoita maailmalta: Kestävä matkailu - Kenen vastuu?

Rullaluisteleva papukaija. Mitä lähempänä ihmistä eläinten käytös on, sitä hauskempaa ihmisillä näyttää olevan. Miksi ihmisten esitykset eivät riitä, vaan eläinten pitää vaivalloisesti yrittää matkia ihmisiä?

Kertokaa toki, mikäli listauksestani puuttuu jokin #ReilutBlogit-haasteen kirjoitus. Lisääkin kirjoituksia on vielä tulossa. Kaikki haasteen vastaanottaneet eivät ole vielä ehtineet tekstiään julkaista ja uusiakin haasteita on matkalla. Kannattaa siis pysyä kuulolla!

Matkailussa eläimiä käytetään narsistin tavoin: Onko vastuu turistilla vai matkanjärjestäjällä?

Eilen sosiaalisessa mediassa syntyi kohu, kun suomalaisen matkanjärjestäjän Instagram-tilillä mainostettiin epäeettistä eläinturismia. Sosiaalisen median voima tuli näytettyä, kun Iltalehtikin uutisoi asian hyvin nopeasti ja matkanjärjestäjä itse puuttui tilanteeseen. Tämän Facebookissa ja Twitterissä alkaneen keskustelun jatkoksi käynnistyi #ReilutBlogit-kampanja, jonka haasteeseen vastaan tällä kirjoituksellani.

Turistien huviksi Coca Colaa juova kameli tunisialaisessa eläintarhassa.

Sunnuntaina 15. helmikuuta Facebookissa ja Twitterissä syntyi kohu, kun suomalaisen matkanjärjestäjän Instagram-profiilissa mainostettiin Thaimaan epäeettistä tiikeriturismia. Pian Iltalehtikin kirjoitti aiheesta artikkelin.

Tämän keskustelun jatkoksi Tarinoita maailmalta -blogin kirjoittaja Annika ja Matkakuume-blogin Gia haastoivat muut blogien pitäjät kirjoittamaan aiheesta teemalla #ReilutBlogit. Tämä kirjoitus on oma vastaukseni tähän haasteeseen.

Annika oli itse kirjoittanut jo aiemmin erinomaiset kannanotot "Turisti, joka katkaisi elefantin selän" ja "Tiikeriturismi & miksi en matkusta Aasiaan". Myös Laura Let's Go -blogin Laura on jo vastannut haasteeseen. Kaunis kiitos, Annika, Gia ja Laura!

Kenellä on vastuu, kun matkailussa eläimiä hyödynnetään psykopaatin ja narsistin tavoin?

Aloin ajatella eettistä matkailua ensimmäisen kerran 1980-luvun lopulla ollessani lukiolainen. Silloin suomalaisetkin matkanjärjestäjät vielä hyvin yleisesti mainostivat Espanjan härkätaisteluja ja Kaakkois-Aasian kukkotappeluja, joihin myytiin lippuja sekä tehtiin retkiä. Otin yhteyttä useisiin matkanjärjestäjiin (silloin perinteisellä paperikirjeellä!), jotka hyvin yleisesti vastauksissaan vierittivät syyn asiakkaille: ”Me vain tarjoamme aktiviteetteja ja asiakkaan itse valittavissa on se, osallistuuko näihin vai ei.”

Vielä 1980-luvulla matkanjärjestäjät vierittivät kaiken vastuun asiakkaille. Nykyään matkanjärjestäjillä onneksi on kestävän kehityksen ohjelmia. Olen todella iloinen tapahtuneesta kehityksestä. Toki edelleenkin vastuuta on jokaisella matkailijalla, mutta erityisesti näen vastuullisina matkanjärjestäjät, jotka markkinoivat eläinaiheisia aktiviteetteja kertomatta lainkaan niiden epäeettisyydestä ja eläinten oikeuksiin kohdistuvista ongelmista. Eläineetikko Elisa Aaltolan sanoin ”yhteiskunta käyttää eläimiä psykopaatin ja narsistin tavoin”.

Kuvottavia esimerkkejä kukkotappeluista hanhenmaksalla herkutteluun ja aasiratsastukseen

Norsu turistien viihdykkeenä Kwaijoella.

Positiivista kehitystä on härkätaisteluiden ja kukkotappelujen vähentyminen. Edelleen kuitenkin järjestetään esimerkiksi aasi- tai norsuratsastusta ja tiikeriturismia. Pahimpia ovatkin mielestäni tällaiset toiminnot, joissa eläimet joutuvat suoraan palvelemaan ihmistä, räikeimmillään jopa huumattuina niin kuin tiikerit. Aasin selkä puolestaan joutuu liian lujille aikuisen ihmisen painon alla.

Vaikka suomalaisessakin tuotantoeläinten kohtelussa on paljon parannettavaa, erityisen karmivaa on perinteinen ranskalainen hanhenmaksan tuotanto. Siinä hanhia pakkosyötetään ja niille aiheutetaan tarkoituksella sairaus, rasvamaksa. Tästäkin voisivat Ranskaan matkoja järjestävät matjanjärjestäjät kulinaristeille kertoa. Thaimaassa puolestaan on syytä välttää esimerkiksi uhanalaisten tiikerikatkaravun (tiger prawn) ja purppuranapsijan (red snapper) sekä eettisesti ongelmallisen haineväkeiton syömistä.

Yksi ikävimpiä eläinten hyväksikäyttömuotoja turismissa ovat katuvalokuvaajien simpanssit, joiden kanssa turistit pääsevät valokuvauttamaan itseään. Simpanssi on uhanalainen eläin. Maailman luonnonsäätiö laski aikoinaan, että jokaista turistikohteeseen elävänä tuotua pikkusimpanssia kohden kuolee seitsemän muuta simpanssia pyynnin tai matkan aikana. Katuvalokuvaajien simpanssit on perinteisesti tapettu viimeistään seitsenvuotiaina, jolloin ne ovat kasvaneet liian painaviksi ja vaikeasti käsiteltäviksi. Luonnossa simpanssi voisi saavuttaa 35 vuoden iän. Onneksi nämä katuvalokuvaajat simpansseineen ovat huomattavasti vähentyneet parissa vuosikymmenessä.

Astetta lievempää eläinten hyväksikäyttöä ovat erilaiset eläintarhat, joita niitäkin on hyvin eritasoisia ja toimintatavoiltaan erilaisia. Itselleni on jäänyt erityisen synkkä kuva Madeiran Funchalissa upean Jardim Botanico -kasvitieteellisen puutarhan yhteydessä olevasta Louro Bird Park -papukaijapuistosta (Jardim dos loiros), säälittävästä lintujen vankilasta, jossa olen käynyt kymmenisen vuotta sitten. Jos joku tietää lintutarhan nykytilasta, olisi mukava kuulla kommentteja. Paikoin kovin surkeat olot eläimillä on myös Tallinnan eläintarhassa.

Eettinen matkailu on muutakin kuin vain eläinten hyvinvointia

Euroopan lounaisin kolkka Cabo de Sao Vicenten niemi on turistien näköalapaikka - ja myös turistien roskaama.

Eettiseen matkailuun kuuluu paljon muutakin kuin vain eläinten hyväksikäytön estäminen. Usein turistit ovat osallisina luonnon tuhoamiseen myös ostamalla harvinaisista kasvi- tai eläinlajeista tehtyjä matkamuistoja, usein tietämättään. Tavallisen turistin on vaikea tunnistaa, onko tuote valmistettu uhanalaisesta lajista. Siksi Maailman luonnonsäätiön mukaan kokonaan ostamatta kannattaisi jättää tuotteet, joihin on käytetty suuria kissaeläimiä, norsua, seepraa, krokotiilia, alligaattoria, kaimaania, käärmeitä, koralleja, kotiloita, simpukoita, kilpikonnia, petolintuja, papukaijoja tai muita värikkäitä lintuja, sarvikuonoa, kaktuksia, orkideoita tai muita värikkäitä kasveja. Erityisen tarkkana kannattaa olla ostaessaan koriste-esineitä, koruja, laukkuja, lompakoita, kenkiä ja vöitä.

Eettistä matkailua on myös ihmisten hyväksikäytön estäminen, josta hyvänä esimerkkinä toimii Liian pahaa ollakseen totta -kampanja. Tähän suomalaisetkin matkanjärjestäjät ovat kiitettävän hyvin osallistuneet.

Toisaalta kaikki matkailu välttämättä kuluttaa luontoa ja aiheuttaa osaltaan ilmastonmuutosta, mihin olen kiinnittänyt huomiota myös suunnittelemallani vastamainoksella. Ilman tätä syyllisyydentunnetta lentelisin itsekin viikonloppulomille ympäri Eurooppaa. Täysin päästöittä on kovin hankala elää, enkä olisikaan kieltämässä myöskään matkailua, sillä en ole mustavalkoinen joko-tai -ihminen. Matkailu kuitenkin pitäisi toteuttaa mahdollisimman ympäristöystävällisesti. Vaikka yksittäisen kuluttajan vaakakupissa lentäminen voi olla suurin kasvihuonekaasujen päästölähde ja lentämisen välttäminen helpoin keino vähentää päästöjään, maailmanlaajuisesti lentoliikenne aiheuttaa vain 2-3 prosenttia kaikista hiilidioksidipäästöistä, likimain saman verran kuin tietotekniikka.

Matkailu tuottaa myös suuret jätemäärät. Esimerkiksi merien muoviroskat ovat vakava ongelma, jossa tosin turismilla on vain pieni osuus. Hyvä esimerkki tästä maailmanlaajuisesta ongelmasta on paratiisisaarina tunnetut Malediivit.

Jo lukiolaisena kirjoitin matkanjärjestäjille myös siitä, että toivoisin heidän käyttävän esimerkiksi esitteissään ja kirjekuorissaan keräyspaperista valmistettua kierrätyspaperia vahapintaisen kiiltopaperin sijaan. Arvostan sitä, että nykyään useat matkanjärjestäjät käyttävät esitteissään pohjoismaisella Joutsen-ympäristömerkillä merkittyä paperia. Aurinkomatkojen vuoden 2015 uudentyyppinen Lomaunelmia-esite on kuitenkin valtava pettymys, 140 sivua melkein pelkkiä kuvia ilman kunnon informaatiota. Ei sanaakaan hotelleista tai retkistä! Aivan turhaa paperin tuhlausta! Esteettisesti esite voi olla kaunis, mutta informaatioarvoa sillä ei juuri ole. Voinko palauttaa esitteen johonkin?

Ruusuja ja risuja matkanjärjestäjille

Aurinkomatkoilla hotelleista oli aiemmin mainittu ympäristöluokitukset, vaan eipä ole enää. Miksei ole? Kaikissa hotelleissa käytiin läpi 35-kohtainen kestävän kehityksen tarkistuslista, josta voi saada maksimissaan sata pistettä. Vähintään 40 pisteellä hotelli sai yhden ympäristötähden (tai vesipisaran), 60 pisteellä kaksi ja 80 pisteellä kolme. Alle 30 pisteen hotellille annettiin kaksi vuotta aikaa kunnostautua, jonka jälkeen hotelli poistettiin Aurinkomatkojen valikoimasta, ellei se vieläkään täyttänyt kriteerejä. Tämä oli mielestäni todella tärkeä asia, joka sai minut suosimaan Aurinkomatkoja matkavalinnoissani. Joskus Aurinkomatkat valitteli, ettei suuri osa Dubain hotelleista yllä edes yhteen ympäristötähteen. Luovuttiinko ympäristöihanteista siksi, että niiden täyttäminen vaati oikeasti työtä?

Finnmatkoilla arvostan Eurolla ilmastotukea -kampanjaa, jossa matkalaskun yhteydessä voi maksaa ylimääräisen euron käytettäväksi ilmastonsuojeluun. Itse olen tämän aina maksanut Finnmatkoilla matkustaessani. Ainakin aiemmin tämä toimi 1+1 -periaatteella eli myös Finnmatkat maksoi kampanjaan lisäeuron, kun asiakas maksoi omansa. Huono puoli kampanjassa on se, ettei se anna todellista kuvaa lentomatkustamisen ilmastovaikutuksista. Todelliset päästöhyvitysmaksut tai päästökompensaatiot olisivat paljon suurempia. Käsittääkseni Aurinkomatkoilla ja Finnairilla oli usean vuoden ajan kehittelyssä oma päästökompensaatiomaksujärjestelmä, mutta siitä luovuttiin, koska todellisen päästöjen kompensoinnin laskeminen osoittautui liian hankalaksi. Järjestelmää ei saatu tarpeeksi toimivaksi ja läpinäkyväksi.

Tjäreborgilla oli joskus yli kymmenen vuotta sitten kilpailu, jossa asiakkailta kysyttiin ideoita luontostävällisestä matkailusta. Kilpailun voitti idea matkanjärjestäjän retkistä, jotka toteutetaan julkisilla kulkuneuvoilla, kävellen ja pyöräillen tilausajobussin sijaan. Muutama vuosi sitten kysyin Tjäreborgilta, onko idea toteutettu. Silloin minulle vastattiin, että ajatus on yhä kehiteltävänä ja tulossa tuotantoon myöhemmin. Lieneekö koskaan toteutunut?

Hattua nostan sille, että Tjäreborgin ympäristötyö ja Finnmatkojen kestävä matkailu näkyvät otsikoina hyvine lisätietolinkkeineen jo kotisivujen etusivulla. Aurinkomatkoilla tiedot löytyvät hieman hankalammin yritysinfon kautta. Kaikkien näiden matkanjärjestäjien ympäristöohjelmat ovat upeaa luettavaa. Arvostan todella paljon sitä, että nykyään asiaan on paneuduttu jo hyvin perusteellisesti, vaikka toisinaan virheitä sattuukin ja kehitettävää riittää edelleen.

Lisää positiivisia esimerkkejä

Kilpikonnien pesimäpaikka kyproslaisella rannalla.

Positiivisina esimerkkeinä eläinten ja turismin yhteensovittamisesta voin mainita erilaiset kilpikonnien suojeluprojektit, joihin olen päässyt tutustumaan Zakinthoksella ja Kyproksella. Molemmissa paikoissa vapaahtoistyöntekijät käyvät merkitsemässä kilpikonnien pesät, etteivät turistit asettele makuualustojaan ja aurinkovarjojaan hiekan sisään munittujen munien päälle. Kilpikonnien pesimärannoilla ei saa kaivaa hiekkaa edes hiekkalinnoja varten, eikä näillä rannoilla ole luvallista liikkua pimeään aikaan.

Valosaaste on kilpikonnille haitallinen siksi, että ne suunnistavat kuun valon avulla. Näin esimerkiksi munista kuoriutuneet poikaset osaavat ryömiä merta kohti. Jo kilpikonnien pesimärannan lähellä sijaitsevalle lentokentälle laskeutuvan suihkukoneen valot voivat sekoittaa kilpikonnien suuntavaiston. Siksi Zakinthoksen saarella ei yleensä sallita yölentoja. Toki kilpikonnien kannalta parasta olisi, mikäli rannat säilyisivät kokonaan luonnontilaisina ilman turismia. Nykyinen käytäntö on kuitenkin hyvä kompromissi.

Nostan hattua myös suomalaisten meribiologien Anu Riihimäen ja Maria Koiviston Phuketissa toimineelle Turtle Watch -projektille, jossa he keskittyivät merikilpikonnien suojeluun. Rahoitus projektiin tuli käsittääkseni lähinnä Aurinkomatkoilta sekä yksityisiltä lahjoittajilta.

Turistikohteissakin on onneksi olemassa ekologisten retkien järjestäjiä. Käsittääkseni hyvä esimerkki tällaisesta on Phuketissa toimiva kanoottiretkiin erikoistunut John Gray's Sea Canoe. Thaimaassa ja muuallakin Kaakkois-Aasiassa toimivilta sukellusfirmoilta puolestaan kannattaa varmistaa, onko niillä GreenFin-sertifikaatti.

Kaikkien matkalaisten kannattaa tutustua Reilun matkailun yhdistyksen toimintaan. Arvostan sitä todella paljon. Reilun matkailun ohjeita on julkaistu myös Rantapallon sivuilla. Kiitos ja kumarrus!

Haaste matkanjärjestäjille

Luonnosta voi nauttia myös vastuullisesti. Kukkiva banaani, joka on oikeasti jättiläisruoho, ei puu tai pensas.

Muiden blogien sijaan haastan matkanjärjestäjät. Toivon hartaasti, että matkanjärjestäjät panostaisivat opaskoulutuksissaan myös kestävään kehitykseen ja eettiseen matkailuun liittyviin asioihin. Vastuun täytyy olla nimenomaan matkanjärjestäjillä, ei vain yksittäisillä oppailla, jotka yleensä tekevät erinomaista työtä kovan paineen alla.

Itseäni harmittaa esimerkiksi saamani vastaus, kun kerran annoin matkanjärjestäjälle tällaista palautetta: "Toivon matkanjärjestäjän kiinnittävän huomiota siihen, että kohteessa olevalla opasmäärällä kaikkia luvattuja palveluja ei pystytä laadukkaasti järjestämään. Oppaat selvästi tekevät kaikkensa, mutta oppaita oli kohteessa liian vähän tai luvattuja palveluja liikaa." Matkanjärjestäjän vastaus oli tämä: "Oppaat pahoittelevat palvelun epäonnistumista."

Toivon myös, että vastuullisesta matkailusta kerrottaisiin entistä näkyvämmin turisteillekin esimerkiksi matkaesitteistä, kohdeopaskirjasissa, tervetulotilaisuuksissa, retkillä, hotellikansioissa, matkanjärjestäjien omilla nettisivuilla ja sosiaalisessa mediassa.

Tiedottamista todella tarvitaan, sillä olen varmasti itsekin tietämättömyyttäni rikkonut eettisen matkailun periaatteita. Eettisesti epäilyttäviä käyntikohteita tai retkiä ei pitäisi mainostaa lainkaan. Eettisen matkailun pitäisi olla konkreettisia toimia, ei pelkkä kiiltokuvamainen mainos. Uskon tämän hyödyttävän ajan myötä myös matkanjärjestäjiä.

Hyvää syntymäpäivää Charles Darwin: Ahmattiklubi, nenäteoria ja katastrofi laiva-aterialla

Evoluutioteorian isän Charles Darwinin syntymäpäivää vietetään 12.2.2015. Kuvan © Fiedels - Fotolia.

Torstaina vietetään evoluutioteorian kehittäjän Charles Darwinin (12.2.1809-19.4.1882) syntymäpäivää. Darwinin elämän tärkeimmät vaiheet voi katsoa tämän linkin upeasta aikajanasta ja interaktiivisesta päiväkirjasta.

Varsinkin kanadalaiset biologit ovat perinteisesti juhlineet Darwinin syntymäpäivää järjestämällä pääjaksosyömingit (Phylum Feast). Ideana on syödä taksonomisesti mahdollisimman monipuolista ruokaa, esimerkiksi ruokaa mahdollisimman monesta eliökunnan luokittelun eri pääjaksosta tai kaaresta. Ajatuksena on juhlia luonnon biodiversiteettiä (monimuotoisuutta), jolla on yhteinen menneisyys, yhteinen evolutiivinen alkuperä.

Ahmattiklubi ja nenäteoria

Pääjaksojuhlien idea syntyi 1970-luvulla pohjoisamerikkalaisilla yliopistokampuksilla. Inspiraatio tuli kuitenkin itse Darwinilta. Jo kauan ennen kuin Darwin pääsi osallistumaan maailmanympärimatkalle HMS Beagle -laivalla, hän oli innokas amatööritutkimusmatkailija. Hän kolusi kosteikkoja sekä maaseutuja ensin Edinburghin yliopiston ja myöhemmin Cambridgen ympäristössä. Samalla hän keräsi kaikenlaisia hyönteisiä ja muita pikkueläimiä. Hänen intonsa ei kuitenkaan aina rajoittunut pelkästään keräämiseen ja luokitteluun.

Ollessaan 22-vuotias Darwin perusti muutamien ystäviensä kanssa "Ahmattikerhon" (Glutton Club). Hänen ystävänsä Frederick Watkinsin mukaan tavoitteena oli syödä "lintuja ja petoja, joihin ihmisen makuaisti ei ollut tottunut". Kerhon jäsenet nauttivat kaikenlaisia ​​outoja lihalaatuja, vaikkapa haukkaa ja kaulushaikaraa. Watkins kuitenkin kirjoitti myöhemmin, ettei omituisten lihojen ruokahalua kestänyt kauan, vaan kerho lakkautettiin pian sen jälkeen, kun oli valmistettu "sanoinkuvaamaton" ateria ylikypsästä lehtopöllöstä.

Myöhemmin Darwinilla oli taas mahdollisuus tehdä kulinaarisia löytöjä HMS Beaglen maailmanympärimatkalla (27.12.1831-2.10.1836), kun hän ensin oli onnistunut pääsemään matkalle mukaan. Tuohon aikaan nimittäin oli vallalla ns. nenäoppi, jonka mukaan ihmisen luonteenpiirteet pystyy päättelemään nenän muodosta. Laivan kapteenin mukaan Darwinilla oli sen muotoinen nenä, että Darwin on hyvin epäsosiaalinen ja ettei hän tulisi pitkällä matkalla muiden ihmisten kanssa toimeen. Vasta monien suositusten jälkeen kapteeni uskalsi ottaa Darwinin mukaan matkalle.

Ruoan säilyttäminen oli 1830-luvulla yhä hyvin hankalaa. Laivalla syötiinkin lähinnä suolalihaa ja laivakorppuja (laivakorppujen modersinoitu resepti löytyy tästä linkistä). Tuoretta ruokaa ja vettä saatiin silloin, kun laiva rantautui. Darwin keräsi eläinnäytteitä ostamalla, verkolla tai aseella. Samalla hän myötävaikutti merkittävästi aluksen ruokakomeron sisältöön. Kaikki, mitä ei täytetty ja lähetetty takaisin Englantiin tutkimuksiin, saattoi päättyä ruokakulhoon.

Lähes katastrofi laiva-aterialla

Chilessä Beagle-laivan maailmanympärimatkalla mukana ollut maisemamaalari Conrad Martens luuli ampuneensa nuoren amerikannandun (suuri, lentokyvytön lintu, Rhea americana). Vasta kun yksilö oli keitetty ja puoliksi syöty, Darwin ymmärsi sen olevan uusi, pienempi laji, josta hän oli kuullut Rio Negron alueen gauchoilta ja jota hän oli epätoivoisesti yrittänyt etsiä. Onneksi hän pystyi säilyttämään syömättömät osat, kuten pään, kaulan, höyhenet, yhden siiven ja nahkan.

Myöhemmin (vuonna 1837) Darwin oli tyytyväinen kuullessaan Lontoon eläintieteellisen yhdistyksen kokouksessa, kun taksonomisti-lintutieteilijä John Gould nimesi lajin hänen mukaansa nimellä Rhea darwinii. Ranskalainen luonnontieteilijä Alcide Charles Victor Marie Dessalines d'Orbigny oli kuitenkin jo nimennyt sen nimellä Rhea pennata, josta käytetään myös nimeä Pterocnemia pennata, suomeksi patagoniannandu. Samassa Lontoon eläintieteellisen yhdistyksen tilaisuudessa Darwin piti esitelmän nandulajien munista ja levinneisyydestä.

Charles Darwinin mukaan on kaikkiaan nimetty yhdeksän eliösukua ja yli 120 lajia, esimerkiksi Wallacea darwini –kärpänen, jonka sukunimi viittaa Alfred Russel Wallaceen, evoluutioteorian toiseen kehittäjään.

Tiedemiesten pääjaksosyömingit

Tässä on vuodelta 1989 Kanadan Brittiläisestä Columbiasta pääjaksosyöminkien esimerkkimenu, jossa tosin mainitut taksonomiset tasot vaihtelevat (tiedemiesten ateria Queen Charlotte –museossa):

Nisäkkäät: lahtivalas
Linnut: savustetut kalkkunaleikkeleet
Kalat: silliä
Simpukat: simpukoita Honnajoen suulta
Kotilot: etanoita
Kuoriäyriäiset: katkarapuja
Sanikkaiset: saniaisia
Yksisirkkaiset: sipulit, riisi
Kaksisirkkaiset: pekaanipähkinät, pinaatti
Sienet: herkkusienet
Bakteerit: suomalainen viili (valmistus perustuu maitosokerin eli laktoosin käymiseen maitohapoksi maitohappobakteerien avulla ja venyvyys johtuu streptokokkibakteerien tuottamasta limasta)

Lue myös tämä

Hyvää Linnén syntymäpäivää hauskojen tieteellisten nimien ja tautiluokitusten parissa!

Kevään 2015 sääennuste: Mahdollisuudet aikaiselle keväälle melko hyvät

Tarjoan luettavaksenne viiden kansainvälisen tutkimuslaitoksen ennusteet kevään 2015 säästä Suomessa. Kolme ennustetta näyttää kevään olevan keskimääräistä lämpimämpi, yksi tavanomainen ja yksi keskimääräistä viileämpi. Erityisesti maaliskuusta näyttäisi tulevan normaalia lämpimämpi, joten mahdollisuudet aikaiselle keväälle ovat melko hyvät. Hyvin alustavat kesän vuodenaikaisennusteet puolestaan vaihtelevat hieman tavanomaista viileämmästä vähän tavanomaista lämpimämpään.

Kuvan © Irina - Fotolia

ECMWF: lämmin kevät, erityisesti Itä- ja Pohjois-Suomessa

Euroopan keskipitkien ennusteiden keskuksen (ECMWF) vasta julkaistun vuodenaikaisennusteen mukaan maalis-toukokuun jakso vaikuttaa koko Pohjois-Euroopassa keskilämpötilaltaan tavanomaista lämpimämmältä. Itä-Suomeen sekä Lappiin ennuste näyttää 1-2 astetta tavanomaista lämpimämpää, muualle Suomeen 0,5-1 astetta tavanomaista lämpimämpää. Sademäärät ovat tavanomaisia, paitsi osissa Lappia voi olla tavanomaista sateisempaa. Ennustetta on analysoitu tarkemmin Ilmatieteen laitoksen nettisivuilla. 

NOAA/NWS: lämmin kevät, erityisesti maaliskuu

Yhdysvaltalainen NOAA/NWS arvioi, että tulevista kolmen kuukauden jaksoista helmi-huhtikuu ja maalis-toukokuu ovat Suomessa 1-2 astetta tavanomaista lämpimämpiä, helmi-huhtikuun jakso paikoin jopa hieman tätäkin lämpimämpi. Kaikki muut ennustetut kolmen kuukauden jaksot (huhti-kesäkuu, touko-heinäkuu, kesä-elokuu ja heinä-syyskuu) näyttävät tämänhetkisissä hyvin alustavissa ennusteissa olevan Suomessa 0,5-1 astetta tavanomaista lämpimämpiä.

Yksittäisistä kuukausista helmikuu ja maaliskuu voivat olla Suomessa jopa 2-3 astetta tavanomaista lämpimämpiä. Huhtikuussa ja toukokuussa näyttäisi olevan 0,5-2 astetta ja kesäkuussa 0,5-1 astetta tavanomaista lämpimämpää. Heinäkuussa ollaan lähellä tavanomaisia lukemia.

Sademäärät vaikuttavat sekä kolmen kuukauden jaksoilla että yksittäisiä kuukausia tarkastellen olevan hyvin lähellä tavanomaista. Vain helmi-huhtikuun jaksolla ja erityisesti helmikuussa aivan itäisimmässä ja pohjoisimmassa Suomessa saattaa olla tavanomaista sateisempaa.

Ennusteet päivittyvät jatkuvasti edellä oleviin linkkeihin. Lisää ennusteita löytyy tästä linkistä.

IRI: lämpimän kevään jälkeen viilenevää

IRI:n (International Research Institute for Climate and Society) ennusteen mukaan Suomessa on helmi-huhtikuussa 40 %:n todennäköisyydellä tavanomaista lämpimämpää, 35 %:n todennäköisyydellä tavanomaisia lämpötiloja ja 25 %:n todennäköisyydellä tavanomaista viileämpää. Etelä-Suomessa sama tilanne jatkuu maalis-toukokuussa, kun taas pohjoisempana ennuste ei näytä signaalia tavanomaisesta poikkeavista lämpötiloista mihinkään suuntaan. Huhti-kesäkuussa koko Suomessa ollaan lähellä tavanomaisia lämpötiloja. Myös touko-heinäkuun jaksolla lämpötilat ovat Etelä-Suomessa tämänhetkisen ennusteen mukaan tavanomaisia, mutta Pohjois- ja Itä-Suomeen on odotettavissa viileää: 20 %:n todennäköisyydellä tavanomaista lämpimämpää, 35 %:n todennäköisyydellä tavanomaisia lämpötiloja ja 45 %:n todennäköisyydellä tavanomaista viileämpää kesäsäätä. Vain suuressa osassa Suomea ja Venäjän länsiosissa kesäsää näyttää ennusteen mukaan tavanomaista viileämmältä, kun taas Keski- ja Etelä-Euroopassa on tavanomaista lämpimämpää. Erityisen voimakkaasti lämpimyys näkyy Lounais-Euroopassa Espanjan ja Portugalin alueella. Sademäärät ovat koko Euroopassa lähellä tavanomaista kaikilla ennustetuilla kolmen kuukauden jaksoilla.

Japanin ilmatieteen laitos: tavanomainen kevät

Japanin ilmatieteen laitoksen kolmen kuukauden ennuste helmi-huhtikuun jaksolle ei näytä Suomen lämpötiloihin ja sademääriin mitään poikkeamaa tavanomaiseen verrattuna.

WSI: ainoa viileän kevään ennustaja

Kaupallisen WSI:n (Weather Services International) ennusteessa arvioidaan Skandinaviassa, Isossa-Britanniassa ja osissa Luoteis-Eurooppaa olevan helmi-huhtikuun jaksolla hieman tavanomaista viileämpää, kun taas muualla Euroopassa on tavanomaista lämpimämpää. Mahdollisuudet pitkäaikaiselle tai äärimmäiselle kylmyydelle ovat kuitenkin hyvin pienet. Kaakkois-Euroopassa on erittäin leutoa. Sen sijaan Länsi- ja Pohjois-Euroopassa ollaan lähellä tavanomaisia lukemia tai hieman niiden alapuolella. Helmikuussa Suomessa on hieman tavanomaista kylmempää, kun taas maalis- ja huhtikuussa lämpötilat näyttävät olevan vielä hieman helmikuuta enemmän tavanomaisen alapuolella (verrattuna aina ko. kuukauden tavanomaisiin lämpötiloihin). 

On kuitenkin huomattava, että WSI:n ennuste on laadittu jo 19. tammikuuta. Seuraava ennuste julkaistaan helmikuun 23. päivän tienoilla.

Voiko sään vuodenaikaisennusteisiin luottaa?

Kaikissa pitkän aikavälin sääennusteissa kannattaa huomata, etteivät ne yleensä ole Pohjois-Euroopassa kovinkaan luotettavia. Täällä ei ole samanlaista jaksottaista vaihtelua kuin tropiikissa, jossa ennusteissa voidaan käyttää hyväksi ENSO-värähtelyä (El Niño – La Niña -syklin vaihtelua). Matalilla leveysasteilla (tropiikissa) vuodenaikaisennusteet ovatkin hieman luotettavampia kuin meillä, koska siellä säätyypit ovat pitkälti seurausta meriveden lämpötilan vaihteluista. Meillä taas äkilliset, hetkittäiset tekijät vaikuttavat enemmän.

Suomessa vallitsee väli-ilmasto, jossa on sekä meri-ilmaston että mannerilmaston piirteitä. Tuulen suunta vaikuttaa ratkaisevasti siihen, kumpi näistä piirteistä on voitolla. 

Nämä vuodenaikaisennusteetkin ovat sääennusteita, eivät ilmastoennusteita. Ennusteiden tulkinnassa on pidettävä mielessä se, etteivät ne ennusta yksittäisiä säätapahtumia vaan antavat todennäköisyyksiä sille, kuinka paljon tietyn jakson (esimerkiksi maalis-toukokuun) keskilämpötila poikkeaa normaalista. Säähän pääsevät hetkelliset tekijät vaikuttamaan voimakkaastikin, toisin kuin ilmastoon, joka on pitkän aikavälin keskiarvo. Ongelmaa voi havainnollistaa seuraavalla esimerkillä. Suurkaupungissa on mahdollista ennustaa, että tietyssä kaupunginosassa tapahtuu enemmän rikoksia kuin toisessa, mutta siitä huolimatta et hälytysajossa olevan poliisiauton perässä ajaessasi tiedä, mihin kaupunginosaan poliisiauto juuri sillä kerralla kääntyy.

Jos vuodenaikaisennuste ennustaa keväästä keskimääräistä lämpimämpää, tämä voi tarkoittaa esimerkiksi joko 1) sitä, että koko kevät on hieman tavanomaista lämpimämpi tai 2) sitä, että kevään lämpötilat ovat suurimman osan ajasta aivan normaaleja (vähän alle tai vähän yli tavanomaisen), mutta jossakin vaiheessa on erityisen lämmintä.

Lisäksi täytyy huomata, että eri sääennusteissa käytetään erilaisia vertailujaksoja, kun verrataan lämpötiloja tavanomaisiin. Maailman meteorologisen järjestön (WMO) virallinen ilmastotieteen vertailukausi on 1961-1990, kun taas esimerkiksi Suomen Ilmatieteen laitos käyttää sääennusteissaan hieman lämpimämpää vertailukautta 1981-2010. Myös tässä blogikirjoituksessa esitettyjen vuodenaikaisennusteiden vertailukausi on 1981-2010.

Vuodenaikaisennusteet ovat toistaiseksi kokeiluasteella, eivätkä ne ole läheskään yhtä luotettavia kuin lyhyemmän aikavälin sääennusteet. Nämä vuodenaikaisennusteet onkin toistaiseksi otettava enemmän hupina kuin "varmoina ennusteina".

Tarjolla on jopa päiväkohtainen sääennuste kuukaudeksi

Yhdysvaltalainen AccuWeather julkaisee Suomeenkin päiväkohtaisia ennusteita jopa yli kuukaudeksi. Tässä esimerkkeinä maaliskuun sääennusteet muutamille paikkakunnille: Helsinki, Kouvola, Tampere, Turku, Kuopio ja Rovaniemi. Harmaalla tai beigellä pohjavärillä näkyvät havainnot, sinisellä värillä ennusteet. Merkintä "Hist. Avg." tarkoittaa pitkän aikavälin tilastollista keskiarvoa ko. päivämäärän lämpötiloista (Lo = alin lämpötila).

Tällaiset ennusteet ovat kuitenkin hyvin epävarmoja. Vaikka pitkän aikavälin säätä (esimerkiksi kolmea kuukautta) onkin mahdollista jossakin määrin ennustaa, malleihin sisältyvien epävarmuuksien takia paikkakunta- ja päiväkohtainen ennuste on erittäin epäluotettava. Tällaisista ennusteista on joskus käytetty nimitystä "meteorologinen syöpä".

WMO tänään: 14 mittaushistorian 15 kuumimmasta vuodesta ollut 2000-luvulla, vuosi 2014 ehkä kuumin

Jo kuusi kansainvälistä tutkimuslaitosta on kertonut vuoden 2014 olleen globaalisti mittaushistorian kuumin. Tänään tietonsa julkaisi Maailman ilmatieteen järjestö WMO. Mittaustarkkuuden rajoissa on kuitenkin mahdotonta asettaa vuosia täysin varmasti oikeaan järjestykseen. Mittaushistorian 15 kuumimmasta vuodesta 14 on koettu 2000-luvulla.

Kymmenen mittaushistorian maailmanlaajuisesti lämpimintä vuotta NOAA:n, Nasan, Japanin ilmatieteen laitoksen, Met Officen, WMO:n, Berkeley Earthin, UAH:n (University of Alabama in Huntsville) ja RSS:n (Remote Sensing Systems) uusimpien, päivitettyjen aikasarjojen mukaan (maa- ja merialueet yhdistettynä). Suluissa oleva luku kertoo, kuinka paljon kyseisen vuoden keskilämpötila poikkeaa pitkäaikaisesta lämpötilakeskiarvosta (vertailukausi NOAA:lla 1901-2000, Nasalla 1951-1980, Japanin ilmatieteen laitoksella ja UAH:lla 1981-2010, MetOfficella, WMO:lla ja Berkeley Earthilla 1961-1990). Berkeley Earthilla, Met Officella ja WMO:lla mittaushistoria alkaa vuodesta 1850, NOAA:lla ja Nasalla vuodesta 1880, Japanin ilmatieteen laitoksella vuodesta 1891. Epäsuorasti lämpötiloja mittaavat satelliittihavainnot (UAH ja RSS) ovat lyhyempiä aikasarjoja. WMO:n eri vuosien lämpötila-anomaliat ovat toistaiseksi alustavia. Eri tutkimuslaitoksilla käytetään hieman erilaisia menetelmiä, mutta niiden tulokset ovat hyvin lähellä toisiaan. Katso myös diagrammi tästä linkistä.

Maailman ilmatieteen järjestö WMO:n tänään julkaisemien tietojen mukaan vuosi 2014 on paras ehdokas koko mittaushistorian maailmanlaajuisesti kuumimmaksi vuodeksi, kun sekä maa- että merialueiden lämpötilat otetaan huomioon. Jo aiemmin samaan tulokseen ovat päätyneet NOAA, Nasa, Japanin ilmatieteen laitos, brittiläinen ilmatieteen laitos Met Office ja Berkeley Earth. WMO laski alustavasti näin jo joulukuussa, jolloin kirjoitin aiheesta livenä WMO:n tiedotustilaisuuden perusteella. Seuraavana vuorossa lienee australialaisten tulosten julkaisu.

Mittaustarkkuuden rajoissa on kuitenkin mahdotonta asettaa vuosia täysin varmasti oikeaan järjestykseen. Ilmastonmuutosta tarkasteltaessa yksittäisen vuoden lämpimyyttä tärkeämpi onkin yleinen lämpenemistrendi. Kaikkien kuuden tutkimuslaitoksen mukaan mittaushistorian 15 kuumimmasta vuodesta 14 on koettu 2000-luvulla.

Globaali lämpötila-anomalia (eli vuoden lämpötilan poikkeama verrattuna kauden 1961-1990 keskiarvoon) vuosina 1850-2014 kolmen eri tutkimuslaitoksen mukaan. Harmaa varjostus osoittaa tulosten vaihteluvälin (epävarmuusrajan).
Lähde: WMO Press Release 2 February 2015.

Noin 93 prosenttia fossiilisisten polttoaineiden ja muiden ihmisen toimintojen tuottamien kasvihuonekaasujen seurauksena ilmakehään jäävästä ylimääräisestä lämmöstä sitoutuu lopulta meriin. Merien lämpösisältö on siis avaintekijä ilmastonmuutosta tarkasteltaessa. Vuonna 2014 meret olivatkin ennätyslämpimiä.

Vuonna 2014 ei esiintynyt viralliset määritelmät täyttävää luontaista El Niño -ilmastohäiriötä, joka yleensä aiheuttaa globaalisti tavanomaista korkeampia lämpötiloja. Siksi vuoden 2014 todennäköinen lämpöennätys on erityisen huomattava. Ainoa 15 lämpimimmän vuoden joukkoon mahtuva vuosi ennen 2000-lukua on vuosi 1998, jolloin El-Niño oli erityisen voimakas (ns. super-El Niño).

WMO julkaisi lämpötilatiedot nyt ennakkoon ennen ”Ilmaston tila 2014” -raporttia, joka julkaistaan ​​maaliskuussa 2015. Se antaa laajemmat tiedot alueellisista lämpötiloista, sademääristä, tulvista, kuivuudesta, trooppisista hirmumyrskyistä, jääpeitteestä ja merenpinnasta. 

Globaali lämpötila-anomalia (eli vuoden lämpötilan poikkeama verrattuna kauden 1961-1990 keskiarvoon) vuonna 2014 maapallon eri alueilla. Punainen väri tarkoittaa tavanomaista lämpimämpää ja sininen tavanomaista viileämpää.Lähde: WMO Press Release 2 February 2015.

WMO:n maapallon lämpötila-analyysi perustuu pääosin kolmeen riippumattomaan, toisiaan täydentävään aineistoon, joita ylläpitävät (1) Ison-Britannian ilmatieteen laitoksen (Met Office) Hadley Centre ja Itä-Anglian yliopiston Climatic Research Unit (CRU), (2) Yhdysvaltojen kansallisen valtameren ja ilmakehän tutkimuslaitos (National Oceanic and Atmospheric Administration) NOAA:n National Climatic Data Center sekä (3) Nasan Goddard Institute of Space Studies (GISS). 

Kussakin näistä aineistoista käytetään hieman erilaisia laskentamenetelmiä, ja siten ne antoivat vuodelle 2014 eri sijoituksia lämpötilatilastoissa. Ne kuitenkin osoittavat johdonmukaisesti vuosien välisiä muutoksia ja pitkäaikaisen maailmanlaajuisen lämpenemistrendin. WMO yhdistää nämä aineistot ja käyttää myös Euroopan keskipitkien ennusteiden keskuksen (ECMWF) analysoimaa aineistoa, joka sekin osoittaa vuoden 2014 maailmanlaajuisen maan ja valtamerten yhdistetyn lämpötilan olleen mittaushistorian korkein. 

Eri tutkimuslaitokset käyttävät omissa tilastoissaan eri vertailukausia, joihin yksittäisten vuosien lämpötilapoikkeamaa eli anomaliaa verrataan. Jos kaikkien kuuden eri tutkimuslaitoksen aineistosta saatua vuoden 2014 lämpötila-anomaliaa verrataan ajanjakson 1961-1990 keskilämpötilaan, tulokset näyttävät tältä:

1. Berkeley Earth +0,60 astetta (v. 2014 globaalisti 0,60 astetta yli kauden 1961-1990 keskiarvon)
2. NOAA +0,59 astetta
2. Nasa +0,58 astetta
3. WMO +0,57 astetta
4. Met Office +0,56 astetta
5. Japanin ilmatieteen laitos +0,51 astetta

Eri tutkimuslaitosten tulosten erot johtuvat analyysimenetelmistä (interpolaatio) ja siitä, miten käsitellään niitä maapallon alueita, joilta havaintoja ei ole saatavilla. Tällaiset alueet joko jätetään kokonaan ottamatta huomioon, niillä käytetään apuna satelliittidataa tai sovelletaan kokonaisvaltaista assimilaatiotekniikkaa. Lisäksi sääasema- ja satelliittitietojen vertailu on vaikeaa. Esimerkiksi satelliittidataa käyttävät RSS ja UAH eivät näytä vuoden 2014 olleen niin lämmin kuin maanpinnalta tehdyt mittaukset.

Satelliittimittaukset eivät mittaa suoraan lämpötilaa, vaan eri aallonpituuksilla mitattu säteily muunnetaan matemaattisesti, jolloin saadaan epäsuorasti lämpötila. Nämä satelliittimittaukset eivät siis näytä vuoden olleen niin lämmin suhteessa aikaisempiin vuosiin kuin maanpinnalta tehdyissä lämpötilahavainnoissa on päätelty. Sekä suorien että epäsuorien mittausten virhemarginaalin takia kaikkein lämpimimpiä vuosia ei voikaan laittaa täysin luotettavasti aivan oikeaan järjestykseen.

Suomen Ilmatieteen laitoksen tiedoissa vuoden 2014 on kerrottu olleen vuodesta 1847 alkavan mittaushistorian toiseksi lämpimin. Ilmatieteen laitoksen mukaan Suomen mittaushistorian seitsemän lämpimintä vuotta järjestyksessä lueteltuina ovat 1938, 2014, 1989, 2011, 2000, 1934 ja 2013. Kouvolassa vuosi 2014 oli mittaushistorian neljänneksi lämpimin ja Euroopassa lämpimin ainakin 500 vuoteen.

Pääasiallinen lähde (muut lähteet ilmaistu tekstissä olevin linkein)

WMO Press Release 2 February 2015