sunnuntai 12. lokakuuta 2014

NASA: Myös syyskuu 2014 globaalisti mittaushistorian lämpimin

Kuvan (c) aallm - Fotolia.com
NASA GISS -havaintojen mukaan myös syyskuu 2014 oli maailmanlaajuisesti vuodesta 1880 alkavan mittaushistorian lämpimin syyskuu. Maa- ja merialueiden lämpötilat yhdistettyinä syyskuu oli 0,77 celsiusastetta vertailukautta (1951-1980) lämpimämpi. Vuoden 2005 syyskuun aiempi ennätys ylittyi 0,04 astetta. Erityisen lämmintä oli maapallon molemmilla napa-alueilla. Tänä vuonna tähän mennessä neljä kuukautta on ollut mittaushistorian lämpimimpiä (ainakin jaetulla ykkössijalla): tammikuu, toukokuu, elokuu ja syyskuu.

Pelkkiä maa-alueita tarkasteltaessa syyskuu 2014 oli globaalisti lämpötilatilastojen jaetulla ensimmäisellä sijalla yhdessä syyskuun 2013 kanssa. Molemmat olivat 0,99 astetta vertailukautta (1951-1980) lämpimämpiä ja 0,03 astetta seuraavaksi lämpimintä syyskuuta 2005 lämpimämpiä. Viimeksi hieman vertailukautta viileämpi syyskuu on ollut vuonna 1992 (sekä tarkasteltaessa pelkkiä maa-alueita että myös maa- ja merialueet yhdistettyinä).

Suurimmassa osassa Suomea syyskuu oli 1-2 astetta tavanomaista lämpimämpi. Länsi-Suomessa oli  monin paikoin myös harvinaisen kuivaa, ja lähes koko maassa sademäärä oli tavanomaista vähäisempi.

Lue myös nämä

NASA: Elokuu 2014 globaalisti mittaushistorian lämpimin elokuu

Elokuu 2014 mittaushistorian lämpimin myös NOAA:n mukaan

Japanin ilmatieteen laitos: Neljä viidestä viime kuukaudesta globaalisti ennätyslämpimiä

lauantai 11. lokakuuta 2014

Normaaliaikaan eli ns. talviaikaan siirrytään 26.10.2014: Mistä tarkka aika kelloon?

Lauantain ja sunnuntain välisenä yönä 26.10.2014 kello 4.00 tapahtuu normaaliaikaan eli "talviaikaan" siirtyminen. Kelloa käännetään tunnilla taaksepäin kello kolmeen. Kesäaikaan palataan sitten jälleen 29.3.2015. Keväästä syksyyn noudatettava erillinen kesäaika otettiin Suomessa käyttöön vuonna 1981. Lue yllättäviä ja hauskoja faktoja kesäajan historiasta.

Kuvan © helenstock - Fotolia.com

Miksi kelloja siirrellään keväällä kesäaikaan ja syksyllä normaaliaikaan?

Tänä vuonna maapallolla oli 159 valtiota (tai territoriota), jotka eivät käyttäneet kesäaikaa, ja 79 valtiota (tai territoriota), joissa ainakin osalla alueesta käytettiin kesäaikaa. Valtioista (tai territorioista) 67 käytti kesäaikaa koko alueellaan. Tärkeimmistä teollisuusmaista vain Japani, Intia, Venäjä ja Kiina eivät nykyään käytä kesäaikaa missään muodossa. Päiväntasaajan lähellä olevissa trooppisissa maissa, joissa valaistusolot ovat hyvin samanlaiset ympäri vuoden, kesäaikaa ei käytetä.

Monilta ihmisiltä näyttää kokonaan unohtuneen, miksi kelloja siirrellään kesäksi kesäaikaan. Kesäajan englanninkielinen nimi daylight saving time kuvaa asiaa hyvin. Tarkoitus on saada valoisa aika osumaan yhteen ihmisten valveillaolon kanssa. Kun aurinko "nousee" kesällä aikaisin, kelloja siirtämällä saadaan ihmisetkin nousemaan normaaliaikaan verrattuna tuntia aiemmin. Näin illalla riittää valoa tuntia pitempään. Ihmiset eivät siis turhaan nuku valoisaan aikaan ja valvo iltapimeässä, vaan valoisa aika ja ihmisten hereillä oleminen sattuvat paremmin samoihin aikoihin.

Muistisääntö, mihin suuntaan kellon viisareita pitää siirtää

Jos on vaikeuksia muistaa, mihin suuntaan viisareita siirrellään, on hyvä pitää mielessä tämä muistisääntö: "Viisareita siirretään aina lähintä kesää kohti - kaikkihan me pidämme kesästä!" Siis keväällä kelloa siirretään tunnilla eteenpäin ("yritetään päästä nopeammin kohti tulevaa kesää") ja syksyllä tunnilla taaksepäin ("yritetään palata takaisin kohti juuri päättynyttä ihanaa kesää").

Mistä sekunnilleen oikea aika kelloon?

Tarkka aika kerrotaan useilla nettisivuilla. Todellisuudessa aika ei kuitenkaan ole täysin tarkka, koska verkkoyhteyden laadusta riippuen signaali voi viipyä matkalla jonkin aikaa. Täysin oikea aika voi siis poiketa noin 0,1 sekunnista useaan sekuntiin verrattuna näiltä nettisivuilta löytyviin aikoihin:

Mittatekniikan keskus (katso ko. sivun oikea yläkulma)

Time.is (sivu tarkastaa myös tietokoneesi kellonajan tarkkuuden)

Suomen aika

Kellonaika.fi

Greenwich Mean Time

Venäjä muuttaa jälleen aikavyöhykkeitään

Vuonna 2011 Venäjä jäi Venäjän silloisen presidentin Dmitri Medvedevin julistuksella käyttämään pysyvää kesäaikaa ympäri vuoden. Aluksi yleisesti hyvänä pidetty päätös kuitenkin alkoi herättää myös paljon kritiikkiä ja muutosvaatimuksia, koska valoisina iltoina nukahtaminen koettiin vaikeammaksi ja koska talviaamut ovat olleet pitkään pimeitä. Pimeinä talviaamuina väitettiin tapahtuneen aiempaa enemmän liikenneonnettomuuksia. Niinpä vuonna 2013 tehdyssä kyselyssä enää alle kolmasosa venäläisistä kannatti pysyvää kesäaikaa.

Heinäkuun 2014 alussa duuma päätti äänin 442-1 luopua pysyvästä kesäajasta ja presidentti Vladimir Putin ilmoittikin, että 26.10.2014 Venäjä siirtyy käyttämään normaaliaikaa ("talviaikaa") ympäri vuoden. Näin Moskovan ja muun Euroopan aikaero pienenee tunnilla. Tästä lähtien Moskovan aikavyöhyke siis on pysyvästi UTC+3.

Samalla Venäjälle palautetaan kaksi aiemmin lakkautettua aikavyöhykettä, joten aikavyöhykkeiden määrä Venäjällä kasvaa jälleen yhdeksästä yhteentoista. Volga-joen ympäristö alkaa noudattaa tunnin Moskovasta edellä olevaa aikaa ja kauimpana idässä oleva Kamtsatkan alue yhdeksän tuntia Moskovasta edellä olevaa aikaa.

Kuka keksi kesäajan?

Joskus on sanottu, että kesäajan olisi keksinyt Benjamin Franklin vuonna 1784. Franklin ei kuitenkaan ehdottanut kellonajan siirtämistä, vaan ainoastaan kehotti pariisilaiseen lehteen lähettämässään satiirisessa kirjoituksessaan pariisilaisia heräämään ennen puolta päivää, jotta illalla ei tarvitsisi polttaa niin paljon kynttilöitä. Kirjoituksessa Franklin laski, että maaliskuun 20. päivän ja syyskuun 20. päivän välillä on 183 iltaa, joista kunakin kynttilää poltetaan 7 tuntia, mistä tulee yhteensä 1281 tuntia. Kerrottuna pariisilaisten asukasluvulla (100 000) tästä tulee 128 100 000 tuntia. Kun tunnissa yhdestä kynttilästä palaa puoli paunaa vahaa ja talia, painoksi saadaan kaikkiaan 64 050 000 paunaa. Tämä maksaa 96 075 000 livres tournoisia (yksi Ranskassa muinoin käytetyistä rahayksiköistä). Benjamin Franklin ehdotti myös monia ratkaisuja kirkonkellojen soittamisesta aikaisin aamulla hevosvaunuliikenteen kieltämiseen iltaisin.

Ensimmäisen varsinaisen idean kesäajasta esitti uusiseelantilainen taiteilija ja amatöörihyönteistutkija George Vernon Hudson vuonna 1895. Lontoolainen rakennusmestari William Willett kirjoitti vuonna 1907 pamfletin "Waste of Daylight" , jossa hän ehdotti kellojen siirtämistä 20 minuuttia eteenpäin jokaisena huhtikuun sunnuntaina ja vastaavasti 20 minuuttia taaksepäin jokaisena syyskuun sunnuntaina. Hän teki myös tarkat laskelmat näin saavutettavista taloudellisista säästöistä. Ensimmäisenä kesäaika otettiin käyttöön Saksassa ensimmäisen maailmansodan aikaan vuonna 1916 energian säästämiseksi.

Kesäaikaan siirtymisen hyödyt ja haitat

Kesäaikaan siirtyminen on erityisen tärkeää Keski- ja Etelä-Euroopassa. Meillä täällä pohjoisessa asialla ei ole niin suurta merkitystä, koska kesällä valoa riittää muutenkin melkein ympäri vuorokauden. Suomessa kesäajan merkitys näkyy ehkä selkeimmin loppukesän iltoina, jotka ilman kesäaikaa olisivat paljon pimeämpiä. Etelämpänä Euroopassa, Japanissa (kesäaika ei käytössä laskelmista huolimatta) ja samoin esimerkiksi Yhdysvalloissa kesäajan on laskettu säästävän energiaa, koska illalla valot tarvitsee sytyttää vasta tuntia myöhemmin.

Vuonna 1986 kesäaika siirrettiin Yhdysvalloissa alkamaan huhtikuun alussa huhtikuun lopun sijaan. Tämän lisäkuukauden on väitetty tuovan Yhdysvalloissa vuosittain säästöä 300 000 öljybarrelin verran. Vuodesta 2007 alkaen kesäaikaa pidennettiin Yhdysvalloissa vielä nelisen viikkoa lisää (kesäaika nyt maaliskuun toisesta sunnuntaista lokakuun ensimmäiseen sunnuntaihin), jotta energiansäästö olisi mahdollista maksimoida. Kalifornialaisen selvityksen mukaan energiansäästö jäi kuitenkin hyvin pieneksi. Vuonna 2008 julkaistun raportin mukaan koko Yhdysvalloissa pidennetty kesäaika säästi sähköä keskimäärin 0,5 % päivässä (ko. päivän sähkönkäytöstä), mistä kuitenkin tulee yhteensä 1,3 miljardia kWh. Tämä vastaa 122 000 yhdysvaltalaisen talouden keskimääräistä koko vuoden energiankäyttöä.

Ulkonakin näkee hyvin oleilla pitempään, mikä voi lisätä myös perheiden yhteisiä aktiviteetteja. Esimerkiksi puutarhatyöt tai liikuntaharrastukset onnistuvat helpommin, millä voi olla terveyttä edistävä vaikutus. Sähkönkäyttö vähenee ja terveys kohenee myös siksi, jos ihmiset ulkoilevat enemmän viihde-elektroniikan käytön sijaan. Lisääntyvä ajanvietto kodin ulkopuolella iltaisin voi piristää myös turismia ja muuta taloutta, mutta toisaalta mahdollisesti lisääntynyt liikkuminen voi kuluttaa luonnonvaroja sekä aiheuttaa päästöjä. Valoisammat illat voivat myös vähentää rikollisuutta.

Kesäajan on arveltu (Transport Research Laboratory ja University College of London) vähentävän liikenneonnettomuuksia ja liikenteessä kuolevien määriä, kun liikenne keskittyy paremmin valoisaan aikaan. Toisaalta kevätaamuna aamutokkuraisena (kellojen siirtämisen seurauksena liian aikaisin heräämään joutuneena) rattiin hyppääminen voi lisätä onnettomuuksia. Kellojen siirtämisen takia myös kesän iltaruuhkat voivat keskittyä entistä enemmän aurinkoiseen aikaan, mikä voi osaltaan pahentaa saasteongelmia.

Kesäaika tuottaa monia muitakin ongelmia. Hämärämmät kevätaamut voivat aiheuttaa jopa masentumista ja kellojen siirtäminen sisäisen kellon (biologisen rytmin) "ohjelmointivaikeuksia". Aikaisempi herääminen heti kesäaikaan siirtymisen jälkeisinä aamuina voi lisätä myös sydänkohtausriskiä samaan tapaan kuin maanantaisin sydänkohtausriski voi olla muita viikonpäiviä suurempi, jos vuorokausirytmi on muuttunut viikonloppuna. Toisaalta normaaliaikaan siirryttäessä sydänkohtausriski on seuraavalla viikolla tavanomaista pienempi, kun aamulla voi nukkua tunnin pitempään. Pahimmillaan kesäaikaan siirtymisen on osoitettu jopa lisäävän joidenkin ihmisten itsemurhariskiä. Suomessa Terveyden ja hyvinvoinnin laitos onkin vastustanut kesäajan käyttämistä.

Maaliskuussa 2014 julkaistussa uudessa yhdysvaltalaistutkimuksessa ”Daylight saving impacts timing of heart attacks” todetaan sydänkohtausten lisääntyneen 25 % kesäaikaan siirtymistä seuraavana maanantaina verrattuna normaalimaanantaihin. Kun Michiganin sairaaloissa hoidetaan maanantaisin keskimäärin 32 sydänkohtausta, kesäaikaan siirtymistä seuraavana maanantaina niitä oli keskimäärin 8 enemmän. Yleensäkin maanantaisin sydänkohtauksia on viikonpäivistä eniten, mikä voi johtua sekä viikonlopun epäsäännöllisemmästä vuorokausirytmistä että myös työviikon aloitusstressistä. Kesäaikaan siirryttäessä mukaan tulee vielä tuntia normaalia aikaisempi herätys. Kaiken kaikkiaan kesäaikaan siirtymistä seuraavalla viikolla ei kuitenkaan tapahtunut lukumääräisesti normaalia enempää sydänkohtauksia, vaan sydänkohtaukset keskittyivät nimenomaan maanantaihin. Tämä viittaisi siihen, että sydänkohtaukselle alttiit henkilöt (jotka todennäköisesti olisivat muutenkin pian saaneet sydänkohtaukset) saivat sydänkohtauksen kesäaikaan siirtymisen seurauksena. Toisaalta syksyllä talviaikaan siirtymistä seuraavana tiistaina sydänkohtaukset vähenivät 21 %. Tutkijat eivät osaa selittää sitä, miksi vaikutus tuli näkyviin juuri tiistaina. Koko viikon sydänkohtausmäärä ei taaskaan poikennut tavanomaisesta. Aiheesta tarvitaan vielä lisätutkimuksia. Tämä tutkimus keskittyi vain Michiganin osavaltioon, eikä siinä otettu huomioon potilaita, jotka olivat kuolleet jo ennen sairaalaan tuontia. Mielenkiintoista olisi myös vertailu Havaijiin ja Arizonaan, joissa ei käytetä kesäaikaa. Jo aiemmin on tiedetty unen puutteen altistavan sydänkohtauksille, mutta unirytmin muuttumisen vaikutuksista on vähemmän tietoa. Nyt julkaistun tutkimuksen perusteella kesäaikaan siirtyminen näyttäisi vaikuttavan sydänkohtausten ajankohtaan (ajoittumiseen), mutta ei kuitenkaan niiden määrään.

Ongelmia siirtymisyönä tulee aina myös junien ja bussien aikatauluille. Raskaan liikenteen ajopiirturitkin pitää muistaa siirtää oikeaan aikaan. Maataloudessa ongelmana voi olla se, ettei esimerkiksi lehmiä ole helppo "ohjelmoida uudelleen" muuttamaan vaikkapa aamulypsyn aikataulua. Eikä tietotekniikassakaan ole helppoa siirrellä kellonaikoja pari kertaa vuodessa. Tietojärjestelmien (esimerkiksi tietokoneohjelmat, ovien sähkölukkojen avautumisajat, murtohälytysjärjestelmien päälläolo jne.) kellot voivatkin olla ympäri vuoden normaaliajassa. Kotonakin siirrettäviä kelloja voi olla erilaisissa laitteissa jopa reilusti yli toistakymmentä. Jopa pommit voivat räjähtää väärään aikaan.

Matkustajan pitää muistaa, etteivät kaikki maat siirry kesäaikaan lainkaan tai ne siirtyvät eri aikaan. Esimerkiksi vuonna 2014 Yhdysvalloissa kesäaikaan siirryttiin jo 9. maaliskuuta ja Meksikossa vasta 6. huhtikuuta. Australian kaakkoisosissa puolestaan siirryttiin talviaikaan 6. huhtikuuta. Suurimmassa osassa Australiaa kellonaikoja ei siirrellä lainkaan, kun taas Lord Howen saarella siirto on 30 minuuttia sekä syksyisin että keväisin.

Fyysikko Ernst Peter Fischer on ollut sitä mieltä, että kesäaika on aamuvirkkujen iltavirkuille keksimä kiusa, joka on mennyt läpi siksi, että monet tehokkaasti toimivat johtajat ja poliitikot ovat itse aamuvirkkuja.

Kellonaikojen siirtelyn aiheuttamista ongelmista voi lukea myös Niko Lipsasen blogista ja Uuden Suomen sivuilta.

Suomen aikavyöhykkeen historiaa

Ennen nykyiseen aikavyöhykkeeseen siirtymistä jokainen Suomen kaupunki käytti omaa auringon mukaan määräytyvää aikaa, ns. (porvarillista) paikallisaikaa. Kello oli 12.00, kun paikkakunnalla aurinko oli korkeimmillaan eli paistoi suoraan etelästä. Kun kello oli Helsingissä 12.00, se oli Joensuussa 12.20, Turussa 11.50 jne. paikkakunnan pituuspiirin mukaan.

Rautatieverkoston laajentuessa aikataulujen laatiminen oli kuitenkin hankalaa, kun jokaisella paikkakunnalla oli oma kellonaikansa. Niinpä päätettiin, että Kaipiaisten asemasta (nykyisen Kouvolan, entisen Anjalankosken alueella) länteen asemakellot asetettiin Helsingin aikaan ja Kaipiaisista itään Pietarin aikaan. Nyt kuitenkin rautatieaseman kello näytti aina eri aikaa kuin paikkakunnalla olevat muut kellot.

Lopulta päätettiin, että 1.5.1921 alkaen koko Suomi noudattaa pituuspiirin 30 astetta itäistä pituutta aikaa. Tämä tarkoittaa sitä, että koko Suomessa kello (vyöhykeaika) on normaaliaikaa noudatettaessa 12.00 silloin, kun aurinko on korkeimmillaan pituuspiirillä 30 itäistä pituutta. Kesäaikaa noudatettaessa kelloja on siirretty tunnilla eteenpäin (kellot edistävät tunnin aurinkoon verrattuna), joten aurinko on korkeimmillaan vasta tuntia myöhemmin, pituuspiirillä 30 astetta itäistä pituutta klo 13.00. Nykyisessä kielenkäytössä paikallisajalla yleensä tarkoitetaan valtiossa käytettävää vyöhykeaikaa.

Suomen aikavyöhykkeen normaaliaika on UTC+2 (ns. EET = Eastern European Time), joka on käytännössä sama asia kuin vanha GMT+2. Perinteisestihän aikavyöhykkeiden perustana on ollut GMT-aika (GMT = Greenwich Mean Time) eli Britanniassa sijaitsevan Greenwichin observatorion keskiaurinkoaika. Vuodesta 1972 noudatettu UTC-aika (UTC = Coordinated Universal Time) on kuitenkin tarkempi kuin GMT-aika. UTC-aika perustuu mm. Pariisissa sijaitsevan kansainvälisen aikakeskuksen atomikelloilla mittaamaan kansainväliseen atomiaikaan. Em. linkistä voi katsoa tarkan UTC-ajan. Sivu arvioi myös tiedonsiirrosta tietokoneellesi aiheutuvan aikaviiveen.

Atomikelloja ei siirrellä lainkaan kesäaikaan, joten vaikka normaaliajassa (talvella) Suomen aikaero viralliseen GMT:hen tai UTC:hen verrattuna on +2 tuntia, kesäaikaan se on +3 tuntia.

Ajan mittauksen perustana oleva sekunti määritetään atomien värähtelyn perusteella. Atomikello käy tasaiseen tahtiin, vaikka maapallon pyöriminen akselinsa ympäri hieman hidastuu. Tuota aikaeroa kurotaan kiinni aika ajoin UTC-aikaan lisättävillä karkaussekunneilla.

Miksi vuorokauden pituus vaihtelee?

Maapallon pyörimisnopeuden hidastumisen seurauksena vuorokausi on nyt 0,007 sekuntia pitempi kuin 4000 vuotta sitten. Noin 1500 miljoonaa vuotta sitten maapallon pyörimisnopeus oli niin suuri, että vuoteen mahtui 800-900 vuorokautta. Syynä hidastumiseen ovat vuorovesien kitka ja kuun siirtyminen kauemmas maapallosta. Vuorovesien kitkan seurauksena vuorokauden pituus kasvaa vuosisadassa 0,0016 sekuntia.

Maapallon pyörähdysnopeus vaihtelee hieman myös sen mukaan, missä kohtaa rataansa maapallo on menossa kierroksellaan auringon ympäri. Tammikuussa vuorokausi on noin millisekunnin verran pitempi kuin kesäkuussa. Muutoksia aiheuttavat myös ilmanpaineet, tuulet, merivirrat ja maanjäristykset. Maapallon pyöriminen hidastuu esimerkiksi silloin, kun päiväntasaajalla on korkeapaine (paljon ilmaa eli ilmapatsaan paino maanpinnan pinta-alayksikköä kohden suuri). Suuret maanjäristyksetkin voivat muuttaa (nopeuttaa tai hidastaa) maapallon pyörimistä.

Aika aikaansa kutakin - aika monta aikamoista aikamietettä

G. Lichtenberg: "Ihmiset, joilla ei ole milloinkaan aikaa, tekevät vähiten."

E. Ionesco: "Joka pyrkii olemaan ajan tasalla, on auttamatta ajastaan jäljessä."

J. Borges: "Vuosituhannet kuluvat, mutta kaikki tapahtuu tässä hetkessä."

P. Orne: "Kun kello jätättää, kestää kauemmin mennä hitaammin."

torstai 9. lokakuuta 2014

Alison muovimaassa: tosielämän Tarzan-lapsi ja naispuolinen Indiana Jones

Indiana Jonesin naispuoliseksi versioksi sanottu 29-vuotias surffaaja ja seikkailija Alison Teal kauhistui Malediivien muovijätemääristä osallistuessaan siellä selviytymisseikkailuun, eräänlaiseen dokudraamaohjelmaan. Nyt Alison Teal tekee Malediivien jätesaarista dokumenttifilmiä, jolla on tarkoitus kiinnittää huomiota yleisesti globaaliin roskaantumiseen ja saastumiseen, ei pelkästään Malediiveihin. Hän on ollut mukana tekemässä aiheesta myös upeita valokuvasarjoja ja muovijätteestä roskamuotia tai kierrätysmuotia.



Kun Alison Teal oli vain kahden kuukauden ikäinen, hänen luontovalokuvaajavanhempansa, National Geographic -lehden valokuvaajaisä David Blehert ja luonnontieteilijä-joogaopettajaäiti Deborah Koehn, olivat vieneet pienen Alisonin Etelä-Perun korkeimmalle huipulle. Sen jälkeen hän on seikkaillut ympäri maailmaa. Hänen ensimmäinen paras ystävänsä oli apina Amazonin sademetsässä. Yoga Adventure -yhtiönsä kautta perhe on järjestänyt opastettuja matkoja ympäri maapalloa. Perheen koti on Havaijilla sijaitseva sataprosenttisesti kestävän kehityksen mukainen talo, jossa ei alun perin ollut lainkaan juoksevaa vettä eikä sähköä.

Selviytyjä Alison Teal osallistui Naked and Afraid -ohjelmaan kilpailijana sen ensimmäisellä tuotantokaudella vuonna 2013. Naked and Afraid -formaatti poikkeaa Suomeen tulevasta Aatami etsii Eevaa -sarjasta. Tässä Naked and Afraid -ohjelmassa ei ole kyse deittailusta, vaan nais- ja miespuolinen selviytyjä jätetään 21 päiväksi luonnon armoille ilman vaatteita ja muita tarvikkeita. Ohjelmasarjan kussakin jaksossa seurataan yhtä selviytyjäparia. Alison Teal osallistui Jonathan Klayn kanssa ensimmäisen tuotantokauden kolmanteen ohjelmaan, joka on ainoa Malediiveilla kuvattu jakso. Teal sai ensimmäisen tuotantokauden korkeimmat selviytymispisteet.

Photo published with kind permission from Imal Wagner, Alison's Adventures.

Alison Tealia on kuvailtu termeillä "naispuolinen Indiana Jones", "The Oprah of Adventures" ja "Tarzan-lapsi".

Tällä hetkellä Alison Teal on erityisen kiinnostunut muovijätteistä ja merien roskaantumisesta. Olen itsekin seurannut aihetta jo aiemminkin otsikolla "Lintujen roskaruokaa: Muovijätteen määrä Tyynenmeren jätepyörteessä satakertaistunut".

Alison Teal: ”One man's trash is another woman's bikini”

Alison Teal kertoo itse seuraavasti:

"Kun kuvasimme Discovery Channelin Naked and Afraid -ohjelman ensimmäistä kautta Malediiveilla, olin täysin järkyttynyt siitä muoviroskan määrästä, joka peitti asumatonta, viehättävää saarta. Tämä oli vain yksi saari - enkä sietänyt kuvitella, miltä muut 1200 saarta näyttivät roskilla peitettyinä. Lähtiessämme saarelta me itse asiassa teimme lautan pulloista. Kun me meloimme pelastusveneeseemme, minä vannoin tulevani takaisin ja tekeväni jotakin muovisaasteelle."

"Palattuani 'selviytymishaasteiden Mount Everestiltä', jossa elimme 21 päivää ilman mitään, söin suklaapatukan, otin kaivatun suihkun ja ensimmäinen ajatukseni oli: Miten voin auttaa muuttamaan muovijätteet ympäri maailmaa käyttökelpoisiksi tavaroiksi? Pelottavin ajatus oli se, että vain osa muoviroskista oli lähtöisin asutuilta saarilta. Sitä tuli saariketjulle myös muista maista merivirtojen mukana."

Photo published with kind permission from Imal Wagner, Alison's Adventures.

"Yli vuotta myöhemmin palasin Malediiveille isäntänäni Shaahina Ali ja mukana valo- ja videokuvaajat Sarah Lee ja Mark Tipple. Yhdessä lähdimme villiin seikkailuun takaisin 'minun saarelleni' yllämme kierrätetyistä muovipulloista valmistetut vaatteet Repreve-nimiseltä yhtiöltä, joka muuntaa muovin käyttökelpoiseksi langaksi maailmankuuluille tuotemerkeille."

"Kokemukseni Malediiveilta mahdollistaa ratkaisevan tarinan kertomisen muovijätteestä ja kierrätyksestä, mikä sopii minun 'Surf Survive Sustain' -missiooni elää niin ympäristöystävällisesti kuin mahdollista. Siellä ollessani keräsin roskia auttaakseni pelastamaan erittäin uhanalaisen biosfäärin ja sitten palasin Naked and Afraid -saarelleni rannansiivoustalkoisiin yhdessä mahtavien vapaaehtoisten kanssa. Vain puolessa tunnissa keräsimme 50 jalan (noin 15 metriä) mittaiselta matkalta rannasta kaikki tässä alla olevassa kuvassa näkyvät pullot, ja kyläläiset ottivat ylpeinä tehtäväkseen varmistaa, etten enää ole alasti vaan 'vaatetettuna' muovimuotiin."

Photo published with kind permission from Imal Wagner, Alison's Adventures.

"Kaikki Malediiveilta kerätyt roskat viedään 'Roskasaarelle' ('Trash Island') nimeltään Thilafushi, kokonaan jätteillä katetulle saarikaatopaikalle, joka kohoaa eräänlaisena aavemaisena, kauniina apokalyptisena taideteoksena. Jokaisella maalla on omat kaatopaikkansa ja näin ollen tämä ei ole Malediivien tuomitsemista, mutta tarkoitus on saattaa valokeilaan suuri, maailmanlaajuinen saastumisongelma ja se tosiasia, että muovijäte kelluu ympäri maailmaa! Kysymys ei ole Malediiveista. Tämä on maailmanlaajuinen asia. Ja nyt kun kaikki tämä muovijäte on päätynyt Malediiveille, haluaisin mielelläni nähdä kierrätyslaitoksia, jotka vähentävät kasaantuvia roskia ja tarjoavat työtä asukkaille. Sen sijaan että katsoisin tätä jätemaata kauhistuneena, näen sen mahdollisuutena tehdä paljon vaaleanpunaisia bikinejä!"

Photo published with kind permission from Imal Wagner, Alison's Adventures.

"Olisi kiva nähdä kaiken muovin katoavan tästä maailmasta - erityisesti kertakäyttöisen muovin, kuten pullojen, mehupillien ja muovipussien. Sillä välin haluaisin mieluummin nähdä muovin bikineinä, takkeina ja silmälasien sankoina kuin siroteltuna kauniille Malediivien rannoille ja muille rannoille ympäri maailmaa yhdessä aina meiltä asti ajautuneiden pullojen kanssa! Alison's Adventures Maldives -elokuva tullaan julkaisemaan vuonna 2015... pysy kuulolla!"

Uskomaton jätesaari

Noin 6,5 kilometrin päässä Malediivien pääkaupunki Malésta sijaitsevalle Thilafushi-jätesaarelle viedään noin 330 000 kg jätettä päivittäin. Suuri osa tästä tulee turismista, joka on alueen pääelinkeino. Malediiveilla vierailee vuosittain yli 750 000 turistia, mikä on kaksinkertaisesti valtion oman väkiluvun verran. Jokainen turisti tuottaa noin 3,5 kg jätettä päivässä. Kaiken lisäksi pääkaupunki Malé on neljä kertaa niin tiheästi asuttu kuin Lontoo, eikä sen ympärillä ole ylimääräisiä maa-alueita, mikä näkyy hyvin ilmakuvasta. Siksi jätteet kuljetetaan erilliselle jätesaarelle.

Photo published with kind permission from Imal Wagner, Alison's Adventures.

Malediivit on maailman matalin ja tasaisin valtio. Ihmisen muokkaamia alueita on useiden metrien korkeudella merenpinnasta, mutta valtion korkein luonnollinen kohta sijaitsee ainoastaan 2,4 metriä merenpinnan yläpuolella ja keskimääräinen korkeus on 1,5 metriä merenpinnan yläpuolella. Malediivien alueesta yli 80 prosenttia on alle metrin korkeudella sijaitsevia korallisaaria. Siksi ilmastonmuutoksen myötä nouseva merenpinta uhkaa Malediiveja suuresti. Paradoksaalista on se, että jätteiden polttaminen jätesaarella tuottaa ilmaan yhä lisää ilmastonmuutosta voimistavaa hiilidioksidia. Malediivit kuitenkin aikoo suunnitelmien mukaan siirtyä pelkästään uusiutuvien energianlähteiden käyttöön ja saada hiilidioksidipäästöt nollattua alle kymmenessä vuodessa.

Photo published with kind permission from Imal Wagner, Alison's Adventures.

Lisätietoja Alison Tealista ja hänen projekteistaan

Alison's Adventures

Alison's Adventures Maldives: "Surf, Survive, Sustain" Campaign

Alison's Adventures Shop

YouTube: Alison's Adventures Maldives

Instagram: Alison Teal

Twitter: Alison Teal

Conscious Connection Magazine: Alison Teal - Eco Adventurer

The Huffington Post: Real-Life "Tarzan Child"-Turned-Surfer Girl Will Inspire You To Live Adventurously 

The Huffington Post: Alison Teal Visits the Maldives' Trash Island And Reveals The Plastic Problem That Isn't Shown on TV

The Christian Science Monitor: Alison Teal validates adventure parenting style

Lisää linkkejä Alison Tealista

Kannattaa tutustua myös seuraaviin linkkeihin

Yahoo! Travel: The Other Side of the Postcard – Photos Highlight Massive Island of Plastic Trash in the Maldives

The Daily Mail: Paradise Trashed - The beautiful island in the Maldives that's been reduced to a pile of rubbish

Lintujen roskaruokaa: Muovijätteen määrä Tyynenmeren jätepyörteessä satakertaistunut

Muovijätetsunami myös Atlantilla!

Tupakantumpit ja muovijäte täyttävät meret

Kadonnut: järvi, Tuntomerkit: pinta-ala 68 000 nelökilometriä

Luonto puhuu

keskiviikko 8. lokakuuta 2014

Luonto puhuu

Julia Roberts on luontoäiti, Harrison Ford valtameri, Kevin Spacey sademetsä, Edward Norton maaperä, Penélope Cruz vesi ja Robert Redford punapuu. Kansainvälinen kampanja käynnistyi toissapäivänä iskulauseella "Luonto ei tarvitse ihmisiä. Ihmiset tarvitsevat luontoa."


Kannattaa tutustua netissä Conservation Internationalin upeisiin Nature Is Speaking -lyhytelokuviin. Julkkikset ovat lainanneet äänensä luonnolle. Julia Roberts on luontoäiti, Harrison Ford valtameri, Kevin Spacey sademetsä, Edward Norton maaperä, Penélope Cruz vesi ja Robert Redford punapuu. Lisääkin ääniä on tulossa, ainakin koralliriutta ja kukka. Kampanja käynnistyi 6. lokakuuta iskulauseella "Luonto ei tarvitse ihmisiä. Ihmiset tarvitsevat luontoa."


Julia Roberts luontoäitinä tai äiti maana Nature Is Speaking -lyhyelokuvassa. Videon lähde: Conservation Internationalin YouTube-kanava.
 
Katso kaikki Nature Is Speaking -elokuvat sivulta natureisspeaking.org tai YouTubesta.
 
Voit myös levittää sanaa kampanjasta sosiaalisessa mediassa (Facebook, Twitter, Instagram, G+, Vine, LinkedIn, YouTube, Tumblr) hashtagilla #NatureIsSpeaking. HP on luvannut maksaa Conservation Internationalin työhön dollarin jokaisesta tällaisesta hashtagista (minimi 400 000 dollaria, maksimi miljoona dollaria).

Lue myös tämä

Luonnonvarojen kulutus ylitti maapallon kestokyvyn 40 vuotta sitten: Missä maassa luonnonvaroja käytetään henkeä kohden eniten?

torstai 2. lokakuuta 2014

Luonnonvarojen kulutus ylitti maapallon kestokyvyn 40 vuotta sitten: Missä maassa luonnonvaroja käytetään henkeä kohden eniten?

WWF julkaisi tällä viikolla Living Planet 2014 -raportin, jonka mukaan maapallon monimuotoisuus on pienentynyt alle puoleen 40 vuodessa. Merkittävimpiä syitä ovat elinympäristöjen katoaminen ja pilaantuminen, luonnon hyväksikäyttö sekä ilmastonmuutos. Jo yli 40 vuoden ajan ihmiskunnan ekologinen jalanjälki on ylittänyt biokapasiteetin. Maapallolta kuluu noin 1,5 vuotta tuottaa ihmiskunnan vuodessa kuluttamat luonnonvarat. Jos koko maapallon ihmisillä olisi suomalaisten kulutustottumukset, vaadittaisiin peräti 3,1 maapalloa tarvittavien luonnonvarojen tuottamiseen. Suomen asukasta kohden laskettu ekologinen jalanjälki on maapallon 15. suurin. Missä valtioissa ekologinen jalanjälki on kaikkein suurin ja missä pienin? Lue listaus maapallon kaikista tutkituista valtioista.

Maailman luonnonsäätiö WWF on tehnyt ns. Living Planet –raportin kahden vuoden välein vuodesta 1998 alkaen. Tällä viikolla julkaistu Living Planet 2014 -raportti tarkastelee vuoden 2010 tietoja, jotka ovat tuoreimpia saatavilla olevia kattavia ja tarkastettuja tietoja. Tietojen keräämiseen ja käsittelyyn nimittäin kuluu aikaa.

Kuvan © Yü Lan - Fotolia.com

Selkärankaisten eläinten yksilömäärä väheni puoleen 40 vuodessa 

Eliöistä uusimmassa raportissa tarkasteltiin 3038 lajia ja kaikkiaan 10 380 populaatiota. Maapallon monimuotoisuus (Living Planet -indeksi eli monimuotoisuusindeksi) on pienentynyt 52 prosenttia vuodesta 1970 vuoteen 2010. Tämä tarkoittaa siis sitä, että maapallon nisäkkäiden, lintujen, matelijoiden, sammakkoeläinten ja kalojen määrä on nyt keskimäärin vain puolet siitä, mitä se oli 40 vuotta sitten. Trooppisilla alueilla pienentymistä on tapahtunut 56 prosenttia, lauhkealla vyöhykkeellä 36 prosenttia.

Vielä kaksi vuotta sitten monimuotoisuuden kerrottiin pienentyneen maailmanlaajuisesti 28 prosenttia vuodesta 1970 vuoteen 2008 (95 %:n luotettavuusrajoilla 18-38 %). Nyt havaittuun jyrkkään pudotukseen edelleen tutkimukseen verrattuna on vaikuttanut uusi painotettu laskentamenetelmä, joka pyrkii entistä edustavammin havainnollistamaan maailman luonnon monimuotoisuutta.

Merkittävimpiä syitä monimuotoisuuden pienentymiseen ovat elinympäristöjen katoaminen ja pilaantuminen, luonnon hyväksikäyttö (metsästys ja kalastus) sekä ilmastonmuutos.

Luonnonvarojen kulutus ylitti maapallon kestokyvyn yli 40 vuotta sitten

Raportissa ekologinen jalanjälki muodostuu tavaroista ja palveluista sekä niiden tuottamiseen vaadittavista luonnonvaroista. Siihen sisältyy sen maa- ja vesialueen koko (keskimääräisinä hehtaareina maailmanlaajuisesti ajatellen), joka tarvitaan tuottamaan tarvitsemamme luonnonvarat (viljely, laiduntaminen, kalastus, metsätuotteet, rakentaminen) ja käsittelemään aiheuttamamme päästöt. Ekologinen jalanjälki siis mittaa ihmisen kuluttamien uusiutuvien luonnonvarojen määrää suhteessa niiden uusiutumiskykyyn ja ihmisen tuottamien hiilidioksidipäästöjen määrää suhteessa luonnon hiilensitomiskykyyn.

Biologisesti tuottavasta pinta-alasta käytetään nimitystä biokapasiteetti. Biokapasiteetti ilmoitetaan globaalihehtaareina (gha) maapallon keskimääräisen tuottavuuden mukaan laskettuna. Myös ekologinen jalanjälki ilmoitetaan globaalihehtaareina. Asiat olisivat hyvällä mallilla, jos biokapasiteetti olisi suurempi kuin ekologinen jalanjälki.

Jo yli 40 vuoden ajan (noin vuosikymmenen 1960-1970 vaihteesta alkaen) ihmiskunnan ekologinen jalanjälki on kuitenkin ylittänyt biokapasiteetin. Kulutamme siis 1960-luvulla tai aiemmin syntynyttä ylituotantoa eli sitä pääomaa, jolla tulevaisuuden kasvu pitäisi turvata. Maapallolta kuluu noin 1,5 vuotta tuottaa niin paljon luonnonvaroja, jotka ihmiskunta kuluttaa vuodessa. Esimerkiksi vuoden 2014 alusta laskettuna ihmiskunta oli kuluttanut koko tänä vuonna maapallolla syntyviä luonnonvaroja vastaavan määrän luontoa jo 19. elokuuta 2014, jolloin oli ns. ylikulutuspäivä eli ekovelkapäivä

Vuonna 2010 koko maapallon keskimääräinen ekologinen jalanjälki eli ihmisten keskimääräinen luonnonvarojen kulutus henkeä kohden oli 2,7 globaalihehtaaria, kun vuonna 1961 se oli 2,5 globaalihehtaaria.

Positiivinen asia on se, että samalla aikavälillä (1961-2010) maapallon kokonaisbiokapasiteetti on kasvanut maatalouden tehostamisen myötä (esim. lannoitus ja kastelu lisänneet keskimääräistä hehtaarisatoa) 9,9 miljardista 12 miljardiin globaalihehtaariin.

Samaan aikaan kuitenkin ihmisten lukumäärä maapallolla kasvoi 3,1 miljardista lähes 7 miljardiin (6,9 miljardiin). Tämän seurauksena yhtä ihmistä kohden laskettu biokapasiteetti pienentyi 3,2:sta 1,7 globaalihehtaariin. Biokapasiteetti eli luonnonvarojen tuotanto henkeä kohden vuodessa oli vuonna 1961 siis vielä 3,2 globaalihehtaaria ja vuonna 2010 enää 1,7 globaalihehtaaria.

Arvioiden mukaan 7 miljardin ihmisen raja ylittyi lokakuussa 2011. Tällä vuosisadalla maapallon väkiluvun ennustetaan nousevan 9-13 miljardiin.

Vuosina 2008-2009 ekologinen jalanjälki laski globaalisti 3 %, mikä johtui lähinnä fossiilisten polttoaineiden käytön vähentymisestä. Myös metsäteollisuuden tuotteiden käyttö vähentyi hieman. Uusimmat (vuoden 2010) tiedot kuitenkin kertovat ekologisen jalanjäljen kääntyneen jälleen nousuun, mikä vahvistaa pitkäaikaista nousutrendiä.

Hiili on ollut ihmiskunnan ekologisessa jalanjäljessä dominoiva tekijä jo yli puolen vuosisadan ajan. Vuonna 1961 hiilen osuus koko ekologisesta jalanjäljestä oli 36 % ja vuonna 2010 jo 53 %. Perimmäisenä syynä on siis fossiilisten polttoaineiden (hiili, öljy, luonnonkaasu) polttaminen.

Raportissa on käsitelty myös vesijalanjälkeä, josta olen kirjoittanut jo aiemmin.

Kuvan © vlad61_61 - Fotolia.com

Missä valtioissa luonnonvarojen kulutus on suurinta ja missä pienintä?
 
Ihmisten elintaso perustuu monilla alueilla toisten alueiden luonnonvarojen riistämiseen. Jos koko maapallon ihmisillä olisi qatarilaisten kulutustottumukset, tarvittaisiin peräti 4,8 maapalloa näiden luonnonvarojen tuottamiseen! Tanskalaisten elintasolla maapalloja tarvittaisiin 4,3, yhdysvaltalaisten elintasolla 3,9, suomalaisten elintasolla 3,1 ja thaimaalaistenkin elintasolla 1,3. Sen sijaan tansanialaisten elintasolla riittäisi 0,7 maapalloa ja nepalilaisten elintasolla 0,5 maapalloa.

Tutkimuksessa olivat mukana maapallon ne 152 yli miljoonan asukkaan valtiota (tms. aluetta), joista riittävät tiedot olivat saatavilla (Global Footprint Network 2014). Seuraavassa on lueteltuna maapallon tutkitut valtiot asukasta kohden lasketun ekologisen jalanjäljen mukaisessa järjestyksessä (1. = suurin asukasta kohden laskettu ekologinen jalanjälki, 2. = toiseksi suurin jne.):

Valtiot, joissa ekologinen jalanjälki ylittää maapallon keskiarvon (2,7 gha/hlö)

1. Kuwait
2. Qatar
3. Yhdistyneet arabiemiirikunnat
4. Tanska
5. Belgia
6. Trinidad ja Tobago
7. Singapore
8. Yhdysvallat
9. Bahrain
10. Ruotsi
11. Kanada
12. Alankomaat
13. Australia
14. Irlanti
15. Suomi
16. Uruguay
17. Itävalta
18. Sveitsi
19. Tsekki
20. Viro
21. Oman
22. Mongolia
23. Ranska
24. Slovenia
25. Saksa
26. Italia
27. Portugali
28. Iso-Britannia
29. Kazakstan
30. Kreikka
31. Etelä-Korea
32. Mauritius
33. Saudi-Arabia
34. Israel
35. Kypros
36. Liettua
37. Puola
38. Valko-Venäjä
39. Venäjä
40. Espanja
41. Paraguay
42. Japani
43. Turkmenistan
44. Latvia
45. Slovakia
46. Libanon
47. Libya
48. Kroatia
49. Meksiko
50. Venezuela
51. Uusi-Seelanti
52. Bulgaria
53. Brasilia
54. Makedonia
55. Malesia
56. Chile
57. Iran
58. Unkari
59. Argentiina
60. Botswana
61. Papua-Uusi-Guinea

Valtiot, joissa ekologinen jalanjälki alittaa maapallon keskiarvon (2,7 gha/hlö), mutta on silti yli maapallon keskimääräisen biokapasiteetin (1,7 gha/hlö)

62. Ukraina
63. Turkki
64. Etelä-Afrikka
65. Gabon
66. Bosnia-Hertsegovina
67. Serbia
68. Bolivia
69. Costa Rica
70. Romania
71. Mauritania
72. Niger
73. Thaimaa
74. Panama
75. Chile
76. Jamaika
77. El Salvador
78. Jordania
79. Myanmar
80. Ecuador
81. Tunisia
82. Kolumbia
83. Mali
84. Egypti
85. Albania
86. Tsad
87. Guatemala
88. Ghana
89. Uzbekistan
90. Algeria
91. Swazimaa
92. Guinea-Bissau

Valtiot, joissa ekologinen jalanjälki alittaa sekä globaalin keskimääräisen ekologisen jalanjäljen (2,7 gha/hlö) että keskimääräisen biokapasiteetin (1,7 gha/hlö)

93. Gambia
94. Kuuba
95. Guinea
96. Honduras
97. Syyria
98. Vietnam
99. Moldova
100. Azerbaidzan
101. Armenia
102. Irak
103. Peru
104. Burkina Faso
105. Marokko
106. Nicaragua
107. Sudan
108. Dominikaaninen tasavalta
109. Benin
110. Kirgisia
111. Indonesia
112. Zimbabve
113. Senegal
114. Uganda
115. Nigeria
116. Laos
117. Pohjois-Korea
118. Sri Lanka
119. Kamerun
120. Keski-Afrikka
121. Tansania
122. Georgia
123. Liberia
124. Somalia
125. Kambodza
126. Etiopia
127. Madagaskar
128. Sierra Leone
129. Filippiinit
130. Lesotho
131. Angola
132. Togo
133. Norsunluurannikko
134. Kenia
135. Intia
136. Kongon tasavalta
137. Burundi
138. Jemen
139. Sambia
140. Ruanda
141. Mosambik
142. Tadzikistan
143. Nepal
144. Malawi
145. Kongon demokraattinen tasavalta
146. Bangladesh
147. Pakistan
148. Afganistan
149. Haiti
150. Eritrea
151. Palestiina
152. Itä-Timor
 

Kuvan © Duradev Mikhail - Fotolia.com
Suomalaisten ekologinen jalanjälki

Suomen asukasta kohden laskettu ekologinen jalanjälki on maapallon 15. suurin (kaksi vuotta sitten 11. suurin, neljä vuotta sitten 12. suurin, kuusi vuotta sitten 16. suurin ja kahdeksan vuotta sitten, jolloin ydinvoimaloille vielä laskettiin päästöt, 3. suurin).

Suomen biokapasiteetti henkeä kohden laskettuna on maapallon 6. suurin. Suomi onkin yksi niistä harvoista valtioista, joissa henkeä kohden laskettu biokapasiteetti ylittää henkeä kohden lasketun ekologisen jalanjäljen. Maamme siis tuottaa luonnonvaroja enemmän kuin kulutamme. Olemme siis siinä mielessä onnellisessa asemassa, että maamme on harvaan asuttu ja luontomme tuottavaa.

Vaikka ekologisessa jalanjäljessä onkin otettu huomioon myös tavaroiden tuonti (esim. suomalaisen ostama Japanissa valmistettu auto lasketaan suomalaisten ekologiseen jalanjälkeen) on huomattava, ettei Suomi kuitenkaan tulisi toimeen pelkästään oman maan luonnonvaroilla. Kasvava elintasomme vaatii monia sellaisia tuotteita, joita meiltä ei ole mahdollista saada. Olemme siis riippuvaisia myös muiden maiden tuotannosta. Lisäksi voi kysyä, onko meillä oman maan hyvästä biokapasiteetista huolimatta oikeus tällaiseen ekologiseen jalanjälkeen, kun monet muut ihmiset joutuvat elämään tiheämmin asutetuissa valtioissa, joissa luonto ei ole yhtä tuottavaa. 

Tarkempia taulukoita eri valtioiden henkeä kohden lasketuista ekologisista jalanjäljistä ja biokapasiteeteista on aiemmassa, vuoden 2012 raporttia referoivassa blogipostauksessani.

Ovatko raportin tiedot luotettavia?

Tällaiset raportit toivottavasti avaavat ihmisten silmiä. Niitä ei kuitenkaan kannata pitää lopullisena totuutena. Monet tutkimuksen tekijöiden valinnat ja mittaustavat vaikuttavat lopputuloksiin. Kaikkea tietoa ei tietenkään myöskään ole saatavilla tutkimuksen pohjaksi, ja tiedoissa voi olla epätarkkuuksia tai puutteita (esim. vientiin tuotettujen tavaroiden raaka-ainetarve ja jätemäärät, joita ei välttämättä ole selkeästi eroteltu kotimaan tuotannosta). Jotakin suuntaa tämäkin raportti kuitenkin kertoo.