Tiesitkö, että hiilijalanjälki oli alun perin öljy-yhtiön markkinointitemppu? Tiesitkö, että hiilijalanjäljen sijaan pitäisikin ehkä kiinnittää huomiota ilmastovarjoon? Oletko koskaan katsonut taaksesi, millainen varjo sinusta jää? Voit aloittaa tarkastelun vaikkapa sosiaalisen median postauksistasi, äänestyskäyttäytymisesi miettimisestä ja työsi merkityksen ajattelemisesta. Tämä blogipostaukseni ei sisällä tieteellisesti tutkittuja faktoja. Sen sijaan tässä pohditaan sitä, kuinka jokainen voisi entistä paremmin miettiä omien jokapäiväisten toimiensa vaikutusta ilmastonmuutokseen. Ilmastonmuutos on väistämätön osa nykyisten sukupolvien elämää, ja uudet sukupolvet tarvitsevat uusia tapoja, kuinka asiaa pystyy konkretisoimaan.
 |
| Kuva: Victoria Borodinova, Pixabay |
Kuinka tärkeä on yksilön hiilijalanjälki?
Yksilön hiilijalanjäljellä tarkoitetaan sitä, kuinka monta tonnia kasvihuonekaasuja yksilö tuottaa vuoden aikana. Määrä ilmoitetaan yleensä hiilidioksidiekvivalentteina. Se on kasvihuonekaasujen yhteismitta, jonka avulla voidaan laskea yhteen eri kaasujen vaikutus ilmastonmuutokseen. Eri kaasujen päästöt yhteismitallistetaan kertoimen avulla, koska tonni hiilidioksidia ei voimista ilmastonmuutosta yhtä paljon kuin tonni metaania.
Yksilön hiilijalanjäljen mittaamista alkoi 2000-luvun alussa markkinoida mainostoimiston avulla öljy-yhtiö BP. On epäilty sitä, että tavoitteena oli kääntää huomio suurten yhtiöiden toimenpiteiden ja poliittisen päätöksenteon sijaan jokaisen yksilön omiin valintoihin, esimerkiksi ruokaan, liikkumiseen, tavaroihin ja asumiseen. Kun ihmiset alkoivat kiinnittää huomiota esimerkiksi suihkussa vietetyn ajan lyhentämiseen, hehkulamppujen sammutteluun, kauramaitoon ja kasvissyöntiin, fossiiliteollisuus varmisti osaltaan sitä, etteivät ihmiset kiinnittäisi niin paljon huomiota yhteistoimintaan ja aktivismiin, jotka olisivat voineet vaatia tekoja fossiiliteollisuudelta.
Yksilöiden valinnat ovat toki tärkeitä, mutta pelkästään niillä ilmastokriisiä ei ratkaista. Tarvitaan muutoksia myös suuremmalla systeemitasolla. Toisaalta ilmastokriisiä ei ratkaista myöskään ilman yksilöiden toimia.
Ilmastovarjo voi olla hiilijalanjälkeä tärkeämpi
Vaikka yksilöiden kohdalla se mainittu hiilijalanjälki on merkittävä, vieläkin merkittävämpi on oregonilaisen ilmastojournalisti Emma Patteen mukaan ilmastovarjo (climate shadow). Käsite on hänen luomansa. Se havainnollistaa sitä, kuinka yksilön elämän erilaisten valintojen summa vaikuttaa ilmastohätätilaan. Ilmastovarjoa ei kuitenkaan ole helppo laskea. Siihen vaikuttavat esimerkiksi yksityisautoilu, äänestyskäyttäytyminen, lasten lukumäärä, ammatti, ansaittujen rahojen sijoittaminen ja se, kuinka yksilö viestii ilmastonmuutoksesta muille ihmisille. Oleellista on esimerkiksi se, kannustaako yksilö jokapäiväisissä keskusteluissa muita ihmisiä suhtautumaan ilmastonmuutokseen vakavasti vai voimistavatko yksilön puheet ilmastodenialismia tai välinpitämättömyyttä ilmastonmuutosta kohtaan. Yksilö voi näyttää muille hyvää esimerkkiä esimerkiksi hankkimalla vähemmän lapsia, asentamalla aurinkopaneeleja tai vähentämällä lentämistä.
Ilmastovarjo koostuu kolmesta osasta: yksilön kulutus, valinnat ja huomion kohteet
Kulutus on keskeinen osa ilmastovarjoa. Kulutukseen sisältyvät hiilijalanjäljen lisäksi yksilön elämäntyyliodotukset. Haluanko käyttää ilmastointilaitetta koko kesän ajan? Vaadinko nopeaa toimitusta verkko-ostoksissa? Kuinka voimakkaasti osallistun kulutuskulttuuriin? Hehkutanko uusia ostoksiani ja lentämällä tehtyjä lomamatkojani Instagramissa tai muualla sosiaalisessa mediassa?
Kulutuksen lisäksi erittäin tärkeitä ovat yksilön muut valinnat. Mihin lahjoitan ja sijoitan rahojani? Kuinka monta lasta ja lemmikkieläintä minulla on? Millä alalla työskentelen ja minkälaista työtä teen?
Yksilön huomion kohteita on vaikea mitata, mutta ne ovat silti todella tärkeitä. Kuinka paljon kiinnitän huomiota ilmastokriisiin? Kuinka monta tuntia viikossa tai kuukaudessa käytän ilmastotoimiin? Onko se vähintään yhtä paljon kuin kulutan Netflixin katseluun, seuraavan lomani suunnitteluun tai harrastuksiini?
Climate Communication -projektin johtaja Susan Joy Hassol toteaa näin: "Ihmiset kokevat, että numeroissa ja luokitteluissa on voimaa, mutta minun mielestäni tärkeämpää on se, että ihmiset tietävät tekevänsä kaiken voitavan. Meidän on tehtävä niin paljon kuin voimme ja niin nopeasti kuin pystymme. Viisi parasta henkilökohtaista tekoa ovat hankkia yksi lapsi vähemmän, jättää auto ostamatta, välttää lentomatkoja, käyttää vihreää energiaa ja vaihtaa kasvispohjaiseen ruokavalioon."
Oleellista ei siis ole pelkästään se, minkä verran olet tuottanut päästöjä, vaan myös se, kuinka paljon olet itse jättänyt päästöjä tuottamatta ja kuinka paljon olet vaikuttanut muiden ihmisten päästömääriin. Lisäksi oleellista on se, miksi ja millaisten asioiden edistämiseksi olet päästöjä aiheuttanut.
Glasgow'n ilmastokokous (COP26) järjestetään 31. lokakuuta - 12. marraskuuta. Jos lennät sinne asiantuntijana neuvottelemaan ja tekemään kansainvälisiä sopimuksia kasvihuonekaasujen vähentämiseksi, ilmastovarjosi on paljon pienempi verrattuna siihen, että lentäisit Lontooseen viikonlopuksi herkuttelemaan ravintoloissa ja shoppailemaan.
Lähteet
Mark Kaufman: The carbon footprint sham. Mashable.
Emma Pattee: Forget your carbon footprint, let's talk about your climate shadow. Mic.
Frederic Guarino: Our climate shadow and the power of storytelling. Medium.
Lue myös nämä
Lentääkö vai eikö lentää: Ilmastosynnitön heittäköön ensimmäisen kiven
