sunnuntai 18. tammikuuta 2015

Maapallon lämpötilahistoria 1880-2014: Jos olet alle 38-vuotias, et ole elänyt yhtäkään 1900-luvun keskiarvoa viileämpää vuotta

Vuosien 1880-2014 (punainen käyrä) ja vuosikymmenten (oranssit pylväät, ensimmäinen vuosikymmen 1880-1889, viimeinen 2000-2009, lisäksi 2010-2014) maailmanlaajuiset keskilämpötilat (maa-alueet + meret) poikkeamina 1900-luvun (1901-2000) globaalista keskilämpötilasta (diagrammin nollataso). Tässä 1880-luku on määritelty siten kuin ihmiset yleensä sen ymmärtävät eli ajanjaksoksi 1880-1889, vaikka matemaattisesti oikeammin 1880-luku olisi 1881-1890. Muut vuosikymmenet on määritelty vastaavalla periaatteella. Diagrammi itse piirtämäni, tietojen lähde NOAA/NCDC. Diagrammin saa suuremmaksi klikkaamalla sen päältä tai tästä linkistä.

Helletsunami: Viime vuosi ja sen kuusi yksittäistä kuukautta ennätyskuumia

Perjantaina Nasa ja NOAA kertoivat vuoden 2014 olleen maailmanlaajuisesti todennäköisesti koko mittaushistorian lämpimin vuosi. Japanin ilmatieteen laitos oli julkistanut vastaavat alustavat tiedot jo aiemmin. Viime vuoden yksittäisistä kuukausista peräti kuusi oli ennätyslämpimiä. Viimeksi maapallolla on ollut ennätyskylmä kuukausi joulukuussa 1916 ja ennätyskylmä vuosi vuonna 1911.

Lehdistössä on puhuttu jopa "helletsunamista"Tästä linkistä voit katsoa 21 ilmastotutkijan reaktiot näihin ennätyksiin ja tästä linkistä hyviä diagrammeja tai kaavioita. Tutustu myös interaktiiviseen kuvasarjaan "maapallon kuumista pisteistä". Maapallon lämpenemistrendi jatkuu sekä pitkällä että lyhyellä aikavälillä tarkastellaanpa sitten kaikkia vuosia tai pelkkiä El Niño -vuosia tai La Niña -vuosia.

Lue tämä tarkasti, jos olet alle 38-vuotias tai peräti alle 29-vuotias

Viimeksi maapallo oli 1900-luvun keskiarvoa viileämpi helmikuussa 1985. Siis kaikkiaan 358 peräkkäistä kuukautta ovat olleet lämpimämpiä kuin 1900-luvun keskiarvo. Jos olet alle 29-vuotias, et ole elänyt yhtäkään kuukautta, joka olisi ollut viileämpi kuin 1900-luvun keskiarvo.

Viimeksi kokonainen vuosi oli globaalisti 1900-luvun keskiarvoa viileämpi vuonna 1976, joka on siis "viimeisin kylmä vuosi". Jos olet alle 38-vuotias, et siis ole koskaan kokenut 1900-luvun keskiarvoa viileämpää vuotta. Siis noin 65 prosenttia maapallon väestöstä ei ole ikinä nähnyt yhtä viileää tai viileämpää vuotta kuin 1900-luvun keskiarvo!

Suorista lämpötilahavainnoista tehtyjen tilastojen mukaan 1980-luku oli siihen mennessä mittaushistorian lämpimin vuosikymmen. Sen jälkeen 1990-luku rikkoi 1980-luvun ennätyksen. Jokainen vuosi oli 1990-luvulla lämpimämpi kuin 1980-luvun keskiarvo. Taas 2000-luvun ensimmäinen vuosikymmen rikkoi 1990-luvun ennätyksen. Jokainen vuosi oli lämpimämpi kuin 1990-luvun keskiarvo. Aikoinaan ennätyskuumana pidetty vuosi 1988 ei enää mahdu 20 kuumimman vuoden listalle. Myös 2010-luvusta näyttää ensimmäisten vuosien perusteella tulevan aiempia vuosikymmeniä lämpimämpi.

Oliko vuosi 2014 varmasti mittaushistorian kuumin?

Tilastoissa vuosien globaalit keskilämpötilat voidaan ilmoittaa asteen sadas- tai tuhannesosien tarkkuudella. Mittareilla lämpötiloja ei tietenkään ole mitattu näin tarkasti, vaan kyseessä on laskennallinen keskiarvo suuresta määrästä eri mittaustuloksia. Mittaustarkkuuden rajoissa voidaankin sanoa, että vaikka vuosi 2014 tarkkoja lukuarvoja tuijottamalla näyttää olevan mittaushistorian kuumin vuosi, se on itse asiassa jaetulla ykkössijalla vuosien 2010 ja 2005 kanssa, joskin todennäköisimmin ykkössija menee juuri viime vuodelle.

NOAA:n mukaan vuosi 2014 oli mittaushistorian lämpimin 48 prosentin todennäköisyydellä. Vastaavasti vuoden 2010 todennäköisyys yltää ykköstilalle on 18 %, vuoden 2005 taas 13 %, vuoden 2013 puolestaan 6 % ja vuoden 1998 vielä 5 %. Nasan tilastoissa puolestaan vuosi 2014 on mittaushistorian kuumin todennäköisyydellä 38 %, 2010 taas 23 %, 2005 vielä 17 % ja 1998 puolestaan 4 %.

Vasta 1970-luvun loppupuolelta alkavissa satelliittitiedoissa vuosi 2014 ei näytä aivan yhtä lämpimältä kuin maanpinnalta tehtyjen suorien lämpötilahavaintojen mukaan. Satelliitit eivät mittaa suoraan pintalämpötilaa, vaan eri aallonpituuksilla mitattu säteily muunnetaan matemaattisesti vastaamaan lämpötiloja. Aiemmin 12 vuotta Nasan sää- ja ilmastosatelliittiohjelmassa työskennellyt tohtori Marshall Shepherd toteaakin, että mittareilla tehtyjä havaintoja tarvittiin vahvistamaan satelliittitietojen perusteella tehtyjä päätelmiä.

Voisiko luonnollinen vaihtelu aiheuttaa maapallon nykyisen lämpimyyden?

NOAA:n lämpötilasarjat alkavat vuodesta 1880. Niinpä laskennallinen todennäköisyys sille, että vuosi 2014 olisi ollut sattumalta mittaushistorian lämpimin vuosi, on yksi 135:stä. Kolme mittaushistorian lämpimintä vuotta (2014, 2010, 2005) on koettu viimeisimmän kymmenen vuoden aikana. Mittaushistorian kymmenestä lämpimimmästä vuodesta yhdeksän on nähty 2000-luvulla. Viimeisimmän 15 vuoden aikana on mitattu 13 vuotta, jotka kuuluvat 15 lämpimimmän vuoden joukkoon. Kaikki 15 vuotta aikavälillä 2000-2014 ovat olleet mittaushistorian 20 lämpimimmän vuoden joukossa. Kaikkiaan 358 peräkkäistä kuukautta ovat olleet lämpimämpiä kuin 1900-luvun keskiarvo. Näiden tapahtumien toteutuminen sattumalta ilman lämpenemistrendiä on jo niin epätodennäköinen, että puhutaan korkeintaan miljoonas- tai biljoonasosien todennäköisyyksistä.

Edellinen laskelma edellyttäisi, että kuukaudet ja vuodet ovat toisistaan riippumattomia. Todellisuudessa näin ei kuitenkaan täysin ole, vaan peräkkäisten kuukausien tai vuosien välillä vaikuttaa jonkin verran autokorrelaatio. Tämä tarkoittaa sitä, että vain luontaistenkin syklien vaikuttaessa keskimääräistä lämpimämpää vuotta seuraa todennäköisimmin keskimääräistä lämpimämpi kuin kylmä vuosi.

Toisen tutkimusryhmän mukaan todennäköisyys sille, että 13 mittaushistorian 15 lämpimimmästä vuodesta olisi saatu sattumalta vain luontaisten tekijöiden vaikutuksesta 15 viime vuoden aikana, on alle yksi 27 miljoonasta.

Edelliset esimerkit kuvaavat hyvin sitä, etteivät yksittäinen lämmin vuosi tai muutama lämmin vuosi vielä todista ilmastonmuutosta. Kun lämpimät kuukaudet, lämpimät vuodet ja lämpimät vuosikymmenet kuitenkin seuraavat toisiaan, kyse ei enää voi olla pelkästään luontaisesta vaihtelusta. Taustalla vaikuttaakin selkeä lämpenemistrendi, joka näyttää suurelta osin ihmiskunnan vaikutukselta.

Vuosi 2014 ei ollut kaikkien aikojen kuumin vuosi

Maapallo lienee nyt lähimenneisyyden lämpiminkuumin ainakin 4000-5000 vuoteen. Maapallon historiassa ilmasto on kuitenkin joskus, esimerkiksi dinosaurusten aikaan, ollut huomattavasti kuumempi kuin nykyisin. Vuosi 2014 ei siis ollut "kaikkien aikojen kuumin vuosi" vaan mittaushistorian kuumin vuosi. Kaikkiin aiempiin ilmastonmuutoksiin on kuitenkin ollut jokin luonnollinen syy, esimerkiksi muutokset maapallon kiertoradassa ja pyörimisakselissa tai auringon sekä tulivuorten aktiivisuuden vaihtelut.

Onko kuumeinen lapsi terve?

Nykyisessä ilmastonmuutoksessa on poikkeuksellista se, että se on maapallon mittakaavassa nopea ja suurelta osin yli 95 prosentin todennäköisyydellä ihmiskunnan aiheuttama. Syynä ovat esimerkiksi fossiilisten polttoaineiden polttamisesta tulevat kasvihuonekaasupäästöt. Tämä näkyy erityisesti taustalla vaikuttavassa pitkän aikavälin trendissä, kun taas yksittäisten vuosien kohdalla säätapahtumien kaoottisuus eli luonnollinen vaihtelu voi muuttaa tilannetta.

Vaikka yksittäisenä päivänä asteen tai parin lämpötilaero ei tunnu suurelta, tuollainen ero on suuri, jos vuoden kaikkina päivinä on yhtä paljon lämpimämpää. Vuodenaikojen kestot ja kokonaiset luonnon järjestelmät muuttuvat erilaisiksi. Maapallosta pitäisikin huolehtia samaan tapaan kuin vanhemmat huolehtivat lapsesta, jolla on pari astetta kuumetta.

(EDIT 19.1.2015 klo 9.30. Selkeytetty tekstiä kohdassa "Voiko luonnollinen vaihtelu aiheuttaa maapallon nykyisen lämpimyyden?")

perjantai 16. tammikuuta 2015

NOAA ja Nasa tänään: Vuosi 2014 mittaushistorian kuumin

Vuosi 2014 oli globaalisti NOAA:n ja Nasan mukaan koko mittaushistorian lämpimin. Samalla se oli 38. peräkkäinen vuosi, jolloin maapallon keskilämpötila ylitti koko 1900-luvun keskilämpötilan. Viimeksi 1900-luvun keskilämpötilaa viileämpi vuosi on ollut 1976. Vuoden 2014 yksittäisistä kuukausista peräti kuusi oli ennätyslämpimiä. Maapallon globaali keskilämpötila on kohonnut NOAA:n mukaan 0,06 astetta vuosikymmenessä aikavälillä 1880-2014 ja 0,16 astetta vuosikymmenessä aikavälillä 1970-2014. Suomessa viime vuosi oli mittaushistorian toiseksi lämpimin.

Kymmenen mittaushistorian maailmanlaajuisesti lämpimintä vuotta NOAA:n, Nasan, Japanin ilmatieteen laitoksen, UAH:n ja RSS:n uusimpien, päivitettyjen aikasarjojen mukaan (maa- ja merialueet yhdistettynä). Suluissa oleva luku kertoo, kuinka paljon kyseisen vuoden keskilämpötila poikkeaa pitkäaikaisesta lämpötilakeskiarvosta (vertailukausi NOAA:lla 1901-2000, Nasalla 1951-1980 ja Japanin ilmatieteen laitoksella 1981-2010). NOAA:lla ja Nasalla mittaushistoria alkaa vuodesta 1880, Japanin ilmatieteen laitoksella 1891. Epäsuorasti lämpötiloja mittaavat satelliittihavainnot (UAH ja RSS) ovat lyhyempiä aikasarjoja. Eri tutkimuslaitoksilla käytetään hieman erilaisia menetelmiä, mutta niiden tulokset ovat hyvin lähellä toisiaan. Katso myös diagrammi tästä linkistä.


Yhdysvaltalaisen ilmakehän- ja merentutkimuslaitos NOAA:n tänään kello 18 Suomen aikaa julkistamien tietojen mukaan vuosi 2014 oli globaalisti vuodesta 1880 alkavan mittaushistorian lämpimimpien vuosien listalla ykkössijalla. Samalla se oli 38. peräkkäinen vuosi, jolloin maapallon keskilämpötila ylitti koko 1900-luvun keskilämpötilan. Viimeksi 1900-luvun keskilämpötilaa viileämpää on ollut vuonna 1976, jolloin lämpötila jäi 0,08 astetta keskiarvon alapuolelle.

Kaikki mittaushistorian kymmenen lämpimintä vuotta ovat olleet 2000-luvulla lukuun ottamatta vuotta 1998. Toisin sanottuna 135-vuotisen mittaushistorian kymmenestä lämpimimmästä vuodesta yhdeksän kymmenestä on ollut 2000-luvulla. Mittaushistorian 15 lämpimimmästä vuodesta 13 on ollut 2000-luvulla, ja edelliseltä vuosisadalta listalle yltävät vuodet 1997 ja 1998 lähinnä voimakkaan El Niñon takia. Aikoinaan ennätyskuumana pidetty vuosi 1988 ei mahdu enää edes 20 lämpimimmän vuoden joukkoon.

Aiemmat ennätyskuumat vuodet 2010 ja 2005 olivat El Niño -vuosia. Vuosi 2014 kuitenkin oli kuuma ilman luontaisesti lämmittävän El Niñon vaikutusta, mikä tekee tilanteesta erityisen merkittävän. Yhdysvaltalaisista El Niño -ilmiön kriteereistä täytyi kaksi kolmesta, joten El Niño kuitenkin oli melko lähellä. Ensimmäistä kertaa vuoden 1990 jälkeen nyt koettiin ennätyslämmin vuosi ilman El Niñoa!

Eri tutkimuslaitoksilla on hieman erilaiset kriteerit ja esimerkiksi Japanin ilmatieteen laitoksen mukaan El Niño alkoi vuonna 2014. El Niño voi alkaa vuoden 2015 alkupuolella myös NOAA:n kriteereiden mukaisesti 50-60 prosentin todennäköisyydellä. IRI:n eilen julkaisemien ennusteiden mukaan heikko El Niño näyttäisi vaikuttavan koko tämän vuoden ajan ja olevan voimakkaimmillaan nyt alkuvuodesta. Mikäli El Niño todella pääsee vaikuttamaan, vuodesta 2015 voi hyvinkin tulla globaalisti jälleen uusi ennätyskuuma vuosi.

Vuonna 2014 yhdistetty maa- ja merialueiden lämpötila oli NOAA:n mukaan 0,69 ± 0,09 astetta korkeampi kuin ajanjakson 1901-2000 keskiarvo 13,9 astetta. Tämä tarkoittaa sitä, että vuosi 2014 oli 95 prosentin todennäköisyydellä 0,60-0,78 astetta lämpimämpi kuin 1900-luvun keskiarvo. Mahdollisuus siihen, että vuosi 2014 oli mainittua virhemarginaalia viileämpi on 2,5 prosenttia eli yksi 40:stä. Samoin mahdollisuus siihen, että vuosi 2014 oli mainittua virhemarginaalia lämpimämpi on 2,5 prosenttia eli yksi 40:stä.

Monte Carlo -menetelmällä laskettuna ja olettaen kaikkien aikasarjan (1880-2014) vuosien olevan riippumattomia, on 48 %:n todennäköisyys, että vuosi 2014 oli mittaushistorian kuumin ja 90,4 %:n todennäköisyys, että se oli yksi viidestä kuumimmasta vuodesta. Kymmenen kuumimman vuoden joukkoon se sijoittuu 99,2 %:n todennäköisyydellä ja 20 kuumimman vuoden joukkoon 100%:n todennäköisyydellä. Sadan prosentin todennäköisyydellä vuosi 2014 oli myös 1900-luvun keskiarvoa kuumempi ja vuosien 1981-2010 keskiarvoa kuumempi.

Viime vuosi siis ehkä oli vuodesta 1880 alkavan mittaushistorian kuumin vuosi. Vuoden 2014 yksittäisistä kuukausista ennätyslämpimiä olivat toukokuu, kesäkuu, elokuu, syyskuu, lokakuu ja joulukuu, kun mitataan yhdistettyä maa- ja merialueiden lämpötilaa.

Myös merien lämpötila oli NOAA:n mukaan viime vuonna globaalisti mittaushistorian lämpimin, 0,57 astetta 1900-luvun keskiarvon 16,1 astetta yläpuolella. Yksittäisistä kuukausista seitsemän peräkkäistä kuukautta toukokuusta marraskuuhun olivat merissä ennätyslämpimiä.

Ennen vuotta 2014 valtamerten korkein yksittäisen kuukauden lämpötilojen poikkeama verrattuna 1900-luvun vastaavan kuukauden keskiarvoon oli 0,59 astetta, joka havaittiin kesäkuussa 1998, lokakuussa 2003 ja heinäkuussa 2009. Tämä mittaushistorian kaikkien aikojen ennätys rikkoutui vuonna 2014 peräti kolmesti: kesäkuussa (+0,62 astetta), elokuussa (+0,65 astetta) ja syyskuussa (+0,66 astetta). Itse asiassa jokaisen vuoden 2014 kuukauden aikana toukokuusta marraskuuhun merten lämpötila-anomalia (poikkeama tavanomaisesta eli 1900-luvun ko. kuukausien keskiarvosta) oli yhtä suuri tai suurempi kuin anomaliaennätys ennen vuotta 2014. Maapallon korkea vuoden 2014 keskilämpötila johtuukin suurelta osin merien lämpimyydestä.

Vuonna 2014 maa-alueiden keskilämpötila oli 1,00 astetta 1900-luvun keskiarvon 8,5 astetta yläpuolella. Maa-alueiden lämpötiloissa vuosi 2014 oli mittaushistorian neljänneksi lämpimin.

Maapallon globaali keskilämpötila on kohonnut NOAA:n mukaan 0,06 astetta vuosikymmenessä aikavälillä 1880-2014 ja 0,16 astetta vuosikymmenessä aikavälillä 1970-2014.

Joulukuu 2014 oli 358. peräkkäinen kuukausi, jolloin maapallon keskilämpötila ylitti 1900-luvun keskiarvon. Viimeksi yksittäinen kuukausi on jäänyt 1900-luvun keskiarvon alle helmikuussa 1985.

Myös Nasan tänään julkaistuissa tiedoissa viime vuosi oli lämpötilaston ykkössijalla. Lämpötila ylitti vertailukauden (1951-1980) keskilämpötilan 0,68 asteella. Kaikki mittaushistorian 15 lämpimintä vuotta ovat olleet vuosina 1998-2014. 

Japanin ilmatieteen laitoksen alustavien tietojen mukaan vuosi 2014 oli globaalisti maa- ja merialueet yhdistettyinä vuodesta 1891 alkavan 124-vuotisen mittaushistorian kuumin, 0,27 celsiusastetta vertailukautta (vuosien 1981-2010 keskiarvoa) kuumempi. Kaikki tämän vuosisadan ja -tuhannen 14 ensimmäistä vuotta sijoittuvat 124-vuotisen mittaushistorian 15 lämpimimmän vuoden joukkoon. Maapallon lämpenemistrendi on 0,70 astetta vuosisadassa. Japanin ilmatieteen laitoksen mukaan lämpenemisen syynä ovat ihmiskunnan tuottamat kasvihuonekaasut, mutta tämän pitkän aikavälin lämpenemistrendin päällä näkyy luontainen vaihtelu, joka aiheuttaa ajoittain hitaamman lämpenemisen vuosia tai vuosikymmeniä.

Mistä erot eri tutkimuslaitosten tuloksissa johtuvat?

Eri tutkimuslaitosten tulosten erot johtuvat analyysimenetelmistä (interpolaatio) ja siitä, miten käsitellään niitä maapallon alueita, joilta havaintoja ei ole saatavilla. Tällaiset alueet joko jätetään kokonaan ottamatta huomioon, niillä käytetään apuna satelliittidataa tai sovelletaan kokonaisvaltaista assimilaatiotekniikkaa. Lisäksi sääasema- ja satelliittitietojen vertailu on vaikeaa. Esimerkiksi satelliittidataa käyttävät RSS ja UAH eivät näytä vuoden 2014 olleen niin lämmin kuin maanpinnalta tehdyt mittaukset.

Satelliittimittaukset eivät mittaa suoraan lämpötilaa, vaan eri aallonpituuksilla mitattu säteily muunnetaan matemaattisesti, jolloin saadaan epäsuorasti lämpötila. Nämä satelliittimittaukset eivät siis näytä vuoden olleen niin lämmin suhteessa aikaisempiin vuosiin kuin maanpinnalta tehdyissä lämpötilahavainnoissa on päätelty. Sekä suorien että epäsuorien mittausten virhemarginaalin takia kaikkein lämpimimpiä vuosia ei voikaan laittaa täysin luotettavasti aivan oikeaan järjestykseen.

Suomen Ilmatieteen laitoksen tiedoissa vuoden 2014 on kerrottu olleen vuodesta 1847 alkavan mittaushistorian toiseksi lämpimin. Ilmatieteen laitoksen mukaan Suomen mittaushistorian seitsemän lämpimintä vuotta järjestyksessä lueteltuina ovat 1938, 2014, 1989, 2011, 2000, 1934 ja 2013. Kouvolassa vuosi 2014 oli mittaushistorian neljänneksi lämpimin ja Euroopassa lämpimin ainakin 500 vuoteen.

Lähteet ja lisätietoja

Climate Nexus: 2014 - Putting the hottest year ever in perspective, January 15th, 2015

Goldenberg, Suzanne and Vaughan, Adam: 15 of the hottest spots around the world in 2014, The Guardian, January 16th, 2015

NOAA National Climatic Data Center, State of the Climate: Global Analysis for Annual 2014, published online January 16, 2015, retrieved on January 16, 2015

Reporting Climate Science: RSS data for global temperatures in December, 06.01.2015

Reporting Climate Science: UAH ranks 2014 third warmest year - just, 06.01.2015

perjantai 9. tammikuuta 2015

Kouvolassa Suomen paras kesäsää: Vuosi 2014 Utissa mittaushistorian neljänneksi lämpimin

Digitalisoidun mittaushistorian aikana Kouvolan lämpötila on noussut yli asteella. Koko Suomi on lämmennyt 166 vuodessa yli kahdella asteella. Vuosi 2014 oli Kouvolassa mittaushistorian neljänneksi lämpimin, Suomessa toiseksi lämpimin, Euroopassa lämpimin ja maailmanlaajuisesti yksi lämpimimmistä, ellei lämpimin. Kouvolalla on hallussaan Suomen mittaushistorian toukokuun helleputken ennätys, koko kesän helleputkiennätys ja myös yhden kesän kaikkien hellepäivien lukumääräennätys. Keskimäärin Kouvolassa on myös Suomen korkeimmat kesäpäivien maksimilämpötilat. Helsingin Sanomien vertailussa Kouvolassa todettiinkin olevan pitkäaikaisten tilastojen perusteella Suomen paras kesäsää.

Repoveden kansallispuisto Kouvolassa. Kuva: Jari Kolehmainen.

Helsingin Sanomat vertaili 75 sääasemaa tarkoituksena löytää kunta, jossa on Suomen paras kesäsää. Sääkin on tietysti makuasia, ja on määrittelykysymys, millaista kesäsäätä pidetään hyvänä. Helsingin Sanomien vertailussa parhaaksi kesäsääksi määriteltiin mahdollisimman lämmin ja sateeton sää.

Kun Helsingin Sanomat tutki Ilmatieteen laitoksen pitkäaikaisten tilastojen (1981-2010) perusteella vuorokauden maksimilämpötilojen keskiarvoa kesäkuukausilta, ykköseksi nousi Kouvolan Anjalan mittausasema, jossa kesäpäivän ylin lämpötila on keskimäärin 21,2 astetta. Seuraaviksi tulivat Lahden Laune ja Kouvolan Utti 21,0 asteella.

Järjestys on lähes sama myös kesän hellepäivien (päivän ylin lämpötila varjossa yli 25,0 astetta) keskimääräisessä lukumäärässä: Kouvolan Utissa 18 ja Anjalassa sekä Lahden Launeella 17 hellepäivää vuodessa, Hyvinkäällä (Hyvinkäänkylä) ja Heinolassa (Asemantaus) 16.

Absoluuttisesti suurin hellepäivien lukumäärä (eivät peräkkäisiä päiviä) samalla mittausasemalla yhden kesän aikana on ollut Kouvolan Utin 48 hellepäivää vuodelta 2010. Samana kesänä Lahdessa oli 47 ja Puumalassa 46 hellepäivää.

Pisimmät yhtämittaiset yli 30 asteen (päivän ylin lämpötila) jaksot on mitattu Utsjoella (7 peräkkäistä vuorokautta vuonna 1972 kesä-heinäkuun vaihteessa), Oulussa (7 vrk 1972), Puumalassa (6 vrk 2010), Lahdessa (6 vrk 2010), Kouvolassa (6 vrk 2010) ja Ivalossa (6 vrk 1972).

Mittaushistorian kaikkien aikojen korkein Suomessa mitattu varjolämpötila on 37,2 astetta Joensuun lentokentältä Liperistä 29. heinäkuuta ennätyskuumana kesänä 2010. Heinäkuu 2010 olikin toistaiseksi mittaushistorian kuumin yksittäinen kuukausi Suomessa.

Rannikkopaikkakunnat aurinkoisimpia ja vähäsateisimpia

Eniten auringonpaistetta saadaan rannikkopaikkakunnilla: Paraisilla keskimäärin 888 tuntia kesässä (9,8 tuntia päivässä), Kotkassa 845 tuntia (9,3 tuntia päivässä) ja Maarianhaminassa 843 tuntia (9,3 tuntia päivässä).

Lähinnä rannikkopaikkakunnat menestyvät myös vertailtaessa sitä, missä sataa vähiten. Kaikkein vähiten sadetta tulee millimetreinä laskettuna Vaasan lähellä sijaitsevalla Mustasaaren sääasemalla, keskimäärin vain 144 millimetriä kesässä (yksi millimetri tarkoittaa yhden litran vesimäärää neliömetriä kohden). Muita vähäsateisia paikkoja ovat Parainen (Utö, 149 mm), Hailuoto (Ojakylä, 164 mm), Inkoo (Bågaskär, 164 mm), Kotka (Rankki 167 mm), Hanko (Tvärminne, 175 mm) ja Jomala (Jomalaby Ahvenanmaalla, 181 mm) sekä Pohjois-Suomesta Enontekiö (Kilpisjärvi 162 mm), Kemi (Kemi-Tornio lentoasema, 168 mm) ja Utsjoki (Kevo, 179 mm).

Sateettomia päiviä on eniten Mustasaaressa (Valassaaret) sekä Paraisten Utöllä, kummassakin vain keskimäärin 21 sadepäivää (sadepäiväksi määriteltiin päivä, jolloin sadetta saadaan yli 1 mm) kesässä. Jomalassa, Kemissä ja Inkoossa sadepäiviä on toiseksi vähiten, keskimäärin 24 päivää kesässä, Kotkassa ja Hangossa 25.

Kouvolassa pitkäaikaisten tilastojen mukaan Suomen paras kesäsää


Suomen parhaan kesäsään TOP 6 -paikat Helsingin Sanomien mukaan. Taulukossa on esitetty Ilmatieteen laitoksen pitkäaikaisten (1981-2010) tilastojen perusteella kunkin säähavaintoaseman kesän keskimääräinen sadepäivien lukumäärä, koko kesän sademäärä, hellepäivien lukumäärä ja päivän ylimpien lämpötilojen keskiarvo. Hyvän kesäsään kannalta parhaat arvot tummanpunaisella pohjalla. Tilastotietojen lähde: Helsingin Sanomat ja Ilmatieteen laitos. Taulukko: Jari Kolehmainen.

Kun Helsingin Sanomat laski kaikki edellä mainitut osatekijät yhteen, Suomen kesäsään parhaiden paikkojen lista muodostui seuraavaksi: 1) Kouvolan Anjala, 2) Porin lentoasema, 3) Vantaan Helsinki-Vantaan lentosema, 4) Vihdin Maasoja, 5) Kouvolan Utin lentoasema ja 6) Kauhavan lentoasema. Kouvola on siis edustettuna "voittajakuusikossa" peräti kahteen kertaan.

Viime kesänä Hattulassa (Lepaa 17.7.-11.8.2014), Kouvolassa (Utti 17.7.-11.8.2014) ja Helsingissä (Kumpula 18.7.-12.8.2014) saatiin hellettä 26 peräkkäisenä päivänä. Tämä on yksittäisten sääasemien mittaushistorian Suomen ennätys. Vuodesta 1959 alkavien tilastojen ennätys yhden mittauspisteen saman kesän hellepäivien lukumäärässä (touko-elokuu, eivät peräkkäisiä päiviä) on 48 päivää Kouvolasta (Utti Lentoportintie) kesällä 2010, jolloin Lahden Laune ylsi 47 hellepäivään ja Puumalan kirkonkylä 46 hellepäivään. Kouvolan Anjalassa koettiin tuolloin 41 hellepäivää.

Myös vuonna 2014 eniten hellepäiviä oli Kouvolan Utissa (43 hellepäivää), toiseksi eniten Kouvolan Anjalassa ja Heinolan Asemantauksessa (kummassakin 42 hellepäivää). Puumala ei ole enää pärjännyt helletilastoissa aivan yhtä hyvin kuin vuonna 2010, koska Hiisivuoren mittauspiste siirrettiin paremmin laajempaa aluetta kuvaavaan ja hieman aiempaa viileämpään paikkaan kirkonkylän urheilukentän liepeille.

Kouvolan Utilla on hallussaan myös Suomen mittaushistorian pisin toukokuun helleputki, kahdeksan peräkkäistä hellepäivää toukokuussa 2010.

Millaisia ovat Anjalan, Utin lentoaseman ja Lentoportintien sääasemat Kouvolassa?

Kouvolassa Utin lentoaseman vuodesta 1944 toiminnassa ollut sääasema ja Utin Lentoportintien vuodesta 2008 toiminnassa ollut sääasema (kummankin sijainti 60,89 astetta pohjoista leveyttä, 26,94 astetta itäistä pituutta) sijaitsevat lähellä toisiaan Utin lentokenttäalueella. Ilmatieteen laitos kuvailee niiden olevan mäntykankaan ympäröimällä pienellä niityllä tai nurmikkoalalla lentokenttäalueen eteläreunassa. Pohjoisen puolella on avointa. Asema-alue sijaitsee ensimmäisen Salpausselän ylätasangolla. Alue on kuivaa mäntykangasta noin sata metriä merenpinnan yläpuolella. Salpausselän ympärillä on peltosavikkoa 60-65 metriä merenpinnan yläpuolella sekä paikoitellen metsäisiä mäkiä 80-100 metriä merenpinnan yläpuolella. Pohjoispuolella on keskikokoisia järviä noin 60 metriä merenpinnan yläpuolella. Etelässä sijaitsee myös laajempia soita 50-65 metriä merenpinnan yläpuolella. Lentoportintien sääasema perustettiin, kun sade- ja lumihavaintojen kerääminen puolustusvoimien ylläpitämällä Utin lentoaseman varsinaisella sääasemalla lopetettiin.

Kouvolan Anjalan vuodesta 1941 toiminnassa ollut sääasema (sijainti 60,70 astetta pohjoista leveyttä, 26,81 astetta itäistä pituutta) sijaitsee alueella, joka on melko avoin marjapensaita ja omenapuita kasvava isohko puutarha etelään viettävän alarinteen tasanteella. Kymijoki (22 metriä merenpinnan yläpuolella) on noin 200 metrin päässä kaakossa. Pohjoispuolen mäki kohoaa 55 metrin korkeuteen. Ympäristö on Kymijoen laaksoa, jossa on laajoja savikkopeltoja (25-30 metriä merenpinnan yläpuolella) sekä joitakin metsäisiä selänteitä (40-60 metriä merenpinnan yläpuolella).

Miten keskilämpötilat ja sademäärät lasketaan?

Vuodesta 1959 alkaen vuorokauden keskilämpötila-arvot (ºC) lasketaan vuorokauden kahdeksan havaintohetken (kello 00, 03, 06, 09, 12, 15, 18 ja 21 UTC) hetkellisestä lämpötila-arvosta. Jos kaikkia kahdeksaa lämpötila-arvoa ei ole käytettävissä, keskiarvo voidaan laskea käyttämällä saatavilla olevia lämpötila-arvoja ja aamulla (6 UTC) sekä illalla (18 UTC) mitattuja lämpötilan 12 tunnin ääriarvoja (minimi- ja maksimilämpötila), riippuen puuttuvasta havainto-ajasta. Helsingin Kaisaniemen sääasema on havainnoinut vuosina 1882-1900 ilman lämpötilaa kerran tunnissa, jolloin Ilmatieteen laitoksella on käytettävissään näiltä vuosilta tavanomaista tiheämpää havaintotietoa.

Vuorokauden sademäärä (mm) kuvaa vuorokauden aikana (aamun 06 UTC havainnosta seuraavan vuorokauden 06 UTC havaintoon) kertynyttä sateen määrää. Havaintoasemilla sadekertymä mitataan joko 12 (kello 06 ja 18 UTC) tai 24 (kello 06 UTC) tunnin välein, joten vuorokauden sadesumma on joko laskettu summa 12 tunnin sademääristä tai mitattu 24 tunnin sademäärä.

Kuukauden keskilämpötila (ºC) ja sadekertymä (mm) lasketaan kyseisen kuukauden vuorokausiarvoista. Mikäli jokin vuorokausiarvoista puuttuu, kuukausiarvoa ei lasketa. Kuukauden keskilämpötila on keskiarvo vuorokausien keskilämpötiloista. Sadesumma on vuorokausisademäärien summa.

Mitkä ovat Kouvolan sateisimmat, poutaisimmat, kuumimmat ja kylmimmät vuodet?

Utin (Kouvola) vuosien 1959-2014 sademäärät (siniset pylväät) ja koko vuoden keskilämpötilat (punainen katkoviiva). Lisäksi yhtenäisellä tummanpunaisella viivalla on esitetty lämpötilojen kymmenen vuoden liukuva keskiarvo. Keskiarvoa on siis liu'utettu eteenpäin niin, että joka vuosi on laskettu keskiarvo uudelleen viimeisimmän kymmenen vuoden ajalta. Näin sään luontainen vuosien välinen lyhytaikaisvaihtelu on saatu hieman tasoittumaan ja pitkän aikavälin trendi näkymään paremmin. Lämpötilat vuosilta 1959-2014 ovat Utin lentoaseman mittauspisteestä. Sademäärät vuosilta 1959-2008 ovat Utin lentoaseman mittauspisteestä ja vuosilta 2009-2014 Utin Lentoportintien mittauspisteestä. Diagrammin saa suurennettua klikkaamalla sen päältä. Sademäärä- ja lämpötilatilastot: Ilmatieteen laitos. Diagrammi: Jari Kolehmainen.

Utin lentoaseman sääasemalla digitalisoidun (alkaen vuodesta 1959) mittaushistorian kolme sateisinta vuotta ovat olleet Ilmatieteen laitoksen antamien tietojen mukaan 2004 (vuoden sademäärä 884,0 mm), 1981 (883,5 mm) ja 1988 (870,4 mm). Kolme vähäsateisinta vuotta Utin lentokenttäalueella ovat puolestaan olleet 1976 (vuoden sademäärä 451,5 mm), 1975 (453,6 mm) ja 2010 (460,0 mm, havainto Lentoportintien mittauspisteessä). Vuoden 2014 sademäärä Lentoportintien mittauspisteessä oli 601,9 mm, mikä on hyvin lähellä tavanomaista.

Utin lentoaseman kolme lämpimintä kokonaista kalenterivuotta ovat olleet 2011, 2008 ja 1989. Vuosi 2014 oli neljänneksi lämpimin. Kolme kylmintä vuotta ovat olleet järjestyksessä lueteltuina 1987, 1985 ja 1978. Vuoden keskilämpötila on digitalisoidun mittaushistorian aikana vaihdellut välillä 1,6-6,0 astetta.

Vuoden 2014 keskilämpötila oli sekä lentoaseman että Lentoportintien havaintopisteessä 5,9 astetta, mikä on digitalisoidun mittaushistorioan neljänneksi korkein arvo. Kymmenen vuoden liukuva keskiarvo osoittaa Utin keskimääräisten lämpötilojen kohonneen yli asteella digitalisoidun mittaushistorian aikana. Koko Suomen keskilämpötila on noussut yli kaksi astetta viimeisimpien 166 vuoden aikana.

Oliko vuosi 2014 ennätyslämmin?

Suomessa vuosi 2014 oli mittaushistorian toiseksi lämpimin. Euroopassa viime vuosi oli lämpimin ainakin 500 vuoteen. Myös maailman pisimmässä (kuukausitilastot alkaen vuodesta 1659, päiväkohtaiset vuodesta 1772) yhtämittaisessa lämpötilamittaussarjassa Keski-Englannista vuosi näyttää olleen mittaushistorian lämpimin, hieman vuotta 2006 lämpimämpi.

Alin maapallolla vuonna 2014 mitattu lämpötila oli -80,8 astetta (Vostok, Etelämanner, 20. elokuuta) ja korkein lämpötila +53,0 astetta (Gotvand, Iran, 17. heinäkuuta). Globaalisti vuosi 2014 oli Japanin ilmatieteen laitoksen alustavien laskelmien mukaan keskimäärin mittaushistorian kuumin. Myös NOAA, WMO ja brittiläinen Ilmatieteen laitos (MetOffice) arvioivat alustavissa tiedoissa viime vuoden olleen globaalisti todennäköisesti mittaushistorian lämpimin. Satelliittitietoja hyödyntävä UAH laskee vuoden 2014 olleen mittaushistorian kolmanneksi lämpimin, kun taas RSS-satelliittitietojen mukaan se oli vain kuudenneksi lämpimin.

Satelliittimittaukset, jotka eivät mittaa suoraan lämpötilaa, eivät siis näytä vuoden olleen niin lämmin suhteessa aikaisempiin vuosiin kuin maanpinnalta tehdyissä lämpötilahavainnoissa on päätelty. Mittausten virhemarginaalin takia kaikkein lämpimimpiä vuosia ei voikaan laittaa täysin luotettavasti aivan oikeaan järjestykseen.

Lue myös nämä

Vuosikatsaus: Säävuosi 2014

Vuosi 2014 oli Suomen mittaushistorian toiseksi lämpimin

Japanin ilmatieteen laitos: Alustavien tietojen mukaan vuosi 2014 oli globaalisti mittaushistorian lämpimin

Ilmastonmuutos vaikutti ilmeisesti merkittävästi: Vuosi 2014 Euroopassa lämpimin ainakin 500 vuoteen

Kesäkuu - ilmastonmuutoksen mysteerikuukausi 

Ilmastonmuutos ja säävuosi 2013 Kouvolassa 

Mitä Kouvolan ilmastodiagrammi ja Australian tulvat kertovat ilmastonmuutoksesta?

Kouvolan hellekesä 2010 toi uuden Suomen ennätyksen. Milloin seuraavaksi on yhtä lämmintä?

Ennätysvuosi 2010: Lämpöennätyksiä ympäri maapalloa!

Maapallon lämpötilahistoria 1880-2013

torstai 1. tammikuuta 2015

Japanin ilmatieteen laitos: Alustavien tietojen mukaan vuosi 2014 oli globaalisti mittaushistorian lämpimin

Japanin ilmatieteen laitoksen alustavien tietojen mukaan vuosi 2014 oli globaalisti maa- ja merialueet yhdistettyinä vuodesta 1891 alkavan 124-vuotisen mittaushistorian kuumin, 0,27 celsiusastetta vertailukautta (vuosien 1981-2010 keskiarvoa) kuumempi. Tulos on kuitenkin toistaiseksi alustava, koska se perustuu tammi-marraskuun 2014 lämpötilahavaintoihin.

Harmaalla viivalla ja ympyröillä on esitetty vuosien globaalien  keskilämpötilojen poikkeamat ajanjakson 1981-2010 keskilämpötilasta Japanin ilmatieteen laitoksen mukaan. Sinisellä viivalla on esitetty viiden vuoden liukuva keskiarvo. Punainen viiva osoittaa pitkän aikavälin lineaarista trendiä. Lähde: Japanin ilmatieteen laitos, lehdistötiedote (Japan Meteorological Agency, press release).

Yksittäisistä kuukausista mittaushistorian kuumimpia olivat vuonna 2014 huhtikuu, toukokuu, kesäkuu, elokuu, syyskuu ja lokakuu. Vuodenajoista mittaushistorian lämpimimpiä olivat pohjoisen pallonpuoliskon kevät, kesä ja syksy.

Tavanomaiseen verrattuna lämpimämpää oli suurissa osissa Aasiaa ja Eurooppaa sekä laajoilla alueilla Tyynenmeren pohjoisosissa.

Ympyrät kuvaavat paikkojen (hilaverkon koko 5 x 5 astetta) lämpötilojen poikkeamia vuonna 2014 verrattuna ajanjakson 1981-2010 keskiarvoon Japanin ilmatieteen laitoksen mukaan. Sininen tarkoittaa tavanomaista viileämpää ja punainen tavanomaista lämpimämpää. Lähde: Japanin ilmatieteen laitos, lehdistötiedote (Japan Meteorological Agency, press release).

Pitkällä aikavälillä vuoden globaali keskilämpötila on noussut noin 0,70 astetta vuosisadassa. Kaikki 2000-luvun vuodet vuodesta 2001 alkaen ovat toistaiseksi sijoittuneet mittaushistorian 16 kuumimman vuoden joukkoon.

Tämänhetkiseen lämpimyyteen vaikuttavat Japanin ilmatieteen laitoksen mukaan ihmiskunnan aiheuttama (esimerkiksi hiilidioksidista ja muista kasvihuonekaasuista johtuva) ilmastonmuutos yhdessä vuosien tai vuosikymmenten välillä näkyvien sään ja ilmaston luonnollisten vaihteluiden kanssa. Japanilaisten määrittelyn mukaan esimerkiksi (luontaisesti lämmittävä) El Niño -ilmiö alkoi kesällä 2014.

Vuodesta 1891 alkavan mittaushistorian globaalisti lämpimimmät vuodet Japanin ilmatieteen laitoksen mukaan. Viimeinen sarake kertoo vuoden keskilämpötilan poikkeaman celsiusasteina verrattuna vertailukauden (vuosien 1981-2010) keskiarvoon. Lähde: Japanin ilmatieteen laitos, lehdistötiedote (Japan Meteorological Agency, press release).

Japanin ilmatieteen laitos julkaisee lopullisen raportin vuoden 2014 lämpötiloista helmikuun 2015 alkupuolella.

Lähde

Japanin ilmatieteen laitoksen lehdistötiedote: Global temperature for 2014 to be the highest since 1891 (Preliminary)

Lue myös nämä

Ilmastonmuutos vaikutti ilmeisesti merkittävästi: Vuosi 2014 Euroopassa lämpimin ainakin 500 vuoteen

Onko ilmastonmuutos lisännyt kuumien kesien todennäköisyyden kymmenkertaiseksi vain kymmenessä vuodessa ja tuntuvatko vuoden 2003 kaltaiset hellekesät vuosisadan lopulla jo viileiltä?

Ennätyskuumat kuukaudet lisääntyneet globaalisti

Ilmastonmuutos lisännyt korkeita lämpötiloja maapallolla viime vuosina

Globaalisti ennätyslämmin syksy ja ehkä myös koko vuosi

NASA: Juuri koettu mittaushistorian toiseksi lämpimin joulu-marraskuun jakso

Brittien ilmatieteen laitos arvioi vuoden 2014 olevan ihmiskunnan päästöjen vaikutuksesta globaalisti jopa ennätyslämmin

WMO julkaisee tietonsa tänään: Onko vuosi 2014 mittaushistorian lämpimin ja mitä se merkitsee?

keskiviikko 31. joulukuuta 2014

Vuoden 2014 kohokohdat

Tilastotietoja blogistani toukokuusta 2010 joulukuuhun 2014.

Kokosin tähän päättyvän vuoden 2014 kohokohtia blogistani.

Vuoden tykätyin kirjoitus (eniten +1 -merkintöjä):
Kouvolan Lyseon lukion viimeinen lukukausi alkaa: Kiitos kaikille yhteistyökumppaneille!

Vuoden jaetuin artikkelini sosiaalisessa mediassa:
Maapallon ilmasto näyttää viilentyneen koko elämäni ajan!
(Laskettu mukaan myös saman kirjoituksen julkaisu Ilmastotiedossa.)

Oma suosikkini (erilainen teema, tärkeä asia, positiivinen tekemisen meininki, surullisen kauniit kuvat, aihe julkaistu blogissani ennen Suomen valtamediaa):
Alison muovimaassa: tosielämän Tarzan-lapsi ja naispuolinen Indiana Jones

Vuoden luetuin artikkelini:
Syksyn sääennuste 2014

Vuoden luetuin kirjoitukseni, joka ei käsittele luonnontieteitä:
Voiko Instagramiin ladata kuvia tietokoneelta?

Luetuin niistä uutisista, jotka blogissani julkaistiin ennen valtamediaa:
Japanin ilmatieteen laitos: Vuosi 2013 globaalisti mittaushistorian toiseksi lämpimin

Nopeiten uutisoimani asia (live-kirjoitus blogiini live-tiedotustilaisuuden perusteella):
WMO julkaisee tietonsa tänään: Onko vuosi 2014 mittaushistorian lämpimin ja mitä se merkitsee?

Blogini ainoa urheiluaiheinen artikkeli:
Ilmastonmuutos uhkaa tulevaisuuden talviolympialaisia

Blogini ainoa ruokajulkaisu:
Kesän terveellinen herkkuvinkki: Nokkosvohvelit

Vuoden yllättävin uutinen (Araljärven vakava kuivuminen on kyllä ollut tiedossa, mutta minulle tuli yllätyksenä se, että koko Araljärven pääallas kuivui täysin jo nyt):
Kadonnut: järvi, Tuntomerkit: pinta-ala 68 000 neliökilometriä

Eniten diagrammeja:
Yllätys: Pysähtyikö maapallon lämpeneminen vuonna 1998?

Vuoden kauneimmat kuvat:
Kuvia aamun työmatkapyöräilyn varrelta: Syksyn ruska on nyt kauneimmillaan!

Kaikkein paikallisin blogijulkaisuni:
Myllypuron luontopolulla 28.9.2014

Vuoden surullisin asia (maapallo lämpenee, ilmastoskeptikot yrittävät vaimentaa asiantuntijat perusteettomalla leimaamisella ja henkilökohtaisilla syytöksillä):
Nasan mukaan lokakuu oli tämän vuoden viides ennätyskuuma kuukausi

Vuoden pelottavin uutinen:
Luonnonvarojen kulutus ylitti maapallon kestokyvyn 40 vuotta sitten: Missä maassa luonnonvaroja käytetään henkeä kohden eniten?

Vuoden hauskin kirjoitukseni:
Yhteiset tekohampaat

Yhteenveto blogini koko vuodesta ja samalla Suomen sekä muun maapallon säästä vuonna 2014:
Vuosikatsaus: Säävuosi 2014

Hyvää uutta vuotta 2015!

sunnuntai 28. joulukuuta 2014

Kouvolan Lyseon lukion viimeinen lukukausi alkaa: Kiitos kaikille yhteistyökumppaneille!

Arkistokuva Kouvolan Lyseon lukiosta (1.8.2015 alkaen Kouvolan Yhteislyseo).

Tammikuun alussa alkaa Kouvolan Lyseon lukion viimeinen lukukausi. Viime vuonna 110-vuotisjuhliaan viettäneen lukion kevätlukukausi 2015  jää viimeiseksi, sillä 1. elokuuta 2015 Kouvolan Lyseon lukio ja Kouvolan yhteiskoulun lukio yhdistyvät täysin uudeksi Kouvolan Yhteislyseoksi entisiin Kouvolan Lyseon lukion tiloihin. Nimellä Kouvolan yhteislyseo on tunnettu myös nykyisen lukiomme edeltäjäkoulu vuosina 1929-1940 sekä parin vuoden ajan myös vuodesta 1973 alkaen.

Näin viimeisen lukukauden pian alkaessa lienee sopiva aika tehdä yhteenvetoa siitä, mitä Kouvolan Lyseon lukion ympäristöekologian kurssilla on viime vuosina saatu aikaan. Kun itse tulin Lyseoon biologian ja maantieteen lehtoriksi, lukio oli juuri menossa mukaan valtakunnalliseen LUMA-projektiin, jonka tavoitteena oli kehittää luonnontieteellisten ja matemaattisten aineiden opetusta. Meillä oli esimerkiksi ympäristöekologian kurssi jo silloin, kun sitä ei vielä ollut valtakunnallisissa opetussuunnitelmissa.

Lukiomme on aina ollut Kouvolan suosituimpia ja keskiarvoraja onkin kohonnut melko korkeaksi. Aktiivinen kehitystyö ja erityisesti innostuneet opiskelijat ovat mahdollistaneet menestymisen useissa valtakunnallisissa ja kansainvälisissäkin kilpailuissa. Lukiomme ympäristöekologian ryhmä (biologian valinnainen kurssi) onkin menestynyt esimerkiksi seuraavissa kilpailuissa:

-Nuorten Akatemian postikortti- ja julistekilpailussa ryhmämme oli lukuvuonna 2002-2003 Suomen paras.

-Nuorten Akatemian ja Metsäteollisuus ry:n metsäaiheisessa kilpailussa ryhmämme oli lukuvuonna 2003-2004 Suomen ykkönen.

-Ryhmämme opiskelija sai lisäksi kunniamaininnan Nuorten Akatemian ja Metsäteollisuus ry:n metsäaiheisen kilpailun yksilösarjassa lukuvuonna 2003-2004.

-YleX:n järjestämässä valtakunnallisessa RadiotoimittajaX-kilpailussa kolmen opiskelijamme ryhmätyö, humoristinen jätteiden lajittelua käsittelevä haastattelu, palkittiin kunniakirjalla ja tuotepalkinnoilla lukuvuonna 2004-2005.

-Nuorten Akatemian ja Metsäteollisuus ry:n valtakunnallisessa Puuskabassa lukuvuonna 2004-2005 kahden opiskelijamme työ palkittiin kunniakirjalla, elokuvalipuilla ja paidoilla.

-Lukuvuonna 2005-2006 opiskelijamme saivat Nuorten Akatemian ja Metsäteollisuus ry:n Puuskabassa valtakunnallisen 300 euron pääpalkinnon, joten ryhmämme pokkasi metsäaiheisesta kilpailusta jonkinlaisen palkinnon kolmatta vuotta peräkkäin.

-Lukuvuonna 2006-2007 opiskelijamme palkittiin kunniakirjalla Biologian ja maantieteen opettajien liitto BMOL ry:n, Äidinkielen opettajien liitto ry:n ja EU-rahoitteisen "Ilmastonmuutoksen viestintäohjelman" valtakunnallisessa "Ilmastonmuutos tiedotusvälineiden silmin" -projektissa.

-Opiskelijamme sai pohjoismaisen ilmastopäivän kirjoituskilpailussa valtakunnallisen pääpalkinnon lukuvuonna 2010-2011.

-Kaksi opiskelijaamme sijoittui lukuvuonna 2011-2012 valtakunnallisesti neljän parhaan joukkoon Suomen Ympäristökasvatuksen Seuran ja Nokian ympäristöaiheisessa valokuvauskilpailussa.

-Opiskelijamme voitti "EE-pisteet - Ekologisuus- ja eettisyysluokitus näkyviin" -kirjoituksellaan "Yritys Hyvä" -kirjoituskilpailun (jaettu ensimmäinen sija yhdessä viiden muun kirjoittajan kanssa) lukuvuonna 2012-2013.

-Ryhmämme voitti pääpalkinnon pohjoismaisessa "Sään ääri-ilmiöt" -kilpailussa, johon osallistui eri Pohjoismaista koululaisia, lukiolaisia ja yliopisto-opiskelijoita lukuvuonna 2012-2013.

-Kurssilaistemme tekemä ryhmätyö sijoittui syyslukukaudella 2014 kolmanneksi valtakunnallisessa metsäteollisuuden järjestämässä "Työ kasvaa puissa" -kilpailussa, jonka palkintorahoilla pääsimme kokemaan "Hei, me lennetään!" -elämyksen Pyhtään tuulitunnelissa.

Olemme tehneet lukuisia mielenkiintoisia opintoretkiä: metsämuseo ja metsätietokeskus Lusto, Punkaharjun Metsäntutkimuslaitoksen puulajipuisto, Maretariumin akvaario ja luontokoulu Haili, Hinkismäen maakaasuvoimala, Kouvolan Sanomien toimitus ja paino, Helsinki-Vantaan lentokenttä, Vaisalan tehdas, Kuusanniemen tehdas, Kaukaan tehdas, Recticelin tehdas, Loviisan ydinvoimala, Keltakankaan jätekeskus, Ilmatieteen laitos, Suomen luontokeskus Haltia sekä useita vierailuja Hartwallin tehtaille Lahteen (tuotantolaitoskierrokselle ja kuuntelemaan luentoa laitoksen ympäristövastuusta), kunnes Hartwall syksyllä 2014 valitettavasti lopetti opiskelijaryhmien vastaanottamisen.

Ympäristöekologian kurssillamme on käynyt vierailijoita mehiläisten hoitajasta sähköyhtiön edustajiin, Ilmari-ilmastonmuutoslähettiläisiin, Itämeri-lähettiläisiin ja entisen Kaakkois-Suomen ympäristökeskuksen (nykyisin Kaakkois-Suomen ELY-keskus) tutkijoihin. Valtakunnallisesti tunnetuimpia vierailijoita ovat olleet tietokirjailija Markus Hotakainen, ympäristöasiantuntija Leo Stranius, tietokirjailija Matti Leinonen, kirjailija Risto Isomäki, eläinten oikeuksien puolustaja Eveliina Lundqvist, tiedetoimittaja Pasi Toiviainen, norppakuvaaja Juha Taskinen ja eläineetikko Elisa Aaltola.

Opiskelijamme ovat kirjoittaneet lukuisia kirja-arvosteluja ja -referaatteja sekä käyneet katsomassa teatteriesityksiä. Olemme myös nähneet paikallisessa elokuvateatterissa tilausnäytöksinä monia ympäristöaiheisia elokuvia ja osallistuneet kansainvälisiin blogiteemapäiviin vuosina 2009, 2010 sekä 2011. Yhteistyö Kouvolan maakuntakirjaston ja Mediamajan kanssa on ollut hedelmällistä.

Kouvolan Lyseon lukio oli keskeisesti mukana joulukuussa 2013 päättyneessä valtakunnallisessa TULUVAT-ilmastohankkeessa (TVT-ratkaisut tutkimusyhteisön ja lukioiden vuorovaikutuksen tukena: tapaus ilmastonmuutos), jonka tuotoksia on esitelty Ilmasto-oppaassa. Uutena maakunnallisen yhteistyön muotona on nyt perustettu Kymenlaakson ympäristökasvatusverkosto KYY, jossa edustan Kouvolan lukioita. Verkosto lisää maakunnan lasten ja nuorten ympäristökasvatusta hyödyntäen alueen toimijoiden yhteistyötä. KYY:n toimintaa koordinoi Kaakkois-Suomen ELY-keskus. Verkoston perustajatahoja ovat Kymenlaakson kuntien varhaiskasvatusyksiköt, opetustoimet ja nuorisotoimet sekä luonto- ja ympäristökoulut, Kymenlaakson oppilaitokset, Kymenlaakson liitto, alueen energiayhtiöt, vesiyhtiöt sekä Kymenlaakson Jäte Oy. Myöhemmin verkosto laajenee myös järjestöihin.

Kaikkein tärkeintä on se, että opiskelijat ovat motivoituneet biologian opiskeluun ja menestyneet hyvin biologian ainereaalikokeessa. Lukuvuonna 2012-2013 opiskelijallamme oli biologian ainereaalikokeessa koko Suomen paras pistemäärä. Useat opiskelijamme ovat jatkaneet yliopistoon opiskelemaan biologiaa, lääketiedettä tai ympäristönsuojelua. Opiskelijamme on edennyt jopa tohtoriksi asti uusia hiilidioksidin talteenottomenetelmiä käsittelevällä väitöskirjallaan.

Vastaavaa menestystä Kouvolan Lyseon lukio on saavuttanut monissa muissakin oppiaineissa. Esimerkiksi englanninkielisen debatoinnin Suomen mestaruus on tullut monia kertoja Kouvolaan. Voimme siis odottaa mielenkiinnolla kahden Kouvolan keskustalukion elokuussa tapahtuvaa yhdistymistä, jolloin saamme käyttöömme kahden menestyneen lukion vahvuudet. Enää käytösohjeissa ei varmaankaan puhuta hattivateista. Tervetuloa, uusi Kouvolan Yhteislyseo!

Kiitos kaikille opiskelijoillemme ja yhteistyökumppaneillemme kuluneista vuosista, hyvää uutta vuotta 2015 ja menestystä jatkossakin!