keskiviikko 17. joulukuuta 2014

Ilmastonmuutos vaikutti ilmeisesti merkittävästi: Vuosi 2014 Euroopassa lämpimin ainakin 500 vuoteen

Näyttää lähes varmalta, että 2014 on Euroopassa koko mittaushistorian lämpin vuosi. Lisäksi kaikkiaan 19 Euroopan valtiossa on tänä vuonna todennäköisesti kansallisesti mittaushistorian lämpimin vuosi. Sekä Euroopassa että globaalisti mittaushistorian kymmenestä lämpimimmästä vuodesta yhdeksän on koettu 2000-luvulla. Euroopassa vuoden 1956 jälkeen ja maailmanlaajuisesti vuoden 1911 jälkeen ei olekaan ollut yhtään ennätyskylmää vuotta. Ainakin toistaiseksi vertaisarvioimattoman uuden tutkimuksen mukaan ilmastonmuutoksella on ollut tärkeä merkitys tässä havaitussa lämpenemisessä. 

Eri vuosien 11 ensimmäisen kuukauden (tammi-marraskuu) lämpötilakeskiarvojen poikkeamat Euroopassa verrattuna pitkän aikavälin (1981-2010) keskiarvoon. Punainen tarkoittaa tavanomaista lämpimämpää ja sininen tavanomaista kylmempää. Harmaa väri kuvaa epävarmuutta (pylvään todellinen korkeus sijoittuu johonkin tällä harmaalla alueella). Vuoden 2014 alustava tieto on merkitty vihreällä pylväällä. Lähde: EURO4M Climate Indicator Bulletin. Lisenssi: Creative Commons CC BY-NC-ND 3.0.

Tänään julkaistujen tietojen takana on kolme riippumatonta ilmastotutkijoiden ryhmää Isosta-Britanniasta (Oxfordin yliopisto), Alankomaista (Royal Netherlands Meteorological Institute) ja Australiasta (Melbournen yliopisto ja Australian kansallinen yliopisto). Jokainen näistä kolmesta ryhmästä käytti eri lähestymistapoja ja erilaisia tilastollisia analyysejä sekä teki toisistaan riippumattomat arvioinnit lämpötilahistorian tilastoista ja ilmastomallien tuhansista simulaatioista. Kunkin tutkijaryhmän käyttämä metodologia on kuvattu tässä linkissä.

Suomen keskimääräiset tammi-marraskuun lämpötilat vuosina 1900-2014. Lähde: Climate Central. Published with kind permission from Heidi Cullen, Climate Central.

Alankomaalaisten ja australialaisten tutkijoiden mukaan ihmiskunnan vaikutus ilmastoon on lisännyt Euroopan tämänvuotisten ennätyslämpötilojen todennäköisyyden ainakin 35-80 -kertaiseksi verrattuna luonnolliseen tilanteeseen. Paikallisemmallakin tasolla, jossa vuosien välinen säiden vaihtelu on yleensä suurempaa, ilmastonmuutoksen vaikutus on silti nähtävillä. Ilmastonmuutos on lisännyt tämänvuotisten ennätyslämpötilojen todennäköisyyden Oxfordin yliopiston tutkijoiden mukaan suurimmassa osassa Manner-Eurooppaa ainakin kymmenkertaiseksi.

Vuoden 2014 lämpötila-anomaliat (poikkeamat verrattuna tavanomaisesta eli vertailukaudesta 1981-2010) celsiusasteina. Punainen tarkoittaa tavanomaista lämpimämpää ja sininen tavanomaista kylmempää. Lähde: EURO4M Climate Indicator Bulletin. Lisenssi: Creative Commons CC BY-NC-ND 3.0.

Ilmastonmuutos sekä lisää kuumien vuosien määrää että myös tekee ne entistä kuumemmiksi. Maailmanlaajuisesti mittaushistorian kymmenestä lämpimimmästä vuodesta peräti yhdeksän on ollut 2000-luvulla. NOAA:n mukaan viimeisin globaali koko vuoden kylmyysennätys on vuodelta 1911.

Euroopassakin mittaushistorian kymmenestä lämpimimmästä vuodesta peräti yhdeksän on ollut 2000-luvulla. Kuudennella sijalla on vuosi 1989. Vuoden 1956 jälkeen Euroopassa ei ole ollut yhtään ennätyskylmää vuotta.

Eri vuodenaikojen eli kolmen kuukauden jaksojen lämpötila-anomaliat (poikkeamat verrattuna tavanomaisesta eli vertailukaudesta 1981-2010) celsiusasteina. Punainen tarkoittaa tavanomaista lämpimämpää ja sininen tavanomaista kylmempää. Talvi (joulukuu 2013 - helmikuu 2014) vasemmalla ylhäällä, kevät (maalis-toukokuu 2014) oikealla ylhäällä, kesä (kesä-elokuu 2014) vasemmalla alhaalla ja syksy (syys-marraskuu 2014) oikealla alhaalla. Lähde: EURO4M Climate Indicator Bulletin. Lisenssi: Creative Commons CC BY-NC-ND 3.0.

Kun tutkijat aiemmin julkaistussa vertaisarvioidussa tutkimuksessa käyttivät varhaisimpia mittausvälineillä tehtyjä lämpötilastoja ja esimerkiksi lustoihin (puiden vuosirenkaisiin) perustuvia proxy-aineistoja, ilmastotietoa saatiin 1500-luvulta asti. Vuoden 2014 keskilämpötila Euroopassa näyttää muodostuvan niin korkeaksi, että käytettyjen aineistojen mukaan se on hyvin todennäköisesti kuumin 500 vuoteen.

Alankomaalaisten tutkijoiden mukaan vuoden 2014 tammi-joulukuun keskilämpötilaksi Euroopassa tullee 10,5 celsiusastetta, mikä on 0,3 astetta enemmän kuin vuoden 2007 ennätys. Jos katsottaisiin pelkästään 11 ensimmäistä kuukautta (tammi-marraskuu 2014), Euroopan lämpimyys verrattuna tavanomaiseen olisi vieläkin huomattavampi.

Kuinka monta prosenttia enemmän (punainen väri) tai vähemmän (sininen väri) kuumia päiviä (vasemmalla) ja kuumia öitä (oikealla) vuonna 2014 oli tavanomaiseen (kauden 1981-2010 keskiarvo) verrattuna. Kuumaksi on määritelty sellainen päivä, jonka maksimilämpötilan alapuolelle jää 90 % tilaston maksimilämpötiloista. Vastaavasti kuumaksi on määritelty yö, jonka minimilämpötilan alapuolelle jää 90 % minimilämpötiloista. Lähde: EURO4M Climate Indicator Bulletin. Lisenssi: Creative Commons CC BY-NC-ND 3.0.
Kun 1900-luvun alkupuolella ilmastonmuutos ei vielä selkeästi vaikuttanut, yhtä lämpimän vuoden todennäköisyys kuin vuosi 2014 olisi ollut pienempi kuin yksi kymmenestä tuhannesta. Alankomaalaisten mukaan vuoden 2014 kaltainen kuumuus kuitenkin on nyt ilmastonmuutoksen vuoksi ainakin 80 kertaa todennäköisempi. Monien yksittäisten valtioiden (esim. Iso-Britannia ja monet Keski-Euroopan maat) osalta todennäköisyys on kasvanut alankomaalaisten mukaan ainakin 30-kertaiseksi.

Oxfordin yliopiston tietokonemallinnusten mukaan vuoden 2014 kaltaiset lämpötilat olisivat olleet hyvin epätodennäköisiä maailmassa ilman ihmiskunnan aiheuttamaa ilmastonmuutosta. Tutkijat kuitenkin huomauttavat, että tuloksiin on oleellisesti vaikuttanut erityisesti merialueiden poikkeuksellinen lämpimyys yksittäisenä vuonna 2014. Kun samalla tutkimusmenetelmällä analysoitiin vuosien 2000-2011 olosuhteita, tulokset olivat hyvin erilaisia, vaikka ihmiskunnan lämmittävä vaikutus oli tuolloin lähes sama. Lisäksi mitä pienempiä alueita tarkastellaan, sitä suurempaa on lämpötilojen vaihtelevuus.

Hellepäivien (päivän maksimilämpötila varjossa yli 25 astetta) lukumäärän poikkeama tavanomaisesta (vertailukauden 1981-2010 keskiarvo) vuonna 2014. Punainen väri kertoo sen, kuinka monta hellepäivää tavanomaista enemmän oli vuonna 2014. Vastaavasti sininen väri kertoo sen, kuinka monta hellepäivää tavanomaista vähemmän oli vuonna 2014. Lähde: EURO4M Climate Indicator Bulletin. Lisenssi: Creative Commons CC BY-NC-ND 3.0.

Oxfordilaisten mukaan ihmiskunnan aiheuttama ilmastonmuutos on tehnyt vuoden 2014 kaltaiset lämpötilat koko Keski-Euroopan aluetta tarkasteltaessa 40 kertaa aiempaa todennäköisemmiksi, kun taas pienemmällä Ison-Britannian alueella todennäköisyys on kasvanut "vain" yli kymmenkertaiseksi. Aiemmin kerran 80 vuodessa saavutettu lämpimyys esiintyy nyt Isossa-Britanniassa kerran viidessä vuodessa. Samoin Saksassa aiemmin kerran 80 vuodessa esiintynyt lämpimyys saavutetaan nyt yli kymmenen kertaa todennäköisemmin, kerran seitsemässä vuodessa.

Myös Melbournen yliopistossa verrattiin ilmastomallisimulaatioita ilman ihmisen vaikutusta ja ihmiskunnan vaikuttaessa. Näiden australialaisten tulosten mukaan vuoden 2014 kaltaisten lämpötilojen todennäköisyys on kasvanut Euroopassa ihmisten vaikutuksesta 35-kertaiseksi. Niinpä johtopäätösten mukaan ihmiskunnan aiheuttamalla ilmastonmuutoksella on hyvin todennäköisesti ollut merkittävä vaikutus tämän vuoden lämpimyyteen Euroopassa.

Vasemmalla auringonpaistetuntien yhteenlaskettu lukumäärä tammi-marraskuussa 2014. Oikealla auringonpaistetuntien lukumäärän poikkeama tavanomaisesta (vertailukauden 1961-1990 keskiarvo) kesällä 2014. Erityisesti Grönlannissa, Etelä- ja Keski-Suomessa sekä monin paikoin Puolassa ja Venäjällä auringonpaistetunteja saatiin tavanomaista enemmän. Lähde: EURO4M Climate Indicator Bulletin. Lisenssi: Creative Commons CC BY-NC-ND 3.0.

Valtiokohtaisissa tilastoissa mittaushistorian lämpimin vuosi tullee tänä vuonna olemaan seuraavissa maissa: Alankomaat, Belgia, Islanti, Iso-Britannia, Italia, Itävalta, Kroatia, Luxemburg, Norja, Puola, Ranska, Ruotsi (alustavissa tuloksissa sivuaa vuoden 1953 ennätystä), Saksa, Serbia, Slovakia, Slovenia, Tanska, Tsekin tasavalta ja Unkari.

Lähteet

Climate Central: Climate Change Plays Major Role in Record European Heat, 17 December 2014

Christiana Photiadou, Gerard van der Schrier, Geert Jan van Oldenborgh, Gé Verver, Albert Klein Tank, Maarten Plieger (KNMI, The Netherlands), Hermann Mänchel, Peter Bissoli, Stefan Rössner (Deutscher Wetterdienst, Germany): 2014 warmest year on record in Europe, 17 December 2014

The Guardian: Europe's record hot year made at least 35 times more likely by climate change, say scientists, 17 December 2014

Lue myös nämä

Onko ilmastonmuutos lisännyt kuumien kesien todennäköisyyden kymmenkertaiseksi vain kymmenessä vuodessa ja tuntuvatko vuoden 2003 kaltaiset hellekesät vuosisadan lopulla jo viileiltä?

Ennätyskuumat kuukaudet lisääntyneet globaalisti

Ilmastonmuutos lisännyt korkeita lämpötiloja maapallolla viime vuosina

Globaalisti ennätyslämmin syksy ja ehkä myös koko vuosi

NASA: Juuri koettu mittaushistorian toiseksi lämpimin joulu-marraskuun jakso

Brittien ilmatieteen laitos arvioi vuoden 2014 olevan ihmiskunnan päästöjen vaikutuksesta globaalisti jopa ennätyslämmin

WMO julkaisee tietonsa tänään: Onko vuosi 2014 mittaushistorian lämpimin ja mitä se merkitsee?

maanantai 15. joulukuuta 2014

Globaalisti ennätyslämmin syksy ja ehkä myös koko vuosi

Tänään Japanin ilmatieteen laitos ja pari tuntia sitten myös NOAA julkaisivat alustavat marraskuun 2014 globaalit säätiedot. Viikonloppuna vastaavat tiedot tulivat jo Nasalta. Käsittelen tässä blogikirjoituksessani aluksi NOAA:n tietoja.

Kuvan © Maridav - Fotolia

NOAA: Marraskuu mittaushistorian 7. lämpimin

Maa- ja merialueiden yhdistetty globaali lämpötila oli marraskuussa lämpötilastojen mittaushistorian jaetulla seitsemännellä sijalla yhdessä marraskuun 2008 kanssa, jotka molemmat olivat 0,65 celsiusastetta (+/- 0,07 astetta) 1900-luvun keskiarvoa lämpimämpiä. Kolmen peräkkäisen mittaushistorian lämpimimmän kuukauden putki ei siis enää saanut jatkoa.

Pelkkiä maa-alueita tarkasteltaessa marraskuun globaali keskilämpötila oli mittaushistorian 13. korkein, 0,81 astetta (+/- 0,11 astetta) 1900-luvun keskiarvon yläpuolella. Tavanomaista lämpimämpää oli useimmilla maapallon maa-alueilla lukuun ottamatta suurinta osaa Pohjois-Amerikkaa, osia Lounais-Aasiaa ja joitakin yksittäisiä Pohjois-Venäjän alueita.

Suuressa osassa Pohjois-Amerikkaa kylmää ja paikoin lähes ennätyslumista

Yhdysvalloissa marraskuu oli mittaushistorian 16. kylmin. Esimerkiksi Pohjois-Ontarion tietyissä osissa oli viisi celsiusastetta tavanomaista kylmempää. Aikaiset talvimyrskyt peittivät lähes koko Kanadan ja puolet (50,4 %) Yhdysvalloista lumipeitteeseen, joka oli laajimmillaan 17. marraskuuta. Kanadassa tämä oli mittaushistorian toiseksi laajin marraskuinen lumipeite. Laajuusennätys tehtiin vasta viime vuonna (2013).

Uusia lämpöennätyksiä Australiassa ja Keski-Euroopassa

Australiassa päivän maksimilämpötilojen marraskuun 2014 keskiarvo oli vuodesta 1910 alkavan mittaushistorian korkein, 2,19 celsiusastetta yli vertailukauden (1961-1990) keskiarvon. Tämä oli toinen peräkkäinen kuukausi, jolloin Australiassa saatiin päivän maksimilämpötilojen keskiarvon uusi kuukausikohtainen ennätys. Marraskuun minimilämpötilojen keskiarvo puolestaan oli mittaushistorian kolmanneksi korkein. Näin myös kuukauden keskilämpötilasta saatiin uusi marraskuun ennätys, joka ylitti tavanomaisen 1,88 asteella ja löi edellisen ennätyksen marraskuulta 2009. Myös Itävallassa ja Sveitsissä marraskuu oli mittaushistorian lämpimin.

Medikaani toi sadetta Välimerelle

Espanjassa marraskuu oli sateisin vuodesta 1997 lähtien tarkasteltuna. Sadetta saatiin 180 % marraskuun tavanomaisesta sademäärästä. Tunisian itäpuolella kehittyi 7.-8.marraskuuta Qendresa-niminen medikaani (Mediterranean + hurricane eli ”Välimeren hurrikaani”), joka toi joillekin Välimeren alueille rankkasateita ja tulvia.

Meret marraskuussa ennätyslämpimiä

Merialueilla marraskuun pintalämpötila oli mittaushistorian korkein, 0,59 astetta yli 1900-luvun marraskuiden keskiarvon. Marraskuun 1997 ennätys ylittyi 0,03 asteella. ENSO-värähtely oli neutraalissa vaiheessa eli havaittavissa ei ollut El NIñoa eikä La Niñaa, mikä tekee lämpöennätyksistä vieläkin merkityksellisemmät. Yleensä lämpöennätyksiä on tehty El Niñon vallitessa. Ennusteiden mukaan on olemassa 65 prosentin mahdollisuus, että El Niño syntyy pohjoisen pallonpuoliskon talven 2014-2015 aikana ja kestää kevääseen 2015.

Globaalisti ennätyslämmin syksy

Pohjoisen pallonpuoliskon syksyn (syys-marraskuun 2014) globaali maa- ja merialueiden keskilämpötila oli mittaushistorian korkein, 0,70 astetta (+/- 0,09 astetta) 1900-luvun keskiarvoa (14,0 astetta) korkeampi). Syksyn 2005 ennätys ylittyi vain 0,01 asteella.

Maa-alueiden globaali keskilämpötila oli syys-marraskuussa mittaushistorian yhdeksänneksi korkein, 0,90 astetta (+/- 0,17 astetta) yli 1900-luvun keskiarvon (9,1 astetta). Ennätyslämmintä oli suurissa osissa Etelä-Australiaa, Yhdysvaltojen länsirannikkoa ja Venäjän Kaukoitää, samoin osissa Etelä-Eurooppaa ja Luoteis-Afrikkaa. Yksittäisistä valtioista syksy oli ennätyslämmin ainakin Itävallassa, jossa mittaushistoria ulottuu vuoteen 1767 asti. Mittaushistorian toiseksi lämpimin syksy oli Tanskassa, Saksassa, Ranskassa ja Sveitsissä, joissa kaikissa mittaushistoria ulottuu yli sadan vuoden taakse. Australian kevät (syys-marraskuu) oli toista vuotta peräkkäin ennätyslämmin, 1,67 astetta yli vuosien 1961-1990 keskiarvon. Viime vuoden ennätys ylittyi 0,10 asteella.

Myös merialueilla syksy (syys-marraskuu 2014) oli ennätyslämmin, kun merenpinnan keskilämpötilaksi mitattiin 0,63 astetta (+/- 0,04 astetta) yli 1900-luvun keskiarvon (16,0 astetta). Vuoden 2003 ennätys ylittyi 0,06 asteella.

Vuodesta 2014 tulossa todennäköisesti mittaushistorian kuumin

Maa- ja merialueiden globaalia keskilämpötilaa tarkasteltaessa tämän vuoden 11 ensimmäistä kuukautta ovat olleet mittaushistorian lämpimin tammi-marraskuun jakso. Keskilämpötila ylitti 1900-luvun keskiarvon (13,9 astetta) 0,68 asteella (+/- 0,10 asteella). Vuoden 2010 tammi-marraskuun ennätys ylittyi 0,01 asteella. Jos joulukuun keskilämpötila on vähintään 0,39 astetta yli 1900-luvun keskiarvon, vuodesta 2014 tuleekin NOAA:n tilastoissa mittaushistorian kuumin vuosi.

Tammi-marraskuun maailmanlaajuinen maa-alueiden keskilämpötila oli 0,95 astetta (+/- 0,21 astetta) 1900-luvun keskiarvoa korkeampi eli mittaushistorian kuudenneksi korkein.

Tammi-marraskuussa merialueiden pintalämpötila oli mittaushistorian korkein, 0,57 astetta (+/- 0,04 astetta) 1900-luvun keskiarvon yläpuolella. Vuoden 1998 ennätys ylittyi 0,04 asteella.

Japanin ilmatieteen laitos samaa mieltä: marraskuu mittaushistorian 7. lämpimin 

Japanin ilmatieteen laitoksen mukaan marraskuun 2014 globaali pintalämpötila (ilman lämpötila lähellä maanpintaa ja merenpinnan lämpötila) oli 0,23 astetta ajanjakson 1981-2010 keskiarvoa lämpimämpi ja 0,57 astetta lämpimämpi kuin 1900-luvun keskiarvo. Siten marraskuu oli vuodesta 1891 alkavan mittaushistorian seitsemänneksi lämpimin marraskuu. Mittaushistorian aikana marraskuut ovat lämmenneet keskimäärin 0,69 astetta vuosisadassa.

sunnuntai 14. joulukuuta 2014

NASA: Juuri koettu mittaushistorian toiseksi lämpimin joulu-marraskuun jakso

NASA GISS -havaintojen mukaan marraskuu 2014 oli maailmanlaajuisesti vuodesta 1880 alkavan mittaushistorian yhdeksänneksi lämpimin marraskuu. Tänä vuonna viisi kuukautta on ollut mittaushistorian lämpimimpiä (ainakin jaetulla ykkössijalla): tammikuu, toukokuu, elokuu, syyskuu ja lokakuu. Pohjoisen pallonpuoliskon syksy oli globaalisti mittaushistorian lämpimin.

Kuvan © teuvosalmenjoki - Fotolia

Maa- ja merialueiden lämpötilat yhdistettyinä marraskuu oli 0,65 celsiusastetta vertailukautta (1951-1980) lämpimämpi ja siis lämpötilaston yhdeksännellä sijalla marraskuiden tilastossa. Mittaushistorian lämpimimmät marraskuut ovat olleet 2013 (+0,75 astetta yli vertailukauden keskiarvon) ja 2010 (+0,74 astetta).

Kaikki mittaushistorian kymmenen globaalisti lämpimintä marraskuuta on koettu 2000-luvulla. Viimeksi vertailukautta viileämpi marraskuu on ollut vuonna 1976 (sekä tarkasteltaessa pelkkiä maa-alueita että myös maa- ja merialueet yhdistettyinä).

Maa- ja merialueita tarkasteltaessa viimeisin 12 kuukauden jakso joulukuun 2013 alusta marraskuun 2014 loppuun oli mittaushistorian toiseksi kuumin joulu-marraskuun jakso, 0,66 astetta vertailukautta (1951-1980) lämpimämpi. Lämpimin vastaava jakso on ollut joulukuusta 2009 marraskuuhun 2010, jolloin pitkäaikainen lämpötilakeskiarvo ylittyi 0,67 asteella. Viimeksi pitkäaikaisen keskiarvon alle jäätiin joulukuun 1975 ja marraskuun 1976 välisellä jaksolla.

Pohjoisen pallonpuoliskon syksy (syys-marraskuu 2014) oli globaalisti mittaushistorian lämpimin vastaava ajanjakso, 0,74 astetta pitkäaikaisen (1951-1980) keskiarvon yläpuolella. Toiseksi lämpimin syksy koettiin vuonna 2005, jolloin pitkäaikainen keskiarvo ylittyi 0,73 asteella. Viimeksi keskiarvoa viileämpi syksy on ollut vuonna 1976.

tiistai 9. joulukuuta 2014

Onko ilmastonmuutos lisännyt kuumien kesien todennäköisyyden kymmenkertaiseksi vain kymmenessä vuodessa ja tuntuvatko vuoden 2003 kaltaiset hellekesät vuosisadan lopulla jo viileiltä?

Eilen julkaistun tutkimuksen mukaan Euroopan kesät ovat lämmenneet 0,8 astetta reilussa vuosikymmenessä. Samalla aiemmin kaksi kertaa vuosisadassa esiintyneet erittäin kuumat kesät tapahtuvat nyt kaksi kertaa vuosikymmenessä. Kesän 2003 kaltaisen äärimmäisen kuuman kesän todennäköisyys on muuttunut kerran vuosituhannessa tapahtuvasta nykyilmaston kerran vuosisadassa tapahtuvaksi. Ihmisen aiheuttama ilmastonmuutos on siis lisännyt tällaisten sään ääri-ilmiöiden todennäköisyyden kymmenkertaiseksi aikavälillä 1990-luvulta nykyhetkeen. Kesän 2003 kaltaisia hellekesiä voidaan kokea Euroopassa 2040-luvulla jo joka toinen vuosi ja vuosisadan lopulla vuoden 2003 kaltaista kesää voidaan jo pitää viileänä, mikäli kasvihuonekaasupäästöt jatkuvat nykyiseen tahtiin. Tutkimukseen on kuitenkin syytä suhtautua myös kriittisesti ja varauksella, sillä näin lyhyellä tutkimusjaksolla sään luontaisen vaihtelun merkitys voi olla hyvin suuri.

Kuvan © John Takai - Fotolia

Maapallon lämpenemisen seurauksena esiintyvät sään ja ilmaston ääri-ilmiöt aiheuttavat monia sosioekonomisia ongelmia. Viimeisimmän vuosikymmenen aikana huomattavia helleaaltoja on ollut Euroopassa vuonna 2003, Moskovassa vuonna 2010, Texasissa vuonna 2011 ja Australiassa kesällä 2012-2013 (Australiassa mittaushistorian kuumin vuosi 2013). Perusuran skenaariossa (business as usual), jossa kasvihuonekaasupäästöt jatkuvat nykytahdilla, Euroopan kesät voivat lämmetä kuudella asteella vuoteen 2100 mentäessä. Verrattaessa 1990-lukua ajanjaksoon 2003-2012 lämpenemistä on jo tapahtunut Välimeren ja Keski-Euroopan alueella noin 0,8 astetta.

Euroopan kansalaisten haavoittuvuus kävi ilmeiseksi kesän 2003 helleaallon aikana. Kesä oli tuolloin todennäköisesti kaikkein kuumin ainakin vuodesta 1500 asti tarkasteltuna. Korkea lämpötila oli osasyyllisenä kymmeniin tuhansiin (noin 35 000, joidenkin väitteiden mukaan jopa 70 000) kuolemantapauksiin. Ihmisen aiheuttama ilmastonmuutos ainakin kaksinkertaisti näin voimakkaan helleaallon todennäköisyyden. Vallitsevassa ilmastossa tuollaiselle ääri-ilmiölle saatiin laskennallisesti tapahtumatodennäköisyydeksi kerran 52 vuodessa. Tämä todettiin vuonna 2004 Nature-lehdessä julkaistussa tutkimuksessa, joka myös teki pahaenteisen ennusteen siitä, että vakavat helleaallot voivat yleistyä 2040-luvulle mennessä.

Eilen Nature Climate Change -lehdessä julkaistussa uudessa tutkimuksessa tutkitaan sitä, miten todennäköisyys toiseen erittäin kuumaan kesään ilmastonmuutoksen pahiten vaivaamilla Euroopan alueilla (Välimeri ja Keski-Eurooppa) on muuttunut kymmenen vuotta alkuperäisen tutkimuksen jälkeen, kun havaitut kesälämpötilat ovat tällä välin nousseet 0,81 astetta. Analyysissä hyödynnetään uusia havaintoja ja useiden uusien mallien tietoja. Tutkimuksessa käytetään aiemman tutkimuksen rajalämpötiloja, joiden mukaan määritellään erittäin kuumat kesät (kesälämpötila 1,6 astetta yli vuosien 1961-1990 keskiarvon).

Johtopäätösten mukaan erittäin kuumat kesät, joiden esiintymistodennäköisyys 2000-luvun alun ilmastossa oli kaksi kertaa vuosisadassa, tapahtuvat nykyilmastossa kahdesti vuosikymmenessä. Vuoden 2003 kaltaisen äärimmäisen kuumuuden (lämpötila 2,3 astetta yli pitkäaikaisen keskiarvon 1961-1990) todennäköisyys on muuttunut (hieman yli kymmenen vuoden aikana) kerran yli tuhannen vuoden aikana tapahtuvasta (1900-luvun lopun ilmasto-oloissa) noin kerran sadassa vuodessa tapahtuvaksi (nykyilmastossa laskennallisesti kerran 127 vuodessa). Todennäköisyys on siis tämän tutkimuksen mukaan kasvanut noin kymmenkertaiseksi vain reilussa kymmenessä vuodessa.

Ilmaston yhä lämmetessä tällaiset erityisen kuumat kesät voivat olla 2040-luvulla jo yleisiä, jopa keskimäärin joka toinen vuosi tapahtuvia, mikäli kasvihuonekaasupäästöt jatkuvat nykyiseen tahtiin perusuran skenaarion mukaisesti. Vuosisadan lopulla kesän 2003 kaltaisia kesiä voidaan jo pitää epätavallisen viileinä.

Tutkimuksesta on kuitenkin jo esitetty myös kritiikkiä. Sään luontaisen vaihtelun vuoksi kahden kymmenvuotisjakson vertailu ei ole riittävä varmojen johtopäätösten tekemiseen. Esimerkiksi Kevin Trenberth toteaa näin: "On kuitenkin oltava varovainen tulkittaessa, mitä tulokset tarkoittavat. Minusta huolestuttavampi näkökulma on kuivuuden muuttuminen, jota ei ole mainittu. Tämä yhdessä lämmön kanssa lisää maastopalojen riskiä, kuten nähtiin Venäjällä vuonna 2010, ja tämä tapahtuu muuallakin, eikä vain Euroopassa."

Tutkittavaa riittää myös ilmastonmuutoksen ja suihkuvirtauksen (jet stream) yhteyksistä. Suihkuvirtauksella tarkoitetaan ylätroposfäärissä 5-10 kilometrin korkeudella olevia ympäristöään selvästi voimakkaamman tuulen alueita (nopeus yli 30 m/s), jotka mutkittelevat etelä-pohjoissuunnassa matala- ja korkeapaineiden sijainnin mukaan. Jääpeitteen sulaminen Arktiksella voi muuttaa tämän suihkuvirtauksen nopeutta ja mutkittelun voimakkuutta siten, että sääilmiöistä (esimerkiksi kesän helleaalto tai talven pakkanen) voi tulla sulkukorkeapaineiden myötä aiempaa pitkäkestoisempia. Jos Suomi jää suihkuvirtauksen itäreunalle, meille tulee etelästä pitkiä aikoja lämmintä ja kosteaa ilmaa. Jos sen sijaan Suomi jää suihkuvirtauksen länsireunalle, Suomeen voi virrata pitkään kylmää ilmaa. Lisäksi Atlantilla voi kehittyä enemmän voimakkaita myrskyjä, jotka kulkevat eteläistä reittiä, ja jotka Länsi-Eurooppaan esimerkiksi talvimyrskyjä. 

Lähteet 


Christidis, Nikolaos & Jones, Gareth S. & Stott, Peter A.: Dramatically increasing chance of extremely hot summers since the 2003 European heatwave, Nature Climate Change, 08 December 2014 


Magill, Bobby: Deadly heat in Europe 10x more likely than decade ago, Climate Central, December 8th 2014 


Met Office: Last decade sees dramatic increase in change of extreme hot European summers, News release, 8 December 2014


Neslen, Arthur: Heatwaves likely "every other year" by 2030's, says Met Office study, The Guardian, 8 December 2014 


Tiede-lehti: Kuuma kesä 10 kertaa todennäköisempi, 8.12.2014 


Lue myös nämä

Ennätyskuumat kuukaudet lisääntyneet globaalisti

Ilmastonmuutos lisännyt korkeita lämpötiloja maapallolla viime vuosina

Brittien ilmatieteen laitos arvioi vuoden 2014 olevan ihmiskunnan päästöjen vaikutuksesta globaalisti jopa ennätyslämmin

WMO julkaisee tietonsa tänään: Onko vuosi 2014 mittaushistorian lämpimin ja mitä se merkitsee?

keskiviikko 3. joulukuuta 2014

Brittien ilmatieteen laitos arvioi vuoden 2014 olevan ihmiskunnan päästöjen vaikutuksesta globaalisti jopa ennätyslämmin

Brittiläisen ilmatieteen laitoksen (Met Office) hetki sitten julkaiseman tiedotteen mukaan vuosi 2014 näyttää olevan yksi lämpimimmistä tai jopa lämpimin vuosi mittaushistoriassa (alkaen vuodesta 1850). Met Officen tutkimuksen mukaan sekä globaali että Ison-Britannian lämpöennätys näyttävät osittain johtuvan ihmiskunnan vaikutuksesta ilmastoon.


Met Officen ja Itä-Anglian yliopiston (University of East Anglia's Climatic Research Unit) ylläpitämän HadCRUT4-datasarjan mukaan globaali tammi-lokakuun 2014 keskilämpötila on 0,57 astetta (+/-0,1 astetta) pitkän aikavälin (1961-1990) keskiarvon yläpuolella. WMO antoi vastaavan tiedotteen aiemmin tänään. Tämän vuoden lämpötila on jopa yli ennätyslämpimänä vuonna 2010 mitatun poikkeaman, joka oli +0,56 astetta. Marras-joulukuun tiedot voivat toki muuttaa tilannetta.

Ilmastotieteilijä Colin Morice sanoo: ”Ennätyslämpimät tai lähes ennätyslämpimät vuodet ovat mielenkiintoisia, mutta yksittäisten vuosien sijoituksiin tulisi suhtautua varauksella, koska epävarmuudet tiedoissa ovat suurempia kuin huippulämpien vuosien väliset erot. Voimme sanoa, että tämä vuosi on lisänä siihen lähes ennätyslämpimien vuosien sarjaan, jonka olemme nähneet viime vuosikymmenen aikana.”

Tutkimusjohtaja Phil Jones puolestaan toteaa: "Alueittain tarkasteltuna vuosi 2014 on toistaiseksi ollut lähes kaikkialla lämpimämpi kuin ajanjakson 1961-1990 keskiarvo, tärkeimpänä poikkeuksena Pohjois-Amerikan keski- ja itäosat. Euroopassa monissa pohjois- ja itäosien maissa on todennäköisesti ollut lähes ennätyslämmin vuosi."

Yksi lämmin vuosi ei välttämättä kerro mitään pitkän aikavälin ilmastonmuutoksesta. Ilmastonmuutoksen trendejä on tarkasteltava pidemmällä useiden vuosikymmenten aikataululla.

Kuitenkin Met Officen kehittämä uusi tutkimusmenetelmä mahdollistaa nopean arvion siitä, kuinka ihmisen vaikutus on saattanut olla osallisena uusiin lämpöennätyksiin. Tämä tekniikka käyttää ilmastomalleja ja havaintoja sen määrittämiseen, kuinka todennäköinen ilmiö on todellisessa maailmassa ja kuinka todennäköinen maailmassa ilman ihmisen aiheuttamia kasvihuonekaasupäästöjä. Tämän perusteella on mahdollista arvioida, kuinka ihminen on muuttanut ilmiön todennäköisyyttä.

Ilmastotutkimuksen johtaja Peter Stott arvioi: "Tutkimuksemme osoittaa, että nykyiset globaalit keskilämpötilat ovat erittäin epätodennäköisiä maailmassa ilman ihmisen vaikutusta ilmastoon. Ihmisen vaikutus on myös tehnyt nykyisen Ison-Britannian lämpötilaennätyksen rikkomisen noin kymmenen kertaa todennäköisemmäksi."

Lähteet


WMO julkaisee tietonsa tänään: Onko vuosi 2014 mittaushistorian lämpimin ja mitä se merkitsee?

Perun Limassa on 1.-12. joulukuuta meneillään ilmastokonferenssi. Tänään kello 17 Suomen aikaa WMO pitää suorana nettilähetyksenä tiedotustilaisuuden, jossa kerrotaan alustavia tietoja ilmaston tilasta maapallolla vuonna 2014. Lopullinen Ilmaston tila 2014 -raportin julkaisu tapahtunee maaliskuussa 2015. Mitä se merkitsee, jos vuosi 2014 osoittautuu mittaushistorian lämpimimmäksi vuodeksi? Miten ilmasto on muuttunut Rio de Janeiron vuoden 1992 ilmastokonferenssin jälkeen? Entä miten ilmasto on muuttunut sinun elinaikanasi ja miten se tulee muuttumaan eläkepäivinäsi?




Vuosi 2014 näyttää NOAA:n mukaan olevan 135-vuotisen mittaushistorian kuumin. Mikäli näin käy, tämä on vuodesta 1992 lähtien jo kuudes kerta, kun globaali vuoden keskilämpötila tekee uuden ennätyksen tai sivuaa ennätystä. Samalla tämä tarkoittaa sitä, että 14 mittaushistorian 15 lämpimimmästä vuodesta on mitattu 2000-luvulla.

Vuoden 2014 aikana on rikottu globaalisti kuusi kyseessä olevan kuukauden keskilämpötilaennätystä. Vuodesta 1992 lähtien uusia kuukauden keskilämpötilaennätyksiä on saatu peräti 47 kappaletta. Viimeisin (ja samalla viimeinen?) globaali kuukauden keskilämpötilan kylmyysennätys on joulukuulta 1916, siis lähes sadan vuoden takaa. Tuoreimmat sääennätykset voi katsoa NOAA:n sivuilta.

Kymmenen mittaushistorian maailmanlaajuisesti lämpimintä vuotta NOAA:n, Nasan, Japanin ilmatieteen laitoksen, MetOfficen (= MetOfficen ja University of East Anglian eli Itä-Anglian yliopiston HadCRUT4-lämpötilasarja), UAH:n ja WMO:n uusimpien, päivitettyjen aikasarjojen mukaan (maa- ja merialueet yhdistettynä). Suluissa oleva luku kertoo, kuinka paljon kyseisen vuoden keskilämpötila poikkeaa pitkäaikaisesta lämpötilakeskiarvosta (vertailukausi NOAA:lla 1901-2000, Nasalla 1951-1980, Japanin ilmatieteen laitoksella 1981-2010, MetOfficella 1961-1990, UAH:lla 1981-2010 ja WMO:lla 1961-1990). NOAA:lla ja Nasalla mittaushistoria alkaa vuodesta 1880, Japanin ilmatieteen laitoksella 1891. Eri tutkimuslaitoksilla käytetään hieman erilaisia menetelmiä, mutta niiden tulokset ovat hyvin lähellä toisiaan. Vuoden 2014 alustavat tulokset eivät ole mukana taulukossa.



WMO julkaisee tietonsa tänään suorassa nettilähetyksessä. NOAA:n tilastoissa vuosi 2014 näyttää siis tällä hetkellä mittaushistorian lämpimimmältä. Sen sijaan Nasan lämpötilastoissa tämä vuosi on sijalla kaksi ja brittiläisen Ilmatieteen laitoksen (UK Met Office) sekä Itä-Anglian yliopiston (University of East Anglia) yhteisessä tilastossa sijalla kolme. Lisäksi kaikilla näillä lämpimimmät vuodet mahtuvat virhemarginaalin sisälle. Esimerkiksi NOAA:n tilastossa tammi-lokakuun 2014 lämpötilojen virhemarginaaliksi ilmoitetaan plus miinus 0,11 astetta, kun kaikkien vuosien 2001-2013 lämpötilat asettuvat 0,10 asteen marginaalin sisälle. Vaikka pitkällä aikavälillä lämpenemistrendi onkin selvä, yksittäisiä lämpimimpiä vuosia ei siis kuitenkaan voi täysin luotettavasti laittaa oikeaan järjestykseen, mitä tähdennetään Richard Blackin tuoreessa artikkelissa.

Varsinkin ilmastoskeptikot ovat viime vuosina puhuneet ilmakehän globaalin lämpenemisen pysähtymisestä. Tarkemmin sanottuna kyseessä on ollut lämpenemisen hidastuminen, jonka seurauksena asioita on jouduttu tutkimaan entistä tarkemmin. Missään vaiheessa ihmisen aiheuttamaa ilmastonmuutosta ei kuitenkaan ole tieteellisesti kyseenalaistettu.

Lämmön yhä lisääntyvä kertyminen maapallolle on lämmittänyt meriä, sulattanut jäätiköitä ja nostanut merenpintaa. Veteen hiilihappona liukeneva hiilidioksidi on happamoittanut meriä. Mikään näistä trendeistä ei ole hidastunut. Siis olkoonpa vuosi 2014 mitaushistorian lämpimin, toiseksi lämpimin tai vaikka kymmenenneksi lämpimin, kokonaiskuva ei muutu lainkaan. Vuodet eivät ole veljeksiä. Vaikka välillä pintalämpötilat ovat hieman kuumempia ja välillä viileämpiä, pitkällä aikavälillä tarkasteltuna maapallo kuitenkin lämpenee.

Kun arktinen merijää syksyllä 2012 kutistui sulamisen seurauksena ennätyspieneksi, jotkut odottivat merijään sulavan koko ajan vuosi vuodelta yhä enemmän. Tavallista minkä tahansa ennätyksen jälkeen on kuitenkin se, että ennätyksen jälkeen palataan hieman lähemmäksi tavanomaista. Näin tapahtui myös arktisen merijään laajuudelle. Vuosina 2013 ja 2014 ei tehty uusia sulamisennätyksiä. Tämä sai puolestaan ilmastoskeptikot virheellisesti hehkuttamaan, että arktinen merijää on palautunut normaaliksi. Tässäkin ratkaisee pitkän aikavälin trendi, ei yksittäinen vuosi.

Myös maapallon pintalämpötila voi vaihdella asteen kymmenesosan verran vuodesta toiseen luontaisestikin. Vaihtelu voi olla jopa useita asteen kymmenesosia, mikäli ENSO-sykli (El Ninon ja La Ninan vaihtelu) juuri muuttuu tai mikäli tapahtuu iso tulivuorenpurkaus. Vuosikymmenien tasolla tapahtuva luontainen vaihtelu on melko huonosti tunnettu. Niinpä lämpötilakäyrän aloittaminen tietystä vuodesta ja lämpötilakehityksen piirtäminen siis vain yhden alku- ja yhden loppupisteen perusteella ei todista mitään ilmastonmuutoksen nopeutumisesta eikä myöskään ilmastonmuutoksen hidastumisesta. Väitteet "maapallo ei ole lämmennyt vuoden 1998 jälkeen" ovat näin täysin perusteettomia.

Koska yksittäisten vuosien säätilat vaihtelevat paljon, ilmastonmuutosta tarkasteltaessa ei kannatakaan verrata kahta yksittäistä vuotta. Uudessa tarkastelussa onkin verrattu kymmenvuotiskauden 1983-1992 keskiarvoja kymmenvuotiskauteen 2004-2013. Vaikka tämäkin on ilmastollisessa tarkastelussa hieman turhan lyhyt jakso (ilmastolla tarkoitetaan yleensä säätilan säännönmukaisuuksia pitkällä aikavälillä, useimmiten 30 vuoden jaksolla), näin saadaan kuitenkin jonkinlainen kuva siitä, miten ilmasto on muuttunut aikavälillä Rio de Janeiron ilmastokokouksesta 1992 Liman ilmastokokoukseen 2014.

Tarkastelujakso 2004-2013 on ollut globaalisti keskimäärin jopa 0,6 astetta lämpimämpi kuin jakso 1983-1992. Maailman valtamerien pinta on noussut noin 7,6 senttimetriä. Hiilidioksidin kertyminen veteen hiilihappona on lisännyt merten happamoitumista noin 0,5 prosenttia. Arktisen merijään syyskuinen minimilaajuus, jota pidetään yhtenä ilmaston pääindikaattoreista, on pudonnut 6,8 miljoonasta neliökilometristä 4,7 miljoonaan neliökilometriin. Samanaikaisesti Antarktiksen merijään pinta-ala on hieman lisääntynyt, mutta tuo lisäys on ollut pinta-alaltaan vain 14 prosenttia arktisella alueella tapahtuneesta pinta-alan vähenemisestä.

Aikavälillä 1992-2011 Grönlannin jäätikkö menetti 3,35 biljoonaa tonnia jäätä ja Antarktiksen jäätikkö menetti 1,56 biljoonaa tonnia jäätä.

Vuodesta 1992 vuoteen 2014 maailman väkiluku kasvoi lähes kolmanneksella, 5,46 miljardista 7,18 miljardiin. Tämän seurauksena kulutus ja hiilidioksidipäästötkin ovat kasvaneet. Aikavälillä 1992-2013 hiilidioksidipäästöt lisääntyivät noin 60 prosenttia (vuonna 1992 päästöjä 24,9 miljardia tonnia, vuonna 2013 päästöjä 39,8 miljardia tonnia). Kiinan ja Intian päästöt ovat kolminkertaistuneet. Vain Euroopan päästöt ovat vähentyneet 4,5 miljardista 3,8 miljardiin tonniin. Väestömäärän lisääntymisen myötä on myös yhä enemmän ihmisiä, jotka ovat alttiina ilmastonmuutoksen seurauksille.

Miten maapallon ilmasto on muuttunut sinun elinaikanasi? Millainen maapallon ilmasto on, kun jäät eläkkeelle? Miten maapallon ilmasto muuttuu tänä vuonna syntyvien lasten elinaikana? Katso ennustetut vastaukset tästä interaktiivisesta diagrammista! Katso  myös WMO:n kuvitteelliset vuoden 2050 sääennusteet (linkki WMO:n sivuilla).

Kaikki nämä ilmastonmuutoksen todennäköiset seuraukset tiedettiin jo Rio de Janeiron ilmastokouksen aikaan vuonna 1992. Miksei ongelman korjaamiseksi ole kuitenkaan tehty tämän enempää? Miksi ja mihin sukupolvemme hukkasi vaikutusmahdollisuutensa? Mitä tästä sanovat seuraavat sukupolvet?

Lähteet

Richard Black: A hot year doesn't prove climate change, just as a cold one doesn't disprove it

Seth Borenstein: Hotter, weirder - How climate has changed Earth

Lue myös nämä

NOAA: Lokakuu 2014 globaalisti mittaushistorian kuumin lokakuu, viimeisimmät 12 kuukautta mittaushistorian kuumin vuosi

Nasan mukaan lokakuu oli tämän vuoden viides ennätyskuuma kuukausi

Ennätyskuumat kuukaudet lisääntyneet globaalisti

Ilmastonmuutos lisännyt korkeita lämpötiloja maapallolla viime vuosina

Maapallon lämpötilahistoria 1880-2013

Maapallon ilmasto näyttää viilentyneen koko elämäni ajan!

Yllätys: Pysähtyikö maapallon lämpeneminen vuonna 1998?

Hallitustenvälinen ilmastopaneeli IPCC julkaisi ilmastonmuutoksen tieteellistä taustaa käsittelevän osaraportin

WMO:n Ilmaston tila 2013 -raportti julkaistu tänään

Lisää ajankohtaisia linkkejä (päivitetty 3.12.2014 klo 18.00 ja klo 18.25):

WMO:n lehdistötiedote

Reporting Climate Science

Climate Central

The Guardian

Climate Progress

The Carbon Brief

BBC