perjantai 12. helmikuuta 2016

Tänään 207-vuotispäiväänsä viettävä Charles Darwin uuden ilmastonmuutoskohun keskellä

Evoluutioteorian isä Charles Darwin syntyi päivälleen 207 vuotta sitten ja kehittyi hulttio-opiskelijasta maailmankuuluksi tiedemieheksi. Hänen elämänsä erikoisiin vaiheisiin kuuluvat ahmattiklubi, maailmanympärimatkan lähes estänyt nenäoppi, vahingossa melkein syöty uusi nandulaji ja valkoisten sinisilmäisten kissojen kuurouden huomaaminen. Vielä yli sata vuotta kuolemansa jälkeen Darwin on päätynyt mukaan uuteen ilmastonmuutoskohuun.

Kuvia Charles Robert Darwinista (1809-1882). Vasen kuva: The Miriam and Ira D. Wallach Division of Art, Prints and Photographs: Print Collection, The New York Public Library. "Charles Darwin." The New York Public Library Digital Collections. Oikea kuva: The Miriam and Ira D. Wallach Division of Art, Prints and Photographs: Print Collection, The New York Public Library. "Charles Darwin." The New York Public Library Digital Collections.

Tänään vietetään evoluutioteorian kehittäjän Charles Darwinin juhlapäivää. Hän syntyi 12. helmikuuta vuonna 1809, täsmälleen samana päivänä kuin Abraham Lincoln, ja kuoli 19. huhtikuuta vuonna 1882. Darwinin elämän tärkeimmät vaiheet voi katsoa tämän linkin upeasta aikajanasta ja interaktiivisesta päiväkirjasta.

Varsinkin kanadalaiset biologit ovat vuodesta 1972 alkaen juhlineet Darwinin syntymäpäivää järjestämällä pääjaksosyömingit (Phylum Feast). Ideana on syödä taksonomisesti mahdollisimman monipuolista ruokaa, esimerkiksi ruokaa mahdollisimman monesta eliökunnan luokittelun eri pääjaksosta tai kaaresta. Ajatuksena on juhlia luonnon biodiversiteettiä (monimuotoisuutta), jolla on yhteinen menneisyys, yhteinen evolutiivinen alkuperä.

Ahmattiklubi ja nenäteoria

Pääjaksojuhlien idea syntyi 1970-luvulla pohjoisamerikkalaisilla yliopistokampuksilla. Inspiraatio tuli kuitenkin itse Darwinilta. Jo kauan ennen kuin Darwin pääsi osallistumaan maailmanympärimatkalle HMS Beagle -laivalla, hän oli innokas amatööritutkimusmatkailija. Hän kolusi kosteikkoja sekä maaseutuja ensin Edinburghin yliopiston ja myöhemmin Cambridgen ympäristössä. Samalla hän keräsi kaikenlaisia hyönteisiä ja muita pikkueläimiä. Hänen intonsa ei kuitenkaan aina rajoittunut pelkästään keräämiseen ja luokitteluun.

Ollessaan 22-vuotias Darwin perusti muutamien ystäviensä kanssa "Ahmattikerhon" (Glutton Club). Hänen ystävänsä Frederick Watkinsin mukaan tavoitteena oli syödä "lintuja ja petoja, joihin ihmisen makuaisti ei ollut tottunut". Kerhon jäsenet nauttivat kaikenlaisia ​​outoja lihalaatuja, vaikkapa haukkaa ja kaulushaikaraa. Watkins kuitenkin kirjoitti myöhemmin, ettei omituisten lihojen ruokahalua kestänyt kauan, vaan kerho lakkautettiin pian sen jälkeen, kun oli valmistettu "sanoinkuvaamaton" ateria ylikypsästä lehtopöllöstä.

Myöhemmin Darwinilla oli taas mahdollisuus tehdä kulinaarisia löytöjä HMS Beaglen maailmanympärimatkalla (27.12.1831-2.10.1836), kun hän ensin oli onnistunut pääsemään matkalle mukaan. Tuohon aikaan nimittäin oli vallalla ns. nenäoppi, jonka mukaan ihmisen luonteenpiirteet pystyy päättelemään nenän muodosta. Legendan mukaan 22-vuotiaalla Darwinilla oli laivan 26-vuotiaan kapteenin mielestä sen muotoinen nenä, että Darwin on hyvin epäsosiaalinen ja ettei hän tulisi pitkällä matkalla muiden ihmisten kanssa toimeen. Vasta monien suositusten jälkeen kapteeni uskalsi ottaa Darwinin mukaan matkalle. Toisaalta nuori kapteeni varmasti myös kaipasi mukaan ikäistään seuraa kartoittamaan Etelä-Amerikan tuntemattomia rannikkovesiä.

Ruoan säilyttäminen oli 1830-luvulla yhä hyvin hankalaa. Laivalla syötiinkin lähinnä suolalihaa ja laivakorppuja (laivakorppujen modersinoitu resepti löytyy tästä linkistä). Tuoretta ruokaa ja vettä saatiin silloin, kun laiva rantautui. Darwin keräsi eläinnäytteitä ostamalla, verkolla tai aseella. Samalla hän myötävaikutti merkittävästi aluksen ruokakomeron sisältöön. Kaikki, mitä ei täytetty ja lähetetty takaisin Englantiin tutkimuksiin, saattoi päättyä ruokakulhoon.

Darwin kehui erityisesti nimeltä mainitsematonta suklaanruskeaa jyrsijää parhaimmaksi ikinä syömäkseen lihaksi. Todennäköisesti kyseessä oli aguti eli kultajänis.

Lähes katastrofi laiva-aterialla

Beagle-laivalla mukana ollut maisemamaalari Conrad Martens luuli Chilessä ampuneensa nuoren amerikannandun (suuri, lentokyvytön lintu, Rhea americana). Vasta kun yksilö oli keitetty ja puoliksi syöty, Darwin ymmärsi sen olevan uusi, pienempi laji, josta hän oli kuullut Rio Negron alueen gauchoilta ja jota hän oli epätoivoisesti yrittänyt etsiä. Onneksi hän pystyi säilyttämään syömättömät osat, kuten pään, kaulan, höyhenet, yhden siiven ja nahkan.

Myöhemmin (vuonna 1837) Darwin oli tyytyväinen kuullessaan Lontoon eläintieteellisen yhdistyksen kokouksessa, kun taksonomisti-lintutieteilijä John Gould nimesi lajin hänen mukaansa nimellä Rhea darwinii. Ranskalainen luonnontieteilijä Alcide Charles Victor Marie Dessalines d'Orbigny oli kuitenkin jo nimennyt sen nimellä Rhea pennata, josta käytetään myös nimeä Pterocnemia pennata, suomeksi patagoniannandu. Samassa Lontoon eläintieteellisen yhdistyksen tilaisuudessa Darwin piti esitelmän nandulajien munista ja levinneisyydestä.

Charles Darwinin mukaan on kaikkiaan nimetty yhdeksän eliösukua ja yli 120 lajia, esimerkiksi Wallacea darwini –kärpänen, jonka sukunimi viittaa Alfred Russel Wallaceen, evoluutioteorian toiseen kehittäjään.

Tiedemiesten pääjaksosyömingit

Tässä on vuodelta 1989 Kanadan Brittiläisestä Columbiasta pääjaksosyöminkien esimerkkimenu, jossa tosin mainitut taksonomiset tasot vaihtelevat (tiedemiesten ateria Queen Charlotte –museossa):

Nisäkkäät: lahtivalas
Linnut: savustetut kalkkunaleikkeleet
Kalat: silliä
Simpukat: simpukoita Honnajoen suulta
Kotilot: etanoita
Kuoriäyriäiset: katkarapuja
Sanikkaiset: saniaisia
Yksisirkkaiset: sipulit, riisi
Kaksisirkkaiset: pekaanipähkinät, pinaatti
Sienet: herkkusienet
Bakteerit: suomalainen viili (valmistus perustuu maitosokerin eli laktoosin käymiseen maitohapoksi maitohappobakteerien avulla ja venyvyys johtuu streptokokkibakteerien tuottamasta limasta)

Charles Darwinin työhuone. Credit: The Miriam and Ira D. Wallach Division of Art, Prints and Photographs: Print Collection, The New York Public Library. "Charles Darwin." The New York Public Library Digital Collections.

Charles Darwinin nimi mukana uudessa ilmastonmuutoskohussa

Ilmastonmuutokseen epäillen ja korostetun kriittisesti suhtautuvien tieteilijöiden Independent Committee on Geoethics (ICG) -ryhmä on nimittänyt 134 vuotta sitten kuolleen Charles Darwinin kunniapuheenjohtajakseen (Honorary President). Tarkoituksena on ilmeisesti kohottaa ICG:n arvostusta ja näkyvyyttä.

ICG:tä ei pidä sekoittaa useiden tunnettujen tiedelaitosten yhteistyöelimenä toimivaan International Association for Promoting Geoethics (IAPG) -järjestöön. Valitettavasti ICG:n ja IAPG:n suhteet vaikuttavat kovin huonoilta. IAPG:n pääsihteeri Silvia Peppoloni toteaa: "Ei ole suotavaa käyttää geoetiikkaa sateenvarjona omien ilmastonmuutoksen vastaisten teorioiden edistämiseksi ​​muiden ajatuksia vastaan. Geoetiikka on ennen kaikkea keskustelua, osallisuutta, toisten ideoiden kunnioittamista. Tämä on IAPG:n henki. Ristiriitoja ja henkilökohtaista taistelua ei pitäisi sisällyttää geoetiikkaan. - - IAPG edistää rauhallista keskustelua eikä pidä aggressiivisistä sävyistä."

Myöskään Charles Darwinin lapsenlapsenlapsi Chris Darwin ei pidä ICG:n toiminnasta: "Toivottavasti Charles voi muuttaa heidän mielipiteitään. - - Tämä [Charles Darwinin nimittäminen kunniapuheenjohtajaksi] näyttää olevan linjassa sen kanssa, miten he toimivat. Toisin sanoen käytetään savua ja peilejä hämäyksenä sekoittamaan todellista tiedettä. Ymmärrän sen, miksi he nappaavat ison nimen historiasta antamaan omalle asialleen arvostusta, mutta se näyttää typerältä ja henkilökin on valittu naurettavasti. Charles tähdensi todennettavissa olevaa näyttöä ja ilmastonmuutoksesta todennettavissa oleva näyttö on melko selvä. Jos hyväksyy yhtään Charles Darwinin ajattelutapaa, on tullut kauan sitten siihen tulokseen, että ilmastonmuutos on tosiasia ja että meidän on otettava se hyvin vakavasti."

Ottamatta sen tarkemmin kantaa ICG:n toimintaan ja näkemyksiin lienee kuitenkin perusteltua esittää keskeinen kysymys: Onko geoetiikkaan keskittyvältä ryhmältä eettisesti oikeaa toimintaa nimittää Charles Darwin kunniapuheenjohtajaksi yli sata vuotta hänen kuolemansa jälkeen ja sukulaisten mielipiteistä välittämättä?

Charles Darwinilla ei ole mitään tekemistä ilmastonmuutoksen kanssa lukuun ottamatta sitä, että sattumalta Lajien synty -kirjan julkaisun kanssa samana vuonna 1859 brittiläinen fyysikko John Tyndall ensimmäisenä tutkijana pystyi osoittamaan ja mittaamaan hiilidioksidin sekä muiden kaasujen vaikutuksia.

Darwin kehittyi itse hulttiosta maailmankuuluksi tiedemieheksi

Opiskellessaan Cambridgen yliopistossa Darwin ei ollut intohimoinen luennoilla viihtyjä. Pikemminkin hän halusi kuluttaa aikaa kovakuoriaisia keräillen ja lintuja ampuen. Hänen isänsä Robert Darwin totesikin: "Et välitä mistään muusta kuin ampumisesta, koirista ja rottajahdista. Olet häpeäksi sekä itsellesi että perheellesi."

Vastaavia esimerkkejä kyllä löytyy lähihistoriastakin. Kun John Gudron oli 15-vuotias, hänen opettajansa kirjoitti todistukseen, ettei Gudronilla ole kykyä luonnontieteen opintoihin ja että luonnontieteiden opiskelu yliopistossa olisi ajanhukkaa. Gudron kuitenkin pääsi yliopistoon, jossa hänen tutkimuksensa koski iPS-soluja (indusoituja pluripotentteja kantasoluja). Gudronista tuli toinen vuoden 2012 lääketieteen ja fysiologian Nobelin voittaneista.

Kuriositeetti

Charles Darwin oli ensimmäinen tutkija, joka havaitsi, että sinisilmäiset valkoiset kissat ovat usein kuuroja. Todellisuudessa kuurouden periytyminen kuitenkin on melko monimutkaista. Asiaa kannattaa tutkia tarkemmin InCat ry:n nettisivuilta, joilla on muutenkin selostettu erinomaisen hyvin kissan ominaisuuksien periytymistä: "Eräässä tutkimuksessa testattiin 185 valkoisen kissan kuulo. 25% keltasilmäisistä oli normaali kuulo, 31% sinisilmäisistä oli normaali kuulo. 7% keltasilmäisistä oli kuuroja ja 37% sinisilmäisistä oli kuuroja."

Lue myös tämä

Hyvää Linnén syntymäpäivää hauskojen tieteellisten nimien ja tautiluokitusten parissa!

torstai 11. helmikuuta 2016

Kevään sääennuste 2016 viideltä eri tutkimuslaitokselta: Tavanomaista lämpimämpää ja ehkä sateista

Julkaisen viiden kansainvälisen tutkimuslaitoksen vuodenaikaisennusteet Suomen kevään 2016 säästä. Eri tutkimuslaitosten ennusteet ennakoivat melko yksimielisesti Suomeen lämmintä kevättä. Myöhemmin ei kuitenkaan enää päästä yhtä suuriin lämpötilapoikkeamiin kuin helmikuussa. Kevät saattaa olla myös tavanomaista sateisempi. Vain IRI:n tämänhetkisessä ennusteessa Suomen lämpötilat jäävät tavanomaisiin lukemiin. Alustavat kesän ennusteet antavat viitteitä siitä, että Suomen kesä tulee olemaan tavanomainen tai tavanomaista lämpimämpi.

Huom.! Päivitän uusimpia ennusteita jatkossa tämän blogipostauksen kommentteihin.

Kuvan © Sergio Martínez - Fotolia








ECMWF: Tavanomaista lämpimämpi ja Etelä-Suomessa myös sateinen kevät

Euroopan keskipitkien ennusteiden keskus (ECMWF) arvioi, että maaliskuusta toukokuuhun Suomessa on tavanomaista lämpimämpää ja Etelä-Suomessa myös tavanomaista sateisempaa. ECMWF:n ennustetta on analysoitu tarkemmin Ilmatieteen laitoksen nettisivulla, josta löytyy myös kuukausiennuste.

NOAA/NWS: Lämmin kevät ja kesä, märän alkukevään jälkeen palataan tavanomaisiin sademääriin touko-kesäkuuksi

Kolmen kuukauden jaksoista Suomessa lämpimin on helmi-huhtikuu, 1-4 celsiusastetta tavanomaista lämpimämpi siten, että kaikkein lämpimin sää painottuu Kaakkois-Suomeen ja vähiten tavanomaisesta poikkeava Lappiin. Maalis-toukokuun, huhti-kesäkuun ja touko-heinäkuun jaksot ovat lähes koko Suomessa keskimäärin 1-2 astetta tavanomaista lämpimämpiä. Suomen lounaisosia lukuun ottamatta sama tilanne jatkuu myös kesä-elokuussa, jolloin maamme lounaisosissa poikkeama tavanomaisesta on +0,5-1 astetta. Heinä-syyskuussakin Suomen pohjoisosissa näyttäisi tämän hyvin alustavan ennusteen mukaan olevan 1-2 astetta tavanomaista lämpimämpää, eteläosissa 0,5-1 astetta yli normaalin.

Yksittäisistä kuukausista helmikuu on Suomessa vähintään kaksi ja paikoin jopa yli neljä astetta tavanomaista lämpimämpi. Aiemmin NOAA/NWS ennusti maaliskuuksi Suomeen takatalvea, mutta nyt maaliskuukin näyttäisi olevan meillä 1-4 astetta tavanomaista lämpimämpi. Maaliskuussa suurin poikkeama tavanomaiseen verrattuna on Lounais-Suomessa ja pienin Pohjois-Suomessa. Huhtikuussa lämpötilapoikkeama vaihtelee etelän 1-2 astetta normaalia lämpimämmästä säästä Pohjois-Suomen 0,5-1 astetta normaalia lämpimämpään. Toukokuu on lähes koko Suomessa 1-2 astetta tavanomaista lämpimämpi, samoin kesäkuu. Heinäkuussakin Lapin tilanne jatkuu samana, mutta Etelä-Suomessa poikkeama jää 0,5-1 asteeseen yli tavanomaisen.

Kolmen kuukauden jaksojen sademäärät näyttävät melko tavanomaisilta lukuun ottamatta helmi-huhtikuuta, jolloin ehkä aivan pohjoisinta Lappia lukuun ottamatta koko Suomessa on selvästi tavanomaista sateisempaa. Muilla ennustetuilla kolmen kuukauden jaksoilla aina syyskuun loppuun saakka on pieniä viitteitä tavanomaista sateisemmasta säästä, mutta pääosin ollaan lähellä normaaleja lukemia.

Tämänhetkisen ennusteen mukaan yksittäisistä kuukausista selvästi tavanomaista sateisempi on koko Suomessa helmikuu, erityisesti maamme eteläosissa. Myös maaliskuussa, huhtikuussa ja heinäkuussa on merkkejä keskimäärin normaalia sateisemmasta säästä, kun taas toukokuu ja kesäkuu vaikuttavat varsin tavanomaisilta. Toukokuussa Itä-Suomessa on jopa pieniä viitteitä tavanomaista kuivemmasta säästä.

Lämmintä ja sateetonta säätä hakevalle parhaalta kesälomakuukaudelta vaikuttaa tämänhetkisen ennusteen mukaan kesäkuu. Tämä on sikäli yllättävää, että kesäkuu on ainoa ilmastonmuutoksen myötä Suomessa hieman viilentynyt ja viime vuosina epävakaiseksi osoittautunut kuukausi. Tulevan kesän ennuste kuitenkin tulee vielä päivittymään, tarkentumaan ja todennäköisesti muuttumaankin monilta osin ennen kesää.

NOAA/NWS:n ennusteet päivittyvät jatkuvasti edellä oleviin linkkeihin.

Venäjän ilmatieteen laitos: Sademääriltään tavanomainen ja varsinkin Lapissa tavanomaista lämpimämpi kevät, missään koko maapallolla ei tavanomaista viileämpää

Venäjän ilmatieteen laitoksen vuodenaikaisennuste maalis-toukokuun kolmen kuukauden jaksolle ei näytä tavanomaista viileämpää säätä eikä myöskään tavanomaista vähäsateisempaa mihinkään koko maapallolla. Koko Suomessakin on tavanomaista lämpimämpää, varmimmin maamme pohjoisosissa. Suomen sademäärät ovat lähellä tavanomaista, todennäköisimmin Kaakkois-Suomessa, kun taas aivan maamme pohjoisimmissa ja lounaisimmissa osissa on pieniä merkkejä tavanomaista sateisemmasta säästä.

IRI: Kevät ja kesä Euroopassa tavanomaista lämpimämpiä vain Fennoskandiaa lukuun ottamatta

IRI:n (International Research Institute for Climate and Society) mukaan sekä helmi-huhtikuussa, maalis-toukokuussa että huhti-kesäkuussa Suomen keskimääräiset lämpötilat ovat ajankohtaan nähden tavanomaisia. Huhti-kesäkuussa aivan kaakkoisimpaan Suomeen voi ehkä yltää tavanomaista lämpimämmän sään alue.

Touko-heinäkuussakin suuressa osassa Suomea ollaan lähellä tavanomaisia lämpötiloja, paitsi Itä-Suomessa on 40 %:n todennäköisyydellä tavanomaista lämpimämpää, 35 %:n todennäköisyydellä tavanomaisia lämpötiloja ja 25 %:n todennäköisyydellä tavanomaista viileämpää. Lisäksi Lapissa on viisi prosenttiyksikköä Itä-Suomea korkeampi todennäköisyys tavanomaista lämpimämpään säähän.

Kaikilla ennustetuilla kolmen kuukauden jaksoilla Euroopan osalta vain Suomen, Ruotsin ja Norjan lämpötilat näyttävät jäävät tavanomaisiin lukemiin. Muualla Euroopassa kivutaan yli tavanomaisten lämpötilojen. Erityisen selvästi (tavanomaista korkeampien lämpötilojen todennäköisyys 70-80 %) lämpimyys näkyy huhti-kesäkuussa Länsi-Euroopassa ja touko-heinäkuussa Keski-Euroopassa.

Sademäärät ovat tavanomaisia kaikilla ennustejaksoilla sekä Suomessa että muualla Euroopassa.

Japanin ilmatieteen laitos: Tavanomaista lämpimämpää varmimmin Kaakkois- ja Etelä-Suomessa

Kolmen kuukauden jaksolla helmi-huhtikuu Japanin ilmatieteen laitos ennustaa tavanomaista lämpimämpää olevan varmimmin Kaakkois- ja Etelä-Suomessa. Näiltä alueilta kohti Luoteis-Lappia mentäessä lämpötilat muuttuvat vähitellen tavanomaisiksi. Sademäärissä vaikuttaa olevan erittäin suuria alueellisia eroja.

Juhannusaatonkin sää on jo ennustettu! 

Yhdysvaltalainen AccuWeather julkaisee Suomeenkin tietokoneen mallintamia päiväkohtaisia ennusteita jopa yli kuukaudeksi ja Metcheck kuudeksi kuukaudeksi. Metcheckistä voi katsoa jo nyt vaikkapa juhannuksen sään. Kuriositeettina mainittakoon, että Metcheck ennustaa tällä hetkellä Helsinkiin juhannusaatoksi +16 astetta, poutaa ja puolipilvistä. Näin pitkät ennusteet ovat kuitenkin todellisuudessa täysin epäluotettavia, vaikka periaatteessa säämallien ajoa tietokoneella voidaan jatkaa vaikka kuinka pitkälle ajalle.

Jo muutaman viikon ennusteet ovat hyvin epävarmoja, käyttöarvoltaan lähellä nollaa. Vaikka pitkän aikavälin säätä (esimerkiksi kolmea kuukautta) onkin mahdollista jossakin määrin ennustaa, malleihin sisältyvien epävarmuuksien takia paikkakunta- ja päiväkohtainen ennuste on erittäin epäluotettava. Joskus tällaisista ennusteista onkin käytetty nimitystä "meteorologinen syöpä".

Ilmatieteen laitoksen ylimeteorologi Sari Hartosen mukaan Suomessa säätyyppi pystytään ennustamaan kohtuullisen luotettavasti 6-10 vuorokautta, lämpötila 4-7 vuorokautta, matalapaineiden ja sadealueiden reitti 3-5 vuorokautta, tuulet 2-3 vuorokautta ja sademäärät sekä sateiden tarkat reitit 0-2 vuorokautta etukäteen. Yli kymmenen vuorokauden ajalle ei voi tehdä vain yhtä ennustetta, vaan saadaan useampia erilaisia ennusteita. Ilmakehän kaoottisuus estänee tulevaisuudessakin yli 14-21 vuorokauden päiväkohtaiset ennusteet. Lämpötilaennusteet ovat sade-ennusteita luotettavampia.

Vuodenaikaisennusteissa (esimerkiksi koko kevään sääennuste) ei ennustetakaan yksittäisiä sääilmiöitä vaan ainoastaan pitkän aikavälin (yleensä kolmen kuukauden jakso) poikkeamia verrattuna tavanomaiseen. Vertailukohtana on aina useilta vuosilta (yleensä 30 vuotta) laskettu keskiarvo kyseisen kolmen kuukauden jakson tai kyseisen kuukauden säästä eli ns. tavanomainen sää.

Voiko sään vuodenaikaisennusteisiin luottaa?

Kaikissa pitkän aikavälin sääennusteissa on huomattava, etteivät ne yleensä ole Pohjois-Euroopassa kovinkaan luotettavia. Täällä ei ole samanlaista jaksottaista vaihtelua niin kuin tropiikissa, jossa ennusteissa voidaan käyttää hyväksi ENSO-värähtelyä (El Niño – La Niña -oskillaation vaihtelua). Matalilla leveysasteilla (tropiikissa) vuodenaikaisennusteet ovatkin hieman luotettavampia kuin meillä, koska siellä säätyypit ovat pitkälti seurausta meriveden lämpötilan vaihteluista. Meillä taas äkilliset, hetkittäiset tekijät vaikuttavat enemmän. Nämä vuodenaikaisennusteetkin ovat sääennusteita, eivät ilmastoennusteita. Säähän pääsevät hetkelliset tekijät vaikuttamaan voimakkaastikin, toisin kuin ilmastoon, joka on pitkän aikavälin keskiarvo.

Vaikka pitkän aikavälin sääennusteet, esimerkiksi vuodenaikaisennusteet, pitäisivätkin paikkansa, on huomattava, että ne ovat vain useamman kuukauden ajalle ennustettuja keskiarvoja eivätkä ennusta yksittäisiä säätapahtumia. Ongelmaa voi havainnollistaa seuraavalla esimerkillä. Suurkaupungissa on mahdollista ennustaa, että tietyssä kaupunginosassa tapahtuu enemmän rikoksia kuin toisessa, mutta siitä huolimatta et hälytysajossa olevan poliisiauton perässä ajaessasi tiedä, mihin kaupunginosaan poliisiauto juuri sillä kerralla kääntyy. Kun vuodenaikaisennuste ennustaa maalis-toukokuusta tavanomaista lämpimämpää, tämä voi tarkoittaa esimerkiksi joko 1) sitä, että koko maalis-toukokuun jakso on tavanomaista lämpimämpi tai 2) sitä, että lämpötilat ovat suurimmat osan ajasta aivan normaaleja (vähän alle tai vähän yli tavanomaisen), välillä jopa kylmiä, mutta jossakin vaiheessa on erityisen lämmintä.

Lisäksi täytyy huomata, että eri sääennusteissa käytetään erilaisia vertailujaksoja, kun verrataan lämpötiloja tavanomaisiin. Maailman meteorologisen järjestön (WMO) virallinen ilmastotieteen vertailukausi on 1961-1990, kun taas esimerkiksi Suomen Ilmatieteen laitos käyttää sääennusteissaan hieman lämpimämpää vertailukautta 1981-2010. Myös tässä blogikirjoituksessa esitettyjen vuodenaikaisennusteiden vertailukausi on 1981-2010, paitsi Venäjän ilmatieteen laitoksella 1971-2010.

keskiviikko 10. helmikuuta 2016

Uusi ennätys: Merijään pinta-ala globaalisti satelliittiajan pienin

Globaali merijään pinta-ala on nyt pienempi kuin koskaan aiemmin satelliittimittausten aikakaudella. Vuodesta 1979 nykyhetkeen merijää on vähentynyt noin 80 neliökilometriä vuorokaudessa.

Jäänmurtaja Otso työssään helmikuussa 1937. Kuva: Pietinen, Museoviraston kuvakokoelmat, Flickr, julkaistu Creative Commons -lisenssillä CC BY-NC-SA 2.0.

Viime vuosina olen kirjoittanut useaan kertaan Antarktiksen (Etelämantereen) ennätyksellisen laajasta merijäästä. GRACE-satelliitista tehtyjen painovoimamittausten avulla on mahdollista arvioida jäämassan muutoksia. Tätä hyödynnettiin Princetonin yliopiston tutkimuksessa, jonka mukaan Länsi-Antarktiksen jäätikkö on viime vuosikymmenen (2003-2014) aikana sulanut kaksi kertaa niin paljon kuin Itä-Antarktiksella on syntynyt uutta jäätä. Antarktiksen jäätikön sulaminen on siis kiihtynyt, vaikka merijään laajuus onkin kasvanut. Sen sijaan arktisella alueella merijään sulamistrendi on ollut selvä jo pitkään (minimilaajuus syksyllä 2012).

Tällä hetkellä globaali merijään pinta-ala on vuodesta 1979 alkavien satelliittimittausten pienin. Toissa päivänä pinta-ala oli 14,365 miljoonaa neliökilometriä, mikä on 26 000 neliökilometriä vähemmän kuin aiempi minimipinta-ala 14,391 miljoonaa neliökilometriä vuodelta 2006. Vuodesta 1979 nykyhetkeen merijää on vähentynyt noin 80 neliökilometriä vuorokaudessa.

Jatkuvasti päivittyvä tieto maailman merijään pinta-alasta näkyy tämän linkin diagrammista (päivittäinen pinta-ala miljoonina neliökilometreinä sinisellä, keskiarvo 1979-2008 harmaalla, anomalia eli poikkeama tavanomaisesta punaisella). Selkeämpi eri vuosien vertailudiagrammi puolestaan löytyy tästä linkistä, trendidiagrammi täältä ja paljon lisätietoa täältä. Vertailuja tutkittaessa on syytä huomata, että laajuus (extent) on eri asia kuin pinta-ala (area).

Sääasemamittausten globaaleja tuloksia tammikuulta ei ole vielä julkaistu, mutta sekä UAH-satelliittimittausten että RSS-satelliittimittausten mukaan tammikuu oli satelliittimittaushistorian lämpimin tammikuu. Erityisen lämmin tammikuu oli arktisella alueella. UAH-mittausten mukaan tavanomaiseen verrattuna kaikkein lämpimintä oli Keski-Venäjällä, Volochankan tienoilla, jossa oli keskimäärin 7,2 celsiusastetta tavanomaista lämpimämpää. Suomen alueet jäivät tammikuussa UAH-tietojen mukaan 0,5-2,5 astetta tavanomaista kylmemmiksi, mikä on selvästi pienempi poikkeama kuin Suomen sääasemilla tehdyissä mittauksissa.

Sekä tammikuun lämpötiloihin että merijään ennätyksellisen pieneen pinta-alaan ovat vaikuttaneet ilmastonmuutoksen lisäksi arktinen oskillaatio ja jopa ennätyksellisen voimakas El Niño.

maanantai 8. helmikuuta 2016

Ihmiskunnan tuottama äänisaaste on levinnyt myös meriin

Viime viikolla Naturen Scientific Reports -lehdessä julkaistun Southamptonin yliopiston tutkimuksen mukaan ihmisen toiminnasta syntyvät vedenalaiset äänet saattavat muuttaa meriekosysteemeille keskeisten pohjaeliöiden käyttäytymistä.

 Kuvan © Sergey Novikov - Fotolia.

Ihmiskunnan vaikutus merten rannikkoalueen äänimaailmaan lienee merkittävä, koska noin 40 prosenttia maapallon väestöstä elää korkeintaan sadan kilometrin etäisyydellä rannikoilta. Näiden alueiden väentiheys on yli kolme kertaa niin suuri kuin maapallon keskimääräinen väentiheys. Vaikka vedenalaisia ääniä aiheuttavat sekä pinta-aallot, sääilmiöt, jäätiköt että eläimet, ihmistoiminnan osuus äänistä on kaksinkertaistunut joka vuosikymmen viimeisimmän kuuden vuosikymmenen aikana.

Tutkimuksessa todettiin, että laivaliikenteen ja rantojen rakennustoiminnan kaltaisille äänille altistuminen aiheuttaa käyttäytymisreaktioita tietyissä selkärangattomissa eläimissä, jotka elävät merisedimentissä. Nämä lajit edistävät merkittävästi merenpohjan ekosysteemin toimintaa, sillä ne vaikuttavat sedimenttien sisälle ja niistä ulos kulkeutuvan veden määrään. Tämä puolestaan on ratkaisevan tärkeää ravinteiden kiertokulun ja hiilidioksidin varastoinnin kannalta.

Tutkimus osoitti sen, että joidenkin ihmisen aiheuttamien äänien seurauksena tiettyjen lajien aktiivisuus sedimenteissä voi heikentyä. Tämä taas voi johtaa tiiviiden sedimenttien muodostumiseen, jolloin merenpohja kärsii alentuneesta happipitoisuudesta. Mahdollisesti hapettomiksi muuttuvat sedimentit voivat vaikuttaa merenpohjan tuottavuuteen, sedimentin lajiston vähenemiseen ja kalatalouden tuotannon heikkenemiseen.

Aiemmissa tutkimuksissa on lähes yksinomaan keskitytty melusaasteen suoriin fysiologisiin tai käyttäytymismuutoksiin merinisäkkäillä ja kaloilla. Aikaisemmin ei ole käsitelty äänen epäsuoria vaikutuksia ekosysteemin ominaisuuksiin. Tämä uusi tutkimus antaa näyttöä siitä, että rannikkoympäristöjen altistuminen ihmistoiminnan äänille aiheuttaa ekosysteemille todennäköisesti paljon laajempia seurauksia kuin tällä hetkellä ymmärretään.

Tutkijat altistivat kolme lajia - keisarihummerin eli meriravun (Nephrops norvegicus), japaninmattosimpukan (Ruditapes philippinarum) ja käärmetähden (Amphiura filfiformis) - kahdelle erityyppiselle vedenalaiselle äänikentälle: laivaliikennettä sekä kauppasatamia ja ruoppaustoimintoja jäljittelevälle jatkuvalle laajakaistaiselle kohinalle (CBN) ja rakentamista jäljittelevälle ajoittaiselle laajakaistaiselle kohinalle (IBN). Jatkuvan laajakaistaisen kohinan vaikutusta tutkittiin minuutin mittaisella äänitteellä, joka oli saatu Englannin kanaalissa sadan metrin etäisyydellä kulkevasta laivasta. Ajoittaisen laajakaistaisen kohinan (impulssimelun) tutkimiseen käytettiin Pohjanmeren tuulipuistosta 60 metrin etäisyydeltä tehtyä kahden minuutin mittaista nauhoitusta. Äänialtistus muutti selvästi sekä keisarihummerin että japaninmattosimpukan toimintaa, mutta käärmetähteen vaikutus oli hyvin pieni.

Viime vuosikymmenen aikana on keskusteltu siitä, missä määrin valaat, delfiinit ja kalakannat saattavat häiriintyä merenkulun, tuulipuistojen ja niiden rakentamisen äänistä sekä öljy-, kaasu- ja mineraalivarojen seismisestä etsinnästä. Sen sijaan äänten vaikutuksia rapuihin sekä muihin äyriäisiin ja selkärangattomiin ei ole juurikaan tutkittu. Kuitenkin ne ovat ratkaisevan tärkeitä terveiden ja taloudellisesti käyttökelpoisten valtamerten kannalta, koska ne muodostavat merkittävän osan ravintoketjua. Nämä lajit eivät edes pysty liikkumaan pois häiritsevien äänien alueelta samoin kuin kalat ja nisäkkäät.

Lähteet

Solan, M. et al. Anthropogenic sources of underwater sound can modify how sediment-dwelling invertebrates mediate ecosystem properties. Sci. Rep. 6, 20540; doi: 10.1038/srep20540 (2016).

University of Southampton. Man-made underwater sound may have wider ecosystem effects than previously thought. Published 5 February 2016.

Lue myös nämä

Ennusteiden mukaan merissä olevien muovijätteiden paino ylittää kalojen painon vuoteen 2050 mennessä

Miksi merenpinta on noussut tällä vuosituhannella?


perjantai 5. helmikuuta 2016

Hyviä uutisia ilmansaasteista, huonoja uutisia merenpinnan noususta

Olen viime viikoina kirjoittanut sekä merenpinnan noususta että ilmansaasteista. Viimeisimmän vuorokauden aikana molemmista aiheista on tullut kiinnostavaa lisätietoa.

Ihmisperäisten hiukkasten päästöt (Eurooppa vuonna 2005) keskittyvät laivareittien, teiden ja kaupunkien keskustojen alueelle. Kuvan saa suuremmaksi klikkaamalla hiirellä sen päältä. Lähde: Kukkonen, J., Karl, M., Keuken, M. P., Denier van der Gon, H. A. C., Denby, B. R., Singh, V., Douros, J., Manders, A., Samaras, Z., Moussiopoulos, N., Jonkers, S., Aarnio, M., Karppinen, A., Kangas, L., Lützenkirchen, S., Petäjä, T., Vouitsis, I., and Sokhi, R. S.: Modelling the dispersion of particle numbers in five European cities, Geosci. Model Dev., 9, 451-478, doi:10.5194/gmd-9-451-2016, 2016. Lisenssi: CC BY 3.0.

Eilen julkaistussa kansainvälisessä tutkimuksessa, jossa olivat mukana myös Suomen Ilmatieteen laitos ja Helsingin yliopisto, tutkittiin ilmansaasteina toimivien hiukkasten lukumääräpitoisuuksia (PNC) sekä näiden lukumääräpitoisuuksien mallintamista Helsingissä, Oslossa, Lontoossa, Rotterdamissa ja Ateenassa vuonna 2008.

Hiukkasten keskimääräiset lukumääräpitoisuudet (hiukkasta/kuutiosenttimetri) alueittain Helsingissä vuonna 2008. Kuvan saa suuremmaksi klikkaamalla hiirellä sen päältä. Lähde: Kukkonen, J., Karl, M., Keuken, M. P., Denier van der Gon, H. A. C., Denby, B. R., Singh, V., Douros, J., Manders, A., Samaras, Z., Moussiopoulos, N., Jonkers, S., Aarnio, M., Karppinen, A., Kangas, L., Lützenkirchen, S., Petäjä, T., Vouitsis, I., and Sokhi, R. S.: Modelling the dispersion of particle numbers in five European cities, Geosci. Model Dev., 9, 451-478, doi:10.5194/gmd-9-451-2016, 2016. Lisenssi: CC BY 3.0.

Kaikissa kohdekaupungeissa hiukkasten esiintymiseen vaikutti lähinnä paikallinen ajoneuvoliikenne. Suurimmat pitoisuudet olivat vilkkaimmin liikennöityjen teiden varsilla ja risteyksissä sekä keskustoissa. Lontoota lukuun ottamatta merkittäviä vaikuttavia tekijöitä olivat myös laivaliikenne ja satamat sekä Ateenassa lentoliikenne.

Mitatut (sininen) ja mallinnuksella ennustetut (musta+vihreä) keskimääräiset hiukkasten lukumääräpitoisuudet vuonna 2008 neljässä eurooppalaisessa kaupungissa. Kuvan saa suuremmaksi klikkaamalla hiirellä sen päältä. Lähde: Kukkonen, J., Karl, M., Keuken, M. P., Denier van der Gon, H. A. C., Denby, B. R., Singh, V., Douros, J., Manders, A., Samaras, Z., Moussiopoulos, N., Jonkers, S., Aarnio, M., Karppinen, A., Kangas, L., Lützenkirchen, S., Petäjä, T., Vouitsis, I., and Sokhi, R. S.: Modelling the dispersion of particle numbers in five European cities, Geosci. Model Dev., 9, 451-478, doi:10.5194/gmd-9-451-2016, 2016. Lisenssi: CC BY 3.0.

Mallinnuksessa ennustetut ja todellisuudessa mitatut hiukkasten lukumääräpitoisuudet vastasivat kohtuullisen hyvin toisiaan.

Päästöjen vähentämistä elinkuukausista Euroopan eri alueilla voit katsoa dian tästä linkistä. Lontoon ilmansaasteita on visualisoitu erinomaisen hyvin kaksi päivää sitten ilmestyneessä kirjoituksessa. Kannattaa katsoa myös esitys ympäristön terveyshaitoista liikunnan näkökulmasta (Timo Lanki, Terveyden ja hyvinvoinnin laitos).

Ihmisperäisten hiukkasten kokonaispäästöt Euroopassa (a) luokiteltuina päästölähteittäin vuonna 2005 ja (b) maaryhmittäin vuosina 2005, 2020 ja 2030 (SEA = kansainvälinen meriliikenne, NONEU = EU:n ulkopuoliset valtiot, EU15 = EU:n vanhat jäsenmaat, liittyneet ennen vappua 2004, EU12 = EU:n uudet jäsenmaat). Kuvan saa suuremmaksi klikkaamalla hiirellä sen päältä. Lähde: Kukkonen, J., Karl, M., Keuken, M. P., Denier van der Gon, H. A. C., Denby, B. R., Singh, V., Douros, J., Manders, A., Samaras, Z., Moussiopoulos, N., Jonkers, S., Aarnio, M., Karppinen, A., Kangas, L., Lützenkirchen, S., Petäjä, T., Vouitsis, I., and Sokhi, R. S.: Modelling the dispersion of particle numbers in five European cities, Geosci. Model Dev., 9, 451-478, doi:10.5194/gmd-9-451-2016, 2016. Lisenssi: CC BY 3.0.

Hyvä uutinen on se, että hiukkasten määrän arvioidaan pienenevän vuodesta 2005 vuosiin 2020-2030 alle puoleen alkuperäisestä. Vuonna 2005 suurin lähde oli kansainvälinen laivaliikenne, mutta sen osuus pienenee jatkossa huomattavasti lähinnä vähärikkisten polttoaineiden ansiosta.

Tänään päivitetyt satelliititiedot merenpinnan noususta sen sijaan eivät kerro hyvää. AVISO-satelliittitietojen mukaan merenpinta nousi globaalisti 36 millimetriä vuoden 2009 lopusta lokakuuhun 2015. Nousunopeus 5 millimetriä vuodessa on paljon pitkän aikavälin (1992-2012) keskiarvoa (3,1 millimetriä vuodessa) suurempi.

Kirsikanpoimintamenetelmällä eli alku- ja loppukohta tarkoitushakuisesti valitsemalla vuoden 2011 La Niña -tilanteesta nykyhetken El Niño -tilanteeseen nousunopeus olisi jopa 7 millimetriä vuodessa. On kuitenkin hyvin tiedossa se, että pintalämpötiloja viilentävän La Niñan aikana nousunopeus hidastuu ja pintalämpötiloja kohottavan El Niñon aikana taas nopeutuu. Vaikka tämä ENSO-vaihtelukin korjataan, merenpinnan nousunopeus aikavälillä 2009-2015 on ollut 4-5 millimetriä vuodessa eli 5-6 kertaa nopeampi kuin 1900-luvun alussa ja puolet nopeampi kuin aikavälillä 1925-1992.

Lue myös nämä

Saastuneen kaupunki-ilman hengittäminen voi vastata useiden savukkeiden polttamista päivässä


Miksi merenpinta on noussut tällä vuosituhannella?

tiistai 2. helmikuuta 2016

Repovesi nyt Suomen kuudenneksi suosituin kansallispuisto

Repoveden käyntimäärä kasvoi viime vuonna 43 prosenttia

Repoveden kansallispuisto

Metsähallituksen eilen julkaistu tiedote kertoo näin: "Repoveden kansallispuisto kiri 43 prosentin käyntimääräkasvullaan seitsemän suosituimman kansallispuiston joukkoon Pallas–Yllästunturin, Nuuksion, Urho Kekkosen, Oulangan, Kolin ja Pyhä–Luoston kanssa. Alueella on kehitetty kysyntälähtöisesti palveluja, mm. helppoja päiväreittejä, ja alueen kunnat, matkailutoimijat ja Metsähallituksen luontopalvelut ovat yhdessä tehostaneet puiston viestintää. Samat tekijät ovat vauhdittaneet muidenkin puistojen kasvulukuja."

Vuoden 2015 kävijämäärien perusteella järjestyksessä lueteltuina Suomen seitsemän suosituinta kansallispuistoa ja samalla ainoat sadan tuhannen käynnin rajan ylittäneet ovat seuraavat:

1. Pallas-Yllästunturin kansallispuisto 525 600 käyntiä
2. Nuuksion kansallispuisto 343 800 käyntiä
3. Urho Kekkosen kansallispuisto 291 700 käyntiä
4. Oulangan kansallispuisto 201 200 käyntiä
5. Kolin kansallispuisto 167 300 käyntiä
6. Repoveden kansallispuisto 140 300 käyntiä
7. Pyhä-Luoston kansallispuisto 115 100 käyntiä

Kaikkiaan Suomessa on 39 kansallispuistoa. Suomen itsenäisyyden satavuotisjuhlavuoden 2017 kunniaksi perustetaan uusi kansallispuisto Hossaan.

Suomalaiset kävelevät kansallispuistoissa noin 850 kertaa maapallon ympäri vuodessa


Pyhä-Luoston kansallispuisto

Repovedellä vuonna 2015 käyneet 140 300 ihmistä tuottivat paikallistalouteen rahaa noin 3,5 miljoonaa euroa. Lisäksi luontoretkeily kohottaa kuntoa ja vähentää stressiä. Tämä on todettu myös Metsähallituksen syksyllä 2014 julkaistussa selvityksessä"Retkeilijä kokee saavansa yhdestä vierailusta kansallispuistoon hyvinvointia keskimäärin 208 euron arvosta. - - Kansallispuistoretkellä patikoitiin keskimäärin 15 km. Tästä voi arvioida, että Suomen kansallispuistoissa kävellään vuodessa kaikkiaan noin 34 miljoonaa kilometriä, joka vastaa noin 850 kierrosta maapallon ympäri."

Olin siellä minäkin

Itse retkeilin viime vuonna neljässä noista seitsemästä suosituimmasta kansallispuistosta: Oulanka, Koli, Repovesi ja Pyhä-Luosto. Tässä muutamia kuvia Kouvolan Repovedeltä Tervajärven lähtöpaikalta retkeiltäessä:









Lue myös nämä

Kolia koluamassa

Alakylän luontopolku, Kouvola, 2.1.2016

Myllypuron luontopolku, Kouvola, 28.12.2015

Niivermäen luontopolku