maanantai 22. syyskuuta 2014

Tänään kansainvälinen autoton päivä: Suomessa autoja paikoin enemmän kuin asukkaita

Kuvan lähde: http://www.jly.fi/ekoteho/esko/osio1.htm.

Tänään maanantaina 22.9.2014 on kansainvälinen autoton päivä, auton vapaapäivää.

WMO:n tiedotteen mukaan kasvihuonekaasupäästöt kasvavat nyt nopeimmin 30 vuoteen. Ilmaston tila ei näytä kovinkaan hyvältä. Toisinaan on väitelty siitä, aiheuttaako lihankasvatus vai liikenne maailmanlaajuisesti enemmän kasvihuonekaasupäästöjä. Pahin vapaa-ajanviettovaihtoehto lieneekin se, että ajaa henkilöautolla pitkän matkan päähän ravintolaan ja tilaa naudanlihaa sekä riisiä.

YK:n mukaan autoilusta on tulossa maailmanlaajuisesti kaikkein suurin syypää kasvihuonekaasupäästöjen kasvuun, sillä autoilun päästöt lisääntyvät muita kasvihuonekaasujen päästöjä nopeammin. Aikavälillä 2010-2050 autoilun päästöt voivat lisääntyä 71 %. Suurin syyllinen on autoilun räjähdysmäinen kasvu kehittyvissä maissa. Maailmanlaajuisesti liikenteen osuus energian loppukäytöstä vuonna 2010 oli vain 27 %. Vuodesta 1970 liikenteen päästöt ovat kuitenkin yli kaksinkertaistuneet. Karkean arvion mukaan globaalien kasvihuonekaasupäästöjen pitäisi kuitenkin pienentyä 12 % aikavälillä 2012-2020, jos maapallon keskilämpötilan nousu halutaan rajoittaa alle kahteen asteeseen esiteollisesta ajasta.

CO2-raportin mukaan Suomessa tuotettiin kasvihuonekaasuja viikolla 34/2014 kaikkiaan 487 tuhatta tonnia (laskettuna hiilidioksidiekvivalentteina eli muiden kasvihuonekaasujen päästöt on muutettu vastaamaan hiilidioksidin vaikutuksia), josta tieliikenteen osuus oli 53 %, maatalouden 18 %, kuluttajien sähkönkulutuksen 14 %, jätehuollon 9 % ja lämmityksen 7 %.  Kymenlaaksossa samalla viikolla tuotettiin kasvihuonekaasuja 16 tuhatta tonnia, josta tieliikenteen osuus oli 55 %, maatalouden 13 %, kuluttajien sähkönkulutuksen 15 %, jätehuollon 9 % ja lämmityksen 8 %.

Nyt on hyvä aika palauttaa mieleen Kouvolan Sanomien 6.6.2007 julkaisemat faktat:
-Matkalla Kouvolasta Helsinkiin henkilöauto tuottaa hiilidioksidia 20 kg, vaikka päästöt olisivatkin vain 160 g/km.
-Kouvolan seudulla autoilu tuottaa kasvihuonekaasuja jopa 250 000 000 kg/vuosi.
-Kouvolan seudun kasvihuonekaasupäästöistä kolmannes tulee liikenteestä.
-Raskaan liikenteen osuus on vain 15 % kaikista kasvihuonekaasupäästöistä.
-Yksityisautoilla tehtävät työ- ja asiointimatkat ovat merkittävä kasvihuonekaasujen tuottaja.
-Kouvolan seutu on yksi Suomen autoistuneimmista alueista; asukasmäärään suhteutettuna taakse jäävät esimerkiksi Helsinki ja Kuopio.
-Kouvolan seudulla henkilöliikenteen matkoista joukkoliikenteessä tehdään vain 2 %, Suomessa keskimäärin 4 %.

Suomen autoistuneimmat kunnat sijaitsevat vuonna 2013 julkaistujen tietojen mukaan Ahvenanmaalla, jossa on autoja paikoin enemmän kuin asukkaita. Eckerön kunnassa on 1,07 autoa asukasta kohden, Sundissa 1,02. Manner-Suomessa eniten autoja on Isossakyrössä, 0,86 autoa asukasta kohden. Yleensäkin Pohjanmaalla ja muualla Länsi-Suomessa autoja on paljon, mitä selitetään voimakkaalla markkinoinnilla ja ihmisten perinteellä kytätä toisten autoja. Kouvolassa on 0,62 autoa asukasta kohden. Kaikkein vähiten autoistuneita ovat suuret kaupungit, joissa hyvin toimiva joukkoliikenne, ruuhkat ja pysäköintipaikkojen vaikea saatavuus tai kalleus rajoittavat yksityisautoilua. Helsingissä on vain 0,39 autoa asukasta kohden, Kauniaisissa ja Tampereella puolestaan 0,45.

Valtiotilastoissa eniten moottoriajoneuvoja (ei siis pelkästään henkilöautoja) henkeä kohden laskettuna on San Marinossa (1,263 moottoriajoneuvoa per asukas). Seuraavina tulevat Monaco (0,899) ja Yhdysvallat (0,809). Suomi on 14. sijalla (0,612). Joissakin valtioissa on vain 0,002 moottoriajoneuvoa asukasta kohden.

lauantai 20. syyskuuta 2014

Japanin ilmatieteen laitos: Neljä viidestä viime kuukaudesta globaalisti ennätyslämpimiä

Vuoden 2014 eri kuukausien sijoittuminen globaaleissa koko mittaushistorian kuukausikohtaisissa lämpöennätystilastoissa NOAA:n (Yhdysvaltain liittovaltion sään- ja valtamerentutkimusorganisaatio), Nasan ja Japanin ilmatieteen laitoksen (JMA) mukaan. Eri tutkimuslaitokset käyttävät hieman erilaisia menetelmiä. Kaikkien näiden tilastoissa toukokuu 2014 oli globaalisti koko mittaushistorian lämpimin toukokuu ja elokuu 2014 koko mittaushistorian lämpimin elokuu. On kuitenkin syytä huomata, että elokuun tulokset ovat vielä alustavia. Taulukon viimeinen sarake kertoo kunkin kuukauden lämpenemistrendin sataa vuotta kohden laskettuna Japanin ilmatieteen laitoksen mukaan.

Japanin ilmatieteen laitoksen alustavien tietojen mukaan elokuun 2014 keskimääräinen globaali pintalämpötila (ilman lämpötila lähellä maapallon pintaa ja merien pintalämpötila) oli 0,32 celsiusastetta lämpimämpi kuin ajanjakson 1981-2010 elokuiden keskiarvo ja 0,66 astetta lämpimämpi kuin 1900-luvun elokuiden keskiarvo. Tämä on mittaushistorian (alkaen vuodesta 1891) korkein elokuun pintalämpötila.

Viisi lämpimintä elokuuta ovat olleet 2014 (+0,32°C), 1998 (+0,27°C), 2009 (+0,24°C), 2012 (+0,23°C) ja 2013 (+0,22°C). Pitkällä aikavälillä keskimääräinen globaali elokuiden pintalämpötila on Japanin ilmatieteen laitoksen mukaan noussut 0,64 astetta vuosisadassa.

Alustavien Japanin ilmatieteen laitoksen laskelmien mukaan pohjoisen pallonpuoliskon kesäajan eli kolmen kuukauden jakson kesä-elokuu 2014 keskimääräinen globaali pintalämpötila (ilman lämpötila lähellä maapallon pintaa ja merien pintalämpötila) oli 0,31 celsiusastetta lämpimämpi kuin ajanjakson 1981-2010 keskiarvo ja 0,65 astetta lämpimämpi kuin 1900-luvun keskiarvo. Tämä on mittaushistorian (alkaen vuodesta 1891) korkein kesä-elokuun pintalämpötila.

Viisi lämpimintä kesä-elokuun jaksoa ovat olleet 2014 (+0,31°C), 1998 (+0,28°C), 2012 (+0,23°C), 2010 (+0,23°C), 2013 (+0,22°C) ja 2009 (+0,22°C). Pitkällä aikavälillä keskimääräinen globaali kesä-elokuiden pintalämpötila on Japanin ilmatieteen laitoksen mukaan noussut 0,66 astetta vuosisadassa.

Japanin ilmatieteen laitoksen tilastoissa neljä viidestä viimeisimmästä kuukaudesta ovat olleet vuodesta 1891 alkavan mittaushistorian lämpimimpiä ko. kuukausia. Heinäkuu oli mittaushistorian toiseksi lämpimin heinäkuu. Sen edelle menee vain heinäkuu 1998, jolloin vallitsi voimakas El Niño.

Lue myös nämä

Elokuu 2014 mittaushistorian lämpimin myös NOAA:n mukaan

NASA: Elokuu 2014 globaalisti mittaushistorian lämpimin elokuu

Heinäkuu globaalisti mittaushistorian neljänneksi lämpimin, Antarktiksella jälleen satelliittiajan laajin kuukausikohtainen merijää

Kesän 2014 lämpöennätykset Suomessa: Useita koko mittaushistorian ennätyksiä

Äärimmäisyyksien kesä 2014: Kouvolassa Suomen ennätys yhden mittausaseman helleputken pituudessa

Kesäkuu 2014 globaalisti 135-vuotisen mittaushistorian lämpimin

Kesäkuu oli Suomessa kolea, globaalisti tavanomaista lämpimämpi

Toukokuu 2014 oli globaalisti 135-vuotisen mittaushistorian lämpimin toukokuu?

WMO hetki sitten: Vuosi 2013 mittaushistorian kuudenneksi lämpimin, maa-alueet neljänneksi lämpimimmät

Japanin ilmatieteen laitos: Vuosi 2013 globaalisti mittaushistorian toiseksi lämpimin

Maapallon ilmasto näyttää viilentyneen koko elämäni ajan!

Ilmastonmuutos lisännyt korkeita lämpötiloja maapalolla viime vuosina

Ennätyskuumat kuukaudet lisääntyneet globaalisti

torstai 18. syyskuuta 2014

Elokuu 2014 mittaushistorian lämpimin myös NOAA:n mukaan


Elokuu 2014 oli mittaushistorian lämpimin elokuu, kun sekä maa- että merialueiden lämpötilat yhdistetään. Myös meret olivat ennätyslämpimiä. Näin kertoo NOAA:n puoli tuntia sitten julkaisema kuukausikatsaus. Nasa raportoi jo alkuviikosta elokuun olleen mittaushistorian lämpimin.

NOAA:n mukaan maa- ja merialueiden yhdistetty elokuun globaali lämpötila oli ennätyskorkea, 0,75 astetta 1900-luvun keskiarvoa (15,6 celsiusastetta) korkeampi. Aiempi (vuodesta 1880 alkavan mittaushistorian) elokuun ennätys oli vuodelta 1998. Yhdeksän kymmenestä lämpimimmästä elokuusta on mitattu 2000-luvulla. Tämän vuoden elokuussa globaalin lämpötilan lisäksi myös pohjoisen pallonpuoliskon lämpötilapoikkeama tavanomaisesta oli ennätyskorkea, 0,92 astetta yli keskiarvon. Eteläisellä pallonpuoliskolla tavanomainen keskiarvo ylittyi 0,56 asteella, mikä on mittaushistorian neljänneksi korkein lukema.

Maa-alueiden globaali keskilämpötila oli elokuussa 0,99 astetta 1900-luvun keskiarvoa (13,8 celsiusastetta) korkeampi, mikä on mittaushistorian toiseksi korkein elokuun arvo. Lämpimin elokuu on ollut vuonna 1998. Kaikkiaan 26 valtiossa (kaikissa maanosissa Antarktista lukuun ottamatta) ainakin yhdellä mittausasemalla mitattiin uusi elokuun lämpöennätys. Sekä Yhdysvalloissa että Venäjällä mitattiin sääasemakohtaisia elokuun lämpöennätyksiä, mutta kummassakin maassa ainakin yhdessä paikassa mitattiin myös elokuun uusi kylmyysennätys. Myös yhdessä Antarktiksen mittauspisteessä mitattiin 30-vuotisen mittaushistorian uusi elokuun kylmyysennätys.

Useimmilla maa-alueilla elokuu oli tavanomaista lämpimämpi, mutta normaalia viileämpää oli osissa Yhdysvaltoja, Länsi-Eurooppaa ja Itä-Aasiaa sekä Pohjois-Siperiassa ja Australian keski- ja pohjoisosissa. Isossa-Britanniassa oli kahdeksan peräkkäisen keskimääräistä lämpimämmän kuukauden jälkeen sateinen ja kylmin elokuu sitten vuoden 1993. Latviassa elokuu puolestaan oli mittaushistorian viidenneksi sateisin ja 2000-luvun toiseksi sateisin. Sadetta tuli 178 % tavanomaisesta määrästä.

Merialueiden lämpötila oli globaalisti elokuussa 0,65 astetta 1900-luvun keskiarvoa (16,4 celsiusastetta) korkeampi. Tämä ylittää elokuun 2005 ennätyksen 0,08 asteella ja kesäkuussa 2014 saavutetun mittaushistorian suurimman kuukausikohtaisen anomalian (poikkeaman tavanomaisesta) 0,03 asteella.

Pohjoisen pallonpuoliskon kesäaikakin vuonna 2014 ennätyslämmin

Yksittäisistä kuukausista toukokuu, kesäkuu ja elokuu olivat tämän vuoden kevään ja kesän aikana mittaushistorian lämpimimpiä (huhtikuu jaetulla ensimmäisellä sijalla). Heinäkuu oli puolestaan mittaushistorian neljänneksi lämpimin heinäkuu.

NOAA:n mukaan globaali maa- ja merialueiden lämpötila oli kesä-elokuun kolmen kuukauden jaksolla ennätyslämmin, 0,71 astetta 1900-luvun keskiarvoa (16,4 celsiusastetta) lämpimämpi. Aiempi ennätys oli vuodelta 1998. Norjassa kesä oli keskimäärin 1,9 astetta ja paikoin 2-3 astetta pitkäaikaista (1961-1990) kesien keskiarvoa lämpimämpi. Tanskan kesä ylitti ajanjakson 1961-1990 kesien keskiarvon 1,9 asteella ja tuoreemman ajanjakson 2001-2010 keskiarvon 0,4 asteella.

Myös globaali merien lämpötila oli kesä-elokuussa ennätyksellinen, 0,63 astetta 1900-luvun keskiarvoa lämpimämpi, mikä ylittää vuoden 2009 ennätyksen 0,04 asteella.

Koko vuosi 2014 on ollut tähän mennessä (tammi-elokuu) mittaushistorian kolmanneksi lämpimin vastaava ajanjakso, 0,68 astetta 1900-luvun keskiarvoa (14,0 celsiusastetta) lämpimämpi.

Myös Nasan tilastot osoittavat elokuun olleen ennätyslämmin

Nasa kertoi jo alkuviikosta elokuun 2014 olleen mittaushistorian lämpimin. Ero muihin globaalisti lämpimiin elokuihin (2011, 2008, 2006, 2003) on toki erittäin pieni ja voi hävitä mittaustarkkuuden rajoihin. Nasan tilastoissa tämän vuoden kuukaudet ovat sijoittuneet kuukausikohtaisessa tarkastelussa seuraavasti: tammikuu mittaushistorian 4. lämpimin tammikuu, helmikuu 17. lämpimin, maaliskuu 4. lämpimin, huhtikuu 2. lämpimin, toukokuu mittaushistorian lämpimin, kesäkuu 3. lämpimin, heinäkuu 11. lämpimin ja elokuu siis jälleen mittaushistorian lämpimin.

NOAA:n tilastoissa puolestaan tämän vuoden kuukaudet ovat sijoittuneet kuukausikohtaisessa tarkastelussa seuraavasti: tammikuu mittaushistorian 4. lämpimin tammikuu, helmikuu mittaushistorian 21. lämpimin (jaetulla 21. tilalla), maaliskuu 4. lämpimin, huhtikuu 2. lämpimin (ennakkotiedoissa jaetulla 1. sijalla), toukokuu mittaushistorian lämpimin, kesäkuu mittaushistorian lämpimin, heinäkuu 4. lämpimin ja elokuu taas mittaushistorian lämpimin.

Mitä elokuun 2014 ennätys kertoo ilmastonmuutoksesta?

Ilmastonmuutoksesta ei kannata tehdä johtopäätöksiä yksittäisen kuukauden tai yksittäisen vuoden perusteella. Pelkkä elokuun 2014 ennätys ei siis yksinään todista mitään.

Ilmastonmuutos näkyy pitkän aikavälin trendeissä. NOAA:n mukaan yhdeksän kymmenestä lämpimimmästä elokuusta on mitattu 2000-luvulla. Tämän vuoden elokuu oli 38. peräkkäinen elokuu, jolloin lämpötila on ylittänyt 1900-luvun keskiarvon. Viimeksi tätä keskiarvoa kylmempi elokuu oli vuonna 1976.

Lähde

NOAA National Climatic Data Center, State of the Climate: Global Analysis for August 2014, published online September 2014, retrieved on September 18, 2014

tiistai 16. syyskuuta 2014

NASA: Elokuu 2014 globaalisti mittaushistorian lämpimin elokuu


Nasan eilen julkaisemien tietojen mukaan elokuu 2014 oli globaalisti vuodesta 1880 alkavan mittaushistorian lämpimin elokuu, 0,70 celsiusastetta lämpimämpi kuin vertailukauden 1950-1981 keskiarvo, kun tarkastellaan maa- ja merialueiden lämpötiloja yhdistettyinä. Aiempi lämpöennätys oli elokuulta 2011, jolloin oli 0,69 astetta vertailukautta lämpimämpää. Viimeksi vertailukauden keskiarvoa viileämpi elokuu on ollut vuonna 1978.

Erityisen lämmintä elokuussa 2014 oli läntisellä Antarktiksella, 4-8 astetta yli tavanomaisen. Suomessa tavanomainen lämpötila ylittyi Nasan mukaan 1-2 asteella, mikä on yhteneväinen lukema Suomen Ilmatieteen laitoksen tulosten kanssa.

Usein uudet globaalit ennätykset syntyvät pitkäaikaisen ilmaston lämpenemistrendin ja samaan aikaan esiintyvän El Niñon kanssa. Tällä hetkellä El Niño ei kuitenkaan vielä ole havaittavissa, vaikka se näyttäisikin olevan hiljalleen kehittymässä. El Niñon syntymisen todennäköisyys pohjoisen pallonpuoliskon syksyn ja talven 2014-2015 aikana on 60-65 prosenttia.

Nasan mukaan vuosi 2014 on tähän mennessä ollut tilastohistorian neljänneksi lämpimin tammi-elokuun jakso. Kaikki lämpimämmät tammi-elokuun jaksot ovat olleet joko El Niño -kuukausia tai välittömästi El Niñoa seuraavia kuukausia. Globaalien lämpötilojen lämpöpiikki nimittäin tulee usein pienellä viiveellä El Niñon jälkeen.

Nasan mukaan toukokuu 2014 oli mittaushistorian lämpimin toukokuu, kesäkuu jaetulla 3. sijalla (yhdessä kesäkuiden 2009 ja 2013 kanssa) lämpimimpien kesäkuiden joukossa ja heinäkuu mittaushistorian 11. lämpimin heinäkuu.

Sen sijaan NOAA:n mukaan heinäkuu oli mittaushistorian 4. lämpimin. Toukokuu ja kesäkuu puolestaan olivat NOAA:n mukaan mittaushistorian lämpimimmät ko. kuukaudet. Elokuun tilastot NOAA julkaisee ylihuomenna.

Lähteet

NASA: GLOBAL Land-Ocean Temperature Index in 0.01 degrees Celsius, base period 1951-1980 (maa- ja merialueet yhdistettyinä, pelkkien maasääasemien tilastot tästä linkistä)

Romm, Joe: NASA - Hottest August Globally Since Records Began In 1880. ClimateProgress, September 15, 2014.

sunnuntai 24. elokuuta 2014

Heinäkuu globaalisti mittaushistorian neljänneksi lämpimin, Antarktiksella jälleen satelliittiajan laajin kuukausikohtainen merijää

Kuvan © axily - Fotolia.com

Antarktiksella neljäs peräkkäinen kuukausikohtainen merijään laajuusennätys

Olen kirjoittanut aiemminkin (mm. lokakuussa 2012) eteläisen pallonpuoliskon (Antarktis, Etelämanner) ennätyslaajasta merijäästä. Viime kuussa tuli jälleen heinäkuiden merijäätilastojen koko 36-vuotisen satelliittimittaushistorian (1979-2014) ennätys. Heinäkuussa 2014 eteläisen pallonpuoliskon merijään laajuus oli 17,40 miljoonaa neliökilometriä, mikä on 0,96 miljoonaa neliökilometriä eli 5,8 prosenttia pitkäaikaisen keskiarvon (1981-2010) yläpuolella.

Tämä oli laajin koskaan Antarktiksella heinäkuussa mitattu merijään laajuus. Aiempi heinäkuun 2010 ennätys ylittyi 207 000 neliökilometrillä. Samalla heinäkuu oli 19. peräkkäinen kuukausi, jolloin eteläisen pallonpuoliskon merijään laajuus oli selvästi yli pitkän aikavälin keskiarvon, ja neljäs peräkkäinen kuukausi, jolloin merijään laajuus ylitti kuukausikohtaisen ennätyksen. Kahdeksana viimeisimmästä 12 kuukaudesta eteläisellä pallonpuoliskolla on tehty jään laajuuden kuukausikohtainen ennätys. Heinäkuun merijään pinta-ala eteläisellä pallonpuoliskolla kasvaa hieman, keskimäärin 1,16 prosenttia vuosikymmenessä.

Antarktiksen merijään laajuus on säilynyt myös elokuun 2014 alkupuolella päiväkohtaisten ennätyslukemien tasolla, noin 1,19 miljoonaa neliökilometriä pitkäaikaisen keskiarvon yläpuolella. Näin siitä huolimatta, että ilman lämpötilat ovat olleet Rossinmeren ja läntisen Amundseninmeren alueella kahden viikon ajan jopa kahdeksan celsiusastetta tavanomaista korkeampia. Toukokuun puolivälistä elokuun puoliväliin useimmilla Antarktiksen merialueilla on ollut hieman tavanomaista lämpimämpää. Tämä näyttäisi tukevan sitä ajatusta, että vuoden 2014 ennätykselliset tai lähes ennätykselliset merijään laajuudet johtuvat pikemminkin tuulista ja meriolosuhteista eivätkä ilman lämpötiloista.

Selittääkö ilmastonmuutos Antarktiksen merijään pinta-alan lisääntymisen vai onko kyseessä luontainen vaihtelu?

Kaikkein suurimmat Antarktiksen merijään pinta-alat on mitattu vuosina 2012 ja 2013 (19,47 miljoonaa neliökilometriä 22.9.2013). Miksi merijään laajuus on kasvanut? Pohdin asiaa blogipostauksessani jo pari vuotta sitten. Syyksi on mainittu Antarktiksen voimakas otsonikato ja sitä seuraavat ilman lämpötilojen aleneminen sekä tuulien muuttuminen. Stratosfäärin otsonikerros absorboi auringon lämpösäteilyä ja toimii siten kuin lämmittävä huopa. Otsoniaukon seurauksena Antarktiksen alue on voinut viilentyä, mikä lisää ja voimistaa tuulia maanpinnalla. Tämä puolestaan voi levittää merijäätä entistä laajemmalle alueelle, jolloin pinta-ala kasvaa. Pinta-alan lisäksi myös merijään määrä (tilavuus) näyttää lisääntyneen, mutta Antarktiksellakin mannerjään tilavuus on vähentynyt huolestuttavasti.

Myös uusien, vertaisarvioitujen, osin vielä painossa olevien tutkimusten mukaan keskeisenä syynä Antarktiksen merijään pinta-alan lisääntymiseen ovat epätavalliset tuulet, jotka sekä lisäävät jään muodostumista että levittävät jäätä entistä laajemmalle alueelle. Kumpanakin ennätysvuonna Amundseninmeren matalapainealueen laajuus ja voimakkuus ovat olleet poikkeuksellisia jään muodostumisjakson lopulla. Lisäksi meriveden lämpötila oli 1-2 celsiusastetta tavanomaista viileämpi jään reunan lähellä Amundsen-Bellingshausen alueella heinä-elokuussa 2013.

Pitkäaikaiseen jään laajenemistrendiin vaikuttanevat pysyvästi lisääntyneet länsituulet ja kelluvan jään alta ylös nouseva sulamisvesi, joka viilentää pintavettä. Sulamista puolestaan aiheuttavat muuttuneiden tuulten myötä entistä syvemmälle mantereen sisäosiin kulkeutuva lämmin merivesi ja länsituulten myötä entistä kauemmaksi ulospäin ja itään liikkuva merijää. Merijään muodostumisen lisääntymiseen johtaa sulamisvesistä aiheutuva meren kylmän pintakerroksen (lähellä jäätymispistettä olevaa vettä) paksuuntuminen ja leviäminen entistä laajemmalle alueelle Antarktiksen ympärillä.

Antarktiksen merijään pinta-ala on ilmeisesti vaihdellut melko paljon jo ennen satelliittimittauksia. Vanhoja satelliittikuvia tutkimalla on saatu selville, että eteläisen pallonpuoliskon talvisen merijäämaksimin aikaan syyskuussa 1964 merijään pinta-ala lienee ollut 19,7 ± 0,3 miljoonaa neliökilometriä, mikä ylittää satelliittiaikakauden laajuusennätykset vuosilta 2012 ja 2013. Elokuussa 1966 merijäätä puolestaan näyttää olleen vain 15,9 ± 0,3 miljoonaa neliökilometriä, mikä on paljon vähemmän kuin satelliittiaikakauden elokuun ennätysminimi vuodelta 1986. Siten Antarktiksen merijään vaihtelu voi olla paljon suurempaa kuin satelliittiaikakauden mittaukset näyttävät osoittavan. Vaikka nykyinen Antarktiksen merijään laajenemistrendi onkin tärkeä, pinta-ala ei kuitenkaan vielä näytä saavuttavan viime vuosisadan ennätyksiä. 

Arktisella alueella mittaushistorian neljänneksi vähiten heinäkuista merijäätä

Pohjoisella pallonpuoliskolla (Arktis) merijään laajuus oli heinäkuussa 8,25 miljoonaa neliökilometriä, mikä on 1,45 miljoonaa neliökilometriä eli 15,0 prosenttia alle pitkän aikavälin (1981-2010) keskiarvon. Tämä oli mittaushistorian neljänneksi pienin heinäkuinen merijään pinta-ala. Vähemmän merijäätä on ollut heinäkuiden 2007, 2011 ja 2012 mittauksissa. Heinäkuun merijään laajuus pohjoisella pallonpuoliskolla pienenee keskimäärin 7,22 prosenttia vuosikymmenessä.

Arktiksen merijää sulaa Antarktiksen laajenemista nopeammin

Koko maapallolla oli heinäkuussa merijäätä keskimäärin 25,65 neliökilometriä, mikä on 1,8 prosenttia vähemmän kuin pitkäaikainen (1981-2010) keskiarvo. Samalla se on mittaushistorian 13. pienin heinäkuinen koko maapallon merijään pinta-ala. Laajimmillaan heinäkuinen merijään pinta-ala on ollut mittausten aloitusvuonna 1979 (27,30 miljoonaa neliökilometriä) ja pienimmillään vuonna 2011 (24,23 miljoonaa neliökilometriä). Keskimäärin globaali heinäkuinen merijään laajuus vähenee 1,95 prosenttia vuosikymmenessä.

Nyt elokuun alkupuolella arktinen merijää on sulanut hieman hitaammin kuin keskimäärin tähän aikaan vuodesta. Elokuun puolivälissä pinta-ala oli sama kuin viime vuonna ja hieman suurempi kuin ennätysvuonna 2012, jolloin syyskuussa saavutettiin mittaushistorian pienin pinta-ala. Tänä vuonna uutta ennätysminimiä ei ole odotettavissa.

Heinäkuu 2014 maailmanlaajuisesti mittaushistorian neljänneksi lämpimin, meret kolmatta kuukautta peräkkäin mittaushistorian lämpimimpiä

Huhtikuu 2014 oli globaalisti yhtä lämmin kuin mittaushistorian lämpimin huhtikuu 2010. Toukokuu oli mittaushistorian lämpimin toukokuu ja kesäkuu mittaushistorian kuumin kesäkuu. Kolmen ennätyskuukauden jälkeen heinäkuussa palattiin hieman pienempiin anomalioihin (poikkeamiin tavanomaisesta), kun NOAA:n mukaan maa- ja merialueet yhdistettyinä heinäkuu oli 135-vuotisen mittaushistorian neljänneksi lämpimin, 0,64 celsiusastetta 1900-luvun keskiarvoa (15,8 astetta) lämpimämpi. Satelliittimittauksissa heinäkuu oli 36-vuotisen mittaushistorian neljänneksi tai viidenneksi lämpimin.

Norjassa heinäkuu oli kaikista kuukausista mittaushistorian (alkaen vuodesta 1900) lämpimin, 4,3 astetta pitkäaikaisen (1961-1990) heinäkuun keskiarvon yläpuolella. Aiempi ennätys (heinäkuu 1925, heinäkuu 1937 ja heinäkuu 1941) oli 1,0 astetta alempi. Suuri osa Keski-Norjaa oli 6-7 astetta tavanomaista lämpimämpi.

Kouvolassa ja Hattulassa tehtiin Suomen ennätys yhden mittausaseman helleputken pituudessa (26 peräkkäistä hellepäivää). Suomessa tehtiin useita muitakin lämpöennätyksiä. Esimerkiksi 38 peräkkäistä hellepäivää jossakin päin Suomea sivuaa aiempaa ennätystä vuodelta 1973.

Maa-alueet olivat heinäkuussa 2014 globaalisti mittaushistorian kymmenenneksi lämpimimmät, kun taas merialueet olivat mittaushistorian lämpimimmät (jaetulla ykkössijalla vuoden 2009 kanssa). Meret ovat olleet kolmena peräkkäisenä kuukautena mittaushistorian lämpimimpiä (lämpimin toukokuu, lämpimin kesäkuu, lämpimin heinäkuu).

Maa- ja merialueet yhdistettynä tammi-heinäkuun 2014 jakso on ollut mittaushistorian kolmanneksi lämpimin vastaava jakso (jaetulla kolmannella sijalla vuoden 2002 kanssa), 0,66 astetta 1900-luvun keskiarvoa (13,8 astetta) lämpimämpi.

Heinäkuun 2014 sään ääri-ilmiöistä voit lukea yhteenvedon tästä linkistä. Elokuun alussa (4.8.2014) Latviassa mitattiin "maagiset" 100 fahrenheitastetta (37,8 celsiusastetta) ensimmäistä kertaa Baltian mittaushistoriassa ja Ruotsissa kärsittiin "maan modernin historian pahimmasta metsäpalosta".

Keskeisimmät lähteet ja lisätietoja

National Snow & Ice Data Center: Melting in the North, freezing in the South, July 17, 2014

NOAA National Climatic Data Center, State of the Climate: Global Analysis for July 2014, published online August 2014, retrieved on August 24, 2014

NOAA National Climatic Data Center, State of the Climate: Global Snow & Ice for July 2014, published online August 2014, retrieved on August 24, 2014

Reporting Climate Science: July Sea Ice - Antarctic High Vs Trend Decline in Arctic, August 7, 2014

tiistai 19. elokuuta 2014

Ylikulutuspäivä eli ekovelkapäivä: Maapallon koko tämän vuoden luonnonvarat on tänään kulutettu loppuun

Ihmiskunta on alle kahdeksassa kuukaudessa käyttänyt kaikkia maapallolla tämän vuoden aikana syntyviä luonnonvaroja vastaavan määrän luonnonvaroja. Vielä vuonna 1961 maapallon ihmiset käyttivät vuodessa vain 3/4 maapallolla vuoden aikana syntyvistä resursseista. Nykyisellä luonnonvarojen käytöllä tarvittaisiin yli 1,5 maapalloa tuottamaan kestävästi ihmiskunnan käyttämät luonnonvarat. Ennen tämän vuosisadan puoliväliä tarvitaan jo kolme maapalloa. Suomalaisille uusimmissa tiedoissa on kuitenkin myös positiivista kerrottavaa.

© NLshop - Fotolia.com

Tänään 19. elokuuta on maailman ylikulutuspäivä eli ekovelkapäivä 2014 (Earth Overshoot Day 2014). Global Footprint Network (kalifornialainen kestävän kehityksen ajatushautomo, jolla on toimistoja Pohjois-Amerikassa, Euroopassa ja Aasiassa) laskee, että ihmiskunta on 1.1.2014-19.8.2014 käyttänyt kaikkia maapallolla tämän vuoden aikana syntyviä luonnonvaroja vastaavan määrän luonnonvaroja. Earth Overshoot Day -käsitteen kehitti alun perin New Economics Foundation -nimisessä brittiläisessä ajatushautomossa työskennellyt Andrew Simms.

Tämän vuoden luonnonvarojen tuotto on nyt kulutettu loppuun. Loppuvuoden elämme siis velaksi ja kulutamme aiempina vuosikymmeninä säästöön jääneitä luonnonvaroja. Tätä pääomaa tarvittaisiin turvaamaan seuraavan vuoden ja muiden tulevien vuosien tuotanto.

Vain 64 vuoden kuluttua ylikulutuspäivä jo 1. tammikuuta?

Viime vuonna ylikulutuspäivä oli päivää tämänvuotista myöhemmin eli 20. elokuuta. Vielä vuosituhannen vaihteessa ylikulutuspäivä oli 1. lokakuuta 2000. Vuodesta 1975 lähtien ylikulutuspäivä onkin aikaistunut keskimäärin yli kolme päivää vuodessa. Mikäli sama trendi jatkuu, ylikulutuspäivä tulee vuonna 2078, siis vain 64 vuoden kuluttua, jo 1. tammikuuta!

Ihmiskunta on 1.1.2014-19.8.2014 käyttänyt kaikkia maapallolla tämän vuoden aikana syntyviä luonnonvaroja vastaavan määrän luonnonvaroja. Credit: Global Footprint Network, www.footprintnetwork.org.

Luonnonvarojen hyödyntäminen alkoi kasvaa voimakkaasti 1960-luvulla. Vielä vuonna 1961 maapallon ihmiset käyttivät vuodessa vain 3/4 maapallolla vuoden aikana syntyvistä resursseista. Ensimmäistä kertaa ihmiskunnan luonnonvarojen käyttö ylitti maapallon vuosituotannon ja ilmastonmuutosta aiheuttavan hiilidioksidin päästömäärä hiilidioksidin luonnollisen vuotuisen sitoutumisen noin vuonna 1970-1975 (joskus 1970-1980 -luvulla).

Todellisuudessa nämä laskelmat tietyistä päivämääristä eivät kuitenkaan voi olla läheskään tarkkoja, sillä "jokaista syntyvää kalaa on mahdotonta laskea". Tarkan päivämäärän selvittämistä tärkeämpää on kuitenkin ymmärtää, mitä kaikkea tapahtuu. Ruokapula lisääntyy, lajien luonnolliset populaatiot pienenevät, metsiä katoaa, maaperän tuottavuus heikkenee ja hiilidioksidin määrä ilmakehässä sekä merissä lisääntyy.

Maapallon ylikulutuspäivän ajankohta lasketaan kaavalla (maapallon biokapasiteetti / maailmanlaajuinen ekologinen jalanjälki) x 365. Global Footprint Networkin arvion mukaan tarkkuus on 15 prosentin luokkaa. Laskelmat perustuvat lähinnä YK:n tilastoihin.

Viimeisimpien 50 vuoden aikana luonnonvaroja kulutettu enemmän kuin koskaan aiemmin ja seuraavien 40 vuoden aikana rakennetaan enemmän kuin koskaan aiemmin

Arvioiden mukaan ihmiskunta on viimeisimpien 50 vuoden aikana kuluttanut luonnonvaroja ja tuottanut saasteita enemmän kuin koskaan sitä ennen yhteensä. Seuraavien 40 vuoden aikana maailmassa rakennetaan arvioiden mukaan yhtä paljon kuin tähän asti maailmanhistoriassa yhteensä.

Nykyisellä luonnonvarojen käytöllä tarvittaisiin yli 1,5 maapalloa tuottamaan kestävästi ihmiskunnan käyttämät luonnonvarat. Ennen tämän vuosisadan puoliväliä tarvitaan Global Footprint Networkin uusimpien tietojen mukaan jo kolme maapalloa, jos keskimääräiset väestönkasvu-, energia- ja ravinnontuotantoennusteet toteutuvat! On kuitenkin hyvin epävarmaa, onko tällainen jatkuva ylikulutuksen kasvu edes fysikaalisesti mahdollista.

Öljymaiden kulutustasolla tarvittaisiin kuusi ja suomalaisten kulutustasolla 3,5 maapalloa

Erot eri kansakuntien välillä ovat suuria. Kiinalaisten yhteenlaskettu ekologinen jalanjälki on maailman suurin, mutta tämä johtuu erityisesti suuresta väkiluvusta. Asukasta kohden laskettuna Kiinan kuluttamat resurssit ovat pienemmät kuin monissa Euroopan ja Pohjois-Amerikan maissa.

Kiinalaistenkin elintasolla (jos kaikki maapallolla eläisivät samoin) tarvittaisiin silti 1,2 maapalloa tuottamaan kestävästi vuoden aikana käytetyt resurssit. Lähi-idän rikkaiden öljyntuotantovaltioiden elintasolla tarvittaisiin jopa yli 6 maapalloa, yhdysvaltalaisten elintasolla 4 maapalloa ja suomalaisten elintasolla 3,5 maapalloa.

Maapallolla henkeä kohden laskettu kulutus on kasvanut ja kasvaa koko ajan. Aiemmin asiaan on vaikuttanut lähinnä teollisuusmaiden teknistyminen, mutta nyt oleellista on myös ripeä elintason nousu kehitysmaissa.

Arabiemiirikuntien kulutus vastaa 12,3-kertaisesti alueen luonnonvarojen tuotantoa

Nykyään 86 prosenttia maapallon ihmisistä elää maissa, jotka kuluttavat luonnonvaroja enemmän kuin tuottavat. Nämä maat joko riistävät ja ylikuluttavat omaa ympäristöään tai tuovat luonnonvaroja muualta.

Arabiemiirikuntien (Abu Dhabi, Ajman, Dubai, Fujairah, Ras al-Khaima, Sharjah, Umm al-Qaiwain) kulutus vastaa 12,3-kertaisesti alueen luonnonvarojen tuotantoa. Dubaista löytyvät maailman korkeimmalla oleva tenniskenttä ja jopa sisälaskettelukeskus. Global Footprint Networkin mukaan Arabiemiirikunnatkin kuitenkin aikoo merkittävästi pienentää ekologista jalanjälkeään. Ensimmäisenä on tarkoitus vähentää hiilipäästöjä. Ennen vuoden 2014 loppua koko alueella tulee myyntiin pelkästään energiatehokkaita sisävalaistustuotteita.


Kuinka monta Kiinaa tarvittaisiin tuottamaan kiinalaisten kuluttamat luonnonvarat? Credit: Global Footprint Network, www.footprintnetwork.org.

Japanilaisten kulutus vastaa 7-kertaisesti Japanin luonnonvarojen tuotantoa. Italian kulutus vaatisi 4,4 Italiaa, sveitsiläisten kulutus 4,3 Sveitsiä ja kiinalaisten kulutus 2,2 Kiinaa.

Tästä linkistä voit katsoa eri valtioiden ekologisen jalanjäljen (= kuinka suuri pinta-ala tarvitaan luonnonvarojen tuottamiseen ja hiilidioksidin sekä muiden haitallisten päästöjen eliminoimiseen) asukasta kohden sekä biokapasiteetin (= ekosysteemin kyky tuottaa luonnon aineksia ja sitoa päästöjä) asukasta kohden. Luvut on ilmoitettu globaalihehtaareina (= hehtaarin suuruinen alue, jonka tuottavuus vastaa maapallon keskiarvoa, lyhenne gha). Hehtaarilla erittäin tuottavaa maata on enemmän globaalihehtaareja kuin hehtaarilla huonosti tuottavaa maata. Pinta-alat muutetaan vertailukelpoisiksi kertomalla ne maa-alueen ekologista tuottavuutta kuvaavalla kertoimella. Esimerkiksi hehtaari hyvää viljelymaata on 2,19 gha, kun hehtaari laidunmaata on 0,48 gha. Globaalihehtaareina ilmoitettu ekologinen jalanjälki on siis laskennallinen alue, jota ei voi ajatella konkreettisena maa-alueena. Lisätietoja löytyy Tilastokeskuksen sivuilta.

Ekologinen jalanjälki mittaa myös hiilijalanjälkeä, joka tarkoittaa fossiilisten polttoaineiden ja sementin tuotannon aiheuttamien hiilidioksidipäästöjen sitomiseen tarvittavaa maa-alaa. Nykyään hiilijalanjälki on yli puolet ihmiskunnan koko ekologisesta jalanjäljestä. Hiilijalanjälki on myös ekologisen jalanjäljen kaikkein nopeimmin kasvava osa. Sata vuotta sitten hiilijalanjäljen osuus oli hyvin pieni, mutta vuoden 1970 jälkeen ihmiskunnan hiilijalanjälki on Global Footprint Networkin mukaan yli kaksinkertaistunut. Hiilijalanjäljen merkittävä pienentäminen onkin välttämätön askel maailman ylikulutuksen vähentämiseksi.

Global Footprint Network kehittää jatkuvasti käyttämiään mittareita. Uusimpien laskelmien alustavissa ennakkotiedoissa näyttää siltä, että maapallon keskimääräinen hiilensitomiskyky on ehkä arvioitu aiemmin hieman liian suureksi. Niinpä uusien lukujen valossa hiilijalanjälki ja siten myös koko ekologinen jalanjälki ovat todellisuudessa aiemmin arvioitua suurempia. Kunhan tutkimus valmistuu, tiedot päivitetään kansallisiin jalanjälkiin ja edelleen globaaliin jalanjälkeen.

Trendanalyzer kertoo erilaisten ekologisten mittareiden ja ihmisten elämän laatuun vaikuttavien tekijöiden korrelaatioista eri valtioissa ja eri aikoina. Kannattaa katsoa!

Suomalaistenkin elintaso noussut 40 vuodessa taskulämpimästä maidosta omiin uima-altaisiin 

Suomalaisten elintaso on muutamassa vuosikymmenessä noussut valtavasti, mitä olen käsitellyt aiemmin kirjoituksessani "DDT:tä, kylmiä luokkahuoneita, taskulämmintä maitoa ja tv-ohjelmia kuusi tuntia päivässä". Viime viikonloppuna Helsingin Sanomat julkaisi artikkelin, jonka mukaan "2000-luvun sukupolvelle tuhlaaminen on hyve". Suomalaiset ovat "hullaantunet" esimerkiksi omista uima-altaista. Toisaalta myös elintasokuilu eri ihmisten välillä on kasvanut.

Maailman väestöstä 72 % elää biokapasiteetiltaan alijäämäisissä maissa, joissa myös tulotaso on Maailmanpankin määritelmän mukaan alhainen. Nämä maat sijoittuvat oheisessa nelikentässä vasemman alanurkan punaiselle alueelle. Kaksi miljardia ihmistä ei pysty tyydyttämään edes perustarpeitaan. Vain 14 % maailman ihmisistä elää maissa, joiden biokapasiteetti on kulutusta suurempi. Näistä biokapasiteetiltaan ylijäämäisistä maista vain osa kuuluu Maailmanpankin määrittelemiin korkean tulotason maihin, esimerkkinä Suomi. Nämä maat sijoittuvat nelikentässä oikean yläkulman vihreälle alueelle. Kuva perustuu vuoden 2010 tietoihin. Credit: Global Footprint Network, www.footprintnetwork.org.

Suomi on kuitenkin sikäli hyvässä asemassa, että maamme biokapasiteetti ylittää ekologisen jalanjälkemme. Asukasta kohden laskettuna Suomi siis tuottaa laskennallisesti resursseja enemmän kuin mitä me kulutamme. Siitä huolimatta emme voi aina syyttää kiinalaisia tai muita väkiluvultaan suuria valtioita. Elintasomme perustuu paljolti öljyyn ja muihin ulkomailta tuotuihin tuotteisiin. Emme voisi elää nykyiseen tapaan pelkästään Suomen luonnon antimilla. Olemme ulkoistaneet luonnonvarojen kulutuksemme.

Milloin maailmanloppu tulee?

Talous, väestö ja luonnonvarojen kulutus kasvavat. Maapallon koko kuitenkin säilyy koko ajan samana.

Maapallon ylikulutukseen vaikuttaa neljä keskeistä avaintekijää: 1) kuinka paljon kulutamme, 2) kuinka tehokkaasti tuotteet valmistetaan, 3) kuinka paljon ihmisiä on ja 4) kuinka paljon luonnonvaroja luonto pystyy tuottamaan.

Lokakuun 2011 lopulla maapallon väkiluku ylitti arvioiden mukaan seitsemän miljardin rajanYK:n viime kesänä julkaisemien ennusteiden mukaan maapallolla tulee olemaan 9-13 miljardia ihmistä vuonna 2100, vaikka väestönkasvu onkin hidastunut pahimpiin ennusteisiin verrattuna.

Metsien häviäminen, makean veden niukkuus, maaperän eroosio, biodiversiteetin pienentyminen ja hiilidioksidin kertyminen ilmakehään aiheuttavat elämän laadun heikkenemistä ja rahankulua. Kesäkuun 2012 Nature-lehdessä 22 tutkijaa varoitti siitä, että maapallon olotilan muutos on mahdollinen ja jopa todennäköinen jo sadan seuraavan vuoden aikana!

Onneksi ihmislajin kekseliäisyys ja uudet teknologiat voivat tuoda mukanaan myös ratkaisukeinoja näihin ongelmiin.

Lisää kirjoituksia samasta aihepiiristä

Jos kaikki Suomen maito ostetaan muovikorkillisissa tölkeissä, korkkien kasvihuonekaasupäästöt vastaavat vuosittain 27 miljoonan kilometrin autoilua

Maapallon terveystarkastus

Maailman vesipäivä 22.3.2012: Vesijalanjälki, hiilijalanjälki ja hauska video

Lintujen roskaruokaa: Muovijätteen määrä Tyynenmeren jätepyörteessä satakertaistunut

Kestävän kehityksen ja kulutuksen pedagogia

Elektroniikkaan ja ruokaan liittyvät ekoteot säästävät ympäristöä ja tuhansia euroja