perjantai 24. kesäkuuta 2016

Viikon kesäfakta, osa 3: Napapiirin paikka siirtyy pohjoisemmaksi ja yöttömän yön kestoaika lyhenee, mutta silti keskiyön aurinko näkyy napapiirin eteläpuolella



Vuoteen 1954 asti juhannuspäivä oli aina 24. kesäkuuta viikonpäivästä riippumatta. Tänään on siis oikea juhannuspäivä. Vuodesta 1955 alkaen juhannuspäivää kuitenkin on vietetty kesäkuun 20. päivän ja 26. päivän väliin sattuvana lauantaina.

Hämärällä tarkoitetaan vuorokaudenaikaa, jolloin Aurinko on horisontin eli taivaanrannan alapuolella, mutta silti ei ole pimeää. Hämärää on kolmenlaista. Porvarillisesta hämärästä on kyse silloin, kun auringon keskipiste on enintään kuusi astetta horisontin alapuolella. Nimi tulee siitä, että ulkona nähtiin ennen vanhaan tehdä töitä.

Nauttinen eli merenkulkijan hämärä puolestaan on kyseessä silloin, kun aurinko on 6-12 astetta taivaanrannan alapuolella. Tuolloin kirkkaimmat tähdet näkyvät taivaalla.

Taivaanrannassa on vielä hieman kajoa silloinkin, kun on astronominen eli tähtitieteellinen hämärä, eli aurinko on 12–18 astetta horisontin alapuolella. Pimeys alkaa virallisesti, kun Aurinko on 18 astetta horisontin alapuolella. 

Etelä-Suomessa Aurinko ei keskiyöllä painu 18 astetta matalammalle noin 22.4. ja 21.8. välisenä aikana. Pisimmillään porvarillista hämärää on Etelä-Suomessa keskellä kesää illalla 1 h 52 min ja saman verran aamulla eli yhteensä 3 h 44 min. Väliin jää on 1 h 20 min kestävä nauttinen hämärä. Astronomista hämärää ja pimeyttä ei tuolloin tule lainkaan.

Pohjoisen napapiirin sanotaan olevan pohjoisen pallonpuoliskon eteläisin kohta, jossa esiintyy yötöntä yötä. Näin se teoreettisesti laskien onkin, jos ei oteta huomioon ilmakehän vaikutusta. Auringonlasku määritellään siten, että auringon yläreuna laskee horisontin eli taivaanrannan alapuolelle. Ilmakehä kuitenkin taittaa auringon säteitä siten, että näemme ne vielä silloin, kun aurinko todellisuudessa on jo horisontin alapuolella. Jos näet auringon aivan horisontin yläpuolella, se onkin todellisuudessa juuri laskenut horisontin alapuolelle.

Jos aurinko olisi pistemäinen ja maapallolla ei olisi ilmakehää, pohjoinen napapiiri olisi yöttömän yön (ja talvella kaamoksen) eteläraja pohjoisella pallonpuoliskolla. Auringon koko ja valon taittuminen ilmakehässä aiheuttavat sen, että yötön yö ulottuu laajimmillaan vähän sen yli (eikä kaamos ulotu aivan napapiirille asti). Todellisuudessa yöttömän yön raja on siis noin 50 kaariminuuttia pohjoisen napapiirin eteläpuolella, hieman Kemiä etelämpänä. Katselijalla täytyy kuitenkin olla täysin esteetön näköala kohti pohjoista taivaanrantaa.

Lisäksi on huomattava maapallon akselikaltevuuden vaikutus. Maapallon pyörimisakseli muodostaa noin 66,5 asteen kulman kiertorataan nähden eli maapallo on noin 23,5 astetta kallellaan suoraan kulmaan verrattuna. Tämä maapallon pyörimisakselin kallistuskulma vaihtelee noin 41 000 vuoden jaksolla noin 22 asteesta yli 24 asteeseen. Nyt se on noin 23,5 astetta ja pienenee koko ajan. Akselikaltevuuden muuttuminen siirtää myös napa- ja kääntöpiirien paikkaa. Pohjoinen napapiiri siirtyy vuosittain noin 14 metriä pohjoisemmaksi ja samalla yöttömän yön ja päivättömän päivän (kaamoksen) kestoaika lyhenee.

maanantai 20. kesäkuuta 2016

Ihmiskunta tuottaa yli 60 kertaa niin paljon hiilidioksidia kuin tulivuoret



Ihmiskunta tuottaa vuosittain ainakin 60 kertaa niin paljon kasvihuonekaasu hiilidioksidia kuin tulivuoret. Suurissa tulivuorenpurkauksissa vapautuva hiilidioksidimäärä voi vastata ihmiskunnan päästöjä sen muutaman tunnin ajan, jonka verran purkaukset kestävät. Tulivuorenpurkaukset ovat kuitenkin aivan liian harvinaisia ja lyhytkestoisia kilpaillakseen vuositasolla ihmisten tuottaminen päästöjen kanssa. Jo pelkästään yksittäiset Yhdysvaltojen osavaltiot voivat tuottaa vuodessa hiilidioksidia enemmän kuin koko maapallon tulivuoret.

Esimerkiksi 250 miljoonaa vuotta sitten laajat ja pitkäkestoiset tulivuorenpurkaukset saattoivat silti merkittävästi vaikuttaa ilmaston lämpenemiseen ja joukkosukupuuttoon, joka hävitti noin 95 prosenttia kaikista merieliölajeista. Lyhyellä aikavälillä tulivuorenpurkauksilla kuitenkin on usein ilmastoa viilentävä vaikutus, koska ne syöksevät ilmakehään auringonsäteitä heijastavaa vulkaanista tuhkaa ja pienhiukkasia (aerosoleja).

Esimerkiksi 10.-11. huhtikuuta vuonna 1815 purkautunut indonesialainen Tambora-tulivuori aiheutti noin puolen asteen globaalin viilenemisen, minkä seurauksena vuonna 1816 Euroopassa ja Pohjois-Amerikassa koettiin "vuosi ilman kesää". Tamboran raju purkaus oli ehkä eniten kuolonuhreja aiheuttanut tulivuorenpurkaus ja ihmiskunnan historian suurin tunnettu maapallolla tapahtunut räjähdys. Sen ääni kuului yli 2 500 kilometrin päähän, missä sen arveltiin olevan kaukaista kanuunoiden jyrinää. Energiamäärän arvioidaan vastaavan ainakin 800 megatonnia TNT:tä, vaikka huomioon otettaisiin vain suurin räjähdys yksinään. Tämä räjähdys oli noin 20 kertaa suurempi kuin suurin koskaan räjäytetty ydinpommi ja nelisen kertaa voimakkaampi kuin Krakataun valtava räjähdys vuonna 1883. Tamboran energiamäärä nousee peräti 33 000 megatonniin, jos mukaan lasketaan kaikki aktiivisimmat päivät.

Tamboran purkaus oli kuitenkin melko lyhytkestoinen. Vuonna 934 Islannin Eldgja ja vuonna 1783 Laki purkautuivat rauhallisemmin mutta niin pitkään, että niiden kummankin kaasupäästöt olivat noin kaksi kertaa Tamboran päästöjä suuremmat.

VEI-asteikolla Tamboran purkaus kuuluu samaan luokkaan 7 kuin esimerkiksi minolaisen kulttuurin tuhonnut Theran purkaus Kreikalle kuuluvalla Santorinin saarella vuonna 1620 eKr. VEI-asteikon luokkaan 8 yltävät vain todelliset supertulivuoret, esimerkiksi noin 70 000 - 120 000 vuotta sitten purkautunut indonesialainen Toba, jonka aiheuttaman ilmastonmuutoksen seurauksena suurin osa silloin eläneistä nykyihmisistä kuoli sukupuuttoon. Tästä pullonkaulailmiöstä jäi Afrikkaan jäljelle ilmeisesti vain muutama tuhat ihmisyksilöä, joista koko nykyinen ihmiskunta periytyy.

Ihmiskunnan toimien seurauksena kaikkialla maapallolla on nyt ylitetty hiilidioksidipitoisuudessa 400 ppm:n raja, viime viikolla etelänavallakin. Teollisen vallankumouksen alkaessa pitoisuus oli noin 280 ppm. Hiilidioksidipitoisuudet ovatkin nyt korkeimmillaan neljään miljoonaan vuoteen.

lauantai 18. kesäkuuta 2016

Globaalisti toukokuu oli 13. peräkkäinen ennätyslämmin kuukausi ja kevät koko mittaushistorian lämpimin

Maapallon eri alueiden lämpötilat toukokuussa 2016 verrattuna tavanomaiseen. Kartan saa suuremmaksi klikkaamalla hiirellä sen päältä. Credit: NOAA National Centers for Environmental Information, State of the Climate: Global Analysis for May 2016, published online June 2016, retrieved on June 17, 2016.

Ihmiskunnan tuottamista kasvihuonekaasuista johtuva ilmastonmuutos ja yksi historian voimakkaimmista El Niño -ilmiöistä ovat yhdessä vaikuttaneet siihen, että NOAA:n mittauksissa toukokuu 2016 oli jo 13. peräkkäinen ennätyslämmin kuukausi (verrattuna ko. kuukausien tavanomaisiin lukemiin). Tämä on 137-vuotisen mittaushistorian pisin yhtämittainen ennätyslämpimien kuukausien ketju. Aiempi ennätys ennen tätä vuotta oli vuonna 1944 mitattu kymmenen peräkkäisen ennätyslämpimän kuukauden putki. Silloin ennätykset kuitenkin olivat paljon alhaisemmalla tasolla kuin nyt. Mittaushistorian pidentyessä useiden peräkkäisten ennätyslämpimien kuukausien ketjujen - ja myös yksittäisten ennätyslämpimien kuukausien - pitäisi käydä yhä harvinaisemmiksi, ellei ilmasto muuttuisi. Tämä oli NOAA:n tilastoissa 39. kerta 2000-luvulla, kun tehtiin kuukauden uusi globaali lämpöennätys. Viimeisestä kylmyysennätyksestä on aikaa yli 99 vuotta.

NOAA:n mukaan toukokuu oli globaalisti maa- ja merialueet yhdistettyinä mittaushistorian lämpimin toukokuu, 0,87 ± 0,13 celsiusastetta 1900-luvun toukokuiden keskiarvoa lämpimämpi. Pelkkiä merialueitakin katsottaessa toukokuu oli mittaushistorian lämpimin, maa-alueita katsottaessa kolmanneksi lämpimin. Poikkeamat tavanomaisesta eivät enää ole yhtä suuria kuin edellisinä kuukausina, koska El Niño on vaihtumassa ENSO-neutraaliin vaihteeseen. Pohjoisen pallonpuoliskon kesän tai viimeistään syksyn tai talven 2016-2017 aikana kehittyy ennusteen mukaan viilentävä La Niña -vaihe lähes 75 prosentin todennäköisyydellä. Sen vaikutus kuitenkin näkynee selvimmin vasta vuoden 2017 aikana.

Maapallon eri alueiden lämpötilat keväällä 2016 (maalis-toukokuu) verrattuna tavanomaiseen. Kartan saa suuremmaksi klikkaamalla hiirellä sen päältä. Credit: NOAA National Centers for Environmental Information, State of the Climate: Global Analysis for May 2016, published online June 2016, retrieved on June 17, 2016.

Pohjoisen pallonpuoliskon kevät (maalis-toukokuun jakso) oli NOAA:n mukaan globaalisti maa- ja merialueet yhdistettyinä 1,06 ± 0,14 astetta 1900-luvun keväiden keskiarvoa lämpimämpi. Tämä oli koko mittaushistorian 1880-2016 ensimmäinen kerta, kun kevään lämpötila ylitti tavanomaisen yli asteella. Vasta vuonna 2015 tehty ennätys ylittyi 0,22 asteella. Maalis-toukokuu 2016 oli mittaushistorian kaikista kolmen kuukauden jaksoista neljänneksi lämpimin. Edelle menevät vain viimeisimmän noin puolen vuoden jaksot helmi-huhtikuu 2016 (1,16 astetta yli tavanomaisen), tammi-maaliskuu (1,15 astetta yli tavanomaisen) ja joulukuu 2015 - helmikuu 2016 (1,12 astetta yli tavanomaisen). Myös pelkkiä merialueita tai pelkkiä maa-alueita tarkasteltaessa kevät 2016 oli mittaushistorian lämpimin.

Myös Nasan mukaan toukokuu 2016 oli koko mittaushistorian 1880-2016 lämpimin toukokuu, maa- ja merialueet yhdistettyinä globaalisti 0,93 celsiusastetta vertailukauden 1951-1980 toukokuita lämpimämpi. Lokakuusta 2015 huhtikuuhun 2016 poikkeama tavanomaiseen verrattuna oli yli yhden asteen verran, joten myös Nasan tilastojen mukaan tämänkertainen lämpöhuippu näyttäisi nyt olevan ohi. Viimeistä kertaa vertailukautta viileämpi toukokuu oli vuonna 1976.

Nasankin tilastoissa kevät oli globaalisti ylivoimaisesti mittaushistorian lämpimin, 1,10 astetta yli tavanomaisen. Edellinen ennätys oli 0,84 astetta vuodelta 2010. Kevätkin on viimeksi ollut tavanomaista viileämpi vuonna 1976. Nasan mukaan mittaushistorian lämpimimmät sekä kevät, kesä, syksy että talvi on koettu vuosina 2015-2016.

Toukokuiden keskimääräiset globaalit lämpötilat Japanin ilmatieteen laitoksen mukaan. Diagrammissa esitetyt lämpötilalukemat ovat anomalioita eli poikkeamia vertailukauden 1981-2010 toukokuiden globaalista keskilämpötilasta. Harmaalla viivalla on esitetty yksittäisten vuosien toukokuiden pintalämpötilojen anomaliat. Sininen viiva kertoo viiden vuoden liukuvan keskiarvon (eli joka vuosi on laskettu uusi keskiarvo viiden viimeisimmän vuoden perusteella). Punainen viiva kertoo pitkän aikavälin lineaarisen trendin. Diagrammin saa suuremmaksi klikkaamalla hiirellä sen päältä. Credit: Japan Meteorological Agency, Monthly Global Average Temperature in May.

Japanin ilmatieteen laitoksen mukaan toukokuu 2016 oli maa- ja merialueet yhdistettyinä tilastojen toiseksi lämpimin. Vuodesta 1891 alkavan mittaushistorian viisi lämpimintä toukokuuta ovat Japanin ilmatieteen laitoksen mukaan olleet järjestyksessä lueteltuina toukokuut 2015 (+0,38°C yli vertailukauden 1981-2010 toukokuiden keskiarvon), 2016 (+0,37°C), 2014 (+0,31°C), 1998 (+0,27°C) ja 2010 (+0,23°C). Mittaushistorian aikana toukokuut ovat lämmenneet globaalisti keskimäärin 0,71 astetta vuosisadassa.

perjantai 17. kesäkuuta 2016

Viikon kesäfakta, osa 2: Kouvolassa on koko Suomen hienoin kesäsää

Suomen parhaan kesäsään TOP 6 -paikat Helsingin Sanomien mukaan. Taulukossa on esitetty Ilmatieteen laitoksen pitkäaikaisten (1981-2010) tilastojen perusteella kunkin säähavaintoaseman kesän keskimääräinen sadepäivien lukumäärä, koko kesän sademäärä, hellepäivien lukumäärä ja päivän ylimpien lämpötilojen keskiarvo. Hyvän kesäsään kannalta parhaat arvot tummanpunaisella pohjalla. Tilastotietojen lähde: Helsingin Sanomat ja Ilmatieteen laitos. Taulukko: Jari Kolehmainen.

Toissa vuonna Helsingin Sanomat vertaili 75 virallista sääasemaa tarkoituksena löytää kunta, jossa on Suomen paras kesäsää. Vertailussa parhaaksi kesäsääksi määriteltiin mahdollisimman lämmin ja sateeton sää.

Kun Helsingin Sanomat tutki Ilmatieteen laitoksen pitkäaikaisten tilastojen (1981-2010) perusteella vuorokauden maksimilämpötilojen keskiarvoa kesäkuukausilta, ykköseksi nousi Kouvolan Anjalan mittausasema, jossa kesäpäivän ylin lämpötila on keskimäärin 21,2 astetta. Seuraaviksi tulivat Lahden Laune ja Kouvolan Utti 21,0 asteella.

Järjestys on lähes sama myös kesän hellepäivien (päivän ylin lämpötila varjossa yli 25,0 astetta) keskimääräisessä lukumäärässä: Kouvolan Utissa 18 ja Anjalassa sekä Lahden Launeella 17 hellepäivää vuodessa, Hyvinkäällä (Hyvinkäänkylä) ja Heinolassa (Asemantaus) 16.

Absoluuttisesti suurin hellepäivien lukumäärä (eivät peräkkäisiä päiviä) samalla mittausasemalla yhden kesän aikana on ollut Kouvolan Utin 48 hellepäivää vuodelta 2010. Samana kesänä Lahdessa oli 47 ja Puumalassa 46 hellepäivää.

Pisimmät yhtämittaiset yli 30 asteen (päivän ylin lämpötila) jaksot on mitattu Utsjoella (7 peräkkäistä vuorokautta vuonna 1972 kesä-heinäkuun vaihteessa), Oulussa (7 vrk 1972), Puumalassa (6 vrk 2010), Lahdessa (6 vrk 2010), Kouvolassa (6 vrk 2010) ja Ivalossa (6 vrk 1972).

Eniten auringonpaistetta saadaan rannikkopaikkakunnilla: Paraisilla keskimäärin 888 tuntia kesässä (9,8 tuntia päivässä), Kotkassa 845 tuntia (9,3 tuntia päivässä) ja Maarianhaminassa 843 tuntia (9,3 tuntia päivässä).

Lähinnä rannikkopaikkakunnat menestyvät myös vertailtaessa sitä, missä sataa vähiten. Kaikkein vähiten sadetta tulee millimetreinä laskettuna Vaasan lähellä sijaitsevalla Mustasaaren sääasemalla, keskimäärin vain 144 millimetriä kesässä (yksi millimetri tarkoittaa yhden litran vesimäärää neliömetriä kohden). Muita vähäsateisia paikkoja ovat Parainen (Utö, 149 mm), Hailuoto (Ojakylä, 164 mm), Inkoo (Bågaskär, 164 mm), Kotka (Rankki 167 mm), Hanko (Tvärminne, 175 mm) ja Jomala (Jomalaby Ahvenanmaalla, 181 mm) sekä Pohjois-Suomesta Enontekiö (Kilpisjärvi 162 mm), Kemi (Kemi-Tornio lentoasema, 168 mm) ja Utsjoki (Kevo, 179 mm).

Sateettomia päiviä on eniten Mustasaaressa (Valassaaret) sekä Paraisten Utöllä, kummassakin vain keskimäärin 21 sadepäivää (sadepäiväksi määriteltiin päivä, jolloin sadetta saadaan yli 1 mm) kesässä. Jomalassa, Kemissä ja Inkoossa sadepäiviä on toiseksi vähiten, keskimäärin 24 päivää kesässä, Kotkassa ja Hangossa 25.

Kun Helsingin Sanomat laski kaikki edellä mainitut osatekijät yhteen, Suomen kesäsään parhaiden paikkojen lista muodostui seuraavaksi: 1) Kouvolan Anjala, 2) Porin lentoasema, 3) Vantaan Helsinki-Vantaan lentosema, 4) Vihdin Maasoja, 5) Kouvolan Utin lentoasema ja 6) Kauhavan lentoasema. Kouvola on siis edustettuna "voittajakuusikossa" peräti kahteen kertaan.

keskiviikko 15. kesäkuuta 2016

Suomen jylhimmät maisemat Pallas-Yllästunturin kansallispuistossa

Viikon mittainen Lapin-reissu on nyt takana. Perusreittimme oli Hetta - Pahtajärvi - Hiekkatievat - Närpistö - Jyppyrä - Hetta - Pyhäkero - Sioskuru - Tappuri - Pahakuru - Hannukuru - Suaskuru - Lumikero - Vuontiskero - Keräskero - Nammalakuru - Jäkäläkero - Rihmakuru - Taivaskero - Pallas - Mäntyrova - Jeris - Keimiöniemi - Keimiötunturi - Tunturikeimiö.

Matkaa kertyi reilut sata kilometriä, kun otetaan huomioon poikkeamat pääreitiltä erinäisten mielenkiintoisten kohteiden vuoksi. Aluksi myrskyinen ja luminen sää hidasti etenemistä, kunnes vaelluksen loppupuolella pääsimme 30 kilometrin päivävauhtiin kesäkuun auringon helliminä.

Viime kesänä ihastuimme Pyhä-Luoston kansallispuistoon. Nyt Pallas-Yllästunturin kansallipuisto osoittautui vieläkin upeammaksi. Tässä hieman kuvasatoa Pallas-Yllästunturin kansallispuistosta. Kuvat voi suurentaa klikkaamalla hiirellä niiden päältä.

Pahtajärven rotkojärvi. Alle sata metriä leveän ja yli kilometrin pituisen kallioperän ruhjeen seinämät kohoavat vedenpinnasta jopa 25 metriä korkeina pahtoina eli jyrkänteinä.

Ison Pahtavaaran hiekkatievat ovat noin 300 metriä pitkä tieva eli hiekkaharjanne.

Kaunis kesäsade

Näkymä Jyppyrältä: Karjalansaari ja Ounastunturi

Hetta, Enontekiön kirkonkylä

Vaellusreitti Pyhäkerolle oli hieman luminen.

Näkymä Pyhäkerolta (711 metriä merenpinnan yläpuolella) avotunturissa sijaitsevalle 300-metriselle Pyhäjärvelle.

Pyhäkeron maisemia

Sioskurun autio- ja varaustupa

Pahakuru

Rihmakuru

Keimiöniemen kalapirtit Jerisjärven rannalla ovat yksi Suomen seitsemästä ihmeestä. Ensimmäiset kalapirtit rakennettiin jo 1500-luvulla. Vanhimmat säilyneet pirtit ovat 1700-luvulta ja suurin osa säilyneistä 1800-luvulta.

Näkymä Keimiötunturilta Jerisjärvelle

Maisema Keimiötunturilta Pallaksen suuntaan

Lue myös nämä

Kolia koluamassa

perjantai 10. kesäkuuta 2016

Viikon kesäfakta, osa 1: Ovatko Suomen kesäkuut viilentyneet ilmastonmuutoksen myötä?

Kouvolan (Utin) ilmastodiagrammi Ilmatieteen laitoksen tilastojen perusteella.

Kun vertaillaan 30 vuoden jaksoilta 1961-1990, 1971-2000 ja 1981-2010 kunkin kuukauden keskilämpötiloja, Kouvolassa kaikki kuukaudet ovat lämmenneet - paitsi kesäkuu! Tilastossa näkyvä kesäkuun viilenemistrendi on kuitenkin niin pieni, että käytännössä se on mitätön verrattuna monien muiden kuukausien lämpenemiseen.

Kaikkein selvintä lämpeneminen on Kouvolassa talvella joulukuusta helmikuuhun. Tammikuu on lämmennyt pari astetta jaksosta 1961-1990 tuoreimpaan 30-vuotisjaksoon 1981-2010 tultaessa. Huhti- ja heinäkuussakin lämpenemistä on tapahtunut asteen verran. Joidenkin kuukausien kohdalla ilmaston lämpeneminen on hyvin pientä, mutta vain kesäkuu näyttää hiukkasen viilentyneen.

Samanlaisia tuloksia on havaittavissa Ylen mukaan lähes koko Suomessa. Viiden viime vuosikymmenen aikana ilmasto on lämmennyt kaikkialla maassamme. Talvikuukaudet joulukuusta helmikuuhun ovat Ylen käyttämän aineiston mukaan lämmenneet vähintään asteen verran kaikilla mittausasemilla. Myös heinä-elokuun lämpeneminen on selkeästi havaittavissa. Sen sijaan keväällä ja syksyllä keskimääräiset lämpötilat ovat nousseet vähemmän ja vanhat sekä uudet lämpötilakäyrät ovat lähes päällekkäin. Jännittävä poikkeus yleiseen lämpenemiskehitykseen verrattuna on kuitenkin kesäkuu, joka on viilentynyt kaikilla mittausasemilla pohjoisinta Utsjoen mittausasemaa lukuun ottamatta. Viileneminen on sitä selvempää, mitä etelämmäksi Suomessa tullaan, enimmillään 0,4 astetta. Ylen mukaan Ilmatieteen laitoksellakin kesäkuun erikoisuus on tiedossa, mutta sitä ei osata selittää.

Kirjoitin tästä aiheesta jo viime vuonna. Oman blogikirjoitukseni innoittamana meteorologi Markus Mäntykangas jatkoi aiheen käsittelyä Forecan blogissa, joten sieltä kannattaa lukea alan ammattilaisen näkemys tästä aiheesta. Viilenevätkö Suomen alkukesät samalla, kun keski- ja loppukesät lämpenevät?