Toiveet väestönkasvun roimasta hidastumisesta ennenaikaisia: 9-13 miljardia ihmistä vuonna 2100

YK:n eilen (13.6.2013) julkaistujen ennusteiden mukaan maapallolla tulee olemaan 9-13 miljardia ihmistä vuonna 2100. Todennäköisin arvio on 10,9 miljardia. Tämä on 800 miljoonaa eli 8 prosenttia enemmän kuin aiempi 10,1 miljardin arvio vuodelta 2011.

© Kati Molin – Fotolia.com

Kun nykyinen maapallon väkiluku on noin 7,2 miljardia, vuonna 2025 (siis vain 12 vuoden kuluttua) sen ennustetaan olevan 8,2 miljardia ja vuonna 2050 jo 9,6 miljardia. 

Aiemmin väestönkasvun odotettiin hidastuvan voimakkaammin. Syntyneisyys Afrikassa ei ole laskenut odotetulla tavalla. Afrikan väkiluvun arvioidaan lähes nelinkertaistuvan nykyisestä 1,1 miljardista noin 4,2 miljardiin vuoteen 2100 mennessä.

Väkiluvun lisääntyminen tulee olemaan lukumääräisesti kaikkein suurinta Nigeriassa, jossa asukasluvun arvioidaan kasvavan nykyisestä 184 miljoonasta noin 914 miljoonaan vuonna 2100. Toiseksi suurinta kasvu tulee olemaan Intiassa ja kahdeksanneksi suurinta USA:ssa. Intiaa ja Yhdysvaltoja lukuun ottamatta kaikki kymmenen maata, joissa väkiluku kasvaa eniten, sijaitsevat Afrikassa. 

Kehittyneiden maiden väkiluvun odotetaan pysyvään vuoteen 2050 mentäessä nykyisellä tasollaan noin 1,3 miljardissa, kun taas 49 vähiten kehittyneen maan väkiluvun ennustetaan lähes kaksinkertaistuvan nykyisestä (v. 2013) 900 miljoonasta noin 1,8 miljardiin. Euroopan väestömäärän arvioidaan pienentyvän 14 prosenttia.

Intiassa väkiluku kasvaa nopeammin kuin Kiinassa. Kummassakin valtiossa on ennusteiden mukaan vuonna 2028 noin 1,45 miljardia ihmistä, jonka jälkeen Intian väkiluku ylittää Kiinan väkiluvun. Kiinan väkiluvun ennustetaan kääntyvän jopa laskuun siten, että väestömäärä pienenee nykyisestä 1,4 miljardista noin 1,1 miljardiin vuoteen 2100 mentäessä.

Maapallolla keskimääräinen elinajan odote eli vastasyntyneelle arvioitu keskimääräinen elinikä tulee olemaan 76 vuotta noin vuosina 2045-2050 ja 82 vuotta noin vuosina 2095-2100. Tuolloin elinajan odote on kehittyneissä maissa 89 vuotta ja kehitysmaissa 81 vuotta. Eliniän kohoaminen pahentaa väestöongelmaa entisestään.

Maapallon väestönkasvun historiaa

Ensimmäisen miljardin asukkaan raja maapallolla ylittyi arvioiden mukaan vuonna 1804. Seuraavan miljardin saavuttamiseen kului 123 vuotta. Maailman väestönkasvu oli nopeimmillaan vuosina 1963-1970, jopa 21 promillea (2,1 %) vuodessa. 

”Meitä on kuusi miljardia. Maailman kuudes miljardis asukas syntyi Sarajevossa? Maailman kuudes miljardis ihminen syntyi YK:n tilastojen mukaan varhain tiistaina Sarajevossa. Poikavauva näki päivänvalon muutama minuutti yli puolenyön sarajevolaisessa yliopistosairaalassa. Pojan äiti ja isä ovat Bosnian muslimeja. Bosniassa kajsipäiväisellä vierailulla oleva YK:n pääsihteeri Kofi Annan tapasi vastasyntyneen.” Siis etukäteen oli päätetty, että ensimmäinen tuona päivänä sairaalassa syntyvä lapsi on se maapallon kuudes miljardis ihminen, koska YK:n pääsihteeri sattui juuri tuolloin olevan alueella vierailulla. Melkoista mediapelleilyä ja sirkusta 

YK:n mukaan maapallolla ylittyi seitsemän miljardin asukkaan raja 31. lokakuuta 2011. Tutkijat Wolfgang Lutz ja Sergei Scherbov kuitenkin arvioivat, että todellisuudessa maailman väkiluku ylitti 7 miljardin rajan luultavasti vasta alkuvuodesta 2013. Epävarmuuksien takia se voisi tapahtua niinkin myöhään kuin vasta vuonna 2020. 

Maapallon seitsemännen miljardin ihmisen (31.10.2011) syntymäpaikaksi sovittiin Helsingin Sanomien mukaan Lucknowin alue Intian runsasväkisimmässä Uttar Pradeshin osavaltiossa. Lisäksi päätettiin, että seitsemäs miljardis ihminen on tyttö. Tällä haluttiin kiinnittää huomiota siihen ongelmaan, että monia tyttöjä abortoidaan jo sikiöinä, kun sukupuoli on paljastunut ultraäänitutkimuksissa. Tämän seurauksena Intiasta puuttuu seitsemän miljoonaa tyttöä. Vuoden 2011 väestötilaston mukaan Intiassa on nykyään enää 914 tyttöä tuhatta poikaa kohden, Punjabin osavaltiossa ainoastaan 846 tyttöä tuhatta poikaa kohti. Samalla tavalla Kiinastakin puuttuu kymmeniä miljoonia tyttöjä, joten kymmenet miljoonat nuoret miehet voivat jäädä ilman aviopuolisoa.

Joissakin uutisissa maailman seitsemännen miljardin ihmisen kerrottiin syntyneen Saharan eteläpuolisessa Afrikassa, koska tuolla alueella syntyneisyys on kiivainta koko maapallolla. 

-Vuonna 10 000 eaa.: maapallolla kuusi miljoonaa asukasta

-Vuonna 0: maapallolla 250 miljoonaa asukasta

-Vuonna 1804: maapallolla miljardi asukasta

-Vuonna 1927: maapallolla 2 miljardia asukasta (uusi miljardiluku täyttyi 123 vuodessa)

-Vuonna 1960: maapallolla 3 miljardia asukasta (uusi miljardiluku täyttyi 33 vuodessa)

-Vuonna 1974: maapallolla 4 miljardia asukasta (uusi miljardiluku täyttyi 13 vuodessa)

-Vuonna 1987: maapallolla 5 miljardia asukasta (uusi miljardiluku täyttyi 12 vuodessa)

-Vuonna 1999: maapallolla 6 miljardia asukasta (uusi miljardiluku täyttyi 12 vuodessa)

-Vuonna 2011: maapallolla 7 miljardia asukasta (uusi miljardiluku täyttyi 12 vuodessa)

Lähes puolet kaikista maapallon ihmisistä on alle 25-vuotiaita. Toisaalta kasvaneen eliniän myötä maailman väestö on vanhenemassa. Maailmassa on jo yli 100 000 yli satavuotiasta. Vuodenvaihteessa 2005-2006 tapahtui historiallinen käänne: maapallolla syntyy nyt lukumääräisesti enemmän ihmisiä kaupungeissa kuin maaseudulla. Yli puolet maapallon ihmisistä asuu nyt kaupungeissa, 80 % 2100-luvulla.

Väestötilastot hyvin epäluotettavia

Monissa maissa väestölaskentojen tiedot ovat vanhentuneita ja epäluotettavia. Miljoonia syntymiä ja kuolemia ei ole laskettu. On olemassa valtava epävarmuus nopeudesta, jolla naiset synnyttävät. Hyvä esimerkki on Etelä-Saimaa -lehdestä 30.4.1994: ”Ennen vaaleja IEC ilmoitti Etelä-Afrikan äänioikeutettujen määräksi 22 709 152. Monet kyselivät torstaina, kuinka äänestysliput olivat voineet loppua, kun äänioikeutettujen määrä tiedettiin näin täsmällisesti. Äänioikeutettujen määrä oli laskettu asukasluvun perusteella. Vuoden 1991 väestönlaskennassa asukasluvuksi saatiin 41 miljoonaa. Laskenta oli tarkkaa vain valkoisten asuma-alueilla, missä laskijat kävivät joka talossa. Mustien asuma-alueille laskijat eivät sen sijaan uskaltautuneet. Siellä laskennan perusteena olivat ilmavalokuvat. Ei siis ihme, että Johannesburgin liepeillä sijaitsevan mustien alueen Soweton asukasmääräksi ilmoitettiin 2-4 miljoonaa.”

Ongelmia on ollut myös Venäjän väestölaskennoissa (Kouvolan Sanomat 16.10.2010): ”Venäjän kansa lasketaan asukas kerrallaan. Väestölaskenta voi tuottaa yllätyksiä. -- Moni ei ole kotona päiväsaikaan ja vaikka olisikin, ei välttämättä avaa ovea vieraille. Ja kaikki eivät halua antaa kaikkia tietoja. -- Noin 650 000 väestölaskijaa jalkautui reiluksi viikoksi kenttätyöhön torstaina. -- Esimerkiksi vuoden 2002 laskennassa paljastui, että Moskovassa oli kaksi miljoonaa arvioitua enemmän asukkaita. -- Kaikki eivät kuitenkaan väestölaskennoista innostu. Venäjällä arvioidaan olevan 10-12 miljoonaa laitonta maahanmuuttajaa, jotka tuskin ilmestyvät vapaaehtoisesti rekisteröitäviksi. Monet pelkäävät myös rikollisia eivätkä päästä tuntemattomia kotiinsa. Oma kysymysmerkkinsä ovat Siperian ja Kaukoidän paimentolaiset, jotka eivät asu pysyvästi yhdessä paikassa.”

Jopa Yhdysvalloissa väestötilastot ovat vain arvioita, koska tarkan tilastoinnin katsotaan loukkaavan yksilön vapautta. Monissa kehitysmaissa ei edes ole väestörekisteriä. Kehitysmaiden väestölaskennoissa saatetaan tehdä myös tahallisia virheitä. Alueen väestömäärää voidaan liioitella, jotta alue saisi enemmän esimerkiksi kansanedustajien paikkoja tai rahallista tukea.

Toisaalta yksi ongelma väestötilastoissa on väestömäärän aliarvioiminen. Myös kehittyneissä maissa arvellaan laskentojen ulkopuolelle jäävän enintään kolme prosenttia ihmisistä. Niinpä monissa maissa väestötilastoja pyöristetään ylöspäin. 

© wong yu liang - Fotolia.com

Kiinassa väestönlaskennan tiedot viittaavat siihen, että keskimääräinen nainen saa 1,2 lasta. Valtion väestötieteilijät kuitenkin uskovat, että ihmiset piilottelevat kymmeniä miljoonia vauvoja kiertääkseen yhden lapsen politiikkaa. Siksi keskimääräisen lapsiluvun arvioidaan olevan 1,8. Tutkija Zhongwei Zhao ja australialainen National University kuitenkin arvioivat raakadatan voivan olla lähempänä totuutta.

Tutkija Sergei Scherbov sanookin, että vaarana on väestömäärän arvioiminen liian suureksi. Hedelmällisyysluku eli keskimäärin naisen synnyttämien lasten määrä on nyt maapallolla keskimäärin vain 2,5 eli puolet siitä, mitä synnytettiin  50 vuotta sitten. Niinpä uusia tulokkaita voi Scherbovin mielestä olla paljon vähemmän kuin väestötieteilijät olettavat.

Pienen lapsikuolleisuuden maissa hedelmällisyysluku 2,1 pitää väestön pitkällä aikavälillä tasapainossa. Kehitysmaissa hedelmällisyysluvun täytyy olla hieman suurempi, koska kuolleisuuskin on suurempaa. Lyhyellä aikavälillä väestönkasvuun vaikuttavat hedelmällisyysluvun lisäksi elinajan odote ja väestörakenne, siis synnytysikään tulevien naisten määrä. Vaikka keskimääräinen lapsiluku olisi sama, ikärakenteeltaan nuoressa valtiossa väestö kasvaa nopeammin kuin ikääntyneessä maassa, koska ikärakenteeltaan nuoressa valtiossa synnyttämisikäisiä naisia tulee enemmän.

YK sanoo maailman väestön olevan edelleen kasvussa vuonna 2100. Scherbovin mukaan maapallon väkiluku kuitenkin on silloin jo ohittanut huipun 85 prosentin todennäköisyydellä. Yksi asia on kuitenkin varma: kukaan ei tiedä asiaa varmasti.

Suomen väestönkasvun historia

Vuosina 1694-1696 kuoli 1/3 suomalaisista nälkään ja kulkutauteihin. Ns. pieni jääkausi oli tuolloin pahimmillaan. Vuonna 1696 oli leuto talvi ja varhainen kevät (toukotyöt helmikuussa), mutta maaliskuussa pakastui ja järvet jäätyivät uudelleen. Kesä oli lyhyt (hallaöitä) ja järvet jäätyivät 8. elokuuta.

Suomessa on maailman vanhimmat tarkat väestötilastot alkaen vuodesta 1749, jolloin Suomessa oli noin 450 000 asukasta (= vähemmän kuin nyt Helsingissä). Kolera 1830-luvulla ja nälänhätä vuosina 1866-1868 lisäsivät kuolevuutta. Piikkeinä näkyvät myös sota-ajat. Suomen suurin syntyvyys heti sodan jälkeen vuosina 1947-1948, kun ”miehet hyppäsivät rintamalta sänkyyn” ja syntyivät ns. suuret ikäluokat (vuonna 1948 syntyi 108 896 lasta, vrt. vuonna 2006 syntyi 58 840 lasta).

Viiden miljoonan asukkaan raja ylitettiin vuonna 1991. Syntyvyys oli 2000-luvun alussa alimmillaan yli 150 vuoteen, 1800-luvun pulavuosien tasolla (syntyneitä n. 56 000 / vuosi, tätä ennen yhtä vähän syntyneitä v. 1847).

Suomen väkiluku tänään 14.6.2013 on Väestörekisterikeskuksen arvion mukaan 5 437 216. 

Käsitteitä

syntyvyys = syntyneiden lukumäärä esim. vuodessa

kuolevuus = kuolleiden lukumäärä esim. vuodessa

syntyneisyys = syntyneiden lukumäärä tuhatta asukasta kohti = (vuoden aikana syntyneet / väkiluku) x 1000

(Luku on promilleja. Joskus ilmoitetaan prosentteina eli sataa asukasta kohti, jolloin 1000:n tilalla on 100.)

kuolleisuus = kuolleiden lukumäärä tuhatta asukasta kohti = (vuoden aikana kuolleet / väkiluku) x 1000

(Luku on promilleja. Joskus ilmoitetaan prosentteina eli sataa asukasta kohti, jolloin 1000:n tilalla on 100.)

Huom.! Usein käsitteitä syntyvyys ja syntyneisyys käytetään sekaisin, samoin käsitteitä kuolevuus ja kuolleisuus.

imeväiskuolleisuus = (alle 1-vuotiaana kuolleet / onnistuneet synnytykset) x 1000 = alle 1-vuotiaina kuolleiden lasten määrä vuodessa tuhatta syntynyttä lasta kohden (siis promilleina)

lapsikuolleisuus = (alle 5-vuotiaana kuolleet / onnistuneet synnytykset ko. syntymävuonna) x 1000 = vuonna A syntyneiden lasten kuolemien lukumäärä alle 5-vuotiaana tuhatta vuonna A syntynyttä lasta kohden (siis promilleina)

hedelmällisyysluku = montako lasta nainen keskimäärin synnyttää elämänsä aikana 

luonnollinen väestönkasvu = syntyneisyys – kuolleisuus (promilleina tai prosentteina)

Jos syntyvyys on pienempi kuin kuolevuus, käytetään nimitystä luonnollinen väestön väheneminen.

todellinen väestönmuutos = syntyneisyys – kuolleisuus – poismuutto + tulomuutto (promilleina tai prosentteina)

Lähteitä ja lisätietoja

YK:n lehdistötiedote 13.6.2013

YK:n väestötilastot 

University of Washington

National Geographic (video, joka havainnollistaa, paljonko on 7 miljardia)

BBC (BBC:n mielenkiintoinen testi: katso, monesko maapallolla elänyt ihminen olet itse ja montako ihmistä maapallolla oli elossa syntyessäsi yms.)

Väestörekisterikeskus

DDT:tä, kylmiä luokkahuoneita, taskulämmintä maitoa ja tv-ohjelmia kuusi tuntia päivässä

"Taloussprii tuhoaa myös luteet. Samoin paloöljy ja DDT-valmisteet. -- Kirput saa häviämään pitovaatteista tuulettamisella ja harjaamisella. Vuodevaatteita on ahkerasti käytettävä ulkona ja niitä on pidettävä auringonpaisteessa. -- On myös syytä kokeilla DDT-valmisteita. Jos tämäkään ei auta, on vuodevaatteet ratkottava ja pestävä.", neuvoo "Joka naisen niksikirja" vuodelta 1952.

Rikkihappo- ja superfosfaattitehtaat Oy:n (Kemiran edeltäjä) vanhassa mainoksessakin DDT:tä kehutaan surutta: "Pölyttämällä luteiden, torakoiden, kirppujen ja täiden olinpaikkoihin sekä kulkureiteille DDT-pitoista TÄYSTUHO S -myrkkyä pääsette nopeasti ja varmasti eroon näistä syöpäläisistä. TÄYSTUHO S on kotimaista laatutuotetta." 

Pahamaineinen DDT olikin aiemmin yleisesti käytetty tuholaismyrkky, jota Kaakkois-Suomessakin hyödynnettiin tonnikaupalla mäntymittareiden torjumisessa. Sitä mainostettiin näkyvästi myös esimerkiksi koirien puhdistamiseen. Ulkomailla on myyty lastenhuoneeseen DDT:llä käsiteltyä tapettia. Kymmenen vuotta sitten koulumme satavuotisjuhlissa eräs entinen opiskelijamme kertoi, kuinka hänen isänsä oli perheen muutettua Kouvolaan (muistaakseni 1950-luvulla) ensimmäisenä käsitellyt hirsitalon sisäseinät DDT:llä. DDT:tä on jopa suihkuteltu suoraan ihmisten päälle (kuva 1, kuva 2, kuva 3, kuva 4, kuva 5, kuva 6, kuva 7, kuva 8).

Suoran myrkkyvaikutuksen lisäksi DDT heikentää hedelmällisyyttä useiden sukupolvien ajan ja rikastuu ravintoketjuissa. Sitä onkin löydetty jopa Etelämantereen pingviineistä. Toisaalta malarian torjunnassa DDT on ollut korvaamaton apu - ja sota-ajan jälkeen meilläkin erilaisten loisten hävityksessä. Suomessa DDT:n käyttäminen puutarhoissa kiellettiin vuonna 1969 ja metsätaimitarhoilla 1976.

Näin kesäkuun alussa innostuin tutkimaan vanhoja kirjoja ja lehtiä, joista edellisetkin sitaatit ovat. Myös Kouluhygienia-kirja vuodelta 1945 on mielenkiintoista luettavaa: "Luokkahuoneen ilman edullisin lämpömäärä on 16-18 C. -- Tässä lämpötilassa kykenee tavallisiin vaatteisiin puettu, koulutyössä oleva terve oppilas vaikeudetta ylläpitämään ruumiinsa lämpötilan normaalisena +37 C. -- Mutta toiselta puolen, kuten edellä jo huomautettiin, luokkahuoneen ilma ei saisi nousta paljon normaalimäärää korkeammallekaan (ei yli 20 C). -- Kouluhallituksen kiertokirjeessä heinäkuun 23 p:ltä 1913 määrätään, että kouluhuoneita ei saa lämmittää yli 18 lämpöasteen Celciusta."

Apu-lehden 19/1971 (14.5.1971) pääkirjoituksessa todetaan pesukoneen ja jääkaapin olevan vain pienen kansanosan herkkua: "Hallitusherrat ovat tehneet tiettäväksi, että myös tuolilla istuminen, jääkaapin käyttäminen ja pyykin peseminen pesukoneella ovat sen luokan huvituksia, että kyllä niistä veroa täytyy maksaa. Ns. kestokulutushyödykkeille - huonekalut, jääkaapit, pesukoneet, televisiot, kamerat, nauhurit, perämoottorit ja tietenkin autot jne. - suunnitellaan vuodeksi ylimääräistä 5-15 prosentin veroa. Osa luetelluista on tietenkin ylellisyyttä. Mutta joukossa on sellaisiakin, joiden hankinta ei suinkaan tähtää statuksen kohottamiseen tai muuhun epämoraaliin toimintaan, vaan puhtaasti työn ja ajan säästöön. -- Pesukone ja jääkaappi ja nauhuri ovat tietysti asioita, jotka ovat vain pienen kansanosan ulottuvilla, niiden hyvinvoivien. Näin voidaan aina sanoa. Mutta voidaan sanoa niinkin, että mitä enemmän hinnat nousevat, sitä pienempänä piiri pyörii, sitä harvemmilla on mahdollisuus hankkia perheeseen pesukonetta, vaikka kuinka vihattaisiin pyykinpesua. Ja jääkaappia, vaikka kuinka vihattaisiin taskulämmintä maitoa."

Samaisessa Avussa kauhistellaan suunnitelmia Vuosaaren telakan rakentamisesta (Eino-Ollin pilakuva), ihmetellään sitä, ettei autokouluissa ajo-oppilaan tarvitse pitää turvavyötä kiinni, ihastellaan Bronson-tyyppisiä moottoripyöriä, kerrotaan levy-yhtiön puhelinkeskusta hoitelevasta Lea Lavenista, askarrellaan paperinukke Jukka Kuoppamäestä ja luetaan sarjakuvina Justusta, Pulteria, Taika-Jimiä sekä Lätsää.

Otteita Apu-lehdestä 19/1971 (14.5.1971)

Avun Katseluviikko 16.5.-22.5.1971 -osuudesta selviää, että televisio-ohjelmia lähetettiin kahdella kanavalla, pääosin mustavalkoisena ja vain reilut kuusi tuntia vuorokaudessa. Uutiset ja Urheiluruutu tulivat varmuuden vuoksi samanaikaisesti kummaltakin kanavalta, ettei kukaan katsellut niiden aikaan mitään muuta. MTV sai muutaman tunnin päivässä lähetysaikaa Ylen kanavilta. Lauantai-iltana kakkoskanavalla nähtiin vain kaksi ohjelmaa, nimittäin kotimainen elokuva ja uutiset. Viikon ohjelmisto näytti tällaiselta:

SUNNUNTAI TV1

15.00 IX voimistelun Euroopan mestaruuskilpailut. Selostus: Seppo Kannas.
MAINOS-TV 16.00 Bill Cosby (VÄRI)
MAINOS-TV 16.30 Tupla tai kuitti
MAINOS-TV 17.00 Koralliriutta
17.30 Musiikkiykkönen
MAINOS-TV 18.15 Toukokuu
MAINOS-TV 18.45 Tvärminnessä tutkitaan
19.15 Olen numero likaisessa mapissa
20.00 Viikonloppu-tv
20.10 Ihmisen suku (VÄRI)
21.00 Uutiset ja sää
21.20 Urheiluruutu
MAINOS-TV 21.35 Seuraava olkaa hyvä
n. 22.35-22.50 Från dag till dag

SUNNUNTAI TV2

19.00 Liikennesolmu
19.45 Mitä nyt, rauhanliike?
20.20 Reilusti esiin
21.00 Uutiset
21.20 Urheiluruutu
21.35 Sankaritenorin seurassa 30-luvun Suomessa
22.05-22.45 Itä-Pakistan, maa josta puhutaan (VÄRI)

MAANANTAI TV1

KOULU-TV 9.15-9.45 Laine, Johan Einar, synt. 03
KOULU-TV 10.10-10.30 Ajankohta
17.55 Från dag till dag
18.10 Sähkeuutiset
MAINOS-TV 18.15 Tittelittä
MAINOS-TV 18.45 Nyt kuvaruudussa
19.15 Nasta. Suomi - monenlaisten retkeilymahdollisuuksien maa.
19.45 Sumppia. Kivoja tapahtumia, kinnostavia kuulumisia koululaisille.
MAINOS-TV 20.00 Hanski
MAINOS-TV 20.30 Mennään bussilla (VÄRI)
21.00 Uutiset ja sää
MAINOS-TV 21.30 Aitiopaikka
n. 23.15-22.30 Kvällsnytt

MAANANTAI TV2

19.15 Nu!
19.30 Veljesten nainen
21.00 Uutiset
21.30-22.25 Vem bad oss komma?

TIISTAI TV1

KOULU-TV 9.15-9.45 Laine, Johan Einar, synt. 03
KOULU-TV 10.10-10.30 Ajankohtainen luonto II
17.55 Från dag till dag
18.10 Sähkeuutiset
MAINOS-TV 18.15 Vaimoni on noita (VÄRI)
18.45 Nappi
19.20 Yli sillan
21.00 Uutiset ja sää
21.30 En sång - ett vapen
21.55 PR för Pentagon
n. 22.45-22.50 Kvällsnytt

TIISTAI TV2

MAINOS-TV 19.15 Puhelimessa Matt Lincoln (VÄRI)
20.15 Potin jako. 70-luvun sosiaalipolitiikka.
20.45 Kamera kiertää
21.00 Uutiset
21.30-22.20 Rajakauppa. Ohjelma Neuvostoliiton ja Suomen välisestä kaupallisesta yhteistyöstä käytännön tasolla.

KESKIVIIKKO TV1

KOULU-TV 9.15-9.35 Ajankohtainen luonto II
KOULU-TV 10.10-10.40 Malmia etsimässä
17.40 Roope karhun seikkailut (VÄRI)
17.55 Från dag till dag
18.10 Sähkeuutiset
MAINOS-TV 18.15 Tänä vuonna Suomessa
MAINOS-TV 18.45 Tänään kotona
19.15 Savolaiset iltamat
20.30 Valtion yhtiöt
21.00 Uutiset ja sää
MAINOS-TV 21.30 Peyton Place
n. 22.30 Kvällsnytt
22.35-00.10 Jalkapalloilun Euroopan cup-voittajien cupin loppuottelu. Mestaruudesta pelaavat Chelsea (Englanti) ja Real Madrid (Espanja). Selostus: Anssi Kukkonen.

KESKIVIIKKO TV2

19.15 Satuposti. Arja-täti lukee lasten lähettämiä satuja, runoja ja kertomuksia, joihin lapset ovat piirtäneet kuvia.
19.25 Minisolmu
19.45 Hyönteisten maailma (VÄRI)
20.10 Lahnan kutu
20.30 Loppumerkintä
21.00 Uutiset
21.30-22.20 Vaarallinen tehtävä (VÄRI)

TORSTAI TV1

12.00-13.00 Gudstjänst
15.35 Villieläimet (VÄRI)
16.00 XI Fellmanin kortteliajot
16.30 Ruotsi-Suomi jalkapallomaaottelu. Selostus: Anssi Kukkonen.
17.55 Från dag till dag
18.10 Sähkeuutiset
MAINOS-TV 18.15 Rosa Arola - punaisen suon samooja
MAINOS-TV 18.45 Tapaamme torstaina
19.15 Ikebana - kukkien kieli (VÄRI)
19.45 Puolikas
20.15 Iloinen huilunsoittaja
20.40 Sähköpaimen
21.00 Uutiset ja sää
21.20 Urheiluruutu
21.30 Lulu
n. 23.45-23.50 Kvällsnytt

TORSTAI TV2

18.45 Poikani Larbi (VÄRI)
MAINOS-TV 19.15 Ensi-ilta (VÄRI)
21.00 Uutiset
21.20 Urheiluruutu
21.30-23.10 Forsytein taru

PERJANTAI TV1

KOULU-TV 9.15-9.35 Ajankohtainen luonto II
17.25 Bullerbussen
17.55 Från dag till dag
18.10 Sähkeuutiset
18.15 Nappi
18.45 Laajakulma
19.05 Tapaus X
MAINOS-TV 20.00 Etsivä Ironside (VÄRI)
21.00 Uutiset ja sää
21.30 Minä elän vielä. Sana viikonvaihteeksi.
21.35 Viikonloppu-tv
21.40 a-studio
n. 22.25 Kvällsnytt
n. 22.30-00.05 Kaikki myytävänä (VÄRI)

PERJANTAI TV2

19.15 Osku ja kumppanit. Tv-sarjakuva. Säätieteilijä Rakeinen on tutkiessaan ionosfäärisen ilmamassan stratosfäärisyyttä saanut selville, että kevät on tulossa.
19.25 Putoaminen. Unkarilainen elokuva vuodelta 1968.
20.45 Muotikymmenys
21.00 Uutiset
21.30-22.30 Viihdekakkonen. Eino Grön, laulaja. Temppu - eli miten matti tehdään... Pelissä mukana Lasse Mårtenson, Carola ja Hannele Keinäsen tanssiryhmä.

LAUANTAI TV1

16.30 Nappi
16.45 Teatern i hatten - musiken i fickan
16.55 Visst är mycket olikt, men det är utanpå.
17.30 Zoom
17.55 Från dag till dag
18.10 Sähkeuutiset
MAINOS-TV 18.15 Naapurilähiö
18.45 Puhetta pienin kirjaimin (UUSINTA)
19.00 Tapahtui bluesia
19.30 Viikonloppu-tv
19.40 Ohukainen ja paksukainen
21.00 Uutiset ja sää
21.15 Uutisviikko
MAINOS-TV 21.35 Paul Temple (VÄRI)
22.35-n. 23.25 Akanakanava

LAUANTAI TV2

MAINOS-TV 19.05 Pikku suorasuu. Edvin Laineen komedia.
21.00-21.15 Uutiset

Vielä 1970-luvulla oli helppoa olla ekologinen - huomaamattaankin ja asiaa ajattelematta. Tähän jatkoksi kannattaakin lukea Markku Leiwon hauska kolumni "Hirveetä, kun ei ollut vihreitä ajatuksia" ja heti sen jälkeen Pekka Pekkalan yhtä hauska kolumni "Suomalainen keskiluokka hukkuu teknologialeluihin". Kannattaa katsoa 1970-luvun televisio-ohjelmia Ylen Elävästä arkistosta.

Kulutushyödykkeitä ei ollut 1970-luvulla vielä kovinkaan paljon saatavilla, eikä energiaa käytetty matkailuun ja elektroniikkaan koko ajan. Jos kaikki maailman ihmiset eläisivät Suomen nykyisellä elintasolla, tarvittaisiin 3,5 maapalloa. Muovijätteen määrä on lisääntynyt valtavasti. Ihmisiä maapallolla oli 1970-luvulla neljä miljardia, nyt seitsemän miljardia. Maapallon olotilan muutos onkin mahdollinen jo seuraavien sukupolvien aikana. Tosin myönteistäkin kehitystä on 1970-luvun jälkeen tapahtunut. Esimerkiksi energiatehokkuus on kohentunut, ja monin paikoin vesien laatu on nyt mm. tehtaiden ympäristössä paljon parempi kuin silloin.

PS. Tutustukaa myös Ari Jokimäen uuteen blogiin, josta voitte lukea mm. neonikotinoidien vaikutuksista mehiläisiin.

Ilmastovisa ja ylioppilaat

Uusi ilmastovisa

Testaa tietosi ilmastonmuutoksesta, siihen vaikuttavista tekijöistä ja sen vaikutuksista Ilmasto-opas.fi -verkkosivuston uudessa tietovisassa. Ilmastovisa löytyy osoitteesta http://ilmasto-opas.fi/ilmastovisa.

Ilmastovisassa peli esittää kysymyksen vastausvaihtoehtoineen ja tehtävänäsi on valita vaihtoehdoista se oikea. Älä anna kierojen kysymysten hämätä! Apunasi on kolme oljenkortta, joista jokaista voit käyttää yhden pelin aikana kerran. Lopuksi voit katsoa visaraporttia, josta löydät linkit niihin Ilmasto-oppaan sisältöihin, joissa asiasta kerrotaan tarkemmin. Näin voit parantaa ilmastonmuutososaamistasi entisestään. Voit myös jakaa tasosi ja tuloksesi Facebookissa.

Ilmastovisa on kehitetty osana TULUVAT-ilmastohanketta.

Pauli Koskisen pronssipatsas Tiedonpuu Kouvolan Lyseon lukion pihalla.

Ainekohtainen lukiovertailu

MTV3 julkaisi keskiviikkona vuoden 2013 ylioppilaskirjoitustulosten perusteella tehdyn ainekohtaisen lukiovertailun. Kouvolan Lyseon lukio oli biologiassa Suomen 17. paras ja maantieteessä 28. paras. Biologiassa meillä oli myös koko Suomen paras yksittäisen kokelaan pistemäärä, 53 pistettä, syksyn 2012 ylioppilaskirjoituksissa. Tämä on huima suoritus, kun Laudaturiin riitti 43 pistettä ja kokeen maksimipistemäärä jokerit mukaan laskettuina on 54!

Menestystä myös Sään ääri-ilmiöt -kilpailussa ja Yritys Hyvä -kilpailussa

Kouvolan Lyseon lukion ympäristöekologian ryhmä voitti pohjoismaisen Sään ääri-ilmiöt -tiedeopetuskilpailun. Lisäksi ympäristöekologian ryhmämme opiskelija sijoittui Suomen suurimmassa, Yritys Hyvä -kirjoituskilpailussa jaetulle ensimmäiselle sijalle. Hän kirjoitti kurssin aikana projektityönään kannanoton otsikolla "EE-pisteet - Ekologisuus- ja eettisyysluokitus näkyviin!". Kaikki voittajakirjoitukset voi lukea Voittajakirjasta. Nähtävillä on myös kuvia ja tunnelmia palkintojenjakotilaisuudesta. Lisää kuvia löytyy Facebookista.

Kevään 2013 uudet ylioppilaat ja ammatteihin valmistuvat

Kouvolan ja Iitin eri lukioiden ylioppilaat voi katsoa tästä linkistä. Koko Suomen ylioppilaat löytyvät Ylioppilastutkintolautakunnan nettisivuilta. Kouvolan seudun ammattiopistosta tänään valmistuvat löytyvät tästä linkistä.

Rentouttavaa kesää!

Tämä lukuvuosi on ollut 110-vuotisjuhliaan viettäneelle Kouvolan Lyseon lukiolle jopa poikkeuksellisen menestyksekäs. Ilman mahtavia opiskelijoita tällainen menestys ei olisi mahdollinen. Nyt on hyvä aloittaa kesäloma iloisin mielin.

Kesälukemiseksi sopii vaikkapa Kouvolan iltalukion juuri ilmestynyt Iltalypsy-koululehti.

Lämpimät onnittelut kaikille uusille ylioppilaille ja eri ammatteihin valmistuville. Kiitos kaikille opiskelijoillemme. Hyvää, aurinkoista ja rentouttavaa kesälomaa!

Erinomainen video ja lehtiartikkeli: Ilmastonmuutoksen perusteet

Uusimmassa Skeptikko-lehdessä on FT Jouni Räisäsen (Helsingin yliopiston fysiikan laitos) erinomainen artikkeli "Ilmastonmuutos on täällä" (PDF).

Oheinen video on Skepsiksen YouTube-kanavalta. Videolla Jouni Räisänen pitää erinomaisen verkkoluennon ilmastonmuutoksen perusteista. Suosittelen!

Lisää ilmastonmuutosvideoita löytyy tästä linkistä. Katso esimerkiksi suomeksi tekstitetty video ilmastomalleista. Suomenkielisen tekstityksen saa päälle alareunan tekstityskuvakkeesta.

Piiloutuuko lämpeneminen meriin vai miksei maapallo lämpene voimakkaasti?

Viime aikoina on esitetty yksittäisiä väitteitä, joiden mukaan hiilidioksidi lämmittäisi ilmastoa aiempaa ennustettua vähemmän. Ilmastonmuutosongelmaa ei kuitenkaan silti ole voitettu, eivätkä väitteet edes ole kiistattomia.

Ilmakehän hiilidioksidipitoisuus ylitti juuri 400 ppm:n rajan ensimmäistä kertaa ihmiskunnan historiassa ja ensimmäistä kertaa miljooniin vuosiin. Tästä huolimatta viimeisimpien 15 vuoden aikana ilman keskimääräinen lämpötila maapallon pinnalla on pysynyt melko samalla tasolla, vaikka kasvihuonekaasupäästöt ovat edelleen kasvaneet voimakkaasti.

Ilmakehään vapautui noin sata miljardia tonnia lisää hiiltä vuosina 2000-2010. Tämä on noin neljännes kaikesta ihmiskunnan vuodesta 1750 lähtien ilmakehään päästämästä hiilidioksidista. Kuitenkin James Hansen, Nasan Goddard Institute for Space Studies -laitoksen johtaja, huomauttaa: "Viiden vuoden liukuva keskiarvo globaalista lämpötilasta on ollut tasainen vuosikymmenen ajan."

Tämä tilannekatsaukseni maapallon lämpenemisestä ja sen tutkimisesta perustuu lähinnä The Economist -lehdessä äskettäin julkaistuun, osin kiistanalaiseen artikkeliin.

Viime vuosikymmen oli ennätyslämmin, mutta globaali keskilämpötila ei noussut yhtä paljon kuin pahimmillaan pelättiin

Lämpötilat vaihtelevat lyhyellä aikavälillä, mutta viimeisimmän 15 vuoden aikana havaittu lämpenemisen puute on silti yllätys. Ed Hawkins brittiläisestä Readingin yliopistosta huomauttaa, että vuoden 2005 jälkeiset pintalämpötilat ovat jo 20 eri ilmastomallin ennusteiden alapäässä. Jos ne pysyvät tasaisina, ne eivät enää muutaman vuoden jälkeen mahdu mallien antamien vaihteluvälien sisään.

Vuoden 2005 jälkeiset maapallon keskilämpötilat ovat 20 eri ilmastomallin ennusteiden alapäässä, vaikka ne vielä mahtuvatkin mallien antaman vaihteluvälin sisään. Lähde: The Economist, 2013.

Toisaalta Arizonan yliopiston uusi tutkimus osoittaa, että ilmastomallit ovat tämänhetkisen tiedon mukaan todella hyviä ennustamaan pitkän aikavälin (yli 30 vuotta) ilmaston vaihtelua maanosan laajuisesti tai maailmanlaajuisesti, mutta ennustettavuus heikkenee, kun käytetään pienempiä maantieteellisiä alueita ja alle 30 vuoden aikajaksoja.

Nature Geoscience -lehdessä äskettäin julkaistun tutkimuksen mukaan ilmastomallit ovat viimeisimpien 15 vuoden aikana kaikesta huolimatta arvioineet erittäin tarkasti ilmaston lämpenemisen. Tutkimuksessa verrattiin havaittuja lämpötiloja vuodesta 1996 lähtien ilmastomallien ennusteisiin ja huomattiin lämpötilojen nousseen ilmastomallien ennustamalla tavalla. Ilmastomalleissa ennustettiin, että kymmenen vuoden jakso 2003-2012 on 0,25 astetta lämpimämpi kuin kymmenen vuoden jakso 1957-1966, mikä osoittautui lähes täsmälleen oikeaksi. Nykyisen vuosituhannen alku oli hiukan ennusteita lämpimämpi. Viime vuosien ajalta ilmastomallien ennusteet ja mitatut lämpötilat ovat erittäin lähellä toisiaan. Ilmaston lämpeneminen on siis tämän tutkimuksen mukaan edennyt 1990-luvulla tehtyjen ennusteiden mukaisesti, vaikka vuosituhannen vaihteessa oli ennustettua lämpimämpää. Tulevaisuudessakin on odotettavissa vuosittaista vaihtelua lämpötilakehityksessä, vaikka pitkällä aikavälillä ilmasto lämpenee.

Epäsuhta kasvavien kasvihuonekaasupäästöjen ja nousemattomien lämpötilojen välillä on silti tällä hetkellä arvoitus, josta on julkaistu useita tutkimuksia. Tämä ei kuitenkaan tarkoita sitä, että ilmaston lämpeneminen olisi harhaa. Tasaisuudesta huolimatta lämpötilat 2000-luvun ensimmäisellä vuosikymmenellä pysyivät lähes asteen korkeammalla kuin 1900-luvun ensimmäisellä vuosikymmenellä. Maaliskuu 2013 oli 337. peräkkäinen kuukausi, jolloin maapallon keskilämpötila ylitti 1900-luvun keskiarvon. Viimeksi 1900-luvun keskiarvoa alempi lämpötila on ollut helmikuussa 1985.

Viime vuosikymmenen oli mittaushistorian lämpimin kaikissa maanosissa sekä globaalisti ja sen aikana esiintyi ennätysmäärä helleaaltoja monilla maapallon alueilla. Ympäri maailman esiintyy nykyään paikallisia ennätyskorkeita kuukausien keskilämpötiloja keskimäärin viisi kertaa niin paljon kuin olisi odotettavissa vakaassa ilmastossa, jossa pitkäaikaista lämpenemistä ei tapahdu. Yhdysvalloissa vuosi 2012 oli mittaushistorian lämpimin ja Australiassa koettiin ennätyksellinen helleaalto vuoden vaihteessa 2012-2013. Lisäksi arktisen alueen kesäaikainen merijää on vähentynyt nopeammin kuin mallit ovat ennustaneet.

Brittiläisen ilmatieteen laitoksen (MetOfficen) ennuste sanoo, että ajanjakso 2013-2017 tulee olemaan globaalisti keskimäärin 0,43 celsiusastetta (90 prosentin luotettavuudella 0,28-0,59 astetta) lämpimämpi kuin ajanjakson 1971-2000 keskiarvo.

Kolme mahdollista syytä lämpenemisen tasaantumiselle

Epäsuhta hitaan lämpenemisen ja ennustetun ilmastonmuutoksen välillä saattaa tarkoittaa sitä, että jostakin syystä on ollut tilapäinen viive hiilidioksidipitoisuuksien kohoamisen ja lämpenemisen välillä vuosina 2000-2010. Viimeisimpien 16 vuoden aikana lämpeneminen on hidastanut esimerkiksi luonnollisen, viilentävän La Niña -ilmiön takia. Jos luontaiset vaihtelut poistetaan, maapallo on lämmennyt keskimäärin 0,15 astetta vuosikymmenessä ja viimeisimpien 16 vuoden aikana lämpenemistrendi vuosikymmentä kohden on ollut 0,16 astetta. Lämpeneminen on siis jatkunut edelleen, vaikka se näyttää hidastuneen, ellei luontaisesti vaihtelevia tekijöitä poisteta. Kun luontaisesti ilmastoa viilentävät tekijät taas muuttuvat toiseen suuntaan, lämpeneminen tulee kiihtymään.

Toinen mahdollisuus voisi olla se, että 1990-luvulla, jolloin lämpötilat kohosivat nopeasti, oli poikkeava ajanjakso. Maapallon lämpeneminen olikin odottamattoman nopeaa 1900-luvun puolivälistä 2000-luvun alkuun. IPCC ei kuitenkaan pitänyt sitä todisteena lämpenemisen kiihtymisestä. Tämä oli aivan oikeaan osunutta varovaisuutta, koska lyhyellä aikavälillä satunnaiset tekijät (mm. El Niñon ja La Niñan vuorottelu, auringon aktiivisuuden vaihtelut, tulivuorenpurkaukset jne.) aiheuttavat paljon vaihtelua.

Kolmas mahdollisuus voi olla se, että ilmasto reagoi suurempiin hiilidioksidipitoisuuksiin sellaisella tavalla, jota ei aiemmin ole ymmärretty. Jos tämä mahdollisuus olisi totta, havainto voisi olla erittäin merkittävä sekä ilmastotieteelle että ympäristöpolitiikalle.

Ilmakehän tasapainotilan ilmastoherkkyys (equilibrium-herkkyys)

Tutkijat käyttävät termiä ilmastoherkkyys kuvaamaan sitä, miten ilmasto reagoi hiilidioksiditason muutoksiin. Tämän on yleensä määritelty tarkoittavan sitä, kuinka paljon maapallo lämpenee hiilidioksidipitoisuuden kaksinkertaistuessa. Tavallisimmin käytetty ilmakehän tasapainotilan ilmastoherkkyys eli ns. equilibrium-herkkyys (ECS) viittaa lämpötilan nousuun sen jälkeen, kun (lähes) kaikki palautemekanismit toimivat.

Hiilidioksidi itse imee lämpösäteilyä tasaisella nopeudella. Aina hiilidioksidipitoisuuden kaksinkertaistuessa lämpötila kohoaa noin asteella. Nousu esiteollisen tason hiilidioksidipitoisuudesta 280 ppm arvoon 560 ppm lämmittäisi siis maapalloa asteella.

Kahdesta syystä asiat eivät kuitenkaan ole niin yksinkertaisia. Ensiksikin nouseva hiilidioksidipitoisuus vaikuttaa suoraan vesihöyryn määrän (myös kasvihuonekaasu) ja pilviin, jotka joko vahvistavat tai vähentävät lämpötilan nousua. Tämä vaikuttaa suoraan equilibrium-herkkyyteen, mikä tarkoittaa sitä, että kaksinkertaistuva hiilipitoisuus aiheuttaa yli yhden asteen lämpötilan nousun. Toisekseen on muita asioita, kuten noen ja muiden aerosolien lisääntyminen ilmakehässä, jotka lisäävät tai vähentävät hiilidioksidin vaikutuksia. Kaikki vakavasti otettavat ilmastotutkijat ovat samaa mieltä näistä kahdesta ajatusmallista, mutta he ovat eri mieltä ennustetun muutoksen suuruudesta.

Hallitustenvälinen ilmastonmuutospaneeli (IPCC), joka edustaa ilmastotieteen valtavirtaa, arvioi equilibrium-ilmastoherkkyyden olevan noin kolme astetta (2-4,5 astetta). Tuoreimmassa julkaistuissa raportissa vuodelta 2007 IPCC kirjoitti: "Equilibrium-ilmastoherkkyys ... on todennäköisesti välillä 2 °C - 4,5 °C parhaan arvion ollessa noin 3 ° C ja erittäin epätodennäköisesti alle 1,5 °C. Yli 4,5 asteen arvoja ei voida sulkea pois." 

Ilmastoherkkyyden jakauma tuhansista eri simulaatioista, joissa lähtöarvoja on muutettu. Ilmastoherkkyys on hyvin epävarma, mutta se näyttäisi todennäköisemmin olevan IPCC:n parasta arviota (3,0 astetta) suurempi kuin pienempi. Lähde: Nasa Earth Observatory, 2010.

IPCC:n seuraavan raportin on määrä valmistua syyskuussa 2013. Luonnosversio vuoti hiljattain julkisuuteen. Siinä arviot ovat likimain samat, mutta herkkyyden ylärajaa on nostettu 6-7 asteeseen. Lisäksi raportissa todetaan, että tiedemiehet ovat nyt käytännöllisesti katsoen varmoja (”virtually certain”) siitä, että ihmiskunnan aiheuttamat päästöt ovat (pääasiallisena) syynä nykyiseen ilmastonmuutokseen. Varmuudeksi ilmoitetaan 99 %, kun vielä edellisessä raportissa vuodelta 2007 varmuus oli luokkaa 90 %.

Kolmen asteen nousu voi olla äärimmäisen vahingollista. IPCC:n aiemman arvion mukaan tämä voisi tarkoittaa sitä, että kuivuus vaikuttaisi entistä laajemmilla alueilla, jopa 30 % lajeista voisi olla suuremmassa vaarassa kuolla sukupuuttoon, useimpien korallien biodiversitetti heikkenisi ja voimakkaiden trooppisten hirmumyrskyjen määrä todennäköisesti kasvaisi sekä merenpinta nousisi.

Uusia arvioita ilmastoherkkyydestä

Jotkin viimeaikaiset tutkimukset kuitenkin antavat erilaisen kuvan. Julkaisematon Norjan Research Councilin (valtion rahoittama tutkimuslaitos) raportti, jonka on koonnut Oslon yliopiston tutkija Terje Berntsenin johtama työryhmä, käyttää eri menetelmää kuin IPCC. Se päättelee, että 90 prosentin todennäköisyydellä kaksinkertaistuvat hiilidioksidipäästöt nostavat lämpötiloja 1,2-2,9 astetta todennäköisimmän luvun olessa 1,9 astetta. Vaihteluvälin huippu on selvästi IPCC:n arvioiman herkkyyden todennäköisen ylärajan alapuolella.

Tätä Berntsenin työryhmän tutkimusta ei ole vertaisarvioitu, ja se voi olla epäluotettava. Tutkimus onkin saanut osakseen paljon kritiikkiä. Tutkimuksessa käytetty malli ehkä ottaa liian painokkaasti huomioon viimeaikaisen lyhytaikaisen kehityksen, mihin viittaa mm. se, että tulokset poikkeavat erittäin paljon toisistaan sen mukaan, otetaanko mukaan vuoden 2000 jälkeiset lämpötilahavainnot vain ei. Jos mukaan otetaan tiedot vain vuoteen 2000 asti, ilmastoherkkyyden todennäköisimmäksi arvoksi sadaan 3,9 astetta, mikä on yli IPCC:n arvioiman ilmastoherkkyyden parhaan arvion. Sää vaihtelee luontaisesti lyhyellä aikavälillä. Ilmastolla tarkoitetaan säätapahtumien säännönmukaisuutta pitkällä aikavälillä, yleensä 30 vuoden aikana. Vaikka ilmastonmuutos etenee, välillä voi olla vuosikymmenen tai kahdenkin vuosikymmenen pituinen jakso, jolloin lämpenemistrendiä ei näy tai jolloin näkyy jopa väliaikaista pientä viilenemistä. Norjalaistutkimusta on arvosteltu myös siitä, että se käyttää yksinkertaista ilmastomallia, joka lienee hyvin riippuvainen viimeisimpien vuosien havainnoista, vaikka ilmastonmuutos näkyy vasta pitkällä aikavälillä. Myöskään lämpöenergian varastoitumista merten syviin kerroksiin ei ilmeisesti ole otettu riittävästi huomioon. Norjalaistutkimuksesta on blogosfäärissä noussut kohu siksi, että tutkimus on vielä julkaisematon ja vertaisarvioimaton. Tutkimus on osa väitöskirjaa ja se on myös tiedelehden vertaisarvioinnissa, mutta tuloksia ei siis ole vielä virallisesti julkaistu. Tuloksia on siis toistaiseksi pidettävä alustavina ja epävirallisina.

Lyhyellä aikavälillä, esimerkiksi vuosikymmenessä, havaittujen mittauslämpötilojen ja todellisen ilmastoherkkyyden välillä voi olla uuden tutkimuksen mukaan jopa asteen ero johtuen luontaisesta sään ja ilmaston vaihtelusta, mm. El Niño -ilmiöstä.

Julia Hargreaves Yokohaman Research Institute for Global Change -tutkimuslaitoksesta julkaisi vuonna 2012 tutkimuksen, joka arvioi todellisen muutoksen olevan 90 prosentin todennäköisyydellä 0,5-4,0 astetta (keskimäärin 2,3 astetta). Tämä perustuu siihen, miten ilmasto käyttäytyi noin 20 000 vuotta sitten viime jääkauden huippuvaiheen aikana, jolloin hiilidioksidipitoisuudet muuttuivat nopeasti. Riippumaton ilmastotutkija Nic Lewis sai julkaistavaksi hyväksytyssä tutkimuksessaan jopa vieläkin pienemmän vaihteluvälin 1,0-3,0 astetta (keskimäärin 1,6 astetta). Hänen laskelmissaan analysoitiin uudelleen IPCC:n siteeraamat tutkimukset ja otettiin huomioon uudempia lämpötilatietoja. Kaikissa näissä laskelmissa ilmastoherkkyyden mahdollisuus ylittää 4,5 astetta oli häviävän pieni.

Tässä joitakin muita tuoreita laskelmia ilmastoherkkyyden suuruudesta:
Schmittner et al. 2011: 2,3 astetta
Köhler et al. 2010: 2,4 astetta
Hansen ja Sato 2011: 3,0 astetta
Huber ja Knutti 2012: 3,6 astetta
Rohling 2012: 2,0-4,5 astetta

Jos arviot alhaisesta ilmastoherkkyydestä olisivat oikeassa, ne vaatisivat muutoksia ilmastonmuutostieteeseen ja mahdollisesti julkiseen politiikkaan. Jos maapallon lämpötila voi nousta kolme astetta tai enemmän hiilidioksidipitoisuuden kaksinkertaistuessa, oikea reagointi olisi sellainen, jossa suurin osa maailman maista sitoutuisi estämään lämpenemistä ja sitä aiheuttavien kasvihuonekaasujen päästöjä. Tätä kutsutaan ilmastonmuutoksen hillitsemiseksi. Jos lisäksi olisi mahdollisuus katastrofiin, kuten kuuden asteen lämpenemiseen, tämä voisi oikeuttaa rajutkin toimenpiteet.

Jos kuitenkin lämpötila saattaa nousta vain kahdella asteella hiilidioksidipitoisuuden kaksinkertaistuessa (ja jos todennäköisyys kuuden asteen nousuun on merkityksettömän pieni), laskenta saattaa muuttua. Ehkä maailman olisi The Economist -lehden mukaan pysäyttämisen sijaan pyrittävä sopeutumaan kasvihuonekaasujen lisääntymiseen. Se olisi silti hyvä neuvo vain, jos nämä alhaiset arviot todella olisivat luotettavampia kuin korkeammat. Eri mallit kuitenkin antavat erilaisia tuloksia. 

Erilaisia ilmastomalleja

Koko maapallon ilmakehän kiertoa simuloivat GCM-mallit käyttävät alhaalta ylös -lähestymistapaa. Nämä jakavat maapallon ja sen ilmakehän ruudukoksi, mikä tuottaa valtavan määrän laskelmia, joilla jäljitellään ilmastojärjestelmää ja useita siihen vaikuttavia tekijöitä. Tällaisten monimutkaisten mallien etuna on se, että ne ovat erittäin yksityiskohtaisia. Niiden haittana taas on se, että ne eivät reagoi uusiin lämpötilatietoihin. Ne simuloivat ilmaston toimintaa pitkällä aikavälillä ottamatta huomioon tämänhetkisiä havaintoja. Niiden herkkyys perustuu siihen, kuinka tarkasti ne kuvaavat ilmastojärjestelmän prosesseja ja palautekehiä.

Sen sijaan energiatasapainomallit ovat yksinkertaisempia. Ne tarkastelevat tilannetta ylhäältä alas. Maapalloa käsitellään yhtenä yksikkönä tai kahtena pallonpuoliskona. Tällaisessa mallissa asioita kuvataan muutamilla yhtälöillä, kuten muutokset kasvihuonekaasujen määrässä, tulivuorenpurkausten pienhiukkaset eli aerosolit ja maapallon lämpötila. Näissä malleissa ei yritetä kuvata ilmaston monimutkaisuutta, mikä on haittapuoli. Näillä malleilla on kuitenkin myös etu. Toisin kuin GCM-mallit ne käyttävät suoraan lämpötilatietoa ilmastojärjestelmän herkkyyden arvioinnissa, joten ne reagoivat tämänhetkisiin ilmastohavaintoihin.

IPCC:n arviot ilmastoherkkyydestä perustuvat osittain GCM-malleihin. Koska nämä heijastavat tutkijoiden ymmärrystä siitä, miten ilmasto toimii, ja koska ymmärrys ei ole muuttunut paljon, myöskään mallit eivät ole muuttuneet, eivätkä ne vastaa viimeaikaista lämpötilan nousun tasaantumista. Sen sijaan uusi norjalainen tutkimus perustui energiatasapainomalliin. Samoin oli laita aiemmissa tutkimuksissa, joita tekivät Reto Knutti (Institute for Atmospheric and Climate Science, Zürich), Piers Forster (Leedsin yliopisto) ja Jonathan Gregory (Readingin yliopisto), Natalia Andronova ja Michael Schlesinger (Illinoisin yliopisto) sekä Magne Aldrin (Norwegian Computing Centre). Aldrin oli mukana kirjoittamassa myös uutta norjalaista tutkimusta. Kaikki nämä päätyivät pienempiin ilmastoherkkyyksiin. Forster ja Gregory arvioivat equilibrium-herkkyyden olevan noin 1,6 astetta ja 95 prosentin todennäköisyydellä 1,0-4,1 astetta. Aldrin ym. arvioivat sen olevan 90 prosentin todennäköisyydellä 1,2-3,5 astetta (noin 2,0 astetta).

Aldrinin tutkimusta on tosin kritisoitu mm. siksi, ettei se ota huomioon epäsuoria aerosoli- ja pilvivaikutuksia. Epäsuorien aerosolivaikutusten jälkeen todellinen arvio olisi luokkaa 1,2-4,8 astetta (noin 2,5 astetta). Kun pilvivaikutuksetkin otetaan huomioon, equilibrium-ilmastoherkkyyden arvio on noin 3,3 astetta. 

Saattaa vaikuttaa itsestään selvältä, että energiatasapainomallit ovat parempia. Myles Allen Oxfordin yliopistosta toteaa, että energiatasapainomallit ovatkin parempia tarkasteltaessa yksinkertaisia ja suoria palautekehiä kuin tarkasteltaessa epäsuoria ja dynaamisia vaikutuksia. Useimmat kasvihuonekaasut vaikuttavat yksinkertaisesti lämmittäen ilmastoa. Myös tulivuorten suora vaikutus on yksinkertainen: purkaustuotteet viilentävät ilmastoa heijastamalla auringonvaloa takaisin. Tulivuorenpurkaukset kuitenkin myös muuttavat ilmakehän kiertovirtauksia, mikä voi sitten epäsuorasti lämmittää ilmastoa tai ainakin osittain vähentää suoraa jäähdytystä. Yksinkertaiset energiatasapainomallit eivät ota huomioon tätä välillistä palautevaikutusta. Siksi ne saattavat liioitella tulivuorenpurkauksen jäähdytysvaikutusta.

Toisaalta uuden tutkimuksen mukaan myös melko matalalle purkaustuotteitaan sylkevät tulivuoret ovat voineet viime vuosikymmenen aikana vaikuttaa ilmastoa viilentävästi enemmän kuin aiemmin on ymmärretty. Stratosfäärin aerosolit 20-30 kilometrin korkeudella ovat lisääntyneet 4-10 prosenttia vuodessa vuodesta 2000 lähtien, mikä on riittävä määrä viilentämään maapalloa. Tulivuoritoiminnan ohella asiaan voi vaikuttaa hiilen polton lisääntyminen Aasiassa.

Jos jostakin syystä olisi tekijöitä, jotka tilapäisesti vaimentavat kasvihuonekaasupäästöjen vaikutusta maailmanlaajuisiin lämpötiloihin, yksinkertaiset energiatasapainomallit eivät ehkä kykene havaitsemaan näitä tekijöitä. Ne ovat liian herkkiä osoittamaan lämpenemisen hidastumista. Lyhyesti sanottuna erilaiset ilmastomallit mittaavat hieman eri asioita.

Tämä tarkoittaa myös sitä, että väite ilmaston aiempaa pienemmästä herkkyydestä hiilidioksidipäästöille ei voi perustua pelkästään malleihin. On oltava muita selityksiä. Tällaisia ovat yksittäisten tekijöiden ilmastovaikutukset ja monimutkaisemmat takaisinkytkentämekanismit, jotka voimistavat tai joskus heikentävät ilmastonmuutosta.

Aerosolit eli pienhiukkaset ehkä jäähdyttävät aiempaa arviota vähemmän

Aerosolit eli pienhiukkaset, kuten sulfaatit, estävät ilmakehän lämpenemistä heijastamalla auringonvaloa pois. Jotkin aerosolit kuitenkin myös lämmittävät ilmastoa, mutta kaiken kaikkiaan aerosolit vähentävät hiilidioksidin ja muiden kasvihuonekaasupäästöjen vaikutuksia. Useimmat ilmastomallit olettavat, että aerosolit viilentävät ilmastoa noin 0,3-0,5 astetta. Jos oletus aliarvioi aerosolien vaikutuksia, tämä ehkä voisi selittää puutetta viimeaikaisessa lämpenemisessä.

Silti näin ei ole. Itse asiassa arvio aerosolien viilennysvaikutuksesta voi olla liian suuri. Viime vuosina aerosolimittaukset ovat parantuneet valtavasti. Tarkemmat tiedot satelliiteista ja havaintopalloista näyttävät osoittavan, että aerosolien viilentävä vaikutus on pienempi (ja niiden lämmittävä vaikutus suurempi silloin, kun lämmittävä vaikutus ilmenee). Vuotanut IPCC:n alustava arviointiraportti (joka voi vielä muuttua) ehdottaa, että aerosolien arvioitu säteilypakote (niiden lämmittävä tai viilentävä vaikutus) on muuttunut vuoden 2007 raportin arvosta -1,2 W/m² arvoon -0,7 W / m². Jäähdyttävä vaikutus arvioidaan siis entistä pienemmäksi.

Yksi tavallisimmista ja tärkein aerosoleista on noki (tunnetaan myös nimellä musta hiili). Tämä lämmittää ilmakehää, koska se imee auringonvaloa, kuten yleensäkin musta väri. Tarkin tutkimus noesta julkaistiin tammikuussa ja se havaitsi myös enemmän nettolämpenemistä kuin aiemmin on luultu. Tutkimuksen mukaan noen suora lämmittävä vaikutus on noin 1,1 W/m². Vaikka välilliset vaikutukset estävät osan tästä, vaikutus on edelleen suurempi kuin aiempi YK:n ympäristöohjelman (UNEP) arvio 0,3-0,6 W/m².

Pilvien vaikutus hyvin epävarma

Jos aerosolit eivät jäähdytä maapalloa niin paljon kuin aiemmin luultiin, ilmaston lämpenemisen pitäisi kiihtyä. Näin ei silti ole, vaan jokin hillitsee sitä. Yksi ehdokas on pienempi ilmastoherkkyys.

Ilmasto-opas kertoo pilvistä näin: "Kaiken kaikkiaan pilvet viilentävät maapallon ilmastoa, koska pilvettömällä planeetalla auringon säteily pääsisi lähes esteettä maanpinnalle lämmittämään. Näyttäisi siltä, että ilmaston lämmetessä myös pilvisyyden jakauma maapallolla muuttuisi. Mutta lisääntyvätkö pilvet vai vähenevätkö ja missä sekä millä korkeuksilla, siitä eri ilmastomallit antavat toisistaan kovasti poikkeavia tuloksia. Useimmissa malleissa pilviin liittyvä palauteilmiö on ilmastonmuutosta vahvistava, mutta eri mallien tulokset poikkeavat toisistaan varsin paljon." Kuva: J. Kolehmainen.

On mahdollista, että koko maapallon ilmakehän kiertoliikettä simuloivat GCM-mallit yliarvioivat pilvien vaikutusta (ja pilviin puolestaan vaikuttavat aerosolit). Useimmissa malleissa pilvet vahvistavat ilmaston lämpenemistä, joskus paljonkin. Vuotanut IPCC-raportti kuitenkin sanoo, että pilvien palautevaikutus on edelleen kaikkein epävarmin säteilyn palautekytkentä ilmastomalleissa. On jopa mahdollista, että jotkin pilvet voivat vaimentaa (eivätkä lisätä) ilmaston lämpenemistä. Tämä voi myös auttaa selittämään katkokset lämpötilan nousussa. Jos pilvien lämmittävä vaikutus on arvioitua vähäisempi, ilmastoherkkyys on pienempi.

Ilmaston lämpeneminen piiloutuu ehkä valtamerten syvänteisiin, jotka lämpenevät ennen näkemättömällä tavalla

Yli 90 prosenttia maapallon energiaepätasapainosta piiloutuu syviin merialueisiin, eikä tämä siis ole suoraan nähtävissä maapallon pintalämpötiloista. Meret sitovatkin tällä hetkellä suuren osan ilmaan päästetystä ylimääräisestä hiilidioksidista. Tästä on saatu lisää todisteita toissa viikolla julkaistussa uudessa tutkimuksessa, jonka mukaan viime vuosikymmenellä 30 prosenttia merten lämpenemisestä on tapahtunut yli 700 metrin syvyydellä. Kuva: J. Kolehmainen.

Kuluneen vuosikymmenen aikana meriveden lämpötilan pitkän aikavälin nousu näyttää hidastuneen tai jopa pysähtyneen, mikä viittaa siihen, etteivät valtameret enää ime niin paljon lämpöä ilmakehästä.

Kuten aerosolinkien kohdalla, tämä päätelmä perustuu uusien mittalaitteiden parempiin tietoihin. Tämä pätee kuitenkin vain korkeintaan 700 metriä syviin meren pintaosiin. Mitä tapahtuu sitä syvemmällä, erityisesti yli kahden kilomerin syvyydessä, on epäselvää. Geophysical Research Letters -lehdessä julkaistussa tutkimuksessa Kevin Trenberth (America's National Centre for Atmospheric Research) kollegoineen havaitsi, että 30 prosenttia meren lämpenemistä viime vuosikymmenellä on tapahtunut syvällä meressä (yli 700 metrin syvyydellä). Tutkimuksen mukaan huomattava määrä ilmaston lämpenemisestä imeytyy valtameriin ja valtamerten syvät alueet lämpenevät ennen näkemättömällä tavalla. Jos näin on, tämä myös auttaa selittämään ilmakehän lämpötilan tasaantumisen.

Valtameret voivatkin olla ilmastonmuutoksen uinuvia jättiläisiä. Maapallon keskilämpötila ei oikeastaan edes ole hyvä tapa mitata ilmastonmuutosta. Oikeampi tapa olisi tarkastella maapallon energiatasapainoa planeettana, siis vastaanotetun ja luovutetun energian määrää. Tällä hetkellä maapallolle tulee enemmän energiaa kuin täältä poistuu. Syynä ovat kasvihuonekaasut. Yli 90 prosenttia tästä energiaepätasapainosta piiloutuu syviin merialueisiin, eikä tämä siis ole suoraan nähtävissä maapallon pintalämpötiloista.

Meret sitovat tällä hetkellä suuren osan ilmaan päästetystä ylimääräisestä hiilidioksidista. Tästä on saatu lisää todisteita toissa viikolla julkaistussa uudessa tutkimuksessa, jonka mukaan viime vuosikymmenellä 30 prosenttia merten lämpenemisestä on tapahtunut yli 700 metrin syvyydellä.

Lämpöä menee hyvin paljon jäätiköiden sulamiseen ja merten lämpölaajenemiseen, ei vain mannerten nouseviin pintalämpötiloihin. Merenpinnan nousu osoittaa energian kertymistä meriin sekä mannerjäätiköiden sulamista. Manneralueiden pintalämpötilojen nousu voi lopulta olla jopa pienempi uhka kuin merenpinnan nousu. Sitä paitsi loputtomasti energian sitoutuminen meriin ei voi jatkua, jolloin myös mannerten pintalämpötilat alkavat nousta.

Luonnollinen lämpötilojen vaihtelu voi olla hieman aiempia arvioita suurempi

Lisäksi on olemassa jonkin verran näyttöä siitä, että luonnollinen eli ei ihmisen aiheuttama lämpötilojen vaihtelu voi olla hieman suurempi kuin IPCC on olettanut. Äskettäinen tutkimus, jonka tekivät matemaatikot Ka-Kit Tung ja Jiansong Zhou (Proceedings of National Academy of Sciences), selvittelee lämpötilojen muuttumista vuodesta 1750 lähtien ja tutkii niiden yhteyttä luonnollisiin muutoksiin (kuten meriveden lämpötila Atlantilla). Tutkimuksen mukaan ihmiskunnan aiheuttama lämpeneminen on saatettu arvioida 1900-luvun jälkipuoliskolla kaksinkertaiseksi verrattuna todelliseen. Siten on mahdollista, että sekä lämpötilojen nousu 1990-luvulla ja nousun tasoittuminen 2000-luvulla ovat johtuneet osittain luonnollisesta vaihtelusta. Tosin myös Tungin ja Zhoun tutkimus on saanut osakseen kritiikkiä.

Pitäisikö equilibrium-herkkyyden sijaan tarkastella lyhyen aikavälin transienttia ilmastoherkkyyttä?

Koska lämpeneminen on kuitenkin hidastunut ja koska on saatu uusia todisteita, pieni ilmastoherkkyyden alentaminen näyttäisi olevan perusteltua. Parasta ilmastoherkkyyden arviota voisi The Economist -lehden mukaan ehkä alentaa (keskimäärin 3,0 asteesta 2,5 asteeseen) - ja ylärajaa (noin 4,5 astetta) varmasti. (Tälle ei lehdessä kuitenkan esitetä selkeää ja yksityiskohtaista perustelua. Perustelu näyttäisi nojaavaan yksittäisiin uusiin tutkimuksiin, vaikka osa uusista tutkimuksista on antanut toisenlaisia tuloksia. Varsin yleisesti tiedeyhteisössä ajatellaan ilmastoherkkyyden olevan noin 3 astetta, mikä sekin aiheuttanee vakavia ja arvaamattomia seurauksia.)

Equilibrium-ilmastoherkkyys on tärkeä vertailupiste ilmastotieteessä. Se pyrkii kuvaamaan sitä, mitä tapahtuisi, kun (lähes) kaikki ilmaston palauteilmiöt ovat tapahtuneet. Tällaisen tasapainon saavuttaminen kestää vuosisatoja, mikä on liian pitkä aika useimmille päättäjille. Niinpä The Economist -lehden mukaan käyttökelpoisempi mittari on ilmakehän lämpötilan transientti vaste hiilidioksidipitoisuuden tuplaantumiselle eli transientti ilmastoherkkyys (TCR). Se kertoo lämpötilan, joka saavutetaan jo sen 70 vuoden aikana (kaikki lämpenemistä voimistavat palautemekanismit eivät ole vielä ehtineet toimia), jolloin hiilidioksidipitoisuus vähitellen kaksinkertaistuu. Kyseessä ovat siis pelkän hiilidioksidin tuplaantumisen vaikutukset ilman palaute-efektejä.

Transienttia ilmastoherkkyyttä voi havainnoida suoraan ja siitä on paljon vähemmän kiistelyä. Useimpien arvioiden mukaan se on noin 1,5 astetta (vaihteluväli 1-2 astetta). Isaac Held (NOAA) laski äskettäin hänen "henkilökohtaiseksi parhaaksi arviokseen" 1,4 astetta, mikä sisältää uudet arviot aerosolien ja luonnollisen vaihtelun määrästä.

Kuulostaa rauhoittavalta, koska transientti herkkyys on alempi kuin equilibrium-herkkyys. Transientti herkkyys kuitenkin havaitsee vain osa siitä lämpenemisestä, jonka nämä 70 vuoden päästöt lopulta tuottavat, koska hiilidioksidi pysyy ilmakehässä paljon kauemmin.

Ilmasto lämpenee - eikä kukaan tiedä lopullisia seurauksia!

Nyrkkisäännön mukaan maapallon lämpötila nousee noin 1,5 astetta jokaista ilmakehään päästettyä biljoonaa hiilitonnia kohden. Vuodesta 1750 alkaen ilmakehään on pumpattu puoli biljoonaa tonnia hiiltä ja lämpötilat ovat nousseet 0,8 astetta. Nykyisellä vauhdilla seuraava puoli biljoonaa tonnia hiiltä on syydetty ilmaan vuonna 2045 ja sitä seuraava ennen vuotta 2080.

Koska hiilidioksidi kertyy ilmakehään, tämä voi lisätä maapallon keskimääräistä lämpötilaa esiteolliseen aikaan verrattuna noin kahdella asteella jopa pienemmällä ilmastoherkkyydellä ja ehkä lähemmäksi neljä astetta herkkyyden ylimpien arvioiden mukaan. Vaikka ilmastoherkkyyden määrittämiseksi on tehty paljon työtä, kukaan ei kuitenkaan tiedä sitä, miten ilmasto reagoisi, jos lämpötila nousi peräti neljä astetta.

Asiantuntijat ovat hyvin eri mieltä siitä, kuinka voimakkaita palautekytkennät voivat olla. Jos kuitenkin ajatellaan, että maapallo todella voi lämmetä nuo neljä astetta, niin millaista täällä sitten olisi? Lämpötilan nousu ei ole kaikkialla tasaista. Osa maapallon alueista voi jopa viilentyä ilmastonmuutoksen myötä. Esimerkiksi Suomi voi viilentyä, jos meille nyt lämpöä tuova Golfvirta tyrehtyy tai muuttaa suuntaansa ilmastonmuutoksen myötä. Tämä on kuitenkin epätodennäköinen äärivaihtoehto, ja todennäköisintä on Suomenkin lämpeneminen ilmastonmuutoksen seurauksena. Hieman yleistäen lämpötilan nousu on kuitenkin sitä voimakkaampaa, mitä lähemmäksi napa-alueita mennään. Jos maapallo lämpenee keskimäärin neljä astetta, Pohjoisnapa lämpiää jopa 15 astetta! Tietyt osat arktisesta alueesta voisivat kesäaikaan olla yhtä lämpimiä kuin Napa Valley Kaliforniassa!

Kaakkois-Aasian monsuunituulet eli vuodenaikaistuulet voivat heikentyä neljän asteen lämpenemisen myötä. Todennäköisesti monsuunisateet vähenevät, vaikka ajoittain voi tulla hyvinkin runsaita monsuunisateita. Kaakkois-Aasian riisinviljely on lähes täysin riippuvainen kesämonsuunin eli merimonsuunin tuomista sateista. Jos sateet vähenevät, riisinviljely voi epäonnistua. Seurauksena voi olla nälänhätää.

Merenpinta nousee veden lämpölaajenemisen seurauksena, vaikkei meriin tulisi yhtään lisää vettä. Toinen merenpintaa nostava tekijä on meriin tuleva uusi vesi manneralueiden sulavista jäätiköistä. Sen sijaan jäävuorten (meressä kelluvan jään) sulaminen ei muuta merenpintaa lainkaan, koska kelluva jäävuori syrjäyttää täsmälleen saman vesimäärän, joka siitä sulaessaan tulee. Vuoristojäätiköiden sulaminen aiheuttaa muitakin ongelmia kuin merenpinnan nousua. Miljoonat ihmiset saavat juomavetensä Himalajan vuoristojäätiköistä kesäisin sulavasta vedestä, joka muodostaa jokia ja lähteitä. Jos ilmaston lämpenemisen myötä uutta lunta ja jäätä ei vuoristossa muodostukaan edes talvisin, myös joet ja lähteet kuivuvat. Makeasta juomavedestä tulee pulaa.

Ilmastonmuutos voi lisätä ympäristöpakolaisten määrää. Arvioiden mukaan kymmeniä tai satoja miljoonia ihmisiä voi joutua pakenemaan kodeistaan juomaveden puutteen sekä kuivuuden (esimerkiksi Mauritania, Sudan, Ghana, Kenia), merenpinnan nousun (esimerkiksi Tuvalu, Kiribati, Malediivit, Papua Uusi-Guinea), ikiroudan sulamisen (osat Alaskaa ja Siperiaa) ja tulvien (esimerkiksi Bangladesh, Vietnam) takia. Myös Australian tulipalojen määrä kasvanee entisestään.

Ennuste tuskin on rauhoittava. Lisäksi maapallon biosfäärin olotila voi muidenkin syiden takia muuttua jo muutaman sukupolven aikana.

Tämä blogikirjoitus ei sisällä omia mielipiteitäni, vaan se perustuu The Economist -lehden artikkeliin. Muualta otetut tiedot on osoitettu lähdeviitteinä toimivilla linkeillä. Otsikko ja väliotsikot ovat omiani. 

Tämän kirjoituksen tarkoitus on herätellä huomaamaan se tosiasia, kuinka monimutkainen ja vaikeasti ennustettava asia ilmastonmuutos on. Vaikka ihmisen tiedetään selkeästi vaikuttavan ilmaston lämpenemiseen, kukaan ei voi ennustaa tarkkoja aikatauluja, suuruusluokkaa tai seurauksia. Asia on samankaltainen kuin omakotitalon katolta putoaminen. Pahimmillaan seurauksena voi olla kuolema, mutta todennäköisesti vain joitakin luita murtuu. Paraskaan lääkäri ei kuitenkaan voi etukäteen ennustaa varmasti, mitkä luut murtuvat.

Kesän 2013 sääennuste

Kansainväliset tutkimuslaitokset ennustavat Suomen kesän olevan sekä lämpötiloiltaan että sademääriltään hyvin tavanomainen. Vain kaupallinen WSI arvioi Suomen jäävän voimakkaasti kahtia jakautuneessa Euroopassa lämpimämmän Itä-Euroopan puolelle. Useat ennusteet antavat kuitenkin viitteitä siitä, että loppukesästä ja varsinkin syksyllä olisi mahdollisuuksia tavanomaista lämpimämpään säähän. Tässä luettavaksenne kokoelma huhtikuun lopulla ja toukokuun alkupuolella tehtyjä ennusteita. Päivitän uusimpia ennusteita kesän mittaan tämän kirjoitukseni kommentteihin.

© Klara Viskova - Fotolia.com

ECMWF: normaali kesä, itäisessä Suomessa ehkä sateista

Euroopan keskipitkien ennusteiden keskus (ECMWF) on tehnyt vuodenaikaisennusteen, jonka mukaan Suomen kesä-, heinä- ja elokuu vaikuttavat sekä lämpötiloiltaan että sademääriltään tavanomaisilta, paitsi Itä-Suomessa voi olla normaalia sateisempaa. ECMWF:n vuodenaikaisennusteita ja kuukausiennusteita sekä niiden päivittymistä seurataan tarkemmin Ilmatieteen laitoksen nettisivuilla. Ennuste päivitetään kunkin kuukauden alkupuolella.

NOAA/NWS: koko kesä varsinkin lämpötiloiltaan tavanomainen

Yhdysvaltalainen NOAA/NWS ennustaa tänään päivitetyissä ennusteissaan kolmen kuukauden jaksojen keskimääräisten lämpötilojen olevan koko Suomessa hyvin tavanomaisia kaikilla kesän ja syksyn kolmen kuukauden jaksoilla. Lämpötilojen kuukausittaisessakin tarkastelussa ollaan hyvin lähellä tavanomaista, paitsi elokuussa Pohjois-Suomessa on mahdollisuus normaalia lämpimämpään säähän. Etelä-Suomessa vasta lokakuu ja varsinkin marraskuu näyttävät pientä signaalia mahdollisesti tavanomaista lämpimämmästä säästä.

Sademäärien kuukausittaisessa tarkastelussa kesäkuu näyttää Suomessa kuivalta ja heinäkuu sateiselta. Edellä oleviin linkkeihin päivittyvät jatkuvasti uusimmat ennusteet. Lisää ennustekarttoja löytyy tästä linkistä.

Venäjän ilmatieteen laitos: normaali kesä

Venäjän ilmatieteen laitos ennustaa kesä-elokuun jaksolle koko Suomeen melko tavanomaisia lämpötiloja ja sademääriä. Sen sijaan Yhdysvalloissa, Aasiassa, Australiassa ja osissa Afrikkaa näyttää hyvin todennäköisesti olevan normaalia lämpimämpää. Ennustetta päivitetään seuraavan kerran toukokuun lopulla.

IRI: normaalia lämpimämpi sää viileää todennäköisempi varsinkin loppukesästä ja syksyllä

IRI:n (International Research Institute for Climate and Society) mukaan Itä-Eurooppa on Länsi-Eurooppaa todennäköisemmin tavanomaista lämpimämpi. Kesä-, heinä- ja elokuun jaksolla normaalia lämpimämmän sään todennäköisyys on Suomessa ja muissa Pohjoismaissa 40 %, normaalin 35 % ja normaalia kylmemmän 25 %. Heinä-syyskuun ja elo-lokakuun jaksoilla normaalia lämpimämmän sään todennäköisyys on Suomessa 50 %, normaalin 35 % ja normaalia kylmemmän 15 %. Sademäärät vaikuttavat tavanomaisilta. Päivitetyt ja yksityiskohtaiset ennusteet löytyvät nettisivulta, jossa aukeavat ensin sade-ennusteet (precipitation). Valitse "Forecast Type" -kohdasta "Temperature", jos haluat nähdä lämpötilaennusteet. Ennusteita päivitetään yleensä kunkin kuukauden kolmantena torstaina.

WSI: Suomi lämpimän Itä-Euroopan puolella, Länsi-Eurooppa viileä

WSI ennustaa Pohjoismaiden olevan kesä- ja heinäkuussa tavanomaista lämpimämpiä lukuun ottamatta Norjan ja Ruotsin eteläisimpiä osia. Iso-Britannia ja Länsi-Eurooppa vaikuttavat keskimääräistä viileämmiltä, Itä-Eurooppa ja Länsi-Venäjä lämpimämmiltä. Seuraava ennuste julkaistaan 22. toukokuuta.

Kuinka luotettavia vuodenaikaisennusteet ovat?

Kaikissa pitkän aikavälin sääennusteissa on huomattava, etteivät ne ole Pohjois-Euroopassa kovinkaan luotettavia. Täällä ENSO-värähtely (El Niñon ja La Niñan vaihtelu) ei vaikuta yhtä voimakkaasti kuin tropiikissa. Tropiikissa vuodenaikaisennusteet ovatkin hieman luotettavampia kuin meillä, koska siellä säätyypit ovat pitkälti seurausta meriveden lämpötilan vaihteluista. Meillä taas äkilliset, hetkittäiset tekijät vaikuttavat enemmän. Pitkän aikavälin vuodenaikaisennusteet ovatkin vasta kehittelyvaiheessa.

Ennusteiden tulkinnassa on huomattava myös se, etteivät ne ennusta yksittäisiä säätapahtumia vaan antavat todennäköisyyksiä sille, kuinka paljon tietyn jakson (esimerkiksi kesä-elokokuun) keskilämpötila poikkeaa normaalista. Esimerkiksi poikkeama lämpimään suuntaan voi tarkoittaa joko sitä, että koko jakson ajan ollaan tavanomaisten keskiarvojen yläpuolella tai sitä, että tarkastelujakson aikana on yksi kunnon hellejakso ja muuten ollaan tavanomaisissa lukemissa.

Lisäksi täytyy huomata, että eri sääennusteissa käytetään erilaisia vertailujaksoja, kun verrataan lämpötiloja tavanomaisiin. Maailman meteorologisen järjestön (WMO) virallinen vertailukausi on 1961-1990, kun taas esimerkiksi Suomen Ilmatieteen laitos käyttää sääennusteissaan vertailukautta 1981-2010.

Tarjolla on jopa päiväkohtainen sääennuste kuukaudeksi 

Yhdysvaltalainen AccuWeather julkaisee Suomeenkin päiväkohtaisia ennusteita 25 päiväksi. Tässä esimerkkeinä kesäkuun ennusteet Helsinkiin, Kouvolaan, Tampereelle, Turkuun, Kuopioon ja Rovaniemelle. Harmaalla tai beigellä pohjavärillä näkyvät havainnot, sinisellä värillä ennusteet. Merkintä "Hist. Avg." tarkoittaa pitkän aikavälin tilastollista keskiarvoa ko. päivämäärän lämpötiloista (Lo = alin lämpötila). Linkeistä voit katsoa vaikkapa juhannuksen sään jo parin viikon kuluttua!

Tällaiset ennusteet ovat kuitenkin hyvin epävarmoja. Vaikka pitkän aikavälin säätä (esimerkiksi kolmea kuukautta) onkin mahdollista jossakin määrin ennustaa, malleihin sisältyvien epävarmuuksien takia paikkakunta- ja päiväkohtainen ennuste on erittäin epäluotettava.

Hakusanat: sää, sääennuste, vuodenaikaisennuste, pitkän aikavälin sääennuste, kesä 2013, kesän sää 2013