perjantai 11. huhtikuuta 2014

Jos kaikki Suomen maito ostetaan muovikorkillisissa tölkeissä, korkkien kasvihuonekaasupäästöt vastaavat vuosittain 27 miljoonan kilometrin autoilua


Valio on pakannut keskieurooppalaiseen tapaan litran maidot ja piimät muovikorkillisiin tölkkeihin. Tämä herätti vilkkaan keskustelun myös lukiomme ympäristöekologian kurssilla. Kaikki tuntuivat olevan yhtä mieltä siitä, ettei korkeissa ole mitään järkeä. Lieneekö tämä ryhmän painetta, ovatko kurssin valinneet vain hyvin ympäristötietoiset opiskelijat vai onko muovikorkkien turhuus näin yleinen mielipide kuluttajien keskuudessa yleensäkin? Lupasin opiskelijoille selvitellä muovikorkkien ympäristövaikutuksia tarkemmin.

Valion kuluttajapalvelun antamien tietojen mukaan Valio arvioi pakkausmateriaalien kulutuksen lisääntyvän korkkimuutoksen takia noin 750 000 kilogrammaa (700 000 - 800 000 kilogrammaa) vuodessa. Vuonna 2013 Valio käytti kaikkiaan pakkausmateriaaleja kotimaan markkinoille myytyihin tuotteisiin 23 950 000 kilogrammaa. Korkit lisäävät materiaalitarvetta siis hieman yli 3 prosenttia.

Yhden litran rasvattoman maidon tölkissä sisällön hiilijalanjälki on kuluttajapalvelun mukaan hiilidioksidiekvivalentteina (kaikki kasvihuonekaasut otettu huomioon ja muutettu vastaamaan hiilidioksidin vaikutuksia) noin 900 grammaa, itse tölkin noin 32 g ja korkin noin 5 grammaa.

Jokainen suomalainen juo keskimäärin 130 litraa maitoa ja 11,5 litraa piimää vuodessa. Yhteensä tästä tulee 141,5 litraa henkeä kohden vuodessa. Suomalaisia on tällä hetkellä 5 457 674, joten maitotuotteita juodaan Suomessa 772 260 871 litraa vuodessa.

Jos oletetaan epärealistisesti, että kaikki maito ja piimä juodaan korkillisista yhden litran tölkeistä, korkkien aiheuttamat kasvihuonekaasupäästöt hiilidioksidiekvivalentteina ovat 3 861 304 355 grammaa.

Vuonna 2013 Suomessa myytyjen henkilöautojen hiilidioksidipäästöt olivat keskimäärin vajaat 139 grammaa kilometrillä. Siten maitotuotteiden korkkien hiilidioksidipäästöt vastaavat noin 27 779 168 kilometrin autoilua.

Kun suomalainen autoilija autoilee keskimäärin 16 000 kilometriä vuodessa, maitotuotteiden korkit vastaavat siis noin 1736 suomalaisen henkilöauton koko vuoden kasvihuonekaasupäästöjä.

"Kyllähän ne korkit tölkeissä suurimmalle osalle ihmisistä ovat ihan ok, mutta olepa nivelvaivainen. Ei aukea." (Kouvolan Sanomien Napakat-tekstiviesti 4.4.2014)

"Maitojuomien kierrekorkit on hyvä asia. Kaupan hyllyiltä löytyy niihin monikäyttöisiä avaajiakin." (Kouvolan Sanomien Napakat-tekstiviesti 4.4.2014)

"Korkki piimä- ja maitotölkissä hyvä juttu. Kiireen lomassa tölkistä on helppo ottaa välipalaa! Ei tarvi pysähtyä. Säästyy aikaa. Kokeiltu on!" (Kouvolan Sanomien Napakat-tekstiviesti 3.4.2014)

Siis mitä? Onko meillä tosiaan näin kiire? Täytyykö vielä ostaa hieno avaajakin?

Korkkeja on kritisoitu myös siksi, että ne vaikeuttavat kierrätystä. Tölkkejä on entistä vaikeampi taitella pieneen tilaan. Entistä helpommin purkin pohjalle myös jää pieni tilkka maitoa, jonka kaataminen on vaikeampaa kuin vanhasta kartonkinokasta.

Toki iso kuluttajista varmaankin pitää maitopurkkien korkkeja käytännöllisinä. Valio ainakin kertoo lisänneensä korkit tölkkeihin juuri kuluttajien toiveesta. Valio ei toistaiseksi ole korottanut maidon hintaa korkkien takia, mutta korkkien arvioidaan aiheuttavan noin 10 prosentin hinnankorotuspaineen.

Olennainen tekijä korkkien aiheuttamien ympäristövaikutusten kannalta on kuitenkin se, kuinka suuri osa muovista päätyy energian hyötykäyttöön jätehuollossa. Ennakkotietojen mukaan tulossa on asetus, jossa muovipakkauksille säädetään velvoite kuluttajille suunnatun keräysjärjestelmän luomiseksi samaan tapaan kuin esimerkiksi kuitupakkauksilla on ollut jo pitkään. Valitettavasti suomalaiset kuitenkin ovat Länsi-Euroopan laiskimpia kierrättäjiä.

Korkillisen maito- tai piimätölkin voi kierrättää samalla tavalla kuin korkittomat nestekartonkipakkaukset. Pakkaus huuhdellaan, kuivataan, litistetään, pakataan ja viedään kartonkikeräysastiaan. Ekologisinta on huuhdella tölkki käsitiskin loppuvedellä. Sen sijaan tölkin huuhtominen lämpimällä juoksevalla vedellä ei ole ekologinen vaihtoehto.

Korkin voi jättää tölkkiin paikoilleen kierrätettäessä (parasta kuitenkin lienee laittaa se muovinkeräykseen tai energiajätteeseen, ei kuitenkaan kaatopaikalle menevään sekajätteeseen). Suomessa kierrätykseen menevät tölkit päätyvät Valion kuluttajapalvelun mukaan kartonkitehtaille joko Poriin tai Ruotsiin Norrköpingin lähelle. Porissa kuidusta valmistetaan hylsykartonkia ja Ruotsissa kuluttajakartonkia, josta tehdään esimerkiksi pitsalaatikoita ja pesuainepakkauksia.

Kartonkitehtaalla keräyskartonki aluksi pulpperoidaan eli hajotetaan mekaanisesti ja lietetään veteen. Näin saatu massa kuidutetaan, eli siitä erotetaan veteen liettyneet kuidut ja liukenematon osa, lähinnä muovi. Porissa muovi kuljetetaan toiselle tehtaalle kattilalaitoksen polttoaineeksi. Ruotsalainen kartonkitehdas käyttää muovin polttoaineena omassa kattilalaitoksessaan.

Kaiken kaikkiaan korkin ja muun pakkauksen hiilidioksidipäästöt ovat pienet verrattuna itse tuotteeseen eli maitoon. Kuluttajan kannalta tärkein asia olisikin huolehtia siitä, ettei maito pääse pilaantumaan, vaan kaikki maito tulee käytettyä. Yleensäkin elintarviketuotannossa kuljetusten ja pakkausten ympäristövaikutukset ovat pieniä verrattuna itse tuotteisiin. Tärkeintä on vähentää roskikseen menevän ruoan ja juoman määrää.

Näiden laskelmieni johtopäätökset voi tulkita kahdella vastakkaisella tavalla. Voi sanoa, että muovikorkin merkitys on kokonaisuuden kannalta vähäpätöinen. Itse tölkki ja varsinkin tuote eli maito aiheuttavat niin paljon enemmän päästöjä, ettei korkilla juurikaan ole merkitystä. Jos korkit päätyvät energianlähteeksi, vaikutus on vieläkin mitättömämpi.

Toisaalta voi sanoa, että pienistäkin asioista kertyy yhteen laskettuna suuri päästömäärä - tai päästösäästö. Jos muovikorkkien päästöt Suomessa vastaavat vuosittain 1736 auton koko vuoden autoilua eli 27 miljoonaa ajokilometriä, tämä on aika paljon. Toki kaikkiin ajettuihin kilometreihin verrattuna tämä on taas vain murto-osa. Olisiko päästöjä kuitenkin helpompi vähentää edes hieman hylkäämällä muovikorkit vai poistamalla 1736 tavanomaisella ahkeruudella käytettyä autoa kokonaan liikenteestä?

Sitä paitsi, jos joka asiassa (muissakin kuin purkkien korkit) ajatellaan, ettei tällaisilla "pienillä" päästömäärillä ole merkitystä, yhteisvaikutus onkin aivan valtavan suuri. Laskelmassani ei ole lainkaan otettu huomioon jugurttitölkkien (näissä kierrekorkki ehkä kätevämpi kuin kartonkinen nokka, josta aina jää tursuamaan jugurttia), mehupurkkien ja siirappitölkkien korkkeja. Entäpä kaikki muut asiat, joissa pienet seikat vaikuttavat kokonaisuutena paljon? Vasta viime viikolla uutisoitiin yhdysvaltalaisen teinipojan laskelmista, joiden mukaan Yhdysvaltojen hallinto voisi säästää tulostuskuluissa miljoonia dollareita vuodessa pelkällä fonttityypin vaihdolla. Samalla tulostusmusteen käyttö vähenisi.

Selvityksen mukaan Kouvolan kouluista, päiväkodeista, hoivalaitoksista ja työpaikoilta menee vuosittain ruokaa roskiin yli 250 000 kilogrammaa. Pelkästään raaka-aineiden hankintakustannuksina tämä tarkoittaa yli 450 000 euroa, siis lähes puolta miljoonaa. Kasvihuonekaasuja tulee hiilidioksidiekvivalentteina 400 000 kilogrammaa vuodessa. Mikäli roskiin menevän ruuan määrää saataisiin vähennettyä 25 %, rahaa säästyisi raaka-aineiden hinnasta vuodessa yli 100 000 euroa. Lisäksi pienentyisivät jätehuoltokustannukset sekä ruuan valmistuksen energian- ja vedenkulutus - ja myös hukkaan heitetyn ruuan valmistukseen käytetty työaika. Kymmenessä Kouvolan koulussa järjestettiin vuonna 2012 kokeilu, jossa biojätteen määrää saatiin vähennettyä keskimäärin 14 %. Jos biojätteestä puolet on ruokajätettä, vähentyi hukkaan heitetyn ruuan määrä näin vuositasolla melkein 3 500 kilogrammaa, kasvihuonekaasupäästöt hiilidioksidiekvivalentteina 5500 kilogrammaa ja ruuan hankintakustannukset 6000 euroa.

Pieneltäkin vaikuttavilla teoilla voi siis olla hyvin suuret yhteisvaikutukset. Siksi olenkin sitä mieltä, että maitopurkkien muoviset korkit ovat osa kokonaisuutta, jossa turhaan tuhlataan luonnonvaroja ja aiheutetaan päästöjä. Tämän voisi vielä jotenkin ymmärtää, jos kyseessä olisi suuri ja merkittävä ihmisten elämää helpottava parannus. Nyt näin ei näytä olevan, koska monet pitävät korkkeja jopa aiempaa kaatonokkaa epäkäytännöllisempinä.

Muoviset maitopurkin korkit ovatkin todellinen vuoden 2014 turhake. Poistamalla muovikorkit maitotuotteista ja mehuista, päästöjä olisi mahdollista vähentää melko helpoin, vaivattomin ja huomaamattomin keinoin elämän laadun tai elintason suuresti kärsimättä. Pitäisiköhän siirtyä ostamaan muiden tuottajien maitoa tai Valion 1,5 litran tölkkejä, joissa ei ainakaan vielä ole muovikorkkeja?

keskiviikko 26. maaliskuuta 2014

Miksi ja milloin kesäaikaan siirrytään vuonna 2014? Mistä tarkka aika kelloon?

Lauantain ja sunnuntain välisenä yönä 30.3.2014 kello 3.00 siirrytään kesäaikaan eli kelloa siirretään tunnilla eteenpäin kello neljään. Normaaliaikaan ("talviaikaan") palataan sitten 26.10.2014 ja seuraavan kerran kesäaikaan taas 29.3.2015. Keväästä syksyyn noudatettava erillinen kesäaika otettiin Suomessa käyttöön vuonna 1981. Lue yllättäviä ja hauskoja faktoja kesäajan historiasta.



Lauantain ja sunnuntain välisenä yönä 30.3.2014 kello 3.00 Suomessa siirrytään kesäaikaan eli kelloa siirretään tunnilla eteenpäin kello neljään. Myös muualla Euroopassa vaihdetaan kesäaikaan lukuun ottamatta Islantia, Valko-Venäjää ja Venäjää. Turkissa kesäaikaan siirrytään tällä kertaa yhtä päivää myöhemmin, jotta ihmiset eivät ainakaan kesäaikaan siirtymisen vuoksi myöhästyisi sunnuntain vaaleista. Edellisen kerran Turkki lykkäsi kesäaikaan siirtymistä vuonna 2011 sunnuntaiksi sattuneiden ylioppilaskirjoitusten kaltaisten kokeiden vuoksi. Samana yönä Euroopan kesäajan alun kanssa Krimin niemimaa siirtää kelloja kahdella tunnilla eteenpäin ja alkaa käyttää Moskovan aikaa.

Tänä vuonna maapallolla on 159 valtiota (tai territoriota), jotka eivät käytä kesäaikaa, ja 79 valtiota (tai territoriota), joissa ainakin osalla alueesta käytetään kesäaikaa. Valtioista (tai territorioista) 67 käyttää kesäaikaa koko alueellaan. Vuonna 2011 Venäjä jäi Venäjän silloisen presidentin Dmitri Medvedevin julistuksella käyttämään pysyvää kesäaikaa ympäri vuoden. Päätös on kuitenkin herättänyt myös paljon kritiikkiä ja muutosvaatimuksia, koska valoisina iltoina nukahtaminen on koettu vaikeammaksi ja talviaamut ovat nyt pitkään pimeitä. Tärkeimmistä teollisuusmaista vain Japani, Intia ja Kiina eivät nykyään käytä kesäaikaa missään muodossa. Päiväntasaajan lähellä olevissa trooppisissa maissa, joissa valaistusolot ovat hyvin samanlaiset ympäri vuoden, kesäaikaa ei käytetä.

Joskus on sanottu, että kesäajan olisi keksinyt Benjamin Franklin vuonna 1784. Franklin ei kuitenkaan ehdottanut kellonajan siirtämistä, vaan ainoastaan kehotti pariisilaiseen lehteen lähettämässään satiirisessa kirjoituksessaan pariisilaisia heräämään ennen puolta päivää, jotta illalla ei tarvitsisi polttaa niin paljon kynttilöitä. Kirjoituksessa Franklin laski, että maaliskuun 20. päivän ja syyskuun 20. päivän välillä on 183 iltaa, joista kunakin kynttilää poltetaan 7 tuntia, mistä tulee yhteensä 1281 tuntia. Kerrottuna pariisilaisten asukasluvulla (100 000) tästä tulee 128 100 000 tuntia. Kun tunnissa yhdestä kynttilästä palaa puoli paunaa vahaa ja talia, painoksi saadaan kaikkiaan 64 050 000 paunaa. Tämä maksaa 96 075 000 livres tournoisia (yksi Ranskassa muinoin käytetyistä rahayksiköistä). Benjamin Franklin ehdotti myös monia ratkaisuja kirkonkellojen soittamisesta aikaisin aamulla hevosvaunuliikenteen kieltämiseen iltaisin.

Ensimmäisen varsinaisen idean kesäajasta esitti uusiseelantilainen taiteilija ja amatöörihyönteistutkija George Vernon Hudson vuonna 1895. Lontoolainen rakennusmestari William Willett kirjoitti vuonna 1907 pamfletin "Waste of Daylight" , jossa hän ehdotti kellojen siirtämistä 20 minuuttia eteenpäin jokaisena huhtikuun sunnuntaina ja vastaavasti 20 minuuttia taaksepäin jokaisena syyskuun sunnuntaina. Hän teki myös tarkat laskelmat näin saavutettavista taloudellisista säästöistä. Ensimmäisenä kesäaika otettiin käyttöön Saksassa ensimmäisen maailmansodan aikaan vuonna 1916 energian säästämiseksi.

Miksi kelloja siirrellään keväällä kesäaikaan ja syksyllä normaaliaikaan?

Monilta ihmisiltä näyttää kokonaan unohtuneen, miksi kelloja siirrellään kesäksi kesäaikaan. Kesäajan englanninkielinen nimi daylight saving time kuvaa asiaa hyvin. Tarkoitus on saada valoisa aika osumaan yhteen ihmisten valveillaolon kanssa. Kun aurinko "nousee" kesällä aikaisin, kelloja siirtämällä saadaan ihmisetkin nousemaan normaaliaikaan verrattuna tuntia aiemmin. Näin illalla riittää valoa tuntia pitempään. Ihmiset eivät siis turhaan nuku valoisaan aikaan ja valvo iltapimeässä, vaan valoisa aika ja ihmisten hereillä oleminen sattuvat paremmin samoihin aikoihin.

Kesäaikaan siirtymisen hyödyt ja haitat

Kesäaikaan siirtyminen on erityisen tärkeää Keski- ja Etelä-Euroopassa. Meillä täällä pohjoisessa asialla ei ole niin suurta merkitystä, koska kesällä valoa riittää muutenkin melkein ympäri vuorokauden. Suomessa kesäajan merkitys näkyy ehkä selkeimmin loppukesän iltoina, jotka ilman kesäaikaa olisivat paljon pimeämpiä. Etelämpänä Euroopassa, Japanissa (kesäaika ei käytössä laskelmista huolimatta) ja samoin esimerkiksi Yhdysvalloissa kesäajan on laskettu säästävän energiaa, koska illalla valot tarvitsee sytyttää vasta tuntia myöhemmin.

Vuonna 1986 kesäaika siirrettiin Yhdysvalloissa alkamaan huhtikuun alussa huhtikuun lopun sijaan. Tämän lisäkuukauden on väitetty tuovan Yhdysvalloissa vuosittain säästöä 300 000 öljybarrelin verran. Vuodesta 2007 alkaen kesäaikaa pidennettiin Yhdysvalloissa vielä nelisen viikkoa lisää (kesäaika nyt maaliskuun toisesta sunnuntaista lokakuun ensimmäiseen sunnuntaihin), jotta energiansäästö olisi mahdollista maksimoida. Kalifornialaisen selvityksen mukaan energiansäästö jäi kuitenkin hyvin pieneksi. Vuonna 2008 julkaistun raportin mukaan koko Yhdysvalloissa pidennetty kesäaika säästi sähköä keskimäärin 0,5 % päivässä (ko. päivän sähkönkäytöstä), mistä kuitenkin tulee yhteensä 1,3 miljardia kWh. Tämä vastaa 122 000 yhdysvaltalaisen talouden keskimääräistä koko vuoden energiankäyttöä.

Ulkonakin näkee hyvin oleilla pitempään, mikä voi lisätä myös perheiden yhteisiä aktiviteetteja. Esimerkiksi puutarhatyöt tai liikuntaharrastukset onnistuvat helpommin, millä voi olla terveyttä edistävä vaikutus. Sähkönkäyttö vähenee ja terveys kohenee myös siksi, jos ihmiset ulkoilevat enemmän viihde-elektroniikan käytön sijaan. Lisääntyvä ajanvietto kodin ulkopuolella iltaisin voi piristää myös turismia ja muuta taloutta, mutta toisaalta mahdollisesti lisääntynyt liikkuminen voi kuluttaa luonnonvaroja sekä aiheuttaa päästöjä. Valoisammat illat voivat myös vähentää rikollisuutta.

Kesäajan on arveltu (Transport Research Laboratory ja University College of London) vähentävän liikenneonnettomuuksia ja liikenteessä kuolevien määriä, kun liikenne keskittyy paremmin valoisaan aikaan. Toisaalta kevätaamuna aamutokkuraisena (kellojen siirtämisen seurauksena liian aikaisin heräämään joutuneena) rattiin hyppääminen voi lisätä onnettomuuksia. Kellojen siirtämisen takia myös kesän iltaruuhkat voivat keskittyä entistä enemmän aurinkoiseen aikaan, mikä voi osaltaan pahentaa saasteongelmia.

Kesäaika tuottaa monia muitakin ongelmia. Hämärämmät kevätaamut voivat aiheuttaa jopa masentumista ja kellojen siirtäminen sisäisen kellon (biologisen rytmin) "ohjelmointivaikeuksia". Aikaisempi herääminen heti kesäaikaan siirtymisen jälkeisinä aamuina voi lisätä myös sydänkohtausriskiä samaan tapaan kuin maanantaisin sydänkohtausriski voi olla muita viikonpäiviä suurempi, jos vuorokausirytmi on muuttunut viikonloppuna. Toisaalta normaaliaikaan siirryttäessä sydänkohtausriski on seuraavalla viikolla tavanomaista pienempi, kun aamulla voi nukkua tunnin pitempään. Pahimmillaan kesäaikaan siirtymisen on osoitettu jopa lisäävän joidenkin ihmisten itsemurhariskiä. Suomessa Terveyden ja hyvinvoinnin laitos onkin vastustanut kesäajan käyttämistä.

Ongelmia siirtymisyönä tulee aina myös junien ja bussien aikatauluille. Raskaan liikenteen ajopiirturitkin pitää muistaa siirtää oikeaan aikaan. Maataloudessa ongelmana voi olla se, ettei esimerkiksi lehmiä ole helppo "ohjelmoida uudelleen" muuttamaan vaikkapa aamulypsyn aikataulua. Eikä tietotekniikassakaan ole helppoa siirrellä kellonaikoja pari kertaa vuodessa. Tietojärjestelmien (esimerkiksi tietokoneohjelmat, ovien sähkölukkojen avautumisajat, murtohälytysjärjestelmien päälläolo jne.) kellot voivatkin olla ympäri vuoden normaaliajassa. Kotonakin siirrettäviä kelloja voi olla erilaisissa laitteissa jopa reilusti yli toistakymmentä. Jopa pommit voivat räjähtää väärään aikaan.

Matkustajan pitää muistaa, etteivät kaikki maat siirry kesäaikaan lainkaan tai ne siirtyvät eri aikaan. Esimerkiksi Yhdysvalloissa kesäaikaan siirryttiin jo 9. maaliskuuta ja Meksikossa siirrytään vasta 6. huhtikuuta. Australian kaakkoisosissa puolestaan siirrytään talviaikaan 6. huhtikuuta. Suurimmassa osassa Australiaa kellonaikoja ei siirrellä lainkaan, kun taas Lord Howen saarella siirto on 30 minuuttia sekä syksyisin että keväisin.

Fyysikko Ernst Peter Fischer on ollut sitä mieltä, että kesäaika on aamuvirkkujen iltavirkuille keksimä kiusa, joka on mennyt läpi siksi, että monet tehokkaasti toimivat johtajat ja poliitikot ovat itse aamuvirkkuja.

Kellonaikojen siirtelyn aiheuttamista ongelmista voi lukea tarkemmin Niko Lipsasen blogista ja Uuden Suomen sivuilta.

Muistisääntö, mihin suuntaan kellon viisareita pitää siirtää

Jos on vaikeuksia muistaa, mihin suuntaan viisareita siirrellään, on hyvä pitää mielessä tämä muistisääntö: "Viisareita siirretään aina lähintä kesää kohti - kaikkihan me pidämme kesästä!" Siis keväällä kelloa siirretään tunnilla eteenpäin ("yritetään päästä nopeammin kohti tulevaa kesää") ja syksyllä tunnilla taaksepäin ("yritetään palata takaisin kohti juuri päättynyttä ihanaa kesää").

Mistä sekunnilleen oikea aika kelloon?

Tarkka aika kerrotaan useilla nettisivuilla. Todellisuudessa aika ei kuitenkaan ole täysin tarkka, koska verkkoyhteyden laadusta riippuen signaali voi viipyä matkalla jonkin aikaa. Täysin oikea aika voi siis poiketa noin 0,1 sekunnista useaan sekuntiin verrattuna näiltä nettisivuilta löytyviin aikoihin:

Mittatekniikan keskus (katso ko. sivun oikea yläkulma)

Time.is (sivu tarkastaa myös tietokoneesi kellonajan tarkkuuden)

Suomen aika

Kellonaika.fi

Greenwich Mean Time

Suomen aikavyöhykkeen historiaa

Ennen nykyiseen aikavyöhykkeeseen siirtymistä jokainen Suomen kaupunki käytti omaa auringon mukaan määräytyvää aikaa, ns. (porvarillista) paikallisaikaa. Kello oli 12.00, kun paikkakunnalla aurinko oli korkeimmillaan eli paistoi suoraan etelästä. Kun kello oli Helsingissä 12.00, se oli Joensuussa 12.20, Turussa 11.50 jne. paikkakunnan pituuspiirin mukaan.

Rautatieverkoston laajentuessa aikataulujen laatiminen oli kuitenkin hankalaa, kun jokaisella paikkakunnalla oli oma kellonaikansa. Niinpä päätettiin, että Kaipiaisten asemasta (nykyisen Kouvolan, entisen Anjalankosken alueella) länteen asemakellot asetettiin Helsingin aikaan ja Kaipiaisista itään Pietarin aikaan. Nyt kuitenkin rautatieaseman kello näytti aina eri aikaa kuin paikkakunnalla olevat muut kellot.

Lopulta päätettiin, että 1.5.1921 alkaen koko Suomi noudattaa pituuspiirin 30 astetta itäistä pituutta aikaa. Tämä tarkoittaa sitä, että koko Suomessa kello (vyöhykeaika) on normaaliaikaa noudatettaessa 12.00 silloin, kun aurinko on korkeimmillaan pituuspiirillä 30 itäistä pituutta. Kesäaikaa noudatettaessa kelloja on siirretty tunnilla eteenpäin (kellot edistävät tunnin aurinkoon verrattuna), joten aurinko on korkeimmillaan vasta tuntia myöhemmin, pituuspiirillä 30 astetta itäistä pituutta klo 13.00. Nykyisessä kielenkäytössä paikallisajalla yleensä tarkoitetaan valtiossa käytettävää vyöhykeaikaa.

Suomen aikavyöhykkeen normaaliaika on UTC+2 (ns. EET = Eastern European Time), joka on käytännössä sama asia kuin vanha GMT+2. Perinteisestihän aikavyöhykkeiden perustana on ollut GMT-aika (GMT = Greenwich Mean Time) eli Britanniassa sijaitsevan Greenwichin observatorion keskiaurinkoaika. Vuodesta 1972 noudatettu UTC-aika (UTC = Coordinated Universal Time) on kuitenkin tarkempi kuin GMT-aika. UTC-aika perustuu mm. Pariisissa sijaitsevan kansainvälisen aikakeskuksen atomikelloilla mittaamaan kansainväliseen atomiaikaan.

Atomikelloja ei siirrellä lainkaan kesäaikaan, joten vaikka normaaliajassa (talvella) Suomen aikaero viralliseen GMT:hen tai UTC:hen verrattuna on +2 tuntia, kesäaikaan se on +3 tuntia.

Ajan mittauksen perustana oleva sekunti määritetään atomien värähtelyn perusteella. Atomikello käy tasaiseen tahtiin, vaikka maapallon pyöriminen akselinsa ympäri hieman hidastuu. Tuota aikaeroa kurotaan kiinni aika ajoin UTC-aikaan lisättävillä karkaussekunneilla.

Miksi vuorokauden pituus vaihtelee?

Maapallon pyörimisnopeuden hidastumisen seurauksena vuorokausi on nyt 0,007 sekuntia pitempi kuin 4000 vuotta sitten. Noin 1500 miljoonaa vuotta sitten maapallon pyörimisnopeus oli niin suuri, että vuoteen mahtui 800-900 vuorokautta. Syynä hidastumiseen ovat vuorovesien kitka ja kuun siirtyminen kauemmas maapallosta. Vuorovesien kitkan seurauksena vuorokauden pituus kasvaa vuosisadassa 0,0016 sekuntia.

Maapallon pyörähdysnopeus vaihtelee hieman myös sen mukaan, missä kohtaa rataansa maapallo on menossa kierroksellaan auringon ympäri. Tammikuussa vuorokausi on noin millisekunnin verran pitempi kuin kesäkuussa. Muutoksia aiheuttavat myös ilmanpaineet, tuulet, merivirrat ja maanjäristykset. Maapallon pyöriminen hidastuu esimerkiksi silloin, kun päiväntasaajalla on korkeapaine (paljon ilmaa eli ilmapatsaan paino maanpinnan pinta-alayksikköä kohden suuri). Suuret maanjäristyksetkin voivat muuttaa (nopeuttaa tai hidastaa) maapallon pyörimistä.

Aika aikaansa kutakin - aika monta aikamoista aikamietettä

G. Lichtenberg: "Ihmiset, joilla ei ole milloinkaan aikaa, tekevät vähiten."

E. Ionesco: "Joka pyrkii olemaan ajan tasalla, on auttamatta ajastaan jäljessä."

J. Borges: "Vuosituhannet kuluvat, mutta kaikki tapahtuu tässä hetkessä."

P. Orne: "Kun kello jätättää, kestää kauemmin mennä hitaammin."

tiistai 25. maaliskuuta 2014

Oliko talvi 2013-2014 poikkeuksellinen?

Maailman ilmatieteen järjestö WMO on kerännyt yhteen sään ääri-ilmiöitä talven 2012-2013 (joulukuu-helmikuu) ajalta ympäri maapalloa.


Pohjoisen pallonpuoliskon talvi

Maailmanlaajuisesti maa- ja merialueiden pintalämpötila oli mittaushistorian kahdeksanneksi korkein joulu-helmikuun keskilämpötila, 0,57 astetta yli 1900-luvun keskiarvon, joka on 12,1 astetta.

Manner-USA oli keskimäärin tavanomaista kylmempi ja kuivempi. Normaalia kylmempää oli Kalliovuorilta itään, johon purkautui arktista ilmaa. Maaliskuun alussa 91 prosenttia Suurista järvistä (Huron, Ontario, Michigan, Erie, Yläjärvi) oli jääpeitteen alla, mikä on vuodesta 1973 alkaneen tilastoinnin toiseksi laajin jääpeite (laajin 1979). Floridassa ja Länsi-USA:ssa oli kuitenkin tavanomaista lämpimämpää. Kaliforniassa oli mittaushistorian lämpimin ja Arizonassa mittaushistorian neljänneksi lämpimin talvi.

Kanadassa oli kylmää. Ontariossa oli monin paikoin kylmimpiä lämpötiloja 30 vuoteen.

Yhdistyneessä kuningaskunnassa (Iso-Britannia ja Pohjois-Irlanti) oli vuodesta 1910 alkavan mittaushistorian sateisin talvi. Englannissa ja Walesissa oli jopa vuodesta 1776 alkavan mittaushistorian sateisin talvi, kun 24.2.2014 mennessä talven aikana oli satanut 435 millimetriä (edellinen ennätys 423 mm vuodelta 1915). Pääsyynä kosteuteen olivat lännestä ja lounaasta puhaltaneet tuulet, jotka toivat mukanaan leutoa säätä (keskimäärin 1,5 astetta tavanomaista lämpimämpää) ja Atlantin kosteutta. Ajoittain oli myös myrskyjä. Myös Irlannissa oli mittaushistorian sateisin talvi.

Manner-Euroopassa oli monin paikoin poikkeuksellisen lämmin talvi. Helmikuu oli Suomessa koko mittaushistorian toiseksi lämpimin, 6-8 astetta (pohjoisessa paikoin jopa 9 astetta) tavanomaista lämpimämpi. (Virallinen ensilumi, joka määritellään siten, että aamun mittauksessa kello 8 täytyy olla lunta vähintään 1 cm, tuli Helsingin Kaisaniemeen vasta ennätysmyöhään 12.1.2014. Mittaushistorian aiempi ennätys oli 3.1.2013.)

Venäjällä joulukuu (ja myös marraskuu) oli mittaushistorian lämpimin. Venäjän Euroopan puolisissa osissa lumipeite saatiin 30-50 vuorokautta tavanomaista myöhemmin, Aasian puolella 15-30 päivää myöhemmin. Vaikka tammikuun alku oli lämmin, tammikuu oli talven ainoa tavanomaista kylmempi kuukausi Venäjällä. Tammikuun loppupuolella mitattiin paikoin jopa -59 asteen lämpötiloja.

Japanissa saatiin helmikuussa paikoin rajuja lumisateita. Pohjois-Japanissa ja Kanto-Koshinin alueella mitattiin suurimpia lumensyvyyksiä ainakin kymmeneen vuoteen. Tokiossa maksimilumensyvyys oli vuodesta 1875 alkavan mittaushistorian kahdeksanneksi korkein (27 cm).

Iranissa sekä Afganistanissa ja paikoin muuallakin Lähi-idässä oli poikkeuksellisen kylmää. Kaspianmeren eteläpuolella Ramsarissa mitattiin lumensyvyydeksi 120 cm (4.2.2014).

Eteläisen pallonpuoliskon kesä

Eteläisen pallonpuoliskon kesä joulukuusta 2013 helmikuun 2014 loppuun oli mittaushistorian kuudenneksi lämpimin.

Australiassa vuosi 2013 oli mittaushistorian lämpimin ja sama trendi jatkui myös alkuvuodesta 2014. Helleaaltoja koettiin sekä tammi- että helmikuussa.

Argentiinassa rikottiin monia paikallisia lämpöennätyksiä ja paikoin myös helmikuun sade-ennätyksiä. Paraguayssa saavutettiin mittaushistorian korkein vuorokauden sademäärä. Sen sijaan Chilessä ja Brasiliassa oli kuivuutta.

Afrikassa Saharan eteläosissa esiintyi useita sään ääri-ilmiöitä. Keski-Saharassa satoi 20.-31.12.2013 paikoin 57 mm, kun samalla sääasemalla keskimääräinen vuoden sademäärä on 40 mm ja keskimääräinen joulukuun sademäärä 0,02 mm. Algerian vuorilla lunta satoi tammikuun lopulla ensimmäistä kertaa vuoden 2003 jälkeen ja ennen näkemättömästi uudelleen helmikuun lopulla. Etelä-Afrikassa oli tammikuussa useita helleaaltoja.

Mikä on ilmastonmuutoksen vaikutus sään ääri-ilmiöihin?

Vuodet eivät ole veljeksiä, ja sää on vaihdellut aina. Pitkän aikavälin keskiarvot tulevat juuri siitä, että ajoittain on esimerkiksi kylmempää ja toisina vuosina samaan aikaan kuumempaa. Myös sateet ja kuivuus vaihtelevat vuosittain aivan luontaisestikin.

Ei ole olemassa mitään todisteita ihmisen voimistaman ilmastonmuutoksen vaikutuksista juuri näihin menneen talven ääri-ilmiöihin. Mikään yksittäinen sääilmiö ei ole todiste ilmastonmuutoksen puolesta tai sitä vastaan. Luonnollinen vaihtelu on hyvin suurta.

Tutkimuksissa selvitellään esimerkiksi sitä, miten arktisen alueen jääpeitteen sulaminen vaikuttaa suihkuvirtaukseen (jet stream) eli ylätroposfäärissä 5-10 kilometrin korkeudella oleviin ympäristöään selvästi voimakkaamman tuulen alueisiin (nopeus yli 30 m/s), jotka mutkittelevat etelä-pohjoissuunnassa matala- ja korkeapaineiden sijainnin mukaan. Jääpeitteen sulaminen Arktiksella voi muuttaa tämän suihkuvirtauksen nopeutta ja mutkittelun voimakkuutta siten, että pohjoisilla alueilla on entistä lämpimämpää ja keskileveyksillä paikoin aiempaa kylmempää. Sääilmiöistä (esimerkiksi kylmyys tai leutous) voi tulla myös aiempaa pitkäkestoisempia. Lisäksi Atlantilla voi kehittyä enemmän voimakkaita myrskyjä, jotka kulkevat eteläistä reittiä, ja jotka tuovat Länsi-Eurooppaan kuluneen talven kaltaisia myrskyjä.

WMO:n mukaan on myös yhä enemmän todisteita siitä, että ilmastonmuutos voimistaa rankkasateita, helleaaltoja ja kuivuusjaksoja. Niiden lisääntyminen on yhdenmukaista sen kanssa, mitä on odotettavissa perusfysiikan mukaan lämpimämmässä maailmassa.

Yksittäinen sään ääri-ilmiö ei siis kerro ilmastonmuutoksesta mitään, vaan ilmastonmuutos tulee näkyviin vasta silloin, jos tällaiset ääri-ilmiöt selvästi yleistyvät pitkällä aikavälillä tarkasteltuna.

Lue myös

Ilmastonmuutos lisännyt korkeita lämpötiloja maapallolla viime vuosina

Ennätyskuumat kuukaudet lisääntyneet globaalisti

WMO:n Ilmaston tila 2013 -raportti julkaistu tänään

Maapallon lämpötilahistoria 1880-2013

Ilmastotieto: Lisääntyneet lumi- ja vesisateet sekä tulvat voivat olla seurausta ilmaston lämpenemisestä

maanantai 24. maaliskuuta 2014

WMO:n Ilmaston tila 2013 -raportti julkaistu tänään

© meryll - Fotolia.com

Vuosi 2013 toi jälleen mukanaan helleaaltoja, tulvia ja trooppisia pyörremyrskyjä, jotka vaikuttivat ihmisiin ja omaisuuteen kaikissa osissa planeettaamme. Vuosi 2013 sijoittuu Maailman ilmatieteen järjestö WMO:n mukaan vuoden 2007 kanssa jaetulle kuudennelle tilalle mittaushistorian lämpimimpien vuosien joukossa.

Pitkällä aikavälillä tarkasteltuna ilmaston lämpenemistrendi jatkuu. Kolmetoista neljästätoista mittaushistorian lämpimimmästä vuodesta on ollut 2000-luvulla, ja jokainen kolmesta viime vuosikymmenestä on ollut aina lämpimämpi kuin edellinen. Vuosikymmen 2001-2010 on tähän mennessä lämpimin vuosikymmen mittaushistoriassa.

Kymmenen mittaushistorian maailmanlaajuisesti lämpimintä vuotta NOAA:n (Yhdysvaltojen kansallinen valtameren ja ilmakehän tutkimuslaitos), Nasan (Goddard Institute for Space Studies), Japanin ilmatieteen laitoksenMet Officen (Ison-Britannian ilmatieteen laitos), UAH:n (University of Alabama in Huntsville) ja WMO:n (Maailman ilmatieteen järjestö) uusimpien, päivitettyjen aikasarjojen mukaan (maa- ja merialueet yhdistettynä). Suluissa oleva luku kertoo, kuinka paljon kyseisen vuoden keskilämpötila poikkeaa pitkäaikaisesta lämpötilakeskiarvosta (vertailukausi NOAA:lla 1901-2000, Nasalla 1951-1980, Japanin ilmatieteen laitoksella 1981-2010, MetOfficella 1961-1990, UAH:lla 1981-2010 ja WMO:lla 1961-1990). NOAA:lla ja Nasalla mittaushistoria alkaa vuodesta 1880, Japanin ilmatieteen laitoksella 1891. Eri tutkimuslaitoksilla käytetään hieman erilaisia menetelmiä ja eri vertailukausia, mutta niiden tulokset ovat hyvin lähellä toisiaan. Katso myös diagrammi 50 lämpimimmästä vuodesta.
 




Maapallon keskilämpötila (maan ja valtamerten pintalämpötila) vuonna 2013 oli 14,5 °C eli 0,50 °C lämpimämpi kuin ilmastollisen vertailukauden (1961-1990) keskiarvo ja 0,03 °C korkeampi kuin viime vuosikymmenellä (2001-2010) keskimäärin. Lämpötilat monissa osissa eteläistä pallonpuoliskoa olivat erityisen lämpimiä. Australiassa oli mittaushistorian kuumin ja Argentiinassa toiseksi kuumin vuosi.

"Luonnolliset ilmiöt, kuten tulivuorenpurkaukset tai El Niño ja La Niña, ovat aina säädelleet ilmastoa, vaikuttaneet lämpötiloihin tai aiheuttaneet tuhoja niin kuin kuivuutta ja tulvia. Mutta lukuisat sään ääri-ilmiöt vuonna 2013 olivat yhdenmukaisia ​​sen kanssa, mitä odotamme ihmisen aiheuttaman ilmastonmuutoksen seurauksena. Näimme suurempia sademääriä, äärimmäisempää kuumuutta ja enemmän myrskyjen ja rannikoiden tulvien aiheuttamia vahinkoja merenpinnan nousun seurauksena - kuten Haiyan-taifuuni traagisesti osoitti Filippiineillä", sanoi WMO:n pääsihteeri Michel Jarraud.

"Ilmaston lämpeneminen ei ole pysähtynyt", sanoi Jarraud. "Yli 90 prosenttia ylimääräisestä energiasta, joka jää maapallolle kasvihuonekaasujen seurauksena, menee valtameriin. Määrällisesti nämä kasvihuonekaasut ovat ennätystasolla, mikä tarkoittaa sitä, että ilmakehä ja valtameret jatkavat lämpenemistään vuosisatojen ajan. Fysiikan lait eivät ole neuvoteltavissa."

"Sääennusteet, kuten myrskyjen ja muiden vaarojen ennustaminen, ovat tulleet paljon täsmällisemmiksi viime vuosina. Niin kuin osoitettiin lokakuussa Phailin-syklonin, Intian modernin mittaushistorian toiseksi voimakkaimman trooppisen syklonin iskiessä, tehostettu ennakointi yhdistettynä hallituksen toimiin rakentaa kansallista reagointikykyä ja tarjota suojapaikkoja, vähentää huomattavasti ihmishenkien menetyksiä. Meidän on vahvistettava edelleen varautumista ja varhaisia varoitusjärjestelmiä sekä toteutettava eri vaaratekijöitä yhdistävää lähestymistapaa katastrofien riskien vähentämiseksi", hän sanoi.

Ilmaston tila -raportti sisältää tapaustutkimuksen Australian ennätyslämpötiloista vuonna 2013. Tutkimuksessa tutkijat (ARC Centre of Excellence for Climate System Science, Melbournen yliopisto) käyttivät yhdeksää ilmastomallia selvittääkseen, johtuiko Australian kesäajan korkeiden äärilämpötilojen todennäköisyyden muuttuminen ihmisten vaikutuksesta.

"Vertaamalla ilmastomallien simulaatioita ihmiskunnan vaikutusten kanssa ja ilman niitä tekijät osoittavat, että ennätyskuuma Australian kesä 2012-2013 oli ihmiskunnan vaikutuksesta noin viisi kertaa todennäköisempi kuin ilman ihmisen vaikutusta ilmastoon, ja että ennätyskuuma kalenterivuosi 2013 olisi ollut käytännössä mahdoton ilman ihmisen aiheuttamaa lämpöä sitovien kaasujen lisääntymistä, mikä osoittaa sen, että jotkin äärimmäiset ilmiöt ovat tulossa paljon todennäköisemmiksi ilmastonmuutoksen vuoksi", tutkimuksessa todettiin.

WMO:n lausunto, joka on kansainvälisesti tunnustettu luotettava tietolähde, nostaa esille keskeisiä säätapahtumia vuodelta 2013:

-Haiyan-taifuuni (Yolanda), yksi voimakkaimmista koskaan rantautuneista myrskyistä, tuhosi alueita Keski-Filippiineillä.

-Pintalämpötilat eteläisen pallonpuoliskon maa-alueilla olivat hyvin korkeita ja laajoilla alueilla esiintyi helleaaltoja. Australiassa oli valtion mittaushistorian lämpimin vuosi, Argentiinassa toiseksi lämpimin vuosi ja Uudessa-Seelannissa kolmanneksi lämpimin vuosi.

-Kylmää napailmaa virtasi osiin Eurooppaa ja Kaakkois-Yhdysvaltoja.

-Angola, Botswana ja Namibia kärsivät vakavasta kuivuudesta.

-Rankat monsuunisateet aiheuttivat vaikeita tulvia Intian ja Nepalin rajalla.

-Rankkasateet ja tulvat vaikuttivat Koillis-Kiinassa ja Itä-Venäjällä.

-Rankkasateet ja tulvat vaikuttivat Sudanissa ja Somaliassa.

-Voimakkaasta kuivuudesta kärsittiin Etelä-Kiinassa.

-Koillis-Brasiliassa koettiin pahin kuivuus 50 vuoteen.

-Laajin koskaan havaittu tornado iski El Renoon (Oklahoma) Yhdysvalloissa.

-Voimakkaat sateet johtivat ankariin tulviin Alppien alueella sekä Itävallassa, Tšekissä, Saksassa, Puolassa ja Sveitsissä.

-Israeliin, Jordaniaan ja Syyriaan iski ennennäkemätön lumisade.

-Kasvihuonekaasujen pitoisuudet ilmakehässä saavuttivat ennätyslukemat.

-Maailmanlaajuisesti valtameret nousivat uuteen merenpinnan ennätyskorkeuteen.

-Antarktiksen merijään pinta-ala saavutti mittaushistorian uuden päivittäisen maksimin.

Meriin on imeytynyt noin neljäsosa kaikesta siitä hiilidioksidista, jonka ihmiskunta on tuottanut teollisen vallankumouksen alkamisen jälkeen. Meriin hiilidioksidi sitoutuu heikkona hiilihappona, joka happamoittaa meriä. Tämän seurauksena valtamerten pH on alentunut noin 0,11 yksikköä, mikä tarkoittaa happamuuden lisääntymistä noin 30 prosentilla. Tämä on haitallista esimerkiksi koralleille.

Vuosina 1971-2010 noin 93 prosenttia maapallolle kertyneestä ylimääräisestä lämmöstä on mennyt meriin. Vuosina 1980-2010 meriin varastoitui noin 50 ZJ (tsettajoulea, 10 potenssiin 21 joulea) lämpöä ja vuosina 2000-2013 noin kolme kertaa niin paljon. Ennen vuotta 2000 suurin osa lämmöstä jäi merissä 0-700 metrin syvyyteen. Sen jälkeen lämpöä on varastoitunut eniten 700-2000 metrin syvyyteen.

Merenpinta on noussut globaalisti keskimäärin 19 cm 1900-luvun alun jälkeen lähinnä veden lämpölaajenemisen ja sulavien jäätiköiden seurauksena. Vuoden 1993 jälkeen merenpinta on noussut keskimäärin 2,9-3,2 millimetriä vuodessa (perustuu kahteen erilliseen arvioon, joiden kummankin virhemarginaali on plus/miinus 0,4 mm). Vuosikymmenen 2001-2010 aikana nousua on tapahtunut kolme millimetriä vuodessa, mikä on lähes kaksinkertainen verrattuna 1900-luvun trendiin 1,6 millimetriä vuodessa. Alustavien analyysien perusteella globaali merenpinnan keskikorkeus saavutti mittaushistorian uuden ennätyksen maaliskuussa 2013.

Merenpinnan nousunopeus kuitenkin vaihtelee alueittain hyvin paljon. Toisilla alueilla merenpinta on jopa laskenut. Yksi suurimmista nousunopeuksista on ollut Tyynellämerellä Filippiinien lähellä, mikä osaltaan selittää Haiyan-taifuunin aiheuttamia suuria tuhoja.

Afrikassa vuosi 2013 oli mittaushistorian toiseksi lämpimin, heti vuoden 2010 jälkeen. Afrikan mittaushistorian korkein maaliskuun lämpötila 47,3 astetta mitattiin Etelä-Afrikassa.

Aasiassa kesä oli monin paikoin kuuma, Japanissa jopa mittaushistorian kuumin (uusi korkeimman lämpötilan ennätys 41 astetta).

Etelä-Amerikassa oli pääosin kuumaa, mutta paikoin esimerkiksi Etelä-Brasiliassa oltiin lähempänä kylmiä kuin keskimääräisiä lukemia. Koillis-Brasiliassa oli pahin kuivuus 50 vuoteen. Toisaalta esimerkiksi Argentiinan La Platan alueella saatiin 2.4.2013 sadetta peräti 300 millimetriä vain kolmessa tunnissa.

Euroopassa vuosi 2013 oli mittaushistorian kuudenneksi lämpimin. Sveitsin vuorilla talvi 2012-2013 oli kuitenkin paikoin kylmin 40 vuoteen, ja Islannissa mitattiin mittaushistorian kylmin toukokuun lämpötila -21,7 astetta. Länsi-Grönlannin rannikolla maaliskuu oli mittaushistorian lämpimin. Elokuussa ja loppuvuodesta Euroopassa oli monin paikoin poikkeuksellisen lämpimiä oloja, joita WMO:n raportissa kuvaillaan yksityiskohtaisemmin.

Maailmanlaajuisesti vuonna 2013 oli 94 myrskyä, joiden nopeus oli vähintään 63 km/h (2012 oli 84 myrskyä, 2011 taas 74 ja 2010 puolestaan 67, mikä on pienin määrä satelliittiaikakaudella).

Lähteet:

World Meteorological Organization: WMO Annual Climate Statement Highlights Extreme Events, Press Realease No. 985, 24 March 2014 (lehdistötiedote julkaistu 24.3.2014 klo 12)

WMO Statement on the status of the global climate in 2013 (koko raportti julkaistu 24.3.2014)

Lue myös nämä:

WMO:n interaktiivinen kartta sään ääri-ilmiöstä vuonna 2013

Maapallon lämpötilahistoria 1880-2013

Vuosikatsaus: Säävuosi 2013

Oliko 2013 ihmiskunnan paras vuosi?

Australiassa historian kuumin vuosi, kevät, kesä, kuukausi, viikko ja päivä

Ilmastonmuutos lisännyt korkeita lämpötiloja maapallolla viime vuosina

Ilmastonmuutoksen syytä vai ei: Viime vuonna ennätysmäärä kalliita sääkatastrofeja

Ilmastonmuutos ja säävuosi 2013 Kouvolassa

Mittaushistorian lämpimin vuosikymmen kaikissa maanosissa

Hallitustenvälinen ilmastopaneeli IPCC julkaisi ilmastonmuutoksen tieteellistä taustaa käsittelevän osaraportin

Ilmastotieto: Ilmastonmuutos vaikutti hyvin todennäköisesti Australian ennätyslämpimään viime vuoteen - tammikuu 2014 samalla linjalla

(Kirjoitus julkaistu 24.3.2014 klo 12.15, muokattu 24.3.2014 klo 15.18.)

torstai 20. maaliskuuta 2014

Lisääntyykö vai väheneekö kuolleisuus Isossa-Britanniassa ilmastonmuutoksen myötä?

Brittiläisen tutkimuksen mukaan äärilämpötilat lisäävät kuolleisuutta kaikissa ikäryhmissä aivan pienimpiä lapsia lukuun ottamatta. Eniten äärilämpötilat vaikuttavat vanhuksiin. Kun väestön määrän lisääntyminen ja ikääntyminen otetaan huomioon, tämän vuosisadan aikana äärilämpötilojen aiheuttamien kuolemien lukumäärä lisääntyy. Kylmäkuolemia on ennusteen mukaan 2080-luvulla 12 % nykyistä vähemmän ja lämpökuolemia 535 % nykyistä enemmän. Tämän lisäksi kuolleisuus nousee Lontoossa pitkien hellejaksojen aikana vielä merkittävästi lisää. Suhteessa väestömäärään laskettuna yksittäisen britin todennäköisyys kuolla äärilämpötilojen takia kuitenkin pienenee ilmastonmuutoksen myötä, koska lukumääräisesti kylmäkuolemia on niin paljon enemmän, että pienikin prosentuaalinen vähennys niissä on ratkaiseva tekijä. Vastaus otsikon kysymykseen on tämän tutkimuksen mukaan siis se, että kuolleisuus vähenee. Korkeat lämpötilat voivat kuitenkin aiheuttaa myös monia epäsuoria terveysvaikutuksia, joita tässä tutkimuksessa ei tarkasteltu.


Tutkimuksessa käytettiin peruslähtökohtana vuosina 1993-2006 Englannissa ja Walesissa kuolleiden tietoja, joita verrattiin kunkin alueen vuorokauden keskilämpötilaan ja suhteelliseen kosteuteen kuoleman aikaan. Tarkastellulle aikavälille sattuivat kuumat kesät 1995, 2003 ja 2006.

Lämpökuolemat alkavat lisääntyä tietyn kuumuuskynnyksen jälkeen. Tässä tutkimuksessa kynnykseksi määriteltiin lämpötila, jonka alapuolelle jakaumassa jää 93 prosenttia vuorokauden keskilämpötiloista koko vuoden aikana. Esimerkiksi Lontoossa tämä on 19,6 celsiusastetta ja tutkimusalueen koillisosissa 16,6 astetta. Suoraan lämmöstä johtuva kuolleisuus aiheutuu yleensä hyvin nopeasti, joten tässä katsottiin vain kuolinpäivän ja sitä edellisen päivän lämpötiloja. Tarkastelu rajoitettiin kesäkuukausiin (kesä-syyskuu).

Tutkimuksessa otettiin huomioon myös erityisen kuumien päivien (helleaaltojen) aiheuttama kuolleisuuslisä pelkän vuorokauden keskilämpötilan lisäksi. Tällaiset erityisen korkeat lämpötilat ja niille altistuminen useina peräkkäisinä päivinä lisäävät kuolleisuutta. Tämä on erityisen tärkeää ottaa huomioon, koska tulevaisuudessa helleaaltojen ennustetaan yleistyvän, voimistuvan ja pitenevän. Helleaalloksi määriteltiin ajanjakso, jolloin kyseisen päivän ja vähintään kahden sitä edeltävän päivän keskilämpötila oli niin korkea, että sen alapuolelle jää 98 prosenttia koko vuoden lämpötilajakaumasta.

Kylmäkuolemia sen sijaan voi tapahtua pitkin vuotta eikä pelkästään tiettynä vuodenaikana. Kylmäkuolemien kohdalla kylmyyskynnykseksi määriteltiin lämpötila, jonka alapuolelle jakaumassa jää 60 prosenttia koko vuoden lämpötiloista. Lontoossa tämä on 13,2 astetta ja koillisessa 10,9 astetta. Kylmän aiheuttama kuolleisuus voi syntyä pitemmällä ajalla kuin lämpökuolema, joten kylmäkuolemien kohdalla lämpötiloja tarkasteltiin jopa 28 vuorokauden ajalta. Pitkäkestoisella äärikylmyydellä ei kuitenkaan ole raportoitu olevan samanlaisia kumulatiivisia haittavaikutuksia kuin helleaalloilla.

Tulevaisuuden ilmaston määrittämiseen käytettiin A1B-skenaariota, joka on kasvihuonekaasupäästöjen osalta keskivaiheilla. Kuumien päivien ennustetaan yleistyvän selvästi. Esimerkiksi 2080-luvulla niitä näyttäisi olevan kolminkertainen määrä nykyiseen verrattuna. Sen sijaan kylmien päivien kohdalla ei tapahdu yhtä voimakasta vähenemistä.

Tarkasteluajanjaksolla väkiluku nousee noin 60 miljoonasta 2080-luvun puolivälin noin 89 miljoonaan. Väestö myös ikääntyy. Kun vähintään 85-vuotiaita on nyt kaksi prosenttia väestöstä, 2080-luvun puolivälissä heitä on noin yhdeksän prosenttia.

Lämpökuolemat lisääntyvät ja kylmäkuolemat vähenevät

Kaikilla alueilla äärilämpötilojen (kylmä tai kuuma) vaikutus kuolleisuuteen osoittautui tilastollisesti merkitseväksi. Jokainen kuumuuskynnyksen yli nouseva lämpöaste nostaa kuolleisuutta Isossa-Britanniassa 2,1 prosenttia. Jokainen kylmyyskynnyksen alle laskeva aste taas nostaa kuolleisuutta 2 prosenttia. Päiviä, jolloin lämpötila laskee kylmyyskynnyksen alle, on kuitenkin paljon enemmän kuin lämpökynnyksen ylittäviä päiviä. Siksi lukumääräisesti tarkasteltuna kylmyyden aiheuttamia kuolemia on huomattavasti enemmän.

Äärilämpötilat vaikuttavat kaikkein eniten iäkkäiden (vähintään 85 vuotta) ikäryhmässä. Kaikissa muissakin ikäryhmissä kylmyys ja kuumuus kuitenkin lisäävät kuolleisuutta, paitsi 0-4 -vuotiaiden kohdalla lämpökuolleisuus ei tullut näkyviin.

Kuva 1. Kuolevuus. Lämpökuolemat (A) ja kylmäkuolemat (B) Isossa-Britanniassa 2000-2009, 2020-2029, 2050-2059 ja 2080-2089 absoluuttisina lukumäärinä, kun sekä väestörakenteen muutos (väestön ikäjakauma ja väestön määrä) että ilmastonmuutos otetaan huomioon. Tulokset perustuvat yhdeksään eri ilmastomalliin (pylväiden korkeus osoittaa keskiarvoa ja nuolet arvioiden ylä- ja alarajaa).
(Both diagrams: Hajat et al. 2014. Creative Commons Attribution-NonCommercial 2.5 Generic CC BY-NC 2.5)

Lämpökuolemat lisääntyvät keskimäärin 66 % (nykyisestä noin 2000 tapauksesta) 2020-luvulla, 257 % 2050-luvulla ja 535 % 2080-luvulla. Kylmäkuolemat lisääntyvät nykyisestä noin 41 000 tapauksesta 3 % 2020-luvulla ja vähentyvät 2 % 2050-luvulla sekä 12 % 2080-luvulla. Kehitykseen vaikuttaa ilmastonmuutoksen lisäksi väestörakenne. Vaikka ilmasto lämpenee, väestönkasvun ja väestön ikääntymisen vuoksi kylmäkuolematkin lisääntyvät lukumääräisesti 2020-luvulla. Kaikkina aikoina kylmäkuolemia tapahtuu huomattavasti enemmän kuin lämpökuolemia.

Jos väestön määrä ja ikärakenne eivät muuttuisi (mikä on tietysti täysin epärealistinen tilanne), lämpökuolemat lisääntyisivät 46 % 2020-luvulla, 169 % 2050-luvulla ja 329 % 2080-luvulla. Vastaavasti kylmäkuolemat vähenisivät 9 % 2020-luvulla, 26 % 2050-luvulla ja 40 % 2080-luvulla. Lukumääräisesti kylmäkuolemat kuitenkin vähenisivät lämpökuolemien lisääntymistä enemmän, joten äärilämpötilojen aiheuttama kuolevuus laskisi.

Näissä laskelmissa ei ole otettu huomioon erityisen kuumien päivien (helleaaltojen) kuolleisuuslisää, joka osoittautui merkittäväksi vain Lontoon alueella. Nämä helleaallot lisäävät lämpökuolemia Lontoossa 58 % 2000-luvulla (2000-2009), 64 % 2020-luvulla, 70 % 2050-luvulla ja 78 % 2080-luvulla.

Kuva 2. Kuolleisuus. Lämpökuolleisuuden (A) ja kylmäkuolleisuuden (B) keskiarvot Isossa-Britanniassa ikäryhmittäin 2000-2009, 2020-2029, 2050-2059 ja 2080-2089. Kuolleisuudessa on kyseessä suhdeluku eli tässä on laskettu kuolemantapausten lukumäärä 100 000 asukasta kohti. Huomaa diagrammien erilaiset asteikot.

Jos tuloksia tarkastellaan suhdelukuna 100 000 asukasta kohti, äärilämpötilojen huomataan vaikuttavan kaikkein selvimmin korkeissa ikäryhmissä (75-84 -vuotiaat ja vähintään 85-vuotiaat). Tämän vuosisadan puolivälin jälkeen lämpökuolleisuus lisääntyy näissä ikäryhmissä huomattavasti, kun taas kylmäkuolleisuus vähenee hieman hitaammin. Kaikissa ikäryhmissä äärilämpötilojen aiheuttama kokonaiskuolleisuus kuitenkin vähenee, sillä lämpökuolemien lisääntymisestä huolimatta kylmäkuolemat vähenevät suhdeluvuilla tarkasteltuna vieläkin enemmän. Tämä siis tarkoittaa sitä, että yksittäisen britin todennäköisyys kuolla äärilämpötilojen vuoksi vähenee ilmaston lämpenemisen myötä.

Äärilämpötiloihin varautuminen

Kun väestörakenteen (määrä ja ikäjakauma) muutos otetaan huomioon, 2080-luvulla lämpökuolemia on Isossa-Britanniassa noin 10 500 nykyistä enemmän ja kylmäkuolemia noin 4 900 nykyistä vähemmän. Absoluuttisina lukumäärinä lämpökuolemien määrä muuttuu siis kylmäkuolemien määrää enemmän. Äärilämpötilojen aiheuttama kuolevuus on kaikkiaan noussut noin 5 600 hengellä. Tämä luonnollisesti aiheuttaa haasteita terveydenhuollolle ja kuolemien ehkäisytyölle. Ilman lämpenemistä kuolleita kuitenkin olisi lukumääräisesti vieläkin enemmän väestörakenteen muutoksen ja kylmäkuolemien lukumäärän lisääntymisen myötä.

Kylmäkuolemien vähentämiseen voidaan vaikuttaa esimerkiksi terveydenhuollon keinoin ja varmistamalla ihmisille riittävän lämpimät asunnot. Kylmäkuolemien estämiseksi onkin jo meneillään hyvä kehitys, jota on syytä jatkaa.

Lämpökuolemia on mahdollista ehkäistä esimerkiksi käyttäytymismuutoksin ja teknisin keinoin (esimerkiksi ilmastointi). Pitkällä aikavälillä voi tapahtua myös fysiologista sopeutumista. Ilmastoinnin kohdalla ongelmana ovat sekä itse ilmastointilaitteiden että sähkön kallis hinta, mikä voi aiheuttaa epätasa-arvoa eri tuloluokissa, ellei ilmastointilaitteiden hankkimista tueta taloudellisesti. Lisäksi ilmastointilaitteiden käyttö lisää energiankäyttöä ja samalla voimistaa ilmastonmuutosta sekä kaupunkilämpösaarekeilmiötä. Jos viilennyksessä luotetaan ilmastointilaitteisiin, yhteiskunta tulee myös entistä haavoittuvammaksi sähkökatkosten aikana.

Passiiviset jäähdytysratkaisut (esimerkiksi varjostaminen, rakennusten sijoittelu esimerkiksi sopivaan ilmansuuntaan, lämmöneristys, oikeat rakennusmateriaalit) voisivat olla yhtä tehokas ja ympäristöystävällisempi ratkaisu kuin ilmastointi.

Myös väestö- ja perherakenteen muutokset on hyvä ottaa huomioon. Äärilämpötilojen aiheuttama kuolemanriski on kaikkein suurin yksin asuvilla vanhuksilla, joilla on vain vähän sosiaalisia kontakteja. Helleaaltojen edistämiä kuolemia voidaan yrittää estää välttämällä liikkumista, oleskelemalla viileissä tiloissa ja pitämällä huolta riittävästä nesteiden saannista.

Muita tutkimuksia helleaalloista

Monissa muissakin tutkimuksissa on havaittu helleaaltojen lisäävän kuolleisuutta. Erityisen suuresti vaikuttavat pitkäkestoiset helleaallot, poikkeuksellisen korkeat lämpötilat, korkeat yölämpötilat, epätavalliseen aikaan (keväällä tai syksyllä) sattuvat helleaallot ja ehkä myös korkea ilmankosteus.

Victorian osavaltiossa Australiassa on tehty perusteellinen selvitys tammikuun 2009 helleaallon vaikutuksista kuolleisuuteen. Tutkimuksessa vertailtiin helleaallon aikana kuolleiden määrää vuosien 2004-2008 samana kalenteriviikkona kuolleiden ihmisten määrään. Tulosten mukaan helleaallot lisäsivät kuolleisuutta kaikissa ikäryhmissä, paitsi tässäkään tutkimuksessa 0-4 –vuotiaiden kohdalla tulos ei ollut lukumääräisesti vähäisten kuolemantapausten vuoksi tilastollisesti merkitsevä.

Ikäryhmässä 5-64 vuotta kuolevuus lisääntyi 55 %, ikäryhmässä 65-74 vuotta 46 % ja 75-vuotiaiden tai vanhempien kohdalla 64 %. Lisäksi on mahdollista, että helleaalto edisti joidenkin ihmisten kuolemaa, vaikkei kuolema tapahtunutkaan heti helleaallon aikana.

Ilmastonmuutoksen myötä helleaaltojen ennustetaan olevan tulevaisuudessa maailmanlaajuisesti entistä yleisempiä, voimakkaampia ja pitkäkestoisempia. Helleaalto näyttää vaikuttavan erityisesti iäkkäiden ihmisten kuolleisuuteen. On kuitenkin täysin mahdotonta sanoa, kuinka moni näistä ihmisistä olisi kuollut muutenkin pian, vaikka helleaaltoa ei olisi tapahtunutkaan. Monet iäkkäät ovat terveydeltään heikkoja ja lopulliseen kuolemaan voi johtaa jokin ulkoinen tekijä, olkoonpa se helleaalto tai influenssavirus.

Suorien ja välittömien korkeisiin lämpötiloihin liittyvien kuolemien lisäksi entistä korkeampi keskilämpötila, helleaallot ja ilmastonmuutoksen mahdollisesti mukanaan tuomat tulvat altistavat muillekin haitallisille terveysvaikutuksille. Esimerkiksi allergiat (kosteusvaurioiden aiheuttamat homeallergiat, myrkylliset levät, entistä pitemmän siitepölykauden myötä lisääntynyt siitepölyallergia) ja zoonoosit (eläimistä tarttuvat sairaudet, esimerkiksi puutiaisten välittämät sairaudet ja myyräkuume) voivat lisääntyä. Ilman, veden ja ruuan laatu voi heikentyä. Lumen puutteen ja pilvisyyden lisääntymisen myötä synkkenevät talvet voivat esimerkiksi Suomessa lisätä kaamosmasennusta ja heikentää mielenterveyttä. Toisaalta osa ihmisistä myös nauttii leudommista ja vähälumisemmista talvista. Näistä aiheista on kuitenkin toistaiseksi olemassa vain hyvin vähän tutkimustietoa.

Lähteet

Hajat, S; Vardoulakis, S; Heaviside, C; Eggen, B (2014) Climatechange effects on human health: projections of temperature-relatedmortality for the UK during the 2020s, 2050s and 2080s. Journal ofepidemiology and community health. ISSN 0143-005X (Creative Commons -lisenssi Attribution-NonCommercial 2.5 Generic CC BY-NC 2.5)

Ilmasto-opas: Terveys

Victorian Government Department of Human Services Melbourne,Victoria: January 2009 Heatwave in Victoria - an Assessment of Health Impacts

Lue myös nämä

Ilmasto-opas.fi: Vanhukset kärsivät monesti sään ääri-ilmiöistä muita enemmän (tutkijahaastatteluvideo)

Jarin blogi: Ilmastonmuutos lisännyt korkeita lämpötiloja maapallolla viime vuosina

Jarin blogi: Ennätyskuumat kuukaudet lisääntyneet globaalisti

Applied Geography: Increased risk of heat waves in Florida - Characterizing changes in bivariate heat wave risk using extreme value analysis

Journal of Epidemiology & Community Health: Impact of hot temperatures on death in London - a time series approach

Wunderground: Heat Mortality

tiistai 18. maaliskuuta 2014

Maapallon lämpötilahistoria 1880-2013

Vuosien 1880-2013 (punainen käyrä) ja vuosikymmenten (oranssit pylväät, ensimmäinen vuosikymmen 1880-1889, viimeinen 2000-2009, lisäksi 2010-2013) maailmanlaajuiset keskilämpötilat (maa-alueet + meret) poikkeamina 1900-luvun (1901-2000) globaalista keskilämpötilasta (diagrammin nollataso). Tässä 1880-luku on määritelty siten kuin ihmiset yleensä sen ymmärtävät eli ajanjaksoksi 1880-1889, vaikka matemaattisesti oikeammin 1880-luku olisi 1881-1890. Muut vuosikymmenet on määritelty vastaavalla periaatteella. Diagrammi itse piirtämäni, tietojen lähde NOAA/NCDC. Diagrammin saa suuremmaksi klikkaamalla sen päältä tai tästä linkistä.

Tilastojen mukaan 1980-luku oli siihen mennessä mittaushistorian lämpimin vuosikymmen. Sen jälkeen 1990-luku rikkoi 1980-luvun ennätyksen. Jokainen vuosi oli 1990-luvulla lämpimämpi kuin 1980-luvun keskiarvo. Taas 2000-luvun ensimmäinen vuosikymmen (vuosikymmen 2000-2009) rikkoi 1990-luvun ennätyksen. Jokainen vuosi oli lämpimämpi kuin 1990-luvun keskiarvo.

Vuosi 2010 oli mittaushistorian lämpimin (tai toiseksi lämpimin) vuosi, vaikka viilentävinä tekijöinä vaikuttivat kesällä alkanut La Niña ja auringon heikko aktiivisuus. Lämpimyyttä selittävät alkuvuoden 2010 lämmittävä El Niño sekä fossiilisten polttoaineiden käytöstä syntyvät hiilidioksidipäästöt (ihmiskunnan aiheuttama kasvihuoneilmiön voimistuminen).

Ilmastoa lämmittävien ja viilentävien tekijöiden vaikutus. Perustuu IPCC:n 5. arviointiraportin WG1-osaraportin tietoihin (International Panel on Climate Change, IPCC. 2013. Fifth Assessment Report (AR5). Summary for Policymakers.). Lähde: Ilmatieteen laitos ja ympäristöministeriö

Yksittäiset vuodet ovat voineet olla edellisiä vuosia lämpimämpiä tai kylmempiä, mutta pitkällä aikavälillä tarkasteltuna keskilämpötilat kohoavat selvästi.

Tulivuorenpurkausten ja ENSO-oskillaation vaikutus lämpötiloihin

Lisätietoja kannattaa katsoa Nasan interaktiivisesta diagrammista, jossa on esitetty myös tulivuorenpurkausten, El Niñon, La Niñan ja auringon aktiivisuuden vaikutukset maapallon lämpötilojen kehitykseen. Voimakkaiden tulivuorenpurkausten viilentävä vaikutus tuli näkyviin ainakin vuosina 1883 (Krakatau), 1963 (Mt. Agung) ja 1991 (Pinatubo) tapahtuneiden purkausten jälkeen.
 
ENSO-värähtelyn (eli El Niñon ja La Niñan vuorottelun) vuodet alkaen vuodesta 1980. Määrittely on tehty meriveden lämpötila-anomalian (poikkeama tavanomaisesta) mukaan. Jos meriveden lämpötila on ollut ainakin viisi kuukautta peräkkäin vähintään 0,5 astetta tavanomaista lämpimämpi, puhutaan El Niñosta. Jos meriveden lämpötila on ollut ainakin viisi kuukautta peräkkäin vähintään 0,5 astetta tavanomaista viileämpi, puhutaan La Niñasta. Heikko ilmiö on kyseessä silloin, kun poikkeama on 0,5-0,9 astetta. Kohtalaisessa poikkeama on 1,0-1,4 astetta ja voimakkaassa vähintään 1,5 astetta. Tietojen lähde: NOAA Climate Prediction Center.

Viilentävä La Niña -ilmiö vuosina 1973-1976 vaikutti lämpötiloihin noin -0,2 celsiusastetta. Vastaavasti lämmittävä, 1900-luvun voimakkain El Niño -vaihe 1997(-1998), ns. Super-El Niño, lämmitti maapallon ilmakehän alaosaa pienellä viiveellä noin 0,2 astetta.

Vaikka El Niño onkin luonnollinen ilmiö ja vaikka se on esiintynyt koko ihmiskunnan historian ajan, globaali lämpötilan kohoaminen todennäköisesti kaksinkertaistaa kaikkein voimakkaimpien El Niño -ilmiöiden toistuvuuden. Tämä on todettu uudessa australialaisten,yhdysvaltalaisten, kiinalaisten ja brittiläisten tieteilijöiden tutkimuksessa.

El Niño vaikuttaa merkittävästi maailmanlaajuiseen säähän, ekosysteemeihin, maatalouteen, trooppisiin sykloneihin eli trooppisiin pyörremyrskyihin, kuivuuteen, pensaspaloihin, tulviin ja muihin sään ääri-ilmiöihin. Se tuo esimerkiksi tulvia Yhdysvaltojen länsiosiin sekä maastopaloja Indonesian sademetsiin ja Australian pensasalueille.

Uutinen on erityisen huolestuttava siksi, että kahtena viime kesänä Australiassa on ollut ennätyslämpötiloja ja lukuisia metsäpaloja, vaikka ENSO-värähtely on ollut neutraalissa vaiheessa eli ei ole ollut El Niñoa eikä sen vastakkaisilmiötä La Niñaa.

Voimakas El Niño syntyy, kun meren pintalämpötila nousee yli 28 asteeseen normaalisti viileällä ja sateettomalla Tyynenmeren itäreunalla. Normaalisti tällaiset olosuhteet syntyvät kerran 20 vuodessa. Kun kasvihuonekaasut lisääntyvät ja maapallon keskilämpötila nousee, tällaiset olosuhteet syntyvätkin tämän uuden tutkimuksen mukaan noin kerran vuosikymmenessä.

Miksi eri tutkimuslaitosten tuloksissa on eroja?

Kymmenen mittaushistorian maailmanlaajuisesti lämpimintä vuotta NOAA:n (Yhdysvaltojen kansallinen valtameren ja ilmakehän tutkimuslaitos), Nasan (Goddard Institute for Space Studies), Japanin ilmatieteen laitoksenMet Officen (Ison-Britannian ilmatieteen laitos), UAH:n (University of Alabama in Huntsville) ja WMO:n (Maailman ilmatieteen järjestö) uusimpien, päivitettyjen aikasarjojen mukaan (maa- ja merialueet yhdistettynä). Suluissa oleva luku kertoo, kuinka paljon kyseisen vuoden keskilämpötila poikkeaa pitkäaikaisesta lämpötilakeskiarvosta (vertailukausi NOAA:lla 1901-2000, Nasalla 1951-1980, Japanin ilmatieteen laitoksella 1981-2010, MetOfficella 1961-1990, UAH:lla 1981-2010 ja WMO:lla 1961-1990). NOAA:lla ja Nasalla mittaushistoria alkaa vuodesta 1880, Japanin ilmatieteen laitoksella 1891. Eri tutkimuslaitoksilla käytetään hieman erilaisia menetelmiä ja eri vertailukausia, mutta niiden tulokset ovat hyvin lähellä toisiaan.




 
Eri tutkimuslaitosten tulosten erot johtuvat analyysimenetelmistä (interpolaatio) ja siitä, miten käsitellään niitä maapallon alueita, joilta havaintoja ei ole saatavilla. Tällaiset alueet joko jätetään kokonaan ottamatta huomioon, niillä käytetään apuna satelliittidataa tai sovelletaan kokonaisvaltaista assimilaatiotekniikkaa.

NOAA:n mukaan vuosi 2013 oli 0,58 astetta lämpimämpi kuin ajanjakso 1951-1980 ja 0,62 astetta lämpimämpi kuin 1900-luku. Nasan mukaan vuosi 2013 oli 0,60 astetta lämpimämpi kuin ajanjakso 1951-1980 ja 0,63 astetta lämpimämpi kuin 1900-luku.

Brittiläisen Met Officen tiedot perustuvat Met Officen (Hadley Centre) ja CRU:n (Climatic Research Unit at the University of East Anglia) yhdessä hallinnoimaan HadCRUT 4.2.00 -aineistoon, jonka tulokset löytyvät tästä linkistä. Met Office antaa nettisivuillaan tuloksille myös luottamusvälin 95 prosentin luottamustasolla. Kun edellä olevassa taulukossa lämpimimmän vuoden 2010 lämpötila-anomaliaksi on merkitty 0,55 astetta, luottamusväli 95 prosentin luottamustasolla on 0,46-0,64 astetta. Käytännössä on siis mahdotonta asettaa lämpimimpiä vuosia tarkkaan järjestykseen.

HadCRUT 4 -aineistossa käytetään keskilämpötilojen laskemiseen vain sellaisia hilaruutuja (maapallon alueita), joilta on olemassa laskettavana olevan kuukauden ajalta lämpötilamittauksia. Käytetty ruudukko on yleensä tasavälinen. Jos kaikki hilaruudut eivät ole samankokoisia, tämä otetaan laskennassa huomioon. Esimerkiksi arktisella ja antarktisella alueella mittauspisteitä on kuitenkin niin harvassa, että näiltä maapallon alueilta jää isoja osia kokonaan pois laskennasta. Sen sijaan Nasan GISS-aineistossa tällaisessa tapauksessa oletetaan lämpötila-anomalian (ei lämpötilan) pysyvän samanlaisena 1200 kilometrin etäisyydellä mittauspisteestä. Näin mukaan tarkasteluun saadaan suurempi osa maapallosta. Koska juuri arktinen alue on lämmennyt muuta maapalloa enemmän, Nasan GISS-aineisto näyttääkin useina viime vuosina korkeampia anomalioita kuin Met Officen HadCRUT 4 -aineisto.

Lisäksi pintalämpötila-analyysien aineistoja päivitetään ajoittain. Esimerkiksi Met Office käytti aiemmin HadCRUT 3 -versiota, jossa oli pinta-alaan suhteutettuna mukana hyvin vähän aineistoa kaikkein nopeimmin lämpenevältä arktiselta alueelta, Venäjältä ja Kanadasta. Kun myös nuo alueet otettiin mukaan tarkasteluun, mittaushistorian lämpimimpien vuosien lämpötilat ja osin myös vuosien keskinäinen järjestys muuttuivat hieman.

Samoin esimerkiksi Nasan GISS-aineistoa päivitetään aika ajoin. Joulukuun 2011 puoliväliin asti Nasan GISS-aineisto perustui lähinnä GHCN v2 -nimiseen säähavaintoasema-aineistoon, joka ladattiin NOAA:n/NCDC:n julkiselta nettisaitilta. Tuon aineiston päivitystä ei kuitenkaan enää jatkettu, joten Nasa siirtyi käyttämään korjattua GHCN v3 -aineistoa. Korjaamatonta aineistoa ei voi käyttää, koska se sisältää hyvin tunnettuja ja dokumentoituja virheitä ja epäjatkuvuuksia. Esimerkiksi sääasemien sijaintipaikkoja tai mittausajankohtien kellonaikoja on voitu muuttaa historian kuluessa. Niinpä NOAA/NCDC kehitti ja julkaisi automaattisen metodin, jonka avulla on mahdollista paikantaa ja korjata näitä ongelmia. Metodi toimii hyvin monissa dokumentoiduissa tapauksissa, mutta toisaalta se voinee joissakin yksittäisissä tapauksissa aiheuttaa myös uusia virheitä. Suuressa aineistossa pienet virheet kuitenkin peittyvät, eivätkä ne vaikuttane oleellisesti lopputulokseen.

Esimerkiksi Australian tietyillä havaintoasemilla vanhemmassa aineistossa oli epäjatkuvuusvirheitä, koska päivittäisen keskilämpötilan mittausmenetelmää on muutettu. Tämä aiheutti ko. asemien lämpötiladataan virheen, joka korjattiin GHCN v3 -aineistossa. Australian sää- ja ilmastotietokeskuksen raportissa ”On the sensitivity of Australian temperature trends and variability to analysis methods and observation networks, CAWCR Technical Report No. 050” on selostettu Australian tilannetta tarkemmin. Sivulta 20 (PDF-tiedoston sivulta 30) kaaviosta 10 kannattaa verrata kolmatta (GISS3LO-ACORN) ja viidettä (GISSLO-ACORN) lämpötilaerotuskuvaajaa. Ensin mainittu perustuu versioon 3 ja toinen vanhempaan versioon 2, mikä osoittaa, että vanhemmassa versiossa uusimmat havaintoarvot ovat liian alhaisia. Asiaa tarkemmin selostava teksti löytyy sivulta 17 (PDF:n sivu 27).

Raportissa todetaan mm. seuraavaa: ”The strongest warming of the last 100 years occurs in the last 50 years, with just over 80% of the total quadratic change occurring since 1960 (see Table 1). During this period, the differences between the unhomogenised whole-network analyses and the homogenised subnetwork analyses are small. It may be confidently concluded that the basic warming trend is neither an artifact of non-climatic changes in the raw data, nor an artifact of the various homogenisation and analysis methods. -- In summary; the different methods of analysing and homogenising the Australian SAT data, employed by four different groups, yield results which at the national/annual level are quite similar. The differences are largely confined to the early part of the record where there are fewer observational data to be used.”

Nasakin on tehnyt selvityksen, jossa tarkasteltiin GHCN-lämpötiladatan versiomuutoksen ja säätöjen vaikutusta maailmanlaajuisiin lämpötilatrendeihin ja -anomalioihin. Selvityksen tuloskartoista näkee sen, että toiset alueet ovat muutoksen myötä hieman viilentyneet ja toiset lämmenneet verrattuna aiempaan, ja että muutoksen vaikutus on kokonaisuutena kuitenkin melko merkityksetön. Itse asiassa muutoksen vaikutus on pienempi kuin aineistoon yhä sisältyvä epävarmuus.

Myös NOAA:n sivuilla on selostettu hyvin lämpötiladatan korjaamisen (adjusoinnin) tarvetta ja vaikutuksia tuloksiin. Esimerkiksi historialliset merten pintalämpötilat ovat korjauksen seurauksena muuttuneet lämpimämmiksi, eivätkä meret ole siis lämmenneet niin paljon kuin ennen korjausta vaikutti. Maa- ja merialueiden globaali lämpenemistrendi vuosisataa kohden (verrattuna 1900-luvun keskiarvoon) puolestaan on ollut NOAA:n korjatussa GHCN-aineistossa 0,5911 astetta aikavälillä 1880-2009 ja 1,1387 astetta aikavälillä 1950-2009 sekä 1,6552 astetta aikavälillä 1979-2009. Korjaamattomassa raakadatassa (kuten NOAA sitä nimittää; tähänkin toki tehty jo jonkinlaisia korjauksia) lämpenemistrendit ovat samassa järjestyksessä lueteltuina 0,5621 astetta, 1,1181 astetta ja 1,6539 astetta. Todellisuudessa trendejä ei tietenkään ole järkevää laskea näin monella desimaalilla, mutta tarkastelu osoittaa, ettei maapallon ilmaston lämpeneminen ole lämpötila-aineiston muokkaamisen tuottama virhe vaan todellisuudessa havaittava ilmiö. Korjaamaton ja korjattu data tuottavat hyvin samankaltaiset lämpenemistrendit.

Tarkkaa lopullista totuutta maapallon lämpötilojen muutoksista ei tiedä kukaan, mutta nämä erilaiset analyysit antavat siitä jonkinlaisen ja varsin johdonmukaisen käsityksen.

Suomen lämpötilahistoria

Vuoden keskilämpötila ja siihen vaikuttaneita tekijöitä Suomessa vuosina 1847-2012. Kuvan saa suuremmaksi klikkaamalla sen päältä. Lähde: Ilmatieteen laitoksen diagrammi TULUVAT-hankkeessa (Opetushallituksen rahoittama hanke) tuotetusta SMART Board -materiaalista.
 
Katso myös nämä

Mittaushistorian lämpimin vuosikymmen kaikissa maanosissa

Ilmastonmuutos lisännyt korkeita lämpötiloja maapallolla viime vuosina

Hyviä ja huonoja uutisia: Auringon aktiivisuus alimmillaan 100 vuoteen, ilmaston lämpeneminen väliaikaisesti ehkä hidastunut, ilmastonmuutos saattaa silti pian voimistua

Yllätys: Pysähtyikö maapallon lämpeneminen vuonna 1998?

Heikki Nevanlinna: Auringon säteilyn muutokset ja maapallon lämpötila

Ilmasto-opas: Maapallon pintalämpötila vaihtelee 65 vuoden jaksoissa

Thomas Karl - luento NOAA:n pintalämpötila-analyysistä

Ilmastotieto: Ilmastodataa

Lisää diagrammeja ilmastonmuutoksesta