torstai 20. marraskuuta 2014

NOAA: Lokakuu 2014 globaalisti mittaushistorian kuumin lokakuu, viimeisimmät 12 kuukautta mittaushistorian kuumin vuosi

Nasa sekä Japanin ilmatieteen laitos julkaisivat viikko sitten maailmanlaajuiset johtopäätöksensä lokakuun 2014 säästä. Nasan mukaan lokakuu oli jaetulla ensimmäisellä sijalla mittaushistorian kuumimpien lokakuiden joukossa. Japanin ilmatieteen laitoksen mukaan kyseessä oli koko mittaushistorian kuumin lokakuu. Nasan mukaan viisi ja Japanin ilmatieteen laitoksen mukaan kuusi tämän vuoden kuukautta on ollut ennätyslämpimiä. Mittaushistorian globaalisti lämpimimpiä ovat olleet myös pohjoisen pallonpuoliskon kevät (kolmen kuukauden jakso maaliskuusta huhtikuuhun) ja kesä (kolmen kuukauden jakso kesäkuusta elokuuhun). Tänään tietonsa on julkistanut NOAA eli Yhdysvaltojen kansallinen valtamerten ja ilmakehän tutkimuslaitos (National Climatic Data Center, National Oceanic and Atmospheric Administration). Myös NOAA toteaa lokakuun olleen mittaushistorian lämpimin.

 © Christos Georghiou - Fotolia.com

NOAA:n tunti sitten julkaistun tiedon mukaan lokakuussa 2014 maa- ja merialueiden yhdistetty globaali lämpötila oli 0,74 celsiusastetta 1900-luvun keskiarvoa (14,0 celsiusastetta) korkeampi, mikä on mittaushistorian korkein lokakuun lukema. Tämä on kolmas peräkkäinen ennätyslämmin kuukausi. Kuudesta viimeisimmästä kuukaudesta viisi on ollut ennätyslämpimiä (toukokuu, kesäkuu, elokuu, syyskuu, lokakuu). Heinäkuu oli mittaushistorian neljänneksi lämpimin heinäkuu.

Maa-alueiden globaali keskilämpötila oli lokakuussa 1,05 astetta 1900-luvun keskiarvoa (9,3 celsiusastetta) korkeampi, mikä on mittaushistorian viidenneksi korkein lokakuun lämpötila.

Merialueiden lämpötila puolestaan oli globaalisti lokakuussa 0,62 astetta 1900-luvun keskiarvoa (15,9 celsiusastetta) korkeampi, mikä on jälleen mittaushistorian lokakuun ennätys. Merten (ko. kuukauden) lämpötilaennätys on rikkoutunut nyt kuutena peräkkäisenä kuukautena (touko-lokakuu 2014). Kaikkein lämpimimmillään verrattuna tavanomaiseen meret olivat syyskuussa. Merialueilla viimeisimmät kymmenen kuukautta ovat olleet mittaushistorian kuumin tammi-lokakuun jakso, 0,03 astetta yli vuoden 1998 ennätyksen.

Myös maa- ja merialueet yhdistettyinä vuoden 2014 kymmenen ensimmäistä kuukautta ovat olleet vuodesta 1880 alkavan mittaushistorian kuumin tammi-lokakuun jakso, 0,68 astetta yli 1900-luvun keskiarvon (14,1 astetta). Aiempi vuosien 1998 ja 2010 ennätys ylittyi 0,02 asteella. Tästä voikin tulla koko mittaushistorian lämpimin kalenterivuosi.

Viimeisimmät 12 kuukautta (marraskuu 2013 - lokakuu 2014) ovat koko 135-vuotisen mittaushistorian kuumin 12 kuukauden jakso, 0,69 astetta yli keskiarvon.

Lokakuu 2014 oli 38. peräkkäinen lokakuu, jonka lämpötila ylitti 1900-luvun lokakuiden keskilämpötilan. Lisäksi lokakuu oli 356. peräkkäinen kuukausi, jonka lämpötila oli 1900-luvun keskiarvon yläpuolella.

Erityisesti huomattavaa on se, että vuoden 2014 ennätykset ovat syntyneet, vaikkei maapallolla ole nyt vallinnut lämpötiloja nostavaa El Nino -ilmiötä. On kuitenkin noin 60 prosentin (58 prosentin) mahdollisuus siihen, että El Nino kehittyy pohjoisen pallonpuoliskon talven 2014-2015 aikana.

GISS-analyysin johtaja Gavin Schmidt sanoi lokakuun lopulla, kun juuri oli koettu mittaushistorian globaalisti kuumin huhti-syyskuun jakso, Nasan uutistiedotteessa näin: "Ei ole epäilystäkään siitä, että huhtikuusta syyskuuhun oli harvinaisen lämmintä suurimmassa osassa maailmaa, mutta vuosikymmenten trendi on merkittävämpi. Maapallo on kokenut nopeaa lämpenemistä muutamina viime vuosikymmeninä, ja viimeisin vuosikymmen oli kaikkein lämpimin. Se, mitä tähän mennessä on tapahtunut vuonna 2014, jatkaa tätä meneillään olevaa trendiä. Mutta kun on kyse ilmastonmuutoksesta, ei ole järkevää yrittää tehdä pitkälle meneviä johtopäätöksiä yhdestä kuukaudesta - tai edes yhdestä vuodesta."

Koko 134-vuotisen mittaushistorian kymmenen globaalisti lämpimintä vuotta on koettu vuodesta 1998 alkaen.

Meteorologi Petri Takala kirjoittikin Forecan blogissa viime viikolla näin: "Tietokonelaskelmat ja nykytiede ennustavat ilmaston siis edelleen lämpenevän. Hetkellisestä säästä on kuitenkin lähes mahdotonta erottaa ilmastonmuutoksen vaikutusta, koska sään vaihtelu on vähintäänkin kertaluokkaa ilmaston vaihtelua suurempaa. Yksittäisillä säätilanteilla ei voi kiistää eikä todistaa ilmastonmuutoksen olemassaoloa. Yksittäisten helteiden ja myrskyjen liittämisellä ilmastonmuutokseeen on tehty paljon hallaa asian uskottavuudelle. -- Parempi indikaattori ilmastonmuutokselle on esimerkiksi lämpimien ja kylmien ennätysten esintyvyyden seuraaminen. Tämän vuoden touko-, kesä-, ja elokuu ovat olleet koko mittaushistoriassa lämpimimpiä kyseisiä kuukausia. Kaikkien vuoden eri kuukausien lämpöennätys on mitattu 1997 vuoden jälkeen. Tuorein kylmyysennätys sen sijaan on jäänyt niinkin kauas kuin vuoteen 1916. Varmasti näissä ennätyksissä keskilämpötilan kymmenyksistä voidaan kiistellä, mutta kokonaisuutena tilastot kertovat varsin selvää suuntausta."

Lue myös nämä

Nasan mukaan lokakuu oli tämän vuoden viides ennätyskuuma kuukausi

Ennätyskuumat kuukaudet lisääntyneet globaalisti

Ilmastonmuutos lisännyt korkeita lämpötiloja maapallolla viime vuosina

Maapallon lämpötilahistoria 1880-2013

tiistai 18. marraskuuta 2014

Vessojen ja pisuaarien kansainvälinen juhlapäivä 19. marraskuuta


Keskiviikkona 19.11.2014 vietetään kansainvälistä wc-päivää, jonka tarkoitus on kiinnittää huomiota erityisesti kehitysmaiden huonoihin wc-oloihin. Noin miljardi ihmistä tekee tarpeensa ulos ja kaikkiaan noin 2,5 miljardilta ihmiseltä puuttuu pääsy kunnolliseen vessaan. Tarpeet tehdään maakuoppiin tai slummialueilla "lentäviin vessoihin" eli muovipusseihin, jotka sitten viskotaan minne sattuu. Onneksi pientä kehitystäkin on tapahtunut, mikä näkyy verrattaessa esimerkiksi Intian vessatilannetta vuosina 2001 ja 2011.

Kehitysmaissa kuitenkin yhä noin 80 % jätevesistä päätyy puhdistamattomina vesistöihin, mikä lisää oleellisesti monien sairauksien leviämistä. Arvioiden mukaan vesi- ja saniteettiongelmat ovat aiheuttaneet 1900-luvulla enemmän kuolemantapauksia kuin kaikki samalla vuosisadalla käydyt sodat yhteensä. Vuonna 2013 keskimäärin tuhat lasta sairastui päivittäin erilaisiin ripulitauteihin huonojen wc-olojen seurauksena.

Kuva: World Toilet Day

Juuri eilen ja tänään on julkaistu uutisia siitä, kuinka jopa Venäjällä vessojen vedet voivat päätyä puhdistamattomina vesistöihin. Venäläiset ympäristönsuojelijat vetivät Glonass-paikantimia alas vessanpöntöistä Pietarin lähialueen kylässä. Lähettimet päätyivät suoraan Ohtajokeen ja edelleen Nevaan sekä sieltä Suomenlahteen. Kolmessa viikossa osa lähettimistä ehti ohittaa Kronstadtin saaren. Tämä havainnollistaa sitä, kuinka ulostepitoiset vedet kulkeutuvat Pietarin venesatamien ja uimarantojen ohi ja lopulta mahdollisesti Suomen ulkosaaristoon asti.

Wc-teemapäivällä halutaan kiinnittää huomiota kehitysmaiden ongelmien lisäksi myös teollistuneissa maissa esiintyviin vessaepäkohtiin. Yleisiä wc-tiloja on usein liian vähän, ja vaikka niitä olisikin, kaduille virtsaaminen varsinkin yöaikaan on turhan yleistä. Myös wc-tilojen puhtaudessa ja ihmisten hygieniakäyttäytymisessä voi olla toivomisen varaa.

Lisäksi myös kehittyneissä maissa voi tapahtua vesikriisejä vaikkapa putkirikkojen seurauksena. Esimerkiksi Nokialla vuoden 2007 lopulla pääsi jätevettä puhtaan veden putkistoon. Tämän seurauksena kaupungin 30 000 asukkaasta noin 8 000 sairastui mahatautiin. Yleisimpänä syynä oli norovirus, mutta vedestä löytyi myös giardiaa (ensimmäistä kertaa Suomessa laajana esiintymänä), kampylobakteeria, salmonellaa, yersiniaa, shigellaa, rotavirusta, kolibakteeria ja Clostridium difficile -bakteeria. Jälkikäteen on arvioitu mahatauti keskeiseksi syyksi myös kahteen kuolemantapaukseen. Lisäksi 21 ihmistä sai suolistoinfektion seurauksena akuutteja niveltulehduksia ja reuman kaltaisia selkäoireita (20 lievää ja yksi vaikea tapaus).

Tähän loppuun päivän piristys näiden synkkien lukujen jälkeen. Urinal.net-nettisivusto esittelee laajan valokuvakokoelman maailman pisuaareista. Tällä hetkellä maailman kymmenen huippu-urinaalin (mielenkiintoisimmat tai erikoisimmat pisuaarit) lista kymmenennestä ykköseen on seuraava:

10. Phi Phi -saarten kansallispuisto Krabilla Thaimaassa (todella luonnonläheistä)

9. Middle Brighton Baths Australiassa (täällä voi virtsata plasmatelevision päälle)

8. Amundsenin ja Scottin retkikunnan majapaikka Etelänavalla

7. Stadsbrouwerij Gruut -olutpanimo Belgiassa

6. Rothesay-hotellin pisuaari Buten saarella Skotlannissa

5. Naisten wc:n urinaali Dairy Queen -jäätelöbaarissa Floridassa (siis pisuaari naisille)

4. Peninsula Hotel -hotellin The Felix -baarin pisuaari Hongkongissa (graniittipisuaarit panoraamaikkunan edessä)

3. John Michael Kohlerin taidekeskus Wisconsinissa, Yhdysvalloissa

2. Chongqing Kiinassa (maailman suurin, monikerroksinen vessa)

1. Uniikit "Luonnon kutsu" -pisuaarit, suunnitellut Clark Sorensen (näin biologina oma suosikkini)

Kyllä tuolta sivustolta löytyy myös suomalaisia pisuaareja, mm. Helsingin Stockmann.

Ja vielä yksi asia! Tsekkaapa, onko käyttämässäsi kosteusvoiteessa tai hammastahnassa merkitty valmistusaineeksi karbamidi. Se on nimittäin toiselta nimeltään urea eli virtsa-aine. Kosmetiikka- ja hygieniatuotteissa se tosin on synteettisesti valmistettua. Suunhoitoaineissa sitä käytetään pH:n nostamiseen, koska se hajoaa bakteerien vaikutuksesta (ureaasin katalysoidessa) ammoniakiksi ja hiilidioksidiksi. Ammoniakki emäksenä sitoo vetyioneja nostaa pH:ta. Kosteusvoiteet voivat sisältää jopa 3-10 % ureaa, joka sitoo itseensä ja siten myös ihon pinnalle kosteutta. Näin iho säilyy pehmeämpänä.

Jo muinaiset roomalaiset hyödynsivät ureaa, tosin aidon virtsan muodossa. Roomalaiset käyttivät virtsaa suuvetenä, jonka sanottiin tekevän hyvää ikenille (mahdollisesti ammoniakkisuolojen vaikutus). Virtsaa on käytetty myös hiusvetenä, jonka on kerrottu tappavan täitä ja estävän hilsettä...

Lue myös nämä

Maailman vesipäivä

Join aamupalalla 90 litraa vettä!

Paha, pahempi, pullovesi!

Lintujen roskaruokaa

Alison muovimaassa

lauantai 15. marraskuuta 2014

Antarktiksella tänä syksynä jälleen satelliittiajan laajin merijää, arktinen merijää sulaa antarktista laajenemista nopeammin

Antarktiksen merijään päivittäinen laajuus miljoonina neliökilometreinä elo-joulukuussa. Harmaalla viivalla vuosien 1981-2010 keskiarvo, vihreällä vuosi 2013 ja sinisellä vuosi 2014. Credit: National Snow and Ice Data Center.

Antarktiksella uusi merijään laajuusennätys jo kolmena vuonna peräkkäin

Antarktiksen merijään laajuus on ollut suurimman osan tätä vuotta satelliittiajan päivittäisten laajuusennätysten tasolla. Suurimmillaan Antarktiksen merijää oli 22. syyskuuta, jolloin sen pinta-ala oli 20,11 miljoonaa neliökilometriä (katso NOAA:n kartta ja diagrammi). Tämä uusi ennätys on 1,54 miljoonaa neliökilometriä enemmän kuin aikavälin 1981-2010 keskimääräinen maksimilaajuus ja 560 000 neliökilometriä enemmän kuin 1. lokakuuta vuonna 2013 mitattu Antarktiksen merijään laajuusennätys. Uusi laajuusennätys on nyt syntynyt kolmena peräkkäisenä eteläisen pallonpuoliskon keväänä (2012, 2013, 2014).

Syyskuussa 2014 Antarktiksen merijään keskimääräinen laajuus oli 20,03 miljoonaa neliökilometriä, mikä on 1,24 miljoonaa neliökilometriä enemmän kuin aikavälin 1981-2010 syyskuiden keskiarvo. Tällä hetkellä Antarktiksen syyskuisen merijään laajenemistrendi onkin 1,3 % (lokakuussa 1,2±0,6 %) vuosikymmenessä verrattuna aikavälin 1981-2010 keskiarvoon.

Syyskuun ennätyslaajuuden jälkeen Antarktiksen merijään laajuus on nopeasti pienentynyt. Tällä hetkellä se on jo alemmalla tasolla kuin viime vuonna tähän aikaan.

Eteläisen pallonpuoliskon lokakuiset merijään pinta-alan anomaliat (poikkeamat prosentteina) verrattuna pitkän aikavälin keskiarvoon (1981-2010) eri vuosina. Viimeisimpänä lokakuu 2014. Credit: National Snow and Ice Data Center.

Selittääkö ilmastonmuutos Antarktiksen merijään pinta-alan lisääntymisen vai onko kyseessä luontainen vaihtelu?

Miksi merijään laajuus on kasvanut? Pohdin asiaa blogipostauksessani jo pari vuotta sitten. Syyksi on mainittu Antarktiksen voimakas otsonikato ja sitä seuraavat ilman lämpötilojen aleneminen sekä tuulien muuttuminen. Stratosfäärin otsonikerros absorboi auringon lämpösäteilyä ja toimii siten kuin lämmittävä huopa. Otsoniaukon seurauksena Antarktiksen alue on voinut viilentyä, mikä lisää ja voimistaa tuulia maanpinnalla. Tämä puolestaan voi levittää merijäätä entistä laajemmalle alueelle, jolloin pinta-ala kasvaa. Pinta-alan lisäksi myös merijään määrä (tilavuus) näyttää lisääntyneen, mutta Antarktiksellakin mannerjään tilavuus on vähentynyt huolestuttavasti.

Myös uusien tutkimusten mukaan keskeisenä syynä Antarktiksen merijään pinta-alan lisääntymiseen ovat epätavalliset tuulet, jotka sekä lisäävät jään muodostumista että levittävät jäätä entistä laajemmalle alueelle. Kumpanakin ennätysvuonna Amundseninmeren matalapainealueen laajuus ja voimakkuus ovat olleet poikkeuksellisia jään muodostumisjakson lopulla. Lisäksi meriveden lämpötila on ollut tavanomaista viileämpi jään reunan lähellä Amundsen-Bellingshausen alueella.

Pitkäaikaiseen jään laajenemistrendiin vaikuttanevat pysyvästi lisääntyneet länsituulet ja kelluvan jään alta ylös nouseva sulamisvesi, joka viilentää pintavettä. Sulamista puolestaan aiheuttavat muuttuneiden tuulten myötä entistä syvemmälle mantereen sisäosiin kulkeutuva lämmin merivesi ja länsituulten myötä entistä kauemmaksi ulospäin ja itään liikkuva merijää. Merijään muodostumisen lisääntymiseen johtaa sulamisvesistä aiheutuva meren kylmän pintakerroksen (lähellä jäätymispistettä olevaa vettä) paksuuntuminen ja leviäminen entistä laajemmalle alueelle Antarktiksen ympärillä.

Antarktiksen merijään pinta-ala on ilmeisesti vaihdellut melko paljon jo ennen satelliittimittauksia. Vanhoja satelliittikuvia tutkimalla on saatu selville, että eteläisen pallonpuoliskon talvisen merijäämaksimin aikaan syyskuussa 1964 merijään pinta-ala lienee ollut 19,7 ± 0,3 miljoonaa neliökilometriä, mikä on lähes nykyisten satelliittiaikakauden ennätysten tasolla. Elokuussa 1966 merijäätä puolestaan näyttää olleen vain 15,9 ± 0,3 miljoonaa neliökilometriä, mikä on paljon vähemmän kuin satelliittiaikakauden elokuun ennätysminimi vuodelta 1986. Siten Antarktiksen merijään vaihtelu voi olla paljon suurempaa kuin satelliittiaikakauden mittaukset näyttävät osoittavan. Asiaa on selostettu tarkemmin NOAA:n uudessa tiedotteessa.


Arktisen alueen merijään päivittäinen laajuus miljoonina neliökilometreinä elo-joulukuussa. Harmaalla viivalla vuosien 1981-2010 keskiarvo, vihreällä vuosi 2013 ja sinisellä vuosi 2014. Credit: National Snow and Ice Data Center.

Arktisen alueen merijää sulaa jään pinta-alaan suhteutettuna Antarktiksen laajenemista nopeammin

Arktisen alueen merijään laajuus oli lokakuussa keskimäärin 8,06 miljoonaa neliökilometriä. Tämä on 850 000 neliökilometriä vuosien 1981-2010 keskiarvoa (8,91 miljoonaa neliökilometriä) vähemmän ja 1,29 miljoonaa neliökilometriä lokakuiden vuoden 2007 ennätysminimiä enemmän.

Lokakuussa 2014 arktinen merijää lisääntyi pohjoisen pallonpuoliskon syksyn myötä 3,39 miljoonalla neliökilometrillä, mikä on nopeampi kasvu kuin lokakuussa keskimäärin mutta hitaampi kuin lokakuussa 2012 (jolloin oli syyskuussa mitattu arktisen merijään kaikkien kuukausien ennätysminimi) ja muiden viime vuosien lokakuiden aikana.

Lokakuussa 2014 arktisen alueen merijään pinta-ala oli satelliittiajan kuudenneksi alimmalla tasolla. Arktisen alueen lokakuinen merijää vähenee tällä hetkellä 6,9 %  (± 1,7 %) vuosikymmenessä.

Pohjoisen pallonpuoliskon lokakuiset merijään pinta-alan anomaliat (poikkeamat prosentteina) verrattuna pitkän aikavälin keskiarvoon (1981-2010) eri vuosina. Viimeisimpänä lokakuu 2014. Credit: National Snow and Ice Data Center.

Lähteet ja lisätietoja

National Snow and Ice Data Center: 2014 melt season in review, October 7, 2014

National Snow and Ice Data Center: Almost frozen north, November 4, 2014

Heinäkuu globaalisti mittaushistorian lämpimin, Antarktiksella jälleen satelliittiajan laajin kuukausikohtainen merijää

perjantai 14. marraskuuta 2014

Nasan mukaan lokakuu oli tämän vuoden viides ennätyskuuma kuukausi

NASA GISS -havaintojen mukaan lokakuu 2014 oli maailmanlaajuisesti vuodesta 1880 alkavan mittaushistorian lämpimin lokakuu yhdessä lokakuun 2005 kanssa. Tänä vuonna tähän mennessä viisi kuukautta on ollut mittaushistorian lämpimimpiä (ainakin jaetulla ykkössijalla): tammikuu, toukokuu, elokuu, syyskuu ja lokakuu.

© tomalv - Fotolia.com

Maa- ja merialueiden lämpötilat yhdistettyinä lokakuu oli 0,76 celsiusastetta vertailukautta (1951-1980) lämpimämpi ja siis tilaston jaetulla ykkössijalla vuoden 2005 lokakuun kanssa. Muita lämpimiä lokakuita ovat olleet 2012 (+0,72 astetta yli vertailukauden keskiarvon), 2003 (+0,72 astetta), 2010 (+0,65 astetta) ja 2006 (+0,65 astetta).

Myös pelkkiä maa-alueita tarkasteltaessa lokakuu 2014 oli globaalisti lämpötilatilastojen jaetulla ensimmäisellä sijalla yhdessä lokakuun 2005 kanssa. Molemmat olivat 1,0 astetta vertailukautta (1951-1980) lämpimämpiä ja 0,05 astetta seuraavaksi lämpimintä lokakuuta 2010 (+0,95 astetta) lämpimämpiä. Tämän jälkeen tilastoissa tulee lokakuu 2012 (+0,94 astetta).

Viimeksi vertailukautta viileämpi lokakuu on ollut vuonna 1977 (sekä tarkasteltaessa pelkkiä maa-alueita että myös maa- ja merialueet yhdistettyinä).

Suomessa lämpötilat heittelehtivät lokakuussa äärilaidasta toiseen. Sekä Suomessa että Ruotsissa mitattiin lokakuun lopun mittaushistorian lämpöennätykset. Maailmanlaajuisesti lokakuun lämpötilajakauman (tavanomaista kylmemmät ja kuumemmat alueet) voi katsoa tämän linkin kartasta. Esimerkiksi Australiassa lokakuu oli mittaushistorian kuumin. Keski-Englannissa tammi-lokakuun jakso on ollut vuodesta 1659 alkavan mittaushistorian lämpimin. Kaliforniassa tästä vuodesta näyttää tulevan ennätyslämmin. Valtameret ovat kuumempia kuin koskaan aiemmin mittaushistoriassa.

Nasan mukaan yksittäisten kuukausien lämpöennätykset eivät sinänsä ole merkittäviä. Merkittävää kuitenkin on se, että nämä ennätykset ovat osa pitkäaikaista lämpenemistrendiä.

Ilmastonmuutoksen tutkijat tai siitä puhuvat saavat osakseen voimakkaita aggressioita. Tämä näkyy myös Suomessa. Meteorologi Liisa Rintaniemi aloitti Forecan blogissa hyvän keskustelun, joka on jatkunut Juha Föhrin ja Petri Takalan erinomaisissa kirjoituksissa.

Petri Takala toteaa mm. seuraavaa: "Ilmastonmuutoskeskustelu on saanut jo vähän fanaattisia piirteitä, joissa varsin jyrkästi kielletään vastakkaiset aatteet. Keskustelu pysähtyy nopeasti kärkeviin kannanottoihin  puolelta kuin toiseltakin. Toisen puolen aatteet kivitetään alas usein jo ennen kuin niitä on kerrottu loppuun asti. Tilanne on kiusallinen, sillä keskusteluun ei  välttämättä uskalla osallistua neutraalina hämmästelijänä, sillä  kyselijä ajatuksineen leimataan nopeasti jompaan kumpaan ääriryhmään. Liisan ja Juhan blogien saama runsas palaute kertoo myös omalla tavallaan, ettei asiasta vieläkään ole keskusteltu tarpeeksi. -- Tiedettä ei voi tehdä huutoäänestyksellä. -- Kaikki tällaiset ilmastolaskelmat ennustavat ilmaston lämpenevän. -- Emme ole aikaisemmin olleet vastaavassa tilanteessa, emmekä siksi voi olla täysin varmoja, että laskelmat olisivat täysin erehtymättömiä. -- Tieteelliseen kyyseenalaistukseen tarvitaan muutakin kuin mielipiteitä. Tarvitaan lainalaisuuksia ja yhtälöitä, joita voidaan syöttää ilmastolaskelmiin. -- Tietokonelaskelmat ja nykytiede ennustavat ilmaston siis edelleen lämpenevän. Hetkellisestä säästä on kuitenkin lähes mahdotonta erottaa ilmastonmuutoksen vaikutusta, koska sään vaihtelu on vähintäänkin kertaluokkaa ilmaston vaihtelua suurempaa. Yksittäisillä säätilanteilla ei voi kiistää eikä todistaa ilmastonmuutoksen olemassaoloa. Yksittäisten helteiden ja myrskyjen liittämisellä ilmastonmuutokseeen on tehty paljon hallaa asian uskottavuudelle. -- Parempi indikaattori ilmastonmuutokselle on esimerkiksi lämpimien ja kylmien ennätysten esintyvyyden seuraaminen. Tämän vuoden touko-, kesä-, ja elokuu ovat olleet koko mittaushistoriassa lämpimimpiä kyseisiä kuukausia. Kaikkien vuoden eri kuukausien lämpöennätys on mitattu 1997 vuoden jälkeen. Tuorein kylmyysennätys sen sijaan on jäänyt niinkin kauas kuin vuoteen 1916. Varmasti näissä ennätyksissä keskilämpötilan kymmenyksistä voidaan kiistellä, mutta kokonaisuutena tilastot kertovat varsin selvää suuntausta. -- Ilmastonmuutos on siis tiedostettu ja sen vastaisiin toimiin on otettu jopa ensimmäisiä yhteisiä askelia. Tämä on varmasti tärkeää harjoittelua tulevalle, sillä ikuinen talouskasvu yhdistettynä väestönkasvuun tuntuu rajallisella maapallolla täysin matemaattiselta mahdottomuudelta." Jotta nämä kokonaisuudesta irrotetut virkkeet saavat varmasti oikean merkityksen, kannattaa lukea alkuperäinen kirjoitus Forecan blogista.

Huvittavinta - jos tässä jotakin huvittavaa voi nähdä - on se, että säähän ja ilmastoon perehtyneiden meteorologien kirjoituksia kommentoivat "kaiken tietävät" nettikirjoittelijat usein nimimerkkien takaa. Tiedettä selittävät meteorologit leimataan hurahtaneiksi ilmastouskovaisiksi, hakaristifilisofian kannattajiksi tai mielipiteen vapautta rajoittaviksi kommunisteiksi, vaikka kirjoittelijat saavat vapaasti esittää syytöksiään Forecan nettiblogin kommenteissa.

Ilmastoskeptikoiden taktiikkana näyttää olevan asiallisen keskustelun tyrehdyttäminen ja henkilökohtaisten syytösten esittäminen asiantuntijoita vastaan. Näin moni oikea asiantuntija on varmasti saatukin vetäytymään julkisista keskusteluista, joten skeptikot ovat päässeet tavoitteeseensa. Tähän viittaa valitettavasti myös hyvän keskustelun aloittaneen Liisa Rintaniemen kommentti Forecan blogissa.

Vaikken itse ole ilmastoa tutkiva asiantuntija vaan koulutukseni ja harrastukseni puolesta asiaan perehtynyt luonnontieteilijä, joka vain välittää asiantuntijoiden tietoa, omakin nimeni löytyy netistä ilmastoskeptikoiden avoimelta vihalistalta.

Kouvolan Sanomien toimittaja Kimmo Puhakka kirjoitti eilen näin: "Huumeista keskusteleminen kiihkottomasti tuntuu tosin olevan vaikeaa jokaisen linnoittautuessa omaan poteroonsa." Sama pätee myös ilmastonmuutoskeskusteluun.

Lue myös nämä

NASA: Myös syyskuu globaalisti mittaushistorian lämpimin

NASA: Elokuu 2014 globaalisti mittaushistorian lämpimin elokuu

Elokuu 2014 mittaushistorian lämpimin myös NOAA:n mukaan

Japanin ilmatieteen laitos: Neljä viidestä viime kuukaudesta globaalisti ennätyslämpimiä

Ennätyskuumat kuukaudet lisääntyneet globaalisti

Ilmastonmuutos lisännyt korkeita lämpötiloja maapallolla viime vuosina

Maapallon lämpötilahistoria 1880-2013

Ovatko ilmastonmuutosta ennustavat ilmastomallit luotettavia?

tiistai 11. marraskuuta 2014

Talven 2014-2015 sääennuste: lopputalvi kylmin

Neljän kansainvälisen tutkimuslaitoksen vuodenaikaisennusteet talven 2014-2015 säästä ovat nyt poikkeuksellisen ristiriitaisia. Suomen ja osin muunkin Euroopan suursäätila näyttää vähitellen vaihtuvan tavanomaista lämpimämmästä tavanomaiseen tai jopa sitä kylmempään. Tarkkaa vaihtumisajankohtaa on kuitenkin hyvin vaikea ennustaa, ja eri ennusteet arvioivatkin sen tapahtuvan hyvin eri aikoina. Kaiken kaikkiaan näyttää siltä, että lopputalvi on alkutalvea kylmempi. 

Kuvan © gpointstudio - Fotolia.com

ECMWF: ennusteista lämpimin, lämmintä koko talven ajan

Euroopan keskipitkien ennusteiden keskuksen (ECMWF) vuodenaikaisennusteen mukaan joulu-helmikuun jakso vaikuttaa Suomessa keskilämpötilaltaan 1-2 astetta tavanomaista leudommalta, joskin ajoittain lienee myös kylmiä jaksoja. Lisäksi Etelä- ja Itä-Suomessa on hieman tavanomaista sateisempaa. Koko Eurooppa näyttää tavanomaista leudommalta, vaikkakin kaikkein selvimmin tämä näkyy juuri pohjoisessa. Ennustetta on analysoitu tarkemmin Ilmatieteen laitoksen nettisivuilla. 

NOAA/NWS: kylmä talvi

Yhdysvaltalainen NOAA/NWS arvioi tavanomaista lämpimämmän Keski-Euroopan ja tavanomaista kylmemmän pohjoisen rajan kulkevan juuri Etelä-Suomen kohdalle. Näin kolmen kuukauden jaksolla joulu-helmikuussa Etelä- ja Länsi-Suomi olisivat lämpötiloiltaan lähellä tavanomaista, kun taas muualla Suomessa olisi 0,5-1 astetta tavanomaista viileämpää. Sama tilanne jatkuu myös tammi-maaliskuun jaksolla. Sen sijaan hyvin alustavissa kevään ja alkukesän 2015 ennusteissa ei näy poikkeamaa tavanomaisesta.


Yksittäisistä kuukausista tavanomaista lämpimämpi Suomessa on vain marraskuu. Tammikuu ja helmikuu näyttävät lähes koko maassa 0,5-2 astetta tavanomaista kylmemmiltä.

Sademäärät vaikuttavat sekä kolmen kuukauden jaksoilla että yksittäisiä kuukausia tarkastellen olevan hyvin lähellä tavanomaista. Poikkeuksena on vain erityisesti Etelä-Suomessa tavanomaista kuivempi marraskuu.

Äärimmäisen mielenkiintoiseksi tilanteen tekee se, että aiemmin NOAA/NWS:n ennusteet ovat usein jumittaneet ennustamaan jatkoonkin hyvin samankaltaisia poikkeamia kuin ennusteen laatimishetkellä. Nyt ennuste on päinvastainen kuin laatimishetken säätila ja myös täysin päinvastainen kuin ECMWF:n ennuste. 

Ennusteet päivittyvät jatkuvasti edellä oleviin linkkeihin. Lisää ennusteita löytyy tästä linkistä.

IRI: lämmin alkutalvi, tavanomainen keskitalvi, kylmä kevät

IRI:n (International Research Institute for Climate and Society) mukaan marras-tammikuun jaksolla sekä joulu-helmikuun jaksolla normaalia lämpimämmän sään todennäköisyys Suomessa on 40 %, normaalin 35 % ja normaalia kylmemmän 25 %. Aivan pohjoisimmassa Suomessa on marras-tammikuussa vielä hieman edellä kuvattua suurempi todennäköisyys lämpimään säähän. Tammi-maaliskuun jaksolla lämpötilat ovat keskimäärin tavanomaisia koko Suomessa. Sen sijaan helmi-huhtikuun jaksolla normaalia lämpimämmän sään todennäköisyys Suomessa on enää 25 %, normaalin 35 % ja normaalia kylmemmän peräti 40 %. Sademäärät näyttävät tavanomaisilta koko talven ajan.

WSI: tavanomaista lämpimämpää, helmikuu kylmin

Kaupallinen WSI (Weather Services International) ennustaa Euroopassa olevan marras-tammikuussa laajalti tavanomaista leudompaa, erityisesti Pohjois- ja Itä-Euroopassa. Vain Pyreneiden niemimaan alueella ja tammikuussa myös Isossa-Britanniassa voi olla tavanomaista viileämpää. Yksittäisistä kuukausista sekä marraskuu, joulukuu että tammikuu vaikuttavat Suomessa tavanomaista lämpimämmiltä. Euroopan säätila näyttää kuitenkin vähitellen vaihtuvan tavanomaista lämpimämmästä kohti tavanomaista. Niinpä tammikuu tullee olemaan kylmempi kuin joulukuu. Helmikuusta näyttäisi muodostuvan tänä talvena kaikkein kylmin talvikuukausi.


Voiko sään vuodenaikaisennusteisiin luottaa?

Kaikissa pitkän aikavälin sääennusteissa on huomattava, etteivät ne yleensä ole Pohjois-Euroopassa kovinkaan luotettavia. Täällä ei ole samanlaista jaksottaista vaihtelua niin kuin tropiikissa, jossa ennusteissa voidaan käyttää hyväksi ENSO-värähtelyä (El Niño – La Niña -syklin vaihtelua). Matalilla leveysasteilla (tropiikissa) vuodenaikaisennusteet ovatkin hieman luotettavampia kuin meillä, koska siellä säätyypit ovat pitkälti seurausta meriveden lämpötilan vaihteluista. Meillä taas äkilliset, hetkittäiset tekijät vaikuttavat enemmän.

Suomessa vallitsee väli-ilmasto, jossa on sekä meri-ilmaston että mannerilmaston piirteitä. Tuulen suunta vaikuttaa ratkaisevasti siihen, kumpi näistä piirteistä on voitolla. Yleensä meillä vallitsevat talvella lauhat lounais- ja länsituulet, mutta toisinaan voimme olla pitkäänkin Venäjältä tulevan mantereisen ja kylmän vaikutuksen alaisina.

Nämä vuodenaikaisennusteetkin ovat sääennusteita, eivät ilmastoennusteita. Säähän pääsevät hetkelliset tekijät vaikuttamaan voimakkaastikin, toisin kuin ilmastoon, joka on pitkän aikavälin keskiarvo. Jos vuodenaikaisennuste ennustaa talvesta keskimääräistä lämpimämpää, tämä voi tarkoittaa esimerkiksi joko 1) sitä, että koko talvi on hieman tavanomaista lämpimämpi tai 2) sitä, että talvilämpötilat ovat suurimmat osan ajasta aivan normaaleja (vähän alle tai vähän yli tavanomaisen), mutta jossakin vaiheessa on erityisen lämmintä.

Lisäksi täytyy huomata, että eri sääennusteissa käytetään erilaisia vertailujaksoja, kun verrataan lämpötiloja tavanomaisiin. Maailman meteorologisen järjestön (WMO) virallinen ilmastotieteen vertailukausi on 1961-1990, kun taas esimerkiksi Suomen Ilmatieteen laitos käyttää sääennusteissaan hieman lämpimämpää vertailukautta 1981-2010.

Myös tässä blogikirjoituksessa esitettyjen vuodenaikaisennusteiden vertailukausi on 1981-2010, paitsi Venäjän ilmatieteen laitoksella 1971-2010.

Tarjolla on jopa päiväkohtainen sääennuste kuukaudeksi

Yhdysvaltalainen AccuWeather julkaisee Suomeenkin päiväkohtaisia ennusteita jopa yli kuukaudeksi. Tässä esimerkkeinä joulun 2015 sääennusteet muutamille paikkakunnille: Helsinki, Kouvola, Tampere, Turku, Kuopio ja Rovaniemi. Harmaalla tai beigellä pohjavärillä näkyvät havainnot, sinisellä värillä ennusteet. Merkintä "Hist. Avg." tarkoittaa pitkän aikavälin tilastollista keskiarvoa ko. päivämäärän lämpötiloista (Lo = alin lämpötila).

Tällaiset ennusteet ovat kuitenkin hyvin epävarmoja. Vaikka pitkän aikavälin säätä (esimerkiksi kolmea kuukautta) onkin mahdollista jossakin määrin ennustaa, malleihin sisältyvien epävarmuuksien takia paikkakunta- ja päiväkohtainen ennuste on erittäin epäluotettava.

sunnuntai 12. lokakuuta 2014

NASA: Myös syyskuu 2014 globaalisti mittaushistorian lämpimin

Kuvan (c) aallm - Fotolia.com
NASA GISS -havaintojen mukaan myös syyskuu 2014 oli maailmanlaajuisesti vuodesta 1880 alkavan mittaushistorian lämpimin syyskuu. Maa- ja merialueiden lämpötilat yhdistettyinä syyskuu oli 0,77 celsiusastetta vertailukautta (1951-1980) lämpimämpi. Vuoden 2005 syyskuun aiempi ennätys ylittyi 0,04 astetta. Erityisen lämmintä oli maapallon molemmilla napa-alueilla. Tänä vuonna tähän mennessä neljä kuukautta on ollut mittaushistorian lämpimimpiä (ainakin jaetulla ykkössijalla): tammikuu, toukokuu, elokuu ja syyskuu.

Pelkkiä maa-alueita tarkasteltaessa syyskuu 2014 oli globaalisti lämpötilatilastojen jaetulla ensimmäisellä sijalla yhdessä syyskuun 2013 kanssa. Molemmat olivat 0,99 astetta vertailukautta (1951-1980) lämpimämpiä ja 0,03 astetta seuraavaksi lämpimintä syyskuuta 2005 lämpimämpiä. Viimeksi hieman vertailukautta viileämpi syyskuu on ollut vuonna 1992 (sekä tarkasteltaessa pelkkiä maa-alueita että myös maa- ja merialueet yhdistettyinä).

Suurimmassa osassa Suomea syyskuu oli 1-2 astetta tavanomaista lämpimämpi. Länsi-Suomessa oli  monin paikoin myös harvinaisen kuivaa, ja lähes koko maassa sademäärä oli tavanomaista vähäisempi.

Lue myös nämä

NASA: Elokuu 2014 globaalisti mittaushistorian lämpimin elokuu

Elokuu 2014 mittaushistorian lämpimin myös NOAA:n mukaan

Japanin ilmatieteen laitos: Neljä viidestä viime kuukaudesta globaalisti ennätyslämpimiä