maanantai 25. kesäkuuta 2018

Lumoava Lemmenjoki

Tämän kesän Lapin-vaelluksemme suuntautui Lemmenjoelle. Matkasimme sinne julkisilla liikennevälineillä: yöjunalla Rovaniemelle, Eskelisen bussilla Rovaniemeltä Inariin, taksilla Inarista Lemmenjoen pysäköintipaikalle Njurkulahteen (Njurgalahteen). Taksin varasimme jo edellisenä päivänä hintaan 70 euroa. Mittarin mukainen taksa olisi ollut noin 80 euroa.

Ravadasköngäs on todella upea. Mikäli ei halua vaeltaa, Njurkulahden matkailuyrittäjiltä voi ostaa veneretkiä Ravadaskönkäälle. Kuvassa näkyy vain yksi könkään portaista.

Noin sadan kilometrin ja vajaan viiden vuorokauden vaelluksemme kulki reittiä Njurkulahti - Searitkniva - alempi Ravadasjärvi - Ravadasköngäs - Ravadasnjarga (Ravadasniemi) - Ravadasjoki - ylempi Ravadasjärvi - Peuranampumapää - Hanhipäät - Ravadasnjarga - Mattit Ravadas - Morgamojan Kultala - Kapsuoja - ensimmäisen kultalöydöksen paikka - Kultahamina - Morgam-Viipus - Kultahamina - alempi Ravadasjärvi - Härkäkoski - Härkäjärvi - Joenkielinen - Njurkulahti.

Ylempi Ravadasjärvi on eräämaajärvi, jonka takana näkyvät Maarestatunturit.

Osittain kuljimme merkityillä poluilla ja osittain omilla reiteillämme. Ravadasnjargalta löysimme Ravadasjoen itälaitaa pitkin seurailevan merkitsemättömän polun, jota oli helppo seurata ylemmälle Ravadasjärvelle. Tämän erämaajärven rannalla telttailimme ja nousimme sieltä Peuranampumapäälle.

Ylempi Ravadasjärvi nähtynä Peuranampumapään huipulta

Paluumatkalla kohti Ravadasnjargaa huiputimme vielä neitseellisessä maastossa Hanhipäät. (Vaihtoehtona harkitsimme paluuta Maarestatunturien kautta ja Ravadasjoen länsipuolta, josta kartan mukaan näyttäisi kulkevan merkitsemättömiä polkuja kullankaivajien lentokentän ja Morgamojan Kultalan suuntaan. Kultalassa tapasimmekin vaeltajat, jotka olivat käyttäneet tätä reittiä.)

Hanhipään huipulla (479,2 metriä merenpinnan yläpuolella)

Merkitty reitti Morgamojan Kultalasta Kultahaminaan oli kullankaivajien mönkijäpolku, jota ei ollut kovin kiva kävellä. Onneksi muut polut olivat kapeampia ja luonnollisempia.

Morgamojan Kultalassa on kaunis, vanha autiotupa. Uudet päivätuvat (esimerkiksi Mattit Ravadas ja rakenteilla oleva Kapsuoja) eivät ole läheskään yhtä viehättäviä. Kultalassa sallittu telttailualue on hieman korkeammalla rinteellä, johon vievät puuportaat. Telttailupaikalle vievät portaat eivät kuitenkaan ole yhtä pitkät kuin Kultahaminassa, jossa laskimme olevan peräti 110 porrasta.

Kultahaminan taukopaikalta seurasimme Lemmenjoen vartta lounaaseen johtavaa merkitsemätöntä polkua. Polku on vienyt Lemmenjoen ylittävälle sillalle, jota tosin ei enää moneen vuoteen ole ollut olemassa. Lemmenjoen yli joutuikin kahlaamaan. Entisen sillan kohdalla oli liian syvää, mutta lähistöltä löytyi etsiskelyn jälkeen kohta, josta Lemmenjoen pystyi ylittämään kahlaamalla. Kyseisessä kohdassa vettä oli hieman yli saappaanvarren. Virtaus oli sen verran voimakas, että tukikeppi oli hyvä olla mukana, vaikka nyt Lemmenjoen vesi oli kuulemma harvinaisen alhaalla. Lemmenjoen toisella puolella olikin sitten merkitsemätön polku koilliseen ja pian kaakkoon tai lähes etelään tunturin rinnettä ylös. Tätä polkua pitkin pääsi kiipeämään Morgam-Viipukselle, joka on koko Lemmenjoen kansallispuiston korkein tunturi, noin 600 metriä merenpinnan yläpuolella. Lemmenjoen lähellä polku oli äärimmäisen jyrkkä, mutta se tasoittui mukavasti hieman myöhemmin. Morgam-Viipuksen huipulla näköalat palkitsivat kiipeämisen.

Morgam-Viipuksen huipulla (noin 600 metriä merenpinnan yläpuolella)

Lemmenjoki

Virtaava vesi on periaatteessa sellaisenaan juomakelpoista kaikkialla. Varsinkin kuumilla säillä kuitenkin suositellaan keittämistä. Kultahaminassa on hyvä lähde, josta saa aina turvallista juomavettä.

Merkityillä poluilla Lemmenjoki on helppo ylittää. Sekä Searitknivan että Härkäkosken kohdalla on kesäisin omatoimiveneet, jotka on kiinnitetty vaijereihin. Vaijerin lenkeistä vetämällä veneen saa liikkumaan joen yli. Ohjeiden mukaan veneissä olisi pitänyt olla myös airot ja pelastusliivit, mutta niitä kummankaan ylityspaikan veneissä ei näkynyt.

Lemmenjoen voi ylittää joko Searitknivan tai Härkäkosken kohdalla omatoimiveneillä, jotka liikkuvat vaijereiden avulla. Me ylitimme Lemmenjoen menomatkalla Searitkinivassa ja paluumatkalla Härkäkoskella, jolloin meidän ei tarvinnut tällä välillä kulkea samaa reittiä kumpaankin suuntaan, vaan saimme katsella meno- ja paluumatkalla maisemia joen eri puolilta.

Merkitty vaellusreitti kulkee monessa kohdassa Lemmenjoen vartta pitkin korkealla harjulla, josta on hienot näköalat.

Reissun lopuksi kiipesimme vielä merkittyä reittiä pitkin Joenkieliselle, joka sekin on lähes 535 metriä merenpinnan yläpuolella. Näkymät Lemmenjoelle ja muualle kansallispuistoon olivatkin todella upeat. Mikäli ei halua tehdä useamman päivän vaellusta Lemmenjoelle, kansallispuiston pysäköintipaikalta lähteekin noin 16 kilometriä (ainakin 4½ tuntia) pitkä Joenkielisen kierros, jota ehdottomasti suosittelen. Uskomattoman upeat maisemat näkee ehkä kaikkein parhaiten, mikäli reitin kiertää myötäpäivään. Taukoa voi viettää esimerkiksi Juurakko-ojan latvalla (Juurakkojoella) tai Sotkajärvellä, joista löytyvät nuotiopaikat (polttopuut valmiina halkovajassa) ja ulkokäymälät (omat vessapaperit mukaan).

Joenkielinen (534,6 metriä merenpinnan yläpuolella)

Näkymä Joenkieliseltä

Lemmenjoki Joenkieliseltä katsottuna

Vaelluksemme ajankohta oli viikkoa ennen juhannusta. Tämä osoittautuikin erinomaiseksi valinnaksi. Maasto oli jo kuivunut sulamisvesien jäljiltä. Toisaalta räkkä ei ollut vielä alkanut. Vaeltamaan pystyi jopa teepaidassa ja shortsit jalassa, eikä yhtään pistosta tai puremaa tullut. Koko reissun aikana näkyi vain muutamia hyttysiä. Perinteisesti onkin sanottu, että räkkäaika alkaa Lapissa juhannuksena. Viime vuosina säät ovat kuitenkin oikutelleet sen verran, ettei tähän perinteiseen sanontaan kuitenkaan voi kovin hyvin luottaa. Vaelluksemme alussa lähellä nollaa olleet yölämpötilat ja lumikuurot pitivät hyttyset kurissa. Loppuviikolla sää lämpeni ajoittain jopa paahtavan lämpimäksi. Kun pieniä vesisateitakin alkoi tulla, räkkäaika todennäköisesti alkaa melko pian.

Kauniita yksityiskohtia oli kaikkialla. Kesäkuun puolivälissä lumesta oli jäljellä vain rippeitä tuntureiden pohjoisrinteiden painanteissa.

Njurkulahdessa voimme merkitä rastin To Do -listallemme. Lemmenjoen kansallispuiston keskeisimmät kohteet oli nyt nähty. Kansallispuisto tosin on niin valtava, että sen muihin osiin voisi hyvin tehdä omat reissunsa. Kaikkiaan Lemmenjoen kansallispuisto muodostaa yhdessä sen ympärillä olevien muiden suomalaisten ja norjalaisten erämaa-alueiden kanssa noin 10 000 neliökilometrin kokoisen tiettömän luontoalueen.

Lue myös nämä

Halti huiputettu!

Upea vaellusreitti Saariselkä-Kiilopää-Sompiojärvi-Tankavaara

Suomen jylhimmät maisemat Pallas-Yllästunturin kansallispuistossa

2 kommenttia:

Nimetön kirjoitti...

Hieno matkakuvaus ja kuvat. Ylemmän Ravadasjärven kuvateksti jäi kuitenkin vähän vaivaamaan. Tietääkseni siellä ei ole koskaan kaivettu. Kävin järvellä ensimmäistä kertaa 1985 ja vuodesta 1995 alkaen joka vuosi. En ole havainnut edes koekaivausjälkiä. Maarestatuntureilta (+Vasko) ja Joenkielisen ja Viibuksen takaa löytyy rauhallista erämaata. Ilmastonmuutos vaikuttanut paljon. Ehdin nähdä vielä Ravadasjärven pohjakivet ilman lietettä: kirkkaat monen kirjavat kivet, tasainen pohja oli smaragdin vihreä. V. 1992 jälkeen kaikkiin jokiin ja puroihin alkoi ilmaantua vihreää levää ja ruskeaa mönjää.

Jari Kolehmainen kirjoitti...

Kiitos kommentista. Tuo on äärimmäisen tärkeä ja mielenkiintoinen kommentti. Ennen vaellustamme luin kirjastosta lainaamastani matkakuvauskirjasta, että myös ylemmän Ravadasjärven rannalta olisi joskus kaivettu kultaa (ainakin koekaivauksia). Mietin silloin, kannattaako ylemmälle Ravadasjärvelle edes lähteä, jos siellä on kovastikin jälkiä kullankaivuusta. Tätä tietoa kullankaivuusta en ole kuitenkaan onnistunut muualta varmistamaan. Tiedustelin asiaa nyt alkuviikosta mm. Siidasta ja eräältä kokeneelta Lapin-kävijältä. Kummallakaan taholla ei ollut tietoa kullankaivuusta tuolla alueella, ei edes valtauksista. Itse näin ylemmän Ravadasjärven rannalla veden/tulvan huuhtomaa kivikkoa ja hietikkoa. Lisäksi joen alkukohdan lähellä oli suppeammalla alueella hieman kaivetulta vaikuttavaa kohtaa ja mm. ruostuneita metallijätteitä, mutta nämä saattoivat hyvinkin olla retkeilijöiden jätöksiä. Kaiken kaikkiaan kyseessä on kuitenkin hyvin kaunis ja rauhallinen erämaajärvi. Pari nuotiopaikkaa siellä rannan lähistöllä on, mutta ketään muita emme siellä nähneet, kun yövyimme teltassa. Poistin kuvatekstistä tuon hyvin kyseenalaisen maininnan siitä, että myös ylemmältä Ravadasjärveltä olisi joskus kaivettu kultaa. Vielä kerran suuret kiitokset arvokkaasta palautteesta.
(Kommentti julkaistu 2.9.2018, muokattu 6.9.2018.)