Valio on pakannut keskieurooppalaiseen tapaan litran maidot ja piimät muovikorkillisiin tölkkeihin. Tämä herätti vilkkaan keskustelun myös lukiomme ympäristöekologian kurssilla. Kaikki tuntuivat olevan yhtä mieltä siitä, ettei korkeissa ole mitään järkeä. Lieneekö tämä ryhmän painetta, ovatko kurssin valinneet vain hyvin ympäristötietoiset opiskelijat vai onko muovikorkkien turhuus näin yleinen mielipide kuluttajien keskuudessa yleensäkin? Lupasin opiskelijoille selvitellä muovikorkkien ympäristövaikutuksia tarkemmin.
Valion kuluttajapalvelun antamien tietojen mukaan Valio arvioi pakkausmateriaalien kulutuksen lisääntyvän korkkimuutoksen takia noin 750 000 kilogrammaa (700 000 - 800 000 kilogrammaa) vuodessa. Vuonna 2013 Valio käytti kaikkiaan pakkausmateriaaleja kotimaan markkinoille myytyihin tuotteisiin 23 950 000 kilogrammaa. Korkit lisäävät materiaalitarvetta siis hieman yli 3 prosenttia.
Yhden litran rasvattoman maidon tölkissä sisällön hiilijalanjälki on kuluttajapalvelun mukaan hiilidioksidiekvivalentteina (kaikki kasvihuonekaasut otettu huomioon ja muutettu vastaamaan hiilidioksidin vaikutuksia) noin 900 grammaa, itse tölkin noin 32 g ja korkin noin 5 grammaa.
Jokainen suomalainen juo keskimäärin 130 litraa maitoa ja 11,5 litraa piimää vuodessa. Yhteensä tästä tulee 141,5 litraa henkeä kohden vuodessa. Suomalaisia on tällä hetkellä 5 457 674, joten maitotuotteita juodaan Suomessa 772 260 871 litraa vuodessa.
Jos oletetaan epärealistisesti, että kaikki maito ja piimä juodaan korkillisista yhden litran tölkeistä, korkkien aiheuttamat kasvihuonekaasupäästöt hiilidioksidiekvivalentteina ovat 3 861 304 355 grammaa.
Vuonna 2013 Suomessa myytyjen henkilöautojen hiilidioksidipäästöt olivat keskimäärin vajaat 139 grammaa kilometrillä. Siten maitotuotteiden korkkien hiilidioksidipäästöt vastaavat noin 27 779 168 kilometrin autoilua.
Kun suomalainen autoilija autoilee keskimäärin 16 000 kilometriä vuodessa, maitotuotteiden korkit vastaavat siis noin 1736 suomalaisen henkilöauton koko vuoden kasvihuonekaasupäästöjä.
"Kyllähän ne korkit tölkeissä suurimmalle osalle ihmisistä ovat ihan ok, mutta olepa nivelvaivainen. Ei aukea." (Kouvolan Sanomien Napakat-tekstiviesti 4.4.2014)
"Maitojuomien kierrekorkit on hyvä asia. Kaupan hyllyiltä löytyy niihin monikäyttöisiä avaajiakin." (Kouvolan Sanomien Napakat-tekstiviesti 4.4.2014)
"Korkki piimä- ja maitotölkissä hyvä juttu. Kiireen lomassa tölkistä on helppo ottaa välipalaa! Ei tarvi pysähtyä. Säästyy aikaa. Kokeiltu on!" (Kouvolan Sanomien Napakat-tekstiviesti 3.4.2014)
Siis mitä? Onko meillä tosiaan näin kiire? Täytyykö vielä ostaa hieno avaajakin?
Korkkeja on kritisoitu myös siksi, että ne vaikeuttavat kierrätystä. Tölkkejä on entistä vaikeampi taitella pieneen tilaan. Entistä helpommin purkin pohjalle myös jää pieni tilkka maitoa, jonka kaataminen on vaikeampaa kuin vanhasta kartonkinokasta.
Toki iso kuluttajista varmaankin pitää maitopurkkien korkkeja käytännöllisinä. Valio ainakin kertoo lisänneensä korkit tölkkeihin juuri kuluttajien toiveesta. Valio ei toistaiseksi ole korottanut maidon hintaa korkkien takia, mutta korkkien arvioidaan aiheuttavan noin 10 prosentin hinnankorotuspaineen.
Olennainen tekijä korkkien aiheuttamien ympäristövaikutusten kannalta on kuitenkin se, kuinka suuri osa muovista päätyy energian hyötykäyttöön jätehuollossa. Ennakkotietojen mukaan tulossa on asetus, jossa muovipakkauksille säädetään velvoite kuluttajille suunnatun keräysjärjestelmän luomiseksi samaan tapaan kuin esimerkiksi kuitupakkauksilla on ollut jo pitkään. Valitettavasti suomalaiset kuitenkin ovat Länsi-Euroopan laiskimpia kierrättäjiä.
Korkillisen maito- tai piimätölkin voi kierrättää samalla tavalla kuin korkittomat nestekartonkipakkaukset. Pakkaus huuhdellaan, kuivataan, litistetään, pakataan ja viedään kartonkikeräysastiaan. Ekologisinta on huuhdella tölkki käsitiskin loppuvedellä. Sen sijaan tölkin huuhtominen lämpimällä juoksevalla vedellä ei ole ekologinen vaihtoehto.
Korkin voi jättää tölkkiin paikoilleen kierrätettäessä (parasta kuitenkin lienee laittaa se muovinkeräykseen tai energiajätteeseen, ei kuitenkaan kaatopaikalle menevään sekajätteeseen). Suomessa kierrätykseen menevät tölkit päätyvät Valion kuluttajapalvelun mukaan kartonkitehtaille joko Poriin tai Ruotsiin Norrköpingin lähelle. Porissa kuidusta valmistetaan hylsykartonkia ja Ruotsissa kuluttajakartonkia, josta tehdään esimerkiksi pitsalaatikoita ja pesuainepakkauksia.
Kartonkitehtaalla keräyskartonki aluksi pulpperoidaan eli hajotetaan mekaanisesti ja lietetään veteen. Näin saatu massa kuidutetaan, eli siitä erotetaan veteen liettyneet kuidut ja liukenematon osa, lähinnä muovi. Porissa muovi kuljetetaan toiselle tehtaalle kattilalaitoksen polttoaineeksi. Ruotsalainen kartonkitehdas käyttää muovin polttoaineena omassa kattilalaitoksessaan.
Kaiken kaikkiaan korkin ja muun pakkauksen hiilidioksidipäästöt ovat pienet verrattuna itse tuotteeseen eli maitoon. Kuluttajan kannalta tärkein asia olisikin huolehtia siitä, ettei maito pääse pilaantumaan, vaan kaikki maito tulee käytettyä. Yleensäkin elintarviketuotannossa kuljetusten ja pakkausten ympäristövaikutukset ovat pieniä verrattuna itse tuotteisiin. Tärkeintä on vähentää roskikseen menevän ruoan ja juoman määrää.
Näiden laskelmieni johtopäätökset voi tulkita kahdella vastakkaisella tavalla. Voi sanoa, että muovikorkin merkitys on kokonaisuuden kannalta vähäpätöinen. Itse tölkki ja varsinkin tuote eli maito aiheuttavat niin paljon enemmän päästöjä, ettei korkilla juurikaan ole merkitystä. Jos korkit päätyvät energianlähteeksi, vaikutus on vieläkin mitättömämpi.
Toisaalta voi sanoa, että pienistäkin asioista kertyy yhteen laskettuna suuri päästömäärä - tai päästösäästö. Jos muovikorkkien päästöt Suomessa vastaavat vuosittain 1736 auton koko vuoden autoilua eli 27 miljoonaa ajokilometriä, tämä on aika paljon. Toki kaikkiin ajettuihin kilometreihin verrattuna tämä on taas vain murto-osa. Olisiko päästöjä kuitenkin helpompi vähentää edes hieman hylkäämällä muovikorkit vai poistamalla 1736 tavanomaisella ahkeruudella käytettyä autoa kokonaan liikenteestä?
Sitä paitsi, jos joka asiassa (muissakin kuin purkkien korkit) ajatellaan, ettei tällaisilla "pienillä" päästömäärillä ole merkitystä, yhteisvaikutus onkin aivan valtavan suuri. Laskelmassani ei ole lainkaan otettu huomioon jugurttitölkkien (näissä kierrekorkki ehkä kätevämpi kuin kartonkinen nokka, josta aina jää tursuamaan jugurttia), mehupurkkien ja siirappitölkkien korkkeja. Entäpä kaikki muut asiat, joissa pienet seikat vaikuttavat kokonaisuutena paljon? Vasta viime viikolla uutisoitiin yhdysvaltalaisen teinipojan laskelmista, joiden mukaan Yhdysvaltojen hallinto voisi säästää tulostuskuluissa miljoonia dollareita vuodessa pelkällä fonttityypin vaihdolla. Samalla tulostusmusteen käyttö vähenisi.
Selvityksen mukaan Kouvolan kouluista, päiväkodeista, hoivalaitoksista ja työpaikoilta menee vuosittain ruokaa roskiin yli 250 000 kilogrammaa. Pelkästään raaka-aineiden hankintakustannuksina tämä tarkoittaa yli 450 000 euroa, siis lähes puolta miljoonaa. Kasvihuonekaasuja tulee hiilidioksidiekvivalentteina 400 000 kilogrammaa vuodessa. Mikäli roskiin menevän ruuan määrää saataisiin vähennettyä 25 %, rahaa säästyisi raaka-aineiden hinnasta vuodessa yli 100 000 euroa. Lisäksi pienentyisivät jätehuoltokustannukset sekä ruuan valmistuksen energian- ja vedenkulutus - ja myös hukkaan heitetyn ruuan valmistukseen käytetty työaika. Kymmenessä Kouvolan koulussa järjestettiin vuonna 2012 kokeilu, jossa biojätteen määrää saatiin vähennettyä keskimäärin 14 %. Jos biojätteestä puolet on ruokajätettä, vähentyi hukkaan heitetyn ruuan määrä näin vuositasolla melkein 3 500 kilogrammaa, kasvihuonekaasupäästöt hiilidioksidiekvivalentteina 5500 kilogrammaa ja ruuan hankintakustannukset 6000 euroa.
Pieneltäkin vaikuttavilla teoilla voi siis olla hyvin suuret yhteisvaikutukset. Siksi olenkin sitä mieltä, että maitopurkkien muoviset korkit ovat osa kokonaisuutta, jossa turhaan tuhlataan luonnonvaroja ja aiheutetaan päästöjä. Tämän voisi vielä jotenkin ymmärtää, jos kyseessä olisi suuri ja merkittävä ihmisten elämää helpottava parannus. Nyt näin ei näytä olevan, koska monet pitävät korkkeja jopa aiempaa kaatonokkaa epäkäytännöllisempinä.
Muoviset maitopurkin korkit ovatkin todellinen vuoden 2014 turhake. Poistamalla muovikorkit maitotuotteista ja mehuista, päästöjä olisi mahdollista vähentää melko helpoin, vaivattomin ja huomaamattomin keinoin elämän laadun tai elintason suuresti kärsimättä. Pitäisiköhän siirtyä ostamaan muiden tuottajien maitoa tai Valion 1,5 litran tölkkejä, joissa ei ainakaan vielä ole muovikorkkeja?
5 kommenttia:
Kaarina Saramäki sanoo tänään julkaistussa blogikirjoituksessaan oleellisen asian: ”Sama ongelma koskee minusta niin muovikasseja kuin kaikkia muitakin yksittäisiä kulutustuotteita: jokaisen kohdalla voidaan sanoa, että ei juuri tämä ympäristömielessä ole kovinkaan iso tekijä. Mutta näistä yksittäisistä tuotteista ja valintatilanteista se kulutuksemme kokonaisuus koostuu.”
Kuinka tarpeellisena ihmiset kokevat muovisen korkin maitotölkeissä? Itse en ole missään elämäni vaiheessa kokenut sitä mitenkään välttämättömänä asiana, vaikka saattaahan se helpottaa vajaan purkin kuljettamista esimerkiksi mökkireissuilla. Toivon siis tosiaan, että kuluttajille jää myös kokonaan kartongista valmistettuja vaihtoehtoja maitohyllyllekin.
Maailmanlaajuisesti muovijäte on iso ongelma. Lue ”Alison muovimaassa: Tosielämän Tarzan-lapsi ja naispuolinen Indiana Jones”.
Maitotölkkien korkeissa ja muutenkin maitotölkin materiaaleissa on menossa siirtyminen kohti ympäristöystävällisempiä materiaaleja. Lisätietoa tässä linkissä.
On kyllä mielenkiintoista, miten tuohon pakkausmateriaaliin päädyttiin. Usein kun on niin, että nimenomaan yritetään kiinnittää huomiota ekologisuuteen. Esimerkiki muovipillit ja muut ovat melkein poissa pelistä. Sitten taas kun miettii limsapulloja, niin lasipullothan olisivat paljon kätevämpiä. Sama esimerkiksi UN pakkauksissa ja muissa. Turvallisuus ja ekologisuus kunniaan.
Lähetä kommentti