Viime vuosina ylioppilaskokeen biologian tehtävissä ja Ylioppilastutkintolautakunnan laatimissa malliratkaisuissa on alkanut olla yhä enemmän epäloogisuuksia ja jopa virheitä, jotka heikentävät kokelaiden oikeusturvaa. Suurimmat epäkohdat kuitenkin liittyvät siihen, ettei oikaisuvaatimusten hylkäämistä perustella mitenkään.
Biologian ylioppilaskokeen malliratkaisut eli ns. hyvän vastauksen piirteet, joiden perusteella ylioppilaskoe arvioidaan, on yhä useammin laadittu siten, että pisteitä saa joskus runsaasti muistakin kuin tarkkaanottaen kysytyistä asioista. Esimerkiksi tänä keväänä tehtävänä oli pohtia, mitä sikiöstä voidaan saada selville lapsivesi- ja ultraäänitutkimuksen avulla. Kuitenkin malliratkaisun mukaan useita pisteitä saa siitä, kun kuvailee lapsivesitutkimuksen tekemisen. Vastaavia kohtia oli muitakin. Tämä on haitta erityisesti hyville opiskelijoille, jotka ymmärtävät kysymyksen ja jotka osaavat vastata tarkasti juuri kysyttyyn asiaan. Sen sijaan monet heikommat kokelaat kirjoittavat kaiken sen vähäisen tiedon, jota heillä lapsivesitutkimuksesta tai muusta kysytystä asiasta on, ja saavatkin sitten melko hyvän pistemäärän, vaikka he eivät vastaa lainkaan kysymyksen mukaiseen asiaan. Liian usein lisäpisteitä saa myös siitä, että toistaa samaa asiaa hieman eri sanoin.
Tämän kevään kysymyksessä 10.2 oli tehtävänä pohtia, mikä merkitys aineistossa esitetyllä osastolla 4 on osaston 5 astronauteille. Hyvän vastauksen piirteissä todetaan näin: "Tuottajat saavat fotosynteesiin tarvitsemansa hiilidioksidin osaston 1 bakteerien käymisreaktioista (1 p.) ja astronauttien soluhengityksestä (1 p.)." Se, mistä tuottajat saavat hiilidioksidin, ei kuitenkaan vastaa lainkaan kysyttyyn asiaan, mikä on osaston merkitys astronauteille. Sen sijaan merkittävää on kyllä se, että avaruusaluksesta saadaan tuottajien avulla poistettua hiilidioksidia. Hyvän vastauksen piirteiden pitäisi siis mielestäni kuulua näin: "Tuottajat poistavat fotosynteesissä hiilidioksidin, jota osaston 1 bakteerien käymisreaktioista (1 p.) ja astronauttien soluhengityksestä (1 p.) syntyy."
Toisinaan muut kuin tarkasti kysytyt asiat toimivat hyvin vastauksen johdantona, mutta niistä ei kuitenkaan pitäisi muodostua suurta osa vastauksen pistemäärästä. Esimerkiksi jo vuosia jatkuneen kirjoittamattoman säännön mukaan tehtävässä mainitut käsitteet pitäisi määritellä vastauksessa. Epäloogista on kuitenkin se, että toisinaan käsitteiden määrittelystä vastauksen johdantona saa pisteitä ja toisinaan ei. Kokelas kysyykin Ylen Abitreeneissä oikeutetusti näin: "Kun antibioottiresistenssiä koskevassakin tehtävässä saa pisteitä jopa antibioottikäsitteen määrittelystä eikö peurahiirten evoluutiotehtävässä pitäisi saada pisteitä myös populaation määrittelystä? Aika oleellinen termi tehtävän kannalta kuitenkin." Sensorin eli Ylioppilastutkintolautakunnan asiantuntijan vastaus on omituinen: "Tulee lähinnä mieleen, vastaako tuo antibioottipinnakaan kysymykseen." Sensori siis alkaa tässä itse epäillä Ylioppilastutkintolautakunnan vuosia noudattamaa linjaa. Kokelaiden kannalta olisi erittäin tärkeää tietää, mitä linjaa Ylioppilastutkintolautakunta jatkossa noudattaa.
Ylioppilastutkintolautakunnan poukkoileva linja näkyy myös hyvän vastauksen piirteiden kohdassa ja sensorin vastauksessa, joiden mukaan alkiolla tarkoitetaan yksilönkehityksen vaihetta, joka alkaa heti hedelmöityksestä ilman erillistä solunjakautumisvaihetta. Kuitenkin aiemmassa biologian ylioppilaskokeessa on tehtävänannossa tällainen johdanto: "Hedelmöityksen jälkeinen yksilönkehitys voidaan jakaa kolmeen vaiheeseen: solunjakautumisvaihe, alkiovaihe ja sikiönkehitys."
Tänä keväänä neljän pisteen arvoisessa tehtävässä piti arvioida, miksi punavihersokeus voi rajoittaa ammatinvalintaa. Malliratkaisussa todetaan mm. näin: "Esimerkiksi veturinkuljettajilta, merenkulun ammattilaisilta ja ammattilentäjiltä vaaditaan virheetöntä värinäköä. Myös poliisi, maalari, CAD-suunnittelija, hammaslääkäri, sähköasentaja ja laborantti tarvitsevat täydellistä värinäköä. Kahdesta ammattiesimerkistä yhteensä enintään 2 p." Taas peräti puolet maksimipistemäärästä voi saada pelkistä ammattiesimerkeistä, vaikka ei varsinaisesti kysytty ammatteja vaan punavihersokeuden vaikutuksia ammattien harjoittamiseen. Sitä paitsi näitä ammatteja ei ole mainittu ainakaan useimmissa lukion oppikirjoissa, eikä tuo Ylioppilastutkintolautakunnan ammattiluettelo edes taida olla oikein. Poliisiammattikorkeakoulun nettisivuilla sanotaan näin: "Poikkeava värinäkö ei ole este: emme edellytä normaalia värinäköä koulutukseen valituilta." Lieneekö täydellinen värinäkö vaatimus myöskään CAD-suunnittelijalle? Toki hyvä värinäkö helpottaa ohjelmistoilla työskentelyä, mutta ei kai se ole ehdoton edellytys?
Toisessakin malliratkaisussa on kyseenalaista asiaa, josta on olemassa ristiriitaisia tietoja. Mallivastauksessa todetaan näin: "Antibioottiresistenssin yleistymisen hidastamiseksi antibioottikuuri tulee syödä loppuun (1 p)." Kuitenkin esimerkiksi Helsingin Sanomien tieteelliseen artikkeliin ja asiantuntijahaastatteluihin pohjautuvassa artikkelissa asia esitetään jopa päinvastoin: "Kehotusta syödä kuuri loppuun on perusteltu sillä, että kesken jäänyt hoito saattaisi antaa bakteereille mahdollisuuden kehittyä resistenteiksi eli vastustuskykyisiksi antibiootille. Tutkimustieto ei kuitenkaan tue väitettä, pikemminkin päinvastoin: mitä pitempään antibiootteja syö, sitä todennäköisemmin resistenssi kehittyy." Samaa asiaa on käsitelty muissakin lähteissä, esimerkiksi Apteekkari-lehdessä.
Ylioppilaskokeen ja siten myös mallivastausten tulee lain mukaan perustua opetussuunnitelmaan eikä suoraan lukion oppikirjoihin. Silti on hämmästyttävää, etteivät malliratkaisujen laatijat tutustu tarkasti lukioissa käytössä oleviin oppimateriaaleihin. Hyvän vastauksen piirteissä (hvp) on usein lukio-opetuksen ulkopuolisia tietoja, mutta toisaalta mukana ei ole kaikkia aiheeseen keskeisesti liittyviä oppikirjojen tietoja. Esimerkiksi Ylen Abitreeneissä kokelas kysyy kysymyksestä 5 näin: "Eikö pitäisi hyväksyä myös maininta siitä, että geenin koodaavan alueen päissä on kohdat, jotka eivät sisällä proteiinin rakentumiseen tarvittavaa informaatiota". Sensori puolestaan vastaa tällä tavalla: "Jos tarkoitat promoottoria ja tehostajajaksoja, ne on mainittu jo hvp:ssä." Vastauksessa sensori puhuu geenin säätelyalueella olevista kohdista, mutta kokelas kysyi geenin koodaavan alueen alku- ja loppukohtia, jotka eivät sisällä proteiinin tai RNA:n rakentumiseen tarvittavaa informaatiota. Tässä siis kokelas on oikeassa ja sensori sekoittaa asioita.
Biologiassa on niin paljon asiaa, että tehtävien, mallivastausten ja pisteytyksen toivoisi perustuvan lukion todellisiin sisältöihin. Muuten käy niin, että oppikirjoihin joudutaan lisäämään yhä enemmän asiaa, kun sitä vaaditaan ylioppilaskokeissa. Lisäksi sensoreiden korjaamissa kokelaiden vastauksissa on toisinaan epäloogisia pisteytyksiä, jotka eivät ole lopullisten hyvän vastauksen piirteiden mukaisia. Virheellisistä pisteytyksistä kokelas voi kyllä tehdä 56 euroa maksavan oikaisuvaatimuksen. Summan saa takaisin, jos pistemäärä nousee oikaisuvaatimuksen perusteella. Prosessiin sisältyy kuitenkin sellainen epäkohta, että Ylioppilastutkintolautakunnan ei tarvitse millään tavalla perustella oikaisuvaatimusten hylkäämistä. Vaikka kokelaat olisivat perusteellisissa oikaisuvaatimuksissaan huolellisesti vertailleet omia vastauksiaan ja lopullisia hyvän vastauksen piirteitä ja näin osoittaneet, ettei heidän saamansa pistemäärä vastaa arviointiperusteita, Ylioppilastutkintolautakunta ei kerro syytä oikaisuvaatimusten hylkäämiselle. Olen itsekin nähnyt joitakin hylättyjä oikaisuvaatimuksia, joiden kaiken järjen mukaan olisi pitänyt mennä läpi. Kokelaille jää sellainen käsitys, että Ylioppilastutkintolautakunta vain rahastaa oikaisuvaatimuksilla.
Biologiasta kyllä saa laudaturin, jos osaa melkein kaiken. Laudaturiinkaan ei nimittäin vaadita läheskään täyttä pistemäärää. Harmittavimpia tapauksia ovat kuitenkin ne kokelaat, jotka mielestään – ja jopa opettajankin mielestä – epäoikeudenmukaisen arvioinnin perusteella jäävät pisteen tai parin päähän laudaturista. Esimerkiksi lääketieteellisten alojen todistusvalinnassa biologian laudaturista saa tällä hetkellä 32,3 pistettä ja eximiasta 26,9 pistettä, mikä on ratkaisevan suuri ero. Vuodesta 2026 alkaen biologian merkitys lääketieteellisten alojen todistusvalinnassa kasvaa entisestään, kun pisteet ovat laudaturista 34,0 ja eximiasta 30,6.
Lue myös tämä
Kouvolan Lyseon lukio biologian ainereaalissa jaetulla 8. sijalla Suomessa
