tiistai 4. syyskuuta 2012

Miksi kesä 2012 oli kylmä?

Itse asiassa ajatus kesän viileydestä on pelkkä virhepäätelmä. Kesä ei ollut erityisen kylmä vaan pikemminkin hyvin tavanomainen. Suomessa toukokuu oli sateinen ja hieman tavanomaista lämpimämpi, kesäkuu sateinen ja hieman tavanomaista viileämpi, heinäkuu paikoin reilusti keskimääräistä sateisempi mutta lämpötiloiltaan tavanomainen, elokuu sademääriltään vaihteleva ja lämpötiloiltaan tavanomainen.



Ilmatieteen laitoksen tiedote 3.9.2012 summaa asian näin:

"Ilmatieteen laitoksen mukaan kesäkuukausien eli kesä-elokuun keskilämpötila vaihteli maan etelä- ja itäosan noin 15 asteesta pohjoisimman Lapin noin 10 asteeseen. Pitkäaikaiseen keskiarvoon verrattuna poikkeamat jäivät pieniksi. Koko maan keskilämpötila oli 13,5 astetta, mikä on 0,4 astetta alle pitkäaikaisen keskiarvon. Viimeksi kesän keskilämpötila on ollut alempi vuonna 2008, jolloin se oli 12,8 astetta. Korkein keskilämpötila 16,3 astetta mitattiin Helsingin Rautatientorilla ja alin keskilämpötila 8,6 astetta Enontekiön Kilpisjärvellä. Hellepäiviä oli kesä-elokuussa 18 eli selvästi tavanomaista vähemmän. Yksittäisistä havaintoasemista eniten hellepäiviä oli Kouvolan Utissa, jossa niitä oli yhdeksän. Korkein lämpötila 31,0 astetta mitattiin Lieksan Lampelassa heinäkuun 30. päivänä."

Näissä Ilmatieteen laitoksen tilastoissa vertailukautena käytetään (jo ilmastonmuutoksen myötä hieman lämmennyttä) jaksoa 1981-2010, kun vertaillaan kuukausien keskilämpötiloja pitkäaikaisiin keskiarvoihin. Sen sijaan kansainvälisissä pitkän aikavälin sääennusteissa (ns. vuodenaikaisennusteissa) käytetään yleensä hieman vanhempia vertailujaksoja. Kun vuodenaikaisennusteet ennustivat Suomeen melko tavanomaista kesäsäätä, ne osuivatkin kohtuullisen hyvin kohdalleen.

Miksi kesä 2012 tuntui monen ihmisen mielestä kylmältä? 

Tärkeimmät syyt lienevät nämä:

1. Edellisinä kesinä olimme tottuneet poikkeuksellisen lämpimään säähän. Heinäkuussa 2010 Joensuun lentokentällä Liperissä mitattiin Suomen kaikkien aikojen korkein virallinen varjolämpötila 37,2 astetta. Kesä 2011 oli Suomessa neljänneksi lämpimin 1900-2000 -luvuilla, keskilämpötiloiltaan jopa selvästi kesää 2010 lämpimämpi (Helsingin Kaisaniemessä jopa koko mittaushistorian lämpimin, tosin osin kaupunkilämpösaarekeilmiön vaikutuksesta), vaikka heinäkuu 2010 oli kaikkien aikojen lämpimin yksittäinen kuukausi Suomessa. Kesän (kesäkuu-elokuu) 2010 keskilämpötila oli Suomessa 14,9 astetta, kesän 2011 keskilämpötila 15,7 astetta ja kesän 2012 keskilämpötila 13,5 astetta. Tuo 13,5 astetta on vain 0,4 astetta alle pitkäaikaisen keskiarvon. Psykologisesti ero on kuitenkin iso, koska edelliset kesät olivat niin kuumia.

2. Tänä kesänä hellepäiviä oli vähän, vaikka keskimäärin lämpötilat olivatkin lähellä tavanomaisia. Kesällä 2011 Suomessa oli 46 hellepäivää (lämpötila varjossa yli 25 astetta) ja kesä-elokuussa 2012 vain 18 (lisäksi toukokuussa kaksi), kun tavanomainen määrä on 38.

3. Tänä kesänä satoi melko paljon. Pitkäaikaiseen keskiarvoon verrattuna suurimmat havaintoasemakohtaiset kesäkuukausien sademäärät olivat yli puolitoistakertaisia. Tosin niukimmat sateet jäivät selvästi alle tavanomaisten arvojen. Ilmastokatsaus 7/2012 kertoo näin:

"Heinäkuun rankkasateet rikkoivat paikkakuntakohtaisia sade-ennätyksiä. Eniten kuukauden aikana satoi Karvian Alkkialla, missä kuukauden sademääräksi mitattiin peräti 243 millimetriä. Tämä oli aseman uusi heinäkuun sade-ennätys. Paikkakuntakohtaisia ennätyksiä rikottiin myös muualla Suomessa. Ennätyksiä syntyi eri puolilla maata. Koko maan kuukauden sade-ennätyksestä jäätiin silti vielä useita kymmeniä millimetrejä, sillä heinäkuussa 1934 satoi Laukaalla 302 millimetriä."

Kouvola on pärjännyt säätilastoissa hyvin

Kouvolassa (Utti) tehtiin kesällä 2010 kaikkien aikojen Suomen ennätys yhden kesän hellepäivien lukumäärässä. Hellepäivien viralliseksi lukumääräksi Utissa tuli lopulta 48. Kouvolassa mitattiin vuoden 2011 korkein koko vuorokauden keskilämpötila Suomessa, +26,4 astetta. Samana kesänä Kouvolassa myös oli yhdessä Kruunupyyn kanssa eniten +30 asteen päiviä, seitsemän kappaletta. Päättyneenä kesänä 2012 Kouvolan Utissa mitattiin eniten hellepäiviä Suomessa (yhdeksän).



Miksi kesä ei ollut kuuma, vaikka ilmastonmuutos etenee?

Vaikka ilmasto lämpenee pitkällä aikavälillä, sään vaihtelut Suomessa jatkuvat. Jatkuvaa hellettä meille ei voi tulla, koska auringon säteilymäärä ja maapallon asento eivät (oleellisesti) muutu. 

Tulevaisuudessakin on välillä viileämpiä kesiä, vaikka keskilämpötilat kohoavatkin. Lisäksi ilmastonmuutos vaikuttaa meillä kaikkein eniten talvilämpötiloihin. Suomi kuuluu ns. väli-ilmastoon, jossa vaihtelevat mantereiset ja mereiset piirteet. Kesäsään ratkaisee paljolti tuuri eli se, mikä on vallitseva ilmavirtausten suunta. 

Kun kahtena edellisenä kesänä ilmavirtaus kävi paljolti idän suunnalta, saimme lämpimämpää ja kuivempaa säätä. Päättyneenä kesänä vallitseva ilmavirtausten suunta oli lännestä, Atlantilta, josta saimme mereisen kosteaa ilmaa. Lisäksi kesäsäähämme vaikuttaa ratkaisevasti myös se, sattuuko tulemaan pysyviä matala- tai korkeapaineita.

Toisaalta lämmön ja kosteuden yhdistelmä on ilmastonmuutosskenaarioiden mukainen. Esimerkiksi kastepistelämpötilat (ilman lämpötila, jossa ilman sisältämän vesihöyryn tiivistyminen alkaa) ovat nousseet. Ilta-Sanomat haastatteli 26.7.2012 Ilmatieteen laitoksen meteorologi Hannu Valtaa, joka totesi seuraavasti:

"Kahtena edellisenä kesänä näitä tilanteita on ollut. -- Ilmastonmuutos on siinä mielessä nähtävissä, että korkeat kastepistelämpötilat ovat hieman yleistyneet." 

Pohjoisen pallonpuoliskon kesä 2012 oli jopa "ennätyslämmin"

Toukokuu oli pohjoisella pallonpuoliskolla koko mittaushistorian lämpimin toukokuu, kun tarkastellaan sekä maa- että merialueiden lämpötiloja. Vastaavasti kesäkuu ja heinäkuu olivat mittaushistorian toiseksi lämpimimpiä.

Jos katsotaan vain pohjoisen pallonpuoliskon maa-alueita, sekä huhtikuu, toukokuu, kesäkuu että heinäkuu olivat mittaushistorian lämpimimpiä. Useilla alueilla kuukausilämpötilat olivat paljon tavanomaista korkeampia, esimerkiksi suuressa osassa Pohjois-Amerikkaa ja Euraasiaa. Lämpöaalto jatkui esimerkiksi Yhdysvalloissa, jossa heinäkuu oli koko mittaushistorian (alkaen vuodesta 1895) kaikista kuukausista lämpimin (USA:n mannerosien keskilämpötila +25,3 celsiusastetta). USA:ssa tammi-heinäkuu on ollut ennätyslämmin, samoin edellinen 12 kuukauden jakso elokuusta 2011 lähtien.Vain Pohjois- ja Länsi-Eurooppa sekä Luoteis-Yhdysvallat olivat päättyneenä kesänä selvästi tavanomaista viileämpiä. 

Maailmanlaajuisesti tarkasteltuna toukokuu ja kesäkuu olivat mittaushistorian lämpimimpiä maa-alueilla, heinäkuu kolmanneksi lämpimin. Kun sekä maa- että merialueiden lämpötilat otetaan huomioon, toukokuu oli toiseksi lämpimin, kesäkuu ja heinäkuu neljänneksi lämpimimpiä.

Esimerkiksi heinäkuussa eteläisellä pallonpuoliskolla (mm. paikoin Australiassa ja Etelä-Amerikassa) oli paikoin harvinaisen kylmää, mutta Aasiassa koettiin "kuumuusennätyksiä" ja rankkasateita. Kuwait Cityn ulkopuolella (Sulaibiya) varjolämpötila nousi 53,6 asteeseen ja USA:n Kuolemanlaaksossa 53,3 asteeseen.



Pohjoisnavan jääpeite pienempi kuin koskaan aiemmin mittaushistorian aikana

Tässä ote viimesyksyisestä blogikirjoituksestani:

"European Space Agency puolestaan kertoo arktisista merijäistä mielenkiintoista tietoa. Sekä Koillisväylä että Luoteisväylä ovat nyt auki toista kertaa satelliittimittausten aikakaudella (1970-luvulta alkaen). Edellisen kerran näin kävi vuonna 2008. Luoteisväylä avautui jäättömäksi ensimmäistä kertaa vuonna 2007, jolloin pohjoisen pallonpuoliskon jääpeite oli ennätysalhainen satelliittiaikakaudella. Tuolloin asiaan vaikuttivat suuresti poikkeukselliset sääolot. ESA:n nettisivulla todetaan kesän 2011 tilanteesta näin: 'Riippumatta siitä, saavutammeko ennätyksen vai ei, tämä vuosi vahvistaa joka tapauksessa meidän olevan aikakaudella, jolla jään määrä kesäisin on huomattavasti vähäisempi kuin aiemmin. Viimeiset viisi kesää ovat viisi jääpeitteen dokumentoitua minimivuotta. Joka vuosi Jäämerellä muodostuu ja sulaa valtava määrä kelluvaa jäätä, mutta jään sulaminen on kiihtynyt. Viimeisen 30 vuoden ajan Jäämerta tutkineet satelliitit ovat havainneet kesän lopun jääpeitteen vähenemisen 80-luvun alun 8 miljoonasta neliökilometristä historialliseen minimiin vuonna 2007, jolloin se kattoi vain 4,24 miljoonaa neliökilometriä.'  Arktisen merijään kohtalona näyttää ennen pitkää olevan sulaminen kokonaan ilmaston lämmetessä, mikä osaltaan kiihdyttää koko arktisen alueen lämpenemistä. Toisaalta uuden tutkimuksen mukaan merijään määrä saattaa lähivuosikymmeninä vakautua tai jopa hiukan lisääntyä hetkellisesti silloin tällöin."

Nyt Pohjoisnavan jääpeite on pienempi kuin koskaan aiemmin mittaushistorian aikana. Asiasta kertovat tarkemmin Kaj Luukko ja Ilmastotieto:

"Jään peittämän merialueen pinta-ala on nyt pienempi kuin koskaan aiemmin dokumentoituna aikana. -- Minimin ajankohta on myös vähitellen siirtynyt myöhäisemmäksi. Tämänvuotinen minimi alittanee selvästi edellisen ennätyksen vuodelta 2007. Jään pinta-alan vuosittaiset vaihtelut ovat suuria, mutta laskeva trendi on ollut nähtävissä jo pitkään. -- Jos oletetaan kesäjään tilavuuden vähenevän tulevaisuudessa samoin kuin vuosien 2001..2010 välisenä aikana, kesäjää katoaisi kokonaan suunnilleen vuonna 2016. Merijään väheneminen vähentää maapallon kykyä heijastaa Auringon säteilyä takaisin avaruuteen, joten se toimii ilmaston lämpenemistä lisäävänä, positiivisena palauteilmiönä. Merijään vähenemisen tiedetään vaikuttavan myös merivirtoihin ja ilmakehän suihkuvirtauksiin, jotka edelleen vaikuttavat pohjoisen pallonpuoliskon säätiloihin. -- Pohjoisen merijään kesäinen katoaminen tulee olemaan ensimmäinen suuri konkreettinen osoitus ilmaston lämpenemisestä."

Oleellista asiassa on jään tilavuuden huomattava väheneminen, vaikka julkisuudessa kiinnitetään enemmän huomiota pinta-aloihin. Kun jään tilavuus pienenee, myös sulaminen nopeutuu ja pinta-alakin kutistuu entistä helpommin. Toisaalta on huomattava, että laskevasta trendistä huolimatta vuotuiset vaihtelut ovat suuria, joten kesäjään katoamisvuotta on erittäin vaikea ennustaa. 

Johtopäätökset?

Selkeimmin ilmastonmuutos näkyy yksittäisten kesien tai yksittäisten vuosien sijaan pitkän aikavälin tilastoissa ja diagrammeissa. Esimerkiksi taulukko mittaushistorian maailmanlaajuisesti lämpimimmistä vuosista on hyvin kuvaava. Viimeisin vuosikymmen on ollut mittaushistorian lämpimin kaikissa maanosissa.

16 kommenttia:

Nimetön kirjoitti...

Opetetaanko ilmastoasioita, tai ylipäätään kaikkia tieteenaloja, nykyisin tällä tavalla kouluissa? Kun itse kävin peruskoulun ja lukion 80- ja 90-luvulla, muistan hyvin kun biologian opettaja pyrki saamaan meitä kyseenalaistamaan asioita.

"Ilmastonmuutoksesta" on tullut mediassa itsestäänselvyys, toivottavasti näin ei ole kouluissa. Viittaamaasi lämpötilatiedot ovat adjusoituja, eivät raakadataa. Kuluneen vuosikymmenen aikana globaali ilmasto ei ole lämmennyt, vaan itseasiassa hiukan viilentynyt. Arktisen alueen jäiden sulamiseen kesäaikana on viitteitä luonnollisesta vaihtelusta. 1900-luvulta löytyy useitakin uutisia jolloin Jäämerellä on ollut huomattavasti vähemmän jäätä.

Ns. ihmisen aiheuttama ilmastonmuutos, AGW / CAGW teoriat perustuvat tietokonemallinnuksiin ja adjusoituun dataan. Empiirinen aineisto ei tätä tue.

On toki mahdollista että ihmisen toiminta vaikuttaa ilmastoon, mutta emme todellakaan tiedä kuinka paljon. Näyttää siltä että Arktinen alue on alarmistien viimeisimpiä oljenkorsia. Seuraavan 20-30-vuoden aikana tullaan näkemään miten käy. On täysin mahdollista, jopa todennäköistä, että jäämäärä palaa hiljalleen 70-80-luvun tasolle.

Jari Kolehmainen kirjoitti...

Kiitos kommentistasi. Kyllä kriittisyys, kyseenalaistaminen ja epävarmuuden hyväksyminen ovat keskeisiä asioita lukio-opetuksessa edelleenkin – ja aiempaakin enemmän. Itse olen pitänyt niitä esillä vieläkin enemmän kuin opetussuunnitelmissa ja oppikirjoissa sanotaan. Aivan kaikkea ei kuitenkaan pidä kyseenalaistaa, vaan on voitava myös luottaa tutkijoiden tietoihin. Muuten vaarana voi olla jatkuviin salaliittoteorioihin uskominen. En minä maailmankaikkeuden rakennetta opettaessanikaan sano, että voikin olla niin, että kaikki planeettojen välinen avaruus on täynnä hiivaa (vaikka eräs yksittäinen fyysikko niin sanookin).

Koska itse en ole tutkija, minun on voitava luottaa esimerkiksi IPCC:n, Ilmatieteen laitoksen ja WMO:n välittämiin tietoihin. Internetissä ilmastonmuutoskeskustelu on mennyt liikaa jankkaamiseksi tyyliin ”Ilmatieteen laitos välittää alarmistista propagandaa ja Ilmatieteen laitoksen johtajan on erottava”. Ei oikeaa tiedettä tehdä henkilökohtaisuuksilla ja perusteettomilla syytöksillä, eikä jokainen ilmastonmuutoksesta kirjoittava ole asiantuntija. En pidä itseänikään ilmastonmuutoksen asiantuntijana (vaikka minulla on sekä biologian, maantieteen että fysiikan opintoja takanani) vaan ainoastaan tiedon välittäjänä.

Keskeinen sanomani ilmastonmuutosopetuksessa on tämä, jota oppitunneillani toistan jatkuvasti: ”Nykyinen ilmastonmuutos on erittäin suurella todennäköisyydellä (lähes varmasti) ihmisen aiheuttama. Ilmastonmuutoksen voimakkuus, nopeus ja seuraukset ovat kuitenkin erittäin epävarmoja. Jos joku sanoo tietävänsä nämä asiat varmasti, hän ei taatusti tiedä mistä puhuu.” Jos joku opiskelijani ei ole tätä sanomaa kuullut, hän on lintsannut tai nukkunut.

Opetuksessa on vaarana ns. varmuusloukku. Esimerkiksi kultakonna mainitaan joissakin lukion oppikirjoissa ilmastonmuutoksen takia sukupuuttoon kuolleeksi lajiksi, mikä ei kuitenkaan ole todellisuudessa lainkaan varmaa. Myöskään jääkarhun tulevaisuus ei ole aivan yksiselitteinen.

En silti jokaisessa blogikirjoituksessani lähde esittämään kritiikkiä ja vaihtoehtoisia näkemyksiä. Omia näkemyksiäni en esitä lainkaan, vaan blogikirjoitukseni perustuvat suorasti tai epäsuorasti (toissijaisten lähteiden kautta) tieteellisiin lähteisiin.

Jari Kolehmainen kirjoitti...

Sinun väitteesi ilmaston lämpenemisen pysähtymisestä eivät pidä paikkaansa, vaikka ns. ilmastoskeptikot näin haluavatkin väittää. Asiasta voit lukea tarkemmin seuraavista yleistajuisista linkeistä, joista löytyvät myös viitteet alkuperäisiin tieteellisiin, vertaisarvioituihin tutkimuksiin (myös asiaa siitä, miksi raakadataa täytyy muokata):

CO2-raportti: Laaja selvitys vahvistaa – Ilmasto lämpenee

Skeptical Science: Pysähtyikö ilmaston lämpeneminen vuonna 1988?

Skeptical Science: ”Meret viilenevät”

Skeptical Science: Did global warming stop in 1998, 1995, 2002, 2007, 2010?

Tuukka Simonen: Harhaluuloja ilmastonmuutoksesta – Ilmastonmuutos pysähtyi jo 20. kerran viimeisten 50 vuoden aikana

Tuukka Simonen: Harhaluuloja ilmastonmuutoksesta – Todisteet siitä, että lämpeneminen ei ole pysähtynyt

Lämpötilat 1970/1-2009/3

Ilmastotieto: NODC – merien lämpösisältö

Ilmastotieto: NODC – päivitys merien lämpösisältöön

Ilmasto-opas (Suomen ympäristökeskus, Aalto-yliopisto/YTK, Ilmatieteen laitos): Ilmastonmuutos ilmiönä

Jari Kolehmainen kirjoitti...

Arktisen merijään määrän 1900-luvulla voit katsoa seuraavista linkeistä, jotka osoittavat tämänkin väitteesi virheelliseksi:

Arctic Climate Research at the University of Illinois

Skeptical Science: Kinnard

Skeptical Science: Arctic sea ice shouldn't leave anyone cold

Arctic sea ice before satellites

Copenhagen Diagnosis

Global Climate Change Seminar

On toki mahdollista, että arktisen merijään määrä olisi joskus 1900-luvulla ollut nykyistäkin vähäisempi, koska tiedot ajalta ennen 1950-lukua eivät ole kovin yksityiskohtaisia. Mikään ei kuitenkaan em. lähteiden mukaan viittaa tähän. Kommentissasi annat mielestäni aivan liian yksipuolisen ja suoraviivaisen kuvan siitä, että niin olisi ollut. Tästä olen kuitenkin kanssasi samaa mieltä: ”Arktisen alueen jäiden sulamiseen kesäaikana on viitteitä luonnollisesta vaihtelusta.”

Ilmastonmuutoksesta on paljon konkreettisia, empiirisiä havaintoja.

Konkreettiset havainnot ovat pohjana myös tulevaisuutta ennustaville ilmastomalleille, joista voi katsoa hyvän videon. Suomenkielisen tekstityksen saa päälle klikkaamalla punaisella pohjalla olevaa CC-tekstiä ja valisemalla ”Suomi” tai ”Finnish”. Mutta... Ilmastonmuutoksen voimakkuus, nopeus ja seuraukset ovat kuitenkin erittäin epävarmoja. Jos joku sanoo tietävänsä nämä asiat varmasti, hän ei taatusti tiedä mistä puhuu.

Toivon, että jatkossa keskustelua käydään oikeilla nimillä, eikä nimettömänä puskista huutelemalla. Rehellisellä asialla olevat voivat esiintyä reilusti oikeilla nimillään.

Nimetön kirjoitti...

Kiitos vastauksista. Sananvapaus on nykyäänkin varsin suhteellinen käsite. Jos jokin tällä planeetalla on kuumaa, niin se on varmasti ilmastonmuutoskeskustelu. Olet kyllä rohkea kun kirjoitat tällaista blogia omalla nimelläsi, mutta lienee ihan ymmärrettävää että monet haluavat ilmaista mielipiteitään nimimerkin takaa, tai anonyymisti.

Olen samaa mieltä että ilmastonmuutoskeskustelussa on liian paljon jankkaamista puolesta ja vastaan. Mutta sitä en ymmärrä miksi tutkijoiden työtä ei saisi epäillä. He ovat ihmisiä siinä kuin muutkin ja näin ollen erehtyväisiä. Ilmasto on äärimmäisen monimutkainen ja kaaoottinen "järjestelmä", ja mielestäni varsin mielenkiintoinen ja kiehtova. Siksi minua vaivaa että monet tutkijat väittävät suurellakin varmuudella että maapallon lämpötila nousee useita asteita tämän vuosisadan loppuun mennessä. Maailmanlopun ennustaminen ei ole tiedettä. Mielestäni tällainen maailmanlopulla pelottelu on varsin edesvastuutonta.

Olen tutustunut moniin mainitsemiisi lähteisiin, mutta itse en pysty vetämään niiden perusteella sitä johtopäätöstä minkä näköjään kuitenkin itse vedät, eli ihminen hyvin suurella todennäköisyydellä aiheuttaa nykyisen ilmastonmuutoksen. Mielestäni tämän hetkinen "tieto" on aivan liian ristiriitaista sellaisen johtopäätöksen tekemiseen.

Jari Kolehmainen kirjoitti...

Ilmaisin asiani hieman epäselvästi. Tietenkin tutkijoiden työtä saa epäillä, mutta kritiikin on oltava tieteellisesti perusteltua.

IPCC:n mukaan ihmiskunta on aiheuttanut lähes varmasti (90-95 prosentin todennäköisyydellä) suurimman osan viimeisimpien 50 vuoden aikana tapahtuneesta lämpenemisestä.

Tiedän kyllä, että IPCC:n ympärillä on myös ollut paljon syytöksiä väärinkäytöksistä, mutta mitään erityisen raskauttavaa ei ole löytynyt. Myöskään CRU-sähköpostikohussa mitään väärinkäytöksiä ei ole löytynyt.

Tieteellisiä artikkeleita ihmiskunnan vaikutuksesta ilmastonmuutokseen löytyy esimerkiksi täältä. Kannattaa katsoa myös aiempi blogikirjoitukseni havainnollisine diagrammeineen sekä myös diagrammeja sisältävä AGW-sivu.

Ilmasto on toki vaihdellut aina ennen ihmistäkin, mutta ihmisen vaikutus nykyiseen ilmastonmuutokseen on mielestäni äärimmäisen hyvin perusteltu. Tiedän kyllä, että varsinkin geologeista ja puiden lustotutkijoista löytyy yksittäisiä epäilijöitä. Niin suuri enemmistö tutkijoista (erityisesti ilmastotutkijoista) sanoo ihmisen vaikuttavan ilmastonmuutokseen, etten ymmärrä, miten sitä voisi epäillä. Tietenkään konsensus ei aina välttämättä ole oikeassa, mutta tässä tapauksessa vertaisarvioitu tieteellinen tutkimus on hyvin laajaa ja kattavaa.

Maailmanlopun mahdollisuudesta kertominen ei mielestäni ole edesvastuutonta, jos maailmanlopun vaara on pienessäkään määrin olemassa. Paljon edesvastuuttomampaa olisi jättää kertomatta. Kyllä ydinlaskeumastakin täytyy kertoa, vaikka laskeuma olisi niin pieni, ettei se ehkä edes näy syöpätautien tilastossa, jos ihmiset toimivat oikein.

Itse en oikein jaksa uskoa siihen, että ilmastonmuutos pääsisi ryöstäytymään niin pahaksi, että seurauksena olisi maailmanloppu. Monia äärimmäisen vakavia seurauksia se kuitenkin voi aiheuttaa ja osin lienee jo aiheuttanutkin.

Nimetön kirjoitti...

"IPCC:n mukaan ihmiskunta on aiheuttanut lähes varmasti (90-95 prosentin todennäköisyydellä) suurimman osan viimeisimpien 50 vuoden aikana tapahtuneesta lämpenemisestä."

Voisitko kertoa vielä, miten ihmeessä tälläiseen todennäköisyyteen on päästy? Kuulostaa kyllä hämmästyttävän tarkalta lukemalta ottaen huomioon, kuinka vähän ilmaston oikuista tiedetään ja kuinka vähältä ajalta on vertailukelpoista dataa.

Voisit vaikka joskus tehdä blogikirjoituksen, missä esität kuinka esimerkiksi 1800-luvun lämpötilat tiedetään globaalisti lähes asteen tuhannesosan tarkkuudella. Faktoina kuitenkin usein mainostamasi luotettavat tieteentekijät esittävät kuinka monta asteen kymmenystä on lämmennyt mm. 1800-luvulta.

Jari Kolehmainen kirjoitti...

Ihmiskunnan vaikutus tapahtuneeseen lämpenemiseen voidaan todistaa hindcast-malliajoilla, joihin otetaan mukaan luonnolliset pakotteet ja sitten tehdään ajoja sekä antropogeenisten pakotteiden kanssa että ilman niitä. Havainnot ja mallitulokset viimeaikaisesta lämpenemisestä täsmäävät vain silloin, kun antropogeeninen pakote on mukana.

Lisäksi pitää tietenkin pystyä osoittamaan, että hiilidioksidipakote on kasvanut nimenomaan ihmiskunnan toiminnan takia. Tämä taas on (muiden todisteiden lisäksi) äärimmäisen varmaa hiilidioksidi-isotooppien perusteella.

Mallisimuloinneissa on tietysti vaihtelua ja malleissa virheitä (mm. hiilen kiertokulun mallittaminen, ilmastojärjestelmän kaoottisuuteen liittyvä satunnainen vaihtelu), joten siksi IPCC AR4 ilmoittaa ihmiskunnan vaikutuksen todistetuksi vain ”very likely” eli yli 90 prosentin todennäköisyydellä.

Kuka väittää tietävänsä 1800-luvun lämpötilat globaalisti asteen tuhannesosan tarkkuudella? Ei kukaan! Tämä väite on ilmastoskeptikoiden keino yrittää hämmentää ihmisiä.

Tietenkin jossakin yksittäisessä tutkimuksessa voidaan tietyltä alueelta laskea lämpötiloja näinkin tarkasti, mutta kyseessä on silloin vain yksittäisen tutkimusmenetelmän ja yksittäisen tutkimuksen antama tulos.

Tieteellinen konsensus ei perustu tällaisiin yksittäisiin tutkimuksiin vaan suureen määrään tieteellistä aineistoa. Eri tutkimukset antavat erilaisia tuloksia. Epävarmuutta on esimerkiksi siitä, kuinka lämmin ja kuinka laaja-alainen keskiajan lämpökausi oli.

Eri tutkimukset ovat kuitenkin erittäin yksimielisiä siitä, millainen lämpötilatrendi on ollut, vaikka alueellisesti ja ajallisesti sekä myös lämpötila-asteiltaan eri tutkimuksissa on vaihtelua. Osaltaan ihmiskunnan vaikutuksesta tapahtuva lämpeneminen on kuitenkin hyvin selvästi nähtävillä.

Jari Kolehmainen kirjoitti...

Arktisen merijään määrä oli tänä syksynä (16.9.2012) pienimmillään satelliittimittausten (vuodesta 1979) kaudella, vain 3,41 miljoonaa neliökilometriä. Nyt määrä on jälleen syksyn ja talven myötä lähtenyt kasvuun, vaikkakin tuulet voivat vielä työntää jäätä yhteen entistä pienemmälle pinta-alalle.

Edellinen arktisen merijään minimi saavutettiin 18.9.2007, jolloin pinta-ala oli 4,17 miljoonaa neliökilometriä. Tänä vuonna jään pinta-ala oli siis 760 000 neliökilometriä aiempaa ennätystä pienempi (pinta-ala jäi -18 % edellisen ennätyksen alle) ja 3,29 miljoonaa neliökilometriä (-49 %) ajanjakson 1979-2000 vuosien keskimääräistä minimiä (6,70 miljoonaa neliökilometriä) pienempi. Vuosina 1979-2010 keskimääräinen minimi ollut 6,14 miljoonaa neliökilometriä.

Tänä vuonna arktisen merijään määrä oli suurimmillaan 15,24 miljoonaa neliökilometriä (20.3.2012), joten myös yhden kesän aikana havaittu sulaneen jään pinta-ala 11,83 miljoonaa neliökilometriä on satelliittikauden ennätys.

Vuonna 2011 minimi oli 4,33, 2008 vuonna 4,59, 2010 vuonna 4,63 ja 2009 vuonna 5,13 miljoonaa neliökilometriä. Nämä tiedot arktisen merijään sulamisesta perustuvat NSIDC:n tilastoihin.

Helsingin yliopiston fysiikan laitoksen tutkija Jouni Räisänen selventää CO2-raportin perusteellisessa haastattelussa ”Mitä merijään sulaminen tarkoittaa” arktisen jään sulamisen vaikutuksia erityisesti Suomen sääolojen kannalta. Räisänen arvioi haastattelussa myös arktisen merijään sulamisen syitä ja ajankohtaa, jolloin arktinen merijää voisi ensimmäistä kertaa kadota kokonaan.

Tutkija Jouni Räisäsen tuore luento (19.9.2012) on nähtävissä YouTube-videona ”Climate changes in Finland – but how?”

Artikkelin ”Recent Changes of Arctic Multiyear Sea Ice Coverage and the Likely Causes” (Igor V. Polyakov, John E. Walsh, and Ronald Kwok, Bulletin of American Meteorological Society, February 2012) mukaan aktisen monivuotisen jään pinta-alaan vaikuttaa kolme tekijää:

1) Ilman lämpötilan nousu ja lyhytaaltoisen säteilyn absorptio meriveteen (mikä sulattaa jäätä myös pohjalta päin) yhdistettynä sopiviin tuuliin.

2) Lämpimän pohjaveden virtaus Atlantilta ja Tyyneltämereltä arktiselle alueelle. Makeamman ja kylmemmän pintaveden takia tämä ei aiheuta suoraa sulamista, mutta lämmön siirtymistä pohjalta pintavesiin voi tapahtua erityisesti Huippuvuorten luona.

3) Jäätä virtaa pois arktiselta alueelta Grönlannin kahdelta puolelta Framinsalmen ja Naresinsalmen kautta.

Näistä ensin mainittu syy näyttää olevan pääasiallinen arktisen merijään vähenemisen aiheuttaja, ja mainitut olosuhteet vaikuttivatkin voimakkaasti jään sulamiseen vuonna 2007. Myös toisella tekijällä voi olla vaikutusta, mutta kolmannella tekijällä vaikutusta ei näyttäisi olevan, koska ulosvirtaus on pysynyt melko vakiona.

Jari Kolehmainen kirjoitti...

Uusi blogikirjoitukseni ilmastomallien luotettavuudesta on nyt luettavissa.

Nimetön kirjoitti...

NÄYTTÄÄ MENEVÄN KAHDEN JAKSOISSA 2000 LUVULLA EHKÄ JOTENKIN NÄIN

2000 JA 2001 VIILEÄHKÖT
2002 JA 2003 TROPIIKKIKESÄT
2004 JA 2005 VIILEÄHKÖT
2006 JA 2007 TROPIIKKIKESÄT
2008 JA 2009 VIILEÄHKÖT
2010 JA 2011 TROPIIKKIKESÄT
2012 JA 2013 VIILEÄHKÖT

JOTEN EIKÖHÄN VIELÄ ENSI KESÄN ALKU OLE KYLMÄ LOPPUKESÄ ANTANEE OSVIITTAA UUDEN KAHDEN TROPIIKKIKESÄN JAKSON ALKAMISESTA.

Jari Kolehmainen kirjoitti...

Ilmatieteen laitoksen erikoistutkija Jari Haapala kertoo YLE:n haastattelussa ja artikkelissa pohjoisten alueiden jäätiköiden ja ikiroudan sulamisesta sekä mahdollisesta metaanipurkauksesta:

”Ilmatieteen laitoksen erikoistutkija Jari Haapalan mukaan ilmastonmuutos on tapahtunut nopeammin kuin kukaan on osannut edes kuvitella. Kukaan ei myöskään tiedä, mitä tulevaisuudessa tapahtuu. -- Pohjoinen jäätikköalue sulaa kiihtyvällä vauhdilla. Aiempien laskelmien mukaan alueelle povattiin jäätöntä kesää vuosisadan kuluttua, nyt jo 20-30 vuoden kuluttua. Rohkeimpien arvioiden mukaa jäätön kesä voisi olla jo kolmen vuoden päästä. -- Ylen Aamu-tv:ssä tiistaina vieraillut Haapala sanoo, että suurimmat muutokset ilmastossa ovat tapahtuneet viimeisen kymmenen vuoden aikana. -- Olemme hyvin vahvasti sitä mieltä, että olemme ylittäneet luonnollisen vaihtelun rajat. Näitä asioita ei voi enää millään muulla selittää kuin ilmaston lämpenemisellä, Haapala sanoo. -- Jäämeri on mitä todennäköisimmin ollut täysin jäätön 120 000 vuotta sitten. Nyt menossa on Haapalan mukaan suurin muutos, mitä maapallolla on viimeisen jääkauden jälkeen tapahtunut. -- Erikoistutkijan mielestä olosuhteet muuttuvat ilmaston voimakkaan lämpenemisen mukana elinkelvottomiksi tällä vauhdilla jo 2100-luvulla. Merijää reagoi ensimmäisenä, sen jälkeen ikirouta ja lopulta Grönlannin jäätikkö. -- Tämä ei ole mielipide, vaan tämä perustuu minun työhöni. Tutkijat tekevät tutkimusta ja sillä pyritään saaman objektiivinen tutkimustulos. Sitten on ihmisiä, jotka laukovat mielipiteitä, Ilmatieteen laitoksen erikoistutkija Jari Haapala sanoo. -- Haapala antaa kuitenkin toivoa, että mikäli ilmaston lämpenemistä pystytään jollakin keinolla hillitsemään, niin pohjoisen jäämeren tila palautuu ainakin tämänhetkiselle tasolle.”

Ehkä vieläkin karumpaa luettavaa on yhdysvaltalaisen ympäristövaikuttaja Bill McKibbenin suomennettu artikkeli ”Ilmaston lämpenemisen pelottava matematiikka”.

Jari Kolehmainen kirjoitti...

Daily Mail -lehden artikkeli väittää jälleen, että maapallon lämpeneminen pysähtyi 16 vuotta sitten, mutta artikkelissa olevat tiedot ovat Skeptical Sciencen ja artikkelissa virheellisesti siteeratun MetOfficen mukaan vääriä.

Jari Kolehmainen kirjoitti...

Myös The Carbon Brief ja Tamino osoittavat Daily Mailin artikkelin virheet.

Daily Mail on aiemminkin ”kunnostautunut” tulkitsemalla ja siteeraamalla tutkijoita väärin, kuten täällä ja täällä kerrotaan. Daily Mailin tempuista on suomenkielinenkin selostus.

Sopivasti valikoimalla voi kuitenkin kirsikanpoimintana tuottaa sellaisia kuvia ja diagrammeja, joiden avulla saadaan virheellisesti näyttämään, että lämpeneminen on pysähtynyt.

Kannattaa katsoa myös John Nielsen-Gammonin kirjoitus.

Jari Kolehmainen kirjoitti...

The Guardian -lehden artikkelin mukaan syyskuussa 2013 julkaistavassa IPCC:n raportissa todetaan, että tiedemiehet ovat nyt käytännöllisesti katsoen varmoja (”virtually certain”) siitä, että ihmiskunnan aiheuttamat päästöt ovat (pääasiallisena) syynä nykyiseen ilmastonmuutokseen. Varmuudeksi ilmoitetaan 99 %, kun vielä edellisessä raportissa vuodelta 2007 varmuus oli luokkaa 90 %.

Jari Kolehmainen kirjoitti...

Useat uudet tutkimukset vahvistavat ihmisen vaikuttavan ilmastoon.