Lintujen roskaruokaa: Muovijätteen määrä Tyynenmeren jätepyörteessä satakertaistunut

Muovijätteiden määrä maapallolla lisääntyi 500 prosenttia vuodesta 1976 vuoteen 2008. Alle viisi prosenttia muovista kierrätetään. Arvioiden mukaan maapallon meriin heitetään 6,4 miljoonaa tonnia jätettä joka vuosi. Joillakin alueilla jopa 80 % mereen päätyvästä jätemäärästä on muovia, mutta on siellä paljon muutakin. Neljäsosa meristä tunnistetuista jätteistä on savukkeita ja tupakan filttereitä!

Eri puolilla maailmaa on merissä muovia pieninä hiukkasina (suurimmaksi osaksi halkaisija alle 5 mm). Maapallon merissä on arvioitu olevan jokaisella neliömaililla keskimäärin 46 000 muovin kappaletta. Muovihiukkasten määrä pohjoisen Tyynenmeren subtrooppisessa jätepyörteessä on uuden tutkimuksen mukaan noussut satakertaiseksi 40 vuodessa.

Atlantilla vastaavaa nousua ei ole (toisten tutkimusten mukaan) havaittu, mikä tosin saattaa johtua muovin hajoamisesta niin pieneksi silpuksi, ettei se tartu tutkijoiden siivilöihin. Ihmiset ovat myös voineet oppia entistä siistimmiksi, muovijäte voi painua pohjaan tai jäte voi kertyä johonkin vielä tuntemattomaan paikkaan.

Atlantin muovijätelautan kooksi on väitetty jopa yli 2/3 Yhdysvaltojen pinta-alasta. Atlantilla eniten muovijätettä kertyy Pohjois-Atlantin subtrooppiseen pyörteeseen noin leveyspiireille 22-32 astetta pohjoista leveyttä. Enimmillään muovin kappaleita on 200 000 neliökilometrillä. Suurin osa muovijätteestä on erittäin pieninä hiukkasina. Laivoista muovijätettä on vaikea edes havaita, ellei meri ole täysin tyyni.

Tyynenmeren jätelautta sijaitsee noin 1600 kilometrin etäisyydellä Kalifornian rannikosta. Jätepyörteen koko vastaa joidenkin arvioiden mukaan jopa kaksi kertaa Teksasin osavaltion (696 241 neliökilometriä) pinta-alaa ja alueella on muovia enemmän kuin planktonia. Nämä väitteet kuitenkin saattavat toisten tutkijoiden mukaan olla liioiteltuja.

Varmoja tieteellisiä todisteita on jätelautasta, jonka koko on yksi prosentti Teksasin pinta-alasta eli noin 7000 neliökilometriä. Tämäkin kuitenkin vastaa lähes koko Kymenlaakson pinta-alaa merialueet mukaan luettuina.

Muovihiukkaset vaikuttavat eliöstöön yksilötasolla, kun eläimet nielevät myrkyllisiä yhdisteitä sisältäviä hiukkasia. Muovipussit näyttävät meressä kelluessaan usein meduusoilta, jotka ovat kilpikonnien tärkeää ravintoa. Siksi merikilpikonnat syövät muovipusseja ja tukehtuvat niihin. Myös linnut ja muutkin vesieläimet syövät muovia, yleensä vahingossa. Muovi tukehduttaa eläimiä sekä tukkii suolistoja ja siitä voi liueta myrkyllisiä kemikaaleja. Näiden muovijätteiden arvioidaan tappavan vuosittain yli miljoona merilintua ja sata tuhatta merinisäkästä. Tutkijoiden laskelmien mukaan Tyynenmeren jätelautan lähistöllä kalat syövät peräti 12 000 000 - 24 000 000 kilogrammaa muovijätettä vuodessa. Alueen kaloista 9,2 prosentilla on muovijätettä mahassaan.

Muovijätettä löytyy runsaasti myös lintujen mahasta ja suolistosta, esim. keskellä merta sijaitsevan syrjäisen Midway-atollin (28^o N 177^o W) albatrosseista (ks. järkyttävät, manipuloimattomat kuvat, joissa yhtäkään osaa ei kuvaajan mukaan ole siirretty: kuvasarja, kuva 1, kuva 2). Arviolta joka kolmas albatrossin poikanen kuolee Midway-atollilla muoviroskien seurauksena.

Eläinten myrkytys- ja tukehtumisongelmien lisäksi muovijäte saattaa levittää mukanaan myös pestisidejä ja muita myrkkyjä sekä uusia tulokaslajeja kaukaisillekin alueille. Suuri osa muovijätteestä ilmeisesti hajoaa hyvin pieneksi ja saattaa painua myös pohjaan. Pienet muovijätehiukkaset kuitenkin voivat olla jopa haitallisempia kuin suuret, sillä pienet hiukkaset pääsevät helposti rikastumaan ravintoketjuissa.

Populaatiotason vaikutukset ovat toistaiseksi olleet suurelta osin tuntemattomia. Muovin aiheuttamat muutokset eliöyhteisön rakenteessa voivat kuitenkin johtaa ekosysteemissä suuriin seurauksia.

Uuden tutkimuksen mukaan avomerellä veden pinnassa elävät, eläinplanktonia saalistavat ja merkilpikonnien, lintujen ja kalojen ravintona toimivat pienet Halobates sericeus -hyönteiset ovat lisääntyneet. Ne tarvitsevat kiinteän muninta-alustan. Aiemmin tällaisia alustoja oli vain vähän, esimerkiksi kelluvia puun kappaleita, hohkakiviä, linnunsulkia ja simpukankuoria.

Nyt munavaiheessa olevien yksilöiden määrä onkin lisääntynyt. Aikuiset eivät vielä ole selkeästi runsastuneet, mutta jos niin käy, Halobates sericeus -hyönteisten ravintokohteet (eläinplankton ja myös kalojen kutu) voivat kärsiä.

Lähteet ja lisätietoja:

http://rsbl.royalsocietypublishing.org/content/early/2012/04/26/rsbl.2012.0298.full

http://scrippsnews.ucsd.edu/Releases/?releaseID=1271

http://www.earthtimes.org/pollution/fish-feeding-plastic-oceans-garbage-patch/1101/

http://www.earthtimes.org/pollution/great-pacific-garbage-patch-plastic-100-times/1972/

http://www.earthtimes.org/pollution/pacific-plastic-debris-area-not-big-previously-estimated/182/

http://www.livescience.com/20183-plastic-ocean-insect-breeding.html

http://www.livescience.com/10027-ocean-garbage-patch-mystery.html

http://news.sciencemag.org/sciencenow/2012/05/ocean-trash-is-a-lifesaver-for.html

http://news.sciencemag.org/sciencenow/2010/08/where-has-all-the-plastic-gone.html

http://www.usnews.com/science/articles/2010/02/26/a-sea-of-plastics

http://www.thechicecologist.com/2009/10/chris-jordan-environmental-awareness-photographer/

http://www.treehugger.com/natural-sciences/washed-up-whale-found-with-gallons-of-our-garbage-in-its-gut.html

http://thatsrubbishmalta.blogspot.com/2010/01/great-pacific-garbage-patch.html