Jos kaikki maapallon ihmiset eläisivät Suomen elintasolla, tarvittaisiin 3,5 maapallon luonnonvarat!

Koko maapallon ihmisten yhteenlaskettu ekologinen jalanjälki ylittää nykyään maapallon luonnonvarojen uusiutumiskyvyn noin 50 prosenttia. Yhden vuoden aikana kulutettujen luonnonvarojen tuottamiseen siis tarvitaan noin 1 vuosi ja 6 kuukautta. Luonnonvarojen kysyntä on noussut kaksinkertaiseksi vuodesta 1966. Syömme pääomaa, emmekä pysty elämään koroilla. Vuosi vuodelta luonnonvarat siis kutistuvat. 

Koko maapallon ja elintasoltaan erilaisten alueiden ekologinen jalanjälki (luonnonvarojen kulutus) ja biokapasiteetti (luonnonvarojen tuotanto) globaalihehtaareina henkeä kohden laskettuna. Maapallojen tarve tarkoittaa sitä, kuinka monen maapalloa vastaavan planeetan luonnonvarat tarvittaisiin kulutettujen luonnonvarojen tuottamiseen kestävästi, jos kaikki maapallon ihmiset eläisivät samalla kulutustasolla.

Maailman luonnonsäätiö WWF on tehnyt ns. Living Planet –raportin kahden vuoden välein vuodesta 1998 alkaen. Eliöistä uusimmassa raportissa tarkasteltiin 2688 lajia ja kaikkiaan 9014 populaatiota. Maapallon monimuotoisuus on pienentynyt 28 prosenttia vuodesta 1970 vuoteen 2008 (95 %:n luotettavuusrajoilla 18-38 %). Trooppisilla alueilla pienentymistä on tapahtunut 61 prosenttia, lauhkealla vyöhykkeellä taas kasvua 31 prosenttia.

Raportissa ekologinen jalanjälki tarkoittaa sen maa- ja vesialueen kokoa (keskimääräisinä hehtaareina maailmanlaajuisesti ajatellen), joka tarvitaan tuottamaan tarvitsemamme luonnonvarat ja käsittelemään aiheuttamamme päästöt. Ekologinen jalanjälki siis mittaa ihmisen kuluttamien uusiutuvien luonnonvarojen määrää suhteessa niiden uusiutumiskykyyn ja ihmisen tuottamien hiilidioksidipäästöjen määrää suhteessa luonnon hiilensitomiskykyyn.

Tämä vuoden 2012 raportti tarkastelee vuoden 2008 tietoja. Tuolloin koko maapallon keskimääräinen ekologinen jalanjälki eli ihmisten keskimääräinen luonnonvarojen kulutus henkeä kohden oli 2,70 globaalihehtaaria (gha). Globaalihehtaari tarkoittaa biologisesti tuottavaa hehtaaria maapallon keskimääräisen tuottavuuden mukaan laskettuna. Biokapasiteetti eli luonnonvarojen tuotanto henkeä kohden vuodessa oli vuonna 1961 vielä 3,2 globaalihehtaaria ja vuonna 2008 enää 1,78 globaalihehtaaria.

Maapallon eri osien ekologinen jalanjälki ja biokapasiteetti globaalihehtaareina henkeä kohden laskettuna. 

Jos ihmiskunta jatkaa samalla vaatimustasolla, tarvitsisimme vuoteen 2030 mennessä kaksi maapalloa elintasomme säilyttämiseksi! Neljän vuoden takaiseen raporttiin verrattuna kahden maapallon tarve on nyt aikaistunut viidellä vuodella!

Ihmisten elintaso perustuu toisten alueiden luonnonvarojen riistämiseen. Jos koko maapallon ihmisillä olisi qatarilaisten kulutustottumukset, tarvittaisiin peräti 6,6 maapalloa näiden luonnonvarojen tuottamiseen! Suomalaistenkin elintasolla maapalloja tarvittaisiin 3,5!

Suomen asukasta kohden laskettu ekologinen jalanjälki (6,21 hehtaaria) on maapallon 11. suurin (kaksi vuotta sitten 12. suurin, neljä vuotta sitten 16. suurin ja kuusi vuotta sitten, jolloin ydinvoimaloille vielä laskettiin päästöt, 3. suurin). Suomen biokapasiteetti henkeä kohden laskettuna on 12,19 hehtaaria eli maapallon seitsemänneksi suurin.

Maailman 15 eniten luonnonvaroja kuluttavaa valtiota (henkeä kohden laskettuna). 

Järjestyksessä lueteltuina maapallon 15 henkeä kohden laskettuna eniten luonnonvaroja kuluttavaa valtiota (ekologinen jalanjälki per henkilö) ovat Qatar, Kuwait, Arabiemiirikunnat, Tanska, Yhdysvallat, Belgia, Australia, Kanada, Alankomaat, Irlanti, Suomi, Singapore, Ruotsi, Oman ja Mongolia.

Esimerkkejä henkeä kohden laskettuna vähiten luonnonvaroja kuluttavista alueista.

Tällaiset raportit toivottavasti avaavat ihmisten silmiä. Niitä ei kuitenkaan kannata pitää lopullisena totuutena. Monet tutkimuksen tekijöiden valinnat ja mittaustavat vaikuttavat lopputuloksiin. Jotakin suuntaa tämäkin raportti kuitenkin kertoo.

Maailman luonnonsäätiön suomenkieliset Living Planet -sivut videoineen löytyvät nettiosoitteesta http://www.wwf.fi/lpr. Suomenkielisen raporttitiivistelmän voit lukea täältä ja koko englanninkielisen raportin täältä.