Ilmastonmuutos iskee pahiten köyhiin ihmisiin

Tänään vietetään kansainvälistä Blog Action Day -blogiteemapäivää. Ideana on, että vuosittain 15. lokakuuta bloggaajat eri puolilla maapalloa kirjoittavat yhteisesti sovitusta aiheesta oman bloginsa näkökannalta katsottuna. Tänä vuonna teemana on köyhyys. Minun blogini aiheista köyhyys liittyy läheisimmin ilmastonmuutokseen.

Ilmastonmuutos aiheuttaa kaikkein vakavimmat seuraukset köyhien kehitysmaiden köyhille ihmisille, vaikka he ovat kaikista vähiten syyllisiä ilmastonmuutokseen. Vähiten kehittyneissä maissa asuvat 0,5 miljardia ihmistä tuottavat yhteensä ainoastaan alle 0,5 % maapallon kasvihuonekaasupäästöistä!

Ilmastonmuutos lisää ympäristökatastrofeja nimenomaan trooppisella ja subtrooppisella vyöhykkeellä sijaitsevissa kehitysmaissa. Kuivuus lisääntyy, vuoristosta alkavat joet ja monet lähteet kuivuvat (vuoristojäätiköt sulavat loppuun), pohjavesi suolaantuu merenpinnan nousun myötä. Seurauksena on vesipula ja jäljelle jäävän veden laadun heikentyminen. Kaiken lisäksi köyhät kehitysmaat ovat riippuvaisia maataloudesta, jonka harjoittaminen käy nyt entistä hankalammaksi.

Ilmastostonmuutoksen aiheuttamien luonnonkatastrofien seurauksena kehitysmaassa asuva ihminen jää ilman kotia neljä kertaa todennäköisemmin kuin teollisuusmaan asukas. Kaiken lisäksi kehitysmaiden ja varsinkin köyhimpien ihmisten mahdollisuudet varautua näihin ongelmiin ovat paljon heikommat kuin teollistuneissa maissa. Kehitysmaissa ei ole varaa suojarakennelmiin ja vakuutuksiin. Joidenkin laskelmien mukaan kehitysmaiden sopeutumismahdollisuuksiin on sijoitettu yhteensä 26 miljoonaa dollaria, kun Britanniassa likimain sama summa on voitu käyttää yhdessä viikossa tulvasuojien rakentamiseen. Desmond Tutu käyttää tästä tilanteesta termiä sopeutumisapartheid.

EU:n tavoitteena on rajoittaa ilmaston keskimääräinen lämpeneminen kahteen asteeseen. Tähän tavoitteeseen tuskin kuitenkaan päästään. Ennusteiden mukaan 1,5 asteen lämpötilan nousu vuoteen 2080 mennessä voisi altistaa nälänhädälle 50 miljoonaa, malarialle 200 miljoonaa ja vesipulalle yli 1,8 miljardia ihmistä. Vastaavasti 2,0 asteen nousu saattaisi altistaa nälälle 200-600 miljoonaa, malarialle 400 miljoonaa ja vesipulalle 1,8-2,0 miljardia ihmistä.

Jäävuorten sulaminen ei nosta merenpintaa (kelluessaan jää syrjäyttää saman vesimäärän kuin siitä sulaessaan tulee). Sen sijaan mantereella olevien jäätiköiden sulaminen ja veden lämpölaajeneminen nostavat merenpintaa. Esimerkiksi köyhän Bangladeshin asukkaista kuusi miljoonaa elää alle yhden metrin korkeudella merenpinnasta ja 30 miljoonaa alle kolmen metrin korkeudella merenpinnasta alavilla, hedelmällisillä rannikoilla ja jokisuistoissa. Jos merenpinta nousee 1,0-1,5 metriä, Bangladeshin pinta-ala pienenee likimain 20 prosenttia. Noin 15-20 miljoonaa ihmistä jää kodittomaksi. Vastaavasti jo puolen metrin merenpinnan nousu uhkaa 90 prosenttia Guyanan väestöstä.

Myös teollisuusmaiden keinot ilmastonmuutokselta suojautumiseen voivat entisestään heikentää kehitysmaiden tilannetta. Esimerkiksi kasvipohjaiset biopolttoaineet, erityisesti palmuöljy, aiheuttavat sen, että kehitysmaissa(kin) ruoan hinta nousee. Metsiä ja peltoja ei voidakaan käyttää enää omiin tarpeisiin, esimerkiksi ravinnon tuottamiseen omalle väestölle.

Kaikkein ongelmallisimmassa asemassa ovat köyhien kehitysmaiden lapset. Englannin Unicefin johtaja David Bull on todennut vapaasti suomennettuna näin: "Epäonnistuminen ilmastonmuutoksen torjunnassa tarkoittaa epäonnistumista myös maailman lasten suojelussa."

Ongelmat maataloudessa ja veden saannissa sekä sairauksien leviäminen heikentävät lasten kehittymistä (mistä voi jäädä pysyviä, elinikäisiä seurauksia) ja lisäävät lapsikuolleisuutta. Unicefin arvion mukaan nykyisillä kasvihuonekaasupäästöillä eteläisessä Aasiassa ja Afrikassa kuolevien lasten määrä tulee lisääntymään jopa kymmenillä tuhansilla vuosittain.

Ilmastonmuutos ei rokota vain kehitysmaiden köyhiä, vaan se vaikuttaa rikkaissa teollisuusmaissakin kaikkein haitallisimmin juuri köyhimpään väestönosaan. Vaikka Suomi saattaa aluksi hyötyä ilmastonmuutoksesta (lämmityskustannukset pienenevät, kasvukausi pitenee jne.), muutaman vuosikymmenen kuluttua meilläkin ilmastonmuutoksen kulut ylittävät hyödyt (jäähdytystarve kasvaa, tuhohyönteiset lisääntyvät jne.). Sternin raportin mukaan ilmastonmuutos voi ajaa maailman lamaan. Vaikkei jatkuva kasvu olekaan ekologisesti perusteltua, suuren laman mahdollisia seurauksia kannattaa pohtia. Taloudellisten kustannusten nousu, bruttokansantuotteen lasku ja työttömyyden lisääntyminen kohdistuvat kaikkein pahiten köyhimpiin ihmisiin.

Vielä ilmastonmuutoksen rajoittaminen "siedettävälle tasolle" ei ole myöhäistä, jos asiaan halutaan todella tarttua. Vaikka ilmastonmuutoksen torjuminen aiheuttaakin kuluja, tämä on kaiken kaikkiaan tuottavampaa kuin säästöön laitettu raha. Vaikka tästä nyt saattaakin tulla kaikille joitakin lisäkuluja, pitkällä aikavälillä tämä on erityisen tärkeää ja edullista varsinkin köyhien ihmisten kannalta - sekä Suomessa että kehitysmaissa!

Lähteet ja lisätietoja:

Climate Action Network Europe

Ilmastonmuutos ja kehitys

Ilmatieteen laitos

Oras Tynkkynen

Suomen Luonnonsuojeluliitto

Time to lead

Unicef

YK:n kehitysohjelma UNDP