Olin tänään
TULUVAT-ilmastohankkeen seminaarissa kuuntelemassa Ilmatieteen
laitoksen erikoistutkija Kirsti Jylhän luentoa
”Ilmastonmuutoksen skenaariot Suomelle”. Luento perustui Kirsti
Jylhän, Jouni Räisäsen (Helsingin yliopiston fysiikan
laitos), Kimmo Ruosteenojan (Ilmatieteen laitos), Timo Vihman
(Ilmatieteen laitos) ja Heikki Tuomenvirran (Ilmatieteen laitos)
tietoihin. Tässä luennon keskeisiä kohtia.
Ilmastonmuutoksen syyt ja havainnot
Kasvihuonekaasut ovat kuin vitamiineja
tai hivenaineita, joita tarvitaan pieniä määriä
luonnollisen, elämää ylläpitävän
kasvihuoneilmiön tuottamiseksi. Liian suuret määrät
aiheuttavat kuitenkin kasvihuoneilmiön voimistumista eli
ilmastonmuutosta.
Ilmastonmuutoksen pääsyynä
on fossiilisista polttoaineista vapautuva hiilidioksidi, mutta
toisaalta pienhiukkasten lisääntyminen on jarruttanut
lämpenemistä. CFC-yhdisteet (esimerkiksi freonit) ovat
aiheuttaneet arktisia otsoniaukkoja eli otsonin vähenemistä
15-20 kilometrin korkeudella. Ylempi ilmakehä on viilentynyt.
Maankäytön muutokset (esimerkiksi kaupungistuminen, metsien
raivaus ja soiden ojitus) ovat aiheuttaneet paikallisilmaston
muutoksia.
Vuosina 2001-2010 maapallon
keskilämpötila oli 0,46 astetta korkeampi kuin
vertailukauden 1961-1990 keskilämpötila. Pinnan läheinen
ilma on lämmennyt maa-alueilla nopeammin kuin merillä.
Valtameret ovat keskimäärin lämmenneet 3000 metrin
syvyyteen saakka.
Arktinen alue on viimeisimmän
sadan vuoden aikana lämmennyt noin kaksi kertaa nopeammin
maapallo keskimäärin. Hitaimmin lämpeneminen on
edennyt tropiikissa sekä eteläisen pallonpuoliskon
keskileysasteilla, jotka ovat valtaosin valtamerta. Merijään
supistuminen ja ohentuminen aiheuttaa korkeampia lämpötiloja
ja tuulten muutoksia arktisella alueella syksyisin.
Arktisen merijään sulaminen
suosii itätuulia Pohjois-Euroopassa. Tämän seurauksena
säätyypit vaihtuvat Suomessa syksyisin ja talvisin entistä
hitaammin ja äärevien
säätyyppien (myös pakkaset) todennäköisyys
kasvaa. Muutkin
tekijät kuitenkin vaikuttavat kiertoliikkeisiin. Ilmastomallit
pystyvät pääosin simuloimaan nämä kaikki
mainitut tekijät, mutta siitä huolimatta mallit ennustavat
Suomen talvien lämpenevän ilmastonmuutoksen myötä.
Arktisen merijään vähenemisen vaikutus ei näytä
dominoivan ilmastonmuutokseen verrattuna. Esimerkiksi arktisen
merijään toiseksi pienin pinta-ala (pienin vuonna 2012)
mitattiin syksyllä 2007, mutta sitä seurasi vähäluminen
ja lämmin talvi. Sään luontainen vaihtelu kylmine ja
lämpimine talvineen jatkuu lämpenemistrendistä
huolimatta. Jatkossa onkin odotettavissa
lämpenevää ja vähitellen yhä vähemmän
kylmiä talvia.
Suomen ilmastonmuutos: lämpötilat
Pallaksella tehtyjen havaintojen mukaan
hiilidioksidipitoisuus on selvästi noussut vuosien myötä
myös Lapissa. Suomen keskilämpötila onkin noussut noin
asteen verran sadassa vuodessa.
Kun ennustetaan Suomen lämpötilan
muuttumista vuosisadan loppuun mennessä (vuosiksi 2070-2099),
A2-päästöskenaariossa Suomen ilmasto lämpenee
nykyisestä (vertailujaksosta 1971-2000) 5,1 astetta (19 mallin
antama paras arvo, 90 prosentin epävarmuushaarukka
lämpenemiselle on 3,1-7,0 astetta), A1B-päästöskenaariossa
4,4 astetta (90 prosentin epävarmuushaarukka 2,5-6,3 astetta) ja
B1-päästöskenaariossa 3,2 astetta (90 prosentin
epävarmuushaarukka 1,5-4,9 astetta).
Lämpenemistä tulee
tapahtumaan kaikkien mallien mukaan keskimäärin 0,4 astetta
(plus/miinus 0,1 astetta) vuosikymmentä kohden vuoteen 2040
asti. Vuodesta 2040 eteenpäin eri mallien tulokset antavat
enemmän poikkeamia eli epävarmuus kasvaa.
Talvet lämpenevät enemmän
kuin kesät. Tähän vaikuttavat länsituulten
voimistuminen ja arktisen alueen lumen sulamiseen liittyvät
palautekytkennät sekä se, että talvisin lämpötilat
vaihtelevat muutenkin paljon enemmän kuin kesällä.
Ilmastovyöhykkeet siirtyvät kohti pohjoista.
Suomen ilmastonmuutos: sademäärät
Suomen sademäärät
lisääntyvät A2-päästöskenaariossa 19 %
(19 mallin antama paras arvo, 90 prosentin epävarmuushaarukka
10-28 %) vuosiin 2070-2099 mentäessä verrattuna jaksoon
1971-2000, A1B-päästöskenaariossa 17 % (90 prosentin
epävarmuushaarukka 8-25 %) ja B1-päästöskenaariossa
12 % (90 prosentin epävarmuushaarukka 5-21 %).
Sademäärän lisääntyminen
on aluksi melko hidasta ja se voikin hukkua lähivuosikymmeninä
luonnollisen vaihtelun alle.
Talvella sademäärä
kohoaa suhteellisesti ottaen enemmän kuin kesällä.
Räntä- ja vesisateet yleistyvät lumisateiden
kustannuksella. Rankkasateet (vesi- ja lumisateet) voimistuvat
kaikkina vuodenaikoina.
Suomen ilmastonmuutos: yleiset piirteet
Vaikka ilmastollisissa keskiarvoissa
tapahtuva muutos olisi pieni, ääripäissä
(ääripakkaset, helteet, rankkasateet) tapahtuu suhteellisen
suuri muutos.
Talvisin lumipeite ja routa ohenevat.
Suhteellinen kosteus lisääntyy hieman. Pilvisyys lisääntyy
ja auringon säteilyn määrä vähenee. Tuulet
voimistuvat hieman ja muuttuvat yhä enemmän
lännenpuoleisiksi.
Kesäisin rankkasateet voimistuvat.
Sadepäivien määrä ja poutajaksojen pituus eivät
kuitenkaan muutu oleellisesti. Haihtuminen lisääntyy.
Ajoittaisten rankkasateiden välissä ongelmana saattaakin
ehkä olla kuivuus.
Suomen ilmasto muuttuu tämän
vuosisadan aikana hyvin todennäköisesti enemmän kuin
1900-luvulla.
Kasvihuonekaasujen pitoisuuden kasvun
mahdollisesti pysähdyttyäkin ilmasto jatkaa vielä
lämpenemistään sekä Suomessa että muualla
maapallolla. Kasvihuonekaasujen rajoituksilla ei siis voi enää
pysäyttää ilmastonmuutosta, mutta sitä voi
hidastaa ja hillitä.
Miksi tulevaa ilmastonmuutosta ei voi
ennustaa tarkasti?
Tulevia kasvihuonekaasujen ja
pienhiukkasten päästömääriä ei tiedetä
tarkasti. Niihin vaikuttavat poliittisten päätösten
lisäksi esimerkiksi väestönkasvu ja talouden
kehittyminen. Lisäksi ilmasto vaihtelee myös
luonnollisesti, mihin vaikuttavat esimerkiksi auringon aktiivisuus,
tulivuorenpurkaukset ja ilmakehän sekä merten
kiertoliikkeeseen liittyvä ”satunnainen” ilmastovaihtelu.
Myös ilmastojärjestelmän mallintaminen on jossakin
määrin vaikeaa.
Lähitulevaisuuden ilmastoa
ennustettaessa suurin ongelma on luonnollinen vaihtelu, mutta myös
mallintamisen ongelmat vaikuttavat jossakin määrin.
Vuosisadan lopulla vallitsevaa ilmastoa ennustettaessa suurimpia
ongelmia ovat päästömäärien kehittymisen
arviointi ja mallinnuksen epävarmuudet, mutta myös
luonnollinen vaihtelu vaikuttaa.
Lisää luettavaa samasta aihepiiristä
1 kommentti:
Tässä vielä hieman täydennystä Ilmatieteen laitoksen julkaisusta "Toimintaa ja tapahtumia Ilmatieteen laitoksessa, Katsaus 1/2012":
SUOMEN ILMASTOSKENAARIOT
-Ilmasto lämpenee talvella enemmän kuin kesällä.
-Kesällä kuumat päivät yleistyvät ja kuumat jaksot pitenevät.
-Terminen eli lämpötilojen mukaan määritelty talvi lyhenee, kesä sekä kevät ja Lounais-Suomessa etenkin syksy pitenevät.
-Sademäärät lisääntyvät. Suhteellinen muutos on suurempi pohjoisessa kuin etelässä. Runsassateisten päivien määrä lisääntyy kaikkina vuodenaikoina, mutta toisaalta etelässä kesällä poutajaksot saattavat jopa pidentyä.
-Lumipeite vähenee etenkin etelässä, mutta Lapissa satavan lumen määrä voi lisääntyä keskitalvella.
SUOMEN ILMANLAATUSKENAARIOT
-Ilmamassat ennustavat lieviä muutoksia ilmamassojen kulkeutumiseen Pohjois-Suomeen. Nyksyisinkin vallitsevat luoteiset ilmavirtaukset tulevat yleistymään edelleen, mutta myös läntiset ja eteläiset ilmavirtaukset yleistyvät idänpuoleisten virtausten kustannuksella. Tämä kehitys vähentää edelleen Kuolan niemimaan saasteiden kulkeutumista Pohjois-Suomeen.
-Laivojen päästöjen odotetaan kasvavan arktisilla merialueilla jääpeitteen pienentyessä huonontaen arktisten alueiden ilmanlaatua.
Lähetä kommentti