Elektroniikkaan ja ruokaan liittyvät ekoteot säästävät ympäristöä ja tuhansia euroja

Kouvolan kaupunki voisi säästää rahaa pienillä ekoteoilla 150 000 euroa vuodessa! 

Kuvan © Miriam Dörr - Fotolia.com

Tällaisiin tuloksiin on päädytty Kouvolan kaupungin henkilöstölehti Kimarassa 4/2012 julkaistuissa ympäristöpalvelujen (EkoKymenlaakso-projekti) laskelmissa.

Jatkuvasti turhaan päällä olevien tuhannen tietokoneen sammuttaminen öiksi ja viikonlopuiksi toisi säästöä Kouvolan kaupungissa yli 40 000 euroa vuodessa. Samalla kasvihuonekaasupäästöt vähenisivät hiilidioksidiekvivalentteina laskettuna 108 000 kilogrammaa vuodessa. Myös tietokoneen näyttö on syytä sammuttaa, koska se kuluttaa sähköä enemmän kuin yksi kannettava tietokone!

Työhuoneita Kouvolan kaupungilla on noin 4 000. Jos oletetaan joka toisen työntekijän jättävän valot päälle työhuoneeseen lounastuntien ajaksi, tästä koituu kaupungille vuodessa turhaa laskua yli 10 000 euroa vuodessa. Samalla luonto kuormittuu 30 000 kilon määrällä kasvihuonekaasuja (hiilidioksidiekvivalentteina). Lisäsäästöä toisivat tyhjillään olevien luokkahuoneiden, kokoustilojen ja vessojen valojen sammuttaminen. Valot kannattaakin sammuttaa aina, jos tila on tyhjillään ainakin kymmenen minuuttia.

Kouluista, päiväkodeista, hoivalaitoksista ja työpaikoilta menee Kouvolassa vuosittain ruokaa roskiin yli 250 000 kilogrammaa. Pelkästään raaka-aineiden hankintakustannuksina tämä tarkoittaa yli 450 000 euroa, siis lähes puolta miljoonaa! Kasvihuonekaasuja tulee hiilidioksidiekvivalentteina 400 000 kilogrammaa vuodessa. Mikäli roskiin menevän ruuan määrää saataisiin vähennettyä 25 %, rahaa säästyisi raaka-aineiden hinnasta vuodessa yli 100 000 euroa. Lisäksi pienentyisivät jätehuoltokustannukset sekä ruuan valmistuksen energian- ja vedenkulutus - ja myös hukkaan heitetyn ruuan valmistukseen käytetty työaika.

Kymmenessä Kouvolan koulussa järjestettiin vuonna 2012 kokeilu, jossa biojätteen määrää saatiin vähennettyä keskimäärin 14 %. Jos biojätteestä puolet on ruokajätettä, hukkaan heitetyn ruuan määrä vähentyi näin vuositasolla melkein 3 500 kilogrammaa, kasvihuonekaasupäästöt 5 500 kilogrammaa (hiilidioksidiekvivalentteina) ja ruuan hankintakustannukset 6 000 euroa.

Kouvolan kaupungilla kuluu vuosittain paperia kahden kilometrin korkuisen pinon verran. Jos tästä olisi mahdollista vähentää 25 %, vuodessa kertyisi säästöä 20 000 euroa ja kasvihuonekaasupäästöt hiilidioksidiekvivalentteina vähentyisivät 6 500 kilogrammaa.

Kaukaiset kaatopaikkamme Afrikassa

Kuvan © badmanproduction - Fotolia.com

Eettisen kaupan puolesta ry (Eetti) on juuri pari päivää sitten julkaissut Anna Härrin kirjoittaman Kaukainen kaatopaikka -selvityksen. Tässä lyhennettynä joitakin keskeisiä poimintoja tästä selvityksestä:

"Elektroniikkajäte, eli e-jäte, vaatii erityistä huomiota jätteistä puhuttaessa, sillä useimmat elektroniset laitteet sisältävät sekä arvokkaita että vaarallisia metalleja ja aineita. -- Länsimaista kulkeutuu luultavimmin satoja tuhansia tonneja jätettä joka vuosi kehitysmaihin, pääasiassa Länsi-Afrikkaan ja Aasiaan. Myös Suomesta päätyy e-jätettä kehitysmaihin. -- YK:n arvion mukaan elektroniikkajätettä syntyy maailmassa vuosittain noin 20 – 50 miljoonaa tonnia (UNEP 2005). Määrä vastaa jäterekkajonoa, joka ulottuu puoliväliin maapallon ympäri. -- On arvioitu, että keskimääräisesti vain 10 % (2 –5 miljoonaa tonnia) koko maailmassa syntyvästä e-jätteestä kierrätetään virallisissa järjestelmissä (EIA 2011; Nordbrand 2009). Ei voida tarkkaan sanoa, minne loput 90 % e-jätteestä päätyy. Osa luultavasti päätyy kaatopaikoille, osa kuluttajien laatikoihin ja osa kehitysmaihin 'kierrätettäväksi' epävirallisissa järjestelmissä. -- Suomessa e-jätettä syntyy Toppilan (2011) tutkimuksen mukaan noin 90 000 – 106 000 tonnia vuodessa. Toppila arvelee, että epäviralliselle sektorille tästä määrästä päätyy noin 40 – 50 % eli 36 000 – 53 000 tonnia vuodessa. -- Suurimpia e-jätteen vastaanottajamaita ovat Afrikassa Ghana ja Nigeria (SBC 2011). Aasiassa suuria vastaanottajamaita ovat mm. Kiina, Intia ja Pakistan (Greenpeace 2009). -- Varsinkin pienelektroniikan, kuten kännyköiden ja mp3-soittimien osalta ongelmana on tuotteiden hamstraus kuluttajien toimesta. Kännyköitä jää usein jopa vuosiksi lojumaan käyttämättöminä koteihin. Jos nämä laitteet saataisiin kiertoon, säästettäisiin huomattavia määriä luonnonvaroja. Eräässä tutkimuksessa arvioitiin, että jos kaikki matkapuhelimen käyttäjät maailmassa veisivät edes yhden vanhoista laitteistaan kierrätykseen, ja puhelimet kierrätettäisiin oikein, puhelinten valmistuksessa käytettäviä raaka-aineita säästyisi noin 240 000 tonnia. Kasvihuonepäästöissä saavutettaisiin 
vähennys, joka vastaa neljän miljoonan auton poistamista liikenteestä. -- Vuoden 2013 toukokuusta lähtien [Suomessa] puhelimen [kännykän] voi viedä uutta ostaessa elektroniikkaliikkeeseen [asianmukaisesti] kierrätettäväksi."

Edelleen Kaukainen kaatopaikka -selvityksessä todetaan näin:

"Suuri osa elektroniikkajätteestä päätyy kehitysmaihin uudelleenkäyttöön menemisen varjolla, tai kokonaan väärällä nimikkeellä. Tavarat määritellään käytetyksi elektroniikaksi, taikka muuksi tavaraksi, vaikka ne tosiasiassa olisivatkin käyttökelvotonta romua. -- Erään arvion mukaan Nigeriaan tuoduista käytetyistä tietokoneista jopa 75 % oli jätettä. -- Kehitysmaiden ihmisille vaarallinen kierrätys saattaa olla ainut vaihtoehto saada toimeentuloa. Usein vaarallista kierrätystyötä tekevillä ei ole mahdollisuuksia muuhun työhön ja he joutuvat olosuhteiden pakosta tekemään vaarallista työtä, kenties tietämättöminä sen haittavaikutuksista omalle terveydelle ja/tai ympäristölle. -- Oikeanlaisilla kierrätysmekanismeilla esimerkiksi kännyköistä, televisioista ja tietokoneista voitaisiin hyödyntää 60 – 90 % joko energiana tai materiaaleina (Nordbrand 2009). Kuitenkin vain osalla elektroniikan sisältämästä metallista on korkea jälleenmyyntiarvo, ja kierrätys kehitysmaissa keskittyy näiden taloudellisesti arvokkaiden metallien eristämiseen elektroniikkajätteestä. Tällöin loput metallit, joita elektroniikkajäte sisältää, jäävät keräämättä ja päätyvät kaatopaikoille tai romukasoihin ympäristöön. Myös nämä taloudellisesti vähemmän arvokkaat metallit olisi tärkeää saada talteen, jotta niiden kaivuuta maaperästä voitaisiin vähentää. -- Kehitysmaissa elektroniikkajäte puretaan ja 'kierrätetään' usein alkeellisissa oloissa. Työ tehdään käsin, ilman suojavarusteita. Purku- ja kierrätystekniikoihin kuuluvat mm. kaapeleiden avoin poltto esim. kuparin esiin saamiseksi. Polttamisen yhteydessä ilmaan ja maaperään purkautuu haitallisia aineita, jotka voivat vahingoittaa ympäristöä ja ihmisiä. Piirilevyjen liuottaminen hapossa eri metallien irti saamiseksi on myös yleistä. Piirilevyt sisältävät mm. brominoituja tulenestoaineita, jotka hajoavat hitaasti ja kasautuvat ympäristöön. Ihmisillä pitkäaikainen altistuminen niille saattaa johtaa oppimis- ja muistivaikeuksiin. Sikiön altistuminen tulenestoaineille on linkitetty käytöshäiriöihin. (Cobbing 2008.)" 

Kaukainen kaatopaikka -raportin mukaan ongelmaksi ovat nousseet erityisesti kuvaputkimonotorit:

"Suuri ongelma ovat kuvaputkimonitorit, jotka ovat litteiden näyttöjen tultua markkinoille poistuneet lähes kokonaan käytöstä. Monet kuvaputkimonitorit päätyvätkin kierrätettäväksi kehitysmaihin, sillä monitorit ovat hankalia ja kalliita kierrättää asianmukaisesti mm. niiden sisältämän myrkyllisen lyijyn vuoksi. Lyijy on haitallista ihmisille ja ympäristölle. Se aiheuttaa vahinkoa keskus- ja ääreishermostolle, verenkiertojärjestelmälle, munuaisille ja lisääntymiselimille. Lyijy voi myös haitata lapsen aivojen kehittymistä. Jo pieninä annoksina altistuminen lyijylle saattaa johtaa alentuneeseen älykkyysosamäärään ja käytöshäiriöihin. -- Kuvaputkimonitorit sisältävät myös kuparia. Kuparin hinta on tällä hetkellä korkea, ja kierrättäjä voi saada 0,2 dollaria monitorilta. Kuvaputkimonitoreita viedään mm. Afrikkaan, vaikka asiantuntijoiden mukaan paras ratkaisu olisi juuri päinvastainen. Afrikassa syntyvä monitorijäte olisi syytä lähettää Eurooppaan käsiteltäväksi, koska Afrikasta puuttuvat oikeanlaiset kierrätyslaitteet ja -menetelmät. Suomesta lähtee Afrikkaan kymmeniä tonneja kuvaputkimonitoreja vuodessa. Pelkästään vuonna 2012 lokakuuhun mennessä kuvaputkimonitoreita vietiin esimerkiksi Egyptiin 100 tonnia ja Ghanaan 11 tonnia. -- Nigeriaan vietiin vuosina 2011 ja 2012 lokakuuhun mennessä Suomesta lähes 73 tonnia kannettavia tietokoneita, joiden keskimääräinen arvo per yksikkö on tullin tilastojen mukaan ollut n. 12 euroa tai noin 3e/kg. Kuten jo aiemmin mainittiin, Nigeria on yksi suurimmista e-jätteen vastaanottajamaista Afrikassa. Greenpeacen viestintäpäällikkö Juha Aromaa (2012) toteaa Nigeriaan vietyjen tietokoneiden arvon antavan viitteitä siitä, että laitteet ovat todennäköisesti käytettyjä hyvin vanhoja laitteita, tai jopa jätettä."

Lisää luettavaa samoista aiheista

Ruoka ja ympäristö:

Jarin blogi: Ekopaasto ilmastopainon vähentämiseksi (Ekopaasto myös vuonna 2013, kampanjan suojelijana Jenni Haukio)

Jarin blogi: Vaikeat ekologiset ruokavalinnat (asiaa mm. pääsiäislampaasta)

Jarin blogi: Blog Action Day - ruoka, ympäristö ja ilmastonmuutos

Jarin blogi: Join aamupalalla 90 litraa vettä!

Kouvolan Lyseon lukion ympäristöuutisten seuranta: Hyi, pahaa ruokaa

Ilmastotieto: Ilmastonmuutos ja maailman ruokatuotanto - haasteita edessä

Elektroniikka sekä muut vaaralliset jätteet ja ympäristö:

Jarin blogi: Mikä on maailman vaarallisin ammatti?

Jarin blogi: Sinulla on kultainen kännykkä!

Jarin blogi: Lintujen roskaruokaa - muovijätteen määrä Tyynenmeren jätepyörteessä satakertaistunut

Jarin blogi: Valitsisinko Googlen, mustan Googlen vai kupillisen teetä ja sympatiaa?

Ilmastotieto: Aiheuttaako nettisurffailu oikeasti merkittävät hiilidioksidipäästöt?

Kouvolan Lyseon lukion ympäristöuutisten seuranta: Pelikonsolien, kännykkälatureiden ja digiboksien sähkönkulutus