"Vihurirokko eli 'Punainen koira' (Rubeola). Vihurirokko on erikoinen tauti eikä mikään tuhkarokon tai tulirokon laji. -- Vihurirokon aiheuttajaa emme tunne."
"Kurkkumätä (Diphteria). Kurkkumätä on lapsuusajan peloittavimpia tauteja. -- Jos kurkkumätäbasillit pääsevät kotiutumaan kurkunpäähän, syntyy se hengenvaarallinen taudinmuoto, jonka nimi on Kuristustauti eli Kruppi. Sitä pidettiin ennen eri tautina, mutta nykyjään ollaan yksimielisiä, että se on ainoastaan eri muoto, mutta luonteeltaan ja aiheuttajaansa nähden sama kuin kurkkumätä. On kyllä eräs tauti tai taudinoire, jota sanotaan valekuristustaudiksi. Se esiintyy usein äkillisessä kurkunpäänkatarrissa ohimenevänä tukehtumiskohtauksena."
 |
| Isorokko. Kuva teoksesta "Kodin lääkärikirja" (painettu vuonna 1930), tekijänoikeus vanhentunut. |
"Isorokko (Variola) on ammoisista ajoista ollut kulkutaudeista pahimpia. Arvellaan, että se on esiintynyt Kiinassa jo v. 1500 e. Kr., ja on lausuttu olettamus, että Mooseksen toisen kirjan 9 luvussa mainittu 'egyptiläinen rutto' olisi ollut isoarokkoa. Todennäköisesti tauti pääsi Aasiasta Eurooppaan v. 180 j. Kr., keisari Markus Aureliuksen aikaan. Justinianuksen aikana kerrotaan myöskin 'pitkästä rutosta', joka kulkeutui Ranskaan asti. Siellä muitten joukossa kuningas Guntsamin puoliso sai taudin ja kuoli. Hän ei uskonut taudin tarttuvaisuuteen, ja ennen kuolemaansa hän antoi määräyksen, että häntä hoitaneet kolme lääkäriä oli mestattava, koska he muka olivat hänet myrkyttäneet. Tuomio pantiin myöskin toimeen. 16:nnella, 17:nnellä ja 18:nnella vuosisadalla raivosi isorokko valtavasti Euroopassa: 1700-luvulla esim. lasketaan Euroopassa kuolleen n. 45 miljoonaa henkeä, Ruotsissa kuoli v. 1784 kaikkiaan 12,453 ihmistä, ja kulkutaudin päästessä 1707 Islantiin vei se saaliikseen n. 1/3 saaren koko väestöstä. Suomessa ei isorokko aikaisemmin ollut niinkään harvinainen tauti, ja vielä maamme itsenäistymiseen asti täällä oli pienehköjä rokkoepidemioja; tartunta tuli melkein aina venäläisestä sotaväestä. Nykyjään on isorokko meillä hyvin harvinainen tauti. -- Tehtiin jo aikaisin se huomio, että henkilö, joka lapsuudessaan oli taudin sairastanut, hyvin harvoin sairastui siihen uudestaan. Ja tähän perustui jo aikaisin Kiinassa käytetty n. s. variolatio: isoarokkoa sairastavan henkilön märkäpaiseista otettiin märkää (siis tartunta-ainetta), jota hierottiin terveen henkilön ihoon tai ihohaavaan. Tämä sairastui tavallisesti lievään isoonrokkoon, mutta ei ollut mitään takeita, ettei 'rokotettu' kuollut. -- Oli senvuoksi hyvin suuri edistysaskel, kun Jenner keksi lehmänrokkoistutuksen v. 1796. Tämän suojeluskeinon tultua yleisesti käytäntöön on tämä ihmiskunnan vitsaus kadottanut kauhunsa. Voidaan sanoa, ettei nykyjään kenenkään tarvitse sairastua isoonrokkoon, jos hän ei sitä itse tahdo. Isonrokon aiheuttajaa ei tunneta. -- Rokotukseen käytetään nykyjään ainoastaan vasikan ihossa kasvatettua rokkoainetta. Käsivarren tai reiden ulkopuolelle tehdään terävällä veitsellä 4 tai 6 ihonaarmua ja niihin pannaan rokkoainetta. Kolme päivää rokotuksen jälkeen ilmenee naarmuihin punainen, ihon pinnasta kohoava muodostuma, josta 8:ntena-9:ntenä päivänä on kehittynyt suurenpuoleinen, keskeltä hieman sisäänpainunut kirkassisällyksinen rakkula. 9:nnestä päivästä alkaen alkaa rakkulan sisällys muuttua märkäiseksi, ja vähitellen rupeaa koko rokko kuivumaan. Verraten usein seuraa rokkojen puhkeamista kuume. Lapsilla on rokot sidottava, koska he muuten voivat niitä raapia ja siten istuttaa rokkoja muihin paikkoihin ruumista. -- Joka tunne- tai muista syistä kieltäytyy rokotuksesta ja siten ehkä joutuu tautia muihin levittämään, hän tekee raskaan rikoksen."
Isorokon historiasta kannattaa lukea lisää katsauksesta, jonka on kirjoittanut Arno Forsius.
"Tanssitauti (Chorea) on eräs laji kouristuksia, jotka kohtaavat poikia ja tyttöjä 10-15 vuoden iässä. Ensiksi esiintyy liikkaamista tai paremmin sanottuna heikkoutta toisessa jalassa, jota sairas kovasti väsyneen tavoin vetää perässään; myöhemmin kohtaa tauti saman puolen kättä, jota sairas ei hetkeäkään voi pitää hiljaa, olkoonpa se missä asennossa tahansa; nykäyksittäin siirtyy käsi aina toiseen asentoon, ryhtyköön sairas mihin tehtävään tahansa. Jos sairaalle annetaan lasi vettä, huitoo hän rajusti kuin markkinakaupustelija. Hän ei voi viedä lasia heti suuhunsa, kun käsi välisti menee sinne, välisti tänne. Ja vaikka sairas näin käyttäytyy yksinomaan tautinsa takia, saa katselija kuitenkin sen käsityksen, kuin tekisi sairas kaiken voitavansa saadakseen ympäristönsä nauramaan. Tällaisen kuvauksen antoi tanssitaudista v. 1686 sen ajan kuuluisin lääkäri Sydenham, ja taudin kuva on yhä vielä samanlainen. Tauti on kaiken todennäköisyyden mukaan tarttuvaa laatua, ja tartunta-aine on hyvin nivelreumatismin tartunta-aineen tapainen. Taudin alku on epävarma, eikä sitä aina ole helppo tuntea. Koululapset saavat silloin usein muistutuksia ja muita rangaistuksia, kun eivät voi pitää käsiään hiljaa. Enimmäkseen kestää tanssitauti, johon tavallisesti liittyy lievä kuume, 1-3 kuukautta ja päättyy hyvin. Aivan vaarattomana ei sitä kuitenkaan voida pitää, ja kuta vanhempi sairas on, sitä vaarallisempi tauti on. Tanssitaudin hoidosta määrää lääkäri. Sairaan on jäätävä pois koulusta, ja häntä on, mikäli mahdollista; pidettävä erillään muista lapsista ja ainakin vilkkaista aikuisistakin. Tyyni, rauhallinen hoitaja kahdenkesken sairaan kanssa on paras."
Ilmeisesti tarttuvaa aivokuumetta eli enkefaliittia kirjassa kuvaillaan seuraavasti:
"N.s. Unitauti (Encephalitis epidemica) on aivo- ja hermotauti, jolla - samasta nimestä huolimatta - ei ole mitään tekemistä varsinaisen afrikkalaisen unitaudin kanssa, josta matkakertomukset niin usein antavat eloisia kuvauksia. Tämä n. s. unitauti on mahdollisesti aivan uusi tauti; ainakaan ei sellaista enää muistettu, kun sitä v. 1916 jälkeen rupesi esiintymään Euroopassa, pahimmin 1919-1921. Sitä on ollut meillä Suomessakin jotensakin paljon, ja yksityisiä tapauksia näkee vielä nytkin (1928). Kun tauti esiintyi yht'aikaa influenssan, n. s. espanjantaudin, kanssa, pidettiin sitä aluksi vain yhtenä influenssalajina. -- Toiset nukkuvat sikeätä unta parista päivästä yhteen kuukauteen asti - siitä taudin nimi. Nukkuvat voidaan herättää syömään, ja useimmat pysyvät sen ajan hereillä, mutta nukkuvat sitten heti jälleen. Muutamissa on unitila niin voimakas, että he nukkuvat kesken syönnin. - Toiset taas eivät nuku ollenkaan, eivät öisinkään: he ovat levottomia, hourailevat usein, niin että heidän hoitonsa on vaikeata. Näitten kahden äärimmäisyyden - syvän unitilan ja levottoman unettomuuden - välillä on kaikenlaisia ylimenomuotoja. -- Vähitellen kehittyy lihasjäykkyys yhä voimakkaammaksi: kävely muuttuu yhä hitaammaksi, 'ukkomaiseksi', ruumis on hieman eteenpäin taipunut, sairas ei juuri käännä päätään, ja kasvot saavat jäykän, naamiomaisen ilmeen. Silloin on jo jossakin jäsenessä, tavallisesti kädessä tai jalassa vapinaa, omituista vatkaamista, joka tekee käden tai jalan paikoillaan pitämisen ja - jos kysymys on kädestä - kaiken käsityön mahdottomaksi. Vapina häviää, kun sairas nukkuu. Muutamilla valuu alituisesti kuolaa, sylkeä suusta. -- Unitaudin jälkitilan kestävyysaika on erilainen muutamasta vuodesta aina kymmeneen asti - sikäli kuin tähänastisten kokemusten nojalla tiedetään. Toisissa näyttää tauti pysähtyvän määrätylle asteelle, ja sellaiset voivat hyvinkin hoitaa virkojaan; ruumiilliseen ja hienoon käsityöhön he eivät kuitenkaan yleensä kykene. Kaikissa ankarammissa tiloissa on sairas kaikenlaiseen työhön kykenemätön. -- Näyttää siltä, että muutamissa tapauksissa elohopeahoidosta olisi apua, samoin eräästä skopolamiini-nimisestä aineesta; näitä molempia voi tietysti ainoastaan lääkäri määrätä."
"Pilkkukuume (Typhus exanthematicus) on tauti, jonka latinalainen ja myöskin ruotsalainen nimi (fläcktyfus) on suuren yleisön keskuudessa aiheuttanut sen harhaluulon, että se olisi lavantaudille läheistä sukua. Näillä kahdella taudilla ei ole muuta yhteistä kuin että ne molemmat esiintyvät kulkutauteina etenkin siellä, missä terveyshoidolliset olot ovat huonot. Pilkkukuumeella on toinenkin nimi, 'nälkäkuume'. Sen se on saanut, koska se usein seuraa nälkää ja muuta kurjuutta. Meillä Suomessa tauti on nykyjään harvinainen. Pilkkukuumeen aiheuttajaa emme varmuudella tunne, mutta tiedämme, että tartunnan välittäjinä ovat tavalliset vaatetäit. -- Kun pilkkukuume raivoaa jossakin maassa, on kaikkien siitä maasta tulevien pakko tarkastuttaa itsensä ja vaatteensa erikoisesti tätä tarkoitusta varten määrätyillä lääkäreillä. Laivamiehistö esimerkiksi ei saa astua maihin, ennenkuin lääkäri on tutkinut, että he ovat täistä vapaat. Kaikki epäiltävät sairaat tietysti eristetään. Näin oli Suomessa kesällä 1919 ja 1920 pilkkukuumeen raivotessa Virossa."
Arno Forsius on kirjoittanut tarkemmin tämän merkittävästi sodankäyntiinkin vaikuttaneen kulkutaudin historiasta. Toinen Forsiuksenkin kuvailema sotajoukkojen epidemia on ollut toisintokuume:
"Toisintokuume (Febris recurrens) eli 'palaava kuume' on tartuntatauti, joka on saanut nimensä siitä, että taudinkulussa jokaista pari päivää kestävää korkeata kuumetta seuraa jotensakin yhtä pitkä kuumeeton aika kolmeen ja useampaankin kertaan. Taudin aiheuttajana on Euroopassa eräs korkkivääntimen näköinen hituolio (n. s. spirokeetta), jonka eräs saksalainen lääkäri Obermeyer löysi v. 1868. Afrikassa aiheuttaa taudin samantapainen hituolio (Spirohaete Duttoni), mutta että nämä eivät ole samaa lajia, sen puolesta puhuu se huomio, että eurooppalaisen toisintokuumeen potenut henkilö ei sairastu toistamiseen eurooppalaiseen toisintokuumeeseen, mutta kyllä afrikkalaiseen ja päinvastoin. Useimmiten esiintyy tauti kulkutautina mutta on Suomessa ollut jotensakin harvinainen. -- Toisintokuume esiintyy melkein yksistään siellä, missä olot ovat luteille ja täille suotuisat. Sattumalta voi taudin tietysti saada myöskin siistissä ympäristössä elävä henkilö. -- Parannuskeinona käytetään samaa lääkettä kuin nykyjään kuppataudin hoidossa, nimittäin neosalvarsania. Sitä ruiskutetaan suoraan vereen, ja se on osoittautunut tehokkaaksi."
Ajoittain Suomessa on esiintynyt malariaa:
"Malaria, horkka eli vilutauti (Febris intermittens), joka Pohjois- ja Keski-Euroopassa esiintyy yleensä ainoastaan yksityisinä tapauksina on - ja on etenkin ollut - Etelä-Euroopassa ja pääasiallisesti kuumissa maissa hyvin levinnyt. -- Horkkahyttysiä (Anopheles) on Suomessakin aina Lappiin asti, ja voivat horkan-aiheet niissä kehittyä suotuisina vuosina kaikkialla meilläkin, jolloin horkkatauti voi olla yleinen ('horkkavuosi'). Horkkaa ei muuten tavata meillä juuri muualla kuin etelärannikolla."
 |
| Spitaalitautisia Oriveden leprasairaalassa. Kuva teoksesta "Kodin lääkärikirja" (painettu vuonna 1930), tekijänoikeus vanhentunut. |
Myös lepraa eli spitaalia tavattiin aiemmin meilläkin:
"Spitaalitauti (Lepra) on pitkällinen tartuntatauti, joka on ammoisista ajoista tunnettu Idän kulttuurikansojen keskuudessa. -- Suomessa oli v. 1/1 1929 50 spitaalitautista. Heitä varten on erikoinen parantola Orivedellä. -- Pakkoa käytetään nykyjään ainoastaan semmoisia sairaita kohtaan, jotka eivät omissa oloissaan voi tulla tarpeeksi eristetyiksi, ja nykyaikaiset leprasairaalat ovat niin järjestettyjä, että niissä oleskeleminen on suorastaan voitoksi sairaille, jotapaitsi hoito voi heidän vaivojaan huomattavasti vähentää."
"Sädesienitaudin (Actinomycosis) aiheuttaja on eräs säteittäin kasvava sieni, jota kasvaa viljalajien ja ruohojen tähkissä. Tautia esiintyy tavallisesti eläimissä, harvemmin ihmisissä. Sieni pääsee ruumiiseen haavojen kautta, useimmiten siten, että tähkien okaat haavoittavat suun ja kidan limakalvoa, taikka sitten haurastuneiden hampaiden tai suolikanavan kautta. -- Tauti kehittyy joko hyvin äkillisesti kuumetta tuottaen tai kestää kuukausi- ja vuosimääriä, tuottaen vihdoin kuihtumisen ja tärkeiden elinten turmeltumisen johdosta kuoleman. Lievissä tapauksissa on sen kulku myötäisempi, kun vain ajoissa on hankittu asian vaatimaa hoitoa. -- Taudin välttämiseksi ei pidä koskaan pureskella ruohoja ja viljalajien tähkiä."
Lisää hauskoja historiallisia katsauksia:
Yhteiset tekohampaat
DDT:tä, kylmiä luokkahuoneita, taskulämmintä maitoa ja tv-ohjelmia kuusi tuntia päivässä
Hyvää Linnén syntymäpäivää hauskojen tieteellisten nimien ja tautiluokitusten parissa!
Maailman oudoimmat kasvien ja eläinten lajinimet
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti