Yhteiset tekohampaat

Voisitko käyttää yhteisiä tekohampaita puolisosi kanssa? Mikä on suunsulku? Tarvitaanko hammastahnan käyttöön lääkärin määräys?

© Kurhan - Fotolia.com

Näin kesän aluksi olen perinteiseen tapaani tutustunut vanhoihin kirjoihin ja lehtiin. Nyt olen lueskellut Otavan Kodin lääkärikirjaa (Kodin lääkärikirja, neuvonantaja terveille ja sairaille) vuodelta 1930. Kirja kertoo hampaista mm. seuraavasti:

"Kun hammaskivi ensin on saanut jalansijan, kerrostuu se kerrostumistaan työntäen vähitellen ikenen tieltään; näin syntyy tulehdus, joka hävittää n.s. hampaan kierteisjänteen, mikä muodostaa hampaan juurikalvon suojan, kuten kiille muodostaa hampaanterän suojan. Kun kierteisjänne on vikaantunut, pääsevät hituoliot vapaasti juurikalvoon ja leukaluuhun. -- Esimerkkinä voin mainita, että minulla on ollut potilas, jolla 14-vuotiaana oli kaikkien pysyvien hampaiden terät piloilla ikeniä myöten. -- Harjatessasi kuljeta harjaa niin, että hampaiden poikittaissuuntaan harjatessasi ainakin puolet harjan harjaksista on ikenillä hieromassa niitä. Kuljeta harjaa suussasi niin, että ienliha aina puristuu hampaaseen päin, ei hampaasta poispäin. Edestakainen hankaaminen hampaan pituussuunnassa, siis terän leikkauspinnasta juuren kärkeen, on väärä ja vahingollinen. Harjaaminen on ikenille, limakalvolle ja hampaille parasta voimistelua. Varo suuvesiä, tahnoja ja jauheita, jätä niiden käyttö hammaslääkärin ratkaistavaksi. -- Sellaista tilaa, jossa suuta ei voida ensinkään tai sitä voidaan vain vähän avata, sanotaan suunsuluksi. Syynä siihen ovat suuontelon seinämien tulehdukset tai arvet. -- Suun ammottaminen on seuraus alaleuan sijoiltaanmenemisestä, mikä syntyy varsinkin liiallisesta suun aukaisemisesta (kovasta haukottelemisesta, huutamisesta y.m.). Loukkaantuneen suu ammottaa auki, eikä hän saa sitä suljetuksi, joten sylki valuu esteettömästi. Lääkäri saa sen tavallisesti helposti sijoilleen. Kansan harjoittamaa keinoa, jolloin sijoilleenpano tapahtuu lyömällä leukaan, ei ole suositeltava."

Professori Arvo Ylpön kirjoittamassa lastentautien luvussa hampaista kerrotaan vielä lisää:

"Tavallinen harhaluulo on, että lapset hampaiden puhkeamisen yhteydessä helposti saisivat kouristuksia ja kaikenlaisia muita tauteja. Hampaiden puhkeaminen on luonnollinen tila, eikä se voi missään tapauksessa olla suoranaisessa yhteydessä sellaisten ankarain tautien kanssa, kuten vanhemmat usein väittävät. Tämä harhaluulo on senvuoksi usein erittäin vaarallinen, kun äidit lasten kouristuksia, ripulitauteja ja kuumetta saadessa ovat taipuvaisia itseään lohduttamaan sillä, että nämä taudit johtuvat vain hampaiden puhkeamisesta. -- Lapset oppivat ihmeteltävän pian itsekin hampaansa harjalla puhdistamaan. Ne tahtovat aluksi kuitenkin olla tässä suhteessa liian innokkaita ja harjaavat helposti tavallisen hammasharjan käteensä saadessaan ikenensä verille. On näin ollen paras käyttää erilaatuisia, verraten pehmeästä kumista tehtyjä lasten hammasharjoja, jotka voidaan pistää sormen päälle tupen tavoin." 

Itse kuulin 1960-luvun lopulta tositarinan lappeenrantalaisesta sairaalasta. Sairaanhoitaja ihmetteli, miksi potilaana ollut nainen otti tekohampaansa pois suusta aina ruokailun ajaksi. Kun hoitaja asiaa uteli, potilas vastasi näin (sitaatti ei tietenkään sanatarkka):

"Minulla ja miehelläni on yhteiset tekohampaat, joita meistä käyttää aina se, kumpi lähtee kaupunkiin. Mies jäi nyt maalle, joten minä sain hampaat mukaani. Tekohampaat on kuitenkin tehty mieheni mittojen mukaan, joten ne ovat minulle hieman liian suuret. Siksi niillä on vaikea syödä, ja otan ne pois suusta aina ruokailun ajaksi."

"Hieman" ovat ajat muuttuneet. Nyt mietitään mahdollisesti auton, kännykän tai tietokoneen yhteiskäyttöä. Ennen hampaatkin saattoivat olla yhteiset!