WMO tänään: 14 mittaushistorian 15 kuumimmasta vuodesta ollut 2000-luvulla, vuosi 2014 ehkä kuumin

Jo kuusi kansainvälistä tutkimuslaitosta on kertonut vuoden 2014 olleen globaalisti mittaushistorian kuumin. Tänään tietonsa julkaisi Maailman ilmatieteen järjestö WMO. Mittaustarkkuuden rajoissa on kuitenkin mahdotonta asettaa vuosia täysin varmasti oikeaan järjestykseen. Mittaushistorian 15 kuumimmasta vuodesta 14 on koettu 2000-luvulla.

Kymmenen mittaushistorian maailmanlaajuisesti lämpimintä vuotta NOAA:n, Nasan, Japanin ilmatieteen laitoksen, Met Officen, WMO:n, Berkeley Earthin, UAH:n (University of Alabama in Huntsville) ja RSS:n (Remote Sensing Systems) uusimpien, päivitettyjen aikasarjojen mukaan (maa- ja merialueet yhdistettynä). Suluissa oleva luku kertoo, kuinka paljon kyseisen vuoden keskilämpötila poikkeaa pitkäaikaisesta lämpötilakeskiarvosta (vertailukausi NOAA:lla 1901-2000, Nasalla 1951-1980, Japanin ilmatieteen laitoksella ja UAH:lla 1981-2010, MetOfficella, WMO:lla ja Berkeley Earthilla 1961-1990). Berkeley Earthilla, Met Officella ja WMO:lla mittaushistoria alkaa vuodesta 1850, NOAA:lla ja Nasalla vuodesta 1880, Japanin ilmatieteen laitoksella vuodesta 1891. Epäsuorasti lämpötiloja mittaavat satelliittihavainnot (UAH ja RSS) ovat lyhyempiä aikasarjoja. WMO:n eri vuosien lämpötila-anomaliat ovat toistaiseksi alustavia. Eri tutkimuslaitoksilla käytetään hieman erilaisia menetelmiä, mutta niiden tulokset ovat hyvin lähellä toisiaan. Katso myös diagrammi tästä linkistä.

Maailman ilmatieteen järjestö WMO:n tänään julkaisemien tietojen mukaan vuosi 2014 on paras ehdokas koko mittaushistorian maailmanlaajuisesti kuumimmaksi vuodeksi, kun sekä maa- että merialueiden lämpötilat otetaan huomioon. Jo aiemmin samaan tulokseen ovat päätyneet NOAA, Nasa, Japanin ilmatieteen laitos, brittiläinen ilmatieteen laitos Met Office ja Berkeley Earth. WMO laski alustavasti näin jo joulukuussa, jolloin kirjoitin aiheesta livenä WMO:n tiedotustilaisuuden perusteella. Seuraavana vuorossa lienee australialaisten tulosten julkaisu.

Mittaustarkkuuden rajoissa on kuitenkin mahdotonta asettaa vuosia täysin varmasti oikeaan järjestykseen. Ilmastonmuutosta tarkasteltaessa yksittäisen vuoden lämpimyyttä tärkeämpi onkin yleinen lämpenemistrendi. Kaikkien kuuden tutkimuslaitoksen mukaan mittaushistorian 15 kuumimmasta vuodesta 14 on koettu 2000-luvulla.

Globaali lämpötila-anomalia (eli vuoden lämpötilan poikkeama verrattuna kauden 1961-1990 keskiarvoon) vuosina 1850-2014 kolmen eri tutkimuslaitoksen mukaan. Harmaa varjostus osoittaa tulosten vaihteluvälin (epävarmuusrajan).
Lähde: WMO Press Release 2 February 2015.

Noin 93 prosenttia fossiilisisten polttoaineiden ja muiden ihmisen toimintojen tuottamien kasvihuonekaasujen seurauksena ilmakehään jäävästä ylimääräisestä lämmöstä sitoutuu lopulta meriin. Merien lämpösisältö on siis avaintekijä ilmastonmuutosta tarkasteltaessa. Vuonna 2014 meret olivatkin ennätyslämpimiä.

Vuonna 2014 ei esiintynyt viralliset määritelmät täyttävää luontaista El Niño -ilmastohäiriötä, joka yleensä aiheuttaa globaalisti tavanomaista korkeampia lämpötiloja. Siksi vuoden 2014 todennäköinen lämpöennätys on erityisen huomattava. Ainoa 15 lämpimimmän vuoden joukkoon mahtuva vuosi ennen 2000-lukua on vuosi 1998, jolloin El-Niño oli erityisen voimakas (ns. super-El Niño).

WMO julkaisi lämpötilatiedot nyt ennakkoon ennen ”Ilmaston tila 2014” -raporttia, joka julkaistaan ​​maaliskuussa 2015. Se antaa laajemmat tiedot alueellisista lämpötiloista, sademääristä, tulvista, kuivuudesta, trooppisista hirmumyrskyistä, jääpeitteestä ja merenpinnasta. 

Globaali lämpötila-anomalia (eli vuoden lämpötilan poikkeama verrattuna kauden 1961-1990 keskiarvoon) vuonna 2014 maapallon eri alueilla. Punainen väri tarkoittaa tavanomaista lämpimämpää ja sininen tavanomaista viileämpää.Lähde: WMO Press Release 2 February 2015.

WMO:n maapallon lämpötila-analyysi perustuu pääosin kolmeen riippumattomaan, toisiaan täydentävään aineistoon, joita ylläpitävät (1) Ison-Britannian ilmatieteen laitoksen (Met Office) Hadley Centre ja Itä-Anglian yliopiston Climatic Research Unit (CRU), (2) Yhdysvaltojen kansallisen valtameren ja ilmakehän tutkimuslaitos (National Oceanic and Atmospheric Administration) NOAA:n National Climatic Data Center sekä (3) Nasan Goddard Institute of Space Studies (GISS). 

Kussakin näistä aineistoista käytetään hieman erilaisia laskentamenetelmiä, ja siten ne antoivat vuodelle 2014 eri sijoituksia lämpötilatilastoissa. Ne kuitenkin osoittavat johdonmukaisesti vuosien välisiä muutoksia ja pitkäaikaisen maailmanlaajuisen lämpenemistrendin. WMO yhdistää nämä aineistot ja käyttää myös Euroopan keskipitkien ennusteiden keskuksen (ECMWF) analysoimaa aineistoa, joka sekin osoittaa vuoden 2014 maailmanlaajuisen maan ja valtamerten yhdistetyn lämpötilan olleen mittaushistorian korkein. 

Eri tutkimuslaitokset käyttävät omissa tilastoissaan eri vertailukausia, joihin yksittäisten vuosien lämpötilapoikkeamaa eli anomaliaa verrataan. Jos kaikkien kuuden eri tutkimuslaitoksen aineistosta saatua vuoden 2014 lämpötila-anomaliaa verrataan ajanjakson 1961-1990 keskilämpötilaan, tulokset näyttävät tältä:

1. Berkeley Earth +0,60 astetta (v. 2014 globaalisti 0,60 astetta yli kauden 1961-1990 keskiarvon)
2. NOAA +0,59 astetta
2. Nasa +0,58 astetta
3. WMO +0,57 astetta
4. Met Office +0,56 astetta
5. Japanin ilmatieteen laitos +0,51 astetta

Eri tutkimuslaitosten tulosten erot johtuvat analyysimenetelmistä (interpolaatio) ja siitä, miten käsitellään niitä maapallon alueita, joilta havaintoja ei ole saatavilla. Tällaiset alueet joko jätetään kokonaan ottamatta huomioon, niillä käytetään apuna satelliittidataa tai sovelletaan kokonaisvaltaista assimilaatiotekniikkaa. Lisäksi sääasema- ja satelliittitietojen vertailu on vaikeaa. Esimerkiksi satelliittidataa käyttävät RSS ja UAH eivät näytä vuoden 2014 olleen niin lämmin kuin maanpinnalta tehdyt mittaukset.

Satelliittimittaukset eivät mittaa suoraan lämpötilaa, vaan eri aallonpituuksilla mitattu säteily muunnetaan matemaattisesti, jolloin saadaan epäsuorasti lämpötila. Nämä satelliittimittaukset eivät siis näytä vuoden olleen niin lämmin suhteessa aikaisempiin vuosiin kuin maanpinnalta tehdyissä lämpötilahavainnoissa on päätelty. Sekä suorien että epäsuorien mittausten virhemarginaalin takia kaikkein lämpimimpiä vuosia ei voikaan laittaa täysin luotettavasti aivan oikeaan järjestykseen.

Suomen Ilmatieteen laitoksen tiedoissa vuoden 2014 on kerrottu olleen vuodesta 1847 alkavan mittaushistorian toiseksi lämpimin. Ilmatieteen laitoksen mukaan Suomen mittaushistorian seitsemän lämpimintä vuotta järjestyksessä lueteltuina ovat 1938, 2014, 1989, 2011, 2000, 1934 ja 2013. Kouvolassa vuosi 2014 oli mittaushistorian neljänneksi lämpimin ja Euroopassa lämpimin ainakin 500 vuoteen.

Pääasiallinen lähde (muut lähteet ilmaistu tekstissä olevin linkein)

WMO Press Release 2 February 2015