Maapallon ekovelkapäivä on jälleen aikaistunut: Viikon kuluttua tämän vuoden luonnonvarat on kulutettu loppuun!

Maapallon luonnonvarojen ylikulutuspäivä eli ekovelkapäivä on tänä vuonna jo 8. elokuuta, aiemmin kuin koskaan ennen. Ihmiskunta on vain hieman yli seitsemässä kuukaudessa käyttänyt kaikkia maapallolla tämän vuoden aikana syntyviä luonnonvaroja vastaavan määrän luonnonvaroja. Nykyisellä luonnonvarojen käytöllä tarvittaisiin 1,6 maapalloa tuottamaan kestävästi ihmiskunnan käyttämät luonnonvarat. Suomalaisten kulutustaso on maapallon 15. suurin. Jos kaikki maapallon ihmiset eläisivät Suomen kulutustasolla, tarvitsisimme 3,4 maapalloa luonnonvarojen tuottamiseen. Olemme kuitenkin sikäli onnellisessa asemassa, että Suomi tuottaa uusiutuvia luonnonvaroja laskennallisesti hieman omaa kulutustamme enemmän. Arvaatko, missä valtioissa kulutustaso on kaikkein suurin ja missä pienin?

Vietnamissa eletään lähes kestävän kehityksen tavoitteiden mukaisesti, kun otetaan huomioon sekä ihmisten hyvinvointi että luonnonvarojen riittävyys. Kuvan © Halfpoint - Fotolia.

Maanantaina 8. elokuuta on maailman ylikulutuspäivä eli ekovelkapäivä 2016 (Earth Overshoot Day 2016).

Global Footprint Network (kalifornialainen kestävän kehityksen ajatushautomo, jolla on toimistoja Pohjois-Amerikassa, Euroopassa ja Aasiassa) laskee, että ihmiskunta on 1.1.2016-8.8.2016 käyttänyt kaikkia maapallolla tämän vuoden aikana syntyviä luonnonvaroja vastaavan määrän luonnonvaroja. Loppuvuoden elämme siis velaksi ja kulutamme aiempina vuosikymmeninä säästöön jääneitä luonnonvaroja. Tätä pääomaa tarvittaisiin turvaamaan seuraavan vuoden ja muiden tulevien vuosien tuotanto. Tällä hetkellä ihmiskunta kuluttaa yli 60 % enemmän kuin maapallo pystyy kestävästi tuottamaan.

Earth Overshoot Day -käsitteen kehitti alun perin New Economics Foundation -nimisessä brittiläisessä ajatushautomossa työskennellyt Andrew Simms. Maapallon ylikulutuspäivän ajankohta lasketaan kaavalla (maapallon biokapasiteetti / maailmanlaajuinen ekologinen jalanjälki) x 365. Global Footprint Networkin arvion mukaan tarkkuus on 15 prosentin luokkaa. Laskelmat perustuvat lähinnä YK:n tilastoihin. Ylikulutuspäivästä kerrotaan tarkemmin erillisillä teemasivuilla.

Luonnonvarojen hyödyntäminen alkoi kasvaa voimakkaasti 1960-luvulla. Vielä vuonna 1961 maapallon ihmiset käyttivät vuodessa vain 3/4 maapallolla vuoden aikana syntyvistä resursseista. Ensimmäistä kertaa ihmiskunnan luonnonvarojen käyttö ylitti maapallon vuosituotannon ja ilmastonmuutosta aiheuttavan hiilidioksidin päästömäärä hiilidioksidin luonnollisen vuotuisen sitoutumisen noin vuonna 1970.

Maailman ekologisen jalanjäljen (punainen käyrä) ja biokapasiteetin (vihreä käyrä) kehittyminen globaalihehtaareina asukasta kohden). Vihreällä varjostettu alue tarkoittaa biokapasiteetin ylijäämää ja punaisella varjostettu alue ekovelkaa (ns. ekologinen velka). Credit: Earth Overshoot Day 2016, Press Release.

Todellisuudessa nämä laskelmat tietyistä päivämääristä eivät kuitenkaan voi olla läheskään tarkkoja, sillä "jokaista syntyvää kalaa on mahdotonta laskea". Osittain ylikulutuspäivän aikaistuminen selittyy entistä tarkemmilla tilastotiedoilla kulutuksesta ja hiilidioksidipäästöjen tuotannosta.

Uusimmat tiedot eivät siis ole täysin vertailukelpoisia aiempien vuosien tulosten kanssa, sillä laskennassa käytettyä metodologiaa on osin muutettu. Tietoa on kerätty entistä enemmän ja tarkemmin. Esimerkiksi metsätyypit on eroteltu aiempaa yksityiskohtaisemmin. Lisäksi laskennassa on otettu huomioon uusimmat tutkimustulokset, joiden mukaan metsien hiilensitomiskyky ei ole niin suuri kuin aiemmin on arvioitu.

Tarkan päivämäärän selvittämistä tärkeämpää on kuitenkin ymmärtää, mitä kaikkea tapahtuu. Ruokapula lisääntyy, lajien luonnolliset populaatiot pienenevät, metsiä katoaa, maaperän tuottavuus heikkenee ja hiilidioksidin määrä ilmakehässä sekä merissä lisääntyy.

Tarvitaan 1,6 maapalloa tuottamaan kestävästi nykyisen ihmiskunnan kuluttamat luonnonvarat

Nykyisellä luonnonvarojen käytöllä tarvittaisiin 1,6 maapalloa tuottamaan kestävästi ihmiskunnan käyttämät luonnonvarat. Keskimääräisellä eurooppalaisten kulutustasolla tarvittaisiin 2,8 maapalloa, mikäli kaikki maapallon ihmiset eläisivät vastaavasti. Suomen kulutustasolla tarve olisi 3,4 maapalloa. Pohjoisamerikkalaisten kulutustasolla maapalloja täytyisi olla 4,7 ja afrikkalaisten kulutustasolla riittäisi 0,8 maapalloa. Afrikkalaisetkaan eivät silti elä ekologisesti kestävästi, koska maanosan kyky tuottaa luonnonvaroja on liian pieni suhteutettuna väestömäärään. Esimerkiksi Somaliassa kulutus on juuri ylittämässä maa-alueen kyvyn tuottaa luonnonvaroja.

Maapallolla nykyisin kulutettujen luonnonvarojen kestävään tuottamiseen tarvittaisiin 1,6 maapalloa. Jos kaikki maapallon ihmiset eläisivät Australian elintasolla, maapalloja tarvittaisiin peräti 5,4. Vastaavasti kuvassa on esitetty muistakin valtioista, kuinka monta maapalloa tarvittaisiin, jos koko ihmiskunta eläisi vastaavalla elintasolla. Kuvasta puuttuu kaikkein eniten luonnonvaroja asukasta kohden kuluttava Luxemburg, jonka kulutustasolla maapallojen tarve olisi peräti 9,1. Suomen kulutustasolla tarve olisi 3,4 maapalloa. Credit: Earth Overshoot Day 2016, Press Release.

Ennen tämän vuosisadan puoliväliä tarvitaan Global Footprint Networkin mukaan jo kolme maapalloa, jos keskimääräiset väestönkasvu-, energia- ja ravinnontuotantoennusteet toteutuvat! On kuitenkin hyvin epävarmaa, onko tällainen jatkuva ylikulutuksen kasvu edes fysikaalisesti mahdollista.

Nykyään suurin osa maapallon ihmisistä elää maissa, jotka kuluttavat luonnonvaroja enemmän kuin tuottavat. Nämä maat joko riistävät ja ylikuluttavat omaa ympäristöään tai tuovat luonnonvaroja muualta.

Tästä linkistä voit katsoa eri valtioiden ekologisen jalanjäljen (= kuinka suuri pinta-ala tarvitaan luonnonvarojen tuottamiseen ja hiilidioksidin sekä muiden haitallisten päästöjen eliminoimiseen) asukasta kohden sekä biokapasiteetin (= ekosysteemin kyky tuottaa luonnon aineksia ja sitoa päästöjä) asukasta kohden. Luvut on ilmoitettu globaalihehtaareina (= hehtaarin suuruinen alue, jonka tuottavuus vastaa maapallon keskiarvoa, lyhenne gha) ajanjaksolta 1961-2007. Hehtaarilla erittäin tuottavaa maata on enemmän globaalihehtaareja kuin hehtaarilla huonosti tuottavaa maata. Pinta-alat muutetaan vertailukelpoisiksi kertomalla ne maa-alueen ekologista tuottavuutta kuvaavalla kertoimella. Esimerkiksi hehtaari hyvää viljelymaata on 2,19 gha, kun hehtaari laidunmaata on 0,48 gha. Globaalihehtaareina ilmoitettu ekologinen jalanjälki on siis laskennallinen alue, jota ei voi ajatella konkreettisena maa-alueena. Lisätietoja löytyy Tilastokeskuksen sivuilta.

Maapallolla nykyisin kulutettujen luonnonvarojen kestävään tuottamiseen tarvittaisiin 1,6 maapalloa. Etelä-Korean kuluttamien luonnonvarojen tuottamiseen tarvittaisiin 8,4 Etelä-Koreaa. Vastaavasti kuvassa on esitetty muistakin valtioista, kuinka monta ko. valtion pinta-alaa tarvittaisiin siellä kulutettujen luonnonvarojen tuottamiseen. Credit: Earth Overshoot Day 2016, Press Release.

Ilmastonmuutosta aiheuttava hiili muodostaa yli puolet ihmiskunnan ekologisesta jalanjäljestä

Ekologinen jalanjälki mittaa myös hiilijalanjälkeä, joka tarkoittaa fossiilisten polttoaineiden ja sementin tuotannon aiheuttamien hiilidioksidipäästöjen sitomiseen tarvittavaa maa-alaa. Nykyään hiilijalanjälki on 54 % ihmiskunnan koko ekologisesta jalanjäljestä. Omanissa hiilijalanjälki on peräti 77 % ja Etiopiassa vain 7 % valtion ekologisesta jalanjäljestä.

Hiilijalanjälki on myös ekologisen jalanjäljen kaikkein nopeimmin kasvava osa. Sata vuotta sitten hiilijalanjäljen osuus oli hyvin pieni, mutta vuoden 1970 jälkeen ihmiskunnan hiilijalanjälki on Global Footprint Networkin mukaan yli kaksinkertaistunut. Hiilijalanjälki on suurin ja nopein kasvava ekologisen jalanjäljen osa. Hiilijalanjäljen merkittävä pienentäminen onkin välttämätön askel maailman ylikulutuksen vähentämiseksi.

Nykyään hiilijalanjälki on 54 % ihmiskunnan koko ekologisesta jalanjäljestä ja sähköntuotanto 38 % hiilijalanjäljestä. Euroopassa sähkönkulutuksesta 33 % johtuu kotitalouksien kulutuksesta. Credit: Earth Overshoot Day 2016, Infographics.

Laskelmien mukaan pelkästään sähköntuotanto muodostaa peräti 38 % ihmiskunnan hiilijalanjäljestä. Onneksi on tapahtunut positiivistakin kehitystä. Costa Rica tuotti vuoden 2016 kolmen ensimmäisen kuukauden aikana 97 % sähköstään uusiutuvilla energianlähteillä. Portugali onnistui usean päivän ajan tuottamaan kaiken sähkönsä uusiutuvilla energianlähteillä.

Henkilöä kohden laskettuna luxemburgilaiset, qatarilaiset, australialaiset sekä yhdysvaltalaiset ovat absoluuttisesti ja singaporelaiset suhteessa oman valtion luonnonvarojen tuotantoon pahimpia kuluttajia

Taulukon vasemmassa sarakkeessa on esitetty 10 valtiota, joissa biokapasiteetti on suurin verrattuna valtion ekologiseen jalanjälkeen. Prosenttiluvut kertovat, kuinka paljon biokapasiteetti ylittää ekologisen jalanjäljen. Suomi on sijalla 30 (+10 %). Taulukon oikeassa sarakkeessa on esitetty 10 valtiota, joissa biokapasiteetti on pienin verrattuna valtion ekologiseen jalanjälkeen. Prosenttiluvut kertovat, kuinka paljon ekologinen jalanjälki ylittää biokapasiteetin. Tiedot ovat tuoreimmat saatavilla olevat eli vuodelta 2012. Credit: Global Footprint Network, Ecological Wealth of Nations.

Vuonna 2012 kuuden kärki valtioista, joissa ekologinen jalanjälki ylittää biokapasiteetin, oli seuraava: Singapore, Réunion, Israel, Kypros, Libanon, Jordania. Näillä valtioilla on siis eniten ekovelkaa eli ne kuluttavat kaikkein eniten luonnonvaroja suhteessa oman valtion tuottamien luonnonvarojen määrään.

Jos katsotaan vain ekologista jalanjälkeä asukasta kohden välittämättä valtion biokapasiteetista, kuusi eniten luonnonvaroja kuluttavaa valtiota vuonna 2012 olivat Luxemburg (15,8 globaalihehtaaria/asukas), Australia (9,3), Yhdysvallat (8,2), Kanada (8,2), Singapore (8,0) sekä Trinidad ja Tobago (7,9). Kyseisestä tilastosta puuttuu kokonaan Qatar, jonka ekologiseksi jalanjäljeksi vuonna 2012 on laskettu 10,8. Myöskään Arabiemiirikunnat eivät ole mukana tässä listauksessa.

Suomi on tällä 150 valtion listalla sijalla 15 (5,9 globaalihehtaaria/asukas). Suomalaisten ylikulutuspäivä olikin jo 17. huhtikuuta 2016. Naapurimaamme Ruotsi on yhdeksännellä sijalla (7,3).

Vastaavasti asukasta kohden laskettuna kuusi vähiten luonnonvaroja kuluttavaa valtiota vuonna 2012 olivat Eritrea (0,4 globaalihehtaaria/asukas), Itä-Timor (0,5), Haiti (0,6), Bangladesh (0,7), Pakistan (0,8) ja Afganistan (0,8). Näistä Eritrea ja Itä-Timor ovat kärjessä myös katsottaessa sitä, kuinka paljon valtion biokapasiteetti ylittää ekologisen jalanjäljen. Kun Eritreassa ylitys on 160 %, Suomessa se on 10 %.

Mitä kestävä kehitys vaatii?

Jos haluaisimme rajoittaa kulutuksen koko maapalloa ajatellen kestävän tuotannon tasolle, keskimääräinen ekologinen jalanjälki ei saisi maapallolla olla yli 1,7 globaalihehtaaria/asukas. Tällä kulutustasolla ovat Marokko, Honduras, Lesotho ja Vietnam. Tosin näilläkin valtioilla Hondurasia lukuun ottamatta kulutus on liian suurta, jos otetaan huomioon valtion oma biokapasiteetti keskimääräisen maapallon biokapasiteetin sijaan. Esimerkiksi Vietnamin kulutustasolla tarvittaisiin 1,7 Vietnamia luonnonvarojen kestävään tuotantoon.

Kestävän kehityksen minimitaso edellyttää Global Footprint Networkin mukaan valtion kansalaisten hyvinvointia ja kulutustasoa, joka ei ylitä maapallon kestokykyä. Kansalaisten hyvinvointia mitataan inhimillisen kehityksen indeksillä (HDI, human development index), johon sisältyvät elinajanodote, koulutus (lukutaitoisuus ja koulutuksen määrä) sekä väestön ostovoima. Indeksin lukuarvo vaihtelee nollasta yhteen. Mikäli indeksi on vähintään noin 0,7 (tarkkaan ottaen yli 0,67), valtio on YK:n määritelmän mukaan korkeasti kehittynyt. Jos indeksi on vähintään 0,8, kyseessä on jo hyvin korkeasti kehittynyt valtio.

Esimerkkivaltioita lueteltuina ekologisen jalanjäljen ja maapallojen tarpeen mukaisessa järjestyksessä. HDI tarkoittaa inhimillisen kehityksen indeksiä (ks. teksti). Ekologinen jalanjälki on ilmoitettu globaalihehtaareina asukasta kohden (ks. teksti). Maapallojen tarve tarkoittaa sitä, kuinka monta maapalloa tarvittaisiin luonnonvarojen tuottamiseen, jos kaikki maapallon ihmiset eläisivät samalla kulutustasolla kuin esimerkkivaltion ihmiset. Kestävän kehityksen mukaisessa elämässä HDI:n pitäisi olla vähintään 0,7 (tarkkaan ottaen yli 0,67), ekologisen jalanjäljen enintään 1,7 ja maapallojen tarpeen enintään 1,0. Tiedot ovat vuodelta 2012, joka on viimeisin tähän mennessä analysoitu vuosi. Taulukon saa suuremmaksi klikkaamalla hiirellä sen päältä. Credit: © 2016 Global Footprint Network. National Footprint Accounts, 2016 Edition. Licensed and provided solely for non-commercial informational purposes. Contact Global Footprint Network at www.footprintnetwork.org to obtain more information or obtain rights to use this and/or other data.

Talous, väestö ja luonnonvarojen kulutus kasvavat. Maapallon koko kuitenkin säilyy koko ajan samana. Maapallon ylikulutukseen vaikuttaa neljä keskeistä avaintekijää: 1) kuinka paljon kulutamme, 2) kuinka tehokkaasti tuotteet valmistetaan, 3) kuinka paljon ihmisiä on ja 4) kuinka paljon luonnonvaroja luonto pystyy tuottamaan.

Maapallon väkiluku on kasvanut 95 % vuodesta 1970. Samaan aikaan selkärankaisten selkärankaisten eläinten keskimääräinen populaatiokoko on pienentynyt 52 %. Lokakuun 2011 lopulla maapallon väkiluku ylitti arvioiden mukaan seitsemän miljardin rajan. YK:n ennusteiden mukaan maapallolla tullee olemaan 9-13 miljardia ihmistä vuonna 2100, vaikka väestönkasvu onkin hidastunut pahimpiin ennusteisiin verrattuna.

Metsien häviäminen, makean veden niukkuus, maaperän eroosio, biodiversiteetin pienentyminen ja hiilidioksidin kertyminen ilmakehään aiheuttavat elämän laadun heikkenemistä ja rahankulua. Arvioiden mukaan ihmiskunta on viimeisimpien noin 50 vuoden aikana kuluttanut luonnonvaroja ja tuottanut saasteita enemmän kuin koskaan sitä ennen yhteensä. Seuraavien noin 40 vuoden aikana maailmassa rakennetaan arvioiden mukaan yhtä paljon kuin tähän asti maailmanhistoriassa yhteensä.
Kesäkuun 2012 Nature-lehdessä 22 tutkijaa varoitti siitä, että maapallon olotilan muutos on mahdollinen ja jopa todennäköinen jo sadan seuraavan vuoden aikana!