sunnuntai 28. maaliskuuta 2021

Suomen ylikulutuspäivä on 10. huhtikuuta: suomalaisten kulutustasolla tarvittaisiin 3,7 maapalloa

Milloin ylikulutuspäivä olisi, jos kaikki maapallon ihmiset eläisivät samalla elintasolla kuin tietyn valtion ihmiset (tilastotiedot vuodelta 2017)? Mikäli kaikki maapallon asukkaat kuluttaisivat luonnonvaroja yhtä paljon kuin qatarilaiset, globaali ylikulutuspäivä olisi ollut jo noin 9. helmikuuta. Jos kaikki ihmiset puolestaan eläisivät suomalaisten kulutustasolla, maapallon ylikulutuspäivä olisi noin 10. huhtikuuta. Credit: York University Ecological Footprint Initiative & Global Footprint Network. National Footprint and Biocapacity Accounts, 2021 edition. Produced for the Footprint Data Foundation and distributed by Global Footprint Network (CC-BY-SA 4.0).




Suomen vuoden 2021 ylikulutuspäivä eli ekovelkapäivä osuu huhtikuun alkupuolelle. "Tarkka" päivämäärä on 10. huhtikuuta. Tämä tarkoittaa sitä, että jos kaikki maapallon ihmiset eläisivät suomalaisten elintasolla, tänä vuonna olisi kulutettu uusiutuvia luonnonvaroja jo huhtikuun tienoilla yhtä paljon kuin maapallo ehtii tuottaa koko tämän vuoden aikana (mukaan lukien luonnonvarat, joita tarvitaan sitomaan tuotetut kasvihuonekaasupäästöt). Loppuvuoden eläisimme tavallaan velaksi luonnolle ja kuluttaisimme edellisten vuosien säästöjä.

Ylikulutuspäivä lasketaan kaavalla (biokapasiteetti / ihmisten ekologinen jalanjälki) x 365. Ekologinen jalanjälki tarkoittaa sitä, kuinka suuri pinta-ala yhtä asukasta kohden keskimäärin tarvitaan uusiutuvien luonnonvarojen tuottamiseen ja hiilidioksidin sekä muiden haitallisten päästöjen eliminoimiseen. Biokapasiteetti puolestaan tarkoittaa ekosysteemien kykyä tuottaa uusiutuvia luonnonvaroja ja sitoa päästöjä yhtä asukasta kohden laskettuna. Luvut ilmoitetaan globaalihehtaareina (gha). Se tarkoittaa hehtaarin suuruista aluetta, jonka tuottavuus vastaa maapallon keskiarvoa. Hehtaarilla erittäin tuottavaa maata on enemmän globaalihehtaareja kuin hehtaarilla huonosti tuottavaa maata. Pinta-alat muutetaan vertailukelpoisiksi kertomalla ne maa-alueen ekologista tuottavuutta kuvaavalla kertoimella. Esimerkiksi hehtaari hyvää viljelymaata on noin 2 gha, kun taas hehtaari laidunmaata on noin 0,5 gha.

Suomen ekologinen jalanjälki ja biokapasiteetti vuosina 1962-2017 (yksikkö gha/as). Vuonna 2017 Suomen kulutuksen ekologinen jalanjälki oli 5,8 gha/as ja biokapasiteetti 12,4 gha/as. Ylijäämä on siis 6,6 gha/as. Suomalaisten kuluttamien uusiutuvien luonnonvarojen tuottamiseen riittäisi siis 0,5 Suomea. Suomessa luonnonvarojen kulutus on kuitenkin koko maapallon tuotantokykyä ajatellen liian suurta. Mikäli kaikki maapallon asukkaat eläisivät suomalaisten kulutustasolla, maapallon nykyisen väestön vaatimien luonnonvarojen tuottamiseen tarvittaisiin 3,7 maapalloa. Credit: York University Ecological Footprint Initiative & Global Footprint Network. National Footprint and Biocapacity Accounts, 2021 edition. Produced for the Footprint Data Foundation and distributed by Global Footprint Network (CC-BY-SA 4.0).









Suomalaisten 
Suomalaisten kulutustasolla tarvittaisiin 3,7 maapalloa, mikäli kaikki maapallon ihmiset eläisivät vastaavasti. Suomi on kuitenkin sikäli hyvässä asemassa, että maamme biokapasiteetti ylittää ekologisen jalanjälkemme. Suomessa biokapasiteetti (12,4 globaalihehtaaria/asukas) on noin kaksinkertainen kulutuksen ekologiseen jalanjälkeemme (5,8 globaalihehtaaria/asukas) verrattuna. Asukasta kohden laskettuna Suomi siis tuottaa laskennallisesti resursseja enemmän kuin mitä me kulutamme. Suomen ekologinen ylijäämä on 6,6 globaalihehtaaria/asukas. Suomalaisten kulutuksen riittäisi siis kattamaan noin puolet oman maamme pinta-alasta, joten tavallaan Suomella ei olekaan ylikulutuspäivää lainkaan. Kyse on vain siitä, että maapallon kantokyky ylitettäisiin jo huhtikuun alussa, mikäli kaikki maapallon ihmiset eläisivät yhtä yltäkylläisesti kuin suomalaiset. Suomalaisten suurin yksittäinen syy korkeaan kulutuksen ekologiseen jalanjälkeen ovat kasvihuonekaasupäästöt, joiden sitomiseen tarvitaan 4,1 globaalihehtaaria/suomalainen. 

Ekovelasta puhutaan silloin, kun valtion väestön ekologinen jalanjälki ylittää valtion biokapasiteetin. Tällaiset valtiot on merkitty kartassa punaisella värillä. Mitä tummempi punainen väri on, sitä suurempi on valtion ekovelka. Vastaavasti vihreiksi väritetyissä valtioissa on ekologista ylijäämää eli valtion biokapasiteetti ylittää väestön ekologisen jalanjäljen. Näissä valtioissa luonto tuottaa runsaasti uusiutuvia luonnonvaroja, väestöntiheys on pieni tai väestön kulutustaso on matala. Credit: York University Ecological Footprint Initiative & Global Footprint Network. National Footprint and Biocapacity Accounts, 2021 edition. Produced for the Footprint Data Foundation and distributed by Global Footprint Network (CC-BY-SA 4.0).































Pitäisikö suomalaisilla olla oikeus muita suurempaan kulutustasoon, koska asukasta kohden laskettuna maamme biokapasiteetti on suuri? Toisaalta voidaan kysyä, onko oikein, että suomalaiset omistavat harvaan asutussa maassa suuret pinta-alat tuottoisaa maata, kun samaan aikaan väestöntiheys on muualla maapallolla huomattavasti suurempi. Entä kuinka turvaamme biokapasiteetin säilymisen? Suomenkin biokapasiteetti on jonkin verran pienentynyt 1960-luvulta nykypäivään.

Koko maapallon ylikulutuspäivä on nykyisin heinä-elokuussa

Esimerkkivaltioita lueteltuina ekologisen jalanjäljen ja maapallojen tarpeen mukaisessa järjestyksessä. Ekologinen jalanjälki on ilmoitettu globaalihehtaareina asukasta kohden. HDI tarkoittaa inhimillisen kehityksen indeksiä (ks. teksti). Valtioiden tarve tarkoittaa sitä, kuinka monta kyseisen valtion pinta-alaa tarvittaisiin tuottamaan valtiossa asuvien ihmisten uusiutuvat luonnonvarat, kun otetaan huomioon juuri kyseisen valtion biokapasiteetti eli uusiutuvien luonnonvarojen tuotanto. Maapallojen tarve puolestaan tarkoittaa sitä, kuinka monta maapalloa tarvittaisiin luonnonvarojen tuottamiseen, jos kaikki maapallon ihmiset eläisivät samalla kulutustasolla kuin esimerkkivaltion ihmiset. Punaisella värillä on merkitty maailman suurimmat epätoivottavat ääriarvot. Vihreällä värillä puolestaan on merkitty parhaiten kestävän kehityksen tavoitteet täyttävät ääriarvot. Kestävän kehityksen mukaisessa elämässä ekologisen jalanjäljen pitäisi olla enintään 1,7, HDI:n vähintään 0,7 (tarkkaan ottaen yli 0,67) ja maapallojen tarpeen alle 1,0. Nämä ehdot täyttyvät Sri Lankassa ja Filippiineillä. Näissäkin valtion väkiluku on kuitenkin niin suuri, ettei oman valtion pinta-ala riitä kaikkien uusiutuvien luonnonvarojen kestävään tuottamiseen. Taulukon saa suuremmaksi klikkaamalla hiirellä sen päältä. Credit: York University Ecological Footprint Initiative & Global Footprint Network. National Footprint and Biocapacity Accounts, 2021 edition. Produced for the Footprint Data Foundation and distributed by Global Footprint Network.

Ennätysaikainen koko maapallon ylikulutuspäivä oli 31. heinäkuuta vuonna 2019. Vuonna 2020 maapallon ylikulutuspäivä oli 22. elokuuta, koronapandemian seurauksena kolme viikkoa myöhemmin kuin vuotta aiemmin. Ihmiskunta siis käytti seitsemässä kuukaudessa kaikkia maapallolla vuoden aikana syntyviä luonnonvaroja vastaavan määrän luonnonvaroja. Nykyisellä luonnonvarojen käytöllä tarvittaisiinkin 1,7 maapalloa tuottamaan kestävästi ihmiskunnan käyttämät luonnonvarat.

Todellisuudessa tarkan päivämäärän laskeminen on mahdotonta. Laskelmat perustuvat lähinnä YK:n tilastoihin, jotka laahaavat jonkin verran jäljessä todellisesta kehityksestä. Vuoden 2021 laskelmissa käytetään vuoden 2017 tilastotietoja, koska ne ovat uusimmat kattavasti saatavilla olevat tilastot. Siksi esimerkiksi covid-19-pandemian vaikutus ei näy käytetyissä tilastoissa. Koko maapallon viime vuoden ylikulutuspäivää laskettaessa pandemian vaikutus kuitenkin pyrittiin erikseen arvioimaan, mutta valtiokohtaisissa laskelmissa tätä ei ole otettu huomioon. Kaiken lisäksi laskelmat tietyistä päivämääristä eivät voi olla läheskään tarkkoja, sillä "jokaista syntyvää kalaa on mahdotonta laskea". Sekä valtiokohtaiset ylikulutuspäivät että globaali ylikulutuspäivä ovat siis vain karkeita arvioita. Laskelmissa on myös inhimillisiä virheitä, joita itsekin olen korjaillut

Kestävän kehityksen minimitaso edellyttää Global Footprint Networkin mukaan valtion kansalaisten hyvinvointia ja kulutustasoa, joka ei ylitä maapallon kestokykyä. Kansalaisten hyvinvointia mitataan inhimillisen kehityksen indeksillä (HDI, human development index), johon sisältyvät elinajanodote, koulutus (lukutaitoisuus ja koulutuksen määrä) sekä väestön ostovoima. Indeksin lukuarvo vaihtelee nollasta yhteen. Mikäli indeksi on vähintään noin 0,7 (tarkkaan ottaen yli 0,67), valtio on YK:n määritelmän mukaan korkeasti kehittynyt. Jos indeksi on vähintään 0,8, kyseessä on jo hyvin korkeasti kehittynyt valtio.

Maapallon ylikulutukseen vaikuttaa neljä keskeistä avaintekijää: 1) kuinka paljon kulutamme, 2) kuinka tehokkaasti tuotteet valmistetaan, 3) kuinka paljon ihmisiä on ja 4) kuinka paljon luonnonvaroja luonto pystyy tuottamaan. Tarkan ylikulutuspäivämäärän selvittämistä tärkeämpää on ymmärtää kehitystrendi. Kehityksen seurauksia ovat esimerkiksi maaperän eroosio, luontokato (biodiversiteetin heikkeneminen) ja ilmastonmuutos.

Henkilökohtaisen ylikulutuspäivän ja maapallojen tarpeen voi laskea Ecological Footprint Calculator -testin avulla.

Ylikulutuspäivän laskeminen näyttää aliarvioivan luontokatoa ja muita ympäristöongelmia

Ville Lähde kirjoittaa osuvaa kritiikkiä ylikulutuspäivästä:

"Tieteellisessä keskustelussa mittaria on kritisoitu paljon, vaikkei tämä keskustelu juurikaan ole näkynyt julkisuudessa. Ehkä kritiikki tulkittaisiin helposti niin, että se kyseenalaistaa globaalin ylikulutuspäivän viestin. Asia on kuitenkin päinvastoin: kriitikkojen mukaan ekologinen jalanjälki aliarvioi pahanlaisesti ihmistoiminnan ympäristövaikutuksia ja antaa harhaanjohtavan kuvan nykytilanteesta. - - Kun hiilinielujen osuus on ekologisen jalanjäljen laskelmissa ainoa merkittävästi muuttuva osuus, biokapasiteetin ja ylikulutuksen määrittely on lopulta kiinni vain fossiilienergiasta (Galli et al. 2016, 229). Ilmastonmuutoksesta tulee oikeastaan ainoa merkittävä ongelma. Se eittämättä onkin kohtalokas ympäristöongelma, joka vaikuttaa kaikkeen muuhun. - - Jos ilmastopäästöt onnistuttaisiin nollaamaan päästöleikkauksilla ja hiilinieluilla, ekologinen jalanjälki olisi enää noin puoli maapalloa. Olisiko tilanne silloin kestävä? Mitä ilmeisimmin ei, sillä maailmassa on suuria ongelmia vesivarojen, biodiversiteetin, viljelysmaan, metsäkadon ja monen muun asian kanssa. Kasvihuonepäästöjen eliminoiminen ei yksinään johtaisi kestävään maailmaan. - - Kritiikin ydin on kuitenkin juuri tässä: voidaanko ympäristö- ja luonnonvaraongelmien moninaisuutta koskaan palauttaa yhteen mittariin? - - Kritiikin tärkein viesti on, että ekologinen jalanjälki ei anna meille todellista tilannekuvaa poliittisten toimien perustaksi vaan aliarvioivan kuvan tilanteen vakavuudesta. - - Mikä tärkeintä, emme ole enää tilanteessa, jossa hiilipäästöjen nollaaminen päästöleikkauksilla ja hiilinieluilla riittäisi. Päästöt täytyy saada lähivuosikymmeninä negatiivisiksi. - - On perustellumpaa sanoa, että ylikulutuspäivä oli vuosikausia sitten. (Galli et al. 2016, 225) Tai pikemmin: koska elintärkeät ekologiset järjestelmät vaurioituvat ympäri maailman, luonnonvaroja käytetään kiihtyvällä tahdilla, väestö kasvaa ja ilmastonmuutos etenee, ylikulutuspäivä on joka päivä. - - Ja mitä koko ongelman tiivistäminen yhdeksi lukuarvoksi oikeastaan kertoo meille? Sillä voidaan viestiä, että tilanne on huono. Mutta jos halutaan etsiä toivon ja toiminnan mahdollisuuksia, tarvitaan viestejä ja välineitä, jotka kertovat meille, mitä on tehtävä."

Lähteet

Ei kommentteja: