Nasan mukaan maa- ja merialueiden yhdistetty anomalia (lämpötilapoikkeama tavanomaisesta) ei ole heinäkuussa ylittänyt 0,8 astetta koskaan aiemmin. Lisäksi 0,7 asteenkin anomalia on päivitettyjen tietojen mukaan saavutettu heinäkuussa vain neljästi aiemmin koko mitttaushistorian (1880-2016) aikana: vuosina 2015 (+0,73 astetta), 2011 (+0,74 astetta), 2009 (+0,72 astetta) ja 1998 (+0,70 astetta). Viimeksi heinäkuu on ollut vertailukautta 1951-1980 viileämpi vuonna 1985 (-0,01 astetta).
Heinäkuu lienee ollut myös kaikista mittaushistorian kuukausista todelliselta lämpötilaltaan globaalisti mittaushistorian lämpimin, vaikka kuukausikohtainen anomalia ei olekaan kaikista kuukausista suurin. Tämä johtuu siitä, että suurin osa maapallon maa-alueesta on pohjoisella pallonpuoliskolla. Maa-alueilla, jotka lämpenevät ja viilenevät vain ohuesta pintaosasta, lämpötilat vaihtelevat voimakkaammin kuin merissä. Siksi pohjoisen pallonpuoliskon kesäaikaan (heinä-elokuussa) absoluuttiset globaalit keskilämpötilat ovat aina nelisen astetta korkeampia kuin tammi-helmikuussa. Tämä on myös syy siihen, miksi kuukausien lämpimyyttä tai kylmyyttä on havainnollisempi tarkastella anomalioina kuin kuukausien absoluuttisina lämpötiloina.
Anomalialtaan eli poikkeamaltaan verrattuna tavanomaisiin ko. kuukausien keskiarvoihin (1951-1980) kaikista kuukausista kuusi lämpimintä ovat päivitettyjen tietojen mukaan olleet järjestyksessä lueteltuina helmikuu 2016 (+1,32 astetta), maaliskuu 2016 (+1,28 astetta), tammikuu 2016 (+1,16 astetta), joulukuu 2015 (+1,10 astetta), huhtikuu 2016 (+1,08 astetta) ja lokakuu 2015 (+1,07 astetta).
Lue myös nämä
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti