 |
| Esimerkkivaltioita lueteltuina ekologisen jalanjäljen ja maapallojen tarpeen mukaisessa järjestyksessä. Ekologinen jalanjälki on ilmoitettu globaalihehtaareina asukasta kohden (ks. teksti). HDI tarkoittaa inhimillisen kehityksen indeksiä (ks. teksti). Maapallojen tarve tarkoittaa sitä, kuinka monta maapalloa tarvittaisiin luonnonvarojen tuottamiseen, jos kaikki maapallon ihmiset eläisivät samalla kulutustasolla kuin esimerkkivaltion ihmiset. Kestävän kehityksen mukaisessa elämässä ekologisen jalanjäljen pitäisi olla alle 1,7, HDI:n vähintään 0,7 (tarkkaan ottaen yli 0,67) ja maapallojen tarpeen enintään 1,0. Nämä ehdot täyttyvät Sri Lankassa. Tavoitteiden mukaiset lukuarvot on esitetty vihreällä pohjalla. Valtioiden globaalisti suurimmat ja pienimmät lukuarvot on tummennettu. Taulukon saa suuremmaksi klikkaamalla hiirellä sen päältä. Lähteet: Ekologinen jalanjälki ja maapallojen tarve Global Footprint Network National Footprint Accounts, 2019 Edition, ja HDI UNDP, Human Development Report 2018, Statistical Update. |
Mitä ekologinen jalanjälki ja biokapasiteetti tarkoittavat?
Maapallon kestokyvyn rajoissa elämistä mitataan ekologisella jalanjäljellä. Valtion ekologinen jalanjälki tarkoittaa sitä, kuinka suuri pinta-ala yhtä asukasta kohden keskimäärin tarvitaan luonnonvarojen tuottamiseen ja hiilidioksidin sekä muiden haitallisten päästöjen eliminoimiseen. Biokapasiteetti puolestaan tarkoittaa valtion ekosysteemien kykyä tuottaa luonnon aineksia ja sitoa päästöjä yhtä asukasta kohden laskettuna. Luvut ilmoitetaan globaalihehtaareina (= hehtaarin suuruinen alue, jonka tuottavuus vastaa maapallon keskiarvoa, lyhenne gha).
Hehtaarilla erittäin tuottavaa maata on enemmän globaalihehtaareja kuin hehtaarilla huonosti tuottavaa maata. Pinta-alat muutetaan vertailukelpoisiksi kertomalla ne maa-alueen ekologista tuottavuutta kuvaavalla kertoimella. Esimerkiksi hehtaari hyvää viljelymaata on noin 2 gha, kun taas hehtaari laidunmaata on noin 0,5 gha.
Nykyisellä ihmismäärällä maapallolla on yhtä asukasta kohden keskimäärin vain 1,7 gha biologisesti tuottavaa maata. Siten keskimääräisen ekologisen jalanjäljen asukasta kohden pitää olla maailmanlaajuisesti keskimäärin selvästi alle 1,7 gha, mikäli haluamme turvata ihmispopulaatioiden kasvun ja luonnon hyvinvoinnin.
Millaista on kestävän kehityksen mukainen elämä?
HDI (Human Development Index) tarkoittaa inhimillisen kehityksen indeksiä. Se havainnollistaa elämisen laatua elinajanodotteen, koulutuksen määrän ja asukasta kohden lasketun ostovoimakorjatun bruttokansantuotteen avulla. Näistä lasketaan indeksi, joka on välillä 0-1. Mitä suurempi indeksin arvo on, sitä parempi elämisen laatu valtiossa on.
Kestävän kehityksen mukaisessa elämässä ekologisen jalanjäljen pitäisi olla alle 1,7, HDI:n vähintään 0,7 (tarkkaan ottaen yli 0,67) ja maapallojen tarpeen enintään 1,0. Nämä ehdot täyttyvät Sri Lankassa, jota voidaan siten pitää kestävän kehityksen mukaisena valtioina. Ongelma on kuitenkin siinä, että suuresta väestöntiheydestä johtuen myös Sri Lankassa käytetään paikalliseen biokapasiteettiin verrattuna liikaa luonnonvaroja, vaikka maailmanlaajuisesti ajatellen kulutus asukasta kohden onkin pientä. Ekologinen jalanjälki on asukasta kohden laskettuna noin yhden globaalihehtaarin verran suurempi kuin biokapasiteetti.
Ekologisesti kestävään luonnonvarojen kulutukseen tarvittaisiin eurooppalaisten kulutustasolla 2,9, suomalaisten kulutustasolla 3,8 ja pohjoisamerikkalaisten kulutustasolla 5 maapalloa
 |
| Suomen ekologinen jalanjälki ja biokapasiteetti vuosina 1961-2016 (yksikkö gha/as) vuonna 2019 julkaistujen tietojen mukaan. Suomen ekologinen jalanjälki on nykyisin 6,26 gha/as. ja biokapasiteetti 12,63 gha/as. Ylijäämä on 6,37 gha/as. Suomalaisten kuluttamien uusiutuvien luonnonvarojen tuottamiseen riittäisi siis noin puolet Suomesta. Suomessa luonnonvarojen kulutus on kuitenkin koko maapallon tuotantokykyä ajatellen liian suurta. Mikäli kaikki maapallon asukkaat eläisivät suomalaisten kulutustasolla, maapallon nykyisen väestön vaatimien luonnonvarojen tuottamiseen tarvittaisiin 3,84 maapalloa. Diagrammin saa suuremmaksi klikkaamalla hiirellä sen päältä. Lähde: Global Footprint Network National Footprint Accounts, 2019 Edition, Downloaded April 25th, 2019 from http://data.footprintnetwork.org. |
Keskimääräisellä eurooppalaisten kulutustasolla tarvittaisiin 2,9 maapalloa, mikäli kaikki maapallon
ihmiset eläisivät vastaavasti. Pohjoisamerikkalaisten kulutustasolla maapalloja täytyisi olla noin viisi (4,95), ja afrikkalaisten kulutustasolla riittäisi 0,7 maapalloa. Afrikkalaisetkaan eivät silti elä ekologisesti kestävästi, koska maanosan kyky tuottaa luonnonvaroja on liian pieni suhteutettuna väestömäärään. Kaikkien maapallon ihmisten yhteenlasketulla luonnonvarojen käytöllä tarvittaisiin 1,7 maapalloa tuottamaan kestävästi ihmiskunnan käyttämät luonnonvarat.
Suomen kulutustasolla tarve olisi 3,8 maapalloa. Suomi on kuitenkin sikäli hyvässä asemassa, että maamme biokapasiteetti ylittää ekologisen jalanjälkemme. Suomessa biokapasiteetti (12,63 globaalihehtaaria/asukas) on noin kaksinkertainen ekologiseen jalanjälkeemme (6,26 globaalihehtaaria/asukas) verrattuna. Asukasta kohden laskettuna harvaanasuttu Suomi siis tuottaa laskennallisesti resursseja enemmän kuin mitä me kulutamme.
Lue myös nämä
Tänään on Suomen ylikulutuspäivä: Suomalaisten kulutustasolla tarvittaisiin 3,8 maapalloa
Huomenna on ennätysaikainen maapallon ylikulutuspäivä eli ekovelkapäivä
27 kommenttia:
Jep. Kevättä pukkaa. Elähdyttävä lämpö tulee.
Ennen meille kerrottiin, miekin jatkoin kertomusta toki, et me imperialistiset maat ryöstämme kehitysmailta heidänkin osan kakusta ja siksi oomme niin rikkaita. Nyt kuitenkaan meillä ei ole niitä maita ryöstettävinä samalla lailla, kun nekin kuluttavat enemmän maansa kestää, kuin tämä tutkimuksen oletuksissa sanotaan. Olettaen, että tutkimuksen lähtöoletuksissa olisi vähänkää totta, niis miltä toiselta planeetalta vaiko asteroidelta me olemme parantaneet omaa eloamme samoin kuin kehitysmaatkin on huimasti parantaneet.
PS: Vitsi: Tiedän kyllä, että maapallolle potoaa joka päivä tonneittain ainesta avaruudesta. Se toinen planeetta. Onko tämä se manna jolla kehitymme ja nautimme hyvistä kehitysennusteista tulevaisuudessakin.
PS: Koululaisillesi pohdittavaa seuraavan T&T uutisen keskustelussa. (keskustelu jatkuu, kun painat 'Show more replies'.
https://www.tekniikkatalous.fi/tekniikka/energia/tutkimus-suomalaiset-haluavat-tehda-osansa-ilmaston-puolesta-mutta-se-ei-saa-maksaa-liha-ja-vanhat-lammitysjarjestelmat-saavat-kuitenkin-kyytia-6762311
Ryöstämme nyt seuraavilta sukupolvilta. Ekonomisen velan lisäksi pitäisi kiinnittää huomiota myös ekologiseen velkaan eli ympäristövelkaan. Kulutamme luontoa vuosi vuodelta yhä enemmän pystymättä maksamaan tätä velkaamme takaisin. Talous, väestö ja luonnonvarojen kulutus kasvavat. Maapallon koko kuitenkin säilyy koko ajan samana. Maapallon ylikulutukseen vaikuttaa neljä keskeistä avaintekijää: 1) kuinka paljon kulutamme, 2) kuinka tehokkaasti tuotteet valmistetaan, 3) kuinka paljon ihmisiä on ja 4) kuinka paljon luonnonvaroja luonto pystyy tuottamaan.
Toisenlainen näkökulma: http://paivanbyrokraatti.com/2019/04/05/alikulutuspaiva/
"Suomessa on paljon uusiutuvia luonnonvaroja ja hiilinieluja, jotka imevät ilmasta päästöjä. Suomen väentiheys on myös verrattain pieni, joten luonnonvaroja riittää suomalaista kohti enemmän kuin tiheästi asutuissa maissa. Kestävyys perustuu myös siihen, kuinka monta ihmistä on jakamassa rajallisia luonnonvaroja, ei pelkästään siihen, kuinka paljon luonnonvaroja käytetään.
Jos luonnonvaroista huolehditaan ja niitä on paljon, niitä on myös mahdollista käyttää paljon. Suomen itseruoskinta on yhtä hyödyllistä kuin pohtia, että jos kaikki maailman ihmiset käyttäisivät rahaa yhtä paljon kuin suomalaiset, valtaosa joutuisi velkavankeuteen.
Tämä onkin Suomen etu. Suomen vuosittainen kulutus ei ylikuluta, vaan alikuluttaa luonnonvaroja. Kulutusreserviä jää vielä hulppeat 111%, eli suomalaiset voisivat huoletta kaksinkertaistaa kulutuksensa ja silti luonnonvarat kestäisivät sen. Vuoden 2019 kulutuksen vaatimat luonnonvarat on käytetty vasta 8.2.2021.
Jos koko maapallo kuluttaisi kuin Suomi, tarvittaisiin alle puolikas maapalloa. Suomi on alikuluttamisessa sijalla 18, parhaana teollisuusmaista."
Hyvä että vedit esiin tuon " Ekonomisen velan lisäksi ..."
Ekonomia on myös täpö täynnä harhaanjohtavaa tarkoituksellista hämäystä, aitoja valeuutisia. Nostetaan huolia rahankerääjien hyväksi, tässä tapauksessa yleensä koroillaeläjien rahoittamiseksi. Siksipä pari rauhoittavaa faktaa:
- Valtiomme velka ei ole sen suurempi kuin on sen (velka)saatavat. Siten valtion talous on aika hyvin balanssissa. (Verot on sitten pääasiassa juokseviin ym. menoihin eikä kuulu tähän.)
- Suomalaistenkin yksityishenkilöiden yhteinen omaisuus on suurempi kuin velkataakkansa. Velat ja omaisuudet on toki erittäin epätasaisesti jakautuneet.
- Maailman mitassa, jos jollain on velkaa, se määrä on lainattu joltain, jolla on rahaa lainata. Velalla on siis saajansa, velkaraha omistaja.
Ekonomia, talousala on toki täpö täynnä pieniä tai mahtavia katastrofeja, epäoikeidenmukaisuuksia ja riistoa. Koroillaelämistä ja 'velkavankeutta'. Ja erilaiset keinotekoiset omistukset 'kuplineen' aina aika ajoin järkyttää ja tuhoaa pahastikin kansojen tai yksityishenkilöiden talouksia.
Pointtini on nyt se, että että ekonomia-ala on täynnään rahastavien harhauutisia. Samoin kuin ekologiasen velankin alalla on sillä rahastavien harhauutisia. Yhä useammin, suorastaan läpikäyvästi ekologista velkaa käytetään keskeisenä nappulana paitsi itse luonnonsuojelualalla myös ekonomiseen keinotteluun.
Kiitos kommenteistanne.
Asioita voi tarkastella monella eri tavalla. Kannattaa katsoa esimerkiksi tämä Twitter-viesti hyvine karttoineen: ”Suomalaisten kuluttaman ruuan tuottamiseen käytettävästä viljelymaasta n. 40 % sijaitsee maan rajojen ulkopuolella. Olemme ulkoistaneet tämän & monen muun kulutuksemme ympäristövaikutukset.”
Suurelta osin kuitenkin totesin AaJiin siteeraaman tekstin kanssa samoja asioita omassa kirjoituksessani, vain hieman eri sanoin: "Suomen ekologinen jalanjälki on nykyisin 6,26 gha/as. ja biokapasiteetti 12,63 gha/as. Ylijäämä on 6,37 gha/as. Suomalaisten kuluttamien uusiutuvien luonnonvarojen tuottamiseen riittäisi siis noin puolet Suomesta. - - Suomi on kuitenkin sikäli hyvässä asemassa, että maamme biokapasiteetti ylittää ekologisen jalanjälkemme. Suomessa biokapasiteetti (12,63 globaalihehtaaria/asukas) on noin kaksinkertainen ekologiseen jalanjälkeemme (6,26 globaalihehtaaria/asukas) verrattuna. Asukasta kohden laskettuna harvaanasuttu Suomi siis tuottaa laskennallisesti resursseja enemmän kuin mitä me kulutamme."
Suomen ja suomalaisten kannalta tuo on erittäin positiivinen uutinen.
Tämä kuitenkin herättää kysymyksiä: Onko harvaanasutulla Suomella oikeus hallita laajoja hyvin tuottavia maa-alueita vain omaksi hyväkseen? Jos toisen valtion alue ei satu olemaan yhtä hyvin tuottavaa, pitääkö kyseisen valtion ihmisten käyttää vähemmän luonnonvaroja ja/tai hankkia vähemmän lapsia kuin suomalaisten? Pitääkö jokaisen valtion siis tulla toimeen omillaan? Eivätkö suomalaiset siis saa käyttää esimerkiksi puuvillaa, kahvia, riisiä, öljyä, uraania tai rautaa? Pitääkö suomalaisten auttaa kehitysmaita (jotta niissäkin esimerkiksi ravinnontuotanto tehostuisi ja heikoimmin tuottavat pellot jäisivät pois käytöstä ja metsittyisivät)? Vai pitääkö jälleen jokaisen tulla toimeen omillaan? Eikö Suomen sisälläkään siis pitäisi auttaa heikommin toimeentulevia ihmisryhmiä? Onko kehitysmailla oikeus pitää meidän tarvitsemamme luonnonvarat vain omanaan ja meillä laajat alueet vain itsemme hyväksi, kun edelliset sukupolvet ovat sattuneet näille alueille asettumaan? Vaikka maksamme toki tuottajamaille tuontitavaroistamme, maksammeko me riittävästi vai riistämmekö me halpatyövoimaa? Millaisia ympäristövaikutuksia meidän tarvitsemiemme tavaroiden tuottaminen aiheuttaa tuottajamaissa ja miten tämä vaikuttaa näiden alueiden biokapasiteettiin jatkossa? Onko meillä oikeus lentää etelänlomalle köyhään maahan halvalla palveltaviksi? Sisältyykö toimintaamme muita maita maita kohtaan epäoikeudenmukaisuutta ja riistoa? Minulla ei ole näihin kysymyksiin hyviä ja yksiselitteisiä vastauksia.
Suomenkin biokapasiteetti on pienentynyt 1960-luvulta nykypäivään. Tulevilla suomalaisilla sukupolvilla ei siis ehkä olekaan yhtä paljon käytettävää kuin nykyisillä ihmisillä. Pitäisikö meidän ajatella tulevia sukupolvia?
On kuitenkin tosi hienoa, jos sekä suomalaisten aiheuttama luonnonvarojen että rahojen ylikulutus on ratkaistu tai sellaista ongelmaa ei ole olemassakaan, kuten sanotte. Tämä Velkakello on pelkkä valeuutinen? Valtionvelasta huolestuneet taloustieteilijät ja poliitikot suoltavat pelkkiä valeuutisia?
Jari, mitä tarkoitat tällä: "Onko harvaanasutulla Suomella oikeus hallita laajoja hyvin tuottavia maa-alueita vain omaksi hyväkseen?"
Tarkoitan esimerkiksi sitä, että Suomen metsät kuuluvat taigaan eli pohjoiseen havumetsävyöhykkeeseen, jolla on merkitystä maailmanlaajuisten hiilidioksidipäästöjen sitojana. Voiko Suomen metsät laskea vain suomalaisten hyväksi siten, että meillä on oikeus tuottaa hiilidioksidipäästöjä niin paljon kuin metsämme hiiltä sitovat? Kun jonkin toisen valtion ekosysteemit eivät sido hiilidioksidia yhtä tehokkaasti, onko tuon valtion asukkailla siis oikeus asukasta kohden laskettuna vain matalampiin hiilidioksidipäästöihin ja ehkä samalla alhaisempaan elintasoon? Vai pitäisikö Suomellakin olla oikeus tuottaa hiilidioksidipäästöjä vain sen verran kuin pystymme lisäämään ekosysteemiemme hiilensidontakykyä luontaisesta tasosta? Entäpä miten otetaan huomioon se, että meillä tuotetut hiilidioksidipäästöt voivat esimerkiksi lämpötilan kohoamisen ja kuivuuden lisääntymisen seurauksena aiheuttaa toisessa valtiossa biokapasiteetin pienenemistä, mikäli emme ole lisänneet ekosysteemiemme hiilensidontakykyä entisestään?
Ovatko suomalaiset sitten hoitaneet hyvin omia ekosysteemejään? Viimeisimpien vuosikymmenten aikana puuston (puuaineksen) määrä Suomen metsissä on kasvanut. Tästä merkittävä osa on kuitenkin saatu toteutettua soita ojittamalla. Samalla turpeen hiilivarasto on tuhottu. Mittarina ekologisessa mielessä järkevistä toimenpiteistä ei siis voi käyttää pelkästään metsien puuston määrää.
Jos muualla olisi yhtä vähän väestöä pinta-alaa kohti kuin Suomessa, niin ei tässä mitään ongwlmaa olisikaan.
Hei. Olet heitäny monta pohdiskelun arvoista tietoväittämää. Oispa energiaa niistä keskustelua syventää. Mut nyt tyydyn tällaiseen esimerkkiin, jossa koululaisesi voivat harjoittaa myös laskutaitoaan. Modernia monialaista tiedettä siis.
Kuinka vois yhtä aikaa olla niin, että Suomen lajiston monimuotoisuus on kasvanut ennätyssuureksi ja toisaalta uhanalaisten lajien osuus on kasvanut joissain julkaistuissa luvuissa ja ns. laatumedian uutisissa. Monihan luulee, että luvut on aina silkkaa faktaa. Vaanpa ne luvut on saatu tietyin alkuolettamuksin. Entä vedettävä johtopäätös.
Otetaan satunnaisotos Suomen luonnosta, 1000 eri lajia. Niistä on jo aikaisemmin jonain vuonna luokiteltu 100 uhanalaisiksi, eli hyvin harvinaiseksi. (10%).
Nyt monista syistä johtuen
* Joukkosta on poistunut 2, kun niitä ei ole enää bongattu
* Joukkoon tulee tulee uusia tulokkaita tai löytöjä 22. Uusia tai syventyneen,valtavasti laajentuneen tutkimuksen löytämiä lajeja.
Kaikki tulokkaat tn. kuuluvat joukkoon uhanalainen, koska harvapa laji heti pomppaa elinvoimaiseksi. Ja ennen ollet, mutta piilotelleet lajit on toki nyt ja jo ennen harvinaisia, peräti uhanalaisiksi luokiteltavia.
Lopputulos:
* Lajeja kaikkiaan 1000 + 22 - 2 = 1020.
* Uhanalaisten prosenttimäärä on kasvanut 10:stä 12:ta prosenttiin.
Näin siis minä olen oikeassa, kun sanon, että on monimuotoistunut. Toisaalta uhanalaisuuden lisääntymisellä ratsastavat, heidän uhanalaisuusprosenttinsa on kasvanut. Tämmöistä tämä on myös joidenkin biologien tieteellinen totuus. Kenellä on tarve painottaa mitäkin. Maailmanlopun huolen perusteluina.
AaJii: "Jos muualla olisi yhtä vähän väestöä pinta-alaa kohti kuin Suomessa, niin ei tässä mitään ongwlmaa olisikaan." Mutta kun ei ole yhtä vähän! Aivan yhtä hyvin tämän voi kääntää niin, että jos mm. suomalaiset kuluttaisivat yhtä vähän kuin valtion X asukkaat, ei tässä mitään ongelmaa olisikaan.
Vesalle vastaan huomenna. Olen tänään ollut koululla koko päivän ja olen täällä edelleenkin klo 21 asti.
Vielä AaJiille: Kumpaa on mielestäsi helpompi karsia, tiheää väestöä vai henkilöä kohden laskettua suurta luonnonvarojen kulutusta? Kumpi on mielestäsi suurempi perusoikeus, lasten hankkiminen vai lentomatkailu ja muu aineellisesti korkea elintaso? Tarvitaanko lopulta edes kumpaakaan karsimista (väestömäärän vähentämistä tai elintason laskua), jos panostetaan riittävästi uudenlaiseen teknologiaan, kiertotalouteen ja turhan kulutuksen vähentämiseen?
Vesa Tanskaselle: Valitettavasti minun täytyy todeta, että et ole oikeassa vaan pahemman kerran väärässä. Lukuarvosi ovat täysin keksittyjä, tuulesta temmattuja.
Onko mielestäsi aitoa monimuotoisuuden kasvua se, jos joitakin lajeja on hävinnyt, mutta mukaan lajimäärän lukuarvoihin on saatu joitakin Suomen luonnossa koko ajan olleita lajeja, joita aiemmin ei vain ole satuttu löytämään (joko niiden harvalukuisuuden tai taksonomisten tunnistusongelmien vuoksi)? Minun mielestäni kyseessä on biodiversiteetin pieneneminen.
Olet käsittänyt aivan väärin tuon, että tulokaslajit luokiteltaisiin uhanalaisiksi. Tulokaslajeja nimittäin ei oteta uhanalaisuusluokitukseen mukaan lainkaan.
Jos katsotaan vain niitä lajeja, jotka ovat olleet mukana Suomen lajien uhanalaisuusluokituksessa sekä vuonna 2010 että 2019, useamman lajin tilanne on huonontunut kuin parantunut. Monimuotoisuus on siis pienentynyt.
Suurin osa arvioinnissa mukana olevista uusista lajeista ei ole uhanalaisia. Nämä lajit eivät ole uusia siksi, että ne olisivat Suomeen vasta tulleet, vaan siksi, että jostakin perustellusta syystä (esim. taksonominen epäselvyys, sopivien asiantuntijoiden puute, liian vähäiset tiedot) niitä ei ole otettu mukaan aiempaan uhanalaisuusselvitykseen.
Suomen ympäristöhallinnon verkkosivuilla kerrotaan näin:
”Ympäristöministeriön asettaman Lajien uhanalaisuuden arviointia ja seurantaa edistävän ohjausryhmän (LAUHA) johdolla maamme lajien uhanalaisuutta arvioi vuosina 2017–2018 16 eliötyöryhmää. Lisäksi perustettiin edellisen arvioinnin tapaan kaksi muuta työryhmää kaloille ja nisäkkäille. Kalojen uhanalaisuusarviointi tehtiin Luonnonvarakeskuksessa ja nisäkkäiden arviointi pyydettiin Suomen nisäkästieteelliseltä seuralta. Kaikkiaan mukana oli 180 maamme parasta lajistoasiantuntijaa. - - Vuonna 2010 arvioiduista lajeista uhanalaisia oli 10,5 prosenttia, kun nyt niitä on 11,9 prosenttia. Kehityssuunta osoittaa, että maamme lajiston uhanalaistumiskehitystä ei ole onnistuttu pysäyttämään. Kaikkiaan uhanalaisten lajien määrä kasvoi edelliseen arviointiin verrattuna 420 lajilla. Uhanalaisuustilanteen arvioidaan aidosti parantuneen 263 lajilla ja heikentyneen 461 lajilla verrattuna vuoden 2010 arvioinnin tuloksiin. - - Arvioinnissa on mukana runsaasti enemmän lajeja kuin viimeksi, ja niistä suurin osa ei ole uhanalaisia.”
Perusteellinen luonnontieteellinen selvitys löytyy teoksesta ”Suomen lajien uhanalaisuus – Punainen kirja 2019”, josta tässä muutama sitaatti:
”Uhanalaisuusarvioinnin kohteena ovat Suomessa luonnonvaraisina ja luontaisella levinneisyysalueellaan vakinaisesti elävät, riittävän hyvin tunnetut monisoluiset eliöt. Ne ovat levittäytyneet alueelle itsenäisesti ilman ihmisen apua tai ihmisen avustamana ennen vuotta 1800. Vuoden 1800 jälkeen saapuneista eliöistä arvioidaan sellaiset lajit, jotka ovat luontaisen levinneisyysalueen laajenemisen tai muuttumisen seurauksena vakiintuneet Suomeen ja lisääntyneet täällä usean vuoden ajan. - - Suomen lajimäärän arvioidaan nykyään olevan vähintään 48 000. Riittävät tiedot uhanalaisuusarviointiin oli 22 418 lajista tai alemmasta taksonista, mikä on noin 47 % lajistosta. Uhanalaisiksi arvioitiin 2 668 lajia tai alempaa taksonia eli noin 11,9 % arvioiduista lajeista. - - Varsinaisen arvioinnin ulkopuolelle jätettiin 14 186 luokiteltua lajia. Ne ovat joko arviointiin soveltumattomia (NA) tai arvioimatta jätettyjä (NE). Arviointiin soveltumattomat ovat pääosin uusia tulokkaita, satunnaisesti esiintyviä tai ihmisen mukana levinneitä vieraslajeja, joita on yhteensä 2 569 lajia. Loput, yhteensä 11 617 lajia luokiteltiin arvioimatta jätettyihin yleensä heikkojen tietojen, ajan tai asiantuntijoiden puuttumisen taikka taksonomisten epäselvyyksien vuoksi.”
Biologien tieteellinen totuus on siis se, että uhanalaisuusprosentti todellakin on kasvanut.
Kyse ei ole maailmanlopulla pelottelusta vaan luonnontieteellisistä faktoista. Ihmiskunta ei edes pysty aiheuttamaan maailmanloppua, jos maailmanlopulla tarkoitetaan maapallon tai kaiken luonnon tuhoutumista. Omia elinmahdollisuuksiaan ihmiskunta kyllä voi heikentää, mutta koko elollisen maailman tuhoaminen on mahdotonta.
Jos kehitysmaiden väestönkasvua ei saada kuriin, ei muilla toimilla ole mitään merkitystä.
Tuo on suurelta osin totta. Kehitysmaiden väestönkasvu täytyy saada kuriin. Tämä vaatii kehitysapua, koska mm. koulutus (varsinkin tyttöjen koulutus) ja myös muu yhteiskunnan kehittäminen ovat tehokas keino rajoittaa väestönkasvua. Useimmat yhteiskunnat ovat käyneet läpi samat vaiheet. Ei siitä montaa sukupolvea ole, kun Suomessakin oli isoja suurperheitä.
Tämä ei kuitenkaan tarkoita sitä, että muita toimia ei tarvittaisi. Ilmastonmuutos ja myös biodiversiteetin väheneminen ovat niin suuria ongelmia, että kaikkia toimenpiteitä tarvitaan. Emme me voi sysätä vastuuta yksin kehitysmaille. Sen lisäksi, että kehitysmaiden väestönkasvu on saatava pysähtymään, meidän on vähennettävä kulutustamme ja kasvihuonekaasujen tuotantoa.
Myös meidän toimiamme tarvitaan siksikin, että väestöntiheyden pieneminen vie paljon aikaa. Vaikka väestönkasvu (%) pienenisi, väestöntiheys säilyy suurena vielä pitkään. Maapallon väestönkasvu (%) on hidastunut melko tasaisesti 1960-luvulta alkaen, mutta maapallon väkiluku kasvaa edelleen. Kasvava ja henkilöä kohden laskettuna paljon luonnonvaroja kuluttava väestö yhdessä ovat ne kriittiset tekijät.
Sanoit: "Biologien tieteellinen totuus on siis se, että uhanalaisuusprosentti todellakin on kasvanut"
Kyllä näin, jos käyttää tämäkaltaisia alkuasetelmia. Kuten sanoin jo aluksi. Myös luonnontieteellisiä alkuasettamuksia pystytään asettamaan monella tavalla. Älkäämme sulkeko silmiämme niiltä, vaikka ne on tiedettä.Tuossakin toit esille, että maailman (Suomen) luominen tapahtuis siis v. 1800. Jos 'luominen' olisi tapahtunut vaikkapa 20 000 vuotta aiemmin, niin Suomemme uustuloskaslajien määrä olisi nykypäivään mennessä 100%. Tämä oli yksi ääriesimerkki.
Jumallaisen luomisen sijaan, maailma on täynnään erilaisia virtauksia, geologisia ja ilmastollisia mullistuksia, lajien siirtymistä ja katoamista ja niin sanottua evoluutiota. Hyvä oppi verrattuna luomisuskoihin, joihin varsinkin amerikkailasperäiset 'luontogurut' syyllistyvät jatkuvasti. Luonnonsuojelun hyveellisen pyhimyskehän alla.
Itse evoluutio asettaa lajit erilaisiin kilpailuasetelmiin ja tekee aina osan lajeista ihan normaalissa luonnontilassa 10-20-30-?x prosenttia eri tavoin uhanalaisiksi. Ihan rauhallisessa 'normaali'tilanteessa. Itse evoluutio siis, jos sen todistuksiin uskot. Ja aika-ajoin jokin iso muun luonnon virtaus voikin keikattaa yllättäen suhteet isostikin, eri alueilla erilailla.
Toisaalta totta on, että Suomenkin luonto on nyt monimuotoisempi kuin koskaan jääkauden jälkeen. En aiemmin eritellyt mikä tähän olisi johtanut, mutta tarkennan mm.:
* Ihminen on myllertänyt maata kovin ja luonut uudentyyppisiä elinmahdollisuuksia monille uusille lajeille. Näin ensiksikin tuomalla itsensä kilpailemaan resursseista, kotieläimensä, tulipalo/kaski-kultuurinsa, maanmuokkauksen erimuodoissaan, kaivoksilla, maanteillä, rakennuksilla, tykistöammunnoilla jne. Ja toki puutarhoillaan. Vaikkapa yksityiskohtana kysyn, mikä onkaan ihmisen hoitamien kesymehiläisten vaikutus muiden pölyttäjien elämään, kilpailutilanteeseen, kun kesymehiläisille tarjotaan parhaat apajat ja hyvä talvisäilytys. Entä niin niin suosittu lintujen talviruokinta ja keinotekoisten sulavesipaikkojen lisääntyminen. Seurauksena mm. että Helsinki on maamme monimuotoisin lajien yhteisö. Ei suinkaan se Perä-Pihtiputaalla oleva ihmisen koskematon umpikorpi.
* Suomen luonnon lämpeneminen on lisännyt moninaista virtaa elolliseen elämään. Kuin silloin ennen entisinä lämpökausina.
* Luonnon omat monasti analysoimattomat geologiset, ilmastolliset ja evolutiiviset virtaukset. Esim. moni laji vaatii, että ensin tulee jokin laji luomaan pohjaa toiselle. Vaikkapa typensidontakasvit kuten luupiini on kova tekijä tässä. Tai punkin leviäminen vaatii myyriä, hiiriä ja vaikkapa pieniä ja isoja kauriita juoksentelemaan.
Aihepiiri on yhtä loputon kuin itse luontokin ja sen kehitys. Sinulla oli tosi tärkeitä pointteja muitakin, mutta en voi niistä kaikikista keskustella. Truth is not settled, sanoo skeptikko mutta elämänuskoinen Vesa. Eletään sen kanssa keväthuumassa taas.
PS:
Sanoit: "Lukuarvosi ovat täysin keksittyjä, tuulesta temmattuja". Ne olivat kyllä keksittyjä, vaan eivät tuulesta temmattuja, vaan asianmukaisia, aihetta selventäviä, sanoisinko opettavaisia. Ehkä jonkun mielestä olisi ollut tieteellisempää, että olisin laatinut esimerkkini niin, että uhanalaisia on 10,5 ja 11,9 % ihan desimaalin takkuudella siis. Wow. Vaikka jopa selvityksessä puolet listatuistakin lajeista oli määrittelyn ulkopuolella. Hyvää rehellisyyttä. Wow.
PS2:
Kysyt: "Onko mielestäsi aitoa monimuotoisuuden kasvua se, jos joitakin lajeja on hävinnyt, mutta mukaan lajimäärän lukuarvoihin on saatu joitakin Suomen luonnossa koko ajan olleita lajeja, joita aiemmin ei vain ole satuttu löytämään (joko niiden harvalukuisuuden tai taksonomisten tunnistusongelmien vuoksi)? Minun mielestäni kyseessä on biodiversiteetin pieneneminen"
Vastaukseni on sekä kyllä, että ei. Mutta joka tapauksessa myös meidän maamme on monimuotoisempi kuin koskaan ennen. Enkä tiedä yhtään isompaa aluetta, jossa näin ei olisi. Mitä siis olikaan monimuotoisuus (biodiversiteetti), sen määritelmä?
Leegioittain lunnontutkijoita löytää joka vuosi leegioittain uusia ennen kirjaamattomia lajeja. Sen sijaan nimenomaan ilmastomuutoksen vuoksi hävinneitä ei oikein löydy nimettäväksi, vaikka niitä pitäisi olla ihan valtavasti median mukaan. Kenties ne oli niitä ennen tuntemattomia ensisijassa. Niistähän voi spekuloida mitä vain. Esimerkiksi olisiko jo jossain laskelma: Havaintojen pohjalta, 100 000 km2:lla sademetsää tai vastaavassa on 10 000 uniikkia lajia. Tai jopa kymmenkertaisesti eli 100 000, kun eihän niitä ole edes keretty tarkalleen luetteloida, tietenkin lunnontutkijoiden puutteellisen rahoituksen takia. Siispä kun jokin sademetsä pienenee tuon verran, niin tuhoutuu 10 000 - 100 000 uniikkia lajia. Tämmöistä kyynisyyttä siis miulta.
Palataanko kesän odotukseen? Jos sekin olisi taas erityisen ihanan lämmin meillä kuin sattui olemaan 2 prosentilla maapallon alasta viime kesänä.
Kiitos jälleen mielenkiintoisista kommenteistasi.
Monimuotoisuuteen eli biodiversiteettiin kuuluu kolme osatekijää: lajimonimuotoisuus, ekosysteemien (elinympäristöjen) monimuotoisuus ja lajin sisäinen geneettinen monimuotoisuus (paljon erilaisia alleeleja). Pelkästään se ei riitä, että on paljon eri lajeja. Esimerkiksi muutama laji ei saa dominoida. Alueelta sattumanvaraisesti poimittujen kahden tai muutaman yksilön pitäisi olla todennäköisimmin eri lajeja. Siksi esimerkiksi viljapelto ei ole monimuotoinen, vaikka siellä eläisikin rikkakasveja ja uusia tulokashyönteisiä.
Aika hassua, että nyt tähdennät jatkuvaa muutosta ja kritisoit sitä, että arvioinnissa on otettu mukaan vuoden 1800 jälkeen saapuneista eliöistä vain sellaiset lajit, jotka ovat luontaisen levinneisyysalueen laajenemisen tai muuttumisen seurauksena vakiintuneet Suomeen ja lisääntyneet täällä usean vuoden ajan. Aiemmin valitit näin: "Kaikki tulokkaat tn. kuuluvat joukkoon uhanalainen, koska harvapa laji heti pomppaa elinvoimaiseksi."
Kirjoitit myös näin: "Ehkä jonkun mielestä olisi ollut tieteellisempää, että olisin laatinut esimerkkini niin, että uhanalaisia on 10,5 ja 11,9 % ihan desimaalin takkuudella siis. Wow. Vaikka jopa selvityksessä puolet listatuistakin lajeista oli määrittelyn ulkopuolella. Hyvää rehellisyyttä. Wow." Miksi pilkkaat rehellisyyttä? Eikö tutkimusten nimenomaan pidä perustua luotettaville tiedoille? Eikö epävarmuudet ja puutteet pidä ilmoittaa selkeästi? Olisiko ne pitänyt piilottaa?
Ei kai ole rehellistä ottaa mukaan selvitykseen lajeja, joista ei ole riittäviä tietoja? Samanlainen rajaus on tehty aiemminkin. Vuoden 2019 arvioinnissa on mukana runsaasti enemmän lajeja kuin vuonna 2010, ja niistä suurin osa ei ole uhanalaisia. Uhanalaisuus ei ole siis lisääntynyt siksi, että aiemmin oli jätetty enemmän lajeja tarkastelun ulkopuolelle.
Kirjoitat myös siitä, kuinka luonto ja normaali evoluutio tekevät osan lajeista uhanalaisiksi. Ylistät ihmisen toimia luonnon monimuotoisuuden lisääjänä. Lisäksi sanot näin: "Mutta joka tapauksessa myös meidän maamme on monimuotoisempi kuin koskaan ennen. Enkä tiedä yhtään isompaa aluetta, jossa näin ei olisi."
Kelpaisiko isommaksi alueeksi kokonainen maapallo? Tähän ja näihin muihinkin väitteisiisi antaa hyvän vastauksen Kansainvälisen luontopaneelin (IPBES) tänään julkaisema raportti. Sen mukaan noin miljoonaa eläin- ja kasvilajia uhkaa sukupuutto jopa vain vuosikymmenissä. Tämä on enemmän kuin koskaan aikaisemmin ihmiskunnan historiassa. Sukupuuttojen määrä on nyt kymmeniä tai satoja kertoja suurempi kuin keskimääräinen luontainen sukupuuttonopeus viimeisimpien kymmenen miljoonan vuoden aikana.
Luontopaneelin raportti on koottu noin 15 000 tieteellisestä lähteestä ja hallitusten tuottamista raporteista sekä alkuperäiskansojen ja paikallisten yhteisöjen tiedoista. Kaikki luontopaneelin täysistuntoon Pariisissa lauantaina 4. toukokuuta osallistuneet yli 130 jäsenmaata hyväksyivät raportin.
Raportin mukaan viidenneksi merkittävin syy biodiversiteetin pienenemiseen ovat ihmisen mukana leviävät vieraslajit, jotka valtaavat alaa alkuperäisiltä lajeilta ja hävittävät niitä. Aina uusien lajien saapuminen ei siis ole hyvä asia. Suomessakin on runsaasti haitallisia vieraslajeja.
Ilmastonmuutos on raportin mukaan biodiversiteettikadon aiheuttajana sijalla kolme. Ilmastonmuutoksen vaikutusten kuitenkin odotetaan edelleen kasvavan tulevina vuosikymmeninä, jolloin ilmastonmuutoksen vaikutus joissakin tapauksissa ylittää nykyisin tärkeimpien tekijöiden (maankäyttö ja merien hyödyntäminen) vaikutukset.
Ilmastonmuutoksella on tähän mennessä ollut ainakin epäsuoraa merkitystä lajien sukupuuton aiheuttajana: ”Ilmastonmuutoksen aiheuttamille paikallisille sukupuutoille on jo nyt huomattava määrä todisteita. Ilmastonmuutoksen osoittaminen aiheuttajaksi yksittäistapauksissa on kuitenkin haasteellista asian monimutkaisuuden takia – vain muutamassa tutkimuksessa on pystytty osoittamaan ilmastonmuutoksen osuus sukupuutossa. Tärkein sukupuuttoja aiheuttava tekijä näyttää olevan lajien vuorovaikutussuhteiden muuttuminen ilmastonmuutoksen myötä. - - International Union for Conservation of Nature (IUCN) pitää yllä lajien sukupuuttolistaa. Listan 864 lajista (vuonna 2012) vain 20 on katsottu kuolleen sukupuuttoon joko kokonaan tai osittain ilmastonmuutoksen aiheuttamana. Lisäksi näissä tapauksissa yleensä todisteaineisto, joka liittää lajin sukupuuton ilmastonmuutokseen, ei ole kovin vahvalla pohjalla. Sen sijaan paikallisista ilmastonmuutoksen aiheuttamista sukupuutoista on runsaasti todisteita. - - Tutkimuksessa etsittiin aiempia tutkimusartikkeleita, joissa raportoidaan paikallisia sukupuuttoja ilmastonmuutokseen liittyen. Sellaisia tutkimusartikkeleita löytyi 136 kappaletta. Näistä 136 tutkimusartikkelista vain seitsemässä oli selvitetty ensisijainen syy sukupuutolle. Hieman yllättäen yksikään näistä seitsemästä ei löytänyt paikallisen sukupuuton syyksi lämpötilan sietorajan ylittymistä. - - Yksi tärkeä tekijä sekä paikallisissa sukupuutoissa että populaatioiden vähenemisessä näyttää olevan lajien vuorovaikutussuhteiden muuttuminen [ilmastonmuutoksen seurauksena].”
Itsekin olen kirjoittanut tästä aiheesta mm. tässä linkissä
Siitä olen kanssasi samaa mieltä, että ihminen on paikallisesti myös lisännyt luonnon monimuotoisuutta Suomessa. Hyviä esimerkkejä ovat esimerkiksi karjan laiduntaminen metsissä, kaskikulttuuri, ahot ja muut perinnebiotoopit. Toki esimerkiksi kaskeaminenkin on voinut ajoittain hävittää metsiä liikaa. Kaupungeissakin lajimäärät voivat olla suuria, mihin vaikuttavat esimerkiksi reunavaikutus ja tulokas- sekä vieraslajien suuri määrä.
Ihminenkö vain lisää monimuotoisuutta? Tässä valaisevat sitaatit:
”Sadassa vuodessa on kadonnut kokonaan ainakin kaksisataa selkärankaista eläinlajia. Jos sukupuutto olisi edennyt samaa tahtia kuin edelliset kaksi miljoonaa vuotta, vastaavaan lajikatoon olisi kulunut 10 000 vuotta.”
Lähde: Helsingin Sanomat 27.10.2017: ”Kuudes sukupuutto” hävittää lajeja paljon pelättyä rajummin – Hyönteisten tilanne on hälyttävä, ja seuraukset voivat olla katastrofaalisia meille kaikille
”Population extinctions today are orders of magnitude more frequent than species extinctions. Population extinctions, however, are a prelude to species extinctions, so Earth’s sixth mass extinction episode has proceeded further than most assume. - - Much less frequently mentioned are, however, the ultimate drivers of those immediate causes of biotic destruction, namely, human overpopulation and continued population growth, and overconsumption, especially by the rich.”
Lähde: PNAS 25.7.2017: Biological annihilation via the ongoing sixth mass extinction signaled by vertebrate population losses and declines
Saanot: "Siitä olen kanssasi samaa mieltä, että ihminen on paikallisesti myös lisännyt luonnon monimuotoisuutta Suomessa. Hyviä esimerkkejä ovat esimerkiksi karjan laiduntaminen metsissä, kaskikulttuuri, ahot ja muut perinnebiotoopit. Toki esimerkiksi kaskeaminenkin on voinut ajoittain hävittää metsiä liikaa. Kaupungeissakin lajimäärät voivat olla suuria, mihin vaikuttavat esimerkiksi reunavaikutus ja tulokas- sekä vieraslajien suuri määrä."
Kerrassan kiva, kun olemme jostain samaa mieltä.
Näiden ihmisen vanhan maatalouden aikaisten eliöiden vähentyminenhän on tosi asiassa se oleellisin suurin huolen aihe joillekin. Yhteen aikaan mentiin tuohon suuntaan, nyt toiseen. So what?
Ja toistan esimerkiksi ihmettelyäni: Kuinka suuri osuus onkaan ihan ihmisen keinotekoisesti, taloussyistä ylläpitämien pesämehiläisten vaitutus vaikkapa kimalaisten vähenemiseen? Milloin alkaakaan kampanja: Lopettakaa pesämehiläiset! Eikun sekin aihe on tabu.
PS: Voisit tietotaidollasi varmaan selvittää erinnäisiäkin tosiasioita 'pölyttäjien' elintärkeästä roolista minkäkin kasvin pölytyksestä. Ihan blokiksi asti. Ei siis vain mediassa seilaavia kauhu-uskotteluja.
PS2: Tottahan toki: Pölyttäjät on tosi tärkeitä. Sanon tämän etukäteen, jotei kyynisyyteni aiheuttaisi turhaan absoluuttisia tulkintoja.
Mitä tarkoitat pesämehiläisellä? Sellaista lajia ei ole olemassakaan. Tarkoitatko tarhamehiläistä eli kesymehiläistä?
Tarhamehiläisen ja kimalaisen suhde onkin mielenkiintoinen ja tärkeä. Siitä on myös kovin ristiriitaisia tietoja. Asiaa on pohdittu esimerkiksi tässä linkissä.
Toteat: "Mitä tarkoitat pesämehiläisellä? Sellaista lajia ei ole olemassakaan. Tarkoitatko tarhamehiläistä eli kesymehiläistä?"
Näinpä. Olet oikeassa. Onhan noita luonnostaankin pesiviä mehiläisiä paljon muitakin kun tarhattuja kesymehiläisiä. Ja niitäkin lienee useita lajeja, et tarhamehiläinen ei varmaan ole tietty laji. Tsic tsik ;-)
Ja kiitos linkistä: Tämä ei ollutkaan vain rantasaunamökin talvipimeydessä kehitettyjä omia ajatelmia, kun sitä on muutkin pohtineet. Nyt asun kaupungissa kerrostalossa ja yllätyksekseni tuossa pörräsi kimalainen parina päivänä. Toivottavasti löysi paremman pesäpaikan lähempänä maata ja kukkia.
Tarhamehiläinen (kesymehiläinen) on laji, tieteelliseltä nimeltään Apis mellifera. Siitä tunnetaan yleisesti 24 eri alalajia.
Hei vielä:
Jos talossa on hävitetty hyvin käynnistyneitä ampiaispesiä, niin voisko ihan uuden pesän perustaja-emo adoptoida jonkin yksilön niistä muiden pesien kodittomiksi jääneistä? Ja jos kyllä tai ei, niin onko adoptiota havaittu havaittu hyönteisillä ja kuinka nopeasti uuden pesän perustaja-ampiainen saa aikaan ensimmäisen apulaiset omasta pesästä?
Onpas metkaa. Tarhamehiläinen onkin yksi laji, vaikka ne käyttäyy niin monin eri tavoin. Pitäisköhän alkaa risteytyskokeiluja vaikkapa kaikkien norppalajien kesken, tai sitä ja tai tuota lajia, ettei tarvitsisi olla niin huolissaan milloin mistäkin alalajin alalohkosta. Eikös se yksi teoria ole, et ihmisetkin ristiin rastiin lisääntyessään on vaan vahvistuneet ja kaunistuneet. Toivotaan nuorille edelliskesän kaltaista lämmintä lemmenkesää. Niin toivon itellenikin.
Ainakin tarhamehiläisillä työmehiläiset voivat syrjäyttää heikentyneen kuningattaren ja kasvattaa uuden kuningattaren tilalle. Uusi kuningatar sitten "adoptoi" yhdyskunnan. Voit katsoa lisätietoa hakusanoilla "hiljainen emon vaihto".
Eri norppalajeja ei voi risteyttää, mutta eri alalajien risteyttäminen olisi kyllä periaatteessa mahdollista. Sitä en kuitenkaan lähtisi tekemään, koska se tarkoittaisi esimerkiksi saimaannorpan häviämistä sellaisena kuin me sen tunnemme. "Juha Taskinen vertasi saimaannorpan mahdollista sukupuuttoa siihen, että kaikki Sibeliuksen sävellykset hävitettäisiin pysyvästi siten, ettei kukaan enää koskaan voisi niitä soittaa tai kuulla. Sekä Sibelius että saimaannorppa ovat korvaamattomia kansallisaarteitamme!"
Lähetä kommentti