Miksi on kylmää, vaikka ilmastonmuutoksen pitäisi lämmittää?

Videon lähde: You Tube, High temperatures beat lows, NCAR+UCAR.

Tämän vuosituhannen ensimmäinen vuosikymmen 2000-2009 on ollut kaikkien aikojen lämpimin mitattu vuosikymmen sekä Suomessa että koko maailmanlaajuisesti. WMO:n mukaan vuosikymmen 2000-2009 oli lämpimämpi kuin 1990-luku, joka taas oli lämpimämpi kuin 1980-luku.

Utsjoella kuitenkin mitattiin nyt tämän talven Suomen pakkasennätys -36,7 astetta, ja Ruotsissa tämän talven ennätyslukema on nyt -40,8 astetta. Britanniassakin palellaan. Skotlannissa lämpötila on pudonnut -15 asteeseen. Mihin ilmastonmuutos hävisi?

Ei ilmastonmuutos hävinnyt mihinkään! Pohjois-Amerikan ja Euroopan tämänhetkistä kylmyyttä selittää esimerkiksi luontainen El Niñon ja La Niñan vaihtelu. Kun täällä on ollut kylmää, esimerkiksi Keski-Afrikka ja Etelä-Aasia (kaakkoisinta Aasiaa lukuun ottamatta) ovat eläneet kaikkien aikojen kuumimpia mitattuja aikoja.

Asiaa havainnollistaa hyvin Geophysical Research Letters -lehdessä julkaistava tutkimus "The relative increase of record high maximum temperatures compared to record low minimum temperatures in the U.S." (kirjoittajat Gerald A. Meehl, Claudia Tebaldi, Guy Walton, David Easterling, Larry McDaniel).

Tutkimuksessa selvitettiin 1800 yhdysvaltalaisen sääaseman tiedot. Ylös kirjattiin kultakin vuodelta kaikkien aikojen päivittäisten lämpöennätysten lukumäärä (koko sääaseman mittaushistorian lämpimin mitattu lämpötila ko. päivämääränä) ja kylmyysennätysten määrä. Periaatteessa lämpö- ja kylmyysennätysten lukumääräsuhteen pitäisi lähestyä ajan myötä suhdetta 1:1, koska mittaushistorian pidentyessä uudet lämpöennätykset käyvät yhä harvinaisemmiksi, ellei ilmastossa tapahdu muutosta.

1950-luvulla lämpö- ja kylmyysennätysten suhde oli 1,09 : 1, 1960-luvulla 0,77 : 1, 1970-luvulla 0,78 : 1, 1980-luvulla 1,14 : 1, 1990-luvulla 1,36 : 1 ja 2000-luvulla 2,04 : 1.

Ilmastonmuutos näkyy näissä suhdeluvuissa tilastollisesti merkitsevästi. Lämpöennätysten määrä suhteessa kylmyysennätysten määrään on kasvanut selvästi. Kylmyysennätyksetkään eivät ole silti kadonneet, vaan säätilan luontainen vaihtelu jatkuu, vaikka pitkällä aikavälillä lämpötilakäyrän trendi onkin nouseva. Ilmaston lämpeneminen ei tarkoitakaan sitä, että kylmät jaksot katoaisivat kokonaan. Ilmastonmuutos voi jopa kiihdyttää lämpötilojen heilahtelua laidasta laitaan. Samaan aikaan, kun toisaalla on kylmää, toisaalla voi olla ennätyslämmintä.

Yhdysvalloissa vuoden 2009 on sanottu olleen erityisen kylmä. Silti sielläkin vuoden 2009 yhdeksän ensimmäisen kuukauden lämpöennätysten suhde kylmyysennätyksiin oli 1,5 : 1 (vuoden 2009 viimeisimmät kuukaudet eivät ehtineet tutkimukseen mukaan). Erityisen selvästi ovat kohonneet yölämpötilat. Lämpötila ei yöllä enää laskekaan entiseen tapaan.

Tutkimuksessa myös ennakoitiin, että kasvihuonekaasupäästöjen jatkuessa nykyisellään ("business as usual") lämpö- ja kylmyysennätysten suhde tulee olemaan 2050-luvulla jo 20 : 1 (tai päästöjen lisääntyessä suhdeluku nousee huomattavasti enemmänkin tai päästöjen vähentyessä vähennysskenaarion mukaisesti suhdeluvuksi tulee noin 8 : 1) ja vuoteen 2100 mennessä 50 : 1. Tutkijat itsekin kuitenkin tähdentävät näiden arvioiden olevan hyvin epävarmoja - toisin kuin mitatut suhdeluvut jo tapahtuneesta kehityksestä.