Oheisessa Slide-esityksessä muutamia pikaisesti napattuja talvitunnelmia Kouvolasta tammikuulta 2010. Nyt on juuri oikea hetki nauttia "vanhan ajan kunnon talvesta".
Kokonaan talvi jopa kovine pakkasineen ja paksuine lumipeitteineen ei katoa Suomesta lähitulevaisuudessakaan, mutta ilmastonmuutoksen myötä tällaiset pitkät lumi- ja pakkasjaksot harvinaistuvat. Tämähän on nähty jo muutama viime talvenakin. Pari vuotta sitten pyöräilimme jolupäivänä vesisateessa ja ihmettelimme vihreää nurmikkoa.
Ilmatieteen laitoksen tänään julkaistun tiedotteen mukaan Suomen keskilämpötila tulee todennäköisesti kohoamaan vuosisadan loppuun mennessä 2-6 astetta. Talvilämpötilat nousevat 3-9 ja kesälämpötilat 1-5 astetta. Jos toteutuva lämpötilan nousu osuu ennustuksen (2-6 astetta) puoliväliin, Etelä-Suomen nykyinen ilmasto siirtyy Keski-Lappiin. Jo vuosikymmen 2011-2020 on vertailujaksoa 1970-2000 lämpimämpi yli 95 prosentin todennäköisyydellä. Aivan eteläisimpään ja lounaisimpaan Suomeen lunta ei ehkä vuosisadan lopulla saada käytännöllisesti katsoen lainkaan. Muualla Suomessa lunta sentään talvella vielä ilmeisesti nähdään.
Kokonaan lumi ja jää eivät kovin nopeasti ilmeisesti katoa myöskään Himalajalta. Aiemmin IPCC:n raportissa arvioitiin, että Himalajan jäätiköt voisivat sulaa vuoteen 2035 mennessä. Nyt tämä on paljastunut virhearvioksi. Väärän tiedon taustalla on yhden tutkijan spekulatiivinen arvio, jota ei ole vertaisarvioitu. Lisäksi tutkija ei tarkoittanut arviollaan koko Himalan jäätiköitä vaan ainoastaan tietyn osan jäätikköä. Todella valitettavaa, että näin epämääräinen tieto on päässyt IPCC:n raporttiin. Asiasta kertoi äskettäin New Scientist -lehti.
Monet Himalajan jäätiköt ovat jopa satoja metrejä paksuja (tietyillä jäätiköillä keskimääräinen paksuus on jopa 300 metriä), joten ne eivät voi sulaa aivan hetkessä. Rajuimmillaankin sulamisnopeus on tällä hetkellä vajaan metrin vuodessa.
Uutinen Himalajan jäätiköiden pelättyä hitaammasta sulamisesta ei kuitenkaan tarkoita sitä, että ongelma olisi voitettu. Päinvastoin. Himalajan jäätiköt sulavat edelleen. NASA:n mukaan ongelmaa saattaa huomattavasti pahentaa musta noki (black carbon), joka kiihdyttää sulamista. Viimeisimmän 30 vuoden ajan Tiibetin ylänkö on lämmennyt 0,3 astetta vuosikymmenessä eli noin kaksinkertaisesti maapallon keskimääräiseen lämpenemiseen verrattuna. Himalajan jäätiköiden säilyminen on erityisen tärkeää siksi, että miljoonat ihmiset saavat juomavetensä vuodenaikaiskierrossa aina kesäisisin hieman sulavien jäätiköiden sulamisvesivirroista, jotka synnyttävät puroja ja lähteitä.
NASA:n mukaan myös Antarktis eli Etelämanner on vaarassa. Antarktiksella olevan maajään tilavuus on uusimpien mittaustulosten mukaan pienentynyt vuodesta 2002 alkaen yli sata kuutiokilometriä vuodessa. Erityisesti läntinen Antarktis menettää jäämassaa New Scientist -lehden mukaan huolestuttavan nopeasti, itäinen onneksi ei. Ilmaston lämpenemisen myötä jäätä myös liukuu pohjasulamisen seurauksena mereen.
Erityisen huolestuttavaa Antarktiksen mantereella olevan jään väheneminen on siksi, että sulavasta maajäästä tuleva vesi nostaa merenpintaa. Sen sijaan jäävuorten sulaminen ei vaikuta merenpintaan, koska jäävuoret vedessä kelluessaan syrjäyttävät saman määrän vettä kuin niistä sulaessaan tulee. NASA:n mukaan noin Australian kokoista Antarktisen mannerta peittää kaksikilometrinen jäävaippa, joka kokonaan sulaessaan voisi nostaa merenpintaa maailmanlaajuisesti 60 metriä! Tämä on kuitenkin äärimmäisen epätodennäköinen vaihtoehto. Itäisellä Antarktiksella sulaminen on todella hidasta tai lähes olematonta, vaikka joidenkin uusien mittausten mukaan tuonkin alueen sulaminen näyttäisi olevan hitaasti kiihtymässä.
Mielenkiintoinen havainto on se, että vuosina 1979-2008 Antarktiksen merijään määrä kasvoi vuosikymmenessä 0,9 % samaan aikaan, kun Arktiksen merijään määrä väheni 4,1 %. Antarktiksella otsonikato onkin yllättäen uusien havaintojen mukaan saattanut hidastaa lämpenemistä.
Sekä Antarktiksen jäätiköistä että merenpinnan nousun myötä uppoavista saarista on hyvä suomenkielinen ja helposti ymmärrettävä artikkeli uusimmassa Geo-lehdessä 1/2010. Uppoaviksi saariksi mainitaan mm. Kiribati, Tuvalu, Malediivit (maailman matalin alue, 1200 saaren muodostaman tasavallan korkein kohta 2,4 metriä merenpinnasta!), Bangladeshin Bhola ja Carteretsaaret. Papua-Uuteen-Guineaan kuuluvat Carteretsaaret voivat synkimpien arvioiden mukaan olla asuinkelvottomia jo vuoden 2015 jälkeen. Tuvalun hukkumiseen arvioidaan kuluvan aikaa 30-40 vuotta. Kukaan ei voi kuitenkaan sanoa tarkkoja aikatauluja. Ennustukset merenpinnan noususta ilmastonmuutoksen myötä vaihtelevat 18 sentistä reilusti yli metriin.
2 kommenttia:
Viimeisimmän jääkauden aikana merenpinta lienee ollut 120-130 m nykyistä alempana.
Hydrologi Esko Kuusisto Suomen ympäristökeskuksesta antoi jokin aika sitten vastauksen, että maapallon kaikkien nykyisten jäätiköiden sulaessa merenpinta nousisi 71 (Etelämantereen vaikutus 63 m, Grönlannin 7 m, vuoristojäätiköiden ja arktisen jään 1 m). Tähän kuitenkin kuluisi aikaa hurjimpienkin lämpenemisennusteiden mukaan tuhansia vuosia.
Jäätiköiden sulamisen lisäksi merenpintaa nostaa myös veden lämpölaajeneminen. Tällä hetkellä merenpinta nousee 3,2 mm vuodessa (+-0,4 mm), mikä on havaittu satelliittimittauksista (1993-2009):
http://sealevel.colorado.edu/current/sl_noib_global.jpg
Grönlannin sulamisen osuudeksi nykyisestä merenpinnan noususta arvioidaan 0,5 mm/vuosi.
Suomessa Itämeren rannikolla maankohoamista tapahtuu 2-7,5 mm/vuosi, mikä vähentää merenpinnan nousua suhteessa rantaviivaan. Todelliseen merenpinnan nousuun vaikuttavat myös maapallon painovoimakentän muutokset ja Tanskan salmet.
Tänään ilmestyneessä Tiede-lehdessä 2/2010 professori Markku Poutanen Geodeettiselta laitokselta valaisee asiaa lisää: Lisävesi painaa merenpohjaa alaspäin. Kuoren alla oleva nestemäinen vaippa ei voi puristua kokoon. Niinpä vaipan ainetta siirtyy hitaasti mannerten alle, mikä nostaa mantereita ylöspäin. Lisäksi pohjan painuminen ja vedenpinnan nousu lisäävät merialtaiden tilavuutta. Mikäli vain Grönlanti sulaisi, pohjoisessa merenpinta ei nousisi juuri lainkaan, koska jäätikön sulaessa Grönlannin lähistöllä painovoima pienenisi ja vesi alkaisi siirtyä etelään. Grönlannin sulaminen näkyisi siis etelässä. Vastaavasti Etelämantereen sulaminen näkyisi pohjoisella pallonpuoliskolla, kun taas merenpinta Etelämantereen lähellä säilyisi vakaana.
Merenpinnan nousunkin tarkan suuruuden ennustaminen on siis hyvin hankala asia, koska siihen vaikuttaa hyvin monta eri tekijää.
Erittäin perusteellinen selostus merenpinnan noususta ilmastonmuutoksen seurauksena on luettavissa CO2-raportin Kysy ilmastosta -palstalta (vastaus 18.6.2010).
Lähetä kommentti