 |
| Kuvan © alphaspirit - Fotolia.com |
Brittiläisen ilmatieteen laitoksen (MetOfficen) jouluaattona julkaistu ennuste (lehdistötiedote 8.1.2013, päivitetty 10.1.2013) sanoo, että ajanjakso 2013-2017 tulee olemaan globaalisti keskimäärin 0,43 celsiusastetta (90 prosentin luotettavuudella 0,28-0,59 astetta) lämpimämpi kuin ajanjakson 1971-2000 keskiarvo (tässä kuvassa kolmen eri havaintosarjan globaalit lämpötilat vuodesta 1950 alkaen, paksulla viivalla 10 vuoden liukuva keskiarvo ja sinisillä käyrillä ennusteparven 10 eri ennustetta vuosien 2013-2017 lämpötiloiksi poikkeamina keskiarvosta 1971-2000).
Vuotta aiemmin lämpenemiseksi ajanjaksolle 2012-2016 oli ennustettu +0,54 astetta (vaihteluväli +0.36-0,72 astetta) verrattuna pitkän aikavälin keskiarvoon, joten nyt lämpeneminen arvioidaan hieman pienemmäksi (animoitu diagrammi). Syynä eroon ovat erityisesti tietyillä maapallon alueilla havaitut merten pintalämpötilojen luonnolliset vaihtelut verrattuna aiempaan. Esimerkiksi Luoteis-Atlantin alue on viilenevä alue, vaikka valtaosa maapallon meristä lämpenee.
Tällaiset vuosikymmenten mittaiset tai niitä lyhyemmät ennusteet ovat vasta kehittely- ja kokeiluasteella. Tätä pidemmälle aikavälille ennusteita on siinä mielessä helpompi tehdä, että pidemmällä aikavälillä vuosittaiset säätapahtumien satunnaiset vaihtelut minimoituvat. Nyt julkaistu ennuste vuosille 2013-2017 ei siis muuttane pidemmän aikavälin ilmastonmuutosennusteita mitenkään. Seuraavan viiden vuoden ajan maapallon lämpeneminen näyttää kuitenkin olevan hitaampaa kuin tästä eteenpäin.
Uusi mittaushistorian lämpimin vuosi mahdollinen vuosina 2013-2017
Jo vuosituhannen vaihteessa ennustettiin (mm. IPCC) maapallon lämpenevän keskimäärin 0,1-0,2 astetta vuosikymmenessä eli 1-2 astetta sadassa vuodessa.
Vanhan havaintosarjan kaikkein lämpimin vuosi 1998 (uudessa kalenterivuosiin synkronoidussa havaintosarjassa, jossa on mukana entistä enemmän sääasemia myös Arktikselta, Venäjältä ja Kanadasta, lämpimimmät vuodet ovat järjestyksessä lueteltuina 2010, 2005 ja 1998) oli 0,2 astetta lämpimämpi kuin ajanjakson 1996-2000 keskiarvo ja 0,40 astetta lämpimämpi kuin ajanjakson 1971-2000 keskiarvo. Suurelta osin syynä oli hyvin voimakas El Niño, joka toistuu yhtä voimakkaana ehkä kerran vuosisadassa. Tuon yhden vuoden aikana tapahtunut El Niñon väliaikaisesti lämmittävä vaikutus vastasi siis noin 20 vuoden aikana tapahtuvan ilmastonmuutoksen lämmittävää vaikutusta.
 |
| Maapallon globaalit lämpötilatrendit. Punaisilla neliöillä vuosikymmenten keskilämpötilat. Katkoviivoilla ajanjakson 1971-2010 trendi (4 vuosikymmentä) ja ajanjakson 1881-2010 trendi (13 vuosikymmentä). Lähde: WMO. |
Uusi MetOfficen ennuste vuosien 2013-2017 keskimääräisistä lämpötiloista tarkoittaa sitä, että nyt ilmastonmuutoksen vaikutuksesta normaalit vuodet vastaavat El Niñon lähes ennätyslämpimäksi lämmittämää vuotta 1998. Vuosikymmen 2000-2009 (tai 2001-2010 riippuen siitä, miten vuosikymmenet lasketaan) oli lämpimin mittaushistoriassa (alkaen vuodesta 1850), ja samanlaiset lämpötilat siis näyttävät jatkuvan edelleen. Suurehkolla todennäköisyydellä jopa uusi mittaushistorian lämpimin vuosi tullaan ehkä saavuttamaan seuraavien viiden vuoden aikana, ellei satu suuria, viilentäviä tulivuorenpurkauksia.
Videon lähde: Skeptical Science
Ilmastonmuutosta ei oikeastaan pitäisi tarkastella maapallon keskilämpötiloilla
Maapallon lämpeneminen oli odottamattoman nopeaa 1900-luvun puolivälistä 2000-luvun alkuun. IPCC ei kuitenkaan pitänyt sitä todisteena lämpenemisen kiihtymisestä. Tämä olikin aivan oikeaan osunutta varovaisuutta, koska lyhyellä aikavälillä satunnaiset tekijät (mm. El Niñon ja La Niñan vuorottelu, auringon aktiivisuuden vaihtelut, tulivuorenpurkaukset jne.) aiheuttavat paljon vaihtelua. Ilmastonmuutoksesta voidaan tehdä luotettavia johtopäätöksiä vasta pidemmällä aikavälillä. Vastaavasti viime vuosina havaittu lämpenemisen hidastuminen ei myöskään osoita sitä, että maapallon lämpeneminen olisi pysähtynyt.
Meret ovat ilmastonmuutoksen uinuvia jättiläisiä
Maapallon keskilämpötila ei oikeastaan edes ole hyvä tapa mitata ilmastonmuutosta. Oikeampi tapa olisi tarkastella maapallon energiatasapainoa planeettana, siis vastaanotetun ja luovutetun energian määrää. Tällä hetkellä maapallolle tulee enemmän energiaa kuin täältä poistuu. Syynä ovat kasvihuonekaasut. Yli 90 prosenttia tästä energiaepätasapainosta piiloutuu meriin, eikä tämä siis ole suoraan nähtävissä maapallon pintalämpötiloista.
Meret sitovat tällä hetkellä suuren osan ilmaan päästetystä ylimääräisestä hiilidioksidista. Lämpöä menee hyvin paljon jäätiköiden sulamiseen ja merten lämpölaajenemiseen, ei vain mannerten nouseviin pintalämpötiloihin. Merenpinnan nousu osoittaa energian kertymistä meriin sekä mannerjäätiköiden sulamista. Manneralueiden pintalämpötilojen nousu voi lopulta olla jopa pienempi uhka kuin merenpinnan nousu. Sitä paitsi loputtomasti energian sitoutuminen meriin ei voi jatkua, jolloin myös mannerten pintalämpötilat alkavat nousta. Valtameret ovatkin ilmastonmuutoksen uinuvia jättiläisiä.
Kaikkien eri tutkimuslaitosten ennusteet ennustavat maapallon lämpenevän jatkossakin, mutta lämpenemisen voimakkuudesta ja nopeudesta on hieman erilaisia käsityksiä. Syyskuussa 2013 julkaistavassa IPCC:n raportissa todetaan, että tiedemiehet ovat nyt käytännöllisesti katsoen varmoja (”virtually certain”) siitä, että ihmiskunnan aiheuttamat päästöt ovat (pääasiallisena) syynä nykyiseen ilmastonmuutokseen. Varmuudeksi ilmoitetaan 99 %, kun vielä edellisessä raportissa vuodelta 2007 varmuus oli luokkaa 90 %.
Yhdysvaltalaiset tiedemiehet julkaisivat juuri uuden varoituksen
Vuosi 2012 oli Yhdysvalloissa mittaushistorian kuumin (tästä linkistä suomenkielinen tiivistelmä). Viime vuoden aikana siellä mitattiin 356 erilaista kaikkien aikojen lämpöennätystä, kun taas kylmyysennätyksiä mitattiin vain neljä. Ellei ilmasto muuttuisi, lämpö- ja kylmyysennätysten suhde pitäisi olla pitkällä aikavälillä likimain 1:1. Yksittäinen vuosi toki on satunnaisten säätapahtumien takia liian lyhyt aikaväli tällaiseen tarkasteluun.
Yhdysvalloissa tiedemiehet ovat juuri julkaisseet varoituksen (alkuperäinen, suuri PDF-tiedosto tästä linkistä), jonka mukaan ilmastonmuutos näkyy Yhdysvalloissa jo nyt, ja jonka mukaan sekä maatalous, muut elinkeinot että muutkin ihmisen toiminnot voivat kohdata vakavia ongelmia ilmastonmuutoksen seurauksena.
Maailman ilmatieteen järjestö WMO:n mukaan vuosi 2012 oli (vuosien 2001–2011 tavoin) yksi lämpimimmistä koskaan mitatuista huolimatta viilentävästä La Niña -ilmiöstä. Vuoden 2012 tammi-lokakuun välinen ajanjakso oli yhdeksänneksi lämpimin vuonna 1850 aloitettujen mittausten jälkeen, eikä loppuvuosikaan tuonut tähän oleellisen suurta muutosta. Yksitoista koko mittaushistorian kahdestatoista lämpimimmästä vuodesta on ollut vuodesta 2001 alkaen.
Maailmanlaajuinen maan ja merenpinnan lämpötila tammi-lokakuussa 2012 oli 0,45 °C (virhemarginaali ±0,10 °C) pitkän ajan keskiarvon (vuosien 1961–1990 keskiarvo 14,2 °C) yläpuolella. Korkeiden lämpötilojen lisäksi WMO nosti tiedotteessaan esille ennätyksellisen arktisen merijään sulamisen sekä sään ääri-ilmiöiden (helleaallot, kuivuus, tulvat, lumisateet, äärimmäinen kylmyys) suuren määrän eri puolilla maailmaa.
Ennuste vuodelle 2013
MetOffice ennustaa vuoden 2013 olevan maailmanlaajuisesti noin 0,57 °C lämpimämpi (vaihteluväli 0,43 °C - 0,71 °C) kuin pitkän aikavälin 1961-1990 (huomaa eri vertailujakso kuin ennusteessa 2013-2017) keskilämpötila. Näin vuosi 2013 sijoittuisi mittaushistorian (alkaen vuodesta 1850) kymmenen lämpimimmän vuoden joukkoon ja olisi vuotta 2012 lämpimämpi.
Tämä blogikirjoitukseni perustuu suurelta osin The Guardian -lehden artikkeliin, johon on koottu asiantuntijoiden kommentteja MetOfficen uudesta ennusteesta.
Lisää samasta aihepiiristä
Australiassa historian pahin helleaalto
Aasiassa hyvin kylmää, Australiassa poikkeuksellisen laaja helleaalto
Vuosikatsaus: Säävuosi 2012
Ilmakehän hiilidioksidipitoisuuden uusi ennätys ja Dohan ilmastokokous
Suomen ilmastonmuutoksen skenaariot
Ovatko ilmastonmuutosta ennustavat ilmastomallit luotettavia?
Miksi kesä 2012 oli kylmä?
Mittaushistorian lämpimin vuosikymmen kaikissa maanosissa
Päivitetty aineisto kertoo uutta tietoa ilmastonmuutoksesta
Ilmastonmuutos tilastoissa ja diagrammeissa
Miten ilmaston ennustaminen onnistuu, jos edes sään ennustaminen ei onnistu?
Pysähtyikö ilmaston lämpeneminen vuonna 1998?
"Ilmasto viilenee"
10 kommenttia:
Uuden tutkimuksen mukaan ilmastonmuutos on viisinkertaistanut lämpöennätysten (maailmanlaajuisesti ennätyskuumat kuukaudet) määrän. Ainakin 80 % ennätyksistä olisi jäänyt toteutumatta ilman ihmisen vaikutusta. Joissakin Euroopan, Afrikan ja Etelä-Aasian osissa lämpöennätyskuukausien määrä on jopa kymmenkertainen verrattuna tilanteeseen, jossa ihmisen aiheuttamaa ilmastonmuutosta ei tapahtuisi. Yksittäisen helleaallon linkittäminen ilmastonmuutokseen on edelleenkin mahdotonta, mutta tilastot osoittavat lämpöennätysten määrän nousseen kiistattomasti.
Myös IPCC:n puheenjohtaja Rajendra Pachauri sanoo, ettei esimerkiksi yksittäisiä Australian lämpöennätyksiä voi varmuudella sanoa ilmastonmuutoksen aiheuttamiksi, vaikka ilmastonmuutos kiistatta lisääkin helleaaltoja ja myös äärimmäisiä sademääriä. Australian helle kuitenkin on ennustetun ja havaitun trendin mukainen.
Nasan mukaan vuosi 2012 oli globaalisti mittaushistorian 9. lämpimin. Yhdeksän kymmenestä 132-vuotisen mittaushistorian lämpimimmästä vuodesta on havaittu vuoden 2000 jälkeen. Nasan mukaan vuoden 2012 keskilämpötila maapallolla oli 14,6 astetta, mikä on 0,6 astetta yli pitkäaikaisen keskiarvon. Yhdysvalloissa kevään ja kesän 2012 helleaalto aiheutti sen, että vuosi oli Yhdysvaltojen mittaushistorian lämpimin. Nasan mukaan Yhdysvaltojen kesä 2012 onkin esimerkki siitä, mitä tulemme tulevaisuudessa näkemään entistä useammin.
Tässä oikea linkki Nasan uutiseen, jonka mukaan vuosi 2012 oli mittaushistorian 9. lämpimin. Eilisessä kommentissani laitoin linkin vahingossa vuoden takaiseen uutiseen. Viimeksi ajanjakson 1951-1980 keskiarvoa kylmempi vuosi on ollut 1976.
Svenska Dagbladet -lehdessä oli juttu, jonka mukaan uusi tutkimus osoittaisi ihmisen vaikutuksen ilmastonmuutokseen olevan aiempaa käsitystä vähäisempi. Ruotsalainen ilmastotutkija, kemiallisen meteorologian professori Caroline Leck Tukholman yliopistosta sanoo, että myös IPCC tulee ilmeisesti muuttamaan syksyllä 2013 julkaistavassa raportissa ennustettaan alaspäin. Leckin mukaan on entistä selvempää, että ihmiskunta vaikuttaa ilmastoon. Toisaalta vaikutus näyttää olevan aiempaa arvioitua pienempi. Osa havaitusta lämpenemisestä saattaakin olla luonnollisten tekijöiden aiheuttamaa. Leckin mukaan kasvihuonekaasupäästöjen vähentäminen on kuitenkin välttämätöntä.
Svenska Dagbladetin uutinen perustuu norjalaiseen tutkimukseen, jonka lehdistötiedote on luettavissa tästä linkistä.
Maapallon lämpötila nousi jyrkästi 1990-luvulla, mutta 2000-luvulla (lyhyen aikavälin) nousu on hidastunut tai lähes pysähtynyt. Myöskään merien lämpötila ei ole noussut enää yhtä jyrkästi, vaikka hiilidioksidipäästöt ovat jatkuneet ja lisääntyneet.
Nykyisellä päästövauhdilla ilmakehän hiilidioksidipitoisuus nousee kaksinkertaiseksi esiteolliseen aikaan (ennen vuotta 1750) verrattuna noin vuonna 2050. IPCC on aiemmin arvioinut, että tämä nostaisi maapallon keskilämpötilaa noin 3 astetta (2-4,5 astetta).
Uuden norjalaisen tutkimuksen mukaan todennäköisin nousu eli ilmastoherkkyys (= lämpötilan keskimääräinen globaali muutos lähellä merenpinnan tasoa hiilidioksidipitoisuuden kaksinkertaistuessa esiteolliseen aikaan verrattuna, ns. ECS, equilibrium climate sensitivity) on 1,9 astetta (90 prosentin todennäköisyydellä 1,2-2,9 astetta).
Kun norjalaisten kehittämään ilmastomalliin syötettiin todelliset havainnot vain vuoden 2000 loppuun asti, lämpötilan nousuksi hiilidioksidipitoisuuden kaksinkertaistuessa saatiin noin 3,7 astetta (90 prosentin todennäköisyydellä 1,4-10,6 astetta) eli yli IPCC:n keskimääräisen ennusteen. Kun mukaan otettiin myös 2000-luvun todelliset lämpötilahavainnot, vaihteluväliksi saatiinkin ”vain” 1,2-2,9 astetta, mikä jää hieman IPCC:n ennusteiden alle.
Svenska Dagbladet -lehden haastattelussa norjalaista tutkimusta tehnyt professori Terje Berntsen tähdentää, ettei tutkimuksen tuloksia pidä käyttää vastaväitteenä ilmastonmuutosta estäville toimille. Merkittäviä ponnisteluja tarvitaan ilmastonmuutoksen hillitsemiseksi käytävässä taistelussa, vaikka tämän uuden tutkimuksen mukaan toivoa hillitsemiskeinojen onnistumisesta onkin entistä enemmän.
Jo norjalaistutkimuksen mukainen 1,9 asteen lämpeneminen aiheuttaisi paljon ongelmia. Pahimmillaan jo 1,5 asteen lämpeneminen voi mahdollisesti altistaa nälänhädälle 50 miljoonaa, malarialle 200 miljoonaa ja vesipulalle 2 miljardia ihmistä.
Toivottavasti norjalaistutkimus ihmisen entistä pienemmästä vaikutuksesta pitää paikkansa. Se olisi todellinen ilouutinen! Liukuva 30 vuoden keskiarvo globaaleista pintalämpötiloista ei näytä ilmastonmuutoksen (lämpenemisen) pysähtyneen tai edes juurikaan heikentyneen.
Tässä vielä linkki alkuperäiseen Svenska Dagbladet -lehden juttuun. Vähän kuitenkin pelottaa se, että tutkimuksessa käytetty malli ehkä ottaa liian painokkaasti huomioon viimeaikaisen lyhytaikaisen kehityksen, mihin viittaa mm. se, että tulokset poikkeavat erittäin paljon toisistaan sen mukaan, otetaanko mukaan vuoden 2000 jälkeiset lämpötilahavainnot vain ei. Sää vaihtelee luontaisesti lyhyellä aikavälillä. Ilmastolla tarkoitetaan säätapahtumien säännönmukaisuutta pitkällä aikavälillä, yleensä 30 vuoden aikana. Vaikka ilmastonmuutos etenee, välillä voi olla vuosikymmenen tai kahdenkin vuosikymmenen pituinen jakso, jolloin lämpenemistrendiä ei näy tai jolloin näkyy jopa väliaikaista pientä viilenemistä.
Ilmastonmuutos alkoi selkeimmin näkyä maapallon lämpenemisenä 1970-luvun puolivälin jälkeen, vaikka ajoittain suuret tulivuorenpurkaukset (mm. Pinatubo 1991) aiheuttivatkin päinvastaista vaikutusta (ilmastoa lyhytaikaisesti viilentäviä päästöjä). Kun 1990-luvun alun jälkeen isoja tulivuorenpurkauksia ei ollut, ilmasto pääsi lämpenemään jopa suhteettoman paljon verrattuna ihmistoiminnasta tulevien päästömäärien lisääntymiseen. Ilmastosopimukset ja metaanipäästöjen väliaikainen notkahdus 2000-luvun alussa myös hillitsivät päästömäärien kasvua. Vuonna 1998 vaikutti lisäksi 1900-luvun voimakkain El Niño, jonka lämmittävä vaikutus oli yli 0,2 astetta. Tältä kannalta ajatellen on ymmärrettävää, ettei lämpeneminen 2000-luvulla ole jatkunut yhtä voimakkaana kuin 1990-luvulla.
Tässä ECS-ilmastoherkkyyksiä eri tutkimusten mukaan: Hegerl et al. 2006 -tutkimuksen mukaan yli 1,5 astetta 87 %:n todennäköisyydellä, 2,0-4,5 astetta 44 %:n todennäköisyydellä, yli 4,5 astetta 34 %:n todennäköisyydellä, todennäköisin arvio 2,0 astetta, Forster et al. 2006 vastaavasti 82 %, 46 %, 20 %, 1,6 astetta, Annan ja Hargreaves 2006 vastaavasti 98 %, 88 %, 5 %, 2,9 astetta, Forest et al. 2006 vastaavasti100 %, 90 %, 6 %, 2,8 astetta, Knutti et al. 2006 vastaavasti 95 %, 71 %, 20 %, 3,2 astetta, Murphy et al. 2004 vastaavasti 100 %, 86 %, 14 %, 3,2 astetta, Piani et al. 2005 vastaavasti 99 %, 72 %, 24 %, 3,2 astetta, Frame et al. 2006 vastaavasti 100 %, 85 %, 12 %, 2,8 astetta, IPCC AR4 2007 vastaavasti > 90 %, > 66 %, ei mahdoton, 3,0 astetta ja Rogelj et. al. 2012 vastaavasti 95 % (90-99 %), 76 % (66-96 %), 14 % (1-33 %), 3,0 astetta (2,6-3,6 astetta).
Paljon puhutussa Sternin raportissa vuodelta 2006 arvioidaan, että ilmasto lämpenee 75 %:n todennäköisyydellä 2-3 astetta. Tuoreessa The Guardian -lehden haastattelussa Nicholas Stern arvioi nyt lämpenemisen olevan neljän asteen luokkaa.
Ilmastoherkkyyttä lienee mahdoton määrittää tarkasti. Eri tutkimuksissa tulokset ovat hieman erilaisia. Esimerkiksi CO2-raportti uutisoi ensin ilmastoherkkyyden olevan aiempaa arvioitua suurempi (27.12.2009) ja sitten aiempaa arvioitua pienempi (1.12.2011).
Sinänsä tämä uusin norjalaistutkimus ei tuo mitään mullistavaa uutta, vaan se on vain yksi arvio muiden joukossa. Oleellista on se, että kaikki nämä tutkimukset näyttävät ihmisen (kasvihuonekaasupäästöjen) selvästi vaikuttavan ilmastoon, mutta vaikutuksen suuruudesta ei ole täyttä varmuutta.
Ilmastoherkkyyksiä joistakin tuoreemmista tutkimuksista kuin eilisessä kommentissani
Schmittner et al. 2011: 2,3 astetta
Köhler et al. 2010: 2,4 astetta
Hansen & Sato 2011: 3,0 astetta
Huber & Knutti 2012: 3,6 astetta (1,7-6,5 astetta)
Rohling 2012: 2,0-4,5 astetta
Ennenaikainen julkaisu
Norjalaistutkimuksesta on blogosfäärissä noussut kohu siksi, että tutkimus on vielä julkaisematon ja vertaisarvioimaton. Tutkimus on osa väitöskirjaa ja se on myös tiedelehden vertaisarvioinnissa, mutta tuloksia ei siis ole vielä virallisesti julkaistu. Tuloksia on siis toistaiseksi pidettävä alustavina ja epävirallisina.
Norjalaistutkimusta on arvosteltu myös siitä, että se käyttää yksinkertaista ilmastomallia, joka lienee hyvin riippuvainen viimeisimpien vuosien havainnoista, vaikka ilmastonmuutos näkyy vasta pitkällä aikavälillä. Myöskään lämpöenergian varastoitumista merten syviin kerroksiin ei ilmeisesti ole otettu riittävästi huomioon.
Lisätietoja
The New York Times
CICERO
Carbon Brief
Tiedetoimittaja, ”ilmastoalarmisti” Pasi Toiviaisen uusi blogikirjoitus ”Kahden asteen kiista – Ilmastonsuojelun loppu” ottaa kantaa siihen, voidaanko ilmaston lämpeneminen rajoittaa 2 asteeseen. Pasi Toiviaisen mukaan ei voida. Tämä toivo on jo mennyttä.
Sen sijaan Maan ystävien koordinoima, eri järjestöjen ja muiden tahojen yhteinen Polttava kysymys -kampanja on sitä mieltä, ettei enintään 2 asteen lämpenemistavoitteesta pidä luopua.
IPCC:n A1FI-skenaariossa (C-Learn-simulaatio) globaali lämpötila nousee tämän vuosisadan loppuun mennessä 4,9 astetta ja merenpinta noin 1,3 metriä päästöjen jatkaessa kasvuaan nykyiseen tahtiin (business as usual -skenaario). Jos päästöt saadaan heti rajoitettua nykyiselle tasolleen, lämpötila nousee vuosisadan loppuun mennessä 3,0 astetta ja merenpinta hieman yli metrin. Jos päästöjä saataisi vähennettyä nykyhetkestä vuosittain yhdellä prosentilla, lämpötila nousisi 2,5 astetta ja merenpinta hieman vajaalla metrillä.
Tavoite saada rajoitettua lämpeneminen 2 asteeseen on siis hyvin vaativa. Täytyy kuitenkin huomata, että C-Learnissa perusoletuksena käytetty skenaario A1FI on hyvin voimasta lämpenemistä ennustava skenaario moneen muuhun skenaarioon verrattuna. Lisäksi viime aikoina ilmastotutkimusten trendi näyttää ehkä olevan siihen suuntaan, että ihmisen vaikutus ilmastonmuutokseen saattaa olla hieman (mutta valitettavasti vain aivan hieman) aiempaa arvioitua pienempi.
Esimerkiksi ilmansaasteina toimivien aerosolien (pienhiukkasten yms.) viilentävä vaikutus saattaa olla aiempaa arvioitua pienempi, joten tämä tarkoittaisi sitä, että kasvihuonekaasujen lämmittävä vaikutus on laskettu jonkin verran liian suureksi. Epäselvyyttä on myös arktisen alueen metaanipäästöjen riskistä. Toisaalta sellaisissa ilmastomalleissa, joissa lämpeneminen saadaan rajoitettua kahteen asteeseen, on usein lähtöoletuksina (lähes) epärealistisen suurilta vaikuttavia kasvihuonekaasujen päästövähennyksiä.
Itse en edes ymmärrä sitä, miksi nimenomaan 2 asteen lämpenemisraja on niin oleellinen. Se on lähinnä poliittinen tavoite, kuten Ilmastotiedon kirjoitus osoittaa. Tuo 2 asteen lämpeneminen ei ole mikään ”turvallisen lämpenemisen” raja, vaan jo se tuo mukanaan hyvin paljon ilmeisen vakavia muutoksia. Yksi aivan tuore, joskin kokonaisuuden kannalta pieni tutkimusesimerkki löytyy tästä linkistä.
Onko sitten mahdollista rajoittaa lämpeneminen 2 asteeseen? En osaa sanoa, eikä sitä kukaan täysin varmasti voi tietää. Jos toivo lämpenemisen rajoittamisesta 2 asteeseen on mennyttä, niin silti ei pidä vaipua epätoivoon ja vaihtaa hälläväliä-asenteeseen. Toivon päämäärä pitää vain kohdistaa uudelleen. Pitää toivoa lämpenemisen rajoittamista mahdollisimman pieneksi, olkoon se sitten alle tai yli 2 astetta. Ei 2 astetta ole mikään mystinen raja. Vaikka se ylittyisikin, silti tarvitaan toivoa. Eikä pelkkä toivo toki riitä, vaan vaaditaan myös tekoja...
Nature Geoscience -lehdessä tällä viikolla julkaistun tutkimuksen mukaan ilmastomallit ovat viimeisimpien 15 vuoden aikana arvioineet erittäin tarkasti ilmaston lämpenemisen. Tutkimuksessa verrattiin havaittuja lämpötiloja vuodesta 1996 lähtien ilmastomallien ennusteisiin ja huomattiin lämpötilojen nousseen ilmastomallien ennustamalla tavalla. Ilmastomalleissa ennustettiin, että kymmenen vuoden jakso 2003-2012 on 0,25 astetta lämpimämpi kuin kymmenen vuoden jakso 1957-1966, mikä osoittautui lähes täsmälleen oikeaksi.
Nykyisen vuosituhannen alku oli hiukan ennusteita lämpimämpi. Viime vuosien ajalta ilmastomallien ennusteet ja mitatut lämpötilat ovat erittäin lähellä toisiaan. Ilmaston lämpeneminen on siis edennnyt 1990-luvulla tehtyjen ennusteiden mukaisesti, vaikka vuosituhannen vaihteessa oli ennustettua lämpimämpää. Tulevaisuudessakin on odotettavissa vuosittaista vaihtelua lämpötilakehityksessä, vaikka pitkällä aikavälillä ilmasto lämpenee.
Lue myös artikkeli ”Vitkasteleeko ilmaston lämpeneminen?” (Ilmastokatsaus 2/2014).
Onko maapallon ilmaston lämpenemisessä ollut väliaikainen hidastuminen tai jopa pysähtyminen? Taminon tekemän tilastollisen tarkastelun mukaan lämpeneminen ei ole pysähtynyt eikä edes hidastunut.
Lähetä kommentti