Matkailussa eläimiä käytetään narsistin tavoin: Onko vastuu turistilla vai matkanjärjestäjällä?

Eilen sosiaalisessa mediassa syntyi kohu, kun suomalaisen matkanjärjestäjän Instagram-tilillä mainostettiin epäeettistä eläinturismia. Sosiaalisen median voima tuli näytettyä, kun Iltalehtikin uutisoi asian hyvin nopeasti ja matkanjärjestäjä itse puuttui tilanteeseen. Tämän Facebookissa ja Twitterissä alkaneen keskustelun jatkoksi käynnistyi #ReilutBlogit-kampanja, jonka haasteeseen vastaan tällä kirjoituksellani.

Turistien huviksi Coca Colaa juova kameli tunisialaisessa eläintarhassa.

Sunnuntaina 15. helmikuuta Facebookissa ja Twitterissä syntyi kohu, kun suomalaisen matkanjärjestäjän Instagram-profiilissa mainostettiin Thaimaan epäeettistä tiikeriturismia. Pian Iltalehtikin kirjoitti aiheesta artikkelin.

Tämän keskustelun jatkoksi Tarinoita maailmalta -blogin kirjoittaja Annika ja Matkakuume-blogin Gia haastoivat muut blogien pitäjät kirjoittamaan aiheesta teemalla #ReilutBlogit. Tämä kirjoitus on oma vastaukseni tähän haasteeseen.

Annika oli itse kirjoittanut jo aiemmin erinomaiset kannanotot "Turisti, joka katkaisi elefantin selän" ja "Tiikeriturismi & miksi en matkusta Aasiaan". Myös Laura Let's Go -blogin Laura on jo vastannut haasteeseen. Kaunis kiitos, Annika, Gia ja Laura!

Kenellä on vastuu, kun matkailussa eläimiä hyödynnetään psykopaatin ja narsistin tavoin?

Aloin ajatella eettistä matkailua ensimmäisen kerran 1980-luvun lopulla ollessani lukiolainen. Silloin suomalaisetkin matkanjärjestäjät vielä hyvin yleisesti mainostivat Espanjan härkätaisteluja ja Kaakkois-Aasian kukkotappeluja, joihin myytiin lippuja sekä tehtiin retkiä. Otin yhteyttä useisiin matkanjärjestäjiin (silloin perinteisellä paperikirjeellä!), jotka hyvin yleisesti vastauksissaan vierittivät syyn asiakkaille: ”Me vain tarjoamme aktiviteetteja ja asiakkaan itse valittavissa on se, osallistuuko näihin vai ei.”

Vielä 1980-luvulla matkanjärjestäjät vierittivät kaiken vastuun asiakkaille. Nykyään matkanjärjestäjillä onneksi on kestävän kehityksen ohjelmia. Olen todella iloinen tapahtuneesta kehityksestä. Toki edelleenkin vastuuta on jokaisella matkailijalla, mutta erityisesti näen vastuullisina matkanjärjestäjät, jotka markkinoivat eläinaiheisia aktiviteetteja kertomatta lainkaan niiden epäeettisyydestä ja eläinten oikeuksiin kohdistuvista ongelmista. Eläineetikko Elisa Aaltolan sanoin ”yhteiskunta käyttää eläimiä psykopaatin ja narsistin tavoin”.

Kuvottavia esimerkkejä kukkotappeluista hanhenmaksalla herkutteluun ja aasiratsastukseen

Norsu turistien viihdykkeenä Kwaijoella.

Positiivista kehitystä on härkätaisteluiden ja kukkotappelujen vähentyminen. Edelleen kuitenkin järjestetään esimerkiksi aasi- tai norsuratsastusta ja tiikeriturismia. Pahimpia ovatkin mielestäni tällaiset toiminnot, joissa eläimet joutuvat suoraan palvelemaan ihmistä, räikeimmillään jopa huumattuina niin kuin tiikerit. Aasin selkä puolestaan joutuu liian lujille aikuisen ihmisen painon alla.

Vaikka suomalaisessakin tuotantoeläinten kohtelussa on paljon parannettavaa, erityisen karmivaa on perinteinen ranskalainen hanhenmaksan tuotanto. Siinä hanhia pakkosyötetään ja niille aiheutetaan tarkoituksella sairaus, rasvamaksa. Tästäkin voisivat Ranskaan matkoja järjestävät matjanjärjestäjät kulinaristeille kertoa. Thaimaassa puolestaan on syytä välttää esimerkiksi uhanalaisten tiikerikatkaravun (tiger prawn) ja purppuranapsijan (red snapper) sekä eettisesti ongelmallisen haineväkeiton syömistä.

Yksi ikävimpiä eläinten hyväksikäyttömuotoja turismissa ovat katuvalokuvaajien simpanssit, joiden kanssa turistit pääsevät valokuvauttamaan itseään. Simpanssi on uhanalainen eläin. Maailman luonnonsäätiö laski aikoinaan, että jokaista turistikohteeseen elävänä tuotua pikkusimpanssia kohden kuolee seitsemän muuta simpanssia pyynnin tai matkan aikana. Katuvalokuvaajien simpanssit on perinteisesti tapettu viimeistään seitsenvuotiaina, jolloin ne ovat kasvaneet liian painaviksi ja vaikeasti käsiteltäviksi. Luonnossa simpanssi voisi saavuttaa 35 vuoden iän. Onneksi nämä katuvalokuvaajat simpansseineen ovat huomattavasti vähentyneet parissa vuosikymmenessä.

Astetta lievempää eläinten hyväksikäyttöä ovat erilaiset eläintarhat, joita niitäkin on hyvin eritasoisia ja toimintatavoiltaan erilaisia. Itselleni on jäänyt erityisen synkkä kuva Madeiran Funchalissa upean Jardim Botanico -kasvitieteellisen puutarhan yhteydessä olevasta Louro Bird Park -papukaijapuistosta (Jardim dos loiros), säälittävästä lintujen vankilasta, jossa olen käynyt kymmenisen vuotta sitten. Jos joku tietää lintutarhan nykytilasta, olisi mukava kuulla kommentteja. Paikoin kovin surkeat olot eläimillä on myös Tallinnan eläintarhassa.

Eettinen matkailu on muutakin kuin vain eläinten hyvinvointia

Euroopan lounaisin kolkka Cabo de Sao Vicenten niemi on turistien näköalapaikka - ja myös turistien roskaama.

Eettiseen matkailuun kuuluu paljon muutakin kuin vain eläinten hyväksikäytön estäminen. Usein turistit ovat osallisina luonnon tuhoamiseen myös ostamalla harvinaisista kasvi- tai eläinlajeista tehtyjä matkamuistoja, usein tietämättään. Tavallisen turistin on vaikea tunnistaa, onko tuote valmistettu uhanalaisesta lajista. Siksi Maailman luonnonsäätiön mukaan kokonaan ostamatta kannattaisi jättää tuotteet, joihin on käytetty suuria kissaeläimiä, norsua, seepraa, krokotiilia, alligaattoria, kaimaania, käärmeitä, koralleja, kotiloita, simpukoita, kilpikonnia, petolintuja, papukaijoja tai muita värikkäitä lintuja, sarvikuonoa, kaktuksia, orkideoita tai muita värikkäitä kasveja. Erityisen tarkkana kannattaa olla ostaessaan koriste-esineitä, koruja, laukkuja, lompakoita, kenkiä ja vöitä.

Eettistä matkailua on myös ihmisten hyväksikäytön estäminen, josta hyvänä esimerkkinä toimii Liian pahaa ollakseen totta -kampanja. Tähän suomalaisetkin matkanjärjestäjät ovat kiitettävän hyvin osallistuneet.

Toisaalta kaikki matkailu välttämättä kuluttaa luontoa ja aiheuttaa osaltaan ilmastonmuutosta, mihin olen kiinnittänyt huomiota myös suunnittelemallani vastamainoksella. Ilman tätä syyllisyydentunnetta lentelisin itsekin viikonloppulomille ympäri Eurooppaa. Täysin päästöittä on kovin hankala elää, enkä olisikaan kieltämässä myöskään matkailua, sillä en ole mustavalkoinen joko-tai -ihminen. Matkailu kuitenkin pitäisi toteuttaa mahdollisimman ympäristöystävällisesti. Vaikka yksittäisen kuluttajan vaakakupissa lentäminen voi olla suurin kasvihuonekaasujen päästölähde ja lentämisen välttäminen helpoin keino vähentää päästöjään, maailmanlaajuisesti lentoliikenne aiheuttaa vain 2-3 prosenttia kaikista hiilidioksidipäästöistä, likimain saman verran kuin tietotekniikka.

Matkailu tuottaa myös suuret jätemäärät. Esimerkiksi merien muoviroskat ovat vakava ongelma, jossa tosin turismilla on vain pieni osuus. Hyvä esimerkki tästä maailmanlaajuisesta ongelmasta on paratiisisaarina tunnetut Malediivit.

Jo lukiolaisena kirjoitin matkanjärjestäjille myös siitä, että toivoisin heidän käyttävän esimerkiksi esitteissään ja kirjekuorissaan keräyspaperista valmistettua kierrätyspaperia vahapintaisen kiiltopaperin sijaan. Arvostan sitä, että nykyään useat matkanjärjestäjät käyttävät esitteissään pohjoismaisella Joutsen-ympäristömerkillä merkittyä paperia. Aurinkomatkojen vuoden 2015 uudentyyppinen Lomaunelmia-esite on kuitenkin valtava pettymys, 140 sivua melkein pelkkiä kuvia ilman kunnon informaatiota. Ei sanaakaan hotelleista tai retkistä! Aivan turhaa paperin tuhlausta! Esteettisesti esite voi olla kaunis, mutta informaatioarvoa sillä ei juuri ole. Voinko palauttaa esitteen johonkin?

Ruusuja ja risuja matkanjärjestäjille

Aurinkomatkoilla hotelleista oli aiemmin mainittu ympäristöluokitukset, vaan eipä ole enää. Miksei ole? Kaikissa hotelleissa käytiin läpi 35-kohtainen kestävän kehityksen tarkistuslista, josta voi saada maksimissaan sata pistettä. Vähintään 40 pisteellä hotelli sai yhden ympäristötähden (tai vesipisaran), 60 pisteellä kaksi ja 80 pisteellä kolme. Alle 30 pisteen hotellille annettiin kaksi vuotta aikaa kunnostautua, jonka jälkeen hotelli poistettiin Aurinkomatkojen valikoimasta, ellei se vieläkään täyttänyt kriteerejä. Tämä oli mielestäni todella tärkeä asia, joka sai minut suosimaan Aurinkomatkoja matkavalinnoissani. Joskus Aurinkomatkat valitteli, ettei suuri osa Dubain hotelleista yllä edes yhteen ympäristötähteen. Luovuttiinko ympäristöihanteista siksi, että niiden täyttäminen vaati oikeasti työtä?

Finnmatkoilla arvostan Eurolla ilmastotukea -kampanjaa, jossa matkalaskun yhteydessä voi maksaa ylimääräisen euron käytettäväksi ilmastonsuojeluun. Itse olen tämän aina maksanut Finnmatkoilla matkustaessani. Ainakin aiemmin tämä toimi 1+1 -periaatteella eli myös Finnmatkat maksoi kampanjaan lisäeuron, kun asiakas maksoi omansa. Huono puoli kampanjassa on se, ettei se anna todellista kuvaa lentomatkustamisen ilmastovaikutuksista. Todelliset päästöhyvitysmaksut tai päästökompensaatiot olisivat paljon suurempia. Käsittääkseni Aurinkomatkoilla ja Finnairilla oli usean vuoden ajan kehittelyssä oma päästökompensaatiomaksujärjestelmä, mutta siitä luovuttiin, koska todellisen päästöjen kompensoinnin laskeminen osoittautui liian hankalaksi. Järjestelmää ei saatu tarpeeksi toimivaksi ja läpinäkyväksi.

Tjäreborgilla oli joskus yli kymmenen vuotta sitten kilpailu, jossa asiakkailta kysyttiin ideoita luontostävällisestä matkailusta. Kilpailun voitti idea matkanjärjestäjän retkistä, jotka toteutetaan julkisilla kulkuneuvoilla, kävellen ja pyöräillen tilausajobussin sijaan. Muutama vuosi sitten kysyin Tjäreborgilta, onko idea toteutettu. Silloin minulle vastattiin, että ajatus on yhä kehiteltävänä ja tulossa tuotantoon myöhemmin. Lieneekö koskaan toteutunut?

Hattua nostan sille, että Tjäreborgin ympäristötyö ja Finnmatkojen kestävä matkailu näkyvät otsikoina hyvine lisätietolinkkeineen jo kotisivujen etusivulla. Aurinkomatkoilla tiedot löytyvät hieman hankalammin yritysinfon kautta. Kaikkien näiden matkanjärjestäjien ympäristöohjelmat ovat upeaa luettavaa. Arvostan todella paljon sitä, että nykyään asiaan on paneuduttu jo hyvin perusteellisesti, vaikka toisinaan virheitä sattuukin ja kehitettävää riittää edelleen.

Lisää positiivisia esimerkkejä

Kilpikonnien pesimäpaikka kyproslaisella rannalla.

Positiivisina esimerkkeinä eläinten ja turismin yhteensovittamisesta voin mainita erilaiset kilpikonnien suojeluprojektit, joihin olen päässyt tutustumaan Zakinthoksella ja Kyproksella. Molemmissa paikoissa vapaahtoistyöntekijät käyvät merkitsemässä kilpikonnien pesät, etteivät turistit asettele makuualustojaan ja aurinkovarjojaan hiekan sisään munittujen munien päälle. Kilpikonnien pesimärannoilla ei saa kaivaa hiekkaa edes hiekkalinnoja varten, eikä näillä rannoilla ole luvallista liikkua pimeään aikaan.

Valosaaste on kilpikonnille haitallinen siksi, että ne suunnistavat kuun valon avulla. Näin esimerkiksi munista kuoriutuneet poikaset osaavat ryömiä merta kohti. Jo kilpikonnien pesimärannan lähellä sijaitsevalle lentokentälle laskeutuvan suihkukoneen valot voivat sekoittaa kilpikonnien suuntavaiston. Siksi Zakinthoksen saarella ei yleensä sallita yölentoja. Toki kilpikonnien kannalta parasta olisi, mikäli rannat säilyisivät kokonaan luonnontilaisina ilman turismia. Nykyinen käytäntö on kuitenkin hyvä kompromissi.

Nostan hattua myös suomalaisten meribiologien Anu Riihimäen ja Maria Koiviston Phuketissa toimineelle Turtle Watch -projektille, jossa he keskittyivät merikilpikonnien suojeluun. Rahoitus projektiin tuli käsittääkseni lähinnä Aurinkomatkoilta sekä yksityisiltä lahjoittajilta.

Turistikohteissakin on onneksi olemassa ekologisten retkien järjestäjiä. Käsittääkseni hyvä esimerkki tällaisesta on Phuketissa toimiva kanoottiretkiin erikoistunut John Gray's Sea Canoe. Thaimaassa ja muuallakin Kaakkois-Aasiassa toimivilta sukellusfirmoilta puolestaan kannattaa varmistaa, onko niillä GreenFin-sertifikaatti.

Kaikkien matkalaisten kannattaa tutustua Reilun matkailun yhdistyksen toimintaan. Arvostan sitä todella paljon. Reilun matkailun ohjeita on julkaistu myös Rantapallon sivuilla. Kiitos ja kumarrus!

Haaste matkanjärjestäjille

Luonnosta voi nauttia myös vastuullisesti. Kukkiva banaani, joka on oikeasti jättiläisruoho, ei puu tai pensas.

Muiden blogien sijaan haastan matkanjärjestäjät. Toivon hartaasti, että matkanjärjestäjät panostaisivat opaskoulutuksissaan myös kestävään kehitykseen ja eettiseen matkailuun liittyviin asioihin. Vastuun täytyy olla nimenomaan matkanjärjestäjillä, ei vain yksittäisillä oppailla, jotka yleensä tekevät erinomaista työtä kovan paineen alla.

Itseäni harmittaa esimerkiksi saamani vastaus, kun kerran annoin matkanjärjestäjälle tällaista palautetta: "Toivon matkanjärjestäjän kiinnittävän huomiota siihen, että kohteessa olevalla opasmäärällä kaikkia luvattuja palveluja ei pystytä laadukkaasti järjestämään. Oppaat selvästi tekevät kaikkensa, mutta oppaita oli kohteessa liian vähän tai luvattuja palveluja liikaa." Matkanjärjestäjän vastaus oli tämä: "Oppaat pahoittelevat palvelun epäonnistumista."

Toivon myös, että vastuullisesta matkailusta kerrottaisiin entistä näkyvämmin turisteillekin esimerkiksi matkaesitteistä, kohdeopaskirjasissa, tervetulotilaisuuksissa, retkillä, hotellikansioissa, matkanjärjestäjien omilla nettisivuilla ja sosiaalisessa mediassa.

Tiedottamista todella tarvitaan, sillä olen varmasti itsekin tietämättömyyttäni rikkonut eettisen matkailun periaatteita. Eettisesti epäilyttäviä käyntikohteita tai retkiä ei pitäisi mainostaa lainkaan. Eettisen matkailun pitäisi olla konkreettisia toimia, ei pelkkä kiiltokuvamainen mainos. Uskon tämän hyödyttävän ajan myötä myös matkanjärjestäjiä.