 |
| Globaali lämpötila-anomalia (poikkeama tavanomaisesta eli ajanjaksosta 1979-2000) tänään 19. toukokuuta 2017. Erityisen lämmintä on maapallon napa-alueilla: antarktisella alueella keskimäärin 3,22 celsiusastetta yli tavanomaisen ja arktisella alueella 1,17 astetta yli tavanomaisen. Kartan saa suuremmaksi klikkaamalla hiirellä sen päältä. Credit: Image obtained using Climate Reanalyzer (http://cci-reanalyzer.org), Climate Change Institute, University of Maine, USA. |
Tylsältä näyttävä Euroopan kesäsääennuste onkin harvinaisen mielenkiintoinen
Kirjoitin juuri kesän 2017 sääennusteeseen tällaisen päivityksen NOAA/NWS:n uusimman ennusteen perusteella:
"Tällä kertaa vuodenaikaisennusteiden kartoilla on harvinaisen vähän värejä. Neljällä ensimmäisellä kolmen kuukauden jaksolla (kesä-elokuu, heinä-syyskuu, elo-lokakuu ja syys-marraskuu) Suomen ja lähes koko Euroopan lämpötilat ovat lähellä tavanomaista. Suomen rannikoilla - Pohjanmaalla ja aivan Suomen etelärannikolla - on kuitenkin viitteitä hieman tavanomaista viileämmästä kesästä ja syksystä.
Loka-joulukuussa 2017 koko Euroopan lämpötilat ovat tavanomaisia lukuun ottamatta tavallista lämpimämpää Islantia ja ehkä vähän tavanomaista lämpimämpiä alueita Suomen Koillis-Lapissa. Sen sijaan arktinen alue - Grönlanti ja Huippuvuoret - näyttävät selvästi tavanomaista lämpimämmiltä.
Marras-tammikuussa pääosa Eurooppaa vaikuttaa olevan vähän tavanomaista lämpimämpi. Erityisen lämmin sää jatkuu arktisella alueella. Suomen, Ruotsin ja Norjan lämpötilat ovat tavanomaisia.
Yksittäisistä kuukausista kesäkuu on Suomessa tavanomaiseen verrattuna kylmin, 0,5-1 astetta alle normaalin. Heinä- ja elokuussa lämpötilat ovat lähellä tavanomaista, joskin merten rannikoilla sää voi edelleen jatkua tavanomaista viileämpänä. Syyskuussa Etelä- ja Länsi-Suomi ovat 0,5-1 astetta tavanomaista viileämpiä, mutta muualla lämpötilat ovat tavanomaisia. Loka- ja marraskuussa lämpötilat ovat lähes koko Suomessa tavanomaisia.
Kolmen kuukauden jaksoista sateisimmalta Suomessa vaikuttaa kesä-elokuu, joskaan poikkeamat verrattuna tavanomaiseen eivät ole suuria. Tavanomaista vähäsateisempia jaksoja ovat elo-lokakuu ja syys-marraskuu.
Yksittäisistä kuukausista tämänhetkisen ennusteen mukaan sateisin on heinäkuu, jolloin erityisesti Lapissa on selvästi tavanomaista märempää. Huomattavaa on se, että heinäkuussa myös Etelä-Euroopassa Välimeren ympärillä on selvästi tavanomaista sateisempaa. Tavanomaiseen verrattuna kuivin sää keskittyy Itä-Eurooppaan.
Elokuu näyttää Suomessa sademääriltään tavanomaiselta tai vähän tavanomaista kuivemmalta. Tavanomaiseen verrattuna selvästi kuivin kuukausi on syyskuu."
Peruuttakaa kesän Välimeren-lomat!
En muista, milloin olisin viimeksi nähnyt yhtä pitkälle ajalle ulottuvia lämpötilapoikkeamien ennustekarttoja, joissa Euroopan alueella ei näy juuri minkäänlaista poikkeamaa tavanomaisesta. Lisäksi tämänhetkisessä ennusteessa mielenkiintoista on Välimeren alueen sateisuus heinäkuussa. Kärjistetysti voisi sanoa: "Peruuttakaa kesän Välimeren-lomat!" Totta puhuen tässä täytyy kuitenkin huomata se, etteivät sademäärät siellä normaalia sateisemmista ennusteista huolimatta ole kovin suuria, koska tavanomaisesti kesäsää on siellä hyvin kuiva.
Poikkeuksellinen arktisen alueen lämpimyys jatkuu
Mielenkiintoista ennusteessa on myös se, että arktinen alue näyttää edelleen pysyttelevän paljon tavanomaista lämpimämpänä. Tämä näkyy esimerkiksi Grönlannissa ja Huippuvuorilla. Arktisella alueella onkin mitattu viime vuosina lukuisia lämpöennätyksiä. Esimerkiksi Pohjoisnavan ympäristössä (pohjoisempana kuin 80 astetta pohjoista leveyttä) koettiin marras-joulukuussa 2016 poikkeuksellinen "lämpöaalto".
Kymmenen tieteilijän yhdessä tekemän selvityksen mukaan Atlantilla vaikuttava monen vuosikymmenen aikaskaalalla toimiva oskillaatio eli värähtely (Atlantic Multidecadal Oscillation, AMO) - tai pikemminkin ilman selkeää rytmiä toimiva Atlantic Multidecadal Variability (AMV) - säätelee myös pohjoisnavan lämpötiloja, mutta keskimäärin marras-joulukuun lämpötilat ovat nousseet. Kaikissa tämän vaihtelun vaiheissa nyt koetun marras-joulukuun kaltaiset lämpötilat olisivat olleet erittäin epätodennäköisiä sata vuotta sitten. Todennäköisyys olisi ollut niin pieni, että sitä on vaikea arvioida, mutta todennäköisyyden suuruusluokka olisi ollut alle 0,1 % vuodessa.
Ilman ihmiskunnan tuottamia kasvihuonekaasuja tällainen "lämpöaalto" olisi ollut erittäin epätodennäköinen. Nykyisenkaltaisessa ilmastossa ilmastonmuutoksen vaikuttaessa tällaisen "lämpöaallon" todennäköisyys nimenomaan marras-joulukuussa on 0,5-2 % vuodessa. Ellei ilmastonmuutosta hidasteta ja maapallo lämpenee esiteolliseen aikaan verrattuna keskimäärin kaksi astetta, tällaisia lämpöaaltoja alkaa tapahtua pohjoisnavalla keskimäärin kerran viidessä vuodessa. Korkeiden kasvihuonekaasupäästöjen skenaariossa (RCP8.5) vuoden 2016 marras-joulukuun kaltaiset "lämpöaallot" alkavat toistua keskimäärin joka toinen vuosi noin vuoteen 2050 mennessä (maapallo lämmennyt keskimäärin 2-3 astetta esiteolliseen aikaan verrattuna).
Maapallon napa-alueilla merijäätä on ollut ennätyksellisen vähän. Valkoinen lumi ja jää toimivat tehokkaina peileinä, jotka heijastavat auringonsäteitä pois. Lumen ja jään määrän vähentyessä entistä enemmän lämpösäteilyä pääsee imeytymään tummaan meriveteen. Tämä lisälämpö sulattaa jäätä entisestään ja lämmittää ilmakehän alinta osaa. Arktisella alueella ilmakehä ei näytä lämmenneen ilmastonmuutoksen myötä ilmakehässä yhtä korkealta (yhtä paksussa kerroksessa) kuin muualla maapallolla. Keskileveyksiltä kohti napa-aluetta virtaava lämmin ja kostea ilma tuo mukanaan lämpöä ja lisää pilvien muodostumista, jolloin pilvikatto entisestään vähentää lämmön karkaamista.
Myös globaalisti on mitattu lukuisia lämpöennätyksiä
 |
| Maapallon eri alueiden lämpötilat tammi-huhtikuussa 2017 verrattuna tavanomaiseen. Sekä pohjoisella pallonpuoliskolla että globaalisti tammi-huhtikuun jakso oli koko vuodesta 1880 alkavan mittaushistorian toiseksi lämpimin tammi-huhtikuu tarkastellaanpa pelkkiä maa-alueita, pelkkiä merialueita tai näitä yhdistettyinä. Maa- ja merialueet yhdistettyinä mittaushistorian kolme lämpimintä tammi-huhtikuun jaksoa järjestyksessä lueteltuina ovat 2016, 2017 ja 2015. Kartan saa suuremmaksi klikkaamalla hiirellä sen päältä. Credit: NOAA National Centers for Environmental Information, State of the Climate: Global Climate Report for April 2017, published online May 2017, retrieved on May 19, 2017. |
Arktisen alueen lämpimyys on osaltaan vaikuttanut myös viime kuukausien globaalia mittaushistoriaa ajatellen korkeisiin lämpötiloihin. Helmikuu oli ensimmäinen kuukausi, jolloin missään koko maapallolla ei kuukauden aikana keskimäärin ollut huomattavasti tavanomaista kylmempää. Maaliskuu puolestaan oli ensimmäistä kertaa globaalisti yli asteen tavanomaista lämpimämpi kuukausi ilman El Niñon vaikutusta. Helmi- ja maaliskuun tavoin myös huhtikuu oli vuodesta 1880 alkavan mittaushistorian globaalisti toiseksi lämpimin ko. kuukausi.
Koko mittaushistorian neljästä globaalisti lämpimimmästä talvesta kolme on koettu viimeisimmän kolmen vuoden aikana. Vuodesta 2001 alkaen kaikki vuodet ovat mittaushistorian 17 lämpimimmän vuoden joukossa, ja vuosi 2016 oli erittäin todennäköisesti globaalisti mittaushistorian lämpimin. Ensimmäistä kertaa mittaushistoriassa lämpimimmän vuoden ennätys meni rikki kolmatta vuotta peräkkäin.
Pilaako arktisen alueen lämpeneminen Suomen säiden luontaisen vaihtelun ja aiheuttaako lämmin arktinen alue mantereiden kylmenemisen?
 |
| Kouvola 10. toukokuuta 2017. |
Cowtanin ja Wayn tutkimuksen sekä myös Nasan mukaan maapallo on lämmennyt globaalisti 1,1 celsiusastetta vuodesta 1900. Sen sijaan arktisen alueen pintalämpötila on samaan aikaan lämmennyt Cowtanin ja Wayn mukaan 2,9 astetta ja Nasan mukaan 2,2 astetta. Lämmin arktinen alue saattaa joidenkin tutkimusten mukaan aiheuttaa sen, että Suomessa ja muualla Pohjois- sekä Keski-Euroopassa jatkuu pitkään sama vallitseva säätyyppi. Arktisen merijään väheneminen näyttää puolestaan osin kiistanalaisten tutkimusten mukaan suosivan kylmiä itätuulia Suomessa.
Vuonna 2012 julkaistun Francisin ja Vavrusin tutkimuksen mukaan arktisen alueen lämpeneminen pienentää pohjois-eteläsuuntaista lämpötilavaihtelua, mikä taas vaikuttaa Rossbyn aaltoihin eli suihkuvirtauksen mutkiin. Vyöhyketuulet heikkenevät ja aaltojen amplitudi kasvaa, jolloin Rossbyn aallot kehittyvät eri tavoin kuin tavallisesti. Näin tapahtuu erityisesti syksyllä ja talvella sellaisessa tilanteessa, jossa merijäätä on tavallista vähemmän, joskin Bluthgenin et al. tutkimuksen mukaan vähäinen merijään määrä vaikuttaa erityisesti heinä-syyskuussa.
Suihkuvirtauksen vyöhyke ei siis muutu pohjoisemmaksi, vaan se tekee entistä jyrkempiä mutkia (etelä-pohjoinen -ulottuvuus kasvaa), jolloin Rossbyn aaltoja kehittyy idässä hitaammin ja jolloin aallot ovat entistä jyrkempiä. Tämä johtaa pysyvämpiin sääilmiöihin, jolloin esimerkiksi talven kylmyys tai kesän kuivuus, tulvat ja helleaallot voivat olla pitkäkestoisempia. Pohjois-eteläsuunnassa siis lämpötilaerot pienenevät, koska suihkuvirtaus tekee entistä syvempiä aaltoja kohti pohjoista ja etelää, jolloin seurauksena on länsi-itäsuuntaisten tuulten heikkeneminen. Ylemmän tason länsituulet ovatkin tutkimuksen mukaan heikentyneet 14 prosenttia vuoden 1979 jälkeen.
Isot pohjois-eteläsuuntaiset Rossbyn aallot siis liikkuvat hitaammin kohti itää, jolloin säätyyppi on entistä pysyvämpi. Muodostuu esimerkiksi ns. sulkukorkeapaineita. Toisella alueella on pysyvä kylmä ilmamassa ja toisella alueella taas lämmin. Sää vaihtelee siis entistä vähemmän, ja vallitseva säätyyppi pysyy paikallaan pitkään. Suomessa kesäkuut näyttävät viilentyneen 1960-luvulta nykypäivään tultaessa.
Iso varoitus!
 |
| Kouvola 10. toukokuuta 2017 |
Lopuksi varoituksen sana. Tämänkertainen blogikirjoitukseni sisältää poikkeuksellisen paljon epävarmoja yksityiskohtia. Vuodenaikaisennusteessa mainittujen alueellisten lämpötilajakaumien toteutumisesta ei ole takeita. Itse asiassa NOAA/NWS:n ennuste on melko usein jumittunut näyttämään jatkoon samankaltaista säätyyppiä kuin ennusteen tekohetkellä vallinnut sää.
Lisäksi tutkimukset "lämmin arktinen alue - kylmät mantereet" -ilmiöstä ovat monilta osin kiistanalaisia. Kaikki meteorologit eivät olekaan yksimielisiä siitä, että arktinen alue vaikuttaisi näin voimakkaasti säätiloihin etelämpänä. NOAA:n valtameritutkija Jim Overland on sanonut näin: ”Ihmiset pitävät suorista syy-seuraussuhteista, kuten että jäättömyys aiheuttaa joka vuosi samanlaiset vaikutukset. Ilmakehän kaoottinen luonne kuitenkin tarkoittaa sitä, että tutkijat voivat suurella luotettavuudella sanoa vain sen, että 'sään ääri-ilmiöiden määrä lisääntyy jossakin' arktisen alueen ilmaston nopean muuttumisen seurauksena.”
Lue myös nämä
Koko kesän 2017 sääennuste
Viileät kesäkuut
Kylmimmät ja lumisimmat vaput
Vuosikatsaus: Säävuosi 2016
Ilmastotieto: Se mikä tapahtuu arktisilla alueilla, ei jää arktisille alueille
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti