 |
| Merenpinnan kohoaminen Funafutilla vuosina 1977-2015. Tuvalu on korkeimmillaan ainoastaan noin 4,5 metriä merenpinnan yläpuolella, joten maa on herkkä merenpinnan kohoamiselle. Alkuperäislähde: Permanent Service for Mean Sea Level. Lähde: Paul S. Kench, Murray R. Ford & Susan D. Owen: Patterns of island change and persistence offer alternate adaptation pathways for atoll nations, Supplementary Information. (License: Attribution 4.0 International CC BY 4.0) |
Tutkimuksessa on selvitetty kaukokartoituksen (satelliittikuvien) avulla Tuvalussa sijaitsevien saarten pinta-alan muutoksia neljän vuosikymmenen aikana (1971-2014). Kyseisenä ajanjaksona merenpinta kohosi alueella kaksinkertaisella nopeudella maapallon keskiarvoon verrattuna. Keskimäärin merenpinta nousi Funafutin mittauspisteessä noin 3,9 ± 0,4 millimetriä vuodessa eli tarkastelujaksolla yhteensä noin 0,15 metriä. Tämä tarkoittaa 0,39 metriä vuosisadassa.
 |
| Tuvalun sijainti. Lähde: Paul S. Kench, Murray R. Ford & Susan D. Owen: Patterns of island change and persistence offer alternate adaptation pathways for atoll nations, Supplementary Information. (License: Attribution 4.0 International CC BY 4.0) |
Läntisen Tyynenmeren keskiosissa sijaitseva Tuvalu muodostuu yhdeksästä koralliriutasta, joista viisi on varsinaisia atolleja eli kehäriuttoja. Kunkin kehäriutan keskellä on yhtenäinen, jopa 80 metriä syvä laguuni ja ympärillä lukuisia pieniä saaria. Tuvalun koralliriutoista neljä on hiukan suurempia koralliriuttoja, eikä niiden keskellä ole yhtenäistä laguunia. Kaikkiaan Tuvalun koralliriutoilla on 101 sellaista saarta, joilla esiintyy kasvillisuutta. Saarista 24 on hiekkasaaria. Tuvalun noin 10 000 asukkaasta puolet asuu Fogafalen saarella, joka kuuluu Funafutin atolliin. Tutkimuksessa ei tarkasteltu sellaisia saaria, joilla ei ole kasvillisuutta.
 |
| Tuvalun korallisaaret. Saarten perustana oleva riutta on merkitty harmaalla ja laguuni vaaleansinisellä. Pinta-alaltaan pienenevät saaret on merkitty tummansinisellä ja kasvavat saaret oranssilla. Ympyrän sisällä on saaren väkiluku vuonna 2012. Kuvan saa suuremmaksi klikkaamalla hiirellä sen päältä. Lähde: Paul S. Kench, Murray R. Ford & Susan D. Owen: Patterns of island change and persistence offer alternate adaptation pathways for atoll nations, Supplementary Information. (License: Attribution 4.0 International CC BY 4.0) |
Tutkimusjaksolla Tuvalun kaikkien saarten pinta-ala muuttui. Maapinta-alan nettokasvu oli 73,5 hehtaaria (2,9 prosenttia). Maa-ala kasvoi kahdeksalla yhdeksästä koralliriutasta. Tarkastelluista saarista maa-ala lisääntyi 73 saarella (72,3 % saarista) ja pieneni 28 saarella (27,7 % saarista). Pieni Teafualoton saari hävisi kokonaan.
Tärkeimmän asutussaaren Fogafalen pinta-ala kasvoi noin kolme prosenttia. Pinta-alaansa kasvattaneilla saarilla kasvua oli keskimäärin 2,18 hehtaaria. Suurin absoluuttinen kasvu oli Vaitupulla (11,4 hehtaaria, 2,2 prosenttia) ja suurin suhteellinen kasvu Tapuaelanilla (0,21 hehtaaria, 113,14 prosenttia). Pienimmillään kasvua oli alle prosentin verran pinta-alasta.
Eroosio ja pinta-alan pienentyminen olivat suhteellisesti suurimpia pienillä saarilla. Kutistuneiden saarten pinta-ala pieneni keskimäärin noin 22,7 prosenttia (0,5 hehtaaria). Neljän pikkusaaren pinta-ala pieneni yli 50 prosenttia.
Merenpinnan kohoamisen seurauksena aallot pääsevät vaikuttamaan saariin yhä korkeammalla, mikä lisää rapautumista ja eroosiota. Ainesta kulkeutuu uusiin paikkoihin ja saarten muoto muuttuu. Tämän seurauksena saaret ikään kuin liikkuvat hieman uuteen paikkaan. Myös trooppisten pyörremyrskyjen aikana aallot voivat kuljettaa merkittävästi aineksia. Esimerkiksi vuonna 1972 Bebe siirteli sedimenteistä uutta ainesta Funafutin riutan itäosiin, mikä edisti saarten pinta-alan kasvua. Yli puolet (54 prosenttia) hiekkasaarista pienentyi tarkastelujakson aikana.
Muissa tutkimuksissa ihmisten aiheuttaman rannan muokkaamisen on todettu olevan merkittävä tekijä korallisaarten muuttumisessa. Tuvalussa ihmistoiminnan vaikutus ei kuitenkaan ole suuri, koska väestöntiheys on pieni. Tutkituista saarista vain 11 on pysyvästi asuttuja ja näistä vain kuudella on yli 500 asukasta.
Tutkimuksen mukaan Tuvalun saaret näyttävät olevan jatkuvassa muutoksessa luontaisten tekijöiden vaikutuksesta. Suhteellisesti suurimmat muutokset tapahtuvat pienillä hiekkasaarilla, mutta suuret saaret jatkavat kasvuaan.
Tutkimus antaa siis toivoa siitä, ettei merenpinnan nousu tule aiheuttamaan Tuvalun saarten hukkumista ja väestön ympäristöpakolaisuutta ainakaan nykyisenkaltaisella merenpinnan nousunopeudella 3,9 ± 0,4 millimetriä vuodessa. Tämä vastaa likimain tälle vuosisadalle ennustettua nousunopeutta 4,4 millimetriä vuodessa (2,8–6,1 millimetriä vuodessa) RCP2.6-skenaariossa. On kuitenkin huomattava se, että RCP8.5-skenaariossa nousunopeus on noin 7,4 millimetriä vuodessa (5,2–9,8 millimetriä vuodessa), siis lähes kaksinkertainen. Mikäli kaksinkertainen merenpinnan kohoamisnopeus toteutuu, on epäselvää, pystyvätkö saaret säilyttämään kokonsa.
RCP2.6 on IPCC:n skenaarioista optimistisin ja ainoa, jossa pysytään Pariisin ilmastosopimuksessa tavoitellun maksimilämpenemisen eli alle kahden asteen lämpenemisen rajoissa. Tässä skenaariossa kasvihuonekaasupäästöjen hillintä kääntää globaalit kasvihuonekaasupäästöt selvään laskuun jo vuoden 2020 jälkeen ja ne päätyvät lähelle nollatasoa tämän vuosisadan lopulla. RCP8.5-skenaario kuvaa tilannetta, jossa päästöt jatkuvat nykyisellään.
Tämän tutkimuksen mukaan tuvalulaisten ei tarvitse muuttaa ulkomaille ilmastonmuutoksen seurauksena ainakaan nykyisenkaltaisella merenpinnan nousunopeudella, mutta muuttaminen Tuvalun sisällä saarelta toiselle voi olla tarpeellinen. Lisäksi on huomattava se, että tutkimuksessa tarkasteltiin vain saarten pinta-alan muuttumista. Kuitenkin myös makean veden saatavuus ja viljelyolosuhteet vaikuttavat saarten elinkykyisyyteen. Maatalous ei tosin ole Tyynenmeren saarilla kovinkaan merkittävää. Tuvalu tuottaa lähinnä kookospalmusta saatavaa kopraa.
Tämä tutkimus verkkojulkaisuineen on hyvä esimerkki vertaisarvioidun tutkimuksen vaiheista. Tiedon avoimuuden lisäämiseksi Nature Communications on julkaissut tutkimusartikkelin lisäksi netissä myös lehteen lähetetyn käsikirjoituksen lukeneiden alan kolmen asiantuntijan kommentit, artikkelin kirjoittajien vastakommentit ja asiantuntijoiden loppulausunnot.
Nyt julkaistun tutkimuksen tulokset eivät ole täysin uudenlaisia, vaan samansuuntaisia havaintoja on tehty aiemminkin. Olen kirjoittanut tästä edellisen kerran vuonna 2010.
Lähteet
Paul S. Kench, Murray R. Ford & Susan D. Owen: Patterns of island change and persistence offer alternate adaptation pathways for atoll nations. Nature Communications, volume 9, Article number: 605 (2018). doi:10.1038/s41467-018-02954-1. (License: Attribution 4.0 International CC BY 4.0)
Lue myös nämä
Merenpinta nousee, Tyynen valtameren saaret kasvavat toistaiseksi
Tieteelliset todisteet Tyynenmeren viiden pikkusaaren hukkumisesta merenpinnan nousun myötä
Uusi tutkimus: Merenpinta nousee tällä vuosisadalla ilman päästörajoituksia 0,5-1,3 metriä ja Pariisin sopimusten toteutuessa 0,2-0,6 metriä
Miksi merenpinta on noussut tällä vuosituhannella?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti