Kaikki merkittävät maapallon maa- ja merilämpötiloja yhdistävät globaalit aikasarjat luokittelevat vuoden 2017 koko mittaushistorian toiseksi tai kolmanneksi lämpimimmäksi vuodeksi. Kaikissa näissä mittauksissa tähän mennessä lämpimin vuosi on ollut 2016, ja kaikissa maapallon pinnalta tehdyissä mittauksissa kolme lämpimintä vuotta ovat olleet vuodet 2015-2017. Kolmen lämpimimmän vuoden kärki erottuu melko selvästi muista vuosista. Sen sijaan sijoilla 4-10 olevien vuosien keskinäinen järjestys ei ole kovinkaan varma, koska näiden vuosien väliset lämpötilaerot ovat hyvin pieniä.
Satelliittimittauksissa (UAH) kolmen lämpimimmän vuoden kärkeen kiilaa heti vuoden 2016 jälkeen vuosi 1998. Myös useissa maapallon pinnalta kerätyissä aikasarjoissa vuosi 1998 yltää ainoana ennen 2000-lukua olevana vuotena kymmenen lämpimimmän vuoden joukkoon, joskaan ei kärkikolmikkoon. Vuoden 1998 poikkeuksellista lämpimyyttä selittää se, että silloin vallitsi voimakas El Niño -ilmiö samoin kuin vuonna 2016. Vuosi 2017 olikin selvästi lämpimin sellainen vuosi, jolloin El Niño ei vaikuttanut.
Brittiläisen ilmatieteen laitoksen (Met Office) mukaan El Niñon lämmittävä vaikutus vuonna 2016 oli noin 0,2 astetta. Lämpenemistrendi on selvä 1970-luvun lopulta alkaen. El Niño -vuodet ovat keskimäärin aiempia El Niño -vuosia lämpimämpiä ja La Niña -vuodet aiempia La Niña -vuosia lämpimämpiä. Vuodesta 2001 alkaen lämpötilat ovat olleet jatkuvasti tavanomaista korkeampia.
Globaalin keskilämpötilan anomalia (poikkeama) verrattuna esiteolliseen aikaan (vuosien 1850-1900 keskiarvoon) Berkeley Earthin mukaan. Sinisillä pisteillä on esitetty vuosien globaalit keskilämpötilat. Punainen käyrä kuvaa kymmenen vuoden liukuvaa keskiarvoa. Keskiarvoa on siis liu'utettu eteenpäin niin, että joka vuosi on laskettu keskiarvo uudelleen viimeisimmän kymmenen vuoden ajalta. Näin sään luontainen vuosien välinen lyhytaikaisvaihtelu on saatu hieman tasoittumaan ja pitkän aikavälin trendi näkymään paremmin. Katkoviivalla on jatkettu vuosina 1980-2017 havaittua lämpenemistrendiä eteenpäin. Diagrammin saa suuremmaksi klikkaamalla hiirellä sen päältä. Credit: Berkeley Earth. |
Pariisin ilmastosopimuksen tavoitteena on pitää maapallon keskilämpötilan nousu selvästi alle kahdessa asteessa esiteolliseen aikaan verrattuna ja pyrkiä toimiin, joilla lämpeneminen saataisiin rajattua alle 1,5 asteeseen. Berkeley Earthin mukaan globaali lämpenemistrendi on ollut vuodesta 1980 lähtien noin 0,18 celsiusastetta vuosikymmenessä, eikä se ole suuresti vaihdellut. Useat viime vuodet ovat jo olleet yli asteen esiteollista aikaa (keskimääräinen lämpötila vuosina 1850-1900) lämpimämpiä. Nykymenolla esiteollisen ajan lämpötila ylitetään 1,5 asteella vuoteen 2040 mennessä ja 2,0 asteella noin vuonna 2065.
Vuosien 2009-2017 globaalit lämpötila-anomaliat (poikkeamat) verrattuna ajanjakson 1981-2010 keskiarvoon Met Officen (HadCRU), Nasan (GISTEMP), NOAA:n, Cowtan + Wayn, ECMWF:n ja Berkeley Earthin mukaan. Vuoden 2017 osalta eri tutkimusryhmien ero on suurin yli 30 vuoteen. Tätä eroa selittää lämpötilahavaintojen alueellinen kattavuus, erityisesti arktisen alueen lämpötilojen mittaaminen. Koska arktinen alue lämpenee nopeammin kuin suurin osa muuta maapalloa, arktisen alueen lämpötilojen mittaaminen olisi oleellisen tärkeää muodostettaessa kokonaiskuvaa ilmastonmuutoksen etenemisestä. Diagrammin saa suuremmaksi klikkaamalla hiirellä sen päältä. Credit: Berkeley Earth. |
Eri tutkimuslaitoksilla käytetään hieman erilaisia menetelmiä, mutta niiden tulokset ovat melko lähellä toisiaan. Erityisesti tuloksiin vaikuttaa se, kuinka hyvin lämpötilamittaukset kattavat nopeimmin lämpenevän arktisen alueen. Esimerkiksi NOAA ja Met Office jättävät ottamatta huomioon suurimman osan napa-alueista laskiessaan globaalia lämpötilakehitystä.
Satelliittimittauksissakin on lukuisia ongelmia. Satelliititkaan eivät mittaa suoraan pintalämpötilaa, vaan eri aallonpituuksilla mitattu säteily muunnetaan matemaattisesti vastaamaan lämpötiloja. Aiemmin 12 vuotta Nasan sää- ja ilmastosatelliittiohjelmassa työskennellyt tohtori Marshall Shepherd toteaakin, että mittareilla tehtyjä havaintoja tarvittiin vahvistamaan satelliittitietojen perusteella tehtyjä päätelmiä.
Brittiläisen Met Officen mukaan yli asteella esiteollista aikaa lämpimämpiä ovat olleet vuodet 2015-2017. Ennusteen mukaan vuosi 2018 tulee olemaan noin asteen (0,88-1,12 astetta) esiteollista aikaa lämpimämpi. Näin tämä vuosi tulee sijoittumaan sijoille 2-5 globaalisti lämpimimpien vuosien tilastossa. Todennäköisesti vuosi jää hieman viime vuosia viileämmäksi, koska nyt vaikuttaa El Niñon sijaan heikko La Niña -ilmiö. Vuodesta 1850 alkavan mittaushistorian 17 lämpimimmästä vuodesta 16 on koettu 2000-luvulla.
Lue myös nämä
Alle 42-vuotias ihminen ei ole NOAA:n mukaan kokenut yhtään globaaleilta lämpötiloiltaan tavanomaista vuotta, vaan koko elämän ajan on ollut tavanomaista lämpimämpää
Vuoden 2017 sääkatsaus: Mittaushistorian globaalisti lämpimin niistä vuosista, jolloin El Niño ei vaikuttanut
Kouvolassa vuosi 2017 oli tavanomaista lämpimämpi, vaikka kevät ja alkukesä jäivät normaalia viileämmiksi
Lähes mahdotonta ilman ihmisen vaikutusta: 2000-luvulla useita ennätyslämpimiä vuosia ja mittaushistorian lämpimin viiden vuoden jakso
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti