tiistai 19. tammikuuta 2021

Nature Climate Change -lehti: Nykyinen ilmastonmuutos on lähes sataprosenttisesti ihmisen aiheuttama


Nature Climate Change -lehdessä julkaistiin eilen kansainvälisen tutkijaryhmän tutkimus, jossa tarkastellaan maapallon ilmakehän alaosan lämpenemistä esiteolliselta ajalta (1850-1900) nykypäivään (2010-2019). Tarkasteluajanjaksolla maapallon keskilämpötila on mittausten mukaan noussut 1,1 celsiusastetta.

Tutkimuksen mukaan ihmiskunta on aiheuttanut esiteollisesta ajasta nykypäivään lämpenemistä 0,9-1,3 astetta. Parhaan arvion mukaan ihmiskunnan aiheuttama kasvihuonekaasujen lisääntyminen (esimerkiksi maankäytön muutokset ja fossiilisten polttoaineiden polttaminen) selittää tutkitun 150 vuoden aikana tapahtuneesta lämpenemisestä 1,54 astetta (vaikutus +135 %) ja ihmiskunnan aiheuttamien pienhiukkasten viilentävä vaikutus on ollut 0,44 astetta (-38 %). Lisäksi luonnolliset tekijät (Aurinko, tulivuoritoiminta, ENSO-ilmiö) ovat aiheuttaneet noin 0,03 asteen lämpenemisen (+3 %). 

Esiteolliselta ajalta 1900-luvun puoliväliin asti ihmiskunnan lämmittävä vaikutus oli hyvin pieni ja lämpenemistä tapahtuikin vain 0,2 astetta. Sen sijaan 1900-luvun puolivälistä nykypäivään lämpenemistä on tapahtunut noin 0,9 astetta. Tästä kasvihuonekaasujen osuus on 1,1 astetta (+125 %), pienhiukkasten viilentävä vaikutus 0,2 astetta (-25 %) ja luonnollisten tekijöiden nettovaikutus mitättömän pieni.

Jos tämä tutkimus on oikeassa, ihmiskunta on aiheuttanut nykyisen ilmastonmuutoksen lähes sataprosenttisesti. Sen sijaan aiemmin maapallolla on ollut lukuisia luontaisista tekijöistä johtuneita ilmastonmuutoksia, joiden seurauksena maapallon keskilämpötila on ollut huomattavasti nykyistä korkeampi. Luontaisiin ilmastonmuutoksiin ovat vaikuttaneet esimerkiksi Auringon säteilytehon muutokset, maapallon kiertoradan muutokset, maapallon akselikulman muutokset ja mannerliikunnot (litosfäärilaattojen liikkeet).

Lähde

Gillett, N.P., Kirchmeier-Young, M., Ribes, A. et al. Constraining human contributions to observed warming since the pre-industrial period. Nat. Clim. Chang. (2021).

Lue myös tämä

Carbon Brief: Analysis - Why scientists think 100% of global warming is due to humans.

7 kommenttia:

Anonyymi kirjoitti...

Ilmastonmuutos on kyllä turhin ihmisen keksintö... Mitä sitten vaikka maapallo lämpenisi? Liitukaudella maapallon lämpötilat olivat huipussaan ja hiilidioksidi määrät varmaan satakertaiset, silti eläimet ja eliöt pärjäsivät täällä mennen tullen. Ihminenkin selviytyisi noissa oloissa älykkyytensä ansiosta ja ennenkuin konkreettista ilmastonmuutosta edes tapahtuu(kymmeniin tuhansiin vuosiin ihminen on kehittynyt niin paljon, että ko ongelmat on ratkaistu) Ihan huvittaa, kun päättäjät kuvittelevat, että ilmastonmuutos estetään heidän elinaikanaan. Absurdia koko touhu. Ja jos ilmasto lämpenisi niin paljon, että ihmiset kuolisivat sukupuuttoon, niin mitä sitten? Tällä planeetalla on kuitenkin aina jotain elämää.

Lisäksi haluaisin esittää kysymyksen, kun vaikka liitukaudella oli ilmaston hiilidioksidi pitoisuudet ja lämpötilat äärimillään, niin miten maapallo korjasi sen itsekseen, ilman sähköautoja ja polttoaine veron korotuksia
?

Jari Kolehmainen kirjoitti...

Kiitos kommentistasi.

Liitukaudella ei kylläkään hiilidioksidipitoisuus ollut satakertainen. Todennäköisimmin se oli 3-5-kertainen nykyiseen verrattuna. Millään sähköautoilla ei hiilidioksidipitoisuutta alenneta, korkeintaan hidastetaan sen kohoamista.

Aika parantaa haavat myös maapallon ilmaston vaihteluissa. Esimerkiksi merivesi sitoo hiilidioksidia (tosin tämä kyky heikkenee lämpimässä) ja fotosynteesi kuluttaa hiilidioksidia. Liitukauden jälkeen merkittävä hiilidioksidia vähentävä tekijä oli liitukaudella muodostuneen liitukalkkikivien rapautuminen. Hiilidioksidia poistuu ilmakehästä, kun kalkkikivi rapautuu. Koska liitukaudella lämpötila kohosi ja koska lämpötilan kasvu lisää rapautumista, hiilidioksidin sitoutuminen kasvoi ja ilmasto alkoi viilentyä.

Eliöillä on ollut paremmat mahdollisuudet sopeutua luonnollisiin muutoksiin. Luonnolliset ilmastonmuutokset nimittäin ovat tapahtuneet hitaammin kuin nykyinen ihmiskunnan aiheuttama ilmastonmuutos, joka näkyy jo maapallolla konkreettisesti monella tavalla. Sekä itse ilmastonmuutos että sen seuraukset vaikuttavat nyt, ei pelkästään kaukana tulevaisuudessa. Toki seuraukset voimistuvat ja lisääntyvät koko ajan.

Vaikka olenkin biologi ja hyvin huolestunut luontokadosta eli biodiversiteetin monimuotoisuuden pienenemisestä, näen ilmastonmuutoksen hillitsemisen tärkeänä ennen kaikkea ihmisen itsensä suojelemisen kannalta. Pystymme elämään parempaa elämää planeetalla, jos esimerkiksi ravinnontuotannon olosuhteet säilyvät hyvinä eikä ilmastopakolaisuus yleisty kovin paljon. Mitään maailmanloppua emme pysty ilmastonmuutoksella aiheuttamaan, tuskin edes ihmislajin sukupuuttoa.

Minusta on aika karua todeta, että "jos ilmasto lämpenisi niin paljon, että ihmiset kuolisivat sukupuuttoon, niin mitä sitten".

Anonyymi kirjoitti...

Tarkoitin tuolla nyt lähinnä sitä, että jos ihminen itse tuhoaa tämän planeetan elinkelvottomaksi, nii silloin minusta, se on vähän kuin kerjäisi verta nenästä. Henkilökohtaisesti keskittyisin mikromuovien ehkäisyyn ja lääkeaineiden leviämiseen ympäristöön ja ympäristön puhtaana pitämiseen, enkä huolestuisi niinkään hiilidioksidi päästöistä tällä hetkellä.

Jari Kolehmainen kirjoitti...

Kiitos kommentistasi. Minä kyllä pyrkisin hoitamaan kaikki nämä ongelmat kuntoon. Jos talossani vuotaisi sekä putkisto että vesikatto, korjauttaisin molemmat enkä vain toista.

Ilmo kirjoitti...

Nämä mallinnukset ovat minusta se ongelma nykyään. Kuvitellaan että tiedämme tarpeeksi jotta kykenemme mallintamaan ilmastonmuutosta luotettavasti. Ikävä kyllä näin ei ole. Oheisen tuoreen ja ilmeisesti ensimmäisen laatuaan olevan tutkimuksen mukaan ilmastomallinnusten virhemarginaali on 114 kertaa niin suuri kuin kasvihuonekaasujen vuotuinen muutos. Toisin sanoen käytössämme oleva tekniikka ei ole vielä lähelläkään sitä pistettä, että voisimme sanoa mallinnusten perusteella yhtään mitään ilmastosta. Mallinnukset ovat siis kuin pitkän aikavälin ennusteen (esim. ECMWF) pidennettyjä versioita, sillä jossain puolen vuoden ja vuoden välillä mallinnuksen kyky kertoa mitään katoaa kohinaan.

Tutkimus ilmastomallinnusten virhemarginaalista

Jari Kolehmainen kirjoitti...

Kiitos kommentistasi. En kuitenkaan luottaisi tuohon linkittämääsi artikkeliin. Siinä on osoitettu ratkaisevia virheitä: "Frank is incorrectly categorizing the cloud error in climate models. He's adding a 'per time' part to the error estimate for cloud responses in climate models, even though he's been repeatedly told by dozens of experts that it does not belong there, nor does the source he's abusing place it there (despite his Frank's false claim to the contrary). Since he now has a 'per time' unit in the error, he accumulated that by the time across which the model is run. So, for example, if the model is run for 50 years, and since Frank added a 'per year' unit to the error, then he accumulates that error each year, allowing him to increase the error as the model progresses forward for 50 years. Hence him being able to explode the size of error in model-based projections overtime. You can see the effect of that in figure 6B of his paper, versus what competent experts show the error to be in figure 6A." Asiasta voi lukea lisää tästä linkistä.

Artikkelin kirjoittaja oli yrittänyt kuuden vuoden ajan saada tekstinsä julkaistavaksi kymmeneen arvostettuun ja vertaisarvoituun tiedelehteen, mutta artikkeli ei täyttänyt näiden tiedelehtien kriteerejä. Sen jälkeen hän antoi artikkelin julkaistavaksi Frontiers in Earth Science -lehteen, joka ottaa julkaistavaksi tekstejä, kun kirjoittaja maksaa lehdelle. Jonkinlaista arviointia kyseisessäkin lehdessä tehdään, mutta internetin keskusteluista selviää erikoisia yksityiskohtia. Tämän artikkelin kohdalla käydään kiistaa siitä, onko artikkeliin lisätty asioita arvioinnin jälkeen. Kirjoittaja voi tietysti väittää, etteivät muut lehdet halunneet julkaista kriittistä artikkelia. Saatavilla olevan tiedon perusteella kuitenkin näyttää siltä, ettei kyse ole tästä, vaan itse artikkelin puutteista.

Artikkelin kirjoittaja on koulutukseltaan kemisti, joka on osallistunut keskusteluihin ilmastodenialitien sivuilla. Hän on mukana myös ilmastonmuutosdenialistisen The Heartland Institute -ajatushautomon toiminnassa. Kyseinen instituutti on ollut mukana hyvin epämääräisessä toiminnassa. Ilmastonmuutosdenialismin lisäksi instituutti on puolustanut tupakkateollisuutta, esimerkiksi vähätellyt tupakoinnin ja varsinkin passiivisen tupakoinnin haittavaikutuksia. Instituutti saa rahoitusta monilta ilmeisen puolueellisilta tahoilta, aiemmin esimerkiksi suurelta kansainväliseltä öljy-yhtiöltä. Poliittisesti instituutti on yhteydessä trumpilaiseen oikeistopolitiikkaan. Instituuttiin kannattaa tutustua tarkemmin tästä linkistä.

Jari Kolehmainen kirjoitti...

Tuon yksittäisen ja taustoiltaan hyvin epämääräisen artikkelin perusteella en siis lähtisi kovin suureen ääneen kritisoimaan mallinnuksia. Pikemminkin ilmastomallinnukset on osoitettu luotettaviksi pitkällä aikavälillä. Ilmastomallinnuksien kohdalla tilanne on päinvastoin kuin sääennusteiden kanssa. Sääennusteiden luotettavuus heikkenee pitkällä aikavälillä, kun taas ilmastomallinnusten luotettavuus kasvaa (puhuttaessa muutamasta vuosikymmenestä, ei vuosisadasta tai sitä pidemmästä ajasta). Tämä on täysin loogista, jos ymmärtää sään ja ilmaston eron. Ilmasto muodostuu pitkän aikavälin keskiarvoista, jotka ovat helpommin ennustettavia kuin lyhytaikaiset sään vaihtelut, joihin vaikuttaa suuresti hetkellinen tilanne.

Ilmastomallien toimivuus näkyy erinomaisesti esimerkiksi tästä kuvasta. Suomen osalta tilannetta voi tarkastella tästä linkistä.