tiistai 7. syyskuuta 2021

Kesä 2021 oli Euroopan mittaushistorian lämpimin

Euroopan kesän 2021 (kesä-elokuu) lämpötilat verrattuna ajanjakson 1991-2020 kesien keskimääräiseen lämpötilaan. Tiedot: ERA5. Credit: Copernicus Climate Change Service/ECMWF.

Tänään julkaistujen tietojen mukaan kesä 2021 (kesä-elokuun jakso) oli Euroopassa keskimäärin lähes asteen lämpimämpi kuin vertailukauden 1991-2020 kesien keskiarvo. Näin kesästä 2021 muodostui Euroopan mittaushistorian lämpimin. Ero kesiin 2010 ja 2018 on kuitenkin hyvin pieni.

Kesäkuu oli Euroopassa mittaushistorian toiseksi lämpimin (1,5 astetta yli vertailukauden), samoin heinäkuu (1,4 astetta yli vertailukauden). Sen sijaan elokuun keskilämpötila oli lähellä vertailukauden 1991-2020 keskiarvoa.

Lähteet

Copernicus: Warmest summer for Europe by small margin; August globally joint third warmest on record

ECMWF: Heat, rain, floods and fires – the European summer of 2021

Lue myös nämä

Euroopan mittaushistorian korkein koko kuukauden keskilämpötila yhdellä sääasemalla on nyt 32,8 astetta

Euroopan mittaushistorian uusi lämpöennätys on lähes 49 astetta

Heinäkuu 2021 oli todennäköisesti koko maapallon mittaushistorian lämpimin kalenterikuukausi

Kuuma, kuumempi, Kouvola: Suomen ennätyksellinen helleputki päättyy kuukauden mittaisena

10 kommenttia:

Vesa Tanskanen kirjoitti...

Näinpä. Hyvä kesä oli. Olin äskettäin mökkeilemässä puolukoita keräämässä ja saalis oli
henkilökohtainen ennätykseni 25 litraa jaettuna ystäväni kanssa puoliksi tosin. Oli siis hyvä kesä maamme luonnon kannalta. Ja sieniäkin tuli kivasti ja kaloja ja omenoita.
Eipä ihme, että kaupungissa sitten ostin heti possun lapaa paistiksi.

Hesarin kertymää luin ja lehti to 2.9. kertoo, että Suomessa oli kulunut kesä kesä-heinäkuut mittaushistorian toiseksi läpimimmät. Lämpimin oli 1937. Jopa ihan ilman ihmistekoista hiilidioksididoupingia. Noita aikoja vanhat muistelee lämpimästi onnen vuosina.

Jari Kolehmainen kirjoitti...

Minäkin pidän lämmöstä ja nautin kuumasta kesästä. Minua eivät kovatkaan helteet yleensä haittaa, kuten monia muita. Kuukauden keskilämpötila 32,8 astetta ja se, ettei lämpötila kertaakaan koko kuukauden aikana edes yöllä laskisi alle 25 asteeseen, voisi kuitenkin jo olla liikaa. Tuollaiset olot vallitsivat elokuussa Rodoksen Lindoksella.

Omenasato omassa puutarhassani oli heikoin, mitä muistan. Myöskään Suomen maatalouden kannalta kesä ei ollut pelkästään positiivinen. Esimerkiksi Luken elokuun lopussa antamassa arvion mukaan Suomen viljasato kokonaisuudessaan on 13 % pienempi kuin viime vuonna. Tähän vaikuttivat heinäkuun helteet, joiden haitallista vaikutusta vielä lisäsivät elokuun sateet. Esimerkiksi ohrasato laskee viime vuodesta 22 % ja kaurasato lähes 25 %. Perunasato laskee 5 % ja härkäpapusato 68 %. Venhäsadossa (+5 %) ja ruissadossa (+2 %) on pientä kasvua. Rypsi- ja rapsisato kasvaa 47 %, mihin vaikuttavat suuresti lisääntynyt viljelyala ja se, että vertailukohtana oleva viime vuoden sato oli historiallisen heikko. Satotappioiden lisäksi heinäkuun helteet ja elokuun sateet heikensivät viljasadon laatua.

Luonnonmarjoista juurikin puolukkaa tuli hyvin, koska se on sopeutunut kuivuuteen. Sen sijaan mustikkasato oli korkeintaan keskinkertainen. Alkukesän arvioiden mukaan mustikkaakin piti tulla hyvin, mutta sitten heinäkuun kuivuus muutti tilannetta. Paikoin mustikkaakin tuli melko hyvin, mutta useimmilla paikoilla mustikat jäivät pieniksi.

Pohjoisella pallonpuoliskolla tosiaan esiintyi paikallinen lämmin jakso 1930-luvulla, vaikka maailmanlaajuisesti kyseinen vuosikymmen ei ollut erityisen lämmin. Tämä pohjoisen pallonpuoliskon lämmin jakso ilmeisesti johtui suurelta osin merivirtojen luonnollisesta vaihtelusta, jonka seurauksena Atlantilta virtasi Barentsinmerelle lämmintä vettä. Lämpimyys näkyi sitä selvemmin, mitä pohjoisempia alueita tarkastellaan. Lapissa se siis näkyi voimakkaammin kuin Etelä-Suomessa. Esimerkiksi Sodankylässä keskimääräiset lämpötilat ovat vasta nyt saavuttamassa 1930-luvun huipputasoa. Sen sijaan Helsingissä tämä taso on ylitetty jo aiemmin. Kaisaniemessä mitattiin kesän 2021 (kesä-elokuu) keskilämpötilaksi 18,9 astetta, mikä on havaintoaseman vuonna 1844 alkaneen mittaushistorian korkein lukema.

Vesa Tanskanen kirjoitti...

Ennätykset on kiva ala tieteillä tai leikitellä tai muistella omia menneitään.
Ennätyskentän rajaaminen:

* Kun rajaan omenasadon vain yhteen kesämökkitonttiin jossa vain yksi omenapuu kasvaa, niin sen ennätyksen laadunvarmistus on hyvä, vaikka perustuukin vain henkilökohtaisiin muistikuviin ja vaikka siellä juuri edellisenä vuonna ei käyty tilannetta toteamassa. Mutta sopii silti ylpeilyyn.

* Kun rajaa ennätyksen 1930 (ja -40) luvun lämpimään jaksoon laajasti kautta pohjoisen pallonpuoliskon, saa vastata moninaisiin epäilyihin, koskien vaikkapa yleensäkään mitattuja alueita, tarkastelualuetta, mittausten kattavuutta, kirjausten luotettavuutta, yhteenlaskusääntö jne.. Koskapa maailmassa on aktivisteja muassaan myös 'tieteilijöitä', jotka haluaa kiistää tuon faktan, koska se on korkeamman teorian johdatuksen vastainen. Siten se on monin tieteilijöiden parissa perinteisesti käytetyin keinoin vähäteltävä. Selitettävä uudelleen. Julkaistut menneisyyden kirjatut tieteelliset lämpötiladatat eivät pysy ennallaan, vaan elävät jostain syystä jatkuvasti. Mitä tästä ajatella.

Minä en kiistä nykyisiä lapsuuttani/nuoruuttani parempia lämpölukemia tuomalla esiin tiedon, että mm. Pohjois-Atlantilla on alue, joka ei olekaan lämmennyt kuin muualla. Ja hei, tätähän se on. Mm. Tornion joen keväinen jäiden lähdön hetki on aikaistunut trendimäisesti jo 1700 luvulta asti. Vaiheittain muutellen, mutta jatkuvasti aikaistuen jo 1700 luvulta asti. Miten ihmeessä? Tee siitäkin johtopäätös. Jos uskoo tuohonkin dataan.

Varmaan oikein toit esiin lukuja Suomen tämän kesän satoennusteita ja syyanalyysiakin. Huolimatta 'hyvien eli huonojen' uutisten tulvasta, minäkin teen satoennusteita seuraavaksi.
1) Suomen tulevat säät sallii satoisuuden tulevankin kasvun ja ruuantuotannon. Vaarana on ennen kaikkea tyhmät hallinnolliset ja talouspoliittiset päätökset, joita tehdään milloin milläkin syyllä.
2) Tavalliseen tapaan paikoin Euroopassa on kärsitty satomenetyksiä vaihtelevista säistä johtuen. Silti kokonaissadot on hyvät ja paremminkin maatalouden ylituotanto-ongelmat jatkuvat kenties kiihtyen. ;-)
3) Maailman mitassa sadot yleisesti ottaen kasvaa paikallisista/alueellisista/maitaisista normaalin vaihtelevista säistä huolimatta. Pörssimiehet on onnellisia kun saavat spekuloida ja pelata kahvin hinnan hypähtelyistä jne.

USA presidentti Biden oli iloinen, kun se saa yrittää paistatella Isa-myrskyn pyörteissä. Edes meinattiin saada kunnon myrsky loputakin 16 vuoden odottelun Katriinan jälkeen. Flopiksi meni, miksi edelliset pressat pirut rakensikaan niitä tulvapatoja ja ei se korkein ilmastotieteen käsi johdattanutkaan myrskyä ihan oikein. Milloin ne äärisäät puhuisi sekin puolesta. Oli se Isa kyllä ovela: Kiersikin takaoven kautta tekemään tuhojaan New Yorkin kulmille. Pisteet Isalle, nolla pistettä ilmastoennustajille.

Jari Kolehmainen kirjoitti...

Heh, ei siis kannata oman kesämökkitonttisi omenasadon perusteella yleistää, että "oli hyvä kesä maamme luonnon kannalta".

Viittaat jälleen kerran Johanna Korhosen Tornionjoen jäidenlähtötilastoon, jota esittävään diagrammiin on piirretty vain yksi trendiviiva koko ajalta. Siitä ei suoraan näe, onko jäidenlähdön aikaistuminen kiihtynyt tarkastelujakson loppupuolella vai ei. Silmämääräisesti asiaa ei voi päätellä, vaan se pitäisi laskea.

Annetaan Johanna Korhosen itse kertoa asia: ”Pisin yhtenäinen jäänlähtösarja on siis Tornionjoelta vuodesta 1693 alkaen. Tosin osa Tornionjoen sarjasta on arvioitu muiden tietojen perusteella. - - Suurimmat muutokset jäänlähdön aikaistumisessa tapahtuivat siis 1800-luvun lopussa, pikkujääkauden jälkeen. Tämä on nähtävissä kaikista pisimmistä yhtenäisistä havaintosarjoista (Tornionjoki, Näsijärvi, Kallavesi, Oulujärvi). Noin 1820-luvulta 1860-luvun loppuun saakka jäänlähtö siirtyi myöhemmäksi, mutta 1880-luvulta lähtien on nähtävissä trendiä kohti aikaisempaa jäänlähtöä. - - Jäänlähtö on aikaistunut, jäätyminen myöhentynyt ja jääpeiteaika lyhentynyt vuosikymmenten aikana useilla havaintopaikoilla. Trendit olivat tilastollisesti merkitseviä lähinnä niillä paikoilla, joilta havaintoja oli vähintään 1800-luvun lopusta. Myöhemmin alkaneissa havaintosarjoissa trendit eivät olleet pääosin merkitseviä, paitsi jäänlähdöissä merkitseviä trendejä löytyi myös lyhyemmille jaksoille. Pisimmillä sarjoilla jäänlähtö on aikaistunut 1800-luvun lopusta pääosin 6...9 päivää sataa vuotta kohden. Jäätyminen on myöhentynyt 1800-luvun lopusta pääosin 0...8 päivää sataa vuotta kohden. Myös jääpeiteajat ovat lyhentyneet tilastollisesti merkitsevästi aivan pisimmissä havaintosarjoissa. - - Ilmaston lämpeneminen tulee vaikuttamaan Suomen jääoloihin. Jäänlähtö tulee aikaistumaan, jäätyminen myöhästymään ja tätä kautta jääpeitekausi lyhenee. Vaikutukset jääoloihin tulevat olemaan selvästi suurempia maan eteläosassa kuin Lapissa. Jäänpaksuuksien maksimeihin lämpenemisen vaikutukset eivät ole aivan yksinkertaisia, sillä jäänpaksuus riippuu sekä talven lämpöoloista että lumisateista. Lisääntyneet lumisateet voisivat lisätä kohvan määrää ja tätä kautta vaikka kasvattaa jäänpaksuuksia. Todennäköisesti etelässä jäät tulevat ohenemaan, mutta pohjoisessa ne voivat vaikka kasvaa, jos lumimäärät kasvavat.”

Ruotsista pisin jäähavaintosarja on Mälarenilta vuodesta 1712 alkaen. Kyseisessä sarjassa nähdään siirros aikaisempaan jäänlähtöön 1900-luvun alkupuolelta alkaen.

Jari Kolehmainen kirjoitti...

Ilmastonmuutoksesta puhuttaessa tarkastelua ei pidä rajoittaa pelkästään Suomeen tai edes koko Eurooppaan. Tämä pätee, katsotaanpa lämpötiloja tai ravinnontuotannon muuttumista ilmastonmuutoksen seurauksena. Sitä paitsi Euroopankin ravinnontuotanto tullee kokonaisuutena heikkenemään ilmastonmuutoksen seurauksena. Kannattaa kerrata tämä tekstini ja keskustelumme.

Mainitsemasi 1930-luku ei ollut globaalisti lämmin, vaan 1900-luvun keskiarvoa viileämpi. Lämpimyys rajoittui tietyille pohjoisen pallonpuoliskon alueille.

Kirjoitat näin: "Julkaistut menneisyyden kirjatut tieteelliset lämpötiladatat eivät pysy ennallaan, vaan elävät jostain syystä jatkuvasti."

Selitys on yksinkertainen. Tutkimuslaitokset ovat muokanneet varsinkin vanhojen mittareilla mitattujen lämpötilamittausten raakadataa. Tämä adjusointi tarkoittaa sitä, että tiedossa olevat esimerkiksi erilaisten mittareiden ja mittaustapojen aiheuttamat ongelmat on pyritty korjaamaan niin, että lukuarvot kokeellisten tutkimusten mukaan vastaisivat standardisoituja mittaustuloksia. Lisäksi globaalien lämpötilojen adjusoinnissa voidaan korjata laskennallisesti, jos joiltakin laajoilta alueilta puuttuu havaintoja. Eri tutkimuslaitosten globaalien aikasarjojen pienet erot johtuvatkin analyysimenetelmistä (interpolaatio) ja siitä, miten käsitellään niitä maapallon alueita, joilta havaintoja ei ole saatavilla. Tällaiset alueet joko jätetään kokonaan ottamatta huomioon, niillä käytetään apuna satelliittidataa (viimeisimmät vuosikymmenet) tai sovelletaan kokonaisvaltaista assimilaatiotekniikkaa.

Menetelmäeroista huolimatta eri tutkimuslaitosten tulokset ovat hyvin lähellä toisiaan. Kun tarkastellaan globaalia lämpenemistä, havaintopisteiden määrällä ei edes ole kovin oleellista merkitystä, jos havaintopisteet ovat kyseistä aluetta hyvin edustavia. Itse asiassa adjusoitu eli korjattu lämpötila-aineisto näyttää vähemmän lämpenemistä kuin adjusoimaton raakadata. Tämä on tärkeä asia, joten toistan: Adjusoitu eli korjattu lämpötila-aineisto näyttää vähemmän lämpenemistä kuin adjusoimaton raakadata.

Vesa Tanskanen kirjoitti...

Heip taas!

Sanot "Sitä paitsi Euroopankin ravinnontuotanto tullee kokonaisuutena heikkenemään ilmastonmuutoksen seurauksena." ja viittaat aiempaan keskusteluumme. Hyvä. Siitäpä kertaan siis: Se että tuottavuuden kasvu hidastuu, ei seuraa, että sadot pienenevät. Siitä seuraa, että kokonaisuudessaan satomäärät eivät kenties jatkuvasti paisu entisellä tahdilla. Kaiken kaikkiaan maatalouden satomääriin vaikuttavat oleellisesti muutkin olosuhteet kuten mm. maataloustukipolitiikka jne. Ja se on ihan luonnollista, luonnonmukaista, että sääolot vaihtelee vuosittain koko Euroopassakin.

Juuri äsken tv:stä tulikin jälleen uusi positiivinen satouutinen: Maassamme on levinnyt rehumaissin viljely ja ennätyssatoa odotetaan.

Kuten totesit aiemmin, kuivuus haittasi monien kasvien satoisuutta tänä kesänä. Mutta muun muassa rehumaissi hyötyikin lämmöistä eikä kuivuus haitannut. Tästä opimme muun muassa, että kohtuullinen monimuotoisuus on etu maanviljelyn kokonaisuudelle.

Jari Kolehmainen kirjoitti...

Olet ymmärtänyt aiemman keskustelun väärin tai ainakin siteeraat sitä väärin. Kyse ei ollut tuottavuuden kasvun hidastumisesta vaan kokonaistuottavuuden (= tuotannon määrän ja tuotannossa käytettyjen tuotantopanosten määrän suhde) pienentymisestä. Maatalouden kokonaistuottavuus on globaalisti pienentynyt noin 20 prosentilla 1960-luvulta nykypäivään verrattuna tilanteeseen ilman ilmastonmuutosta. Vaikutus on vieläkin suurempi (noin 26-34 prosentin pienentyminen) lämpimillä alueilla, esimerkiksi Afrikassa, Latinalaisessa Amerikassa ja Karibialla.

Kun katsotaan todellisia hehtaarikohtaisia satomääriä (eikä tuottavuutta), tuotanto on vähentynyt tietyillä alueilla ja tietyillä viljelykasvilajeilla. Toisilla taas on tapahtunut kasvua, mutta globaalisti kokonaisvaikutus on ollut tärkeimmillä ravintokasveilla negatiivinen. Ilmastonmuutos on siis jo vaikuttanut maatalouteen vuosina 1974-2008. Tässä ei puhuta tuottavuudesta vaan konkreettisista hehtaarikohtaisista satomääristä ja maanviljelytuotteista saatavista kalorimääristä. Esimerkiksi maailman kolmesta tärkeimmästä viljasta hehtaaria kohden lasketut riisisadot (-0,3 % eli globaalisti 1,6 miljoonaa tuottamatta jäävää tonnia vuodessa) ja vehnäsadot (-0,9 % eli 5 miljoonaa tonnia vuodessa) ovat pienentyneet, maissisadot lisääntyneet (+0 % eli 0,2 miljoonaa tonnia vuodessa). Ohralla vähennystä on peräti 7,9 % eli 10,2 tuottamatta jäävää tonnia vuodessa.

Oikeinko rehumaissista on tulossa ennätyssato Suomessa? Tässä tullaan siihen kysymykseen, että ennätyksiä on helppo tehdä, kun aiemmin rehumaissia ei ole kovinkaan paljon Suomessa viljelty. Sen viljelyala on edelleenkin alle tuhat hehtaaria, joten kyse on aika marginaalisesta viljelykasvista. Sitä paitsi rehumaissi ei edes sovi sellaisenaan nautakarjan ravinnoksi. Muun rehun joukossa se kyllä on erinomaisen hyvää, koska se näyttäisi pienentävän nautojen aiheuttamia metaanipäästöjä.

Siitä olen täysin samaa mieltä, että viljelykasvienkin monimuotoisuus on etu Suomen maanviljelyn kannalta.

Vesa Tanskanen kirjoitti...

OK, kun en lukenut uudelleen viime keskusteluamme, saatoinpa valikoidusti muistaa viime keskusteluamme ja termejä. Luenpa uudelleen. En nyt ota siihen kantaa, vaan palaan toivottavasti myöhemmin tärkeään aiheeseen.

Kyllä. Yksi omenapuu ei riitä selitykseksi myöskään Newtonin maailmaa muuttaneisiin laskelmiin, vaikka yksi tarinamuunnos niin kertookin. Kuitenkin se (eli yksi puu) kuului olleen hyvinkin keskeinen, kun kuuluisa lämpenemisen 'Jääkiekkomaila-teoria' julkaistiin ympäri maailmaa. Ja luotiin kuvaa kiihkeästä, hirmu nopeasta lämmönnoususta. Eikös se Lätkämaila ollut jossain IPCC-julkaisusssa ja kaikissa medioissa ihan kansikuvana usein. Ja siis myös aikaansa seuraavien opettajien opetussisällöissä varmaan. Varmaan vieläkin.

Se että rehumaissi kenties tulee olemaan menestyksekäs uusi rehukasvi Suomessakin, on eräs esimerkki lämpenemisen ja muun kehityksen hyvistä seurauksista. Muita esimerkkejä on pilvin pimein. Yksi merkittävä on: Suomen eliöstön monimuotoisuus on nyt suurempi kuin koskaan ennen jääkauden jälkeen. Lisäapuna hiilidioksidin lisääntyminen paremmalle tasolle.

Vesa Tanskanen kirjoitti...

Ja pohjustukseksi myöhempään palautteeseeni ja tiedoksi, että elämme valikoivan uutisoinnin maailmassa

https://roskasaitti.wordpress.com/2021/08/26/ilmastonmuutos-edistanyt-intian-ennatyssatoja/

Minä seuraan muun muassa tämän arvoisan Roskasaitin uutisvalintoja vaihtoehtona sille, mitä ns. valtamedia ei juurikaan julkaise.

Mikä liekään merkityksellistä uutisointia?

Jari Kolehmainen kirjoitti...

Lätkämailassa oli/on omat ongelmansa, eikä se oikein ollut hyvä valinta ihmiskunnan aiheuttaman ilmastonmuutoksen symboliksi. Siinä on kyse vain pienestä osasta ilmastonmuutosta. Ei se lätkämaila kuitenkaan kovin pahasti pieleen mennyt, kuten voit todeta tästä linkistä.

Lämpeneminen on jo muuttanut Suomenkin luontoa. Nykyisin Suomessa elää noin 48 000 lajia, mutta 50 000 lajin raja voi ilmastonmuutoksen seurauksena ylittyä seuraavan 50 vuoden kuluessa. Jos asiaa ei ymmärrä, näyttää siltä, että luonnon monimuotoisuus vain lisääntyy, kun tulee lisää lajeja. Sekä Suomen sisällä että varsinkin globaalisti käy kuitenkin niin, että luonnon monimuotoisuus vähenee, kun ekosysteemit alkavat entistä enemmän muistuttaa toisiaan. Paikallinen vaihtelu ja monimuotoisuus katoavat. Osa lajeista kuolee sukupuuttoon. Evoluutio ei kuitenkaan ehdi tuottaa uusia lajeja samaan tahtiin.Sekä ilmastonmuutos että luontokato ovat tieteellisesti todistettuja asioita, ja ne linkittyvät voimakkaasti yhteen.

Saatavilla olevasta mittausdatasta koostuva kokonaisuus osoittaa globaalisti tarkasteltuna biodiversiteetin pienenemisen eli luontokadon lisääntyvän koko ajan. Tietysti, jos tarkastelet asiaa maapallon synnystä (4,6 miljardia vuotta sitten) alkaen, biodiversiteetti on lisääntynyt ihan valtavan paljon. Varmaan kuitenkin ymmärrät, että monimuotoisuustuhoista puhuttaessa tarkoitetaan nimenomaan ihmiskunnan vaikutuksesta tapahtuvia muutoksia.

Muistatko, kun viimeksi tarjosit minulle luettavaksi blogia? Se ei vakuuttanut lainkaan. Muistatko, kun keskustelimme siitä, etteivät poliittiset tahot ole välttämättä kovinkaan luotettavia? Siitä huolimatta tarjoat minulle nyt luettavaksi Perussuomalaisen vaikuttajan blogia. Etkö mitään poliittisempaa löytänyt "arvoisaksi" tietolähteeksi?

Linkkaamassasi kirjoituksessa kirjoittaja kyllä toteaa hyvin sen, että Intian satoihin ovat vaikuttaneet monet tekijät, eikä ilmastonmuutoksen vaikutus ole yksiselitteinen. Otsikko vaan on hieman yksipuolinen ja valikoivasti valittu lööppiotsikko, joskaan ei sinänsä virheellinen.

Itsekin olen aiemmin kirjoittanut siitä, että Nasan satelliittikuvien perusteella vihreä pinta-ala on maapallolla lisääntynyt osin ilmastonmuutoksen seurauksena. Nasan havaintoa on kuitenkin virheellisesti tulkittu siten, että metsien määrä olisi lisääntynyt. Vihreää pinta-alaa ovat myös erilaiset viljelykset yms. Vihreän pinta-alan lisääntyminen ei yksin edistä esimerkiksi ravinnontuotantoa, jos/kun samalla hyönteisten aiheuttamat satotappiot lisääntyvät ja maatalouden tuottavuus pienenee.