maanantai 10. tammikuuta 2011

Ilmastonmuutoksen vaikutukset pakkasiin ja helteisiin

Sininen iltahetki. Sunnuntaina 9. tammikuuta oli marraskuun jälkeen ensimmäinen lumiukkokeli Kouvolassa. Suojasään on ennustettu jatkuvan pari päivää, jonka jälkeen pakastuu hieman.

Suuressa osassa maapallon pohjoista pallonpuoliskoa alkutalvi 2010-2011 on ollut Ylen uutisen mukaan 6-10 astetta normaalia lämpimämpi. Epätavallinen lämpö on vallinnut sekä Atlantin että myös Tyynenmeren puolella pohjoisnapaa. Lämpötilat ovat nousseet 6-10 astetta keskimääräistä lämpimämmiksi sekä Kanadassa että Siperiassa. Aivan erityisen lämmintä on ollut Kanadassa Baffininsaarella, jossa lämpötilat ovat ylittäneet tilastojen keskimääräiset arvot noin kymmenellä asteella.

Normaalia kylmempää on ollut melkein pelkästään Pohjois-Euroopassa ja osissa Yhdysvaltoja. Alaskassa, Skandinaviassa ja Pohjois- sekä Keski-Euroopassa on ollut 4-7 astetta tavanomaista kylmempää. Yhtä kylmä loppuvuosi kuin 2010 on esimerkiksi Kouvolassa keskimäärin vain kerran kymmenessä vuodessa.

Meteorologi Asko Hutila Ilmatieteen laitoksen Ilmastokeskuksesta kertoo Kouvolan Sanomissa (6.1.2011) näin: ”Kylmyys on koetellut koko Keski- ja Pohjois-Eurooppaa sekä Yhdysvaltoja. Toisaalta Kanadassa ja Grönlannissa on ollut tavanomaista lämpimämpää, ja Lähi-idässä poikkeuksellisen lämmintä ja kuivaa.”

Syynä tilanteeseen on Pohjois-Atlantin oskillaatio eli NAO, joka nyt on ollut viime talven tapaan negatiivinen. Tämän seurauksena Islannin yllä on ollut korkeapaine, jolloin napa-alueelle on siirtynyt lämmintä ilmaa etelästä. Samalla napa-alueen kylmä ilmamassa on kulkeutunut Islannin itäpuolitse Skandinaviaan ja muualle Eurooppaan. Tällainen negatiivinen Pohjois-Atlantin oskillaatio ei ole harvinainen ilmiö. Harvoin kuitenkaan sama tapahtuu kahtena peräkkäisenä talvena.

Pohjois-Atlantin oskillaatio on täysin luontainen ilmiö, joskin ilmastonmuutos saattaa osaltaan vaikuttaa siihen. Joidenkin vielä alustavien ja kiistanalaisten tutkimustulosten mukaan erityisen kylmien talvien todennäköisyys voi ilmastonmuutoksen edetessä aluksi jopa kasvaa meillä Pohjois-Euroopassa. Keskimäärin talvet Suomessa silti lämpenevät. Yksittäisen vuoden tai yksittäisten alueiden perusteella ei kuitenkaan voi tehdä mitään johtopäätöksiä koko maapallon ilmastonmuutoksen etenemisestä.

Suomessa voi siis jatkossakin olla toisinaan hyvin kylmiä talvia. Meteorologi Asko Hutila toteaa (KS 6.1.2011) näin: ”Tämä ei merkitse sitä, että ilmastonmuutos olisi peruutettu. Maapallon keskilämpötila nousee koko ajan. Jos samoja lukuja (kesän helteet) olisi mitattu sata vuotta sitten, lämpötilat eivät olisi näin korkeita, ja talvet olisivat kylmempiä.”

Klimatologi Reija Ruuhela Ilmatieteen laitokselta puolestaan kirjoittaa (Ilmastokatsaus 8/2010) tällä tavalla: ”Ilmaston lämmetessä sen vaihtelevuus säilyy eli ilmasto ei lämpene suoraviivaisen tasaisesti. Tämä tarkoittaa sitä, että kylmät talvet ovat edelleen mahdollisia, ne vain tulevat vähitellen entistä harvinaisemmiksi ja toisaalta lauhat talvet yleistyvät. -- Ilman ilmastonmuutosta talvi 2009-2010 olisi ollut vielä noin asteen verran kylmempi eli ilmastonmuutos leikkaa niitä kaikkein kireimpiä pakkasia. -- Tämän vuoden (2010) ennätyshelteet selittyvät myös pääosin sopivilla ilmavirtauksilla. Niinpä meteorologit asiaa kysyttäessä tietenkin nostavat luontaisen vaihtelun vastauksissaan ensimmäiseksi, sillä emme halua myöskään liioitella ilmastonmuutoksen vaikutuksia. Kuitenkin voidaan arvioida, että ennätyshelteissä on pieni ilmastonmuutoslisä. Siis jälleen sekä luontaista vaihtelua että ilmaston lämpenemistä.”

2 kommenttia:

Jari Kolehmainen kirjoitti...

Kannattaa lukea Pasi Toiviaisen juuri julkaistu blogikirjoitus
napapyörteen hajoamisesta ja ”Lämmin Arktis – kylmät mantereet” -ilmiöstä.

Jari Kolehmainen kirjoitti...

Ilmastotiedossa juuri julkaistun uutisen mukaan kaksi edellistä kylmää talvea olivat erittäin lämpimiä:

”Kahden viime talven aikana esiintyneet kylmät jaksot saivat paljon huomiota, mutta lämpimät jaksot olivat paljon merkittävämpiä. Joillakin pohjoisen pallonpuoliskon alueilla koettiin kylmimpiä jaksoja vuosikymmeniin, mutta viime talvien aikana pohjoisella pallonpuoliskolla esiintyi myös erittäin voimakkaita, joskin ilmeisesti uutisarvoltaan vähäisempiä, lämpimiä jaksoja. San Diegossa sijaitsevan Scrippsin merentutkimuslaitoksen tutkijat tarkastelivat päivittäisiä talvilämpötilojen ääriarvoja vuodesta 1948 alkaen. He havaitsivat, että kahden viime talven aikana lämpimät ääriarvot olivat paljon voimakkaampia ja yleisempiä kuin kylmät ääriarvot. Lisäksi, vaikka kylmät ääriarvot olivat enimmäkseen selitettävissä luonnollisella ilmaston vaihtelulla, niin lämpimät ääriarvot eivät olleet selitettävissä niin. - - Tutkijat loivat äärilämpötilaindeksit viimeisille 63 talvelle ja sijoittivat kaksi viime talvea tähän historialliseen taustaan. Talvet 2009-10 ja 2010-11 sijoittuivat sijoille 21 ja 34 kylmien äärilämpötilojensa osalta koko pohjoista pallonpuoliskoa tarkasteltaessa. Lämpimien äärilämpötilojen osalta nämä kaksi talvea sijoittuivat sijoille 12 ja 4 tässä tarkastelussa. - - Gershunov kuitenkin huomautti tutkimuksen osoittavan, että vaikka kahden viime talven kylmät äärilämpötilat ovatkin luonnollisten tekijöiden aikaansaannosta, kylmät äärilämpötilat sopivat silti myös ilmaston lämpenemistrendeihin. Ilman ilmaston lämpenemistä kylmät äärilämpötilat olisivat olleet vielä kylmemmät.”