Blog Action Day -blogiteemapäivän postaukseni on tänä vuonna PowerPointin muodossa. Näet sen klikkaamalla tätä linkkiä.
Lisää teemaan liittyviä kirjoituksia:
Ilmastotieto: Ilmastonmuutos ja maailman ruokatuotanto - haasteita edessä
Ilmastotieto: Vaikuttivatko ilmasto ja elintarvikkeiden hintapiikki Arabikevään mellakoihin vuonna 2011?
Ilmastotieto: Ilmastouutiset, viikko 8/2010 (ilmastonmuutoksen vaikutukset ravinnontuotantoon, köyhyyteen, nälänhätään ja kahvintuotantoon)
Jarin blogi: Herkutellaan hyönteisillä!
Kouvolan Lyseon lukion ympäristöuutisten seuranta
6 kommenttia:
Moi!
Sinulla on täällä aina ajankohtaista ja havainnollista tietoa asioista. Tämän jutun tiimoilta kysyn seuraavaa, kun mm. kuvien tekijänoikeudet nettimateriaaleissa kovasti askaruttavat: Käytät näköjään Fotolia.com- kuvia. Miten olet päätynyt niitä käyttämään, miten korvaukset menevät ja miten niitä teknisesti käytät?
t.
Aarne
Moi!
Käytän aika paljon Fotolia-kuvia osoitteesta http://www.fotolia.com tai http://eu.fotolia.com.
Palvelu vaatii kirjautumisen, ja sieltä löytyy erittäin runsaasti korkeatasoisia kuvia. Kuvia voi kyllä katsoa ja selailla kirjautumattakin, mutta ostaminen siis vaatii kirjautumisen.
Kerralla on ostettava vähintään 25 krediittiä, jolloin hinta on 30 euroa. Mitä enemmän krediittejä kerralla ostaa, sitä halvemmaksi yhden krediitin hinta muodostuu. Olen maksanut krediitit omalla luottokortillani (järjestelmän pitäisi olla luotettava) eli omasta pussistani. En ole edes kysellyt, voisiko koulu tai kaupunki jotakin kautta ostaa tällaisia kuvien käyttöoikeuksia. Tuskin.
Ostetut krediitit ovat voimassa muistaakseni vuoden. Useimmat käyttämäni kuvat ovat kokoa XS (0,1 MP, 72 dpi) ja maksaneet 1 krediitin. Ei siis kovin kallista.
Useimmissa Fotolian kuvissa XS-koko maksaa yhden krediitin, mutta joskus XS-kokokin voi olla jopa 20 krediittiä. Mitä suurempia kuvia haluaa, sitä useamman krediitin joutuu maksamaan eli painokelpoisia kuvia ei saa 1 krediitillä. Omaan netti- ja PowerPoint-käyttööni riittää tuo koko XS. Tämänkin jutun linkissä olevasta PowerPointista näkee, ettei kuvan tarkkuus aina ole paras mahdollinen, mutta ihan hyvin noista saa selvän.
Lisenssin käyttöoehtojen mukaan kuvaa saa käyttää seuraavasti:
"You may
-Use the image in all print, electronic or online materials and web pages
-Modife image or use in derivative works
-Make backup copies"
Sen sijaan kuvia ei saa myydä eteenpäin eikä käyttää lakien vastaisesti tms. Kuvaajan nimi (nimimerkki) ja Fotolia.com on mainittava käytön yhteydessä.
Fotolian kaltaisia palveluita on monia muitakin. Itse olen kuitenkin käyttänyt Fotoliaa omia käyttötapojani ajatellen hyvän valikoiman takia.
Juuri ilmestyneessä Metsätieteen aikakauskirjassa 2/2012 Samuli Launiainen ja Ari Laurén esittävät vesijalanjäkilaskelmista kritiikkiä otsikolla ”Vihreää vettä ja jalanjälkeä – onko mitään järkeä?”.
Perinteisessä vesijalanjäljessä summataan tuotteen elinkaaren aikana kuluneita vesivolyymejä ottamatta lainkaan huomioon veden kiertokulkua ja alueellisia vesistressi-indeksejä. Siksi ei ole järkevää tarkastella pelkkiä litramääriä suhteuttamatta niitä vallitseviin olosuhteisiin. Tätä olen yrittänyt tähdentää myös omissa blogikirjoituksissani. Suora sitaatti omasta tekstistäni:
”Piilovesi jaetaan kahteen osaan: sininen vesi ja vihreä vesi. Sinisellä vedellä tarkoitetaan makeaa pinta- tai pohjavettä. Vihreällä vedellä tarkoitetaan sadevettä ja maaperään sitoutunutta vettä (pohjaveden pinnan yläpuolella maassa oleva vesi). Erityisesti sinisen veden käyttäminen vaikuttaa ekosysteemeihin haitallisesti, koska pohjavedet ja vesistöt kuivuvat. Tästä äärimmäisenä esimerkkinä on Araljärvi. Puuvillan viljelyyn käytetäänkin lähinnä sinistä vettä. Thaimaassa kasvatetun riisin piilovesimäärä on 5 500 litraa tuotettua riisikiloa kohti, yhdysvaltalaisen vain 2 000 litraa. Thaimaalaista riisiä voidaan kuitenkin pitää yhdysvaltalaista ekologisempana, koska Thaimaassa käytetään lähinnä vihreää vettä (kesämonsuunin sadevettä), Yhdysvalloissa voimakkaan kastelun takia sinistä vettä.”
Kun mitataan vaikkapa A4-paperiarkin kuluttamaa vesimäärää, mukaan laskelmiin otetaan puun koko eliniän (esimerkiksi 80 vuoden) aikana kuluttama vesimäärä. Suurin osa tästä vedestä vain kulkee puun käpi ja haihtuu lopulta ilmaan takaisin veden kiertokulkuun. Tavallaan vesi ei siis olekaan kulunut mihinkään. Toisaalta jos metsän tilalla olisi kasvanut pelto, tuo vesimäärä olisi voitu käyttää ravintokasvien tuotantoon. Näin ajatellen vesimäärä onkin kulunut nimenomaan puun (paperiarkin) tuotantoon ja oli poissa ravinnontuotannosta. Toisaalta ongelmaa ei ole, jos alueella on jo myös peltoja riittävän paljon, eivätkä pellot ja metsät kilpaile tilasta keskenään.
Vesijalanjälki-indeksejä ollaankin nykyään kehittämässä siihen suuntaan, ettei enää pelkästään summailla yhteen vesilitroja, vaan otetaan huomioon kukin tuotantovaihe ja tuotantopaikka erikseen.
Tarkasteluun tulevat mukaan keskeisenä asiana alueelliset vesistressi-indeksit. Suomen ja koko maapallon eri alueiden vesistressi-indeksejä voi katsoa CIRAIGin (The Interuniversity Research Centre for the Life Cycle of Products, Processes and Services) nettisivujen Google Earth -sovelluksesta.
Maa- ja elintarviketalouden tutkimuskeskus MTT kertoo juuri julkaistussa tiedotteessaan kotimaisen tomaatin kasvihuonekaasupäästöistä. Suomalaisten, uusiutuvalla energialla tuotettujen kasvihuonetuotteiden ilmastovaikutus on samaa luokkaa kuin vastaavien ulkomaalaisten tuotteiden vaikutus. Jos suomalaisten tomaattien tarvitsema energia tuotetaan öljyllä, suomalaisen tomaatin ilmastovaikutus on 5-10-kertainen verrattuna esimerkiksi espanjalaisiin tomaatteihin. On kuitenkin huomattava, että ympäristövaikutus koostuu monista muistakin asioista kuin vain ilmastovaikutuksesta. Kuumissa Välimeren maissa esimerkiksi veden käytöllä on huomattava ympäristövaikutus. Samoin monissa maissa käytetään torjunta-aineita enemmän kuin Suomessa.
Kauppapuutarhaliiton sivuilla on tänään julkaistusta uudesta tutkimuksesta tarkempia tietoja.
Juuri ilmestyneessä marraskuun 2013 Yhteishyvä-lehdessä on hyvä artikkeli Suomen ruokahävikistä. Painetussa lehdessä juttu on vieläkin laajempi kuin em. linkissä. HSY:n mukaan suomalaisten vuodessa roskiin heittämän juuston kasvihuonekaasupäästöillä ajaisi 3450 kertaa maapallon ympäri!
Kansainvälinen kampanjasivusto ruokajalanjäljen pienentämisestä löytyy osoitteesta http://www.thinkeatsave.org/.
Em. Yhteishyvä-lehden sivulla 66 on myös erinomainen juttu luontoon jätettyjen roskien maatumisajoista: koirankakka 1-6 kk, banaaninkuori 1-3 vuotta, pahvimuki 1-5 vuotta, tupakantumppi 10-15 vuotta, pahvilaatikko 10-50 vuotta, purukumi 20-25 vuotta, alumiinitölkki 200-1000 vuotta, muovipullo 500-1000 vuotta, lasipullo miljoona vuotta jne.
Onko kasvisruoka ekologisempaa kuin liharuoka:
Tutkijat ällistyivät: Kasvisruokavalio ei olekaan hyväksi maapallolle – ”Odotimme juuri päinvastaista”
Tutkija toppuuttelee: kasvissyönti ei ole pahasta ympäristölle
Four Times When Journalists Read a Scientific Paper and Reported the Complete Opposite
Lähetä kommentti