Kuva: (c) Anyka - Fotolia.comIlmasto ei muutu aivan kuin taikaiskusta, vaan ilmastonmuutokseen on aina jokin syy. Yhdysvaltalaisen National Snow and Ice Data Center -tutkimuslaitoksen johtaja Mark Serreze sanoo: ”Ilmasto ei muutu aivan itsekseen. Ei ole mitään ilmaston Harry Potter -teoriaa, jossa hän heilauttaa taikasauvaansa ja ilmasto muuttuu äkisti. Ilmasto muuttuu vain jostakin syystä.”
Serrezen hieman kärjistetyn mielipiteen mukaan ainoa tekijä, joka selittää maapallon keskilämpötilan nousun 0,8 celsiusateella viimeisimmän vuosisadan aikana, on kasvihuonekaasupäästöjen lisääntyminen. Serreze sulkee pois muut mahdolliset ilmastonmuutoksen vaikuttavat tekijät: ”Voisiko olla niin, että aurinko paistaa aiempaa voimakkaammin? Ei, se ei toimi. Olemme seuranneet auringosta tulevaa energiaa, ja 11 vuoden auringonpilkkujaksoa lukuun ottamatta ei tapahdu juuri muuta. Onko niin, että lämpeneminen on lähtöisin valtameristä - valtameret vapauttavat lämpöä ilmakehään? No, jos näin olisi, meidän pitäisi havaita valtamerten jäähtyvän, mutta meret eivät jäähdy, vaan valtameret ovat lämpenemässä aivan kuin ilmakehäkin. Voisimme ehkä väittää, että syy onkin sellainen, jota emme ymmärrä, esimerkiksi auringon kosmiset säteet. Se on melkoista väistelyä, eikö olekin? Eihän se ole mikään selitys vaan pelkkä oletus.”
Tällä viikolla pidetyssä konferenssissa ilmastotutkijat sanoivat maapallon lämpenemisen (ihmiskunnan aiheuttamien kasvihuonekaasupäästöjen seurauksena) voivan luonnollisen säävaihtelun lisäksi selittää Euroopan ja Yhdysvaltojen kylmiä sekä lumisia talvia 2009-2010 ja 2010-2011. Ilmakehän vedensitomiskyky kasvaa karkeasti ottaen logaritmisesti lämpötilan noustessa, ja ilmakehän vesisisällön on myös todettu lisääntyneen tämän teoreettisen päätelmän mukaisesti. Asteen lämpenemisen maapallon pinnalla lasketaan nostavan maapallon kokonaissademäärää 2-3 prosenttia. Voimakkaiden sateiden todennäköisyys onkin voinut yli kaksinkertaistua ihmiskunnan tuottamien kasvihuonekaasupäästöjen lämmitysvaikutuksen seurauksena. Tämä on saattanut osaltaan vaikuttaa myös Euroopan ja Yhdysvaltojen viimeaikaisiin runsaisiin lumisateisiin.
Serreze ja muut ovat huomanneet kahden viime vuoden aikana mielenkiintoisen ilmiön, joka voi auttaa ennustamaan, milloin on tulossa ankara talvi. Arktisella alueella on vallinnut kahtena viime talvena negatiivinen arktinen oskillaatio eli NAO. Tämän seurauksena arktinen alue on pysynyt poikkeuksellisen lämpimänä, jolloin ilmaan on päässyt haihtumaan enemmän kosteutta. Etelämmäksi kulkeutunut kylmä ja kostea ilma taas on aiheuttanut aiempaa enemmän lumisateita.
Kertynyt runsas lumimäärä taas lisää voimakkaiden kevättulvien riskiä esimerkiksi Mississipin yläjuoksulla, kun kaiken lisäksi kevät tulee entistä nopeammin. Esimerkiksi läntisen USA:n vuorilla jokien virtaaman keväthuippu on nykyään 1-3 viikkoa aiemmin kuin 60 vuotta sitten.
Mikä sitten on aiheuttanut negatiivisen arktisen oskillaation? Lämpötilojen kohoaminen on voimakkainta korkeilla leveysasteilla, ja merijään määrä arktisilla alueilla onkin laskenut ennätyspieneksi useina viime vuosina. Esimerkiksi vuosien 2009 ja 2010 syksyinä arktisen merijään määrä on ollut poikkeuksellisen pieni. Serrezen uuden arvion mukaan pieni merijään määrä lisää negatiivisen arktisen oskillaation syntymahdollisuuksia. Jos teoria pitää paikkansa, tämä voi merkittävästi auttaa parantamaan vuodenaikaisennusteiden luotettavuutta. On kuitenkin tärkeää tähdentää, ettei arktisen alueen lämpenemisen ja negatiivisen arktisen oskillaation yhteys ole kiistaton ja varma.
Ei ole epäilystäkään siitä, että ihmiset muuttavat ilmastoa, mutta vaikutukset alueellisiin sääoloihin eivät ole yhtä selviä. Mikään yksittäinen tietokonemalli ei voi aukottomasti liittää tiettyä lumimyrskyä tai tulvaa ilmaston lämpenemiseen. Yhdistelemällä eri ilmastomalleja, säähavaintoja ja todennäköisyyslaskentaa tutkijat voivat kuitenkin selvittää, miten ilmaston lämpeneminen todennäköisesti vaikuttaa.
Aikaisemmin on todettu, että ilmaston lämpeneminen on vähintään kaksinkertaistanut sään ääri-ilmiöiden, esimerkiksi Euroopan kesän 2003 kaltaisten helleaaltojen, todennäköisyyden. Paikallisempia sään ääri-ilmiöitä on kuitenkin toistaiseksi ollut vaikea yhdistää ilmastonmuutokseen. Helmikuussa asiasta kuitenkin julkaistiin Nature-lehdessä kaksi uutta tutkimusta.
"Ilmastomallit ovat parantuneet paljon kymmenen vuoden takaiseen verrattuna, jolloin emme periaatteessa voineet sanoa mitään sademääristä”, sanoo ilmastotieteilijä Gabriele Hegerl Edinburghin yliopistosta. Hegerl kollegoineen vertaili pohjoisen pallonpuoliskon sääasemien tietoja kahdeksan eri ilmastomallin sadesimulaatioihin.
"Voimme nyt sanoa jonkinlaisella varmuudella, ettei 1900-luvun jälkipuoliskolla lisääntynyttä sademäärää voida arviomme mukaan selittää ilmaston luontaisella vaihtelulla", hän sanoo. Äärimmäisen sademäärän todennäköisyys minä tahansa päivänä lisääntyi seitsemällä prosentilla tarkastelujakson 1951-1999 aikana.
Toinen tutkimus yhdistää ilmastonmuutoksen Englannissa ja Walesissa esiintyneisiin historian lähes pahimpiin kyseisen alueen tulviin loka-marraskuussa 2000, jolloin oli vuodesta 1766 alkavan tilastohistorian sateisin syksy. Tohtori Myles Allen Oxfordin yliopistosta kollegoineen teki syksystä 2000 useita tuhansia alueellisesti yksityiskohtaisia pitkän aikavälin sääennustesimulaatioita ilman kasvihuonekaasujen vaikutusta sekä kasvihuonekaasujen vaikuttaessa. Tulokset syötettiin sadannan ja jokien virtaaman yhdistävään malliin, jolloin päästiin tarkastelemaan jokien tulvatilannetta Englannissa ja Walesissa.
Tulosten perusteella tutkijat toteavat, että ihmisen toiminnasta aiheutuva ilmastonmuutos on voinut lisätä tulvat aiheuttaneen hyvin sateisen sään riskiä. Ihmiskunnan vaikutuksen tarkka osuus jää kuitenkin epäselväksi. Mallin tuloksista 90 prosenttia osoittaa ihmisten 1900-luvulla tuottamien kasvihuonekaasujen lisänneen syksyn 2000 tulvariskiä Englannissa ja Walesissa yli 20 prosentilla. Mallin tuloksista 66 prosenttia osoittaa riskin kasvaneen yli 90 prosenttia.
”Poikkeuksellisen runsaiden sateiden lisääntymistä joillakin pohjoisen pallonpuoliskon alueilla on havaittu jo yli vuosikymmenen ajan, mutta tämä on ensimmäinen kerta, kun ihmisen vaikutus on osoitettu”, sanoo Michael Oppenheimer. Pohjoisen pallonpuoliskon maiden täytyykin varautua vastaaviin tapahtumiin tulevaisuudessa yhä useammin. "Aiemmassa, muuttumattomassa ilmastossa kerran sadassa vuodessa esiintynyt säätapahtuma voi tulevaisuudessa toistua kaksi kertaa niin usein", sanoo Allen.
Allen kuitenkin huomauttaa, ettei ilmastonmuutos aina lisää sään aiheuttamien vahinkojen riskiä. Esimerkiksi Britanniassa lumien sulamisesta aiheutuvien tulvien todennäköisyys pienenee ilmaston lämmetessä. Sitä paitsi Allenin tutkimuksessa jää kymmenen prosentin mahdollisuus, ettei ilmaston lämpeneminen olekaan vaikuttanut Ison-Britannian tulvariskiin - tai että se on jopa vähentänyt tulvariskiä.
Lähteet ja lisätietoa:
Ilmastotieto: Lisääntyneet lumi- ja vesisateet sekä tulvat voivat olla seurausta ilmaston lämpenemisestä
Reuters Environment Forum: The Harry Potter theory of climate
Reuters: Extreme winter weather linked to climate change
Jarin blogi: Ilmastonmuutos tilastoissa ja diagrammeissa
Jarin blogi: Talven 2010-2011 sääennuste
Jarin blogi: Kevään ja kesän 2011 sääennuste
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti