maanantai 28. marraskuuta 2016

Ennustaako Huippuvuorten ennätyslämpö Suomeen kylmää talvea?

Huippuvuorilla on nyt ollut 73 kuukautta peräkkäin tavanomaista lämpimämpää ja tästä vuodesta tulee yli satavuotisen mittaushistorian lämpimin. Koskaan aiemmin ei myöskään ole mitattu yhtä voimakasta ikiroudan sulamista. Joissakin tutkimuksissa on saatu viitteitä siitä, että tällainen arktisen alueen lämpeneminen voisi aiheuttaa Suomeen kylmiä talvia. Siitä huolimatta Suomen talvet keskimäärin lämpenevät ilmastonmuutoksen seurauksena.

Kuvan lähde: Pixabay

Huippuvuorilla (Svalbard) on nyt ollut 73 kuukautta peräkkäin tavanomaista lämpimämpää. Vaikka joulukuu olisi kylmä, tästä vuodesta muodostuu Huippuvuorten vuodesta 1899 alkavan mittaushistorian lämpimin vuosi. Huippuvuorten lentokentän mittauspisteessä vuoden keskilämpötila näyttää nousevan ensimmäistä kertaa mittaushistoriassa nollan tienoille. Tämä on noin kaksi astetta enemmän kuin tähänastisena ennätyslämpimänä vuonna 2006. Ero on merkittävä, koska yleensä uusissa ennätyksissä on kyse vain asteen kymmenesosista.

Koskaan aiemmin Huippuvuorilla ei ole mitattu yhtä syvälle ulottuvaa ikiroudan sulamista. Tänä vuonna ikirouta on lämmennyt jopa 80 metrin syvyydellä.

Jopa nyt marraskuussa suurin osa Huippuvuorten sateesta on tullut vetenä. Ilmastonmuutoksen myötä nousevat lämpötilat ja lisääntyvät vesisateet ovatkin Huippuvuorilla monella tavalla haitallisia. Lumivyöryt. maanvyöryt ja vuotomaailmiö lisääntyvät, eikä sulava ikirouta muodosta enää tukevaa pohjaa teille, vesiputkille ja rakennuksille.

Korkeat lämpötilat hidastavat myös merijään muodostumista. Laajat alueet Barentsinmerellä ja Karanmerellä ovat edelleen jäättömiä. Sen jälkeen, kun merijään mittaukset 1970-luvun lopulla aloitettiin, tässä vaiheessa marraskuuta ei ole koskaan aiemmin ollut näin vähän merijäätä.

Aiheuttaako arktisen alueen lämpeneminen Suomeen kylmän talven?

Suomen kannalta asia on erityisen mielenkiintoinen myös siksi, että joidenkin tutkijoiden mukaan lämmin arktinen alue lisää kylmän talven todennäköisyyttä sekä Pohjois-Euroopassa että Pohjois-Aasiassa.

Vuonna 2010 julkaistun tutkimuksen mukaan ilmaston lämpeneminen voi edistää kylmiä talvia tietyillä alueilla ilmastonmuutoksen alkuvaiheessa. Tutkijat Vladimir Petuhov (Petoukhov) ja V. A. Semenov Potsdamin ilmastovaikutusten tutkimuskeskuksesta (Potsdam Institute for Climate Impact Research) ovat seuranneet Jäämeren itäosia (Barentsinmeri ja Karanmeri). Kun Jäämeren itäosien jääpeite vähenee ilmastonmuutoksen myötä, merestä pääsee vapautumaan entistä enemmän lämpöä, mikä lämmittää ilmaa. Tämä puolestaan aiheuttaa ilmavirtausten muuttumisen, jolloin kylmät talvet Euroopassa ja Pohjois-Aasiassa yleistyvät. Äärimmäisen kylmien talvien todennäköisyys kasvaa kolminkertaiseksi. Kylmistä talvista on syytetty joskus auringon heikkoa säteilyä ja joskus Golfvirran heikentymistä, mutta tutkijoiden mukaan merijään vähenemisen ja kylmien talvien välinen korrelaatio on huomattavasti selvempi.

”Lämmin arktinen alue, kylmät mantereet” -ilmiö on fysikaalisesti täysin mahdollinen. Luontainen sään vaihtelu kuitenkin jatkuu, joten yksittäisestä talvesta on mahdotonta ennustaa yhtään mitään. Yksittäinen talvi voi olla kylmä tai lämmin, vaikka kylmien talvien todennäköisyys keskimäärin kasvaisikin. Lisäksi on huomattava, että kyseinen tutkimus perustui vain yhteen ilmastomalliin.

Vuonna 2012 julkaistun Jennifer A. Francisin ja Stephen J. Vavrusin tutkimuksen mukaan arktisen alueen lämpeneminen pienentää pohjois-eteläsuuntaista lämpötilavaihtelua, mikä taas vaikuttaa Rossbyn aaltoihin eli suihkuvirtauksen mutkiin. Vyöhyketuulet heikkenevät ja aaltojen amplitudi kasvaa, jolloin Rossbyn aallot kehittyvät eri tavoin kuin tavallisesti. Näin tapahtuu erityisesti syksyllä ja talvella sellaisessa tilanteessa, jossa merijäätä on tavallista vähemmän.

Suihkuvirtauksen vyöhyke ei siis muutu pohjoisemmaksi, vaan se tekee entistä jyrkempiä mutkia (etelä-pohjoinen -ulottuvuus kasvaa), jolloin Rossbyn aaltoja kehittyy idässä hitaammin ja jolloin aallot ovat entistä jyrkempiä. Tämä johtaa pysyvämpiin sääilmiöihin, jolloin esimerkiksi talven kylmyys tai kesän kuivuus, tulvat ja helleaallot voivat olla pitkäkestoisempia. Pohjois-eteläsuunnassa siis lämpötilaerot pienenevät, koska suihkuvirtaus tekee entistä syvempiä aaltoja kohti pohjoista ja etelää, jolloin seurauksena on länsi-itäsuuntaisten tuulten heikkeneminen. Ylemmän tason länsituulet ovatkin tutkimuksen mukaan heikentyneet 14 prosenttia vuoden 1979 jälkeen.

Isot pohjois-eteläsuuntaiset Rossbyn aallot siis liikkuvat hitaammin kohti itää, jolloin säätyyppi on entistä pysyvämpi. Muodostuu esimerkiksi ns. sulkukorkeapaineita. Toisella alueella on pysyvä kylmä ilmamassa ja toisella alueella taas lämmin. Sää vaihtelee siis entistä vähemmän, ja vallitseva säätyyppi pysyy paikallaan pitkään.

Rossbyn aaltojen tarkka sijainti kuitenkin riippuu muista tekijöistä, kuten El Niñosta ja luonnollisesta arktisesta oskillaatiosta. Talven säätyyppi saattaa olla meillä hyvin pysyvä, mutta aaltojen sijainnista riippuen se voi olla arktisen kylmä tai mahdollisesti myös eteläisen lämmin. Kun arktista merijäätä on vähän, Suomi jää todennäköisemmin aaltojen kylmälle puolelle.

Kaikki meteorologit eivät ole yksimielisiä siitä, että arktinen alue vaikuttaisi näin voimakkaasti säätiloihin etelämpänä. NOAA:n valtameritutkija Jim Overland on sanonut näin: ”Ihmiset pitävät suorista syy-seuraussuhteista, kuten että jäättömyys aiheuttaa joka vuosi samanlaiset vaikutukset. Ilmakehän kaoottinen luonne kuitenkin tarkoittaa sitä, että tutkijat voivat suurella luotettavuudella sanoa vain sen, että 'sään ääri-ilmiöiden määrä lisääntyy jossakin' arktisen alueen ilmaston nopean muuttumisen seurauksena.”

Yhteenveto eri tutkimuksista

Tutkimusprofessori Timo Vihma Ilmatieteen laitokselta on taannoin tehnyt eri tutkimuksista yhteenvedon:

Honda et al. 2009
-Suomessa lopputalvesta kylmempää, jos merijäätä syys-lokakuussa vähän (syy länsituulten heikkeneminen)
-merijää ei kuitenkaan yksin määrää ilmastoa

Overland & Wang 2010
-avoin meri lämmittää arktista aluetta syksyllä, jolloin pohjois-eteläsuuntainen lämpötilaero pienenee, mikä monien muiden tekijöiden ohella vaikuttaa ilmanpaineisiin ja tuuliin

Petoukhov & Semenov 2010
-merijään vähenemisen seurauksena kylmät itätuulet vallitsevat talvisin Pohjois- ja Keski-Euroopassa
-tämä ei ole yksin määräävä tekijä, koska myös NAO, ENSO, pilvisyys ja stratosfäärin olosuhteet vaikuttavat

Francis ja Vavrus 2012
-jaksolla 2000-2010 verrattuna edelliseen 30 vuoteen alailmakehän lämpeneminen arktisella alueella on ollut voimakkaampaa kuin keskileveyksillä
-tästä seuraa länsivirtauksen heikkeneminen ja korkeapaineen selänteiden ulottuminen kauemmaksi pohjoiseen
-seurauksena matala- ja korkeapaineiden liike itään hidastuu, säätyypit keskileveyksillä ovat pysyvämpiä ja sään ääri-ilmiöt lisääntyvät erityisesti syksyllä ja talvella

Jaiser et al. 2012
-pieni arktisen merijään määrä suosii matalapaineiden syntyä, jolloin NAO:n negatiivisen vaiheen todennäköisyys kasvaa

Bluthgen et al. 2012
-vähäinen merijään määrä vaikuttaa heinä-syyskuussa, ei talvella

Tiivistelmänä Vihma on todennut, että arktisen merijään väheneminen näyttää suosivan kylmiä itätuulia Suomessa ja arktisen alueen lämpeneminen pysyviä säätyyppejä Suomen syys- ja talviaikaan. Muutkin tekijät kuitenkin vaikuttavat kiertoliikkeisiin. Ilmastomallit pystyvät pääosin simuloimaan nämä kaikki mainitut tekijät, mutta siitä huolimatta mallit ennustavat Suomen talvien lämpenevän ilmastonmuutoksen myötä. Arktisen merijään vähenemisen vaikutus ei näytä dominoivan ilmastonmuutokseen verrattuna. Esimerkiksi arktisen merijään erityisen pientä pinta-alaa syksyllä 2007 seurasi vähäluminen ja lämmin talvi. Sään luontainen vaihtelu kylmine ja lämpimine talvineen siis jatkuu lämpenemistrendistä huolimatta.

Tutkija, tohtori Jouni Räisänen on tiivistänyt asian näin: "Asia erikseen on, kuinka tärkeää Jäämeren jään väheneminen on kaikkiin niihin muihin tekijöihin (esim. meriveden lämpötilan vaihtelut matalammilla leveysasteilla, kasvihuonekaasu- ja pienhiukkaspitoisuuksien muutokset, auringon aktiivisuuden vaihtelu, ilmakehän itsensä synnyttämä puhdas satunnaisvaihtelu) verrattuna, jotka myös vaikuttavat ilmakehän kiertoliikkeeseen. Vaikka joitakin mallisimulaatioita on tehty, tämä asia tunnetaan vielä aika huonosti. -- Kuten jo yllä todettiin, ilmakehän kiertoliikkeeseen vaikuttaa monia muitakin asioita, jotka voivat hyvin peittää Jäämeren jääolojen vaikutuksen alleen. Esimerkiksi edellistä, syksyllä 2007 sattunutta jääpeitteen vähyysennätystä seurannut talvi 2007-2008 oli Suomessa voimakkaiden länsituulten myötä ennätyksellisen leuto. -- Lisäksi pakkasia ja helteitä pohdittaessa on syytä muistaa meneillään oleva kasvihuoneilmiön voimistuminen, joka jo sinällään muuttaa kylmiä jaksoja leudommiksi ja lämpimiä kuumemmiksi, riippumatta Jäämeren jään vähenemisen tuomasta lisämausteesta."

Tämänhetkisissä talven 2016-2017 vuodenaikaisennusteissa Suomen joulukuu näyttää kylmältä, mutta muut talvikuukaudet ovat useimmissa ennusteissa tavanomaisia tai jopa tavanomaista lämpimämpiä.

Lähteet

NRK: Permafrosten på Svalbard varmes opp raskere enn noen gang

Potsdam Institute for Climate Impact research: Global Warming could cool down temperatures in winter

Geophysical Research Letters: Evidence linking Arctic amplification to extreme weather in mid-latitudes

CO2-raportti: Mitä merijään sulaminen tarkoittaa?

Timo Vihma: Miten ilmaston lämpeneminen Arktiksessa vaikuttaa Suomen ilmastoon?

Lue myös nämä

Phuketin-loman lennot sulattavat arktista merijäätä lähes viisi neliömetriä yhtä matkustajaa kohden

Uusi ennätys: Merijään pinta-ala globaalisti satelliittiajan pienin

Päättynyt talvi ylitti Venäjällä koko mittaushistorian kaikkien vuodenaikojen lämpötilapoikkeamat verrattuna tavanomaiseen

Grönlannissa ennätyslämpötilat käynnistivät sulamiskauden nyt ensimmäistä kertaa mittaushistoriassa jo huhtikuussa, puolitoista kuukautta tavanomaista aiemmin

Tammi-lokakuun jakso mittaushistorian lämpimin maa-alueilla, merialueilla ja nämä yhdistettyinä sekä pohjoisella pallonpuoliskolla, eteläisellä pallonpuoliskolla että globaalisti

Viimeisin 12 kuukautta lokakuun loppuun asti jälleen globaalisti lähes ennätyslämmin

Talven 2016-2017 sääennuste

Timo Vihma (Surveys in Geophysics): Effects of Arctic Sea Ice Decline on Weather and Climate: A Review (erinomainen yhteenvetokaavio, ks. Fig. 3)

12 kommenttia:

Vesa Tanskanen kirjoitti...

Kirjoitit: "Koskaan aiemmin Huippuvuorilla ei ole mitattu yhtä syvälle ulottuvaa ikiroudan sulamista. Tänä vuonna ikirouta on lämmennyt jopa 80 metrin syvyydellä."

Vot vot. Ja kysyn: Kuinka syvästi eli mm. pitkään on moisia mittauksia tehty edes vähänkään kattavasti?


Lainaat: "Tutkija, tohtori Jouni Räisänen on tiivistänyt asian näin: "Asia erikseen on, kuinka tärkeää Jäämeren jään väheneminen on kaikkiin niihin muihin tekijöihin (esim. meriveden lämpötilan vaihtelut matalammilla leveysasteilla, kasvihuonekaasu- ja pienhiukkaspitoisuuksien muutokset, auringon aktiivisuuden vaihtelu, ilmakehän itsensä synnyttämä puhdas satunnaisvaihtelu) verrattuna, jotka myös vaikuttavat ilmakehän kiertoliikkeeseen. Vaikka joitakin mallisimulaatioita on tehty, tämä asia tunnetaan vielä aika huonosti. ... jne. "

Lainaamalla tämän kenties Jounin tavoin tunnustat, että tämä osa ellei koko ilmastotieteen pelottelu osa, on vain vaihtoehtojen heittelyä. Voi käydä näin tai noinniin. Voi voi. niin paljon voi. Huomaa, jotkut, itse asiassa monet, elää pelottelulla.

Äskeinen keskustelu, johon osallistuin on tässä linkissä:
https://roskasaitti.wordpress.com/2016/11/28/golfvirta-ilmastonmuutos-ja-voi-ei/

Tere Vesa

Jari Kolehmainen kirjoitti...

Tere, tere!

Kiitokset kommentistasi. Mielestäni olet oikeassa ja myös väärässä. Oikeassa olet siinä, että pitkälle meneviä johtopäätöksiä ei pidä tehdä lyhyeltä aikaväliltä eikä suppealta alueelta. Oikeassa olet myös siinä, että Jäämeren jään väheneminen voi vaikuttaa Suomen talvilämpötiloihin niin tai noin.

Itse asiassa kirjoitukseni tarkoitus oli nimenomaan osoittaa se, että Jäämeren jään vähenemisen vaikutuksista Suomeen on olemassa ristiriitaista tietoa. Juuri siksi laitoin jo otsikkoonkin kysymysmerkin. En hetkeäkään ajatellut julkaisevani kirjoitusta sensaatiolööpillä "Huippuvuorten ennätyslämpö aiheuttaa Suomeen hurjan pakkastalven".

Mielestäni on tärkeää se, että uusista tutkimustuloksista kerrotaan, vaikka ne olisivatkin joskus ristiriitaisia. Sitten jälkikäteen ei voida sanoa, että miksei kukaan kertonut sitä, että ilmastonmuutos voikin vaikuttaa tällä tavalla. Ihmisten on myös tärkeää ymmärtää se, ettei ilmastonmuutos vaikuta aina ja kaikkialla samalla tavoin.

Yksittäiset tutkimukset eivät kuitenkaan ratkaise asiaa, vaan totuus muodostuu suuremmasta kokonaisuudesta. Tiina Raevaara on mielestäni tiivistänyt asian hyvin tähän tapaan (ei sanatarkka lainaus): "Tiede on tiedonhankintajärjestelmä, ei mikään lopullinen totuus. Tiede on itseään täydentävää ja korjaavaa. Yksittäinen tutkimus voi tuoda jotakin uutta, mutta yksittäinen tutkimus on aina vain yksittäinen tutkimus. Kokonaisuus on se, mikä ratkaisee, eikä yksittäisestä tutkimuksesta pitäisikään vielä vetää kohuotsikoita ja rajuja johtopäätöksiä."

Väärässä olet kuitenkin siinä, kun vihjailet, että tämän asian epävarmuus antaisi viitteitä siitä, että koko ilmastotiede ("ilmastotieteen pelottelu") on vain vaihtoehtojen heittelyä. Pitkällä aikavälillä ja laajoja alueita (esimerkiksi koko maapalloa) tarkasteltaessa ilmastotiede ja ilmastonmuutoksen vakavuuden toteaminen ovat erittäin vankalla pohjalla. Myös ilmastomallit ovat luotettavia pitkällä aikavälillä, vaikka lyhyellä aikavälillä niiden luotettavuus onkin kyseenalainen.

Tässäkin on kuitenkin tunnustettava se, ettei kukaan voi tarkasti ennustaa ilmastonmuutoksen etenemistä. Me emme voi tarkasti tietää sitä, kuinka hyvin kasvihuonekaasupäästöjä saadaan rajoitettua tai kuinka uudenlaiset tekniikat voivat vaikuttaa ilmastonmuutoksen hillitsemiseen. Me emme voi myöskään aivan tarkasti tietää sitä, kuinka luonnonjärjestelmät reagoivat näihin muutoksiin. Tarkkaa ennustetta ilmastonmuutoksen nopeudesta ja voimakkuudesta ei voida siis antaa, vaikkakin jonkinlaista ennustetta eri päästöskenaarioilla on mahdollista tehdä. Vieläkin vaikeampi on tarkasti ennustaa sitä, kuinka elävä luonto (esimerkiksi kasvi- ja eläinlajit) sopeutuu näihin muutoksiin.

Jos ajaa kovalla vauhdilla päin seinää autolla ilman turvavyötä, jokainen tietää, että seuraukset ovat todennäköisesti vakavia, jopa tappavia. Hyvällä onnella ja suunnittelijoiden ammattitaidolla turvatyynyt ja muu tekniikka voivat kuitenkin pelastaa kuljettajan lähes ilman vaurioita. Tämä vertaus sopii myös ilmastonmuutokseen.

Jari Kolehmainen kirjoitti...

Olisi vähättelyä sanoa, ettei ilmastonmuutos ole vakava ja pelottavakin asia. Jo lievimmätkin ennustetut ilmastonmuutoksen seuraukset ovat monella tavalla haitallisia. Äärimmäisiin katastrofipelotteluihin on kuitenkin suhtauduttava hyvin varauksella, koska pahimmat skenaariot ovat vain yksi marginaalinen vaihtoehto. Koko maapallon maailmanloppua ilmastonmuutoksesta ei tule, mutta ihmislajille olosuhteet voivat pahimmillaan olla hyvin tukalat ja lähes varmasti mahdottomat nykyisenkaltaiseen väestönkasvuun.

Jonkinlaista vaihtoehtojen heittelyä on siis siinäkin, kun puhutaan ilmastonmuutoksen tarkoista seurauksista myös laajemmalla alueella ja pitkällä aikavälillä. Käytännössä kiistatonta ilmastotieteen piirissä on kuitenkin se, että ihmiskunta aiheuttaa ilmastonmuutosta, joka näyttää olevan hyvin vakava asia (ihmiskunnan aiheuttama ilmastonmuutos selkeä fakta, seuraukset epävarmempia, joskin lähes varmasti haitallisia tai hyvin haitallisia). Tuon näyttää-sanankin voisi ehkä poistaa edellisestä virkkeestä ja todeta suoraan, että tämä on hyvin vakava asia.

Lisälukemistoa:

Ovatko ilmastonmuutosta ennustavat ilmastomallit luotettavia?

Maapallon lämpötilahistoria 1880-2014: Jos olet alle 38-vuotias, et ole elänyt yhtäkään 1900-luvun keskiarvoa viileämpää vuotta

Lähes mahdotonta ilman ihmisen vaikutusta: 2000-luvulla useita ennätyslämpimiä vuosia ja mittaushistorian lämpimin viiden vuoden jakso

Hallitustenvälinen ilmastopaneeli IPCC julkaisi ilmastonmuutoksen tieteellistä taustaa käsittelevän osaraportin

NOAA hetki sitten: Globaalisti ennätyslämpimien kuukausien putki jo ennätykselliset 16 kuukautta

Vesa Tanskanen kirjoitti...

Hyviä lauseita sinulla. Pitkiä osia joissa samaa mieltä, tulkinnasta riippuen ;-) .
Enkä haluaisi uusin sanoin toistaa aina toistaa mistä en ole.

Niitä on mm.
- Hiilidioksidi-lisä, mitä ihmiskuntakin osin ilmakehään tuottaa, on lähinnä suosiollista maapallomme luonnolle ja seurausvaikutuksiltaan myös ihmiskunnalle.
- Suomen eliöstön monimuotoisuus on suurempi kuin koskaan jääkauden jälkeen. Ja kertokaa, jos jossain on maa, jossa näin ei ole.
- Ilmaston luonnollinen vaihtelu on ollut suurta ihan ilman ihmistäkin. Miksi huolestua ajoittaisista vaihteluista.
- Ja kun lukijoista iso osa kenties on vaikkapa lukenut tosi tietoa Suomessa yleensä kylmyyden ja sotien aiheuttamiin 'nälkävaelluksiin' entisinä katovuosina, niin tällaista ei kannata pelätä yhtälailla lämmön suhteen.
- On lukuisia toimijoita ja sanoisinko 'y-kirkkoja', jotka ajaa omaa agendaansa tosiasioita vääntäen. Valitse itse, valehdellen vai miten sanot. Tästä pikkuinen esimerkki tässä linkissä:
https://ilmastorealismia.blogspot.fi/2016/12/jaakarhun-pahasti-liioiteltu-hengenvaara.html?showComment=1480695359566#c6400593282599205194

Ja toivon kommentoivani, toivottavasti lyhyesti silloin tällöin juttujasi. Jostain syystä kunnioita opettajia, sinua sellaisena. Kenties johtuen vaikkapa Lappeenrannan Yhteiskoulun opettajista, joista minulla on hyvät muistot päällimmäisinä, vaikka joskus olikin jotain nokkapokkaa.

Jari Kolehmainen kirjoitti...

Kiitos jälleen kerran kommenteistasi. Arvostan asiallista keskustelua, jossa ei mennä henkilökohtaisuuksiin. Tosin tuo y-kirkkovihjailu on vähän rajamailla. Pitäisiköhän alkaa puhua d-kirkosta tai s-kirkosta? ;-)

Hiilidioksidin lisääntyminen ilmakehässä tietenkin parantaa – ja on jo parantanutkin – kasvien (mm. metsien) kasvua, koska hiilidioksidia tarvitaan fotosynteesin pimeäreaktioiden lähtöaineena glukoosin tuottamiseen. Kasvihuoneissakin kasvien kasvua voidaan parantaa hiilidioksidilannoituksella eli nestekaasua polttamalla. Jatkuva hiilidioksidin lisääminen ei kuitenkaan auta, koska muista fotosynteesiin tarvittavista tekijöistä tulee pulaa (minimilaki). Lisäksi liian kuumassa kuumuuteen tottumattomat kasvilajit joutuvat sulkemaan ilmarakonsa haihtumisen vähentämiseksi, joten lisääntyneestä hiilidioksidista ei silloin ole hyötyä. Tällä hetkellä ihmiskunnan toiminnot lisäävät Nasan mukaan hiilidioksidia vuosittain ilmakehään yli 135 kertaa niin paljon kuin tulivuoret:

Nasa Climate

Ulkoilman liiallinen hiilidioksidipitoisuus heikentää myös raikkaan sisäilman saantia:

Ilmastotieto – tunkkainen tulevaisuus

Pahin hiilidioksidin vaikutus on tietenkin liiallinen lämpötilan kohoaminen. Lämpötilan kohoamisesta on sekä hyötyä että haittaa, mutta haittavaikutukset näyttävät selvästi suuremmilta:

Ilmaston lämpenemisen positiiviset ja negatiiviset puolet

Jari Kolehmainen kirjoitti...

Toki maapallon historiassa on ollut nykyistä lämpimämpiäkin jaksoja. Ne ovat johtuneet luonnollisista syistä, mm. maapallon kiertoradan, akselikaltevuuden ja auringon toiminnan vaihteluista. Ratkaisevaa on kuitenkin muutoksen nopeus sekä se, että nyt tulevat hiilidioksidipitoisuudet ja lämpötilat ovat suurempia kuin koskaan aiemmin ihmislajin historiassa. Aiemmista vaihteluista mm. tämä diagrammi:

Ilmastohistoria

Lämpenemisen seurauksena monen valtion biodiversiteetti on varmasti lisääntynyt, mistä on sekä hyötyä että haittaa. Esimerkiksi Suomessa tuhohyönteiset menestyvät paremmin (kylmä talvi ei tuhoa), joten mahdollisesti joudutaan käyttämään entistä enemmän tuholaistorjunta-aineita. Toisaalla monimuotoisuus taas pienenee, erityisesti maapallon levittäytyvien kuivuusaavikoiden ympärillä (toki kuivuviin aavikoihin ja pieneneviin satoihin vaikuttaa ilmastonmuutoksen lisäksi muitakin tekijöitä). Mm. tämä voi johtaa sellaisiin konflikteihin ja ilmastopakolaisten vaelluksiin, joihin verrattuina Suomen nälkä- ja sotavuosien vaellukset olivat pieniä. Sudanissa sademäärät putosivat Darfurin alueella 40 vuoden aikana 16–30 %. Sademäärien raju pienentyminen ja autiomaan reunan siirtyminen vaikeuttivat maanviljelyä, eivätkä Sudanin hallituksen voimat riittäneet tilanteen hallitsemiseen. Ilmastoonmuutoksella lienee ollut pienehkö osuus myös Arabikeväässä ja Syyrian konfliktissa. Monien valtioiden puolustusvoimat ja armeijat pitävätkin ilmastonmuutosta jo selvänä uhkana. Tässä joitakin esimerkkejä aihepiiristä:

Vaikuttivatko ilmasto ja elintarvikkeiden hintapiikki Arabikevään mellakoihin vuonna 2011?

DCDC Global Strategic Trends Programme - 4th Edition Global Strategic Trends out to 2040

Merijään tilanne on tällä hetkellä maapallolla huono:

Arctic, Antarctic Ice in Free Fall

Heikko jäätilanne vaikuttaa osaltaan toki myös jääkarhuun. Ilmastonmuutoksen symboliksi nousseeseen jääkarhuun toki vaikuttavat monet muutkin tekijät ilmastonmuutoksen lisäksi. Tästä tarkemmin mm. seuraavassa kirjoituksessa (ks. myös kommenttini kirjoituksen alta):

Jääkarhun tulevaisuus on jään varassa

Tällaisin miettein hyvää itsenäisyyspäivän aikaa toivotellen,

Jari

PS. Lappeenranta on muuten oma synnyinkaupunkini. Itsekin kiitän ja kumarran hyviä lappeenrantalaisia opettajia.

Vesa Tanskanen kirjoitti...

Samoin hyvää itsenäisyyspäivää sinulle. Pidin jopa Ympäristövuosi 1980 takia kutsuttuna asiasta puheen Lappeenrannan itsenäisyyspäivän juhlissa. Kai joku tykkäs hyvää, mutta taisin saada ties mitä 'rotareita' huomaamaan, että kunnon boikotti tuolle radikaalille tyypille on paikallaan heti. Mutta silti vielä hengissä joten kuten ;--)

Mutta asiaan. Valitsen yhden. Sanoit minimilaki tässä otteessa:
"Kasvihuoneissakin kasvien kasvua voidaan parantaa hiilidioksidilannoituksella eli nestekaasua polttamalla. Jatkuva hiilidioksidin lisääminen ei kuitenkaan auta, koska muista fotosynteesiin tarvittavista tekijöistä tulee pulaa (minimilaki). Lisäksi liian kuumassa kuumuuteen tottumattomat kasvilajit joutuvat sulkemaan ilmarakonsa haihtumisen vähentämiseksi, joten lisääntyneestä hiilidioksidista ei silloin ole hyötyä."

Tarkoitat varmaan sitä lakia, joka sanoo, että on olemassa aina yksi tai useampi minimitekijä, eli asia josta tulee lisäkasvua rajoittava tekijä.

Sanot sen tässä vähän kuin siinä hengessä, että ei siitä oikeastaan ole hyötyä yleensä jos ollenkaan, kun se kuitenkin tyssää johonkin.

Kasvihuone viljelijälle: No, tuplasit satosi hiilidioksidilla. So what.
Ulkoviljelijä: Mitä välii lisäsadollasi oikein on, se ei kuitenkaan kasva loputtomiin.
Metsän kasvusta innostunut: Se lysti loppuu kuitenkin joskus... Maailma ei kutenkaan ole vihertymässä/metsittymässä, kosta GP niin sanoo.
Ja yleensäkin, jos kasteluviljelet, se on turhaa, sillä kastelun hyötyvaikutus loppuu viimeistään silloin kun olet kymmenkertaistanut satosi.
Äläkä viljelijä ainakaan lisää lannoitteita peltoosi, vaikka viisinkertaistaisit satosi.

Et kai näin tarkoittanut? Ja oliko tämä sinänsä oikeansuuntaista tulkintaa minimilaista?
Esimerkki: Kasvi kärsii lämmön puutteesta: Annetaan lämpöä ja auringonvaloa. Kasvi kärsii kuivuudesta: Lisätään vettä. Kasvi alkaa kasvaa ja kaipaa lisäravinteita: Annetaan niitä. Kasvi kärsii 'anemiasta', kun ei saa riittävästi hiilidioksidia. Annetaanko lääkettä ?

Kyllä. Teidän, että anemia on raudan ja sitä kautta hemoglobiinin puutetta. Tila on ihan hyvin rinnastettavissa maapallomme kasvillisuuden kärsimään hiilidioksidin puutteeseen. Ja viherkasveihinhan se elo pallollamme perustuu.

Vesa Tanskanen kirjoitti...

Samoin hyvää itsenäisyyspäivää sinulle. Pidin jopa Ympäristövuosi 1980 takia kutsuttuna asiasta puheen Lappeenrannan itsenäisyyspäivän juhlissa. Kai joku tykkäs hyvää, mutta taisin saada ties mitä 'rotareita' huomaamaan, että kunnon boikotti tuolle radikaalille tyypille on paikallaan heti. Mutta silti vielä hengissä joten kuten ;-)

Mutta asiaan. Valitsen yhden. Sanoit minimilaki tässä otteessa:
"Kasvihuoneissakin kasvien kasvua voidaan parantaa hiilidioksidilannoituksella eli nestekaasua polttamalla. Jatkuva hiilidioksidin lisääminen ei kuitenkaan auta, koska muista fotosynteesiin tarvittavista tekijöistä tulee pulaa (minimilaki). Lisäksi liian kuumassa kuumuuteen tottumattomat kasvilajit joutuvat sulkemaan ilmarakonsa haihtumisen vähentämiseksi, joten lisääntyneestä hiilidioksidista ei silloin ole hyötyä."

Tarkoitat varmaan sitä lakia, joka sanoo, että on olemassa aina yksi tai useampi minimitekijä, eli asia josta tulee lisäkasvua rajoittava tekijä.

Sanot sen tässä vähän kuin siinä hengessä, että ei siitä oikeastaan ole hyötyä yleensä jos ollenkaan, kun se kuitenkin tyssää johonkin.

Kasvihuone viljelijällekö sanoisit: No, tuplasit satosi hiilidioksidilla. So what.
Ulkoviljelijä Intiassa: Mitä välii lisäsadollasi oikein on, se ei kuitenkaan kasva loputtomiin.
Metsän kasvusta innostunut Sahelissa: Se lysti loppuu kuitenkin joskus... Maailma ei kutenkaan ole vihertymässä/metsittymässä, kosta GP niin sanoo.
Ja yleensäkin, jos kasteluviljelet, se on turhaa, sillä kastelun hyötyvaikutus loppuu viimeistään silloin kun olet kymmenkertaistanut satosi.
Äläkä viljelijä ainakaan lisää lannoitteita peltoosi, vaikka viisinkertaistaisit satosi.

Et kai näin tarkoittanut? Ja oliko tämä sinänsä oikeansuuntaista tulkintaa minimilaista?
Esimerkki: Kasvi kärsii lämmön puutteesta: Annetaan lämpöä ja auringonvaloa. Kasvi kärsii kuivuudesta: Lisätään vettä. Kasvi alkaa kasvaa ja kaipaa lisäravinteita: Annetaan niitä. Kasvi kärsii 'anemiasta', kun ei saa riittävästi hiilidioksidia. Annetaanko lääkettä, hiilidioksidia ?

Kyllä. Teidän, että anemia on raudan ja sitä kautta hemoglobiinin puutetta. Tila on ihan hyvin rinnastettavissa maapallomme kasvillisuuden kärsimään hiilidioksidin puutteeseen. Verrattuna entisiin tuottaviin aikakausiin. Ja viherkasveihinhan se elo ja sen moninaisuus pallollamme perustuu.

Jari Kolehmainen kirjoitti...

Kyllä, tulkitset minimilakia aivan oikein. Ilmakehän hiilidioksidipitoisuus on tällä hetkellä noin 400 ppm, mutta monille kasveille optimi olisi 600 ppm tai selvästi enemmänkin. Lisätty hiilidioksidi parantaa sekä kasvien kasvua (ja siten satomäärää) että mahdollisesti myös vastustuskykyä (puolustusaineiden muodostumista), vaikkakin tietyillä lajeilla vaikutukset ovat päinvastaiset. Vastustuskyvyn paraneminenkaan ei kuitenkaan vähentäne metsien hyönteistuhoja, sillä ytimennävertäjän, kirjanpainajan, punalatikan ja juurikäävän aiheuttamien tuhojen ennustetaan lisääntyvän ilmaston lämmetessä. Ravintokasveissa taas vastustuskykyä lisäävät puolustusaineet voivat olla ihmisille haitallisia.

Vanhan sanonnan mukaisesti "kukat kukkivat paremmin, kun niille juttelee", sillä saavathan ne lähellä olevan puhujan uloshengityksestä hiilidioksidia. Lisäksi tietysti ihminen, joka jaksaa kukille jutella, hoitaa niitä muutenkin todennäköisesti erityisen hyvin.

Esimerkiksi kasvihuoneessa on hiilidioksilannoituksen lisäksi käytettävä riittävää valaistusta, kastelua ja lannoitusta, jotta hiilidioksidin lisäyksestä on hyötyä. Kunnollisesti toteutettuna hiilidioksidilannoitus voi kasvihuoneessa lisätä esimerkiksi kurkku- ja tomaattisatoa 50 %.

Luonnon ekosysteemeissä minimilain mukaiset minimitekijät (esimerkiksi ravinteet ja vesi) vaikuttavat selvemmin kuin kasvihuoneolosuhteissa. Hiilidioksidin positiivinen vaikutus onkin ollut kenttäkokeissa huomattavasti heikompi kuin kasvihuoneissa, mikä ilmentää minimilain merkitystä.

Siitä huolimatta esimerkiksi Suomen ja koko maapallonkin metsien kasvu lienee ainakin toistaiseksi lisääntynyt, mihin on osittain vaikuttanut kohonnut hiilidioksidipitoisuus. Suomessa myös ilmaston lämpeneminen (mm. kasvukauden pidentyminen) suosii puiden kasvua.

Jari Kolehmainen kirjoitti...

Esimerkiksi Ilmasto-opas toteaa seuraavasti: "Ilmaston lämpeneminen, kasvukauden piteneminen ja lisääntyvä ilmakehän hiilidioksidipitoisuus vaikuttavat Suomessa suotuisasti puuston kasvuun ja hiilinieluun. Kasvua voi kuitenkin rajoittaa se, jos maaperästä ei vapaudu tarpeeksi ravinteita. - - Ilmaston vaikutus metsien puuston tilavuuden kasvuun viime vuosikymmeninä lienee ollut melko pieni, mutta huomattavat vuosien väliset vaihtelut liittyvät kuitenkin sääolosuhteiden vaihteluun. - - Suomen metsien puuston kasvun ennustetaan lisääntyvän 5–44 prosenttia vuosisadan loppuun mennessä nykyilmastoon verrattuna, kun ilmaston lämpenemisen myötä muuttuvat olosuhteet suosivat kasvua entistä enemmän. - - Lämpötilan nousu syksyllä ja talvella voi puolestaan haitata puiden kasvua, koska lämpö tehostaa puiden soluhengitystä aikana, jolloin ne eivät valon puutteen vuoksi juuri pysty yhteyttämään. Tällöin puut joutuvat kuluttamaan seuraavaa kasvua varten keräämäänsä, sokereihin ja tärkkelykseen varastoitua, energiaa etukäteen. Ehtyneet energiavarastot voivat jossain määrin alentaa puiden seuraavan kesän kasvua. Lisäksi puiden kukinnan aikaistuminen ja kevään suuret lämpötilan vaihtelut saattavat lisätä pakkasvaurioiden riskiä. - - Ilmastonmuutos vaikuttaa sadantaan ja veden haihduntaan maaperästä. Näiden erotus määrää pitkälti metsämaahan tulevan ja siitä poistuvan veden määrän (vesitaseen) eli maaperän kosteuden ja puiden veden saatavuuden. Muutokset sadannan ja haihdunnan keskiarvoissa voivat muodostua merkittäviksi veden saatavuudelle ja puuston kasvulle. - - Kohoavat lämpötilat kiihdyttävät haihduntaa, mutta haihduntaan vaikuttaa myös ilmakehän kosteus, säteily- ja tuuliolosuhteet, joiden muutokset ovat vielä sadannan muutoksiakin epävarmempia. - - Ilmastonmuutoksen vaikutuksia puuston kasvulle ei voida arvioida ilman, että huomioidaan maaperän muuttuva ravinnetilanne. Maasta saatavat ravinteet ovat edellytyksenä kasvulle myös muuttuvassa ilmastossa. Ilmastonmuutoksen mahdollistamat kasvumuutokset eivät toteudu kokonaisuudessaan, ellei maaperästä vapaudu lisää typpeä metsän kasvulle. Lämpötilan nousu yhdistettynä sopiviin kosteusoloihin lisää maaperän orgaanista ainesta hajottavien mikrobien aktiivisuutta, mikä kiihdyttää aikojen saatossa maahan varastoituneen typen vapautumista maasta. Tällöin entistä enemmän typpeä siirtyy ekosysteemin aktiiviseen ravinnekiertoon. Kasvupaikkojen ravinnevarastot vaihtelevat huomattavasti, joten ilmastonmuutos voi vaikuttaa kasvuun eri paikoilla eri tavoin."

Jari Kolehmainen kirjoitti...

Hiilidioksidipitoisuuden nousulla on niin monia muitakin seurannaisvaikutuksia kuin vain hiilidioksidilannoitus, että todellisia vaikutuksia on siis erittäin vaikea arvioida. Lisäksi liian kuumassa kuumuuteen tottumattomat kasvilajit joutuvat sulkemaan ilmarakonsa haihtumisen vähentämiseksi, joten lisääntyneestä hiilidioksidista ei silloin ole hyötyä. Routakauden lyhentyminen voi puolestaan lisätä myrskytuhoja Suomessa, koska maa ei olekaan vielä roudassa loppusyksyn ja alkutalven pahimman myrskykauden aikaan, jolloin puut kaatuvat helpommin.

Eri kasvilajeilla ja eri ekosysteemeissä vaikutukset ovat hyvin erilaisia. Suomi on niitä maapallon eniten ilmastonmuutoksesta hyötyviä alueita. Lisäksi niilläkin alueilla, joilla hiilidioksidipitoisuuden lisääntyminen edistää kasvien kasvua, ravintokasvien ravintoainesisällöt voivat pienentyä. Nopean kasvun vuoksi esimerkiksi proteiineja ja hivenaineita ei ehdi kokeellisten tutkimusten mukaan kertyä kasveihin yhtä paljon kuin aiemmin. Johtaako kasvien "anemian" (kuten sanoit) hoitaminen hiilidioksidilla siis ihmisten "anemiaan"?

Lisääntyneen hiilidioksidin mahdolliset vaikutukset on tiivistetty hyvin tämän linkin artikkeliin.

Summa summarum. Hiilidioksidi on kasveille hyväksi. Tästä olemme - ja olemme koko ajan olleet - samaa mieltä. Sen sijaan erilaiset näkemyksemme perustuvat siihen, kuinka suuria ja haitallisia seurannaisvaikutuksia (kerrannaisvaikutuksia) lisääntyvä hiilidioksipitoisuus voi aiheuttaa. Edelleenkin pidän hiilidioksidipitoisuuden nousua seuraavaa lämpenemistä maailmanlaajuisesti ajatellen kasveille erittäin haitallisena (tutkimukset ennustavat ravintokasvien tuotannon heikkenevän), vaikka Suomelle tästä onkin haittojen lisäksi myös hyötyjä. Tämä lämpötilan liiallinen kohoaminen (ja sitä seuraava monien alueiden kuivuminen) on se tärkein hiilidioksidin haitallinen vaikutus. Nuo muut mahdolliset seurannaisvaikutukset ovat sitä epävarmempaa "niin tai noin" -spekulaatiota.

Jari Kolehmainen kirjoitti...

Muutamia esimerkkejä siitä, kuinka haitallisesti hiilidioksidipitoisuuden kohoaminen (ilmastonmuutos) voi vaikuttaa maapallon ravinnontuotantoon:

Science Daily (The Lancet): Impact of climate change on food production could cause over 500000 extra deaths in 2050

Oxford Martin: Impact of climate change on food production could cause over 500,000 extra deaths in 2050

Tech Times: Effect Of Climate Change On Agriculture: Droughts, Heat Waves Cut Global Cereal Harvests By 10 Percent In 50 Years

Nature: Influence of extreme weather disasters on global crop production

FAO: The potential effects of climate change on world food production and security

Ilmasto-opas: Ilmastonmuutos vaikuttaa maailman maatalouteen eri tavoin

Ilmastotieto: Ilmastouutiset, viikko 8/2010

Agriculture. Climate Change Impacts in the United States: The Third National Climate Assessment, U.S. Global Change Research Program

EPA: Climate Impacts on Agriculture and Food Supply

Nämä ovat tieteellisiä lähteitä (ainakin ko. linkkien alkuperäislähteet), eivät mitään GP-lähteitä. ;-)