Yllätys: Pysähtyikö maapallon lämpeneminen vuonna 1998?

Kun katsoo sitä, miten nopeasti globaali lämpötila nousi ennen vuotta 1998, mikä on hämmästyttävintä maapallon lämpötilan kehityksessä vuoden 1998 jälkeen? Useimmat ilmastoskeptikot väittävät, ettei ilmasto ole lämmennyt vuoden 1998 jälkeen. Todellisuudessa tällainen väliaikainen lämpenemistauko ei silti ole kovin yllättävää, ei tilastollisesta näkökulmasta eikä ilmastomallien perusteella. On kuitenkin yksi asia, joka yllättää melkoisesti verrattaessa lämpötilakehitystä ennen vuotta 1998 ja sen jälkeen. Todellinen yllätys on se, että lämpötilat pysyivät niin korkeina, että lämpötilan nousu jopa ylitti vuosien 1979-1997 trendin.


© sararoom - Fotolia.com

Tämä blogitekstini perustuu pääosin Grant "Tamino" Fosterin "Global Temperature: the Post-1998 Surprise" -kirjoitukseen. Hän on Yhdysvalloissa Mainen osavaltiossa toimivassa Tempo Analytics –konsulttiyhtiössä työskentelevä tilastotieteilijä, joka on kirjoittanut myös kirjoja sekä tieteellisiä artikkeleita esimerkiksi maapallon lämpötilakehityksestä vuosina 1979-2010 ja IPCC:n julkaisemien ennusteiden toteutumisesta.

Maapallon pintalämpötila ei ole ainoa osoitus maailmanlaajuisesta ilmastonmuutoksesta tai ilmaston lämpenemisestä. Vuoden 1998 jälkeen valtameret ovat lämmenneet huomattavasti, mukaan lukien syvänmeren alueet. Arktinen merijää on jatkanut hupenemistaan useimpien maailman jäätiköiden tavoin. Merenpinta on jatkanut nousuaan paljon nopeammin kuin 1900-luvun keskimääräinen nousunopeus (joka taas oli paljon nopeampi kuin useaan tuhanteen vuoteen sitä ennen).

On tähdennetty, ettei tilastollisesti merkitsevän lämpenemisen puute välttämättä tarkoita sitä, etteikö lämpenemistä voisi silti hitaasti tapahtua. On myös todettu, ettei "lämpenemistauko" ole ristiriidassa ilmastomallien simulaatioiden kanssa, vaan itse asiassa ilmastomalleissa näkyy ajoittain vastaavia lämpenemistaukoja kuin vuoden 1998 jälkeen, vaikka ilmasto onkin pitkällä aikavälillä lämpenemässä.

Lisäksi on osoitettu (niin kuin ilmastotieteilijät ovat tienneet koko ajan), etteivät kasvihuonekaasut ole ainoa lämpötilaan vaikuttava tekijä. Vuoden 1998 jälkeen on vaikuttanut useita kasvihuonekaasujen kanssa päinvastoin vaikuttavia tekijöitä (ENSO-värähtelyn La Niña -vaihe, tulivuorenpurkausten aerosolit ja auringon toiminnan vaihtelut), jotka alentavat maapallon lämpötilaa. Esimerkiksi auringon aktiivisuus on nyt alimmillaan sataan vuoteen. Ilman kasvihuonekaasujen lämmittävää vaikutusta nämä luonnolliset tekijät olisivat aiheuttaneet maapallon lämpötilan alenemisen vuoden 1998 jälkeen.

Tässä tarkastelussa kuitenkin sivuutetaan valtameret, jäätiköiden muutokset sekä luontaista vaihtelua aiheuttavat tekijät ja katsotaan vain maapallon keskimääräistä lämpötilaa (pintalämpötilaa ja troposfäärin alaosan lämpötilaa).

Jos jokin asiallinen lähde olisi arvioinut 1. tammikuuta 1998, ettei ajanjaksolla vuoden 1998 alusta vuoden 2013 loppuun tule todennäköisesti olemaan tilastollisesti merkitsevää lämpenemistä, mitä olisimme voineet ennustaa lämpötilan kehityksestä? Jos käytetään lämpötilatietoja alkaen vuodesta 1979 (jotta käytettävissä on myös satelliittidata troposfäärin alaosasta) ja päättyen vuoteen 1997, mitä olisimme ennustaneet lämpenemisestä seuraavien 16 vuoden aikana? Olisimme voineet tehdä kaksi erilaista ennustetta: 1 ) jatkuva lämpeneminen tai 2 ) ei ole tilastollisesti merkitsevää lämpenemistä ajanjaksolla 1998-2013. Olisivatko nämä ennusteet vastanneet vuosina 1998-2013 todellisuudessa havaittuja maailmanlaajuisia lämpötiloja?

Käytetään aluksi vuosien 1979-1997 HadCRUT4 –aineistoa, jonka on koonnut brittiläinen Hadley Centre (Climate Research Unit). Piirretään lämpenemistrendiä osoittava viiva (lineaarinen regressiosuora) vuosilta 1979-1997 ja jatketaan sitä vuoteen 2013 jatkuvan lämpenemisen ennusteen mukaisesti (diagrammin punainen viiva). Diagrammissa hajontaa esittävät katkoviivat, joiden välille useimmat arvot jäävät.

Jos tilastollisesti merkitsevää lämpenemistä ei enää tapahtuisi vuoden 1997 jälkeen, voisimme ottaa lineaarisen regressiosuoran 1979-1997 viimeisen arvon (ei kulmakerrointa) ja piirtää siitä vaakasuoran viivan vuoteen 2013 (diagrammin sininen viiva). Myös tämän vaakasuoran viivan ylä- ja alapuolelle piirretään yhtä suurta hajontaa osoittavat katkoviivat kuin jatkuvan lämpenemisen ennusteessa (kuva Fosterin blogista, jossa hän on antanut tuotoksilleen julkaisuluvan):

Jos lämpenemisessä on tauko, useimpien seuraavan vuosien lämpötilojen pitäisi olla punaisen ennusteviivan (= jatkuva lämpeneminen) alapuolella ja noin puolet vuosista sinisen ennusteviivan (= ei lämpenemistä) yläpuolella, puolet alapuolella. Yksittäiset vuodet nimittäin harvoin osuvat juuri trendiviivalle, mutta keskimäärin puolet on sitä lämpimämpiä ja puolet sitä viileämpiä. Jos odotamme jatkuvaa tasaista lämpenemistä, useimpien vuosien lämpötilojen pitäisi yltää sinisen ennusteviivan yläpuolelle, mutta noin puolet yli ja puolet alle punaisen ennusteviivan.

HadCRUT4-aineiston tietojen mukaan suurin osa vuosista on molempien ennusteiden yläpuolella. Kaksitoista kuudestatoista vuodesta oli jopa kuumempia kuin odotettiin tasaisesti jatkuvan lämpenemisen ennusteessa. Kaikki kuusitoista vuotta ylittivät "ei lämpenemistä" -ennusteen:

HadCRUT4 ei kuitenkaan ole ainoa lämpötila-aineisto. Tarkastellaan seuraavana yhdysvaltalaisen NCDC:n (National Climate Data Center) tietoja. Jälleen kaksitoista kuudestatoista vuodesta oli jopa kuumempia kuin odotettiin jatkuvan lämpenemisen ennusteessa. Kaikki kuusitoista vuotta ylittivät "ei lämpenemistä" -ennusteen:

Mitä voimme päätellä, jos tarkastelemme Nasan GISS-aineistoa? Näiden tietojen mukaan kolmetoista kuudestatoista vuodesta oli kuumempi kuin odotettiin jatkuvan lämpenemisen ennusteessa. Kaikki kuusitoista vuotta ylittivät jälleen ennusteen, jonka mukaan lämpeneminen olisi pysähtynyt:

Ehkä meidän tulisi käyttää uutta Cowtan & Way –lämpötila-aineistoa, joka Fosterin mielestä ottaa parhaiten huomioon maapallon sellaiset alueet, joilta lämpötilamittauksia ei ole saatavilla. Nyt neljätoista kuudestatoista vuodesta oli jopa kuumempia kuin odotettiin jatkuvan lämpenemisen ennusteessa. Taas kaikki kuusitoista vuotta ylittivät "ei lämpenemistä" -ennusteen:

Antavatko satelliittitiedot erilaisia tuloksia kuin maanpinnan sääasemilta mitatut tiedot? Tarkastellaan RSS-tietoja (Remote Sensing Systems) troposfäärin (ilmakehän alin kerros) alaosasta. Jälleen saadaan sama tulos. Neljätoista kuudestatoista vuodesta oli kuumempia kuin odotettiin jatkuvan lämpenemisen ennusteessa. Kaikki kuusitoista vuotta ylittivät "ei lämpenemistä" –ennusteen, vaikkakin yksi vuosi vain juuri ja juuri:

Katsotaan vielä lopuksi UAH:n (University of Alabama at Huntsville) keräämiä tietoa troposfäärin alaosasta. Kaikki kuusitoista vuotta olivat kuumempia kuin mitä odotettiin jatkuvan lämpenemisen ennusteessa, joten tietenkin lämpötilat olivat jälleen myös "ei lämpenemistä" –ennusteen yläpuolella:

Kun otetaan huomioon se, miten nopeasti globaali lämpötila nousi ennen vuotta 1998, todellinen yllätys ei olekaan lämpötilojen nousun hidastuminen tai pysähtyminen. Todellinen yllätys on se, että lämpötilat pysyivät niin korkeina, että lämpötilan nousu jopa ylitti vuosien 1979-1997 trendin.

Ilmastotieteellisissä tutkimuksissa on tosin aina mietittävä myös sitä, kuinka lyhyeltä aikaväliltä on mielekästä käydä edes laskemaan mitään trendiä. Ilmasto tarkoittaa säätapahtumien säännönmukaisuutta pitkällä aikavälillä, ja yleensä käytetään vähintään 30 vuoden keskiarvoa. Lisäksi hyvin ratkaisevaa on tarkastelun aloitus- ja lopetusvuosi.

Tässä Fosterin tarkastelussakin saadaan hieman erilaisia tuloksia sen mukaan, käytetäänkö vertailutrendissä ajanjaksoa vuoden 1979 alusta vuoden 1997 loppuun (alla olevassa WoodForTrees.org-diagrammissa punainen viiva) vai vuoden 1998 loppuun (vihreä viiva), joka oli erityisesti El Niñon vuoksi poikkeuksellisen lämmin vuosi (UAH:n ja Japanin ilmatieteen laitoksen mukaan jopa mittaushistorian lämpimin vuosi). Jos vertailutrendiin otetaan mukaan myös koko vuosi 1998, vertailutrendi on jyrkempi kuin Fosterin piirtämissä kuvissa (ja tällöin myös vaakasuora "ei lämpenemistä" –viiva nousee hieman korkeammalle, eikä lämpeneminen ole jatkunut yhtä selvästi):

Vertailutrendin alku- ja loppuvuodet sopivasti valitsemalla on mahdollista saada vielä huomattavasti jyrkempiäkin lämpenemistrendejä jollekin tietylle lyhyelle aikavälille. Lopullista totuutta Fosterin tutkimus ei siis kerro. Se kuitenkin osoittaa sitä, ettei myöskään voida väittää lämpenemisen pysähtyneen.

Lämpötilatrendi voi viime vuosienkin osalta olla jopa viilenevä siinä tapauksessa, jos tarkastelun alkuun valitaan sopivasti erityisen lämpimiä vuosia (siniset viivat alla olevassa SkepticalScience-sivuston diagrammissa, Creative Commons –lisenssi Attribution 3.0 Unported CC BY 3.0). Tämä on yleisesti käytetty keino sellaisissa väitteissä, joissa maapallon sanotaan viilenevän. Ilmastonmuutosta pitäisi kuitenkin tarkastella pitkällä aikavälillä (punainen viiva):

Maapallon pintalämpötilan lisäksi ilmastonmuutosta osoittavat myös monet muut asiat, joista on lisätietoa alla olevissa "Lue myös nämä" –linkeissä. Asiaa voidaan tarkastella vaikkapa merijään pinta-alamuutosten avulla. Ilmastoskeptikot vetoavat usein mielellään siihen, että eteläisellä pallonpuoliskolla merijään pinta-ala on viime vuosikymmeninä lisääntynyt. Fosterin piirtämästä diagrammista (ks. myös tämä diagrammi) kuitenkin nähdään, että samaan aikaan pohjoisen pallonpuoliskon (Arktis) jääpeite on kutistunut selvästi enemmän kuin mitä eteläisellä pallonpuoliskolla (Antarktis) on tapahtunut laajentumista. Lisäksi sulamiskausi on pidentynyt, erityisesti monivuotinen jää on vähentynyt ja jään tilavuus on siis pienentynyt pinta-alaakin enemmän.

Pääasiallinen lähde

Grant "Tamino" Foster: Global Temperature - the Post-1998 Surprise

Lue myös nämä

Ilmastotieto: Ilmaston lämpeneminen jatkuu ennusteiden mukaisesti

Ilmastotieto: Ilmaston lämpeneminen ei ole pysähtynyt

Ilmastotieto: Uudet tutkimukset paljastavat odotettua voimakkaamman ilmastonmuutoksen

Jarin blogi: Hyviä ja huonoja uutisia - Auringon aktiivisuus alimmillaan 100 vuoteen, ilmaston lämpeneminen väliaikaisesti ehkä hidastunut, ilmastonmuutos saattaa silti pian voimistua

Jarin blogi: Ennätyskuumat kuukaudet lisääntyneet globaalisti

Jarin blogi: Vetääkö lämpenevä maapallo hetken henkeä?

Jarin blogi: Piiloutuuko lämpeneminen meriin vai miksei maapallo lämpene voimakkaasti?

Jarin blogi: Hallitustenvälinen ilmastopaneeli IPCC julkaisi ilmastonmuutoksen tieteellistä taustaa käsittelevän osaraportin

Jarin blogi: Ilmastonmuutos tilastoissa ja diagrammeissa

Jarin blogi: WMO hetki sitten - Vuosi 2013 mittaushistorian kuudenneksi lämpimin, maa-alueet neljänneksi lämpimimmät

Skeptical Science: Ilmasto viilenee

Skeptical Science: Did global warming stop in 1998, 1995, 2002, 2007, 2010?

Maailman oudoimmat kasvien ja eläinten lajinimet

Uskoisitko, että esimerkiksi Coca Cola, Google, Bill Gates, Barack Obama ja Lady Gaga ovat saaneet omat nimensä eliöiden virallisiin tieteellisiin lajinimiin? Kuinka asiaan liittyvät Beyonce ja kultainen takapuoli? Miten Harry Potter, Shrek, Peter Pan, Paavo Pesusieni ja Tähtien sota ovat vaikuttaneet lajinimiin? Mikä Gaudeamus igitur on biologiassa? Onko tieteellisissä lajinimissä mukana ainuttakaan suomalaista sanaa? Darwinin syntymäpäivän kunniaksi olen koonnut maailman hauskimmat ja omituisimmat eläinten sekä kasvien lajinimet.

J. Cameronin valokuva Charles Darwinista vuodelta 1869. Lähde: Wikipedia. Lisenssi: Public domain (PD-1923).

Tämän viikon keskiviikkona 12.2.2014 vietetään evoluutioteorian kehittäjän Charles Darwinin (12.2.1809-19.4.1882) syntymäpäivää. Varsinkin kanadalaiset biologit ovat perinteisesti juhlineet Darwinin syntymäpäivää järjestämällä pääjaksosyömingit (Phylum Feast). Ideana on syödä taksonomisesti mahdollisimman monipuolista ruokaa, esimerkiksi ruokaa mahdollisimman monesta eliökunnan luokittelun eri pääjaksosta tai kaaresta. Ajatuksena on juhlia luonnon biodiversiteettiä (monimuotoisuutta), jolla on yhteinen menneisyys, yhteinen evolutiivinen alkuperä.

Ahmattiklubi ja nenäteoria

Pääjaksojuhlien idea syntyi 1970-luvulla pohjoisamerikkalaisilla yliopistokampuksilla. Inspiraatio tuli kuitenkin itse Darwinilta. Jo kauan ennen kuin Darwin pääsi osallistumaan maailmanympärimatkalle HMS Beagle -laivalla, hän oli innokas amatööritutkimusmatkailija. Hän kolusi kosteikkoja sekä maaseutuja ensin Edinburghin yliopiston ja myöhemmin Cambridgen ympäristössä. Samalla hän keräsi kaikenlaisia hyönteisiä ja muita pikkueläimiä. Hänen intonsa ei kuitenkaan aina rajoittunut pelkästään keräämiseen ja luokitteluun.

Ollessaan 22-vuotias Darwin perusti muutamien ystäviensä kanssa "Ahmattikerhon" (Glutton Club). Hänen ystävänsä Frederick Watkinsin mukaan tavoitteena oli syödä "lintuja ja petoja, joihin ihmisen makuaisti ei ollut tottunut". Kerhon jäsenet nauttivat kaikenlaisia ​​outoja lihalaatuja, vaikkapa haukkaa ja kaulushaikaraa. Watkins kuitenkin kirjoitti myöhemmin, ettei omituisten lihojen ruokahalua kestänyt kauan, vaan kerho lakkautettiin pian sen jälkeen, kun oli valmistettu "sanoinkuvaamaton" ateria ylikypsästä lehtopöllöstä.

Myöhemmin Darwinilla oli taas mahdollisuus tehdä kulinaarisia löytöjä HMS Beaglen maailmanympärimatkalla (27.12.1831-2.10.1836), kun hän ensin oli onnistunut pääsemään matkalle mukaan. Tuohon aikaan nimittäin oli vallalla ns. nenäoppi, jonka mukaan ihmisen luonteenpiirteet pystyy päättelemään nenän muodosta. Laivan kapteenin mukaan Darwinilla oli sen muotoinen nenä, että Darwin on hyvin epäsosiaalinen ja ettei hän tulisi pitkällä matkalla muiden ihmisten kanssa toimeen. Vasta monien suositusten jälkeen kapteeni uskalsi ottaa Darwinin mukaan matkalle.

Ruoan säilyttäminen oli 1830-luvulla yhä hyvin hankalaa. Laivalla syötiinkin lähinnä suolalihaa ja laivakorppuja (laivakorppujen modersinoitu resepti löytyy tästä linkistä). Tuoretta ruokaa ja vettä saatiin silloin, kun laiva rantautui. Darwin keräsi eläinnäytteitä ostamalla, verkolla tai aseella. Samalla hän myötävaikutti merkittävästi aluksen ruokakomeron sisältöön. Kaikki, mitä ei täytetty ja lähetetty takaisin Englantiin tutkimuksiin, saattoi päättyä ruokakulhoon.

Lähes katastrofi laiva-aterialla

Chilessä maisemamaalari Conrad Martens luuli ampuneensa nuoren amerikannandun (suuri, lentokyvytön lintu, Rhea americana). Vasta kun yksilö oli keitetty ja puoliksi syöty, Darwin ymmärsi sen olevan uusi, pienempi laji, josta hän oli kuullut Rio Negron alueen gauchoilta ja jota hän oli epätoivoisesti yrittänyt etsiä. Onneksi hän pystyi säilyttämään syömättömät osat, kuten pään, kaulan, höyhenet, yhden siiven ja nahkan.

Myöhemmin (vuonna 1837) Darwin oli tyytyväinen kuullessaan Lontoon eläintieteellisen yhdistyksen kokouksessa, kun taksonomisti-lintutieteilijä John Gould nimesi lajin hänen mukaansa nimellä Rhea darwinii. Ranskalainen luonnontieteilijä Alcide Charles Victor Marie Dessalines d'Orbigny oli kuitenkin jo nimennyt sen nimellä Rhea pennata, josta käytetään myös nimeä Pterocnemia pennata, suomeksi patagoniannandu. Samassa Lontoon eläintieteellisen yhdistyksen tilaisuudessa Darwin piti esitelmän nandulajien munista ja levinneisyydestä.

Charles Darwinin mukaan on kaikkiaan nimetty yhdeksän eliösukua ja yli 120 lajia, esimerkiksi Wallacea darwini –kärpänen, jonka sukunimi viittaa Alfred Russel Wallaceen, evoluutioteorian toiseen kehittäjään.

Tiedemiesten pääjaksosyömingit

Tässä on vuodelta 1989 Kanadan Brittiläisestä Columbiasta pääjaksosyöminkien esimerkkimenu, jossa tosin mainitut taksonomiset tasot vaihtelevat (tiedemiesten ateria Queen Charlotte –museossa):

Nisäkkäät: lahtivalas
Linnut: savustetut kalkkunaleikkeleet
Kalat: silliä
Simpukat: simpukoita Honnajoen suulta
Kotilot: etanoita
Kuoriäyriäiset: katkarapuja
Sanikkaiset: saniaisia
Yksisirkkaiset: sipulit, riisi
Kaksisirkkaiset: pekaanipähkinät, pinaatti
Sienet: herkkusienet
Bakteerit: suomalainen viili (valmistus perustuu maitosokerin eli laktoosin käymiseen maitohapoksi maitohappobakteerien avulla ja venyvyys johtuu streptokokkibakteerien tuottamasta limasta)

Kostiko Carl von Linné kilpailevalle luonnontieteilijälle?

Jukka "Yucca" Korpelan nettisivuilla on selostettu erinomaisen hyvin tieteellisten (eli huolimattomammin sanottuna latinalaisten) nimien periaatteet ja käytänteet.

Legendan mukaan Carl von Linné (23.5.1707-10.1.1778) oli ihastunut vanamon kukkaan ja antoi siksi sille oman sukunimensä latinalaisittain kirjoitettuna: Linnaea borealis. Sen sijaan – edelleen legendan mukaan - kilpailevan ranskalaisen luonnontieteilijän, Linnétä arvostelleen kreivi Comte de Buffonin (Georges-Louis Leclerc, 1707-1788) nimen Linné halusi antaa mahdollisimman rumalle lajille. Niinpä hän nimesi rupikonnan nimellä Bufo bufo. Legenda ei kuitenkaan liene täysin tosi, sillä bufo tunnetaan rupikonnan nimenä jo klassisessa latinassa.

Eläintieteessä muuten sallitaan tällaiset nimet, joissa sekä sukunimi että lajin määrittävä toinen osa ovat samat. Kasvitieteessä tällaiset eivät ole hyväksyttyjä. Erikoista on se, että sama sukunimi on melko monessa tapauksessa käytössä sekä eläinten että kasvien niminä. Esimerkiksi Pieris voi tarkoittaa sekä kanervakasvia että perhosta, Iris voi tarkoittaa sekä rukoilijasirkkaa että kurjenmiekkaa, Aa voi tarkoittaa nilviäistä tai orkideaa.

Googlen ja Microsoftin mukaan nimetyt lajit



Hakukoneyhtiö Googlen mukaan on nimetty madagaskarilainen muurahaislaji Proceratium google. Lähde: AntWeb: Species: Proceratium google. Available from: http://www.antweb.org/description.do?rank=species&name=google&genus=proceratium&subfamily=proceratiinae&project=allantwebants. Accessed 11 February 2014. Lisenssi: Creative Commons Nimeä 3.0 Ei sovitettu (CC BY 3.0).

Hakukoneyhtiö Googlen mukaan on nimetty madagaskarilainen muurahaislaji Proceratium google. Tämä muurahainen on ilmeisesti erikoistunut saalistamaan hämähäkkien munia. Siksi se on nimetty Googlen mukaan, koska Googlekin pystyy löytämään tuntematonta tai vierasta saalista verkosta.

Microsoftin perustaja Paul Allen on ikuistettu Eristalis alleni –kukkakärpäsen nimeen ja Bill Gates Eristalis gatesi –kukkakärpäsen nimeen.

Muiden yritysten mukaan nimettyjä lajeja

Kanin alalaji Sylvilagus palustris hefneri on saanut nimensä "pupuyhtiössä" aikuisten viihteen parissa työskentelevältä Hugh Hefneriltä, joka myös rahoitti nimen antanutta tutkijaa. Madagaskarilainen palmu taas on nimetty nimellä Dypsis mcdonaldiana, koska hampurilaisjätti rahoitti tutkimusta. Kärpäsiä syövä hiekka-ampiainen taas on nimeltään Oxybelus cocacolae. Muinainen matelija sai sukunimekseen Qantas, kun tämä australialainen lentoyhtiö rahoitti tutkimuksia.

Sammakkoeläimen Fedexia-fossiili puolestaan sai nimen FedEx-kuljetusliikkeen mukaan, koska yhtiö omisti tutkimusalueen. Automerkeistä tieteellisiin nimiin on päässyt ainakin Land Rover (muinainen jyrsijä Heterocricetodon landroveri ja kiistanalainen syyläjuuren nimi Scrophularia landroveri), jota tutkijat ovat omien sanojensa mukaan halunneet kiittää kestävyydestä pitkillä tutkimusmatkoilla. Lisäksi syyläjuurella on samanlainen huomaamattoman harmaanvihreä väri kuin oli tutkijoiden Land Roverilla.

Kuka tahansa ei kuitenkaan saa nimeään tieteelliseen nimistöön. Kreikan endeeminen eli kotoperäinen kala tunnetaan nimellä Silurus aristotelis, sananmukaisesti "Aristoteleen kissakala", sillä Aristoteles kuvasi ensimmäisenä sen lisääntymistavat. Sen sijaan Corydoras narcissus –kissakala on nimetty näin siksi, että sen löytäjät olisivat välttämättä halunneet nimeen omat nimensä. Luokittelun tehnyt tutkija ei kuitenkaan tähän suostunut, vaan hieman piruillen viittasi narsismiin eli itserakkauteen.

Kuuluisuuksien mukaan nimettyjä dinosauruksia

Megapnosaurus-dinosaurussuvun nimi tulee kreikan kielestä ja tarkoittaa isoa kuollutta (hengittämätöntä) liskoa. Aiemmin sama dinosaurussuku tunnettiin nimellä Syntarsus, mutta nimeä jouduttiin muuttamaan, koska aiemmin eräs kovakuoriainen oli nimetty samalla nimellä. Australialainen Serendipaceratops arthurcclarkei –dinosaurus taas nimettiin scifi-kirjailija Arthur C. Clarkin mukaan. Arthurdactylus conandoylensis –pterosaurus sai nimensä Arthur Conan Doylelta, jonka The Lost World –tarinassa pterosaurus kuljetetaan viidakosta Lontooseen.

Jurassic Parkin luojan Michael Crichtonin mukaan on nimetty ainakin kolme dinosaurusta: Crichtonsaurus-suku, Cedrorestes crichtoni ja Bienosaurus crichtonii. Saman elokuvan ohjaaja Steven Spielbergin mukaan nimettiin Coloborhynchus spielbergi –pterosaurus.

Dire Straitsin laulaja Mark Knopfler on antanut nimensä Masiakasaurus knopfleri –dinosaurukselle, koska tutkijan mukaan "aina soittaessamme kaivausalueella Dire Straitsia löytyi Masiakasaurus-fossiileja, muuten ei". Madagaskarilainen sana "masiaka" tarkoittaa häijyä.

Lady Gagan ja muiden muusikkojen mukaan nimettyjä lajeja

Laulaja Lady Gagan mukaan on nimetty saniaissuku Gaga. Lajinimiä ovat esimerkiksi Gaga germanotta, joka viittaa laulajan ristimänimeen Stefani Germanotta, ja Gaga monstraparva. Viimeksi mainittu tulee meksikolaisesta Lady Gagan faneja tarkoittavasta nimestä, joka on suomeksi pikkumonsterit. Gagan mukaan on nimetty myös Aleiodes gaga –ampiainen. Lähde: Yne Van De Mergel, Wikipedia/Flickr. Lisenssi: Creative Commons Nimeä 2.0 Yleinen (CC BY2.0).

Ludwig van Beethoven on antanut nimensä Beethovena-ampiaissuvulle ja Gnathia beethoveni –siiralle sekä Mozartella beethoveni –ampiaiselle. Wolfgang Amadeus Mozartin mukaan on nimetty myös Bishopina mozarti –raakkuäyriäinen.

Terebellides sepultura –mato on nimetty brasilialaisen Sepultura-hevimetallibändin mukaan. Karibialainen Gnathia marleyi –siira taas on saanut nimensä reggaemuusikko Bob Marleyn mukaan. Bee Gees –yhtye taas löytyy Agra beegees –kovakuoriaisen nimestä. Punkmusiikin pioneeri Ramones-yhtyeen jäsenten nimet löytyvät trilobiittien nimistä: Mackenziurus johnnyi, Mackenziurus joeyi, Mackenziurus deedeei ja Mackenziurus ceejayi. Aptostichus bonoi –hämähäkki on nimetty U2-lauluyhtyeen solisti Bonon mukaan.

Rolling Stonesin mukaan on nimetty fossiileina esiintyvät lajit Aegrotocatellus jaggeri, Anomphalus jaggerius (viittaukset Mick Jaggeriin) ja Perirehaedulus richardsi (viittaus Keith Richardsiin). Sukupuuttoon kuollut eoseeniajan jättiläismäinen Barbaturex morrisoni –iguaanilisko taas on nimetty The Doors –yhtyeen laulaja, "liskokuningas" Jim Morrisonin mukaan ja Myrmekiaphila neilyoungi –hämähäkki Neil Youngin mukaan. Motörheadin Lemmy Kilmister on saanut nimensä Kalloprion kilmisteri –fossiilin lajinimeen. AC/DC:n perustajien Angus ja Malcolm Youngin mukaan on nimetty muinaiset tuhatjalkaiset Maldybulakia angusi ja Maldybulakia malcolmi.

Frank Zappa puolestaan antoi nimensä Phialella zappai –meduusalle, Pachygnatha zappa –hämähäkille, Oenonites zappae –monisukasmadolle, Amaurotoma zappa –kotilolle ja Zappa-kalasuvulle. Zappa-suvun nimennyt tutkija myöntää olevansa suuri Frank Zappa –fani sekä musiikillisesti että myös ajatusmaailman osalta, mutta lisäksi hän toteaa nimen olevan erittäin hyvä tieteelliseksi nimeksi (lyhyt ja helppo ääntää).,Frank Zapan mukaan on nimetty myös asteroidi "3834 Zappafrank". Sen sijaan "16745 Zappa" –asteroidi on saanut nimensä astronomi Giovanni Zapalta.

Laulaja Lady Gagan mukaan on nimetty saniaissuku Gaga. Lajinimiä ovat esimerkiksi Gaga germanotta, joka viittaa laulajan ristimänimeen Stefani Germanotta, ja Gaga monstraparva. Viimeksi mainittu tulee meksikolaisesta Lady Gagan faneja tarkoittavasta nimestä, joka on suomeksi pikkumonsterit. Gagan mukaan on nimetty myös Aleiodes gaga –ampiainen.

Beyonce ja kultainen takapuoli

Laulaja Beyoncé Knowles on antanut inspiraation Scaptia (Plinthina) beyonceae –hevoskärpäsen nimeen. Tämän aiemmin nimeämättömän kärpäsen nimennyt tutkija Bryan Lessard perustelee valintaa sillä, että kärpäsellä on kultainen takapuoli ja että "Beyoncé on kaikkien aikojen kärpäsdiiva". Kärpänen myös löydettiin ensimmäistä kertaa Beyoncén syntymävuonna 1981. Lisäksi Destiny's Child –yhtyeessä ollessaan Beyoncé levytti Bootylicious-kappaleen, joka vapaasti suomennettuna tarkoittaa uhkeaa, muodokasta tai täyteläistä takapuolta. Lähde: Nat Ch Villa, Wikipedia/Flickr. Lisenssi: Creative Commons Nimeä 2.0 Yleinen (CC BY 2.0).

Laulaja Beyoncé Knowles on antanut inspiraation Scaptia (Plinthina) beyonceae –hevoskärpäsen nimeen. Tämän aiemmin nimeämättömän kärpäsen nimennyt tutkija Bryan Lessard perustelee valintaa sillä, että kärpäsellä on kultainen takapuoli ja että "Beyoncé on kaikkien aikojen kärpäsdiiva". Kärpänen myös löydettiin ensimmäistä kertaa Beyoncén syntymävuonna 1981. Lisäksi Destiny's Child –yhtyeessä ollessaan Beyoncé levytti Bootylicious-kappaleen, joka vapaasti suomennettuna tarkoittaa uhkeaa, muodokasta tai täyteläistä takapuolta.

Beatlesien John Lennonin ja Ringo Starin mukaan annettiin nimet hämähäkeille: Avalanchurus lennoni ja Avalanchurus starri. Beatlesit löytyvät myös Bushiella (Jugaria) beatlesi –nivelmadon nimestä. Greeffiella beatlei –madon karvaisuus taas muistuttaa Beatlesien hiustyyliä. Paul McCartney on saanut nimensä Struszia mccartneyi –trilobiittiin.

Preseucoila imallshookupis -ampiainen on nimetty Elvis Presleyn muistoksi. Lajin sukunimi tulee hänen sukunimestään ja lajiosa taas Elviksen All Shook Up –singlestä. Mesoparapylocheles michaeljacksoni –erakkoravun fossiili löydettiin samana päivänä, jolloin tutkijat kuulivat Michael Jacksonin kuolemasta.

Cirolana mercuryi –siira ja Queen-legenda Freddie Mercury ovat molemmat kotoisin Sansibarilta (Zanzibar). Mercury kuitenkin vietti Intiassa suuren osan lapsuudestaan, ja hänen mukaansa on nimetty myös intialainen Mercurana-sammakkosuku. Taeniopteryx mercuryi –kärpänenkin sai nimensä Mercurylta. Kolumbialainen puissa elävä Dendropsophus stingi –sammakko taas on saanut selvästikin nimensä Stingiltä.

Harvinaiselle malesialaiselle Heteropoda davidbowie –hämähäkille antoi nimensä David Bowie. Saksalaisen hämähäkkitutkija Peter Jägerin mukaan molemmat ovat hieman omituisia ja pysyvät mielellään poissa spottivaloista. Lisäksi Bowien läpimurtoalbumi oli "The Rise and Fall of Ziggy Stardust and the Spiders from Mars".

Rocklegenda Roy Orbisonin ja hänen leskensä Barbara Orbisonin mukaan annettiin nimi viiden millimetrin mittaiselle intialaiselle Orectochilus orbisonorum –kovakuoriaiselle. Nimessä oleva orum-pääte viittaa aviopariin. Jos laji olisi nimetty vain miehen mukaan, se päättyisi i-kirjaimeen, naisen mukaan taas ae-päätteeseen. Arizonan yliopiston hyönteistutkija Quentin Wheeler perustelee nimeä esimerkiksi sillä, että kovakuoriainen näyttää ulkonäöltään kuin sillä olisi päällään smokki.

Barack Obama, muut poliitikot ja Tähtien sota

Aiemmin Quentin Wheeler yhdessä kollegansa nimesi 65 uutta kovakuoriaislajia, joiden nimiksi tuli esimerkiksi Agathidium bushi presidentti George W. Bushin mukaan, Agathidium cheneyi varapresidentti Dick Cheneyn mukaan ja Agathidium rumsfeldi puolustusministeri Donald Rumsfeldin mukaan.

Yksi kovakuoriainen sai nimekseen Agathidium vaderi, koska sen kiiltävä pää muistuttaa Darth Vaderin (Anakin Skywalker) kypärää. Nimiä kovakuoriaisille keksittiin myös Pocahontasin (Agathidium pocahontasae –kovakuoriainen Pocahontasin mukaan nimetyn maakunnan mukaisesti) ja tutkijoiden vaimojen mukaan.

Tähtien sota on innoittanut muitakin tutkijoita. Tunnetaan esimerkiksi ampiaiset, joiden nimet ovat Polemistus yoda ja Polemistus vaderi, Tetramorium jedi –muurahainen sekä Yodan päätä ulkonevine korvineen muistuttavat Yoda-matosuku ja Albunione yoda –siira. Televisiosarjan Jadzia Dax –hahmon mukaan taas nimettiin kovakuoriaiset Agra dax ja Agra smurf. Mr. Worf antoi nimensä Annuntidiogenes worfi –erakkoravulle.

Aptostichus barackobamai –hämähäkki sai nimensä Barack Obamalta, joka on tunnettu Spiderman (Hämähäkkimies) –sarjakuvien suurena fanina.

Urheilijoiden ja elokuvatähtien mukaan nimettyjä lajeja

Mastophora dizzydeani –hämähäkki on nimetty baseball-pelaaja Dizzy Deanin mukaan, koska se käyttää verkossa tahmeaa palloa saaliin kiinni nappaamiseen.

Albunea groeningi –rapu on nimetty Simpsonien luojan Matt Groeningin mukaan. Linnunradan käsikirja liftarille –kuunnelma- ja romaanisarjan luonut Douglas Adams on saanut nimensä  Tetramorium adamsi –muurahaiseen.

Campsicnemius charliechaplini –kärpänen on nimetty Charlie Chaplinin mukaan siksi, että tämän lajin kuollessa keskimmäiset jalat jäävät yleensä vääräsääriseen asentoon.

Kambrikauden Kootenichela deppi –niveljalkainen on saanut nimensä Saksikäsi Edwardia näytelleen Johnny Deppin mukaan. Fossiilin suuret kynnet olivat tuoneet tutkijalle heti mieleen Saksikäsi Edwardin. Samaan asiaan viittaa myös sukunimi Kootenichela, sillä latinan sana "chela" tarkoittaa kynsiä tai saksia. Lisäksi Kootenay on sen kanadalaisen kansallispuiston nimi, josta fossiili löydettiin.

Kun Hydroscapha redfordi –kovakuoriainen nimettiin Jeremiah Johnsonia näytelleen Robert Redfordin mukaan, tutkijoille sattui kömmähdys. Kovakuoriainen löytyi idaholaisilta Jerry Johnson Hot Springs –lähteiltä, jonka nimen tutkijat luulivat tulevan Jeremiah Johnsonista. Niinpä kovakuoriainen nimettiin Robert Redfordin mukaan. Tosin perusteluissa mainittiin myös se, että Redford oli osallistunut Kalliovuorten suojeluhankkeisiin.

Titanic-elokuvan naistähti Kate Winsletin mukaan on saanut nimensä Agra katewinsletae –kovakuoriainen. Maakiitäjäiskovakuoriaisen lajinimi Agra liv tulee Armageddon-tähti Liv Tyleristä ja Agra schwarzeneggeri taas Arnold Schwarzeneggeristä. Angelina Jolie on lainannut nimensä Aptostichus angelinajolieae –hämähäkille. Marilyn Monroen mukaan on saanut nimensä Norasaphus monroeae –trilobiittifossiili.

Tieteilijöiden mukaan nimettyjä lajeja

Saksalaisen yleisnero Johann Wolfgang von Goethen mukaan on nimetty Goethaeana-ampiaissuku, jonka yksi laji on nimeltään Goeathaena shakespearei.

David Attenborough on saanut oman nimensä useisiin suku- tai lajinimiin: Attenborosaurus (plesiosauruslisko), Agapornis attenboroughi (plioseenikauden papukaijalintu), Ctenocheloides attenboroughi (rapu), Materpiscis attenboroughi (devoniajan kala), Nepenthes attenboroughii (lihansyöjäkasvi), Prethopalpus attenboroughi (hämähäkki) ja Zaglossus attenboroughi (nokkasiili).

Gorillatutkija Dian Fosseyn mukaan on nimetty Conyza montigena var. fosseyae –asterikasvi, josta hän keräsi näytteitä.

Matemaatikko Karl Friedrich Gaussin mukaan sai nimensä Gaussia-palmusuku. Leonardo davincii –koiperhosen, Plato-hämähäkin, Socratea-palmun, Colletes gandhi –kovakuoriaisen ja Phalacrocorax aristotelis –merimetson nimien esikuvia ei liene vaikea arvata. Astrofyysikko Fred Hoylen mukaan nimettiin stratosfäärin yläosasta löytynyt Janibacter hoylei –bakteeri.

Taiteilijoiden mukaan nimettyjä lajeja

Garylarsonus-kovakuoriaissuku, Serratoterga larsoni -perhonen ja Strigiphilus garylarson –väive on nimetty sarjakuvapiirtäjä Gary Larsonin mukaan. Hänen Harhama-sarjakuvissaan yhteiskuntaa on usein tarkasteltu eläinten näkökulmasta.

Taidemaalareiden mukaan on nimetty ainakin kaksi koilajia: Microchilo elgrecoi ja Microchilo murilloi. Ensin mainittu sai nimensä espanjalaiselta El Grecolta ja toinen meksikolaiselta Murillolta.

William Shakespearen mukaan on nimetty Shakespearia-ampiaissuku ja Legionella shakespearei –bakteeri.

Lanzarotelta löydetty Elysia manriquei –merietana on arkkitehtonisen ja värikkään ulkonäkönsä ansiosta nimetty saarella elämäntyönsä tehneen arkkitehti Cesar Manriquen mukaan. Toisen arkkitehdin mukaan nimetty laji on muinainen Gaudipluma-rapu, jonka selkäkilpi muistuttaa espanjalaisen Antoni Gaudin rakennuksia.

Monille lajeille on annettu kuuluisuuksien nimiä siinä toivossa, että tämä auttaisi harvinaisten lajien suojelua. Sibon noalamina –käärmeen nimessä lajiosa tulee espanjan kielen sanoista "ei kaivoksille". Serranía de Tabasará –vuoristossa, josta käärmeet löydettiin, alkuperäisasukkaat halusivat vastustaa sinne perustettavia kaivoksia.

Kasvi ilmiintyi tutkijoille Harry Potterin mukaisesti

Mielikuvitushahmotkin ovat kelvanneet tieteellisten nimien pohjaksi. Esimerkiksi Aname aragog –hämähäkin nimi tulee Harry Potter –kirjassa esiintyvältä Hämäkäk-hämähäkiltä, jonka nimi on englanniksi Aragog. Harry Potterista tulee myös Dracorex hogwartsia –dinosauruksen nimi, sillä Tylypahka on alkuperäiskielellä Hogwarts. Lajin sukunimi tarkoittaa lohikäärmekuningasta. Katkerokasvin nimi Macrocarpaea apparata tulee Potter-kirjojen verbistä "to apparate", suomeksi ilmiintyä, millä tarkoitetaan velhojen tapaa liikkua ja ilmestyä paikalle taikakonstein. Tutkijat olivat nähneet ecuadorilaisessa kansallispuistossa oudon, lehdettömän kasvin, jota he eivät pystyneet tunnistamaan. Tutkijat jatkoivat etsimistä. Juuri kun he olivat luovuttamaisillaan sateen ja pimeyden takia, heille ilmiintyi hyväkuntoisena ja kukkivana vastaava kasvi, jonka he tunnistivat uudeksi lajiksi.

Lajinimiä Peter Panista, Paavo Pesusienestä ja Shrekistä

Helinä-keijun mukaan nimetty Tinkerbella nana on vain 250 mikrometriä pitkä. Lähde: John T. Huber & John S. Noyes 2013, A new genus and species of fairyfly, Tinkerbella nana (Hymenoptera, Mymaridae), with comments on its sister genus Kikiki, and discussion on small size limits in arthropods, Journal of Hymenoptera Research 32: 17–44, doi: 10.3897/JHR.32.4663. Lisenssi: Creative Commons Nimeä 3.0 Ei sovitettu (CC BY 3.0).

Yksi uusimmista satuolentojen mukaan nimetyistä hyönteisistä on uskomattoman pieni (pituus 250 mikrometriä, siis 2,5 kertaa ihmisen hiuksen paksuus) Tinkerbella nana, jonka nimi viittaa Peter Pan –kirjojen Helinä-keijuun (Tinkerbell) ja Nana-koiraan.

Calumma tarzan –nimellä tunnetaan madagaskarilaisesta Tarzan Forest –metsästä löydetty kameleontti. Australialainen Eeyorius-kalasuku on nimetty Nalle Puh –kirjojen aasi Ihaan englantilaisen nimen mukaan, koska molemmat elävät kosteilla, pimeillä paikoilla.

Shrek-jätin mukaan on nimetty sitä ulkonäöltään muistuttava punkkisuku Shrekin, jonka nimessä oleva latinan kielen pääte "-in" tarkoittaa pikkuruista. Paavo Pesusieni (englanniksi Spongebob Squarepants) taas sai tutkijat nimeään borneolaisen oranssin sienen nimellä Spongiforma squarepantsii. Sen itöitä tuottava osa muistuttaa suurella suurennoksella merenpohjaa, jossa Paavo Pesusieni asuu.

Vanhan The Muppet Show –ohjelman ärtyisät ukot Waldorf ja Statler antoivat nimen Geragnostus waldorfstatleri –trilobiitille, jonka takapää näyttää heidän päältään.

Voi sudenpieru, Gaudeamus igitur ei olekaan laulu vaan jyrsijä!

Trooppisessa Afrikassa esiintyvä ampiainen tunnetaan nimellä Hakuna matata, joka swahilin (suahilin) kielellä tarkoittaa "ei huolta" tai "hyvää päivää" ja on tuttu sanonta Leijonakuningas-elokuvasta. Tamoya ohboya –meduusan nimi tulee siitä, että sukeltajat yleensä sanovat ensimmäisenä "Oh boy" (voi pojat), kun he näkevät tämän meduusan. Kun Cyclocephala-kovakuoriaissuvussa oli jo paljon lajeja ja vielä löytyi yksi, se nimettiin nimellä Cyclocephala unamas (esp. unamas = vielä yksi). Muinainen jyrsijä taas on saanut nimen Gaudeamus igitur.

Tieteellisessä nimistössä on myös runsaasti akronyymejä eli kirjain- tai lyhennesanoja. Esimerkiksi Afropolonia tgifi –samettipunkin lajiosa on lyhennelmä "Thank God it's Friday" –virkkeestä. Joukossa on jopa kaksimielisiä ja epäsovinnaisia merkityksiä. Tuhkeloiden (savusieniä) tieteellinen nimi Lycoperdon tarkoittaa sudenpierua. Vastaavalla nimellä tuhkelot tunnetaan myös ranskassa ja espanjassa. Tieteellisistä nimistä löytyy melko paljon myös sukupuoliseen kanssakäymiseen sekä moniin nautintoaineisiin liittyviä nimityksiä, mutta toisaalta runsaasti nimistöä on saatu myös eri uskonnoista.

Suomalaisetkin osaavat

Ordovikikauden Sampo-lonkerojalkaissuku on saanut tieteellisen nimensä Kalevalan ihmekone Sammon mukaan.

Myös suomenkieliset eläinten uudet laji- ja sukunimet yllättävät hauskuudellaan:  apinanaama, hamstrukas, hankko, hekko, herkko, hännäkkö, imujalka, kakomisti, kaljuselkä, karkko, karvajalka, koirankuono, koiro, kolmikärki, kolokolo, kolokolo-opossumi, kusimanse, kyzylkuminjerbo, lattapää, leikko, leikkonen, lenkko, lerkko, leveänenä, manuli, murrikka, peikkoleikko, piippa, pitkäräpylä, pitkäsormi, putkikuono, pyörökorva, rillilenkko, ronkko, serotiini, siippa, suppilokorva, tikutaku, tuppihäntä, tupsupiikikäs, unau, valevampyyri, viiruselkä, villakko jne.

Suomalaiset kasvienkin lajinimet ovat usein hyvin hauskoja. Sopisivatko seuraavat Suomessa kasvavien kasvien nimet hellittelynimiksi omalle kullalle tulevana ystävänpäivänä? Vai kävisivätkö jotkin näistä mieluummin haukkumanimiksi vihamiehille?

Nämä kaikki ovat suomalaisten kasvien virallisia (ei siis kansanomaisia) nimiä: hapsiluikka, helminukkajäkkärä, herttakaksikko, hilmiö, hoikkaröllinurmikka, hörtsö, höröjäsenruoho, jäykkäpitkäpalko, kalliosirkunjyvä, kalliotankikeltano, katinjuustomalva, kattokattara, keräpäävihvilä, ketomasmalo, kiehkurapantaheinä, kiertohapsikka, kilkkaruoho, kyläsirkunjyvä, kärsänenätti, lusikkarevonhäntä, lutukka, meriotakilokki, mielikinkeltano, mäkilehtoluste, mätäshelmikkä, napahärkki, niittyräpelö, nuhrukeltano, nukula, nurmikaunokki, nurmipuntarpää, närvänä, okakruunuohdake, ormio, palavarakkaus, palleropalpakko, papelorikko, paunikko, pehmytmesiheinä, pellavahatikka, peltomurattitädyke, pihatähtimö, pikkuemäkki, pikkupunka, pyörtänökattara, pörrökattara, rusolinnunjalka, räpelö, rätvänä, rönsyhaarikko, soreahiirenporras, suikeanoidanlukko, suippulaukkaneilikka, suomukka, suppiloporro, säderusokki, tahmikki, tummatähkämunkki, tuoksusimake, tupasluikka, tähkä-ärviä, törrösara, törökki, vaihdokaskattara, valkopärskäjuuri.

Kasvimaiden yleinen rikkaruoho, joka kansanomaisesti tunnetaan vesiheinänä, on viralliselta nimeltään pihatähtimö. Jos siis et ehdi kitkeä rikkaruohoja kasvimaaltasi, voit kehua kaikille kasvattavasi pihatähtimöitä!

Eliökunnan monipuolisuutta voisi hyödyntää ravintona entistä enemmän

Hyönteisravintoa käytetään yleensä erittäin vähän, vaikka esimerkiksi heinäsirkat voisivat olla kanaa ravitsevampia. Heinäsirkkojen lihasta 50-75 prosenttia on proteiineja, hämähäkeistä ja kärpäsentoukista 64 prosenttia sekä termiiteistä 46 prosenttia, kun taas lampaanliha, sianliha, häränliha, kala ja kana sisältävät proteiineja yleensä vain 17-23 prosenttia.

Vincent M. Holt kirjoitti jo vuonna 1885 kirjan "Why not eat insects?" Miltä kuulostaisi vaikkapa English Menu Number I:

Etanakeitto
Turskaa etanakastikkeessa
Ampiaisen toukkia
Voissa ruskistettuja koiperhosia
Perhosen toukilla höystetty naudanlihapata
Varhaisporkkanoita jauho-matokastikkeella
Karviaiskiisseliä sahapistiäisten toukkien kera
Maustettuja lehtisarvisten (kovakuoriaisten) toukkia
Sarvijaakon toukkia paahtoleivällä

Moni saattaa syödä huomaamatta esimerkiksi kirvaperäisiä tuotteita. Punaisten marmeladimakeisten värjäämiseen käytettävä väriaine E120 (karmiini, kokkiniili, karmiinihappo) on kuivatuista kokkiniilikirvoista uutettu aine. Yhteen kiloon väriainetta tarvitaan 150 000 kuivattua naaraskirvaa. Sellakka (E904) puolestaan on kilpikirvojen eritettä, jota saadaan puiden rungoilta ja oksilta.

Loppusanat

Runsaasti lisää hauskoja tieteellisiä nimiä voi katsoa seuraavista linkeistä, joita olen osittain käyttänyt myös tämän blogikirjoitukseni lähteinä:

CuriousTaxonomy.net
Virgin Media: Animals named after musicians

Toivotan kaikille blogini lukijoille hauskaa Darwinin synttärijuhlaa sekä oikein hyvää ystävänpäivää 14. helmikuuta! Kun saatte ystävänpäivänä niitä punaisia sydämenmuotoisia marmeladimakeisia, niin pääsette samalla herkuttelemaan myös kokkiniilikirvoilla...

Voiko Instagramiin ladata kuvia tietokoneelta?

Instagramiin voi lähettää valokuvia myös tietokoneelta. Tämä kuitenkin vaatii hieman viitseliäisyyttä ja parin ilmaisen tietokoneohjelman käyttämistä.

Pari lukiomme opiskelijaa harmitteli, ettei heidän älykännyköillään pysty käyttämään Instagramia. He olisivat valmiita käyttämään Instagramia tietokoneen kautta, joko pöytätietoneella tai läppärillä, mutta Instagram toimii vain mobiililaitteissa, siis joko tietyillä älykännyköillä tai tableteilla. Nyt edessä olisi siis uuden älykännykän hankkiminen, jos mielii päästä käyttämään Instagramia.

Tämän järjettömältä kuulostavan jutun vuoksi päätin testata asiaa. Löysin kiertotien, jonka avulla kuvia voi ladata Instagramiin myös tietokoneelta. Toki Instagram on tarkoitettu ensisijaisesti helpoksi kännykkäkuvien jakelukanavaksi ja siinä sen varsinainen idea onkin, mutta halutessaan sinne voi lähettää kuvia myös pöytäkoneelta tai läppäriltä.

Tätä varten on ladattava tietokoneelle ilmainen Gramblr-ohjelma. Kun ohjelma on ladattu, se toimii samalla käyttäjätunnuksella ja salasanalla kuin Instagram. Ohjelman kautta voi erittäin helposti lähettää valokuvia tietokoneelta omalle Instagram-sivulleen, kunhan valokuvat ovat joko JPG- tai JPEG-muotoisia tiedostoja.

Lisäksi lähetettävien valokuvien tiedostokoko saa olla enintään 500 kb, ja kuvien on oltava neliön muotoisia (650px x 650px). Gramblr neuvoo muuttamaan tietokoneella olevat kuvat ensin neliömäisiksi netissä ilman kirjautumista toimivalla Web Resizer -ohjelmalla, jolla kuvia voi helposti myös kääntää, terävöittää ja muutenkin säätää.

Itse muunsin valokuvani neliön muotoisiksi tietokoneelle jo aiemmin lataamallani ilmaisella Gadwin PrintScreen -ohjelmalla. Valitsin ohjelmasta asetuksiksi "Source: Rectangular Area" ja "Image: Resize captured image, Width 650, Height 650". Kun sitten avasin tietokoneelle tallettamani valokuvan ja painoin näppäimistöltä PrintScreen (tai Druck) -nappulaa, pystyin hiirellä rajaamaan valokuvasta haluamastani kohdasta neliön muotoisen alueen. Tässä täytyy tosin olla tarkkana, jotta kuvasta tulee täsmälleen neliön muotoinen (esim. 937 x 937). Enteriä painamalla kuvan saa sitten talletettua uutena tiedostona, jonka voi Gramblr-ohjelmalla lähettää Instagramiin.

Loppujen lopuksi tämä kaikki on helppoa ja nopeaa, jos viitsii edes vähän nähdä vaivaa. Näin voi säästää satoja euroja ja välttää turhaa luonnonvarojen kulutusta, jos on valmis käyttämään Instagramia tietokoneelta.

Instagramiin rekisteröityminen (tilin luominen) ei kuitenkaan taida onnistua tietokoneella. Aluksi on siis lainattava älykännykkää tai tablettia, jonka kautta pystyy luomaan itselleen Instagram-tilin.

Mikäli jäi kysyttävää tai tiedätte parempia vinkkejä, laittakaa kommentteja tämän postaukseni alapuolelle.

Oma Instagram-sivuni löytyy osoitteesta http://instagram.com/jari_kolehmainen. En kuitenkaan tule käyttämään sitä aktiivisesti, vaan halusin lähinnä kokeilla tekniikan toimivuutta.

Voivatko merikilpikonnat ja muut eläimet sopeutua ilmastonmuutokseen?

Tytöt tykkäävät kuumasta, mutta ilmaston liiallinen lämpeneminen voi sekoittaa joidenkin lajien sukupuolijakauman. Voivatko merikilpikonnat ja muut eläimet selvitä ilmastonmuutoksesta?

Merikilpikonnien munintapaikkoja Kyproksella. Kuva: Jari Kolehmainen.

Globaalisti vuosi 2013 oli mittaushistorian toiseksi, neljänneksi tai kuudenneksi lämpimin. Australiassa viime vuosi oli mittaushistorian kuumin ja tämäkin vuosi alkoi helleaalloilla. Miten eläimet selviytyvät ja voivatko ne sopeutua ilmastonmuutokseen?

Merikilpikonnat ovat uineet valtamerissä yli 150 miljoonaa vuotta ja selvinneet lukuisista ilmastonmuutoksista. Silti ihmisen aiheuttama ilmastonmuutos voi johtaa niiden tuhoutumiseen.

Historiallisesti kilpikonnia oli kaikkialla. Niitä oli Karibialla niin runsaasti Kolumbuksen purjehtiessa Amerikkaan, että kertomusten mukaan hänen miehistönsä valitti unen puutetta, joka johtui jatkuvasta laivan törmäilystä merikilpikonniin yöaikaan.

Nykyään merikilpikonnat ovat uhattuina monella tavalla. Nopea ilmastonmuutos tällä vuosisadalla voi sinetöidä niiden kohtalon kertaheitolla.

Viime vuosisadalla kaikkien seitsemän lajin populaatiot ovat jo vähentyneet dramaattisesti. Kilpikonnien pyydystäminen (ruoka, öljy, nahka, kilpi), munien kerääminen, veneily (kilpivauriot, haavat, kuolemat), vahingossa tapahtuva tappaminen kalastuksen yhteydessä, muovijäte, kemiallinen saastuminen, maataloudesta ja jätevesistä tulevat ravinteet, valosaaste ja pesimäalueiden häviäminen rannikkoalueiden muuttuessa ovat kaikki vaikuttaneet haitallisesti.

Valosaaste on kilpikonnille haitallinen siksi, että ne suunnistavat kuun valon avulla. Näin esimerkiksi munista kuoriutuneet poikaset osaavat ryömiä merta kohti. Jo kilpikonnien pesimärannan lähellä sijaitsevalle lentokentälle laskeutuvan suihkukoneen valot voivat sekoittaa kilpikonnien suuntavaiston. Siksi esimerkiksi Kreikkaan kuuluvalla Zakinthoksen saarella ei yleensä sallita yölentoja.

Muovit ja muu jäte ovat kilpikonnille vaarallisia, koska ne syövät melkein mitä tahansa. Kilpikonnan elimistö ei kuitenkaan pysty hajottamaan muovia, vaan muovi voi aiheuttaa esimerkiksi suolistotukoksen.

Kemikaalit voivat muuttaa kilpikonnien immuunijärjestelmää ja altistaa ne siten patogeeneille eli taudinaiheuttajille, esimerkiksi fibropapillooma-kasvaimia aiheuttavalle herpesviruksen kaltaiselle Fibropapilloma-virukselle.

Kalastus vaikuttaa kilpikonniin suoraan, kun osa yksilöitä jää kiinni esimerkiksi verkkoihin ja trooleihin. Kilpikonnat voivat myös niellä kalastuskoukkuja. Kalastuksella on myös välillinen vaikutus, koska ravintoketjut muuttuvat.

Kun tähän kaikkeen lisätään vielä ilmastonmuutos, merikilpikonnien tulevaisuus ei näytä hyvältä. Ilmastonmuutos lisää sään ääri-ilmiöitä ja nostaa merenpintaa, jolloin kilpikonnien munintapaikat saattavat tuhoutua. Meret lämpenevät, mikä voi edistää fibropapillooman leviämistä. Myös merivirrat voivat muuttua. Munintapaikkojen lämpeneminen voi vaikuttaa kilpikonnien sukupuolijakaumaan.

Tytöt tykkäävät kuumasta

Merikilpikonnan munintapaikka Zakinthoksella Kalamakin rannalla. Kuva: Jari Kolehmainen.

Lämpötila ohjaa jopa merikilpikonnien sukupuolen määräytymistä. Se ei määräydy geneettisten tekijöiden (esimerkiksi X- ja Y-kromosomit) avulla, vaan kilpikonnilla on alligaattorien ja joidenkin muiden matelijoiden tapaan ns. fenotyyppinen sukupuolen määräytyminen. Sukupuoli määräytyy sen mukaan, kuinka lämpimässä munat kehittyvät. Kuumemmissa pesissä syntyy naaraita, kun taas viileämmät pesät tuottavat koiraita. Ilmaston lämpeneminen lämmittää myös rantoja ja tekee pesistä kuumempia. Kuumemmat pesät tuottavat enemmän naaraita, ja lopulta ei ehkä ole jäljellä lainkaan koiraita.

Mariana Fuentes James Cookin yliopistosta tutki merikilpikonnia, jotka pesivät Ison Valliriutan alueella olevilla saarilla. Hän totesi, että nämä rannat todennäköisesti tuottavat yksinomaan naarasjälkeläisiä vuoteen 2070 mennessä. Samanlaisia ​​arvioita on olemassa Länsi-Australian valekarettikilpikonnista ja Australian Pohjoisterritorion bastardikilpikonnista.

Voivatko kilpikonnat sopeutua ilmastonmuutokseen?



Caretta caretta -valekarettikilpikonna vapaana Välimeressä. Kuva: Jari Kolehmainen.

Eivätkö kilpikonnat voi kaivaa munimispaikkaa syvemmälle, jossa on viileämpää? Eivätkö kilpikonnat voi muuttaa viileämmille rannoilla tai munia talvella?

Nämä ovat tärkeitä kysymyksiä. Onkin pohdittu paljon sitä, pystyvätkö kilpikonnat muuttamaan käyttäytymistään munien lämpenemisen torjumiseksi. Näitä teorioita on vaikea testata, koska merikilpikonnat ovat hyvin pitkäikäisiä. Muistattehan iäkkään Crush-kilpikonnan Nemoa etsimässä –elokuvassa? Joihinkin mahdollisiin käyttäytymismuutoksiin liittyy myös riskitekijöitä.

Voisivatko kilpikonnat kaivaa syvemmälle? Ainakin pienten kilpikonnien lyhyet etujalat voivat olla fyysinen este syvien pesien kaivamiseen. Syvemmälle kaivaminen myös kestää kauemmin. Rannat ovat riskialttiita paikkoja merikilpikonnille. Niiden elimistö voi ylikuumentua tai krokotiili tai jokin muu peto voi syödä ne.

Voisivatko kilpikonnat muuttaa uusille alueille? Naaraskilpikonnat palaavat munimaan samalle rannalle, jossa ne ovat itse kehittyneet. Muuttoa tapahtuu vain silloin, jos naaras tekee suunnistusvirheen. Onkin epätodennäköistä, että tämä takaisi riittävän suuren muuttoliikkeen viileämmille vesille.

Voisiko munimisaika muuttua? Jonkin verran näyttöä pesimisaikojen muutoksista on jo olemassa. Lämpenevät valtameret voivat toimia avainärsykkeenä, joka laukaisee munimiskäyttäytymisen eri aikaan vuodesta kuin ennen. Jää kuitenkin nähtäväksi, onko tämä vuodenaikarytmin muuttuminen lopulta hyvä asia vai ei.

Joskus naaraskilpikonnat munivat täysin sopimattomiin paikkoihin, esimerkiksi veteen, joten täytyy suhtautua hieman skeptisesti kilpikonnien kykyyn valita muninnan kannalta parhaat mahdolliset paikat.

Merikilpikonnien katoaminen olisi menetys sekä ihmisten että ympäristön kannalta. Niillä on elinympäristössään tärkeä merkitys, joka vaikuttaa moniin muihinkin lajeihin.

Lähteet

ARCHELON – Sea Turtle Protection Society of Greece

IUCN Marine Turtle Specialist Group: Hazards

The Turtle Hospital

Tim Dempster, Ella Kelly ja Tim Jessop: Sea turtles willfeel the heat from climate change, The Conversation 30.1.2014

Lue myös nämä

Suomi lämpenee – kumpi sukupuoli kärsii enemmän?

Ilmastonmuutos lajien sukupuuton aiheuttajana

Ilmaston lämpeneminen vähentää kalojen uintikykyä

Arktisten alueiden lajit vaikeuksissa, korallien ja muiden merieläintenvaihtoehdot, ilmastonmuutos ei ehkä ollutkaan syynä kultakonnan sukupuuttoon

Korallit leviävät Japanissa pohjoista kohti hurjaa vauhtia

Itä-Karibian koralliriutat ovat katoamassa

Jääkarhun tulevaisuus on jään varassa

Britanniassa kevät tulee nykyisin keskimäärin 11 päivää entistä aiemmin

Valkopyrstöriekon vaikeudet ja suippopyrstösirkkusen surkeudet

Valaiden ulosteet tärkeitä ilmastonmuutoksen estäjiä?

Kysy ilmastonmuutoksesta: Miten ilmastonmuutos vaikuttaasaimaannorppaan? (ks. alin kysymys)

Juha ”Norppa” Taskinen vieraili Kouvolan Lyseossa

WMO hetki sitten: Vuosi 2013 mittaushistorian kuudenneksi lämpimin, maa-alueet neljänneksi lämpimimmät

Vuosi 2013 oli vuodesta 1850 alkavan modernin mittaushistorian kymmenen lämpimimmän vuoden joukossa, kertoi Maailman ilmatieteen järjestö (WMO) tänään. Viime vuosi sijoittuu lämpötilastossa jaetulle kuudennelle tilalle yhdessä vuoden 2007 kanssa. Maailmanlaajuinen maan ja valtamerten pinnan lämpötila oli 0,50 °C vertailukauden 1961-1990 keskiarvoa korkeampi ja 0,03 °C viimeisimmän vuosikymmenen 2001-2010 keskiarvoa korkeampi.



Kymmenen mittaushistorian maailmanlaajuisesti lämpimintä vuotta NOAA:n, Nasan, Japanin ilmatieteen laitoksen, MetOfficen (= MetOfficen ja University of East Anglian eli Itä-Anglian yliopiston HadCRUT4-lämpötilasarja), UAH:n ja WMO:n uusimpien, päivitettyjen aikasarjojen mukaan (maa- ja merialueet yhdistettynä). Suluissa oleva luku kertoo, kuinka paljon kyseisen vuoden keskilämpötila poikkeaa pitkäaikaisesta lämpötilakeskiarvosta (vertailukausi NOAA:lla 1901-2000, Nasalla 1951-1980, Japanin ilmatieteen laitoksella 1981-2010, MetOfficella 1961-1990, UAH:lla 1981-2010 ja WMO:lla 1961-1990). NOAA:lla ja Nasalla mittaushistoria alkaa vuodesta 1880, Japanin ilmatieteen laitoksella 1891. Eri tutkimuslaitoksilla käytetään hieman erilaisia menetelmiä, mutta niiden tulokset ovat hyvin lähellä toisiaan

Kolmetoista 14 lämpimimmästä vuodesta kautta aikojen on ollut 2000-luvulla. Lämpimimmät vuodet kautta aikojen ovat 2010 ja 2005, jolloin maapallon lämpötila oli noin 0,55 °C pitkän aikavälin keskiarvon yläpuolella. Kolmanneksi sijoittuu vuosi 1998, jolloin vallitsi myös poikkeuksellisen voimakas El Niño.

Lämmittävä El Niño ja viilentävä La Niña ovat tärkeitä luonnollisen ilmastovaihtelun aiheuttajia. Kumpikaan näistä ei vaikuttanut vuonna 2013, joka oli lämpimämpi kuin 2011 tai 2012, jolloin La Niña vaikutti viilentävästi. Vuosi 2013 oli yksi neljästä lämpimimmästä ENSO-neutraalista (ei El Niñoa eikä La Niñaa) vuodesta kautta aikojen.

"Maapallon lämpötila vuonna 2013 on sopusoinnussa pitkän aikavälin lämpenemistrendin kanssa", sanoi WMO:n pääsihteeri Michel Jarraud. "Lämpenemisen nopeus ei ole tasainen, mutta vallitseva suuntaus on kiistaton. Koska ilmakehässä on ennätysmäärä kasvihuonekaasuja, maapallon lämpötila nousee edelleen tulevienkin sukupolvien aikana", Jarraud totesi.

"Meidän toimintamme - tai toimimatta jättämisemme - hiilidioksidipäästöjen ja muiden lämpöä sitovien kaasujen vähentämiseksi muokkaa planeettamme tilaa lapsillemme, lastenlapsillemme ja lastenlastenlapsillemme", sanoi Jarraud.

Pintalämpötila on yksi tutuimmista ja säännöllisimmin mitatuista sään ja ilmaston muuttujista, ja sillä on suorin yhteys pitkän aikavälin ilmastonmuutokseen. Se on kuitenkin vain osa laajempaa kokonaisuutta. Meret sitovat yli 90 prosenttia ihmisen toiminnan aiheuttamasta liikalämmöstä.

WMO julkaisi lämpötilatiedot ennakkoon ennen ”Ilmaston tila 2013” -raporttia, joka julkaistaan ​​maaliskuussa 2014. Se antaa laajemmat tiedot alueellisista lämpötiloista, sademääristä, tulvista, kuivuudesta, trooppisista hirmumyrskyistä, jääpeitteestä ja merenpinnasta.

WMO kokoaa parhaillaan tietoja 191 jäseneltään kansallisista havainnoista ja sään ääri-ilmiöistä vuonna 2013. Toisin kuin vuonna 2012, jolloin erityisesti Yhdysvalloissa havaittiin mittaushistorian ennätyslämpötiloja, lämpötila oli vuonna 2013 äärimmäisin Australiassa, jossa oli kuumin vuosi kautta aikojen.

WMO:n maapallon lämpötila-analyysi perustuu pääosin kolmeen riippumattomaan, toisiaan täydentävään aineistoon, joita ylläpitävät (1) Ison-Britannian ilmatieteen laitoksen (Met Office) Hadley Centre ja Itä-Anglian yliopiston Climatic Research Unit (CRU), (2) Yhdysvaltojen kansallisen valtameren ja ilmakehän tutkimuslaitos (National Oceanic and Atmospheric Administration) NOAA:n National Climatic Data Center sekä (3) Nasan Goddard Institute of Space Studies (GISS).

Kussakin näistä aineistoista käytetään hieman erilaisia laskentamenetelmiä, ja siten ne antoivat vuodelle 2013 eri sijoituksia lämpötilatilastoissa. Ne kuitenkin osoittavat johdonmukaisesti vuosien välisiä muutoksia ja pitkäaikaisen maailmanlaajuisen lämpenemistrendin. WMO yhdistää nämä aineistot ja käyttää myös Euroopan keskipitkien ennusteiden keskuksen (ECMWF) analysoimaa aineistoa, joka osoittaa vuoden 2013 maailmanlaajuisen maan ja valtamerten yhdistetyn lämpötilan olleen mittaushistorian neljänneksi korkein.

Maailmanlaajuisesti pelkän maanpinnan keskilämpötila oli noin 0,85 °C yli vertailukauden 1961-1990 keskiarvon ja noin 0,06 °C yli vertailukauden 2001-2010 keskiarvon. Tämä maa-alueiden lämpötila oli mittaushistorian neljänneksi lämpimin, mikä johtuu osittain hyvin lämpimästä marras- joulukuun jaksosta.

ENSO-neutraalit olosuhteet huomioon ottaen lämpötilat olivat poikkeuksellisen korkeita Ison Australian mutkan alueella ja sen lähivesillä, osissa koillista ja eteläistä Tyynenmeren keskiosaa sekä suuressa osassa Jäämerta.  Maailmanlaajuinen valtamerten pintalämpötila vuonna 2013 oli korkein sitten vuoden 2010. Se sijoittuu lämpötilatilastossa jaetulle kuudennelle tilalle vuosien 2004 ja 2006 kanssa. Maailmanlaajuisesti merten pintalämpötila oli 0,35 °C yli ajanjakson 1961-1990 keskiarvon ja sama kuin viimeisimmän vuosikymmenen 2001-2010 keskiarvo.

Lähde

WMO: 2013 Among Top Ten Warmest on Record, Press Release No. 983

Lue myös nämä

NOAA vahvisti hetki sitten: Vuosi 2013 globaalisti mittaushistorian neljänneksi lämpimin

Japanin ilmatieteen laitos: Vuosi 2013 globaalisti mittaushistorian toiseksi lämpimin

Vuosikatsaus: Säävuosi 2013

Ilmastonmuutoksen syytä vai ei: Viime vuonna ennätysmäärä kalliita sääkatastrofeja

Oliko 2013 ihmiskunnan paras vuosi?

Ennätyskuumat kuukaudet lisääntyneet globaalisti

Ilmastonmuutos tilastoissa ja diagrammeissa

Australiassa historian kuumin vuosi, kevät, kesä, kuukausi, viikko ja päivä

Ilmastonmuutos: Victorian osavaltiossa Australiassa korkeiden lämpötilojen todennäköisyys viisinkertaistunut

(EDIT 25.6.2014: Taulukkoon päivitetty kaikkien tutkimuslaitosten vahvistetut tulokset. Vuoden 2013 tiedot eivät siis enää ole alustavia ennakkotietoja. MetOfficen lämpötiladata löytyy tästä linkistä, taulukon tulkintaohje täältä ja lisätietoa täältä. Nasan tiedot voi puolestaan katsoa täältä.)

Ilmastonmuutos: Victorian osavaltiossa Australiassa korkeiden lämpötilojen todennäköisyys viisinkertaistunut

Australian mittaushistorian merkittävimmät helleaallot on koettu vuosina 1908, 1939, 2005, 2009, 2013 ja 2014. Vaikka Australia onkin aina ollut lämmin maanosa, korkeita lämpötiloja näyttää nykyään esiintyvän entistä useammin. Ajanjaksolla 2001-2014 päivän ylin lämpötila saavutti 45 astetta yhdellä tai useammalla Victorian osavaltion sääasemalla kaikkiaan 21 kalenterivuorokautena eli keskimäärin 1,5 päivänä vuodessa. Ajanjaksolla 1957-2000 tämä tapahtui vain 14 päivänä eli keskimäärin 0,3 päivänä vuodessa. Näin korkeiden lämpötilojen esiintymistodennäköisyys on siis kasvanut viisinkertaiseksi. Tutkimuksissa helleaaltojen on osoitettu lisäävän kuolleisuutta lähes kaikissa ikäryhmissä.

© Igor Zakowski - Fotolia.com

Eilen julkaistujen tietojen mukaan tammikuu 2014 oli jälleen Australiassa poikkeuksellisen lämmin kuukausi. Koko Australian tammikuun keskimääräinen päivän ylin lämpötila oli 0,97 °C yli tavanomaisen, minimilämpötila 0,85 °C yli tavanomaisen ja vuorokauden keskilämpötila 0,91 °C astetta yli tavanomaisen.

Onslow’ssa mitattiin 48,8 °C tammikuun kahdeksantena päivänä ja Emu Creekissä 49,2 °C tammikuun kymmenentenä päivänä. Viikonloppuna 11.-12. tammikuuta lämpötilat ylittivät monin paikoin 45 asteeseen. Perthissä vietettiin mittaushistorian kuumin yö 12. tammikuuta (29,7 °C).

Yksi mittaushistorian merkittävimmistä helleaalloista vaikutti Kaakkois-Australiassa 13.-18. tammikuuta. Vastaavia monen päivän helleaaltoja on paikoin ollut vain tammi-helmikuussa 2009, tammikuussa 1939 ja ehkä tammikuussa 1908. Nyt ei saavutettu aivan yhtä korkeita lämpötiloja kuin vuosina 2009 ja 1939, mutta äärimmäinen kuumuus vaikutti nyt pitemmän aikaa varsinkin Etelä-Australian ja Victorian rannikkoalueilla, esimerkiksi Melbournessa ja Adelaidessa. Suurimmassa osassa Victoriaa päivän maksimilämpötilat olivat vähintään 12 astetta tavanomaista korkeammat.

Tammikuussa 2014 korkeita lämpötiloja mitattiin poikkeuksellisen monena peräkkäisenä päivänä

Canberrassa mitattiin ennätyksellisesti neljänä peräkkäisenä päivänä vähintään 39 asteen ja kolmena peräkkäisenä päivänä vähintään 40 asteen maksimilämpötila. Mittaushistorian aikana Canberrassa on saavutettu 40 astetta vain 14 päivänä. Näistä yhdeksän on ollut viimeisimmän kahdeksan vuoden aikana (yksi vuonna 2007, kolme vuonna 2009, kaksi vuonna 2013 ja kolme vuonna 2014).

Adelaidessa mitattiin 14. tammikuuta mittaushistorian neljänneksi kuumin lämpötila (45,1 °C). Tämä oli historian viides kerta, kun saavutettiin 45 asteen lämpötila. Kolme näistä viidestä kerrasta on ollut viimeisimmän viiden vuoden aikana (2009, 2013 ja 2014). Adelaidessa oli ennätykselliset viisi peräkkäistä päivää, jolloin vuorokauden maksimilämpötila ylsi vähintään 42 asteeseen.

Melbournessa saavutettiin mittaushistorian korkein vuorokauden keskilämpötila (35,45 °C) 16. tammikuuta. Edellinen ennätys (35,40 °C) oli vuodelta 2009. Vuorokauden keskilämpötila on saavuttanut 35 astetta Melbournessa vain neljä kertaa (kaksi kertaa sekä vuosina 2009 että 2014). Tämän vuoden tammikuussa päivän ylin lämpötila Melbournessa ylsi vähintään 41 asteeseen neljänä peräkkäisenä päivänä ja vuorokauden alin lämpötila vähintään 27 asteeseen kahtena peräkkäisenä yönä.

Victorian osavaltiossa oli mittaushistorian kuumin neljän peräkkäisen päivän jakso sekä minimi- että maksimilämpötilojen perusteella mitattuna. Koko osavaltion maksimilämpötilojen keskiarvo ylitti 41 astetta neljänä päivänä ja vuorokauden keskilämpötila 32 astetta kolmena päivänä. Aiemmat ennätykset olivat vuodelta 2009.

Ennen tämän vuotista helleaaltoa Victoriassa oli koko mittaushistorian aikana ollut vain neljä päivää, jolloin koko osavaltion vuorokauden keskilämpötila ylitti 32 astetta (kolme kertaa vuonna 2009 ja kerran vuonna 1959). Vuoden 2001 jälkeen todennäköisyys saavuttaa koko osavaltion keskilämpötila 30 astetta on kasvanut merkittävästi.

Vuorokauden keskilämpötila on tärkeä helleaallon voimakkuuden mittari, koska korkeat yölämpötilat pahentavat kuumien päivien vaikutuksia. Lavertonissa mitattiin keskiyöllä 14.-15. tammikuuta 38,6 °C.

Australian historian pahimmat helleaallot

Victorian osavaltiossa mikään aiempi helleaalto ei yllä lähellekään näitä kahta viimeisimmän viiden vuoden aikana koettua hellejaksoa (2009 ja 2014). Nyt poikkeuksellista oli varsinkin erittäin korkeiden lämpötilojen pitkä kesto, eivät niinkään yksittäiset lämpötilaennätykset. Muutamilla paikoilla kuitenkin saavutettiin myös uusia sääasemakohtaisia lämpöennätyksiä.

Victoriassa päivän ylin lämpötila nousi 45 asteeseen kolmena päivänä tammikuussa 2014. Ajanjaksolla 2001-2014 eli 14 viimeisimmän vuoden aikana maksimilämpötila on saavuttanut 45 astetta yhdellä tai useammalla Victorian sääasemalla kaikkiaan 21 kalenterivuorokautena (keskimäärin 1,5 päivänä vuodessa). Ajanjaksolla 1957-2000 eli 44 vuoden aikana tämä tapahtui vain 13 päivänä (keskimäärin 0,3 päivänä vuodessa). Näin korkeiden lämpötilojen esiintymistodennäköisyys on siis kasvanut viisinkertaiseksi. Tarkastelu alkaa vuodesta 1957, koska iso osa kyseistä vuotta edeltävistä tiedoista on vielä digitalisoimatta.

Toisaalta joillakin sisämaan sääasemilla mitattiin tämän vuoden tammikuussa poikkeuksellisen suuria päivä- ja yölämpötilojen eroja. Länsi-Victorian Westmeressä mitattiin 13. tammikuuta minimilämpötilaksi 5,0 °C ja maksimilämpötilaksi 39,3 °C. Tämä on mittaushistorian suurin vuorokautinen lämpötilaero (34,3 °C) millään Victorian osavaltion sääasemalla. Edellinen ennätys (34,1 °C) oli Fiskvillestä tammikuulta 1957 (minimi −0,1 °C ja maksimi 34,0 °C).

Samanaikaisesti Australian eteläosien helleaallon kanssa Pohjois-Australiassa oli tavanomaista kylmempää. Niinpä koko Australian keskilämpötilat jäivät tämän vuoden tammikuussa hieman alemmiksi kuin vuosi sitten.

Kaiken kaikkiaan tammikuun 2014 helleaalto oli pitempi (muttei yhtä kuuma) kuin vuonna 2009 ja ilmeisesti kuumempi (mutta lyhyempi) kuin vuonna 1908. Vuoden 1908 helleaallosta ei kuitenkaan ole olemassa riittävästi vertailukelpoista tietoa. Vertailukelpoisen Milduran sääaseman perusteella näyttää kuitenkin siltä, että siellä lämpötila ylitti 44 astetta vuonna 1908 vain yhden kerran, ja että vuotta 1908 merkittävämpiä helleaaltoja on ollut vuosina 1939, 2009 ja 2014.

Tappavatko helleaallot?

Victoriassa on tehty perusteellinen tutkimus tammikuun 2009 helleaallon vaikutuksista kuolleisuuteen. Tutkimuksessa vertailtiin helleaallon aikana kuolleiden määrää vuosien 2004-2008 samana kalenteriviikkona kuolleiden ihmisten määrään. Tulosten mukaan helleaallot lisäsivät kuolleisuutta kaikissa ikäryhmissä, paitsi 0-4 –vuotiaiden kohdalla tulos ei ollut lukumääräisesti vähäisten kuolemantapausten vuoksi tilastollisesti merkitsevä.

Ikäryhmässä 5-64 vuotta kuolevuus lisääntyi 55 %, ikäryhmässä 65-74 vuotta 46 % ja 75-vuotiaiden tai vanhempien kohdalla 64 %. Lisäksi on mahdollista, että helleaalto edisti joidenkin ihmisten kuolemaa, vaikkei kuolema tapahtunutkaan heti helleaallon aikana.

Monissa muissakin tutkimuksissa on havaittu helleaaltojen lisäävän kuolleisuutta. Erityisen suuresti vaikuttavat pitkäkestoiset helleaallot, poikkeuksellisen korkeat lämpötilat, korkeat yölämpötilat, epätavalliseen aikaan (keväällä tai syksyllä) sattuvat helleaallot ja ehkä myös korkea ilmankosteus.

Brittiläisessä tutkimuksessa selvitettiin lämpötilojen vaikutuksia kuolemantapauksiin Isossa-Britanniassa vuosina 1993-2006. Tulosten mukaan yhden celsiusasteen lämpeneminen yli kriittisen lämpötilakynnyksen lisää kuolevuutta 2,1 % ja yhden celsiusasteen viileneminen alle kriittisen kylmyyskynnyksen 2,0 %. Ilmastonmuutoksen myötä kuumien päivien lukumäärän ennustetaan kolminkertaistuvan vuoteen 2080 mennessä. Kylmät päivät puolestaan vähenevät hieman.

Nykyiseen verrattuna Isossa-Britanniassa ennustetaan kuumuuden aiheuttamien kuolemantapausten määrän lisääntyvän 66 % 2020-luvulla, 257 % 2050-luvulla ja 535 % 2080-luvulla. Kylmyyden aiheuttamien kuolemantapausten lukumäärän ennustetaan lisääntyvän 3 % 2020-luvulla ja vähenevän 2 % 2050-luvulla sekä 12 % 2080-luvulla. Tässä on otettu huomioon sekä väestönkasvu, väestön ikärakenteen muuttuminen että ilmaston muuttuminen.

Nykyään kylmyyden aiheuttamia kuolemantapauksia kirjataan Isossa-Britanniassa 41 000 vuodessa ja kuumuuden aiheuttamia 2 000 vuodessa. Vuonna 2080 kylmyyden aiheuttamia kuolemantapauksia ennustetaan olevan 36 500 ja kuumuuden aiheuttamia 12 500. Kylmyyskuolemat ovat siis tuolloin vähentyneet 4 500 ja kuumuuskuolemat lisääntyneet 10 500. Kaiken kaikkiaan äärilämpötilojen edistämät kuolemantapaukset siis lisääntyvät 6 000:lla vuoteen 2080 mennessä. Vakiona pysyvässä ilmastossa kuolemantapaukset olisivat kuitenkin lisääntyneet vieläkin enemmän, koska kylmyyskuolemat olisivat lisääntyneet niin paljon väestömäärän kasvaessa ja väestön ikääntyessä. 

Helleaalto näyttää vaikuttavan erityisesti iäkkäiden ihmisten kuolleisuuteen. On kuitenkin täysin mahdotonta sanoa, kuinka moni näistä ihmisistä olisi kuollut muutenkin pian, vaikka helleaaltoa ei olisi tapahtunutkaan. Monet iäkkäät ovat terveydeltään heikkoja ja lopulliseen kuolemaan voi johtaa jokin ulkoinen tekijä, olkoonpa se helleaalto tai influenssavirus.

Ilmastonmuutoksen myötä helleaaltojen ennustetaan olevan tulevaisuudessa maailmanlaajuisesti entistä yleisempiä, voimakkaampia ja pitkäkestoisempia. Helleaaltojen edistämiä kuolemia voidaan kuitenkin yrittää estää välttämällä liikkumista, oleskelemalla viileissä tiloissa ja pitämällä huolta riittävästä nesteiden saannista.

Lähteet

Applied Geography: Increased risk of heat waves in Florida - Characterizing changes in bivariate heat wave risk using extreme value analysis

Australian Govenment, Bureau of Meteorology: Australia in January 2004 (Monday, 3 February, 2014)

Australian Government, Bureau of Meteorology: Special Climate Statement 47 – an intense heatwave in central and eastern Australia

Australian Government, Bureau of Meteorology: Special Climate Statement 48 – one of southeast Australia’s most significant heatwaves

Journal of Epidemiology & Community Health: Climate change effects on human health: projections of temperature-related mortality for the UK during the 2020s, 2050s and 2080s

Journal of Epidemiology & Community Health: Impact of hot temperatures on death in London - a time series approach

The Guardian: Heat-related deaths will rise 257 % by 2050 because of climate change

Victorian Government Department of Human Services Melbourne,Victoria: January 2009 Heatwave in Victoria - an Assessment of Health Impacts

Lue myös nämä

Ilmasto-opas.fi: Vanhukset kärsivät monesti sään ääri-ilmiöistä muita enemmän (tutkijahaastatteluvideo)

Jarin blogi: Ainakin puolet viime vuonna havaituista sään ääri-ilmiöistä johtui osaksi ilmastonmuutoksesta

Jarin blogi: Australiassa historian kuumin vuosi, kevät, kesä, kuukausi, viikko ja päivä

Jarin blogi: Australiassa historian pahin helleaalto

Jarin blogi: Ennätyskuumat kuukaudet lisääntyneet globaalisti

Jarin blogi: NOAA vahvisti hetki sitten - Vuosi 2013 globaalisti mittaushistorian neljänneksi lämpimin