Marraskuu 2016 oli Nasan GISS-tilastojen mukaan globaalisti 136-vuotisen mittaushistorian toiseksi lämpimin marraskuu, 0,95 celsiusastetta vuosien 1951-1980 marraskuiden keskiarvoa lämpimämpi. Tätä lämpimämpi on ollut vain marraskuu 2015, joka ylitti vertailukauden keskilämpötilan 1,02 asteella.
 |
| Kuva 1. Kuukausien lämpötilapoikkeamat (anomaliat) eri vuosina verrattuna ajanjakson 1980-2015 keskiarvoon. Vuoden 2016 kuukaudet kesäkuuta lukuun ottamatta olivat ennätyslämpimiä syyskuuhun asti. Loka- ja marraskuu olivat tätä vuotta lämpimämpiä viime vuonna. Diagrammissa on mukana vuodenaikaisvaihtelu, joka johtuu siitä, että suurin osa maapallon maa-alueesta on pohjoisella pallonpuoliskolla. Maa-alueilla, jotka lämpenevät ja viilenevät vain ohuesta pintaosasta, lämpötilat vaihtelevat voimakkaammin kuin merissä. Siksi pohjoisen pallonpuoliskon kesäaikaan (heinä-elokuussa) globaalit keskilämpötilat ovat aina nelisen astetta korkeampia kuin tammi-helmikuussa. Diagrammin saa suuremmaksi klikkaamalla hiirellä sen päältä. Credit: NASA/GISS/Schmidt. |
Erityisesti arktisella alueella on saavutettu pitkin vuotta lukuisia erilaisia sääennätyksiä tai muuten poikkeuksellisia tapahtumia:
-Vuonna 2016 keskimääräinen ilman lämpötila on ollut arktisella alueella mittaushistorian korkein. Vuodesta 1900 lähtien nousua on tapahtunut 3,5 celsiusastetta. Arktisen alueen lämpeneminen jatkuu noin kaksinkertaisella nopeudella muuhun maapalloon verrattuna.
-Pohjois-Amerikan arktisella alueella keväinen lumipeitteen laajuus oli mittaushistorian (satelliittimittaukset vuodesta 1967) pienin, toukokuussa alle neljä miljoonaa neliökilometriä.
-Grönlannin jäätikön massa jatkoi pienenemistään, kuten se on tehnyt vuodesta 2002, jolloin satelliittimittaukset alkoivat.
-Grönlannissa sulamiskauden alkamisajankohta oli tietyllä mittaustavalla 37-vuotisen mittaushistorian toiseksi aikaisin ja lähellä vuoden 2012 ennätystä.
-Arktisen merijään minimilaajuus oli lokakuun 2016 puolivälistä marraskuun lopulle vuodesta 1979 alkaneiden satelliittimittausten pienin ja 28 prosenttia alle vuosien 1981-2010 lokakuiden keskiarvon.
-Arktinen merijää myös ohenee. Monivuotista jäätä on nyt vain 22 prosenttia, ja peräti 78 prosenttia on haurasta yksivuotista jäätä. Vielä vuonna 1985 monivuotinen jää muodosti 45 prosenttia arktisesta merijäästä.
-Meriveden pintalämpötila oli Barentsinmerellä ja Tšuktšimerellä sekä Grönlannin itä- ja länsirannikoilla elokuussa viisi astetta vertailukauden 1982-2010 lämpötilaa korkeampi.
-Kevään aikainen jään sulaminen ja pieni jään määrä lisäsivät auringonsäteiden pääsyä meriin, mikä puolestaan kiihdytti ravintoketjujen perustana toimivien levien "kukintoja". Tämäkin on osaltaan osoitus arktisen alueen nopeista muutoksista.
 |
| Kuva 2. Marraskuun 2016 lämpötilapoikkeama (anomalia) eri alueilla verrattuna ajanjakson 1951-1980 marraskuiden keskiarvoon. Globaalisti marraskuun poikkeama oli noin asteen verran (0,95 celsiusastetta) vertailukauden yläpuolella. Alueellisesti anomaliavaihtelu oli -4,6 celsiusasteesta (tummansininen) +11,3 asteeseen (tummanpunainen). Keski-Venäjä oli tavanomaista kylmempi, kun taas tavanomaista selvästi lämpimämpää oli Etelämantereella, Pohjois-Amerikassa ja varsinkin arktisella alueella. Kartan saa suuremmaksi klikkaamalla hiirellä sen päältä. Credit: NASA/GISS/GISTEMP. |
Kun tarkastellaan 19 valikoitua arktisen alueen sääasemaa vuodesta 1971 alkaen, marraskuu 2016 oli tavanomaiseen verrattuna mittaushistorian lämpimin kuukausi. Lämpötilapoikkeama (anomalia) verrattuna tavanomaiseen marraskuuhun oli +6,7 celsiusastetta, mikä on lähes kolme astetta enemmän kuin aiempi marraskuun ennätys (+3,9 astetta vuonna 2012). Tämän vuoden marraskuun lämpötilapoikkeama ylittää myös lokakuun 2015 anomalian (+5,6 astetta) ja tammikuun 2016 anomalian (+6,5 astetta), mikä tekee marraskuusta anomalialla (ei siis absoluuttisella lämpötilalla) mitattuna arktisen alueen mittaushistorian lämpimimmän kuukauden.
Tähän vaikutti osaltaan merijään pieni määrä, jolloin merestä pääsi vapautumaan lämpöä ilmaan. Toisaalta kohonnut lämpötila puolestaan vähentää jään määrää. Tänä vuonna arktisen alueen merijään laajuus on ollut ennätyspieni seitsemänä kuukautena, kun katsotaan kuukausikohtaisia arvoja. Tammi-marraskuussa arktisen alueen merijään laajuus (mitattuna anomalialla eli poikkeamana verrattuna tavanomaiseen) oli koko aikaväli yhdistettynä tänä vuonna koko mittaushistorian pienin. Asiaa voidaan tarkastella myös vuorokausiarvojen perusteella. Tähän mennessä arktisen merijään laajuus on tänä vuonna ollut ennätyspieni jo 186 vuorokautena eli 53 prosenttia vuodesta.
Myös antarktisella alueella (Etelämantereen ympäristössä) merijään laajuus oli marraskuussa ylivoimaisesti mittaushistorian pienin, vaikka viime vuosina siellä on muuten mitattu ennätyslaajoja merijään alueita. Toistaiseksi ei voida kuitenkaan sanoa mitään siitä, mihin suuntaan antarktisen alueen merijään laajuuden trendi lähtee menemään.
 |
| Kuva 3. Marraskuun 2016 lämpötilapoikkeama (anomalia) celsiusasteina eri leveyspiireillä verrattuna ajanjakson 1951-1980 keskiarvoon. Erityisen lämmintä oli napa-alueilla, erityisesti arktisella alueella, jossa lämpötilakeskiarvo nousi jopa yli 11 celsiusastetta tavanomaisen yläpuolelle. Diagrammin saa suuremmaksi klikkaamalla hiirellä sen päältä. Credit: HotWhopper. |
Cowtanin ja Wayn tutkimuksen sekä myös Nasan mukaan maapallo on lämmennyt globaalisti 1,1 celsiusastetta vuodesta 1900. Sen sijaan arktinen alue on samaan aikaan lämmennyt Cowtanin ja Wayn mukaan 2,9 astetta ja Nasan mukaan 2,2 astetta.
 |
| Kuva 4. Koko vuoden globaali pintalämpötilojen anomalia laskettuna vuoden alusta kunkin kuukauden loppuun. Vuoden 2016 alkupuolta lämmitti ilmastonmuutoksen lisäksi erityisen voimakas El Niño -ilmiö. Erityisen voimakkaasti lämpimyys on näkynyt arktisella alueella. Tähän mennessä 136-vuotisen mittaushistorian lämpimin kokonainen kalenterivuosi on ollut vuosi 2015, mutta vuosi 2016 lyö viime vuoden ennätyksen. Joulukuun täytyisi jäädä 0,75 celsiusastetta pitkäaikaisen keskiarvon alapuolelle, jotta koko vuodesta ei tulisi ennätyslämmintä. Niin kylmää on koko mittaushistorian aikana ollut ainoastaan joulukuussa 1916. Diagrammin saa suuremmaksi klikkaamalla hiirellä sen päältä. Credit: HotWhopper. |
Vuodesta 2016 tulee globaalisti mittaushistorian lämpimin kalenterivuosi. Näin uusi ennätys tehdään jo kolmantena vuonna peräkkäin.
 |
| Kuva 5. Syys-marraskuiden keskimääräiset globaalit lämpötilat Japanin ilmatieteen laitoksen mukaan. Diagrammissa esitetyt lämpötilalukemat ovat anomalioita eli poikkeamia vertailukauden 1981-2010 syys-marraskuiden globaalista keskilämpötilasta. Harmaalla viivalla on esitetty yksittäisten vuosien syys-marraskuiden pintalämpötilojen anomaliat. Sininen viiva kertoo viiden vuoden liukuvan keskiarvon (eli joka vuosi on laskettu uusi keskiarvo viiden viimeisimmän vuoden perusteella). Punainen viiva kertoo pitkän aikavälin lineaarisen trendin. Diagrammin saa suuremmaksi klikkaamalla hiirellä sen päältä. Credit: Japan Meteorological Agency, Seasonal Anomalies of Global Average Surface Temperature in Autumn (September to November) (1891 - 2016, preliminary value). |
Japanin ilmatieteen laitoksen mukaan pohjoisen pallonpuoliskon syksy eli syys-marraskuun kolmen kuukauden jakso oli tänä vuonna globaalisti vuodesta 1891 alkavan mittaushistorian toiseksi lämpimin. Syksyllä 2016 vuosien 1981-2010 keskimääräinen globaali syksyn lämpötila maa- ja merialueet yhdistettyinä ylittyi 0,33 celsiusasteella ja 1900-luvun syksyjen keskilämpötila 0,66 asteella.
Mittaushistorian kuusi globaalisti lämpimintä syys-marraskuuta ovat Japanin ilmatieteen laitoksen mukaan olleet järjestyksessä lueteltuina syksyt 2015 (+0,53°C yli vertailukauden 1981-2010 syksyjen keskiarvon), 2016 (+0,33°C), 2014 (+0,31°C), 2013 (+0,26°C) ja 2012 (+0,24°C). Mittaushistorian aikana syksyt ovat lämmenneet globaalisti keskimäärin 0,67 astetta vuosisadassa.
 |
| Kuva 6. Maapallon lämpenemistrendi vuodesta 1850 nykypäivään on selvä. Valkoinen kuvaaja (ja harmaa vaihteluväli) oheisessa diagrammissa kertoo vuosittaiset lämpötilapoikkeamat (anomaliat) verrattuna pitkän aikavälin keskiarvoihin, kun käytettävissä on nykyisen laajuinen mittausverkosto (1 K = 1 °C). Mikäli tarkasteltaisiin lämpötiloja vain samoilta alueilta kuin vuonna 1850 oli käytettävissä, tuloksena olisi mustan käyrän osoittama vuosittainen lämpötilavaihtelu. Diagrammin saa suuremmaksi klikkaamalla hiirellä sen päältä. Credit: Ed Hawkins, Climate Lab Book. License: CC BY-SA 4.0. |
Lämpötilamittaushistorian alkuvuoden 1850 jälkeen mitattavan alueen laajuus on suurentunut. Jos tarkastellaan vain samoja alueita, jotka olivat mukana mittauksissa vuonna 1850, lämpenemistrendi on hieman pienempi kuin kaikkia nykyisin tilastoituja alueita tarkasteltaessa, mutta silti lämpenemistrendi on selvä. Tämä tarkoittaa sitä, että alkuperäisdatassa ei ollut kattavasti mukana kaikkein voimakkaimmin lämpeneviä alueita esimerkiksi arktisella alueella. Tarkastelusta puuttuu vieläkin menneiden vuosien tietoa sellaisilta, jotka lämpenevät kaikkein eniten, esimerkiksi juuri arktiselta alueelta. Lämpenemistrendi saattaa siis olla todellisuudessa vieläkin voimakkaampi kuin tämänhetkisillä tiedoilla oletetaan.
Kuinka monessa suomalaisessa mediassa nämä tiedot ovat nousseet selvästi näkyville? Olisikohan aika käsitellä muutakin muin
"Sipilä Gatea" ja
Saara Aaltoa?
Lari Lohikosken erinomainen kirjoitus
"Mistä valtamedia oikeasti vaikenee?" on yhä todella ajankohtainen!
Lähteet
Climate Lab Book: Sparse coverage of temperature observations
Deep Cold: Interior and Northern Alaska Weather & Climate
HotWhopper: It's still hot! Second hottest November in the NASA GISTemp record
Japan Meteorological Agency: Seasonal Anomalies of Global Average Surface Temperature in Autumn (September to November) (1891 - 2016, preliminary value)
Nasa: The Last Two Novembers are the Warmest Novembers on Record
NOAA: Unprecedented Arctic warmth in 2016 triggers massive decline in sea ice, snow
Open Mind (Tamino): Arctic
Open Mind (Tamino): State of the Climate
The Washington Post: Abnormally warm Arctic spurs planet to second-warmest November on record
Lue myös nämä
Vuodesta 2016 tulossa mittaushistorian lämpimin: Marraskuukin globaalisti jopa viime vuoden ennätyslämmintä marraskuuta lämpimämpi
Uusi supertarkka nettikartta Suomesta, nerokkaat keksinnöt ympäristöongelmina ja arktisen alueen katoava merijää
Uusi ennätys: Merijään pinta-ala globaalisti satelliittiajan pienin
Grönlannissa ennätyslämpötilat käynnistivät sulamiskauden nyt ensimmäistä kertaa mittaushistoriassa jo huhtikuussa, puolitoista kuukautta tavanomaista aiemmin
Phuketin-loman lennot sulattavat arktista merijäätä lähes viisi neliömetriä yhtä matkustajaa kohden
