sunnuntai 11. heinäkuuta 2021

Kotkan Haapasaaressa viime yön alin lämpötila oli yli 24 astetta

Kotkan Haapasaaren mittauspisteen lämpötilat (punainen käyrä) ja kastepisteet (vihreä pisteviivoitus) 10.-11. heinäkuuta 2021. Kuvakaappaus Ilmatieteen laitoksen nettisivuilta.


Kotkan Haapasaaressa viime yön alin lämpötila oli 24,2 astetta. Samoihin lukemiin siellä päädyttiin 1. elokuuta vuonna 2003.

Ilmastonmuutoksen seurauksena korkeiden yölämpötilojen ennätykset yleistyvät enemmän kuin korkeiden päivälämpötilojen ennätykset, mikä on erityisesti riskiryhmien terveyden kannalta vieläkin haitallisempaa kuin päivälämpötilojen kohoaminen. Öiden päiviä voimakkaampi lämpeneminen vaikuttaa ihmisten kokemaan lämpöstressiin. Kuumuuteen liittyvät kuolemat lisääntyvät erityisesti kuumien öiden myötä, kun elimistöllä ei ole aikaa palautua päivän kuumuudesta.


Hiilidioksidin ja muiden kasvihuonekaasujen määrän lisääntyminen lämmittää sekä öitä että päiviä. Yöllä ylimääräinen lämpö kuitenkin jää ohueen kerrokseen (joitakin satoja metrejä) maanpinnan päälle, jolloin pieni ilmamäärä lämpenee paljon. Sen sijaan päivällä ylimääräinen lämpö nousee korkeammalle (jopa muutama kilometri), jolloin suuri ilmamäärä ei lämpene yhtä paljon kuin yön ohut lämpökerros.


Kaupunkien lämpösaarekeilmiön vuoksi kaupungit ovat ympäröiviä alueita lämpimämpiä. Lämpösaarekeilmiön voimakkuus kasvaa kaupungin laitamilta kohti keskustaa siirryttäessä. Vähintään miljoonan asukkaan kaupunki saattaa olla vuoden keskilämpötilalla mitattuna 1-3 celsiusastetta ympäristöään lämpimämpi. Iltaisin tai öisin vaikutus voi olla äärimmillään jopa 12 astetta.

Kuumuuden haitallisia terveysvaikutuksia voidaan vähentää jäähdyttävillä ilmastointilaitteilla. Ne viilentävät sisätiloja, mutta siirtävät hukkalämmön ulos. Tämä puolestaan nostaa kaupunkien ilman lämpötilaa. Ilmastoinnin tarvetta ovat lisänneet myös toimistorakennukset, joissa täytyy saada poistettua tietokoneiden tuottamaa hukkalämpöä. Nykyisellä ilmastoinnin määrällä vaikutus esimerkiksi Pariisin lämpötilaan on helleaallon aikana (ei siis koko vuoden aikana) vuonna 2013 julkaistun tutkimuksen mukaan 0,5 celsiusastetta. Jos ilmastoinnin määrä kaksinkertaistuu, vaikutus on kaksi astetta.

Ilmastotieto kertoo kaupunkien yhä lämpenevistä öistä näin: "Esimerkiksi Arabian niemimaalla, Iranissa ja Intiassa kaupunkien yölämpötilat saattavat nousta 3-5 °C pelkästään hiilidioksidin kaksinkertaistumisesta. Kaupunkilämpösaarekkeen voimistuminen saattaa lisäksi nostaa lämpötiloja joillakin alueilla yhtä paljon kuin hiilidioksidin kaksinkertaistuminen. Todella kuumien öiden määrä tulee lisääntymään selvästi. Kaupungin todella kuuma yö tarkoittaa tässä sitä, että ympäröivän maaseudun öistä vain 1 % on yhtä kuumia tai kuumempia. Lontoossa on nykyään 1-2 todella kuumaa yötä vuodessa, mutta tämän tutkimuksen mukaan vuonna 2050 Lontoossa voi olla jopa 10 todella kuumaa yötä. Pekingissä kuumien öiden määrä saattaa nousta nykyisestä 3-6:sta jopa 50:een per vuosi. Nigerian Lagosissa on kaikista surkein tilanne; nykyisestä alle viidestä todella kuumasta yöstä tilanne kehittyy niin, että vuonna 2050 todella kuumia öitä saattaa olla jopa 150."

Lue myös nämä

Lisääntyykö vai väheneekö kuolleisuus Isossa-Britanniassa ilmastonmuutoksen myötä?

Kaupunkien lämpösaarekeilmiön ymmärtäminen on avain järkevään kaupunkisuunnitteluun

Ilmastonmuutos: Miksi yöt lämpenevät enemmän kuin päivät ja talvet enemmän kuin kesät?

Päättynyt kesäkuu oli Kouvolan digitoidun mittaushistorian selvästi lämpimin kesäkuu

Mitattiinko Kuolemanlaaksossa eilen maailman mittaushistorian korkein lämpötila?

lauantai 10. heinäkuuta 2021

Mitattiinko Kuolemanlaaksossa eilen maailman mittaushistorian korkein lämpötila?

Kuolemanlaakson automatisoitu mittausasema kuvattuna 2. tammikuuta 2015. Credit: Dr Jeff Masters.

Viime vuoden elokuussa Kalifornian Kuolemanlaaksossa mitattua 129,9 fahrenheitin lämpötilaa pidetään mahdollisesti korkeimpana maapallolla koskaan luotettavasti mitattuna lämpötilana. Eilen lämpötila kuitenkin kohosi alustavien, tarkastamattomien tietojen mukaan vieläkin korkeammaksi, 130 fahrenheitasteeseen. Molemmat mainitut lämpötilat pyöristyvät 54,4 celsiusasteeseen. 

Onko tämä korkein koskaan maapallolla luotettavasti mitattu lämpötila? Toistaiseksi maailman ennätyslämpötilana pidetään samassa mittauspisteessä mitattua 56,7 astetta (134 fahrenheitastetta), joka saavutettiin 10. heinäkuuta vuonna 1913 ilmeisesti hiekkamyrskyn seurauksena. Kyseinen ennätys on kuitenkin asetettu useista syistä hyvin kyseenalaiseksi. Siksi nyt mitattu lämpötila saattaa olla kuumin maapallolla koskaan luotettavasti mittareilla mitattu luonnollinen (varjo)lämpötila. Täyttä varmuutta asiaan on kuitenkin lähes mahdotonta saada.

Lue myös nämä

Financial Times: Record June heat in North America and Europe linked to climate change

Jarin blogi: Päättynyt kesäkuu oli Kouvolan digitoidun mittaushistorian selvästi lämpimin kesäkuu

perjantai 2. heinäkuuta 2021

Päättynyt kesäkuu oli Kouvolan digitoidun mittaushistorian selvästi lämpimin kesäkuu

Kesäkuun 2021 keskilämpötila oli Kouvolassa Utin lentoaseman mittauspisteessä 19,8 astetta. Hellepäiviä (vuorokauden ylin lämpötila vähintään 25,1 astetta) oli 15 kappaletta. Korkein mitattu lämpötila oli 32,2 astetta (23.6.), korkein vuorokauden keskilämpötila 26,8 astetta (22.6.) ja korkein vuorokauden alin lämpötila 20,4 astetta (22.6.). Päättynyt kesäkuu oli keskilämpötilan perusteella Utin lentoaseman koko digitoidun mittaushistorian (1959-2021) selvästi lämpimin kesäkuu, asteen lämpimämpi kuin edellinen ennätys (18,8 astetta) kesäkuulta 1999. 

Kesäkuu 2021 olisi ollut hyvin todennäköisesti keskimääräistä lämpimämpi ilman ilmastonmuutostakin, mutta ilmastonmuutos todennäköisesti vaikutti siihen, että lämpötila nousi näin korkeaksi. Yksittäisen kuukauden ennätyskorkeaa lämpötilaa tärkeämpi asia ilmastonmuutosta tarkasteltaessa on pitkäaikainen lämpötilatrendi. Utin kesäkuun keskilämpötila on ylittänyt 19 astetta ainoastaan kuluvana vuonna ja 18 astettakin vain kolme kertaa aiemmin: vuonna 1999 keskilämpötila 18,8 astetta ja vuosina 2013 sekä 2020 puolestaan 18,1 astetta. Vuonna 1961 kesäkuun keskilämpötila oli tasan 18 astetta. Utin lentoaseman kylmin kesäkuun keskilämpötila on ollut 11,3 astetta vuonna 1982.

Utin toisessakin mittauspisteessä, Lentoportintiellä, tehtiin kesäkuun uusi keskilämpötilaennätys. Kesäkuun 2021 keskilämpötilaksi mitattiin siellä tasan 20 astetta.

Myös koko Suomessa ja Suomen vanhimmalla sääasemalla (Helsingin Kaisaniemi vuodesta 1844 alkaen) kesäkuu oli mittaushistorian lämpimin. Hellepäiviä oli jossakin päin Suomea ennätyksellisen monena päivänä. Koskaan aiemmin digitoidun mittaushistorian aikana myöskään touko-kesäkuun yhteenlaskettu hellepäivien lukumäärä ei ole ollut Suomessa yhtä suuri. 

Ilmatieteen laitoksen tiedotteessa kerrotaan näin:

"Ilmatieteen laitoksen tilastojen mukaan kesäkuu oli suurimmassa osassa maata ennätyksellisen tai poikkeuksellisen lämmin. Lähinnä vain osassa Lappia kesäkuu oli harvinaisen lämmin eli siellä vastaava lämpö toistuu keskimäärin kerran 10 - 30 vuodessa. Koko maan keskilämpötila oli ennätyksellisen korkea noin 16,5 astetta. Tämä ylittää edellisen ennätyksen vuodelta 1953 jopa 0,3 asteella. - - Helsingin Kaisaniemen keskilämpötila 19,3 astetta oli vuonna 1844 alkaneen mittaushistorian korkein. Hellepäiviä mitattiin maassamme yhteensä 25 kappaletta, mikä on eniten digitoidun vuorokausiaineiston aikakaudella eli vuodesta 1961 alkaen." 

Lähteet

Ilmatieteen laitoksen avoin data 

Ilmatieteen laitoksen tiedote 1.7.2021: Kesäkuu oli Suomen mittaushistorian lämpimin

Lue myös nämä

Kaksi Suomen digitoidun mittaushistorian helle-ennätystä rikki

Kouvolan talvi oli 1,2 astetta keskimääräistä lämpimämpi

Vuosi 2020 oli mittaushistorian lämpimin Kouvolassa, Suomessa ja ehkä globaalistikin

Viileät kesäkuut

Kouvolassa Suomen paras kesäsää

maanantai 28. kesäkuuta 2021

Maapallon ylikulutuspäivä on 29. heinäkuuta: Ihmiskunta käyttää vuodessa 1,7 maapallon uusiutuvat luonnonvarat

Maapallon luonnonvarojen ylikulutuspäivä eli ekovelkapäivä on tänä vuonna noin 29. heinäkuuta. Ihmiskunta on siis seitsemässä kuukaudessa käyttänyt kaikkia maapallolla tämän vuoden aikana syntyviä uusiutuvia luonnonvaroja vastaavan määrän luonnonvaroja. Nykyisellä uusiutuvien luonnonvarojen käytöllä tarvittaisiin 1,7 maapalloa tuottamaan kestävästi ihmiskunnan käyttämät luonnonvarat ja sitomaan ihmiskunnan kasvihuonekaasupäästöt. 


Diagrammissa on esitetty maapallon ylikulutuspäivät vuosina 1970-2021. Mitä matalampi vihreä pylväs on, sitä aiemmin vuoden luonnonvarat on kulutettu loppuun. Ekovelka eli maapallon luonnonvarojen ylikulutus alkoi 1970-luvulla. Vuonna 2021 vuoden aikana syntyvät luonnonvarat on kulutettu loppuun noin 29. heinäkuuta. Täysin tarkkojen päivämäärien laskeminen on kuitenkin mahdotonta. Kun vielä 1960-luvun lopulla ihmiskunnan luonnonvarojen käyttö oli sopusoinnussa maapallon luonnonvarojen tuotannon kanssa, nyt ihmiskunta kuluttaa luonnonvaroja vuodessa yhtä paljon kuin 1,7 maapalloa ehtisi tuottaa. Credit: Earth Overshoot Day.

Torstaina 29. heinäkuuta on maailman ylikulutuspäivä eli ekovelkapäivä 2021. Ihmiskunta on siis 1.1.2021-29.7.2021 käyttänyt kaikkia maapallolla tämän vuoden aikana syntyviä uusiutuvia luonnonvaroja vastaavan määrän luonnonvaroja (mukaan lukien luonnonvarat, joita tarvitaan sitomaan tuotetut kasvihuonekaasupäästöt). Loppuvuoden elämme siis velaksi ja kulutamme aiempina vuosikymmeninä säästöön jääneitä luonnonvaroja. Tätä pääomaa tarvittaisiin turvaamaan seuraavan vuoden ja muiden tulevien vuosien tuotanto. Maapallon ylikulutukseen vaikuttaa neljä keskeistä avaintekijää: 1) kuinka paljon kulutamme, 2) kuinka tehokkaasti tuotteet valmistetaan, 3) kuinka paljon ihmisiä on ja 4) kuinka paljon luonnonvaroja luonto pystyy tuottamaan.

Laskelmat perustuvat lähinnä YK:n tilastoihin. Vuoden 2021 ylikulutuspäivän laskelmissa käytetään YK:n vuodelta 2017 keräämiä tilastotietoja, koska ne ovat uusimmat kattavasti saatavilla olevat tilastot. YK:n tilastot saadaan kerättyä aina vasta 3-4 vuoden viiveellä. Siksi ylikulutuspäivää laskettaessa YK:n tilastoja on täydennetty uudemmilla tilastotiedoilla, joiden avulla on päästy ekstrapoloimaan uusinta kehitystä. Uusimmat tilastotiedot voivat olla esimerkiksi epävirallisempia, epäsuoremmin asiaa kuvaavia tai vähemmän kattavia kuin myöhemmin saatavat YK:n tilastot.

Ylikulutuspäivä lasketaan kaavalla (maapallon biokapasiteetti / ihmiskunnan ekologinen jalanjälki) x 365. Ekologinen jalanjälki tarkoittaa sitä, kuinka suuri pinta-ala yhtä asukasta kohden keskimäärin tarvitaan uusiutuvien luonnonvarojen tuottamiseen ja hiilidioksidin sekä muiden haitallisten päästöjen eliminoimiseen. Biokapasiteetti puolestaan tarkoittaa ekosysteemien kykyä tuottaa uusiutuvia luonnonvaroja ja sitoa päästöjä yhtä asukasta kohden laskettuna. Luvut ilmoitetaan globaalihehtaareina (gha). Se tarkoittaa hehtaarin suuruista aluetta, jonka tuottavuus vastaa maapallon keskiarvoa. Hehtaarilla erittäin tuottavaa maata on enemmän globaalihehtaareja kuin hehtaarilla huonosti tuottavaa maata. Pinta-alat muutetaan vertailukelpoisiksi kertomalla ne maa-alueen ekologista tuottavuutta kuvaavalla kertoimella. Esimerkiksi hehtaari hyvää viljelymaata on noin 2 gha, kun taas hehtaari laidunmaata on noin 0,5 gha.

Maailman ekologinen jalanjälki (punainen käyrä), biokapasiteetti (vihreä käyrä) ja hiilijalanjälki (harmaa käyrä) globaalihehtaareina asukasta kohden vuosina 1961-2021. Hiilijalanjälki muodostaa osan ekologisesta jalanjäljestä, joka on esitetty kokonaisuudessaan punaisella käyrällä. Vaaleammilla värisävyillä esitetyt vuosien 2018-2021 tiedot ovat tämänhetkisiä ennakkoarvioita. Credit: Earth Overshoot Day.

Vuodesta 2020 vuoteen 2021 sekä hiilijalanjälki että koko ekologinen jalanjälki kasvoivat globaalisti 6,6 % ja biokapasiteetti 0,3 %. Kansainvälisen energiajärjestön (IEA) mukaan hiilidioksidipäästöt vähenivät covid-19-pandemian seurauksena vuoden 2020 alkupuolella (erityisesti toisella neljänneksellä) selvästi. Vaikka vuoden loppupuoliskolla ne kasvoivat jälleen, vuoden 2020 kokonaispäästöt olivat 5,8 % alhaisempia kuin vuonna 2019. Tämä osoittaa sitä, että laajamittaisilla kasvihuonekaasuja tuottavien toimintojen sulkemisilla päästömääriin voidaan vaikuttaa selvästi. Vuonna 2021 hiilidioksidipäästöjen ennustetaan kuitenkin kasvavan 4,8 % vuodesta 2020, joten päästöt jäänevät juuri ja juuri vuoden 2019 päästöjä pienemmiksi.

Vuonna 2021 Amazonin sademetsien hävittäminen on kiihtynyt. Amazonin metsien tuhoutumisen arvioidaan lisääntyvän 43 % verrattuna vuoteen 2020, jolloin sademetsiä tuhottiin 1,1 miljoonaa hehtaaria. Amazonin alueella heikentynyt maaperä ja metsien kunnon huonontuminen kuitenkin lisäävät ilmakehän hiilidioksidipitoisuutta 3-5-kertaisesti metsäkatoon eli metsäpinta-alan pienentymiseen verrattuna. Koko maapallon metsien biokapasiteetin pienentymisen arvoidaan olevan 0,5 %.

Arvioinnin lopputuloksena voidaan todeta, että vuonna 2021 maapallon biokapasiteetti on 1,5 globaalihehtaria/asukas ja ihmiskunnan ekologinen jalanjälki 2,7 globaalihehtaaria/asukas, josta 61 % on hiilijalanjälkeä.

Kestävän kehityksen minimitaso edellyttää Global Footprint Networkin mukaan valtion kansalaisten hyvinvointia ja kulutustasoa, joka ei ylitä maapallon kestokykyä. Kansalaisten hyvinvointia mitataan inhimillisen kehityksen indeksillä (HDI, human development index), johon sisältyvät elinajanodote, koulutus (koulutuksen kesto) sekä väestön ostovoima (asukasta kohden laskettu ostovoimakorjattu bruttokansantuote). Indeksin lukuarvo vaihtelee nollasta yhteen. Mikäli indeksi on vähintään noin 0,7 (tarkkaan ottaen yli 0,67), valtio on YK:n määritelmän mukaan korkeasti kehittynyt. Jos indeksi on vähintään 0,8, kyseessä on jo hyvin korkeasti kehittynyt valtio. 

Esimerkkivaltioita lueteltuina ekologisen jalanjäljen ja maapallojen tarpeen mukaisessa järjestyksessä. Ekologinen jalanjälki on ilmoitettu globaalihehtaareina asukasta kohden. HDI tarkoittaa inhimillisen kehityksen indeksiä (ks. teksti). Valtioiden tarve tarkoittaa sitä, kuinka monta kyseisen valtion pinta-alaa tarvittaisiin tuottamaan valtiossa asuvien ihmisten uusiutuvat luonnonvarat, kun otetaan huomioon juuri kyseisen valtion biokapasiteetti eli uusiutuvien luonnonvarojen tuotanto. Maapallojen tarve puolestaan tarkoittaa sitä, kuinka monta maapalloa tarvittaisiin luonnonvarojen tuottamiseen, jos kaikki maapallon ihmiset eläisivät samalla kulutustasolla kuin esimerkkivaltion ihmiset. Punaisella värillä on merkitty maailman suurimmat epätoivottavat ääriarvot. Vihreällä värillä puolestaan on merkitty parhaiten kestävän kehityksen tavoitteet täyttävät ääriarvot. Kestävän kehityksen mukaisessa elämässä ekologisen jalanjäljen pitäisi olla enintään 1,7, HDI:n vähintään 0,7 (tarkkaan ottaen yli 0,67) ja maapallojen tarpeen alle 1,0. Nämä ehdot täyttyvät Sri Lankassa ja Filippiineillä. Näissäkin valtion väkiluku on kuitenkin niin suuri, ettei oman valtion pinta-ala riitä kaikkien uusiutuvien luonnonvarojen kestävään tuottamiseen. Taulukon saa suuremmaksi klikkaamalla hiirellä sen päältä. Credit: York University Ecological Footprint Initiative & Global Footprint Network. National Footprint and Biocapacity Accounts, 2021 edition. Produced for the Footprint Data Foundation and distributed by Global Footprint Network.

 Luonnonvarojen hyödyntäminen alkoi kasvaa voimakkaasti 1960-luvulla. Ensimmäistä kertaa ihmiskunnan luonnonvarojen käyttö ylitti maapallon vuosituotannon ja ilmastonmuutosta aiheuttavan hiilidioksidin päästömäärä hiilidioksidin luonnollisen vuotuisen sitoutumisen 1970-luvun alkupuolella.

Todellisuudessa nämä laskelmat tietyistä päivämääristä eivät kuitenkaan voi olla läheskään tarkkoja, sillä "jokaista syntyvää kalaa on mahdotonta laskea". Toisinaan laskelmissa on myös inhimillisiä virheitä, joita itsekin olen korjaillut. Tarkan päivämäärän selvittämistä tärkeämpää onkin ymmärtää kehitystrendi. Kehityksen seurauksia ovat esimerkiksi metsäkato, maaperän eroosio, biodiversiteetin heikkeneminen ja ilmastonmuutos

Milloin ylikulutuspäivä olisi, jos kaikki maapallon ihmiset eläisivät samalla elintasolla kuin tietyn valtion ihmiset (tilastotiedot vuodelta 2017)? Mikäli kaikki maapallon asukkaat kuluttaisivat luonnonvaroja yhtä paljon kuin qatarilaiset, globaali ylikulutuspäivä olisi ollut jo noin 9. helmikuuta. Jos kaikki ihmiset puolestaan eläisivät suomalaisten kulutustasolla, maapallon ylikulutuspäivä olisi ollut noin 10. huhtikuuta. Credit: York University Ecological Footprint Initiative & Global Footprint Network. National Footprint and Biocapacity Accounts, 2021 edition. Produced for the Footprint Data Foundation and distributed by Global Footprint Network (CC-BY-SA 4.0).

Eri valtioiden ekologisia jalanjälkiä voi tutkia erillisiltä teemasivuilta. Oman ekologisen jalanjälkensä voi puolestaan laskea osoitteessa www.footprintcalculator.org.

Ylikulutuspäivän laskeminen näyttää aliarvioivan luontokatoa ja muita ympäristöongelmia


"Tieteellisessä keskustelussa mittaria on kritisoitu paljon, vaikkei tämä keskustelu juurikaan ole näkynyt julkisuudessa. Ehkä kritiikki tulkittaisiin helposti niin, että se kyseenalaistaa globaalin ylikulutuspäivän viestin. Asia on kuitenkin päinvastoin: kriitikkojen mukaan ekologinen jalanjälki aliarvioi pahanlaisesti ihmistoiminnan ympäristövaikutuksia ja antaa harhaanjohtavan kuvan nykytilanteesta. - - Kun hiilinielujen osuus on ekologisen jalanjäljen laskelmissa ainoa merkittävästi muuttuva osuus, biokapasiteetin ja ylikulutuksen määrittely on lopulta kiinni vain fossiilienergiasta (Galli et al. 2016, 229). Ilmastonmuutoksesta tulee oikeastaan ainoa merkittävä ongelma. Se eittämättä onkin kohtalokas ympäristöongelma, joka vaikuttaa kaikkeen muuhun. - - Jos ilmastopäästöt onnistuttaisiin nollaamaan päästöleikkauksilla ja hiilinieluilla, ekologinen jalanjälki olisi enää noin puoli maapalloa. Olisiko tilanne silloin kestävä? Mitä ilmeisimmin ei, sillä maailmassa on suuria ongelmia vesivarojen, biodiversiteetin, viljelysmaan, metsäkadon ja monen muun asian kanssa. Kasvihuonepäästöjen eliminoiminen ei yksinään johtaisi kestävään maailmaan. - - Kritiikin ydin on kuitenkin juuri tässä: voidaanko ympäristö- ja luonnonvaraongelmien moninaisuutta koskaan palauttaa yhteen mittariin? - - Kritiikin tärkein viesti on, että ekologinen jalanjälki ei anna meille todellista tilannekuvaa poliittisten toimien perustaksi vaan aliarvioivan kuvan tilanteen vakavuudesta. - - Mikä tärkeintä, emme ole enää tilanteessa, jossa hiilipäästöjen nollaaminen päästöleikkauksilla ja hiilinieluilla riittäisi. Päästöt täytyy saada lähivuosikymmeninä negatiivisiksi. - - On perustellumpaa sanoa, että ylikulutuspäivä oli vuosikausia sitten. (Galli et al. 2016, 225) Tai pikemmin: koska elintärkeät ekologiset järjestelmät vaurioituvat ympäri maailman, luonnonvaroja käytetään kiihtyvällä tahdilla, väestö kasvaa ja ilmastonmuutos etenee, ylikulutuspäivä on joka päivä. - - Ja mitä koko ongelman tiivistäminen yhdeksi lukuarvoksi oikeastaan kertoo meille? Sillä voidaan viestiä, että tilanne on huono. Mutta jos halutaan etsiä toivon ja toiminnan mahdollisuuksia, tarvitaan viestejä ja välineitä, jotka kertovat meille, mitä on tehtävä."

Lähteet ja lisätietoja


sunnuntai 27. kesäkuuta 2021

Kaksi Suomen digitoidun mittaushistorian helle-ennätystä rikki

Globaali lämpötila-anomalia (poikkeama celsiusasteina tavanomaisesta eli vuosien 1979-2000 keskimääräisistä lämpötiloista 27.6.) tänään 27. kesäkuuta 2021. Huomaa, että käytetty karttaprojektio liioittelee napa-alueiden pinta-aloja. Credit: Image obtained using Climate Reanalyzer (http://cci-reanalyzer.org), Climate Change Institute, University of Maine, USA.

Ilmatieteen laitoksen tutkijan, meteorologi (Ph.D.) Mika Rantasen mukaan tänään on Suomessa kesäkuun 22. ja touko-kesäkuun 27. hellepäivä. Nämä molemmat lukemat ovat Suomen vuodesta 1959 alkavan digitoidun mittaushistorian ennätyksiä. Kyseessä eivät ole yksittäisen mittauspisteen hellepäivät, vaan jossakin päin Suomea on ollut kesäkuussa hellettä yhteensä 22 päivänä ja touko-kesäkuussa jo 27 päivänä. Yksittäisiä ennätyksiä tärkeämpiä ovat kuitenkin pitkäaikaiset trendit.

Meteorologi Rantasta on haastateltu myös Helsingin Sanomien artikkeliin, jossa kerrotaan seuraavasti: "Ilmastonmuutoksella on osuutensa myös kuluneen viikon helteisiin ja tämän kaltaisten säiden yleistymiseen. Vaikutuksen määrää on vaikea arvioida ilman asianmukaisia tutkimuksia, mutta ilmastonmuutos edesauttaa helleaaltojen syntyä sekä tekee niistä voimakkaampia ja kestoltaan pidempiä. 'Ei voida sanoa, että ilmastonmuutos on aiheuttanut nämä helteet, mutta se on yhtenä osatekijänä' Rantanen sanoo. Suomen vuoden ylin lämpötila on ollut neljänä vuonna peräkkäin yli 33 celsiusastetta, kun taas vuosina 1959-2002 vastaavia lämpötiloja havaittiin vain kahdesti."

Lue myös nämä

Kouvolassa Suomen paras kesäsää

Kesän 2014 lämpöennätykset Suomessa: Useita koko mittaushistorian ennätyksiä

Kaikkien aikojen uusi lämpötilaennätys 37,2 astetta!

Heinäkuu 2010 oli kaikkien aikojen lämpimin kuukausi Suomessa

Ennätysvuosi 2010: Lämpöennätyksiä ympäri maapalloa!

Ilmastonmuutos lisännyt korkeita lämpötiloja maapallolla viime vuosina

Ennätyskuumat kuukaudet lisääntyneet globaalisti

Kuolemanlaaksossa mitattiin eilen lämpötilaksi +54,4 astetta

Heinäkuu oli globaalisti vuodesta 1850 alkavan mittaushistorian kaikista kuukausista lämpimin

Nature Climate Change -lehti: Nykyinen ilmastonmuutos on lähes sataprosenttisesti ihmisen aiheuttama

Vuoden 1976 jälkeen kaikki vuodet ovat olleet 1900-luvun keskiarvoa lämpimämpiä ja vuosi 2020 oli ennätyslämmin tai ainakin toiseksi lämpimin

Vuosi 2020 oli mittaushistorian lämpimin 45 valtiossa ja maanosista sekä Euroopassa että Aasiassa

Päättynyt vuosikymmen oli globaalisti mittaushistorian lämpimin ja kuusi lämpimintä vuotta on koettu viimeisimmän kuuden vuoden aikana

Vuosi 2020 oli mittaushistorian lämpimin Kouvolassa, Suomessa ja ehkä globaalistikin

Jos olet alle 36-vuotias, kaikki elämäsi kuukaudet ovat olleet 1900-luvun keskiarvoa lämpimämpiä

Maapallon lämpötilahistoria 1880-2019: Jos olet alle 43-vuotias, et ole elänyt yhtäkään 1900-luvun keskiarvoa viileämpää vuotta

Päättynyt 2010-luku oli globaalisti mittaushistorian lämpimin vuosikymmen: Kuusi viimeisintä vuotta 1800-luvulta alkavan mittaushistorian lämpimimmät kuusi vuotta

Viimeisin viisi vuotta globaalisti mittaushistorian lämpimin aika ja Euroopassa lähes kaksi astetta esiteollista aikaa lämpimämpi

lauantai 15. toukokuuta 2021

Kymmenen tutkimuslaitoksen ennusteet: Kesän 2021 sää Suomessa

Olen kerännyt luettavaksenne kymmenen kansainvälisen tutkimuslaitoksen vuodenaikaisennusteet Suomen kesän 2021 säästä. Ennusteet ovat hyvin yksimielisiä siitä, että Suomen kesäsää tulee olemaan sademääriltään tavanomainen ja myös lämpötiloiltaan lähellä tavanomaista, korkeintaan hiukan ajankohdan pitkäaikaisia keskiarvoja lämpimämpi. Kaiken kaikkiaan vuodenaikaisennusteet kuitenkin ovat nykytietämyksellä vielä kokeiluasteella, joten ennusteisiin ei kannata luottaa liikaa.





IRI: Täysin tavanomainen kesä

IRI:n (International Research Institute for Climate and Society, Earth Institute, Columbia University) ennusteen mukaan koko Suomessa on kaikilla ennustetuilla kolmen kuukauden jaksoilla (kesä-elokuu, heinä-syyskuu, elo-lokakuu, syys-marraskuu) keskimäärin täysin pitkäaikaisten keskiarvojen mukaisia lämpötiloja.

Kesä-elokuun sademäärät ovat Keski-Suomessa ja Kaakkois-Suomessa keskimääräistä pienempiä. Muualla sademäärät ovat täysin tavanomaisia. Vain aivan eteläisimmässä Suomessa saattaa olla vähän keskimääräistä sateisempaa. 

Heinä-syyskuussa Suomen sademäärät ovat tavanomaisia. Tosin Pohjanmaan tienoilla on pieniä viitteitä vähän keskimääräistä sateisemmasta säästä ja aivan Suomen eteläosissa vähän keskimääräistä kuivemmasta säästä.

Elo-lokakuussakin Suomen sademäärät ovat lähellä tavanomaista, joskin paikoin on keskimääräistä vähäsateisempaa.

Syys-marraskuussakin sademäärät ovat lähes normaaleja. Jos jotakin poikkeamaa ilmenee, todennäköisemmin on sateisempaa kuin keskimääräistä kuivempaa.

ECMWF: Täysin tavanomainen kesä

Euroopan keskipitkien ennusteiden keskus (ECMWF) sanoo, että kesäkuun alusta elokuun loppuun ulottuvalla jaksolla Suomen lämpötilat ovat tavanomaisia. Vain aivan meren rannikoilla voi olla 0-0,5 astetta keskimääräistä lämpimämpää. Heinä-syyskuussa ja elo-lokakuussa koko Suomen lämpötilat ovat tavanomaisia.

Kesä-elokuussa lähinnä Kainuun, Pohjois-Savon ja Pohjois-Karjalan alueella voi olla vähän keskimääräistä kuivempaa. Kaikkialla muualla ja kaikilla muilla ennustejaksoilla sademäärät ovat täysin tavanomaisia.

ECMWF:n ennustetta on analysoitu Copernicuksen sivulla ja Ilmatieteen laitoksen sivulla, jossa on luettavissa myös tarkempi kuukausiennuste.

NOAA/NWS: Täysin tavanomaisen kesän jälkeen jälleen keskimääräistä lämpimämpi alkutalvi

Myös yhdysvaltaisen NOAA/NWS:n ennusteissa käytännössä kaikki tulevat kolmen kuukauden jaksot ovat kesällä ja alkusyksystä lämpötiloiltaan ajankohdan pitkäaikaisten keskiarvojen mukaisia. Ensimmäistä kertaa kolmen kuukauden lämpötilakeskiarvoissa näkyy poikkeamaa vasta loka-joulukuussa, jolloin ennusteen mukaan Etelä- ja Keski-Suomessa on 0,5-1 astetta keskimääräistä lämpimämpää. Hyvin alustavien tietojen mukaan marraskuun 2021 alusta tammikuun 2022 loppuun ulottuvalla jaksolla koko Suomessa on keskimääräistä lämpimämpää: Etelä- ja Länsi-Suomessa 1-2 ja muualla 0,5-1 astetta keskimääräistä lämpimämpää.

Kesäkuun alusta marraskuun loppuun ulottuvalla jaksolla yksittäisistä kuukausista tavanomaiseen verrattuna lämpimin on marraskuu. Silloinkin vain Etelä- ja Länsi-Suomessa on 0,5-1 astetta keskimääräistä lämpimämpää.

Mikään ennustetuista kolmen kuukauden jaksoista ei näytä sademääriltään tavanomaisesta poikkeavalta. Syys-marraskuussa voi tosin aivan eteläisimmällä rannikolla olla vähän keskimääräistä sateisempaa.

Tämänhetkisen ennusteen mukaan yksittäisistä kuukausista pitkän aikavälin keskiarvoihin verrattuna kuivimmalta Suomessa näyttää elokuu ja sateisimmalta lokakuu.

NOAA/NWS:n ennusteet päivittyvät jatkuvasti edellä oleviin linkkeihin.

Britannian ilmatieteen laitos: Koko Suomessa 0-0,5 astetta keskimääräistä lämpimämpi kesä

Britannian ilmatieteen laitoksen (Met Office) ennusteessa kaikki kolmen kuukauden jaksot (kesä-elokuu, heinä-syyskuu, elo-lokakuu) näyttävät koko Suomessa 0-0,5 astetta ajankohdan pitkäaikaisia keskiarvoja lämpimämmältä. Sademäärät ovat tavanomaisia.

Ranskan ilmatieteen laitos: Loppukesää kohden lämpimämpää

Ranskan ilmatieteen laitoksen (Meteo France) mukaan kesä-elokuu on Suomessa melko tavanomainen. Paikoin voi olla 0,5-1 astetta keskimääräistä lämpimämpää ja Perämeren tienoilla 0,5-1 astetta keskimääräistä viileämpää. Sen sijaan heinä-syyskuussa koko Suomessa on 0,5-1 astetta keskimääräistä lämpimämpää, aivan lounaisimmassa Suomessa ehkä enemmänkin. Elo-lokakuussa Etelä-Suomessa ja osassa Keski-Suomea on 0,5-1 astetta keskimääräistä lämpimämpää, muualla 0-0,5 astetta keskimääräistä lämpimämpää. Sademäärät ovat kaikilla jaksoilla tavanomaisia.

Italian ilmatieteen laitos: Koko Suomessa 0,5-1 astetta keskimääräistä lämpimämpi kesä

Italian ilmatieteen laitoksen (CMCC) mukaan koko Suomessa on kaikilla ennustejaksoilla (kesä-elokuu, heinä-syyskuu, elo-lokakuu) 0,5-1 astetta ajankohdan pitkäaikaisia keskiarvoja lämpimämpää. Sademäärät ovat kaikilla jaksoilla tavanomaisia. Ajoittain vain Kainuun tienoilla on pieniä viitteitä vähän keskimääräistä sateisemmasta säästä.

Saksan ilmatieteen laitos: Etelä-Suomessa vähän keskimääräistä lämpimämpää, muualla tavanomaista

Saksan ilmatieteen laitoksen (DWD) ennusteessa kesän (kesä-elokuu) lämpötilat vaihettuvat vähitellen Kaakkois-Suomen 0,5-1 astetta keskimääräistä lämpimämmästä Pohjois-Suomen täysin tavanomaisiin lämpötiloihin. Sademäärät ovat tavanomaisia.

Heinä-syyskuussa suuressa osassa Etelä-Suomea on 0,5-1 astetta keskimääräistä lämpimämpää, lähes kaikkialla muualla 0-0,5 astetta keskimääräistä lämpimämpää ja vain aivan pohjoisimmassa Suomessa täysin tavanomaisia lämpötiloja. Sademäärät ovat edelleen tavanomaisia.

Elo-lokakuussa Etelä-Suomessa ja Keski-Suomen eteläisimmissä osissa on 0-0,5 astetta keskimääräistä lämpimämpää ja muualla pitkäaikaisten keskiarvojen mukaisia lämpötiloja. Sademäärät ovat yhä tavanomaisia.

Copernicus Climate Change Service: Kesä vähän keskimääräistä lämpimämpi varmimmin Itä-Suomessa

Eurooppalaisen Copernicus Climate Change Servicen tuottama eri säämallien (ECMWF, brittiläinen Met Office, ranskalainen Météo France, italialainen CMCC ja saksalainen DWD) ennusteiden yhdistelmä on katsottavissa Copernicuksen sivuilla kohdassa "C3S multi-system T2m".

Ennusteen mukaan kesä-elokuu on Itä- ja Pohjois-Suomessa 0,2-0,5 astetta keskimääräistä lämpimämpi, muualla tavanomainen. Sademäärät ovat tavanomaisia.

Heinä-syyskuussa lähes koko Suomessa on 0,2-0,5 astetta keskimääräistä lämpimämpää. Vain länsirannikolla jäädään tavanomaisiin lämpötiloihin. Sademäärät ovat tavanomaisia.

Elo-lokakuussa koko Suomessa on 0,2-0,5 astetta keskimääräistä lämpimämpää. Sademäärät ovat tavanomaisia.

Japanin ilmatieteen laitos: Tavanomainen alkukesä

Japanin ilmatieteen laitos ennustaa, että toukokuun alusta heinäkuun loppuun ulottuvalla jaksolla koko Suomen lämpötilat ovat tavanomaisia, joskin aivan pohjoisimmassa Suomessa on mahdollisuus hieman keskimääräistä lämpimämpään säähän. Myös sademäärät ovat tavanomaisia, vaikkakin Suomen itärajalla saattaa olla keskimääräistä kuivempaa.

AccuWeather: Mahdollisesti viileää ja sateista, varsinkin Länsi-Suomessa

AccuWeatherin ennusteessa lämpimin ilmamassa jää tänä kesänä eteläisempään Eurooppaan. Erityisesti Norjassa ja Ruotsissa on viileää sekä ajoittain sateista. Viileä ja sateinen sää ulottuu myös Länsi-Suomeen. Itä-Suomessakin voi olla sateista kesän edetessä. AccuWeatherin ennusteessa säätä on kuitenkin kuvailtu vain yleispiirteisesti, eikä sitä ole selkeästi vertailtu pitkäaikaisiin keskiarvoihin.

Lue tästä juhannuksen sää, mutta älä usko sitä!

Yhdysvaltalainen AccuWeather julkaisee Suomeenkin tietokoneen mallintamia päiväkohtaisia ennusteita 90 vuorokaudeksi ja Metcheck superpitkän sääennusteen puoleksi vuodeksi. Kuriositeettina mainittakoon, että AccuWeather ennustaa tällä hetkellä Helsinkiin juhannusaatoksi enimmäkseen aurinkoista, poutaista +23 asteen säätä, joskin tuulenpuuskat voivat hieman viilentää. Metcheckin ennuste on muuten samanlainen, mutta lämpötila jää 19 asteeseen. Näin pitkät päiväkohtaiset ennusteet ovat kuitenkin todellisuudessa täysin epäluotettavia, vaikka periaatteessa säämallien ajoa tietokoneella voidaan jatkaa vaikka kuinka pitkälle ajalle.

Jo muutaman viikon ennusteet ovat todellisuudessa hyvin epävarmoja, käyttöarvoltaan lähellä nollaa. Vaikka pitkän aikavälin säätä (esimerkiksi kolmea kuukautta) onkin mahdollista jossakin määrin ennustaa, malleihin sisältyvien epävarmuuksien takia paikkakunta- ja päiväkohtainen ennuste on erittäin epäluotettava. Joskus tällaisista ennusteista onkin käytetty nimitystä "meteorologinen syöpä".

Ilmatieteen laitoksen ylimeteorologi Sari Hartosen mukaan Suomessa säätyyppi pystytään ennustamaan kohtuullisen luotettavasti 6-10 vuorokautta, lämpötila 4-7 vuorokautta, matalapaineiden ja sadealueiden reitti 3-5 vuorokautta, tuulet 2-3 vuorokautta ja sademäärät sekä sateiden tarkat reitit 0-2 vuorokautta etukäteen. Yli kymmenen vuorokauden ajalle ei voi tehdä vain yhtä ennustetta, vaan saadaan useampia erilaisia ennusteita. Ilmakehän kaoottisuus estänee tulevaisuudessakin yli 14-21 vuorokauden päiväkohtaiset ennusteet. Lämpötilaennusteet ovat sade-ennusteita luotettavampia.

Vuodenaikaisennusteissa (esimerkiksi koko kesän sääennuste) ei ennustetakaan yksittäisiä sääilmiöitä, vaan ainoastaan pitkän aikavälin (yleensä kolmen kuukauden jakso) poikkeamia verrattuna tavanomaiseen. Vertailukohtana on aina useilta vuosilta (yleensä 30 vuotta) laskettu keskiarvo kyseisen kolmen kuukauden jakson tai kyseisen kuukauden säästä.

Onko sään vuodenaikaisennuste luotettavampi kuin sääprofeetta?

Kaikissa pitkän aikavälin sääennusteissa on huomattava, etteivät ne yleensä ole Pohjois-Euroopassa kovinkaan luotettavia. Täällä ei ole samanlaista jaksottaista vaihtelua niin kuin tropiikissa, jossa ennusteissa voidaan käyttää hyväksi ENSO-värähtelyä (El Niño – La Niña -oskillaation vaihtelua). Matalilla leveysasteilla (tropiikissa) vuodenaikaisennusteet ovatkin hieman luotettavampia kuin meillä, koska siellä säätyypit ovat pitkälti seurausta meriveden lämpötilan vaihteluista. Meillä taas äkilliset, hetkittäiset tekijät vaikuttavat enemmän.

Kaiken kaikkiaan näyttää siltä, että useilla ennustuslaitoksilla lähimmän kolmen kuukauden ennuste pitää usein kohtuullisen hyvin paikkansa, mutta yksittäisten kuukausien ennusteet menevät hetkittäisten säätekijöiden vuoksi huomattavasti useammin väärin. Siksi monet ennustelaitokset eivät edes julkaise yksittäisten kuukausien ennusteita. Lisäksi vuodenaikaisennusteillekin on tyypillistä, että ne tarkentuvat ennustetun ajankohdan lähestyessä. NOAA/NWS:n ennusteet näyttävät usein jatkavan ennusteen tekohetkellä vallinnutta tilannetta liikaa myös eteenpäin.

Nämä vuodenaikaisennusteetkin ovat sääennusteita, eivät ilmastoennusteita. Säähän pääsevät hetkelliset tekijät vaikuttamaan voimakkaastikin, toisin kuin ilmastoon, joka on pitkän aikavälin keskiarvo.

Vaikka pitkän aikavälin sääennusteet, esimerkiksi vuodenaikaisennusteet, pitäisivätkin paikkansa, on siis huomattava, että ne ovat vain useamman kuukauden ajalle ennustettuja keskiarvoja eivätkä ennusta yksittäisiä säätapahtumia. Ongelmaa voi havainnollistaa seuraavalla esimerkillä. Suurkaupungissa on mahdollista ennustaa, että tietyssä kaupunginosassa tapahtuu enemmän rikoksia kuin toisessa, mutta siitä huolimatta et hälytysajossa olevan poliisiauton perässä ajaessasi tiedä, mihin kaupunginosaan poliisiauto juuri sillä kerralla kääntyy.

Jos vuodenaikaisennuste ennustaa kesästä tavanomaista lämpimämpää, tämä voi tarkoittaa esimerkiksi joko 1) sitä, että koko kesä on tavanomaista lämpimämpi tai 2) sitä, että lämpötilat ovat suurimmat osan ajasta tavanomaisia (vähän alle tai vähän yli pitkäaikaisten keskiarvojen), välillä voi olla jopa hyvin viileää, mutta jossakin vaiheessa voi olla erityisen kuumaa.

Lisäksi täytyy huomata, että eri yhteyksissä käytetään erilaisia vertailujaksoja, kun verrataan lämpötiloja tavanomaisiin. Maailman meteorologisen järjestön (WMO) virallinen ilmastotieteen vertailukausi on vielä vuoden ajan 1961-1990, kun taas esimerkiksi Suomen Ilmatieteen laitos käyttää päivittäisissä sääennusteissaan hieman lämpimämpää vertailukautta 1981-2010. Useimpien tässä blogikirjoituksessa esitettyjen vuodenaikaisennusteiden vertailukausi on joko 1981-2010 tai 1993-2016.

Lue myös nämä

Sääilmiöiden ABC-kirja

Mitä siellä oikein sataa? Timanttipölyä, kissoja, koiria vai miehiä?

Kouvolassa Suomen paras kesäsää