Japanin ilmatieteen laitos tänään: Helmikuu ja koko talvi globaalisti selvästi mittaushistorian lämpimimmät

Helmikuiden keskimääräiset globaalit lämpötilat Japanin ilmatieteen laitoksen mukaan. Diagrammissa esitetyt lämpötilalukemat ovat anomalioita eli poikkeamia vertailukauden 1981-2010 helmikuiden globaalista keskilämpötilasta. Harmaalla viivalla on esitetty yksittäisten vuosien helmikuiden pintalämpötilojen anomaliat. Sininen viiva kertoo viiden vuoden liukuvan keskiarvon (eli joka vuosi on laskettu uusi keskiarvo viiden viimeisimmän vuoden perusteella). Punainen viiva kertoo pitkän aikavälin lineaarisen trendin. Diagrammin saa suuremmaksi klikkaamalla hiirellä sen päältä. Credit:Japan Meteorological Agency, Monthly Global Average Temperature in February.

Viikonloppuna Nasa kertoi helmikuun 2016 ja koko talven 2015-2016 olleen maailmanlaajuisesti mittaushistorian lämpimimmät. Tänään Japanin ilmatieteen laitos totesi saman asian.

Helmikuu oli Japanin ilmatieteen laitoksen mukaan vuodesta 1891 alkavan mittaushistorian maailmanlaajuisesti ylivoimaisesti lämpimin helmikuu, maa- ja merialueet yhdistettynä 0,62 astetta lämpimämpi kuin vertailukauden 1981-2010 helmikuiden keskiarvo ja 1,04 astetta lämpimämpi kuin koko 1900-luvun helmikuiden keskiarvo.

Japanilaisessa datassa helmikuu ei kuitenkaan aivan ollut anomalialtaan koko mittaushistorian lämpimin kuukausi, vaan tätä ennätystä pitää hallussaan joulukuu 2015, joka oli peräti 0,66 astetta pitkäaikaista keskiarvoa (1981-2010) lämpimämpi. Tämä anomaliaennätys meni japanilaisessa tilastossa uusiksi neljänä peräkkäisenä kuukautena: syyskuussa, lokakuussa, marraskuussa ja joulukuussa.

Mittaushistorian viisi lämpimintä helmikuuta ovat Japanin ilmatieteen laitoksen mukaan olleet järjestyksessä lueteltuina helmikuut 2016 (+0,62°C yli vertailukauden 1981-2010 keskiarvon), 1998 (+0,43°C), 2002 (+0,28°C), 2015 (+0,26°C) ja 2004 (+0,21°C). Mittaushistorian aikana helmikuut ovat lämmenneet keskimäärin 0,78 astetta vuosisadassa.

Pohjoisen pallonpuoliskon talven eli joulu-helmikuun keskimääräiset globaalit lämpötilat Japanin ilmatieteen laitoksen mukaan. Diagrammissa esitetyt lämpötilalukemat ovat anomalioita eli poikkeamia vertailukauden 1981-2010 joulu-helmikuiden globaalista keskilämpötilasta. Harmaalla viivalla on esitetty yksittäisten talvien (helmi-joulukuu) pintalämpötilojen anomaliat. Sininen viiva kertoo viiden vuoden liukuvan keskiarvon (eli joka vuosi on laskettu uusi keskiarvo viiden viimeisimmän talven perusteella). Punainen viiva kertoo pitkän aikavälin lineaarisen trendin. Diagrammin saa suuremmaksi klikkaamalla hiirellä sen päältä. Credit:Japan Meteorological Agency, Seasonal Anomalies of Global Average Surface Temperature in Winter (December to February).

Pohjoisen pallonpuoliskon talvi eli joulukuun 2015 alusta helmikuun 2016 loppuun ulottuva jakso oli Japanin ilmatieteen laitoksen mukaan vuodesta 1892 alkavan mittaushistorian maailmanlaajuisesti ylivoimaisesti lämpimin joulu-helmikuu, maa- ja merialueet yhdistettynä 0,60 astetta lämpimämpi kuin vertailukauden 1981-2010 talvien keskiarvo ja 0,99 astetta lämpimämpi kuin koko 1900-luvun talvien keskiarvo.

Mittaushistorian viisi globaalisti lämpimintä pohjoisen pallonpuoliskon talvea ovat Japanin ilmatieteen laitoksen mukaan olleet järjestyksessä lueteltuina 2016 (+0,60°C yli vertailukauden 1981-2010 keskiarvon), 1998 (+0,31°C), 2015 (+0,29°C), 2007 (+0,25°C) ja 2002 (+0,23°C). Mittaushistorian aikana talvet ovat lämmenneet keskimäärin 0,76 astetta vuosisadassa.

Vaikka ilmastonmuutoksessa pitkän aikavälin trendi onkin yksittäisten kuukausien tai yksittäisten talvien lämpötiloja merkittävämpi, nyt tehdyt ennätykset ovat huomattavia. Koskaan aiemmin mittaushistoriassa ei ole El Niño -vuosinakaan päästy läheskään tämänhetkisiin lukemiin. Kun El Niño -vaihe kevään kuluessa vähitellen päättyy, myös lämpötilaennätykset vähitellen loppuvat, kunnes ne rikkoutunevat jälleen viimeistään seuraavan voimakkaan El Niñon aikana. 

Globaalin mittaushistorian ylivoimaisesti lämpimimmät helmikuu ja talvi: Helmikuu viides peräkkäinen ennätyskuukausi ja mittaushistorian kaikista kuukausista anomalialtaan lämpimin

Pelkkien helmikuiden globaali maa- ja merialueiden yhdistetty lämpötila-anomalia (poikkeama vertailukauden 1951-1980 keskiarvosta, joka on diagrammin nollakohta) celsiusasteina vuosina 1880-2016 Nasan GISS-tilastojen mukaan. Helmikuu 2016 oli koko mittaushistorian lämpimin, +1,35 astetta verrattuna tavanomaiseen. Mittaushistorian toiseksi lämpimin helmikuu on vuodelta 1998 (+0,88 astetta) ja kolmanneksi lämpimin vuodelta 2015 (+0,87 astetta). Aiempi ennätys ylittyi nyt siis peräti 0,47 asteella, mikä on globaaleissa keskilämpötiloissa iso ero. Viimeksi ja ehkä viimeistä kertaa pitkän aikavälin keskiarvoa viileämpi helmikuu oli vuonna 1985. Diagrammin saa suuremmaksi klikkaamalla hiirellä sen päältä. Credit: HotWhopper.

Nasan eilen julkaisemien GISS-lämpötilatietojen mukaan helmikuu 2016 oli maa- ja merialueet yhdistettyinä maailmanlaajuisesti keskimäärin 1,35 celsiusastetta pitkän aikavälin keskiarvoa (helmikuut 1951-1980) lämpimämpi. Tämä tekee kuluneesta helmikuusta koko vuodesta 1880 alkavan mittaushistorian lämpimimmän helmikuun ja lisäksi myös anomalialtaan (lämpötilapoikkeamaltaan verrattuna tavanomaiseen ko. kuukauden globaaliin keskilämpötilaan) koko mittaushistorian kaikista kuukausista lämpimimmän.

Mittaushistorian toiseksi lämpimin helmikuu on vuodelta 1998 (+0,88 astetta verrattuna pitkän aikavälin keskiarvoon) ja kolmanneksi lämpimin vuodelta 2015 (+0,87 astetta). Aiempi ennätys ylittyi nyt siis peräti 0,47 asteella, mikä on globaaleissa keskilämpötiloissa iso ero. Viimeksi ja ehkä viimeistä kertaa pitkän aikavälin keskiarvoa viileämpi helmikuu oli vuonna 1985.

Viimeisimmän viiden kuukauden aikana kaikki kuukaudet ovat olleet mittaushistorian lämpimimpiä ko. kuukausia ja koko mittaushistorian kaikkien kuukausien lämpötila-anomaliaennätys on rikottu neljä kertaa. Tammikuun 2007 anomaliaennätys +0,96 astetta oli voimassa pitkään, kunnes sen ylittivät lokakuu 2015 (+1,06 astetta), joulukuu 2015 (+1,10 astetta), tammikuu 2016 (+1,14 astetta) ja nyt myös helmikuu 2016 (+1,35 astetta).

Helmikuun lämpötilapoikkeamat olivat sitä korkeampia, mitä pohjoisempana maapallolla mittauspiste oli. Pohjoisella pallonpuoliskolla oli keskimäärin 2,76 astetta tavanomaista (helmikuiden 1951-1980 keskiarvo) lämpimämpää. Pohjoisnavan ympäristössä oli peräti noin kuusi astetta lämpimämpää kuin helmikuussa tavanomaisesti kyseisellä alueella. Koko arktinen alue oli keskimäärin 5,36 astetta yli normaalin. Etelänavan ympäristössä sen sijaan oli hieman tavanomaista kylmempää.

Globaali vuosittainen maa- ja merialueiden yhdistetty lämpötila-anomalia (poikkeama vertailukauden 1951-1980 keskiarvosta, joka on diagrammin nollakohta) celsiusasteina Nasan GISS-tilastojen mukaan. Koko vuosien keskilämpötilojen lisäksi ylin katkoviiva esittää helmikuun 2016 globaalia keskilämpötilaa. Vertailuun on suhtauduttava sikäli varauksella, että yksittäisten kuukausien anomaliat helposti vaihtelevat enemmän kuin kokonaisten vuosien anomaliat. Diagrammin saa suuremmaksi klikkaamalla sen päältä. Credit: HotWhopper.

Pohjoisen pallonpuoliskon talvi (joulukuu-helmikuu) oli globaalisti keskimäärin 1,20 astetta tavanomaista lämpimämpi, mikä tekee siitä mittaushistorian lämpimimmän pohjoisen pallonpuoliskon talviajan. Edelliset ennätykset olivat +0,82 astetta talvelta 2014-2015 ja +0,81 astetta talvelta 2006-2007. Viimeksi ja ehkä viimeistä kertaa vertailukautta 1951-1980 viileämpi talvi oli 1975-1976.

Globaali maa- ja merialueiden yhdistetty lämpötila-anomalia (poikkeama vertailukauden 1951-1980 keskiarvosta) celsiusasteina valikoituina El Niño -vuosina kuukausittain Nasan GISS-tilastojen mukaan. Varjostettu alue esittää niitä kuukausia, jolloin El Niño tyypillisesti esiintyy. Pitkäaikaisen ilmastonmuutoksen vaikutus tämänhetkisiin lämpöennätyksiin näkyy siten, että nyt globaalit lämpötilat ovat kohonneet korkeammiksi kuin aiempina El Niño -vuosina. Diagrammin saa suuremmaksi klikkaamalla sen päältä. Credit: HotWhopper.

Maapallon tämänhetkiseen lämpimyyteen on ilmastonmuutoksen lisäksi vaikuttanut erityisen voimakas El Niño -vaihe 2015-2016. Tämä El Niño on yksi mittaushistorian voimakkaimmista, mahdollisesti jopa voimakkain. Asiaa ei voi kuitenkaan täysin yksiselitteisesti sanoa, koska on monia eri tapoja mitata El Niñoa.

Näyttää siltä, että nykyinen El Niño ja edellisen suuren El Niñon (1997-1998) jälkeen ilmastonmuutoksen myötä meriin varastoitunut lämpö ovat vaikuttaneet yhdessä. Vuosi 2015 ja talvi 2015-2016 olisivat hyvin todennäköisesti olleet globaalisti ennätyslämpimiä ilman El Niñoakin, joskaan ei aivan yhtä suurella marginaalilla kuin nyt.

Kevään mittaan El Niñon ennustetaan heikkenevän, jolloin myös globaalit lämpöennätykset toistaiseksi loppuvat ainakin pienen viiveen jälkeen. El Niñon vaikutus voi kuitenkin kestää jopa 6-8 kuukautta talven El Niño -piikin jälkeenkin.

Lähteet

Eric Holthaus: Our Planet's Temperature Just Reached a Terrifying Milestone

HotWhopper: Hottest February by far at a whopping 1.35 C above the 1951-1980 mean

NASA: Global Land-Ocean Temperature Index in 0.01 degrees Celsius, base period 1951-1980

Tamino: Record-breaking heat AGAIN

Lue myös nämä

Mittaushistorian globaalisti lämpimin tammikuu ja Nasan mukaan anomalialtaan lämpimin kaikista kuukausista

Helmikuu maamme tilastohistorian toiseksi sateisin, Kouvolaan yksittäisten sääasemien Suomen ennätys

Pohjoinen pallonpuolisko saavutti maaliskuun alussa hetkellisesti kahden asteen lämpenemisrajan verrattuna esiteolliseen aikaan

Oulangan kansallispuisto TV1:llä lauantaina klo 15.15 ja Koloveden kansallispuisto sunnuntaina klo 18.15

Tänään 12. maaliskuuta TV1:llä esitetään kello 15.15 uusintana aivan mahtavan upea Erämaan lumo -ohjelmasarjan jakso Oulangan ja Paanajärven kansallispuistoista. Ohjelmassa nähdään upeita kuvia esimerkiksi Kiutakönkäästä, koskikarasta, ruskasta ja revontulista. Lisäksi jakso sisältää paljon syvällistä ajattelemisen aihetta sekä luonnosta että ihmiselosta.

Sarja jatkuu huomenna 13. maaliskuuta kello 18.15 uudella jaksolla Saimaan Kolovedeltä.

Tässä omia kuviani Oulangan kansallispuistosta viime kesältä.

Lue myös tämä

Repovesi nyt Suomen kuudenneksi suosituin kansallispuisto

Suomen kulutuksella tarvittaisiin 3,4 maapalloa - Dominikaaninen tasavalta, Georgia ja Sri Lanka maailman parhaat valtiot

Kestävää kehitystä mitataan inhimillisen kehityksen ideksillä ja ekologisella jalanjäljellä

Esimerkkivaltioita lueteltuina ekologisen jalanjäljen ja maapallojen tarpeen mukaisessa järjestyksessä. HDI tarkoittaa inhimillisen kehityksen indeksiä (ks. teksti). Ekologinen jalanjälki on ilmoitettu globaalihehtaareina asukasta kohden (ks. teksti). Maapallojen tarve tarkoittaa sitä, kuinka monta maapalloa tarvittaisiin luonnonvarojen tuottamiseen, jos kaikki maapallon ihmiset eläisivät samalla kulutustasolla kuin esimerkkivaltion ihmiset. Tiedot ovat vuodelta 2012, joka on viimeisin tähän mennessä analysoitu vuosi. Taulukon saa suuremmaksi klikkaamalla hiirellä sen päältä. (Credit: © 2016 Global Footprint Network. National Footprint Accounts, 2016 Edition. Licensed and provided solely for non-commercial informational purposes. Contact Global Footprint Network at www.footprintnetwork.org to obtain more information or obtain rights to use this and/or other data.)

Global Footprint Network julkaisi eilen uusimmat tulokset maapallon 232 valtion tai valtion kaltaisen alueen ekologisesta jalanjäljestä. Koko maapallon ekologinen jalanjälki on kasvanut 8 % edellisen vuoden laskelmista, mihin on vaikuttanut erityisesti hiilijalanjäljen nousu 16 %:lla. Hiilijalanjälki muodostaakin keskimäärin noin 60 % maapallon koko ekologisesta jalanjäljestä, esimerkiksi Omanissa peräti 77 % ja Etiopiassa vain 7 % valtion ekologisesta jalanjäljestä.

Keskimääräisellä eurooppalaisten kulutustasolla tarvittaisiin 2,8 maapalloa, mikäli kaikki maapallon ihmiset eläisivät vastaavasti. Suomen kulutustasolla tarve olisi 3,4 maapalloa. Pohjoisamerikkalaisten kulutustasolla maapalloja täytyisi olla 4,7 ja  afrikkalaisten kulutustasolla riittäisi 0,8 maapalloa. Afrikkalaisetkaan eivät silti elä ekologisesti kestävästi, koska maanosan kyky tuottaa luonnonvaroja on liian pieni suhteutettuna väestömäärään. Esimerkiksi Somaliassa kulutus on juuri ylittämässä maa-alueen kyvyn tuottaa luonnonvaroja.

Ekologinen jalanjälki per asukas vs. inhimillisen kehityksen indeksi (HDI) maapallolla alueittain. Lukuarvot ovat vuodelta 2012: ekologinen jalanjälki v. 2016 julkaistuista ja HDI v. 2015 julkaistuista vuoden 2012 tilastoista. Diagrammin saa suuremmaksi klikkaamalla hiirellä sen päältä. (Credit: © 2016 Global Footprint Network. National Footprint Accounts, 2016 Edition. Licensed and provided solely for non-commercial informational purposes. Contact Global Footprint Network at www.footprintnetwork.org to obtain more information or obtain rights to use this and/or other data.)

Afrikkalaisten vuotuinen luonnonvarojen kulutus on tällä hetkellä 1,1 Afrikan vuosituotannon verran. EU-kansalaisten luonnonvarojen kestävä kulutus vaatisi pinta-alaa 2,1 EU:n verran, Lähi-idän ja Keski-Aasian kulutus peräti kolminkertaisesti nykyisen alueen verran. Suomen kannalta erityisen hyvä uutinen on se, että suomalaisten kuluttamien uusiutuvien luonnonvarojen tuottamiseen riittäisi 0,4 Suomea.

Eilen julkaistut tiedot eivät ole täysin vertailukelpoisia aiempien vuosien tulosten kanssa, sillä laskennassa käytettyä metodologiaa on osin muutettu. Tietoa on kerätty entistä enemmän ja tarkemmin. Esimerkiksi metsätyypit on eroteltu aiempaa yksityiskohtaisemmin. Lisäksi laskennassa on otettu huomioon uusimmat tutkimustulokset, joiden mukaan metsien hiilensitomiskyky ei ole niin suuri kuin aiemmin on arvioitu.

Kestävän kehityksen minimitaso edellyttää Global Footprint Networkin mukaan valtion kansalaisten hyvinvointia ja kulutustasoa, joka ei ylitä maapallon kestokykyä. Kansalaisten hyvinvointia mitataan inhimillisen kehityksen indeksillä (HDI, human development index), johon sisältyvät elinajanodote, koulutus (lukutaitoisuus ja koulutuksen määrä) sekä väestön ostovoima. Indeksin lukuarvo vaihtelee nollasta yhteen. Mikäli indeksi on vähintään noin 0,7 (tarkkaan ottaen yli 0,67), valtio on YK:n määritelmän mukaan korkeasti kehittynyt. Jos indeksi on vähintään 0,8, kyseessä on jo hyvin korkeasti kehittynyt valtio.

Suomen ekologinen jalanjälki ja biokapasiteetti vuosina 1961-2012 (yksikkö gha/as). Vuonna 2012 Suomen ekologinen jalanjälki oli 5,9 gha/as ja biokapasiteetti 13,4 gha/as. Ylijäämä on yli 7,5 gha/as. Suomalaisten kuluttamien uusiutuvien luonnonvarojen tuottamiseen riittäisi siis 0,4 Suomea (Singaporessa vastaava luku on 159,5 Singaporea ja Bermudassa 44,1 Bermudaa). Suomessa luonnonvarojen kulutus on kuitenkin koko maapallon tuotantokykyä ajatellen liian suurta. Mikäli kaikki maapallon asukkaat eläisivät suomalaisten kulutustasolla, maapallon nykyisen väestön vaatimien luonnonvarojen tuottamiseen tarvittaisiin 3,4 maapalloa. Tietojen luotettavuus kuuluu Suomen osalta luokkaan 3, kun vaihteluväli on 0-6 ja suurempi arvo ilmaisee suurempaa luotettavuutta. Diagrammin saa suuremmaksi klikkaamalla hiirellä sen päältä. (Credit: © 2016 Global Footprint Network. National Footprint Accounts, 2016 Edition. Licensed and provided solely for non-commercial informational purposes. Contact Global Footprint Network at www.footprintnetwork.org to obtain more information or obtain rights to use this and/or other data.)

Maapallon kestokyvyn rajoissa elämistä mitataan ekologisella jalanjäljellä. Tästä linkistä voit katsoa eri valtioiden ekologisen jalanjäljen (= kuinka suuri pinta-ala tarvitaan luonnonvarojen tuottamiseen ja hiilidioksidin sekä muiden haitallisten päästöjen eliminoimiseen) asukasta kohden sekä biokapasiteetin (= ekosysteemin kyky tuottaa luonnon aineksia ja sitoa päästöjä) asukasta kohden. Luvut on ilmoitettu globaalihehtaareina (= hehtaarin suuruinen alue, jonka tuottavuus vastaa maapallon keskiarvoa, lyhenne gha) ajanjaksolta 1961-2007. Uusimmat (vuoden 2012) tiedot löytyvät tästä linkistä. Hehtaarilla erittäin tuottavaa maata on enemmän globaalihehtaareja kuin hehtaarilla huonosti tuottavaa maata. Pinta-alat muutetaan vertailukelpoisiksi kertomalla ne maa-alueen ekologista tuottavuutta kuvaavalla kertoimella. Esimerkiksi hehtaari hyvää viljelymaata on noin 2 gha, kun taas hehtaari laidunmaata on noin 0,5 gha. Globaalihehtaareina ilmoitettu ekologinen jalanjälki on siis laskennallinen alue, jota ei voi ajatella konkreettisena maa-alueena. Lisätietoja löytyy Tilastokeskuksen sivuilta.

Nykyisellä ihmismäärällä maapallolla on yhtä asukasta kohden keskimäärin vain 1,7 gha biologisesti tuottavaa maata. Siten keskimääräisen ekologisen jalanjäljen asukasta kohden pitää olla maailmanlaajuisesti keskimäärin selvästi alle 1,7 gha, mikäli haluamme turvata ihmispopulaatioiden kasvun ja luonnon hyvinvoinnin. Todellisuudessa ihmiskunnan vuotuinen luonnonvarojen kulutus kuitenkin ylittää maapallon uusiutuvien luonnonvarojen vuotuisen tuotannon yli 60 prosentilla. Sekä HDI että ekologinen jalanjälki ovatkin kasvaneet viime vuosikymmeninä.

Ekovelka ja ekologinen ylijäämä valtioittain vuonna 2016 julkaistun vuoden 2012 tilanteen mukaan. Punaisella merkityissä valtioissa on ekovelkaa eli kulutuksen ekologien jalanjälki ylittää ko. valtion oman biokapasiteetin. Vihreällä väritetyissä valtioissa on ekologista ylijäämää eli kotimainen biokapasiteetti ylittää kulutuksen ekologisen jalanjäljen. Ekologinen ylijäämä ei kuitenkaan välttämättä tarkoita sitä, että valtio elää globaalisti ajatellen ekologisesti kestävästi. Ylijäämäisissä valtioissa kulutus voi olla oikeasti pientä tai vaihtoehtoisesti ekosysteemit voivat olla poikkeuksellisen runsaasti tuottavia ja/tai väestömäärä suhteessa pinta-alaan pieni. Kartan saa suuremmaksi klikkaamalla hiirellä sen päältä. (Credit: © 2016 Global Footprint Network. National Footprint Accounts, 2016 Edition. Licensed and provided solely for non-commercial informational purposes. Contact Global Footprint Network at www.footprintnetwork.org to obtain more information or obtain rights to use this and/or other data.)

Globaalille kestävälle kehitykselle voidaan siis asettaa kaksi minimitavoitetta: ekologinen jalanjälki alle 1,7 gha/hlö ja HDI vähintään 0,7. Nuo kriteerit täyttyvät Dominikaanisessa tasavallassa, Georgiassa ja Sri Lankassa. Nämä valtiot ovat HDI:n perusteella korkeasti kehittyneitä, mutta ne saavat silti pidettyä ekologisen jalanjäljen alle 1,7 globaalihehtaarissa asukasta kohden. Tosin näissäkin valtioissa kulutus ylittää ko. alueen oman tuotantokyvyn. Srilankalaisten kulutuksella tarvittaisiin peräti kolme Sri Lankaa.

Vuonna 1961 maapallon keskimääräinen ekologinen jalanjälki oli 2,3 gha/hlö, vuonna 1990 taas 2,7 gha/hlö ja vuonna 2012 puolestaan 2,8 gha/hlö. Kasvava väestö ja lisääntyvä kulutus heikentävät ekologista kestävyyttä ja voimistavat ilmastonmuutosta, mikä taas on ongelma myös valtioiden taloudelle.

Mitä siellä oikein sataa? Timanttipölyä, kissoja, koiria vai miehiä?

ABC-kirja sadetyypeistä ja muista tärkeimmistä ilmakehän ilmiöistä

Tiedätkö, mitä ero on sanoilla sumu, utu ja auer? Oletko aina sekoittanut lumipyryn ja lumituiskun, räntäsateen ja märän lumisateen tai huurteen ja kuuran? Joel Hallikaisen kuurankukkaset ovat kyllä kuuraa, mutta pullon tai lasin pintaan muodostuva "terassihuurre" ei yleensä olekaan huurretta vaan kastetta. Oikeaa jäähuurretta voi muodostua silloin, jos lasi on jäähdytetty pakkasen puolelle.

Kuvan © Maroshka - Fotolia

Auer: Auer muodostuu ilmassa leijailevista pienistä ja kuivista tomuhiukkasista (pölystä, hiekasta, savusta), jotka samentavat maisemaa siten, että se näyttää himmeältä tai rusehtavalta (vrt. utu), tummaa tausta vasten sinertävältä. Ilman suhteellinen kosteus on pienempi (alle 70 %) kuin udussa tai sumussa.

Elmontuli: Ukkosella esimerkiksi laivojen mastojen huipuissa tai lentokoneissa lepattava valoviuhka, joka on heikosti rätisevä tai äänetön sähkönpurkaus. Maalla vastaavasta ilmiöstä esimerkiksi korkeissa puissa, rakennuksissa tai mastoissa voidaan käyttää nimitystä ukonvirva.

Elosalama: Salama (salaman aiheuttama valonvälähdys), joka liittyy niin kaukaiseen (yli 15 km) ukkoseen, ettei jyrinää kuulu maan kaarevuuden ja ääniaaltojen käyttäytymisen takia. Nimitys elosalama viittaa siihen, että näitä näkyy tyypillisesti loppukesällä tai syksyllä, kun illat ja yöt ovat tarpeeksi pimeitä kaukaisen salaman havaitsemiseen. Joskus nimityksiä elosalama ja kalevantuli käytetään synonyymeinä. Toisaalta kalevantulella voidaan tarkoittaa erityisesti sellaista tilannetta, jossa itse salamaa ei nähdä, vaan havaitaan pelkästään pilvien sisäistä välkettä.

Huurre: Huurteessa nestemäinen vesi jäätyy pieninä pisaroina. Huurre onkin hyvin kostealla (sumuisella) ja tuulisella säällä usein tuulen puolelle varsinkin puihin ja sähkölankoihin (myös pilvessä lentävän lentokoneen siipiin) syntyvä esiintymä, jossa on ilmaa jääkiteiden välissä. Jäätävän sumun tai udun alijäähtyneet pisarat jäätyvät heti tarttuessaan kylmiin (pakkasen puolella oleviin) pintoihin. Sopivissa olosuhteissa huurrekerros voi synnyttää puiden päälle paksun tykkylumikerrokseksen, kun jääkiteet kasvavat kiinni toisiinsa. Huurretta kehittyy myös pakastimen jäähdytysritilään. Etelä-Suomessa kuura on huurretta yleisempi, vaikka kansanomaisessa kielessä kuurastakin käytetään virheellisesti usein nimeä huurre. Huurteesta puuttuvat kuuran fraktaalikuviot, eikä huurre ole yhtä valkoista kuin kuura. Vrt. iljanne, kaste, kuura.

Esimerkkejä eri pilvisukujen yhteydessä syntyvistä hydrometeoreista. Taulukon saa suuremmaksi klikkaamalla hiirellä sen päältä.

Hydrometeori: Ilmassa oleva tiivistyneen veden olomuoto, esimerkiksi sadepisara tai lumihiutale.

Iljanne: Maanpinnalle kertyvä jää. Läpinäkyvä, yhtenäinen, hyvin liukas jääkerros, joka syntyy alijäähtyneen vesi- tai tihkusateen jäätyessä erilaisille pinnoille (maa, rakenteet, kasvit) niiden lämpötilan ollessa nollassa tai sen alapuolella. Alijäähtynyt tarkoittaa sitä, että pisaroissa oleva vesi on lämpötilaltaan jäätymispisteen alapuolella, mutta se ei ole silti vielä jäätynyt. Vrt. huurre, kaste, kuura.

Jääjyvässade: Aidosta sadepilvestä syntyvää (vrt. lumijyvässade), jääjyväsistä (läpinäkyvistä tai hieman läpikuultavista jääkappaleista, jotka ovat pyöreitä tai epäsäännöllisiä, halkaisija 1-4 mm) muodostuvaa tasaista sadetta. Jääjyväsille on tyypillistä, että kovalle alustalle pudotessaan ne usein kimpoavat ja rikkoontuvat.

Jääkidesade eli timanttipöly: Selkeältä taivaalta satavia ja auringossa kimaltelevia, hyvin pieniä (sauvamaisia tai levymäisiä) jääkiteitä, joiden tyypillinen halkaisija on 1 mm:n luokkaa. Nämä jääkiteet saavat aikaan sen, että joskus revontuliksikin luullut tekovalopilarit ("keinovalopilarit") voivat muodostua yötaivaalle.

Jäätävä tihkusade: Tavallinen tai alijäähtynyt tihkusade, joka muodostaa pakkasen jäljeltä kylmään maahan iljannetta. Alijäähtynyt tarkoittaa sitä, että pisaroissa oleva vesi on lämpötilaltaan jäätymispisteen alapuolella, mutta se ei ole silti vielä jäätynyt. Tällainen alijäähtynyt tihku jäätyy nopeasti kohdatessaan kylmän pinnan.

Jäätävä vesisade: Tavallinen tai alijäähtynyt vesisade, joka muodostaa pakkasen jäljeltä kylmään maahan iljannetta. Alijäähtynyt tarkoittaa sitä, että pisaroissa oleva vesi on lämpötilaltaan jäätymispisteen alapuolella, mutta se ei ole silti vielä jäätynyt. Tällainen alijäähtynyt vesi jäätyy nopeasti kohdatessaan kylmän pinnan.

Poimulehden (Alchemilla vulgaris) reunoilla kostean yön jälkeen riippuvat pisarat eivät ole kastetta, vaan poimulehti on erittänyt nämä pisarat aktiivisesti juuripaineen avulla vesiraon eli hydatodin kautta ns. pisaroinnissa eli guttaatiossa. Poimulehden tieteellinen sukunimi viittaa alkemiaan, sillä alkemistit yrittivät poimulehden pisaroiden avulla muuttaa epäjaloja metalleja kullaksi tai valmistaa ikuisen nuoruuden takaavaa eliksiiriä. Carl von Linné kertoo ruotsalaisesta ohjeesta, jonka mukaan jatkuva poimulehden pisaroiden kerääminen ja kasvojen peseminen niillä säilyttää kauneuden sekä rypyttömyyden.

Kaste: Maanpinnalle ja lähellä maanpintaa oleville esineille tiivistyneitä vesipisaroita, kun lämpötila on jäähtynyt kastepisteen alapuolelle (kirkas ilma jäähtynyt). Kastetta (ei siis huurretta) syntyy myös kylmän juomapullon (tai kylmän juoman kylmentämän juomalasin) pintaan, kun sen lähellä oleva ilma luovuttaa energiaa kylmälle pullolle. Ilma jäähtyy ja ilman vesihöyry alkaa tiivistyä vedeksi pullon pinnalle (mikäli ilmankosteus on riittävä). Vrt. huurre, iljanne, kuura.

Kuura: Kiteinen (neulamainen, suomumainen tai sulkamainen), lähinnä esineiden yläpinnoille (tyypillisesti katoille, ruohikkoon, puihin, ikkunoihin tai auton tuulilasiin) muodostuva jääesiintymä. Kuura syntyy selkeällä ja tyynellä tai lähes tyynellä säällä, kun ilmassa oleva vesihöyry härmistyy tarpeeksi kylmässä kaasusta suoraan kiinteään olomuotoon (vrt. huurre). Etelä-Suomessa kuura on huurretta yleisempi, vaikka kansanomaisessa kielessä kuurastakin käytetään virheellisesti usein nimeä huurre. Kuurassa on fraktaalikuvioita ("kuurankukkasia piirtyneen sun ikkunaasi näin"), jotka huurteesta puuttuvat. Kuurankukkaset muodostuvat ikkunoissa naarmuuntuneisiin tai likaisiin (esim. kesältä jäänyttä kärpästen ulostetta) kohtiin. Kuuraa voi kehittyä myös pakastimesta otetun jäätelöpakkauksen pintaan. Kuuratilanteessa teille voi syntyä mustaa jäätä, kun auton renkaat rikkovat kiteet ja sulattavat ne, mutta kosteus jäätyy kylmään tienpintaan. Vrt. huurre, iljanne, kaste.

Lumi: Jääkiteiden sekä ilman muodostama kuohkea aine, joka saattaa sisältää myös nestemäistä vettä.

Lumijyvässade: Sumupilvestä tai sumusta syntyvää (vrt. jääjyvässade), lumijyväsistä (valkoisista, läpinäkymättömistä, pienistä, mannaryynimäisistä lumihitusista, jotka ovat usein litistyneitä tai pitkänomaisia, halkaisija alle 1 mm) muodostuvaa tasaista sadetta. Lumijyväsille on tyypillistä, että kovallekaan alustalle pudotessaan ne eivät kimpoa eivätkä mene rikki.

Lumikuuro: Kuuroina tuleva lumisade, jolle tyypillisiä piirteitä ovat sateen yhtäkkinen alkaminen ja loppuminen sekä voimakkuuden isot vaihtelut.

Lumisade: Tasainen sade, joka muodostuu kuusikulmaisista (tähtimäisistä, levymäisistä tai prisman muotoisista) lumikiteistä. Mikäli ilman lämpötila on -5 astetta tai sitä lämpimämpi, useita lumikiteitä on yleensä takertuneena yhteen lumihiutaleiksi. Lumihiutaleiden putoamisnopeus on yleensä 0,5-1 metriä sekunnissa.

Lumipyry: Lumisadetta ja voimakasta tuulta.

Lumituisku: Voimakas tuuli kuljettaa jo maassa ollutta lunta ja kasaa sitä kinoksiksikin. Matalassa lumituiskussa tuuli nostaa irtonaista lunta ilmaan niin vähän, että vaakasuora näkyvyys on 4 km tai enemmän. Korkeassa lumituiskussa voimakas ja puuskainen tuuli nostaa irtolunta niin paljon ja niin korkealle, että vaakasuora näkyvyys on alle 4 km.

Pilvi: Ilmakehässä (yleensä ilmakehän alaosassa eli troposfäärissä) olevia pieniä vesipisaroita (tavallisimmin halkaisija 0,001-0,05 mm) ja/tai jääosasia, joskus myös savu- ja pölyhiukkasia. Pilven ja sumun ero on siinä, että sumu ulottuu maahan asti, kun taas pilvet ovat vuorten rinteitä lukuun ottamatta maasta selvästi erillään. Jotta pilvi muodostuu, ilman on täytettävä kolme ehtoa: 1. Ilman on oltava tarpeeksi kosteaa. 2. Ilmassa täytyy olla tiivistymiskeskuksia eli tiivistymisytimiä (esimerkiksi pöly- tai savuhiukkasia, keinotekoisina tiivistymiskeskuksina sateen synnyttämiseksi voidaan käyttää hopeajodidia). 3. Kosteuden täytyy lisääntyä tai ilman jäähtyä. Ilman jäähtyminen kastepistelämpötilaan voi tapahtua nousevan liikkeen ansiosta (tärkein asia), ulossäteilyn seurauksena ja/tai sekoittumisen takia.

Raesade voi olla lumiraesadetta, pikkuraesadetta tai jääraesadetta. Lumi- ja pikkuraesateessa rakeiden läpimitta on tyypillisimmin 2-5 mm, kun taas jäärakeiden läpimitta on 5-10 mm tai enemmänkin.

Raesade: Raesade voi olla lumiraesadetta, pikkuraesadetta tai jääraesadetta. Lumi- ja pikkuraesateessa rakeiden läpimitta on tyypillisimmin 2-5 mm, kun taas jäärakeiden läpimitta on 5-10 mm tai enemmänkin. Sekä lumi- että pikkurakeet ovat yleensä melko pyöreitä, joskus kuitenkin kartiomaisia. Lumirakeet ovat helposti kokoon puristuvia ja hauraita (kovalle alustalle pudotessaan kimpoavat ja usein rikkoontuvat), pikkurakeet osittain sulaneita, kovia jääkappaleita (kovalle alustalle pudotessaan napsahtavat mutta eivät rikkoonnu). Jäärakeet ovat yleensä melko pyöreitä (joskus kartiomaisia tai epäsäännöllisiä), osin tai kokonaan läpinäkymättömiä ja kovia jääkimpaleita, joiden läpileikkauksessa voi erottua kirkkaita ja sameita kerroksia. Erilaiset raetyypit muodostuvat siten, että korkeassa pilvessä rakeet voimakkaassa pyörityksessä kulkevat ylös ja alas. Rakeet törmäilevät pilvipisaroihin, jotka lumirakeiden pinnalle jäätyessään kasvattavat niiden kokoa. Lumirakeista muodostuu ensin pikkurakeita ja lopulta jäärakeita.

Revontulet: Auringosta lähteneet aurinkotuulen varautuneet hiukkaset (elektronit ja protonit) törmäävät maapallon ilmakehään lähinnä ionosfäärissä eli termosfäärin alaosassa useimmiten noin 90-300 km:n korkeudella.

Räntäkuuro: Kuuroina tuleva räntäsade, jolle tyypillisiä piirteitä ovat sateen yhtäkkinen alkaminen ja loppuminen sekä voimakkuuden isot vaihtelut.

Räntäsade: Tasainen sade, jossa sataa samanaikaisesti sekä vettä että lumihiutaleita. Ilman lämpötila on sellainen, että osa lumihiutaleista sulaa vedeksi matkalla pilvistä maanpinnalle. Aidossa räntäsateessa ilmassa on siis myös vesipisaroita. Usein ihmiset tulkitsevat virheellisesti märän lumisateen räntäsateeksi.

Sumu: Ilmassa leijailevia hyvin pieniä vesipisaroita (halkaisija noin 0,01 mm), jotka huonontavat näkyvyyttä siten, että näkyvyys on alle kilometrin. Sumu on ikään kuin maanpinnalle asti ulottuva pilvi. Sumu syntyy ilmassa olevan vesihöyryn tiivistyessä pisaroiksi, kun lämpötila laskee tai kosteus lisääntyy. Syntytavan mukaan voidaan puhua siirtymäsumusta (lämmin ilma jäähtyy kylmässä ympäristössä), säteilysumusta (jäähtyvä maanpinta jäähdyttää ilmaa), sekoitussumusta (kylmä sekä kostea ilma sekoittuvat) tai haihtumissumusta (lämmin veden pinta haihduttaa runsaasti vesihöyryä). Haihtumissumua ovat esimerkiksi merisavu ja järvisavu, jotka syntyvät hyvin kylmän (ainakin -15 astetta) pakkasilman virratessa juuri ja juuri sulan vesialueen päälle.

Sää: Jonkin paikan ilmakehän alaosassa eli troposfäärissä vallitseva hetkellinen tila, johon sisältyvät lämpötila, kosteus, ilmanpaine, sadeilmiöt, pilvisyys ja tuulen voimakkuus sekä suunta.

Säärintama: Kahden ominaisuuksiltaan erilaisen ilmamassan rajapinta. Säärintama voi olla lämmin rintama (lämpimän ilmamassan etureuna), kylmä rintama (kylmän ilmamassan etureuna) tai okluusiorintama. Syklonin eli liikkuvan matalapaineen yhteydessä tapahtuu ns. kylmä okluusio eli lämmintä rintamaa nopeammin liikkuva kylmä rintama saavuttaa lämpimän rintaman ja kohottaa lämpimän ilman maanpinnan yläpuolelle tunkeutuessaan raskaampana sen alle. Termejä saderintama tai kuurorintama ei pitäisi käyttää.

Tihkusade: Vesipisaroiden muodostamaa sadetta, jossa pisaroiden halkaisija (erotuksena vesisateeseen) on alle 0,5 mm, tyypillisesti noin 0,1 mm. Tihkusade on siis hyvin pienten ja tiheässä leijailevien vesipisaroiden aiheuttamaa sadetta, joka syntyy matalalla olevassa sumupilvessä tai paksussa sumukerroksessa. Tihku tuntuu ilmassa kosteutena ja näkyy esimerkiksi silmälaseissa, mutta se ei tee lätäköihin renkaita.

Tykky: Puiden ja mastojen päälle kasautuva lumikuorma. Huurretykky koostuu vain huurteesta. Nuoskatykyssä on ainakin puolet lunta.

Utu: Ilmassa leijailevia hyvin pieniä (silmälle näkymättömiä) vesipisaroita, jotka huonontavat näkyvyyttä siten, että näkyvyys on 1-10 km. Utu on väriltään harmahtavaa (vrt. auer).

Vesikuuro: Kuuroina tuleva vesisade, jolle tyypillisiä piirteitä ovat sateen yhtäkkinen alkaminen ja loppuminen sekä voimakkuuden isot vaihtelut.

Vesisade: Vesipisaroiden muodostamaa sadetta, jossa pisaroiden halkaisija (erotuksena tihkusateeseen) on yli 0,5 mm, yleensä 1-2 mm, joskus jopa 5 mm. Pisaroita on tyypillisesti noin 10 cm:n välein eli yksi pisara litrassa ilmaa ja ne putoavat alaspäin muutamia metrejä sekunnissa.

PS. Sukupolvelleni koulussa opetettu englanninkielinen sanonta "It's raining cats and dogs", joka tarkoittaa kovaa sadetta, alkaa olla jo vanhentunut. Ainakaan Yhdysvalloissa englantia äidinkielenäänkään puhuvat eivät välttämättä ymmärrä sanonnan merkitystä.

Lähteitä ja lisätietoja

Foreca: Petollinen kuuraliukkaus

Foreca: Väärinymmärretyt säätermit

Helsingin Sanomat: Erotatko kuuran ja huurteen?

Helsingin Sanomien video: Sateen olomuotoon (vesi, jäätävä, räntä, lumi) vaikuttaa lämpötila maanpinnan yläpuolella

Ilmatieteen laitos: Ilmakehä-ABC

NBC News: Anatomy of a Snowflake

Paasonen, Seija: Sää. WSOY 2004.

Sirpan luontoblogi: Onko kuuralla ja huurteella eroa? (Jouko Varosen vieraskynäkirjoitus)

Tieteen kansallinen termipankki

Naisten päivän kertomus siitä, kuinka hyljetutkija ja fitnessmalli päätyivät samaan blogipostaukseen

Akateemisia naisia. Tunnistatko kuvasta sukupuolistereotypioita? Kuvan © Armin Sestic - Fotolia

International Council for Science listaa 20 merkittävää naispuolista ilmastotieteilijää tai muuta ilmastovaikuttajaa. Kannattaa tutustua myös Discover-lehden useita vuosia sitten tekemään luetteloon luonnontieteiden 50 merkittävimmistä naisesta. Maailman ilmatieteen järjestö WMO:lla on mahtavan upea kuvakokoelma tutkimustyötä tekevistä naisista.

Yllättäen myös Vogue-muotilehti on tehnyt erinomaisen artikkelin 13 naisesta, jotka toimivat ilmastonmuutoksen eturintamassa. Ehkäpä muotimaailma ja maapallon tilasta huolehtiminen eivät olekaan kaukana toisistaan, vaan monet alalla toimivat ovat aktiivisesti ottaneet kantaa kestävämmän tulevaisuuden puolesta. Heistä näkyvimpiä esimerkkejä on Alison Teal, aidosta Tarzan-lapsesta naispuoliseksi Indiana Jonesiksi kasvanut valtamerten muovittumisen estäjä. Olenkin kirjoittanut erillisen blogipostauksen Liisan seikkailuista muovimaassa.

Toinen esimerkki on malli ja aktivisti Cameron Russell, joka viime lokakuussa johdatti ilmastonmuutokseen kantaa ottavan 17 supermallin kulkueen Brooklynin sillan yli. Mallit halusivat myös kiinnittää tekstiiliteollisuuden huomiota siihen, että yhden kangastonnin tuottaminen saastuttaa 200 tonnia vettä.

Suomessa aktiivisia toimijoita ovat esimerkiksi Kouvolan Lyseon lukiosta lähtöisin oleva fitnessmalli Janni Hussi ja Miss Suomi 2013 Lotta Hintsa, jotka ottivat kantaa ilmastonmuutokseen blogissani julkaistulla valokuvalla. Viime vuonna he järjestivät ulkonäköpaineita käsittelevän Girl Like Me -kampanjan. Hussi on ollut aktiivinen myös Rescueyhdistys Kulkurit ry:n toiminnassa.

Ainakin neljän syyn takia ilmastonmuutos vaikuttaa naisiin enemmän kuin miehiin:

-Lämpötilan ja muiden säätekijöiden (mm. kuivuus) muuttuminen pienentävät satoja Saharan eteläpuolisessa Afrikassa, jossa suurin osa maanviljelijöistä on naisia. Kehitysmaissa naiset muodostavat 45-80 prosenttia ruokatuotannon työntekijöistä.

-Tytöt ja naiset ovat suurimmassa vastuussa veden kantamisesta ja polttopuiden keräämisestä. Jos näiden saatavuus ilmastonmuutoksen myötä heikkenee, he joutuvat kävelemään yhä pitempiä matkoja, mikä on pois muista toimista, rahan hankkimisesta, kouluttautumisesta ja lepäämisestä.

-Ilmastonmuutoksen odotetaan lisäävän ja voimistavan ruokapulaa, mikä vaikuttaa haitallisimmin juuri naisten terveyteen. Usein juuri tytöt ja naiset vähentävät nälänhädän sattuessa syömistään, jotta he voisivat turvata paremman ravinnon muille perheenjäsenille.

-Todennäköisesti ilmastonmuutos lisää ja voimistaa tulvia sekä muita katastrofeja. Niissä naiset kuolevat miehiä todennäköisemmin sellaisissa valtioissa, joissa naisten sosiaalinen ja taloudellinen asema on miehiä heikompi. Näin on todettu vuosien 1981-2002 luonnonkatastrofeja tarkastelleessa tutkimuksessa. Yhtenä syynä tähän ovat kulttuuriin liittyvät normit, jotka voivat estää naisia opettelemasta uimataitoa.

Tilanteen korjaamiseksi kehitysmaihin pitäisi palkata enemmän naispuolisia evakuointisuunnitelmien tekijöitä sekä naispuolisia kouluttajia, jotka kertoisivat maanviljelyn sopeutumiskeinoista ilmastonmuutokseen. Miespuoliset suunnittelijat eivät välttämättä osaa ottaa huomioon naisten näkökulmaa, eivätkä naispuoliset maatyöntekijät välttämättä saa olla kovin paljon tekemisissä mieskouluttajien kanssa.

Toisaalta naisten asemassa voi olla monia ongelmia kehitysmaiden lisäksi teollisuusmaissakin. The New York Times -lehdessä oli loppuviikosta ja The Nature Conservancy -blogissa eilen koskettava kirjoitus naispuolisten opiskelijoiden ja tieteilijöiden ongelmista Yhdysvalloissa. Jotta paikallisuus ei unohtuisi, kannattaa lukea myös Katariina Hakaniemen kolumni "Luutuneita käsityksiä" tämän päivän Kouvolan Sanomista.

Myös päätöksentekoon tarvittaisiin ilmastonmuutosasioissakin mukaan enemmän naisia, koska naisten myötä päätöksistä näyttää keskimäärin muodostuvan edistyksellisempiä, positiivisempia ja kestävämpiä. Esimerkiksi brittiläisen ilmatieteen laitoksen tutkija ja Royal Meteorological Societyn ensimmäinen naispuolinen puheenjohtaja Julia Slingo toivoo näin luonnontieteistä kertomiseen tulevan mukaan myös entistä humanistisempia tapoja, esimerkiksi kuvataiteita, runoutta, musiikkia ja kertomuksia (tästä löytyy hyviä esimerkkejä meidän lukiostammekin). Tällainen yleistäminenkin kyllä on hieman stereotyyppistä ajattelua.

Samaan aikaan kanssani biologiaa opiskelleista näkyvimpiin asemiin nousseet ovat nimenomaan naisia, norppatutkijana työskentelevä FT Mervi Kunnasranta ja biologi-kansanedustaja Krista Mikkonen. Suomalaista naistieteilijöistä arvostan kovasti myös eläineetikkona työskentelevää FT Elisa Aaltolaa, joka todella laittaa itsensä ja arvovaltansa likoon eläinten oikeuksia puolustaessaan.

Viime keväänä lukiolaiset kysyivät, ketkä ovat suosikkijulkkiksiani, jos tieteilijöitä ei saa valita. Tein sukupuolta silloin ajattelematta viiden julkkiksen listan, joista kolme on naisia. Näin jälkikäteen ajatellen huomaan jo kouluikäisenä lukeeni useita nimenomaan naistutkijoiden kirjoittamia kirjoja, hyvinä esimerkkeinä Joy Adamson, Dian Fossey, Jane Goodall ja Shirley C. Strum. Miehistä muistan vain Ilkka Koiviston, jonka kanssa olin myös kirjeenvaihdossa.

Yleensä en osaa ajatella asioita kovinkaan sukupuolirajoittuneesti ja stereotyyppisesti. Reilu vuosi sitten Ilta-Sanomat kirjoitti jutun, jossa esimerkiksi arvosteltiin "Facebook-tykkäyksiä hyvätekeväisyystempauksillaan keräileviä äititeresoja". Eräs opettajamme piti kirjoitusta ja esimerkiksi tätä sanamuotoa naisten vähättelynä tai halveksintana, kun taas itselleni tästä tuli ensimmäiseksi mieleen juuri julkisuudessa ollut miehen päivitys päivän hyvästä työstä. Eivätkö miehetkin voi olla äititeresoja - vai onko miesten pakko olla robinhoodeja?

Arvostan jokaista naista (ja myös miestä), joka intohimolla ja asiaan paneutuen tekee omaa tehtäväänsä, olkoonpä hän sitten opiskelija, opettaja, tutkija, kotivanhempi, fitnessmalli, missi, urheilija, hotellisiivooja tai kuka tahansa.

Hyvää naisten päivää!