Vuosikatsaus: Säävuosi 2014

Päättyvä vuosi oli sääasioissa harvinaisen vaihteleva ja mielenkiintoinen. Helsingin Kaisaniemeen talven 2013-2014 virallinen ensilumi saatiin vasta ennätysmyöhään hieman ennen tammikuun puoliväliä. Etelä- ja Keski-Suomessa talvi olikin hyvin vähäluminen, kun taas Käsivarren Lapissa oli maaliskuussa lähes ennätyspaljon lunta. Terminen talvi kesti Etelä-Suomessa vajaan kuukauden, kun termisen kevään kerrottiin paikoin alkaneen jo helmikuun alussa. Tämän etukevään jälkeen tuli tosin vielä lyhyitä talvisempia jaksoja esimerkiksi maaliskuun puolivälissä. Paikoin järvien jäät sulivat ennätysaikaisin ja lämpenivät heinä-elokuun lähes ainutlaatuisen pitkällä hellejaksolla jopa ennätyslämpiksi. Ensimmäistä kertaa mittaushistoriassa 30 asteen raja ylittyi Suomessa jo 19. toukokuuta. Toukokuun alku ja kesäkuun loppu kuitenkin olivat Suomessa poikkeuksellisen koleita. Lapissa ylitettiin 30 asteen raja ensimmäistä kertaa mittaushistorian aikana myös elokuussa. Marraskuu oli Suomessa paikoin mittaushistorian pimein, kun aurinko näyttäytyi esimerkiksi Kuopiossa vain 12 minuuttia koko kuukauden aikana. Muualla maapallolla sadeolot yllättivät. Englannissa talvi oli mittaushistorian sateisin, ja syksyllä Pohjois-Amerikan lumipeite oli mittaushistorian laajin. Antarktiksella merijäätä oli enemmän kuin koskaan aiemmin mittaushistorian aikana. Globaalisti vuodesta 2014 näyttää silti tulevan koko mittaushistorian kuumin vuosi. Eri tutkimuslaitosten mukaan 4-6 tämän vuoden kuukautta ovat olleet ennätyslämpimiä.

Eri vuodenaikojen eli kolmen kuukauden jaksojen lämpötila-anomaliat (poikkeamat verrattuna tavanomaisesta eli vertailukaudesta 1981-2010) celsiusasteina. Punainen tarkoittaa tavanomaista lämpimämpää ja sininen tavanomaista kylmempää. Talvi (joulukuu 2013 - helmikuu 2014) vasemmalla ylhäällä, kevät (maalis-toukokuu 2014) oikealla ylhäällä, kesä (kesä-elokuu 2014) vasemmalla alhaalla ja syksy (syys-marraskuu 2014) oikealla alhaalla. Lähde: EURO4M Climate Indicator Bulletin. Lisenssi: Creative Commons CC BY-NC-ND 3.0.

Tammikuu: Helsingissä mittaushistorian myöhäisin ensilumi

Kaikki tämän blogitekstin valokuvat ovat Kouvolasta. Kuvannut Jari Kolehmainen.

Australiassa kärvisteltiin ennätyslämpimän vuoden 2013 jälkeen poikkeuksellisen kovassa helteessä myös tammikuussa 2014. Koko Australian tammikuun keskimääräinen päivän ylin lämpötila oli 0,97 °C yli tavanomaisen, minimilämpötila 0,85 °C yli tavanomaisen ja vuorokauden keskilämpötila 0,91 °C astetta yli tavanomaisen. 

Vaikka tammikuun alku oli Venäjällä lämmin, tammikuu oli talven ainoa tavanomaista kylmempi kuukausi Venäjällä. Tammikuun loppupuolella mitattiin paikoin jopa -59 asteen lämpötiloja.

Suomessa tammikuu oli hyvin vaihteleva. Terminen talvi (vuorokauden keskilämpötila pysyvästi alle nollan) alkoi Etelä-Suomessa vasta 11. tammikuuta. Virallinen ensilumi, joka määritellään siten, että aamun mittauksessa kello 8 täytyy olla lunta vähintään 1 cm, tuli Helsingin Kaisaniemeen vasta ennätysmyöhään 12.1.2014. Mittaushistorian aiempi myöhäisyysennätys oli 3.1.2013. Tammikuun 2014 ensimmäiset kymmenen päivää olivat poikkeuksellisen lauhoja, kun taas tammikuun loppu oli paikoin jopa harvinaisen kylmä. Utsjoen Kevojärvellä mitattiin 20. tammikuuta yli 40 asteen pakkanen (-40,7 astetta) ensimmäistä kertaa helmikuun 2012 jälkeen. Suomen keskiosissa oli yleisesti harvinaisen ja paikoin jopa poikkeuksellisen vähäsateista. Suomen etelä- ja keskiosissa lunta olikin tammikuun päättyessä yleisesti vain alle 10 cm, monin paikoin jopa vain alle 5 cm.

Helmikuu: Isossa-Britanniassa mittaushistorian sateisin talvi, Suomessa alkoi kevät jo helmikuun alussa

Helmikuun lopulla julkaistun tutkimuksen mukaan korkeat lämpötilat ovat maapallolla yleistyneet sekä nousseet ja minimilämpötilat taas kylmentyneet viimeisimmän 15 vuoden aikana. Kuumien äärilämpötilojen kohdalla trendi on kuitenkin jyrkempi. Talvilämpötilojen alentuminen näkyy vain joillakin alueilla. 

Pohjoisen pallonpuoliskon talvi oli globaalisti hyvin lämmin. Maailmanlaajuisesti maa- ja merialueiden pintalämpötila oli mittaushistorian kahdeksanneksi korkein joulu-helmikuun keskilämpötila, 0,57 astetta yli 1900-luvun keskiarvon, joka on 12,1 astetta. Manner-USA oli keskimäärin tavanomaista kylmempi ja kuivempi. Normaalia kylmempää oli Kalliovuorilta itään, johon purkautui arktista ilmaa. Floridassa ja Länsi-USA:ssa oli kuitenkin tavanomaista lämpimämpää. Kaliforniassa oli mittaushistorian lämpimin ja Arizonassa mittaushistorian neljänneksi lämpimin talvi. Kanadassa oli kylmää. Ontariossa oli monin paikoin kylmimpiä lämpötiloja 30 vuoteen. Yhdistyneessä kuningaskunnassa (Iso-Britannia ja Pohjois-Irlanti) oli vuodesta 1910 alkavan mittaushistorian sateisin talvi. Englannissa ja Walesissa oli jopa vuodesta 1776 alkavan mittaushistorian sateisin talvi, kun 24.2.2014 mennessä talven aikana oli satanut 435 millimetriä (edellinen ennätys 423 mm vuodelta 1915). Pääsyynä kosteuteen olivat lännestä ja lounaasta puhaltaneet tuulet, jotka toivat mukanaan leutoa säätä (keskimäärin 1,5 astetta tavanomaista lämpimämpää) ja Atlantin kosteutta. Ajoittain oli myös myrskyjä. Myös Irlannissa oli mittaushistorian sateisin talvi. Japanissa saatiin helmikuussa paikoin rajuja lumisateita. Pohjois-Japanissa ja Kanto-Koshinin alueella mitattiin suurimpia lumensyvyyksiä ainakin kymmeneen vuoteen. Tokiossa maksimilumensyvyys oli vuodesta 1875 alkavan mittaushistorian kahdeksanneksi korkein (27 cm). Iranissa sekä Afganistanissa ja paikoin muuallakin Lähi-idässä oli poikkeuksellisen kylmää. Kaspianmeren eteläpuolella Ramsarissa mitattiin lumensyvyydeksi 120 cm (4.2.2014). Manner-Euroopassa oli monin paikoin poikkeuksellisen lämmin talvi. 

Helmikuu oli Suomessa laajalti vähäluminen ja poikkeuksellisen leuto, 6-8 astetta (pohjoisessa paikoin jopa 9 astetta) tavanomaista lämpimämpi. Suomen keski- ja pohjoisosissa helmikuu oli  vuodesta 1900 alkavan mittaushistorian toiseksi lämpimin. Vain helmikuu 1990 on ollut lämpimämpi. Alueellisesti helmikuu siis oli Keski- ja Pohjois-Suomessa mittaushistorian toiseksi lämpimin ja harvinaisen leuto myös etelässä.

Suomen talvikuukausien (joulukuu 2013 - helmikuu 2014) keskilämpötila oli lähes koko maassa 2-4 astetta keskiarvojen yläpuolella. Joulukuu ja helmikuu olivat selvästi tavanomaista leudompia, mutta tammikuu oli kylmä.

Kevät tuntui Suomessa pitkältä, sillä termisen kevään ilmoitettiin alustavissa tiedoissa alkaneen Etelä- ja Lounais-Suomessa jo 7.-8. helmikuuta, Ahvenanmaalla jopa 2. helmikuuta. Näin kerrottiin Ilmatieteen laitoksen kevättilastoissa (yhä vieläkin alustava, 28.5. päivitetty tieto). Heinäkuussa päivitetyt tilastot ilmoittavat Etelä-Suomen kesän alkupäivämääräksi 17. toukokuuta (Ahvenanmaalla 16.5.2014). Uudet termisten vuodenaikojen määritelmät kuitenkin tekevät kevään ja kesänkin alkuajankohdan määrittämisen hyvin monimutkaiseksi. 


Maaliskuu: Jää- ja lumitilanne erikoinen sekä Suomessa että Pohjois-Amerikassa

Maaliskuun alussa 91 prosenttia Pohjois-Amerikan Suurista järvistä (Huron, Ontario, Michigan, Erie, Yläjärvi) oli jääpeitteen alla, mikä on vuodesta 1973 alkaneen tilastoinnin toiseksi laajin jääpeite (laajin 1979).

Maaliskuu oli suurimmassa osassa Suomea poikkeuksellisen lauha. Lumitilanne oli kuitenkin erikoinen. Maaliskuun päättyessä lumeton alue ulottui Pohjois-Karjalasta Oulun tienoille, mikä on poikkeuksellisen pohjoinen lumipeitteen raja tuona ajankohtana. Toisaalta Käsivarren Lapissa lunta oli poikkeuksellisen paljon, Kilpisjärvellä 25. maaliskuuta peräti 156 cm ja vielä kuukauden lopussakin 145 cm. Suurempia maaliskuisia lumensyvyyksiä siellä on mitattu vain vuonna 1997, jolloin siellä saatiin mittaushistorian maaliskuun ennätys 180 cm.

Huhtikuu: Näsijärven jäät sulivat ennätysaikaisin

Huhtikuu 2014 oli globaalisti NOAA:n mukaan alustavissa tiedoissa yhtä lämmin kuin mittaushistorian lämpimin huhtikuu 2010. Myöhemmin NOAA korjasi huhtikuun 2014 olleen mittaushistorian toiseksi lämpimin.

Huhtikuu oli myös koko Suomessa tavanomaista lämpimämpi ja Lappia lukuun ottamatta tavanomaista kuivempikin. Myös lumipeite oli normaalia suppeampi, vaikka koko talven 2013-2014 suurin lumensyvyys (158 cm) mitattiinkin Kilpisjärvellä 5.-6.4. huhtikuuta. Ainakin Näsijärvellä saatiin jäiden lähdössä koko 170-vuotisen mittaushistorian aikaisuusennätys, kun jäät lähtivät 13.4.2014. Keskimäärin jäidenlähtö on aikaistunut mittaushistorian aikana parilla viikolla toukokuun puolivälistä huhti-toukokuun vaihteeseen.

Talven lumipeite jäi suuressa osassa Etelä- ja Keski-Suomea ennätyksellisen ohueksi, mikä helpotti kevättulvatilannetta.

Toukokuu: Sääasemakohtaisten toukokuun lämpöennätysten jälkeen lämpötila putosi vuorokaudessa lähes ennätysnopeasti

Toukokuu oli globaalisti NOAA:n mukaan maapallon mittaushistorian lämpimin ja samalla 39. peräkkäinen toukokuu sekä 351. peräkkäinen mikä tahansa kuukausi, jolloin kuukauden lämpötila ylitti 1900-luvun keskilämpötilan. Viimeksi keskimääräistä kylmempi toukokuu on ollut vuonna 1976 ja tavanomaista kylmempi mikä tahansa kuukausi helmikuussa 1985. Mittaushistorian viidestä lämpimimmästä toukokuusta neljä on ollut viimeisimmän viiden vuoden aikana. Pelkkiä maa-alueita tarkasteltaessa mittaushistorian seitsemän lämpimintä toukokuuta on koettu 2000-luvulla ja neljä lämpimintä neljän viime vuoden aikana.

Toukokuun alkupuoli oli Suomessa kylmin 15 vuoteen. Sen jälkeen tulivat helteet noin viikoksi. Maassamme mitattiin koko mittaushistorian aikaisin 30 asteen ylitys, kun 19.5.2014 Heinolassa saavutettiin 30,8 astetta (aiempi ennätys 20.5.1993 Lapinjärvellä). Tuo 30 astetta ylittyi 19.5.2014 kahdeksalla muullakin Suomen mittausasemalla. Lämpötilat olivat paikoin jopa yli 15 astetta tavanomaista korkeampia. Koko Suomen mittaushistorian toukokuun lämpöennätys (31,0 astetta) ei kuitenkaan ylittynyt, vaikka havaintoasemakohtaisia koko toukokuun lämpöennätyksiä tehtiinkin. Esimerkiksi Kouvolan Utissa mitattiin uudeksi toukokuun lämpöennätykseksi 30,5 astetta, kun entinen ennätys oli 29,5 astetta vuodelta 1995. 

Kertarysäyksellä Suomen helle kuitenkin päättyi. Ilomantsin Pötsönvaarassa lämpötila laski vuorokaudessa sunnuntaista (25.5. ylin lämpötila 26,9 astetta) maanantaihin (26.5. ylin lämpötila 3,9 astetta) peräti 23,0 astetta, mikä on suurin toukokuun vuorokautinen lämpötilapudotus 30 vuoteen ja yltää lähes toukokuun lämpötilapudotusten ennätykseen (23,3 astetta Pellossa 25.-26.5.1981). Kevät maaliskuusta toukokuuhun oli kuitenkin koko Suomessa tavanomaista lämpimämpi.

Kesäkuu: Suomen lämpötila heittelehti taas helteistä lähes ennätyskylmyyteen

Myös kesäkuu oli globaalisti NOAA:n mukaan koko mittaushistorian kuumin, 0,72 celsiusastetta 1900-luvun kesäkuiden keskiarvon (15,5 astetta) yläpuolella, kun tarkastellaan sekä maa-alueiden että merien pintalämpötiloja. Pelkkiä maa-alueita tarkasteltaessa kesäkuu oli mittaushistorian seitsemänneksi lämpimin, 0,95 astetta yli keskiarvon (13,3 astetta). Merialueilla kesäkuu oli mittaushistorian lämpimin, 0,64 astetta keskiarvon (16,4 astetta) yläpuolella. Tämä oli koko mittaushistorian suurin minkään kuukauden poikkeama tavanomaisesta. 

Kesäkuun 2014 loppu oli Suomessa monin paikoin mittaushistorian kolein. Lisäksi pilvisyys oli runsasta. Etelä-Suomessa näin vähän auringonpaistetta nähdään harvemmin kuin kerran kymmenessä vuodessa. Paikoin satoi harvinaisen vähän, paikoin taas sademäärät olivat puolitoistakertaisia tavanomaiseen verrattuna.Saanalla mitattu -6,2 astetta on kylmin kesäkuun lämpötila Suomessa 50 vuoteen ja ehkä mittaushistorian kylmin kesäkuun puolivälin lukema. Kaikkein kylmintä koko kesäkuussa on ollut 3.6.1962, jolloin mitattiin seitsemän asteen pakkasia.

Kouvolan Utissa kesäkuun keskilämpötilaksi mitattiin 13,5 astetta. Kuumin päivä oli 5. kesäkuuta, jolloin lämpötila saavutti 29,6 astetta. Kylmin päivä Suomessa oli 17. kesäkuuta, jolloin Utissakin lämpötila nousi vain 8,6 asteeseen ja vajosi alimmillaan 2,4 asteeseen. Kylmyysennätyksiä ei silti nyt rikottu. Utissa kesäkuun päivistä keskimäärin vain joka kolmas oli sateeton.

Heinäkuu: Suomessa lämpöennätyksiä ja havaintohistorian suurimmat rakeet

Kolmen ennätyskuukauden jälkeen heinäkuussa palattiin hieman pienempiin anomalioihin (poikkeamiin tavanomaisesta), kun NOAA:n mukaan maa- ja merialueet yhdistettyinä heinäkuu oli 135-vuotisen mittaushistorian neljänneksi lämpimin, 0,64 celsiusastetta 1900-luvun keskiarvoa (15,8 astetta) lämpimämpi.

Heinäkuussa 2014 eteläisen pallonpuoliskon merijään laajuus oli 17,40 miljoonaa neliökilometriä, mikä on 0,96 miljoonaa neliökilometriä eli 5,8 prosenttia pitkäaikaisen keskiarvon (1981-2010) yläpuolella. Tämä oli laajin koskaan Antarktiksella heinäkuussa mitattu merijään laajuus. Aiempi heinäkuun 2010 ennätys ylittyi 207 000 neliökilometrillä. Samalla heinäkuu oli 19. peräkkäinen kuukausi, jolloin eteläisen pallonpuoliskon merijään laajuus oli selvästi yli pitkän aikavälin keskiarvon, ja neljäs peräkkäinen kuukausi, jolloin merijään laajuus ylitti kuukausikohtaisen ennätyksen.

Pohjoisella pallonpuoliskolla (Arktis) merijään laajuus oli heinäkuussa 8,25 miljoonaa neliökilometriä, mikä on 1,45 miljoonaa neliökilometriä eli 15,0 prosenttia alle pitkän aikavälin (1981-2010) keskiarvon. Tämä oli mittaushistorian neljänneksi pienin heinäkuinen merijään pinta-ala. 

Norjassa heinäkuu oli kaikista kuukausista mittaushistorian (alkaen vuodesta 1900) lämpimin, 4,3 astetta pitkäaikaisen (1961-1990) heinäkuun keskiarvon yläpuolella. Aiempi ennätys (heinäkuu 1925, heinäkuu 1937 ja heinäkuu 1941) oli 1,0 astetta alempi. Suuri osa Keski-Norjaa oli 6-7 astetta tavanomaista lämpimämpi.

Viikolla 18.-24.7.2014 Suomen keskilämpötila oli 20,2 astetta, mikä on ko. ajanjakson korkein keskilämpötila koko Suomen digitalisoidun mittaushistorian aikana. Heinäkuussa oli jossakin päin Suomea hellettä kaikkiaan 26 päivänä, kun tavanomainen lukema on 16. Tämänvuotista enemmän heinäkuun hellepäiviä on ollut vain kahdesti. Yksittäisistä havaintoasemista eniten hellepäiviä oli Kouvolan Utissa, peräti 22.

Heinäkuussa rikkoutui järvien pintaveden virallinen lämpöennätys ainakin seitsemässä mittauspisteessä: Säviä (Pielavesi) 26,2 astetta, Karstula (Pääjärvi) 25,6 astetta, Lauritsala (Saimaa) 25,0 astetta, Konnevesi (eteläinen) 23,7 astetta, Suomussalmi (Pesiöjärvi) 23,5 astetta, Sodankylä (Unari) 21,9 astetta ja Enontekiö (Ounasjärvi) 19,6 astetta. Virallisesti mittaushistorian lämpimin koko Suomen lukema on 28,8 astetta Pirkanmaan Jalantijärveltä 30.6.1999 (joissakin tiedoissa vuosiluvuksi mainitaan 1988).

Helena-rajuilmassa 31.7.2014 Suomussalmella satoi jopa 9-senttisiä eli pesäpallon kokoisia rakeita, mikä lienee Suomen ennätys. Heinäkuun sademäärässä oli suuri paikallinen vaihtelu, koska sade tuli yksittäisinä kuuroina. Suomen salamamäärä oli lähes kaksinkertainen tavalliseen verrattuna.

Elokuu: Araljärven pääallas kuivui, Suomessa jälleen helle-ennätyksiä

Hellepäivien (päivän maksimilämpötila varjossa yli 25,0 astetta) lukumäärän poikkeama tavanomaisesta (vertailukauden 1981-2010 keskiarvosta) vuonna 2014. Punainen väri kertoo sen, kuinka monta hellepäivää tavanomaista enemmän oli vuonna 2014. Vastaavasti sininen väri kertoo sen, kuinka monta hellepäivää tavanomaista vähemmän oli vuonna 2014. Lähde: EURO4M Climate Indicator Bulletin. Lisenssi: Creative Commons CC BY-NC-ND 3.0.

Jo 19. elokuuta oli maailman ylikulutuspäivä eli ekovelkapäivä 2014 (Earth Overshoot Day 2014). Global Footprint Network (kalifornialainen kestävän kehityksen ajatushautomo, jolla on toimistoja Pohjois-Amerikassa, Euroopassa ja Aasiassa) laski, että ihmiskunta oli 1.1.2014-19.8.2014 käyttänyt kaikkia maapallolla koko vuoden aikana syntyviä luonnonvaroja vastaavan määrän luonnonvaroja.

Satelliittikuvista havaittiin elokuussa, että Araljärven pääallas on nyt kuivunut kokonaan ja lopullisesti.

Elokuu oli globaalisti mittaushistorian lämpimin elokuu sekä Nasan, NOAA:n että Japanin ilmatieteen laitoksen mukaan. Koko pohjoisen pallonpuoliskon kesäkin oli globaalisti ennätyskuuma. NOAA:n mukaan globaali maa- ja merialueiden lämpötila oli kesä-elokuun kolmen kuukauden jaksolla ennätyslämmin, 0,71 astetta 1900-luvun keskiarvoa (16,4 celsiusastetta) lämpimämpi. Aiempi ennätys oli vuodelta 1998. Norjassa kesä oli keskimäärin 1,9 astetta ja paikoin 2-3 astetta pitkäaikaista (1961-1990) kesien keskiarvoa lämpimämpi. Tanskan kesä ylitti ajanjakson 1961-1990 kesien keskiarvon 1,9 asteella ja tuoreemman vertailukauden 2001-2010 keskiarvon 0,4 asteella.

Suomen helleputkiennätystä vuodelta 1973 sivuttiin heinä-elokuussa, kun 38 peräkkäisenä päivänä (6.7.-12.8.2014) oli hellettä jossakin päin Suomea. Poikkeuksellisesta hellejaksosta voidaan puhua, kun helle kestää ainakin kolme viikkoa. Näin on käynyt vuodesta 1961 alkaen tarkasteltuna ennen tätä kesää vain vuosina 1973, 2003 ja 2010. 

Hattulassa (Lepaa) ja Kouvolassa (Utti) hellettä saatiin 26 peräkkäisenä päivänä (17.7.-11.8.2014). Tämä on yksittäisten sääasemien mittaushistorian Suomen ennätys. Kaikkiaan Utissa oli tänä vuonna 43 hellepäivää. Suomen yhden mittauspisteen ennätys on 48 hellepäivää (eivät peräkkäisiä) yhtenä kesänä Utissa vuonna 2010. Tänä vuonna oli 22 päivää, jolloin Suomen ylin lämpötila oli vähintään 30 astetta. Tämä on eniten digitalisoitujen mittaustulosten (alkaen vuodesta 1961) aikana. Koko maan hellepäiviä oli 50 kpl, kun niitä on keskimäärin vuodessa 36 kpl. Eniten koko maan hellepäiviä on ollut vuonna 2002, jolloin niitä oli 65 kpl.

Suomen Lapissa ylitettiin ensimmäistä kertaa mittaushistorian aikana elokuussa 30 asteen raja, kun Ivalon lentoasemalla mitattiin 5.8.2014 peräti 31,2 astetta. Koko kesän korkein yksittäinen lämpötila mitattiin Porissa 4.8.2014, kun mittari näytti 32,8 astetta.

Suomessa elokuu olikin monin paikoin harvinaisen lämmin. Vaikka kesäkuu oli harvinaisen kylmä, heinä- ja elokuun lämpimyyden ansiosta Suomen koko kesästä tuli keskimääräisesti laskettuna tavanomaista lämpimämpi.

Syyskuu: Antarktiksella koko mittaushistorian kaikkien kuukausien laajin merijää

Myös syyskuu oli globaalisti mittaushistorian lämpimin elokuu sekä Nasan, NOAA:n että Japanin ilmatieteen laitoksen mukaan. Syyskuu oli NOAA:n mukaan maa- ja merialueet yhdistettyinä maailmanlaajuisesti mittaushistorian lämpimin, 0,72 celsiusastetta 1900-luvun keskiarvoa (15,0 astetta) lämpimämpi. Erityisesti merialueet olivat jälleen hyvin lämpimiä, 0,66 astetta 1900-luvun keskiarvoa (16,2 astetta) lämpimämpiä. Tämä on mittaushistorian korkein syyskuiden ja myös mittaushistorian korkein kaikkien kuukausien lukema. Maa-alueet olivat 0,89 astetta 1900-luvun keskiarvoa (12,0 astetta) lämpimämpiä, mikä on mittaushistorian kuudenneksi korkein syyskuun lukema. Tammi-syyskuun 2014 jakso oli maa- ja merialueet yhdistettyinä 0,68 astetta 1900-luvun keskiarvoa (14,1 astetta) lämpimämpi, mikä sijoittuu jaetulle ensimmäiselle tilalle vuoden 1998 kanssa. Vuoden jakso (12 kuukautta lokakuusta 2013 syyskuuhun 2014) oli mittaushistorian lämpimin minkään 12 peräkkäisen kuukauden jakso (vuodesta 1880 alkavan mittaushistorian aikana), 0,69 astetta 1900-luvun keskiarvoa lämpimämpi ja 0,01 astetta edellisiä kuumimpia 12 kuukauden jaksoja (syyskuu 1997 - elokuu 1998, elokuu 2009 - heinäkuu 2010, syyskuu 2013 – elokuu 2014).

Antarktiksen merijään laajuus oli suurimman osan tätä vuotta satelliittiajan päivittäisten laajuusennätysten tasolla. Suurimmillaan Antarktiksen merijää oli 22. syyskuuta, jolloin sen pinta-ala oli 20,11 miljoonaa neliökilometriä. Tämä uusi ennätys on 1,54 miljoonaa neliökilometriä enemmän kuin aikavälin 1981-2010 keskimääräinen maksimilaajuus ja 560 000 neliökilometriä enemmän kuin 1. lokakuuta vuonna 2013 mitattu Antarktiksen merijään laajuusennätys. Uusi laajuusennätys on nyt syntynyt kolmena peräkkäisenä eteläisen pallonpuoliskon keväänä (2012, 2013, 2014). Syyskuussa 2014 Antarktiksen merijään keskimääräinen laajuus oli 20,03 miljoonaa neliökilometriä, mikä on 1,24 miljoonaa neliökilometriä enemmän kuin aikavälin 1981-2010 syyskuiden keskiarvo. Tällä hetkellä Antarktiksen syyskuisen merijään laajenemistrendi onkin 1,3 % (lokakuussa 1,2±0,6 %) vuosikymmenessä verrattuna aikavälin 1981-2010 keskiarvoon.

Vielä 20. syyskuuta Vihdissä mitattiin 20,1 astetta ja Salossa 20,0 astetta. Suomessa kuitenkin koettiin 23.9.2014 vuodesta 1961 alkaen tarkasteltuna tilastohistorian kylmin syyskuun 23. päivä, kun Suomen ylimmäksi lämpötilaksi mitattiin Utössä vain +8,7 astetta. Samana päivänä Itä-Suomessa tehtiin myös Pohjois-Karjalan syyskuiden tilastohistorian lumensyvyysennätys, kun Joensuun Pyhäselässä oli 9 cm ja Ilomantsin Naarvan mittausasemalla 15 cm lunta. Ylen uutisten mukaan päivän mittaan Ilomantsiin olisi satanut lunta jopa 25 cm. Viralliseksi lukemaksi näitä Ylen tietoja ei kuitenkaan hyväksytä, koska virallinen lumensyvyys mitataan aina aamuisin kello 9 ja vain virallisista mittauspisteistä. Ensilumi saatiin Pohjois-Karjalaan poikkeuksellisen aikaisin, ei kuitenkaan ennätysaikaisin.

Kaiken kaikkiaan syyskuu oli Suomessa tavanomaista lämpimämpi ja kuivempi. Syyskuun lopulla nautittiin poikkeuksellisen kauniista ruskasta.

Lokakuu: Lokakuukin globaalisti mittaushistorian lämpimin

Vielä lokakuukin oli globaalisti mittaushistorian lämpimin lokakuu sekä Nasan, NOAA:n että Japanin ilmatieteen laitoksen mukaan. 

Suomessa lokakuun sää heittelehti äärilaidasta toiseen.

Marraskuu: Pohjoisen pallonpuoliskon syksy ennätyslämmin, Pohjois-Amerikassa mittaushistorian laajin syksyn lumipeite, Suomessa paikoin mittaushistorian pilvisin marraskuu

Vasemmalla auringonpaistetuntien yhteenlaskettu lukumäärä tammi-marraskuussa 2014. Oikealla auringonpaistetuntien lukumäärän poikkeama tavanomaisesta (vertailukauden 1961-1990 keskiarvo) kesällä 2014. Erityisesti Grönlannissa, Etelä- ja Keski-Suomessa sekä monin paikoin Puolassa ja Venäjällä auringonpaistetunteja saatiin tavanomaista enemmän. Lähde: EURO4M Climate Indicator Bulletin. Lisenssi: Creative Commons CC BY-NC-ND 3.0.

NOAA:n ja Japanin ilmatieteen laitoksen mukaan marraskuu oli globaalisti mittaushistorian 7. lämpimin, Nasan mukaan 9. lämpimin. Pohjoisen pallonpuoliskon syksy (syys-marraskuu 2014) oli globaalisti ennätyslämmin.

Ruotsissa Götanmaan eteläosissa kesä 2014 oli ennätyspitkä. Ruotsalaisen määritelmän mukainen kesä kesti Falsterbon kaupungissa 203 vrk (25.4.-13.11.2014). Edellinen Falsterbon ennätys oli 191 vrk vuodelta 2000. Karlshamnissakin kesää kesti 200 vrk (19.4.-4.11.2014, edelliset ennätykset 195 vrk v. 2000 ja 194 vrk v. 1961). Vuodesta 1881 alkavan mittaushistorian aikana kesä on jatkunut siellä marraskuuhun asti vain neljästi: 1961, 2000, 2001 ja 2014. Neljässä ruotsalaisessa mittauspisteessä viimeinen kesäpäivä oli 14.11.2014. Näin myöhään kesästä on Ruotsissa nautittu vain kerran aikaisemmin, 14.11.2005 Måseskärissä.

Australiassa päivän maksimilämpötilojen marraskuun 2014 keskiarvo oli vuodesta 1910 alkavan mittaushistorian korkein, 2,19 celsiusastetta yli vertailukauden (1961-1990) keskiarvon. Tämä oli toinen peräkkäinen kuukausi, jolloin Australiassa saatiin päivän maksimilämpötilojen keskiarvon uusi kuukausikohtainen ennätys. Marraskuun minimilämpötilojen keskiarvo puolestaan oli mittaushistorian kolmanneksi korkein. Näin myös kuukauden keskilämpötilasta saatiin uusi marraskuun ennätys, joka ylitti tavanomaisen 1,88 asteella ja löi edellisen ennätyksen marraskuulta 2009. Myös Itävallassa ja Sveitsissä marraskuu oli mittaushistorian lämpimin.

Yhdysvalloissa marraskuu oli mittaushistorian 16. kylmin. Esimerkiksi Pohjois-Ontarion tietyissä osissa oli viisi celsiusastetta tavanomaista kylmempää. Aikaiset talvimyrskyt peittivät lähes koko Kanadan ja puolet (50,4 %) Yhdysvalloista lumipeitteeseen, joka oli laajimmillaan 17. marraskuuta. Kanadassa tämä oli mittaushistorian toiseksi laajin marraskuinen lumipeite. Laajuusennätys tehtiin vasta viime vuonna (2013). Tänä syksynä (syys-marraskuu 2014) koko Pohjois-Amerikan lumipeitteen laajuus olikin 46-vuotisen mittaushistorian suurin. Tänä syksynä myös koko pohjoisen pallonpuoliskon lumipeitteen laajuus oli mittaushistorian suurin. Euraasiassa se oli kolmanneksi suurin.

Suomessa marraskuu ja koko syksy olivat keskimäärin tavanomaista lämpimämpiä, mutta aurinko paistoi marraskuussa harvinaisen vähän. Marraskuu oli koko vuodesta 1981 alkavan auringonpaistetilaston synkin marraskuu. Kuopiossa aurinko paistoi koko marraskuun aikana yhteensä vain 12 minuuttia, mikä jää noin sadasosaan tavanomaisesta. Vain Lapissa oli sekä tavanomaista viileämpää että tavanomaista aurinkoisempaa.

Joulukuu: Vuodesta tullee globaalisti ennätyslämmin

Vuoden 2014 lämpötila-anomaliat (poikkeamat verrattuna tavanomaisesta eli vertailukaudesta 1981-2010) celsiusasteina. Punainen tarkoittaa tavanomaista lämpimämpää ja sininen tavanomaista kylmempää. Lähde: EURO4M Climate Indicator Bulletin. Lisenssi: Creative Commons CC BY-NC-ND 3.0.

Näyttää lähes varmalta, että 2014 on Euroopassa koko mittaushistorian lämpin vuosi. Lisäksi kaikkiaan 19 Euroopan valtiossa on tänä vuonna todennäköisesti kansallisesti mittaushistorian lämpimin vuosi. Sekä NOAA, WMO että Met Office (brittiläinen ilmatieteen laitos) arvioivat alustavien tietojen perusteella koko vuoden 2014 olevan myös globaalisti ennätyslämmin. Meret olivat ennätyslämpimiä ainakin seitsemän kuukautta peräkkäin, toukokuusta marraskuuhun.

Kuinka monta prosenttia enemmän (punainen väri) tai vähemmän (sininen väri) kuumia päiviä (vasemmalla) ja kuumia öitä (oikealla) vuonna 2014 oli tavanomaiseen (kauden 1981-2010 keskiarvo) verrattuna. Kuumaksi on määritelty sellainen päivä, jonka maksimilämpötilan alapuolelle jää 90 % tilaston maksimilämpötiloista. Vastaavasti kuumaksi on määritelty yö, jonka minimilämpötilan alapuolelle jää 90 % minimilämpötiloista. Lähde: EURO4M Climate Indicator Bulletin. Lisenssi: Creative Commons CC BY-NC-ND 3.0.

Sekä Euroopassa että globaalisti mittaushistorian kymmenestä lämpimimmästä vuodesta yhdeksän on koettu 2000-luvulla. Euroopassa vuoden 1956 jälkeen ja maailmanlaajuisesti vuoden 1911 jälkeen ei olekaan ollut yhtään ennätyskylmää vuotta. Ainakin toistaiseksi vertaisarvioimattoman uuden tutkimuksen mukaan ilmastonmuutoksella on ollut tärkeä merkitys tässä havaitussa lämpenemisessä. 

Vuoden 2014 eri kuukausien sijoittuminen globaaleissa koko mittaushistorian kuukausikohtaisissa lämpöennätystilastoissa NOAA:n (Yhdysvaltain liittovaltion sään- ja valtamerentutkimusorganisaatio), Nasan ja Japanin ilmatieteen laitoksen (JMA) mukaan. Ykkössija voi tarkoittaa myös jaettua ykköstilaa jonkin muun vuoden saman kuukauden kanssa. Eri tutkimuslaitosten tulosten erot johtuvat analyysimenetelmistä (interpolaatio) ja siitä, miten käsitellään niitä maapallon alueita, joilta havaintoja ei ole saatavissa. Tällaiset alueet joko jätetään kokonaan ottamatta huomioon, niillä käytetään apuna satelliittidataa tai sovelletaan kokonaisvaltaisia assimilaatiotekniikoita. Taulukon viimeinen sarake kertoo kunkin kuukauden lämpenemistrendin sataa vuotta kohden laskettuna Japanin ilmatieteen laitoksen mukaan.

Lue myös nämä

Dr. Jeff Masters' WunderBlog: Top Ten Weather Stories of 2014

Vuosikatsaus: Säävuosi 2013

Vuosikatsaus: Säävuosi 2012