Videon julkaisija MakeITfair.
Viikolla 17 (eli 20.4.-26.4.2009) vietetään nuukuusviikkoa. Ideana on tutkia omaa kulutusta pohtien, voisiko sitä keventää. Mikäli maapallolla jokainen eläisi suomalaisella kulutustasolla, tarvitsisimme neljä maapalloa. Keskivertosuomalaisen ekologinen selkäreppu painaa vuodessa 40 000 kiloa eli jokainen meistä kuluttaa vuodessa keskimäärin rekka-autollisen verran kiinteitä luonnonvaroja.
FIN-MIPS Kotitalous -tutkimuksen mukaan suurimman osan suomalaisten kulutuksesta muodostavat (tässä järjestyksessä) 1) liikenne (erityisesti henkilöautoilla), 2) asuminen, 3) ruoka (ruoan osuudesta 62 % tulee lihasta, kalasta ja maitotuotteista), 4) kodin tavarat (tavaroiden osuudesta 31 % sähkölaitteiden valmistuksesta ja 14 % niiden käytöstä), 5) harrastukset ja vapaa-aika sekä 6) yöpymiset hotelleissa ja mökeissä. MIPS eli ”Material Input Per Service Unit” on materiaalienkulutusta mittaava ekotehokkuuden mittari. Siinä otetaan huomioon kaikki luonnonvarat, joita kuluu tavaroiden tai palveluiden tuotantoon ja käyttöön. Nämä suhteutetaan esimerkiksi käyttökertoihin tai kuljettuihin kilometreihin, jolloin päästään karkeasti arvioimaan luonnonvarojen kulutusta. Ekologiseen selkäreppuun verrattuna erona on se, että mukana on myös tuotteen oma paino.
Kuvan lähde MakeITfair, kuvaaja Päivi Pöyhönen, FinnWatch. Kuva tinamaa Indonesiasta (Bangka-saari, Sumatran vieressä) marraskuulta 2008. Kaivoskuopat täyttyvät vedellä, jota voidaan käyttää myös pesu- ja juomavetenä. Kuva julkaistu luvalla.Vuoden 2009 nuukuusviikolla keskitytään kestävämpään kulutuselektroniikkaan (laitteiden elinkaareen, luonnonvarojen kulutukseen sekä laitteita tekevien tehdas- ja kaivostyöläisten oloihin). Kulutuselektroniikan elinkaareen sisältyy runsaasti ympäristöongelmia ja eettisiä kysymyksiä. Suomalaistenkin hankkimien tavaroiden luonnonvarojen kulutuksesta iso osa tulee sähkö- ja elektroniikkalaitteista.
Kuvan lähde MakeITfair, kuvittaja Justar. Kuva julkaistu luvalla.
Elektroniikkateollisuus kuluttaa jatkuvasti yhä suuremman osan maailman metalleista. Tietokoneet, kännykät, pelikonsolit ja mp3-soittimet sisältävät esimerkiksi tinaa, kuparia ja kobolttia, joita louhitaan usein kehitysmaiden vaarallisissa oloissa ilman suojavarusteita. Myös lapsityövoiman käyttö on yleistä. Esimerkiksi Kongon demokraattisessa tasavallassa kaivoksissa raataa arviolta 50 000 nuorimmillaan 7-vuotiasta lasta, jotka saavat pitkästä työpäivästä alle kahden euron palkan. Koko maapallolla ”kaivoslapsia” arvioidaan olevan reilu miljoona.
Kännykän valmistamiseen tarvitaan noin 30 metallia. Matkapuhelimiin laitetaan esimerkiksi kultaa. Yhden kännykän piirilevyyn kuluu 0,034 grammaa kultaa. Esimerkiksi Etelä-Afrikan pintakaivoksissa tuon kultamäärän tuottaminen aiheuttaa jopa yli sadan kilon jätevuoren ja luontoon jää apuna käytettyä myrkyllistä syanidia.
Mp3-tiedostojen lataaminen on CD-levyjen ostamista ekologisempi vaihtoehto. Jokaisen on kuitenkin syytä harkita, tarvitseeko vähän väliä ostaa uusi mp3-soitin tai kännykkämalli, vaikka vanhakin vielä toimii.
Kannattaa syventyä lisätietoihin kultaisesta kännykästä, kännykän todellisesta hinnasta ja Kiinan työoloista. Vieläkin enemmän faktaa löytyy MakeITfair-raporteista.
Olen kirjoittanut blogiani nyt reilut kaksi vuotta. Koko tämän ajan blogini alalaidassa on ollut tällainen motto: ”Onni on kuin perhonen. Mitä nopeammin yrität sen tavoittaa, sitä taitavammin se sinua väistää. Mutta jos keskityt muihin asioihin, silloin se tulee ja istahtaa olallesi.” Mielestäni aidoin onni syntyykin pienistä, ei-materiaalisista asioista, vaikkapa kauniista sanoista, sähköpostiviestistä hyvältä ystävältä tai ukkoskuuron jälkeen raikkaana tuoksuvasta luonnosta. Samaa kertoo tämäkin vanha viisaus: ”Olkimaja, jossa nauretaan, on arvokkaampi kuin palatsi, jossa itketään.”
Paljon lisää ajattelemisen aihetta (kuvajulisteita hätkähdyttävin miettein) löytää esimerkiksi nuukuusviikon edellisten vuosien materiaaleista.
Kautta aikojen ajattelijat ovat tulleet vastaaviin johtopäätöksiin. Jo Demokritos mietiskeli aikanaan näin: ”Onnellinen on se, joka ei murehdi sitä, mitä häneltä puuttuu, vaan iloitsee siitä, mitä hänellä on.” Myöhemmin Elina Karjalaisen Uppo-Nalle taas filosofoi viisaasti tähän tapaan: ”Ihmiset tahtovat kaikenlaista, vieraita tavaroita vieraista maista; pian ovat kaapit täynnä kamaa, elämä on kuitenkin yhtä ja samaa; iloon ei tarpeen tavaraa hankkia, onneen ei tarvita edes pankkia.”
Tuon Demokritoksen mietteen voisi oikeastaan tuunata tähän muotoon: ”Onnellinen on se, joka iloitsee siitä, mitä häneltä puuttuu.” Silloin tietää olevansa ekoheppu, jolla ei ole liian painava reppu! Jokainen puuttuva ja ostamatta jätetty tavara pienentää olsaltaan yksilön ympäristölle aiheuttamaa kuormitusta.
Nuukuusviikolla Kouvolan Lyseon lukion ja Kouvolan iltalukion käytävällä järjestetään teemaviikkoon liittyvä kilpailu. Palkintona on esimerkiksi ekologisia kierrätystuotteita valmistavan Globe Hopen (tunnettu mm. armeijan vanhoista säkkikankaista tehdyistä tuotteista, jotka ovat yllättävän hinnakkaita, ilmeisesti trenditavaraa) reppu. Pistäytykää myös Globe Hopen Blogger-blogissa imemässä vinkkejä loistavasta ideasta kierrättää materiaaleja.
Suosittelen lämpimästi tutustumista myös OneDidIt-sivustoon (suomalainen osakeyhtiö, joka tekee kansainvälistä ympäristöeettistä verkkopalvelua, sivulla voi vaikkapa laskea oman ekologisen selkäreppunsa) ja Seppo Leinosen ansiokkaisiin ympäristöaiheisiin pilapiirroksiin (joita itsekin joskus olen luvalla käyttänyt näiden blogitekstieni kuvituksena). Delicious-kirjanmerkeistäni löydät myös erityisesti nuukuusviikkoon liittyviä linkkejä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti